TT 2020:84 – Sosiaalinen etu

Työehtosopimusmääräyksen mukaan toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä ilman sopijapuolten suostumusta sopimuksen ollessa voimassa. Yhtiö oli työehtosopimuksen voimassa ollessa ilmoittanut aikovansa heikentää aikaisemmin noudattamaansa työmerkkipäivälahjakäytäntöä. Työntekijäliitto ei ollut hyväksynyt muutosta. Yhtiö oli tästä huolimatta heikentänyt käytäntöä, ja vastaava heikennys oli toteutettu muissakin vastaajayhtiöissä.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että yhtiöissä noudatettu työmerkkipäivälahjakäytäntö oli työehtosopimusmääräyksessä tarkoitettu sosiaalinen etu, jota työnantaja ei ollut voinut työehtosopimuksen voimassa ollessa heikentää ilman työntekijäpuolen suostumusta. Yhtiöt tuomittiin maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Kantajan vaatimus siitä, että tuomittaville hyvityssakoille tuli maksaa korkoa korkolain 7 ja 9 §:n nojalla hylättiin (ks. myös TT 1986:91, 1989:46, 1992:75, 1993:85, 1996:79 ja 2013:87).

Tuomiossa vahvistettiin, että yhtiöt olivat työehtosopimuksen voimassa ollessa velvollisia noudattamaan työmerkkipäivälahjakäytäntöä sellaisena kuin sitä oli noudatettu ennen käytäntöä heikentävää päätöstä. Myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus hyväksyttiin.

KANTAJA

Vakuutusväen Liitto VvL ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Yhtiö U

W Oy

Yhtiö X

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.4.2020

Valmisteluistunnon pöytäkirjasta ilmenevin tavoin asia on Y Oy:tä ja Z Oy:tä koskevilta osin jätetty sillensä.

Pääkäsittely 24.8.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

I TYÖHÖN OTTAMISTA, HARJOITTELUAIKAA JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMISTÄ KOSKEVAT TYÖEHDOT

2 § Työhön ottaminen

—

2. Sovittaessa alan työehtosopimuksessa kulloinkin määrättyjä etuuksia paremmista henkilökohtaisista ehdoista on tämä tehtävä kirjallisesti.

[Työehtosopimuksissa, jotka ovat olleet voimassa 1.11.2017 lukien ja sen jälkeen, määräys on kuulunut seuraavasti: Jos sovitaan työehtosopimusta paremmista henkilökohtaisista ehdoista, se on tehtävä kirjallisesti.]

V MUITA TYÖEHTOJA

24 § Säännöt ja sosiaaliedut

1. Yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä, jotka eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

2. Kun ohjesääntöä laaditaan tai sitä muutetaan, työnantajan on neuvoteltava yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen kanssa. Jos yhdistystä ei ole, neuvottelut käydään luottamusmiehen kanssa.

Pöytäkirjamerkintä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osapuolten välillä 1.11.2017–30.11.2020 ja 1.3.2020–31.1.2022 voimassa olleissa työehtosopimuksessa edellä selostetut määräykset ovat olleet asiallisesti samansisältöiset.

ASIAN TAUSTA

T:ssä (tarkoittaen konserniin kulloinkin kuuluneita yhtiöitä mukaan lukien yhtiö U, W Oy ja yhtiö X) oli noudatettu ainakin vuodesta 1982 tai kyseisen yhtiön perustamisesta lukien käytäntöä, jossa työnantaja oli antanut työntekijälleen seuraavat merkkipäiväetuudet:

– kun työsuhde on kestänyt 10 vuotta: 2 viikon bruttopalkka tai 10 työpäivää vapaata tai yhden viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata;

– kun työsuhde on kestänyt 20 vuotta: 3 viikon bruttopalkka tai 1 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 2 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata;

– kun työsuhde on kestänyt 30 vuotta: kuukauden bruttopalkka tai 2 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 3 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata;

– kun työsuhde on kestänyt 40 vuotta: kuukauden bruttopalkka tai 2 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 3 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata;

– kun työntekijä täyttää 50 vuotta: 1 viikon bruttopalkka tai 5 työpäivää vapaata;

– kun työntekijä täyttää 60 vuotta: 1 viikon bruttopalkka tai 5 työpäivää vapaata;

Yhtiö U:ssa oli helmikuussa 2014 ilmoittanut aikovansa heikentää merkkipäiväetuuksia koskevaa käytäntöä. Pääluottamusmies A oli ilmoittanut vastustavansa tätä. Yhtiön hallitus oli kuitenkin päättänyt helmikuussa 2014, että käytäntöä muutetaan 1.3.2014 lukien. Uuden käytännön mukaan työnantaja antoi työntekijälleen seuraavat etuudet:

– kun työsuhde on kestänyt 10 vuotta: 1 viikon bruttopalkka tai 5 työpäivää vapaata;

– kun työsuhde on kestänyt 20 vuotta: 8 päivän bruttopalkka tai 8 työpäivää vapaata;

– kun työsuhde on kestänyt 30 vuotta: 2 viikon bruttopalkka tai 1 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata tai 10 työpäivää vapaata;

Pääluottamusmies A oli vielä 21.5.2014 lähettänyt työnantajalle 341 työntekijän allekirjoittaman vetoomuksen, jossa oli vaadittu käytännön palauttamista. A oli myös ilmoittanut, ettei Vakuutusväen Liitto VvL ry hyväksynyt muutosta. Työnantaja ei kuitenkaan palauttanut aiempaa käytäntöä. Vastaava käytännön heikennys oli toteutettu muissakin vastaajayhtiöissä.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Vastaajan kirjallinen todiste

1. A:n sähköposti 21.5.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. C, Vakuutusväen Liitto VvL ry:n entinen neuvottelupäällikkö

Vastaajien henkilötodistelu

1. D, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n asiantuntija

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa, että yhtiö U, W Oy ja yhtiö X ovat 1.3.2014 lukien rikkoneet vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 24 §:n pöytäkirjamerkinnän määräystä, kun ne ovat heikentäneet noudattamaansa työmerkkipäivälahjakäytäntöä, ja että rikkomus on jatkunut ainakin työtuomioistuimen pääkäsittelypäivään asti,

– vahvistaa, että yhtiö U, W Oy ja yhtiö X ovat olleet 1.3.2014 lukien velvollisia noudattamaan toistaiseksi työmerkkipäivälahjakäytäntöä sellaisena kuin se oli ollut voimassa ennen 1.3.2014 eli antamaan työntekijälle seuraavat etuudet:

– kun työsuhde on kestänyt 10 vuotta: 2 viikon bruttopalkka tai 10 työpäivää vapaata tai yhden viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata,

– kun työsuhde on kestänyt 20 vuotta: 3 viikon bruttopalkka tai 1 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 2 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata,

– kun työsuhde on kestänyt 30 vuotta: kuukauden bruttopalkka tai 2 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 3 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata,

– kun työsuhde on kestänyt 40 vuotta: kuukauden bruttopalkka tai 2 viikon bruttopalkka ja 10 työpäivää vapaata tai 3 viikon bruttopalkka ja 5 työpäivää vapaata,

– kun työntekijä täyttää 50 vuotta: 1 viikon bruttopalkka tai 5 työpäivää vapaata,

– kun työntekijä täyttää 60 vuotta: 1 viikon bruttopalkka tai 5 työpäivää vapaata,

– velvoittaa yhtiön U, W Oy:n ja yhtiön X kunkin maksamaan hyvityssakkoa 5.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.1.2020 lukien,

– velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan hyvityssakkoa 5.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.1.2020 lukien, ja

– velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 10.793,98 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Työmerkkipäivälahjan antaminen ja sitä koskeva käytäntö on työehtosopimuksen 24 §:n pöytäkirjamerkinnän tarkoittama muu sosiaalinen etuus, jota ei ole voitu vähentää ilman sopijapuolten suostumusta. Suostumusta ei osapuolilta tai ainakaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:ltä ole kysytty eivätkä ne sitä ole antaneet tai ainakaan VVL ei ole sitä antanut. Yhtiöt ovat näin ollen rikkoneet työehtosopimuksen määräystä. Yhtiöt ovat olleet velvollisia noudattamaan käytäntöä entisenlaisena myös 1.3.2014 lukien toistaiseksi, koska niiltä on puuttunut työehtosopimuksessa määrätty peruste muutoksen tekemiselle.

Suoritusvaatimus

B on työskennellyt ja työskentelee edelleen W Oy:ssä. Hänen työsuhteensa oli keväällä 2016 tullut kestäneeksi 10 vuotta. Yhtiö oli maksanut hänelle 1 viikon bruttopalkkaa vastaavan määrän. B:llä oli oikeus saada työmerkkipäivälahja entisen käytännön mukaisena eli 2 viikon bruttopalkkaa vastaava määrä. Erotus on 1 viikon bruttopalkka 750,72 euroa, jolle tulee maksaa viivästyskorkoa 15.4.2016 lukien.

Hyvityssakkovaatimukset

Yhtiöt ovat rikkoneet työehtosopimusta tietensä, kun ne eivät ole yrittänetkään hankkia suostumusta heikentämiselle ja ovat silti vähentäneet sosiaalista etuutta. Ne ovat lisäksi olleet tietoisia siitä, ettei Vakuutusväen Liitto VvL ry anna suostumusta etuuden heikentämiselle. Tämän vuoksi yhtiöt tulee tuomita hyvityssakkoon.

Hyvityssakolle on maksettava korkoa korkolain 9 §:n mukaisesti.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry, yhtiö U, W Oy ja yhtiö X ovat vaatineet, että toinen ja kolmas vahvistusvaatimus jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään, ja että kanne muilta osin hylätään. Lisäksi ne ovat vaatineet, että Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.544,40 eurolla korkoineen.

Työehtosopimuksen tulkinnan taustaksi

$149

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä kanteessa yksilöidyistä merkkipäivistä ja niihin liittyvistä taloudellisista eduista työntekijöille tai muitakaan niitä vastaavia määräyksiä.

Työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdassa 1.9.1980 lukien voimassa olleessa määräyksessä todetaan, että jos sovitaan työehtosopimusta paremmista henkilökohtaisista ehdoista, se on tehtävä kirjallisesti. Edellä sanotulla sopimuskohdalla voi olla merkitystä arvioitaessa, onko

työntekijälle syntynyt subjektiivinen oikeus merkkipäiväetuuteen ja onko työnantajalla ollut oikeutta tällaista etuutta muuttaa. Tässä asiassa todetuista merkkipäiväeduista ei ole työehtosopimusmääräyksiä, joten työehtosopimusta parempia henkilökohtaisia ehtoja niihin liittyen ei ole. Merkkipäiväeduista ei myöskään ole sovittu työntekijöiden työsopimuksissa.

Ensimmäinen vahvistusvaatimus

Vahvistusvaatimus on perusteeton. Työehtosopimuksen 24 §:n 2 kohta ei ole ollut esteenä muuttaa merkkipäiväetuja koskenutta käytäntöä. Työehtosopimuksen 24 §:n määräykset muodostavat kokonaisuuden ja koskevat yhtiöissä noudatettavien ohjesääntöjen ja työjärjestysten työehtosopimuksen mukaisuutta. Pykälän 1 kohdan mukaan yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä, jotka eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa. Määräyksessä otetaan kantaa siihen, että ohjesäännöt ja työjärjestykset eivät saa olla työehtosopimuksen vastaisia. Muutoin määräyksessä ei säännellä ohjesääntöjen ja työjärjestysten sisältöä. Yhtiöissä on voitu noudattaa kulloinkin voimassa olleita merkkipäiväetuja ja muita sosiaalisia etuja koskeneita ohjesääntöjä työehtosopimuksesta riippumatta, koska työehtosopimusmääräyksiä näistä eduista ei ole ollut.

Pykälän 2 kohta edellyttää, että kun ohjesääntöä laaditaan tai sitä muutetaan, työnantajan on neuvoteltava yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai luottamusmiehen kanssa. Neuvotteluvelvollisuuden ilmeinen tarkoitus on varata tilaisuus selvittää, ovatko ohjesäännön määräykset 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa. Tässä asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, etteikö merkkipäiväetujen muuttamisesta olisi ennen yhtiöiden päätöstä neuvoteltu toimihenkilöitä edustaneen pääluottamusmiehen kanssa.

Työehtosopimuksen 24 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä täydentää edellä sanottua. Pöytäkirjamerkinnän mukainen määräys koskee vain työehtosopimuksen sopijapuolen suostumusmenettelyä merkkipäiväetuja vähennettäessä ja tulee noudatettavaksi vain, jos siinä tarkoitettuja etuuksia vastaavia määräyksiä sisältyy työehtosopimukseen. Pöytäkirjamerkinnällä on asiassa TT 1989:18 todetuin tavoin katsottava ensi sijassa tarkoitetun, että jos yhtiössä on ollut ohjesääntöihin perustuvia sosiaalisia etuuksia, ne säilyvät työehtosopimuksen määräyksien muutoksista huolimatta.

$14a

Toinen vahvistusvaatimus

$14b

Koska yhtiöissä on työehtosopimuksen estämättä voitu noudattaa sellaista niiden kulloiseenkin päätökseen tai ohjesääntöön perustunutta käytäntöä työmerkkipäiväeduista, joka ei ole ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, pöytäkirjamerkintä ei poista yhtiöiden oikeutta muuttaa merkkipäiväetuja uudella päätöksellään. Pöytäkirjamerkinnän määräys työehtosopimuksen osapuolen suostumuksesta muutokseen on menettelytapaa koskeva määräys, eikä se sellaisena ole voinut poistaa yhtiöiden päätöksenteko-oikeutta. Vaatimus on siten hylättävä.

Vaatimus on perusteeton. Se ei perustu työehtosopimukseen. Työtuomioistuin ei voi velvoittaa vastaajaa maksamaan sellaista etuutta koskevaa rahamäärää, josta työehtosopimuksessa ei ole määräystä.

Kantajan voi katsoa vaatimuksensa perusteilla tarkoittavan, että kanteessa mainitulla toimihenkilöllä on ollut henkilökohtainen oikeus vaadittuun työmerkkipäiväetuuteen, koska kanteessa ei ole tunnustettu yhtiöiden eduista tekemän uuden päätöksen pätevyyttä. Työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdassa määrätään, että jos sovitaan työehtosopimusta paremmista henkilökohtaisista ehdoista, se on tehtävä kirjallisesti. Tätä määräystä on ollut sovellettava 1.9.1980 tai sen jälkeen alkaneisiin työsuhteisiin.

Työtuomioistuin on siten katsonut nyt puheena olevalla työehtosopimusalalla työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdan oikeaksi sisällöksi, että työnantajalla on oikeus muuttaa työntekijän työehtosopimusta parempi henkilökohtaisen sosiaalinen etuus työehtosopimuksen mukaiseksi, jos paremmasta edusta ei ole sovittu työsopimuksessa tai työntekijä näytä siitä hänen kanssaan suullisesti sovitun.

Jos tässä asiassa olisi kysymys työehtosopimuksessa sovittua merkkipäiväetuutta paremmasta henkilökohtaisesta työehdosta, työnantaja olisi voinut muuttaa ehdon työehtosopimuksen mukaiseksi, jos siitä ei olisi ollut työsopimuksin tai suullisesti sovittu. Näin olisi työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevin perustein ollut mahdollista tehdä työehtosopimuksessa olleesta edellä kerrotusta pöytäkirjamerkinnästä huolimatta.

Yhtiöiden ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä eikä niiden myöskään voida katsoa perustellusti pitäneen tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Vaatimus hyvityssakosta tulee hylätä.

$14c

Palta ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslaissa säädettyä valvontavelvollisuuttansa. Vaatimus hyvityssakosta tulee perusteettomana ja määrältään liiallisena hylätä.

Valvontavelvollisuus voidaan katsoa laiminlyödyksi vain, jos työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä ei ole sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti. Kantajan työehtosopimuksen 24 §:n pöytäkirjamerkinnästä esittämät

väitteet eivät osoita pöytäkirjamerkinnän oikeaa sisältöä eikä määräys ole väitteiden mukaisena selvä ja riidaton. Yhtiöt eivät ole menetelleet työehtosopimuksen vastaisesti. Kantajan väitteet eivät osoita työehtosopimuksen osapuolten yksimielistä kantaa määräyksen soveltamisesta. Palta ry:lle ei siten ole syntynyt velvollisuutta huolehtia siitä, että yhtiöt menettelevät kanteessa vaaditun mukaisesti. Palta ry ei ole ollut tietoinen yhtiöiden merkkipäiväetujen

muuttamisesta ja siinä noudatetusta neuvottelumenettelystä muutoksen tapahtuma-aikana. Asiasta ei ole ennen asian vireille tuloa työtuomioistuimessa käyty työehtosopimuksen mukaisia liittotason erimielisyysneuvotteluja. Suostumusmenettelyyn, vaikka sitä ei olekaan tarvittu, ei ole voinut jälkikäteen vaikuttaa.

Korkoa hyvityssakoille voi vaatia korkeintaan tuomion antamispäivästä lukien.

Perustelut

Oikeudelliset lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 24 §:n 1 kohdan mukaan yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa ohjesääntöä ja työjärjestystä, jotka eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa. Pykälän 2 kohdan mukaan kun ohjesääntöä laaditaan tai sitä muutetaan, työnantajan on neuvoteltava yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen kanssa. Jos yhdistystä ei ole, neuvottelut käydään luottamusmiehen kanssa. Edelleen pykälän pöytäkirjamerkinnän mukaan kun tämä sopimus tulee voimaan, kunkin yhtiön palveluksessa ja tämän sopimuksen sovellutuspiirissä olevien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä ilman sopijapuolten suostumusta sopimuksen ollessa voimassa.

Tuomiosta TT 1989:18 ilmenee, että vuonna 1970 pöytäkirjamerkintä on yhdistetty eräiden muiden sopimusmääräysten kanssa, jolloin määräysten asiasisältöön ei ole kuitenkaan tehty muutoksia. Määräykset voimassa olevien ohjesääntöjen ja työjärjestysten noudattamisesta sekä vuosilomien ja muiden sosiaalisten etujen säilyttämisestä ovat siten aikaisemmin olleet työehtosopimuksessa eri pykälinä. Sanottujen pykälien yhdistämistä koskeneissa sopimusneuvotteluissa oli tuomiosta TT 1984:82 ilmenevin tavoin ollut puhetta siitä, että vakuutusalan konttoritoimihenkilöillä oli ollut muitakin kuin yhtiöiden ohjesäännöissä ja työjärjestyksissä lueteltuja sosiaalisia etuja. Näihin etuihin ei määräysten yhdistämisellä ollut haluttu puuttua. Tuomiossa pöytäkirjamerkinnän katsottiin siten koskevan myös sellaisia sosiaalisia etuja, joita ei ole mainittu ohjesäännöissä tai työjärjestyksissä.

$14d

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 1971:51 oli kysymys yhtiöiden sulautumisen jälkeen syntyneestä erimielisyydestä, joka oli koskenut työntekijöiden vuosilomaoikeutta, sairausajan palkkaa, toipumistukea ja ryhmähenkivakuutusta. Työtuomioistuin katsoi, ettei Vakuutusväen Liitto ollut antanut pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua suostumustaan sosiaalisten etuuksien vähentämiseen ja vahvisti työntekijöillä olevan oikeus mainittuihin etuuksiin. Tuomiossa oli kyse kenttämiehiä koskevasta työehtosopimuksesta, jossa on ollut vastaava pöytäkirjamerkintä kuin toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa. Nämä kaksi vakuutusalan työehtosopimusta on D:n kertomuksesta ilmenevin tavoin yhdistetty samaan kirjaan vuonna 1985. D:n tiedossa ei ole ollut, että pöytäkirjamerkintöjen tulkinta näissä työehtosopimuksissa olisi ollut erilainen.

$14e

$14f

$150

Työehtosopimuksen tulkinta tässä asiassa

Tässä asiassa on kyse vastaajayhtiöissä ainakin vuodesta 1982 tai yhtiön perustamisesta lukien noudatetusta merkkipäiväetuuksia koskevasta käytännöstä, jota yhtiöt ovat päättäneet heikentää sopimuksen voimassa ollessa ilman Vakuutusväen Liiton suostumusta. Riidatonta on, että merkkipäiväetuja koskeva käytäntö on ollut ohjesääntöön rinnastettava, yhtiöiden päätöksiin perustuva ja niissä yhdenmukaisesti noudatettu käytäntö.

Vastaajat ovat katsoneet, että yhtiöillä ei ole ollut velvollisuutta noudattaa työehtosopimuksen 24 §:n pöytäkirjamerkinnän määräystä, koska merkkipäiväetuja koskevia määräyksiä ei sisälly työehtosopimukseen, eikä 24 §:n 1 kohdassa tarkoitettua ristiriitaa työehtosopimuksen kanssa siten ole voinut olla.

Työtuomioistuimessa on kuultu Vakuutusväen Liiton entistä neuvottelupäällikkö C:tä, joka on työskennellyt liiton palveluksessa vuosina 1986–2020. Hän on kertonut, ettei hän ollut aikaisemmin kuullut esimerkiksi liittotason erimielisyysneuvotteluissa tai aikaisemmissa työtuomioistuimessa käsitellyissä riita-asioissa työnantajaliiton esittämänä näkemystä, jonka mukaan määräyksessä tarkoitetun sosiaalisen etuuden pitäisi olla sellainen, josta on sovittu myös työehtosopimuksella. Hän on tuonut esiin, että työtuomioistuimessa aiemmin käsitellyissä riita-asioissa määräyksessä tarkoitettu sosiaalinen etuus on saattanut olla esimerkiksi jouluostospäivä (TT 1984:86), josta työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä, tai vuoden 1971 ratkaisussa (TT 1971:51) mainitut toipumistuki ja ryhmähenkivakuutuksen paremmat ehdot, joista ei C:n käsityksen mukaan myöskään ole koskaan ollut mitään mainintaa työehtosopimuksessa.

$151

$152

Työnantajapuoli on vielä katsonut, että työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdan määräyksellä voi olla asian arvioinnissa merkitystä. Sopimusmääräyksen mukaan sovittaessa alan työehtosopimuksessa kulloinkin määrättyjä etuuksia paremmista henkilökohtaisista ehdoista on tämä tehtävä kirjallisesti. Riidatonta on, että merkkipäiväeduista ei ole sovittu työntekijöiden työsopimuksissa. Edellä selostetussa ruokataukoa koskevassa ratkaisussa TT 1989:18 kanne hylättiin mainitun 2 §:n 2 kohdan nojalla niiden toimihenkilöiden osalta, joiden kanssa ei ollut näytetty sovitun oikeudesta ruokailla työaikana. Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole vastaavanlaisesta henkilökohtaisesta ehdosta, vaan yhtiöiden päätöksiin perustuneesta ja niissä yhdenmukaisesti noudatetusta kollektiivisesta käytännöstä. Asiassa esitetty selvitys ei miltään osin tue sitä, että 24 §:n pöytäkirjamerkinnässä tarkoitetusta sosiaalisesta edusta tulisi aina sopia työsopimuksessa.

Koska vastaajayhtiöt ovat sopimuksen voimassa ollessa vähentäneet toimihenkilöiden merkkipäiväetuuksia koskevia sosiaalisia etuja ilman Vakuutusväen Liiton suostumusta, ensimmäinen kannevaatimus on hyväksyttävä.

Merkkipäivälahjakäytännön vahvistaminen

Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että vastaajayhtiöt ovat velvollisia noudattamaan merkkipäiväetuja koskenutta yhtiökohtaista käytäntöään sellaisena kuin ne sitä olivat noudattaneet ennen etukäytännön muuttamista 1.3.2014.

Vastaajat ovat katsoneet, että työtuomioistuin ei voi vahvistaa tällaisten etuuksien sisältöä, jotka eivät perustu työehtosopimukseen. Merkkipäiväeduista ei ole yhtiöissä sovittu paikallisesti osana työehtosopimusta eivätkä edut ole perustuneet sopimiseen lainkaan, vaan yhtiöiden kulloinkin itsenäisesti tekemään päätökseen.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että vastaajayhtiöt ovat rikkoneet työehtosopimuksen 24 §:n pöytäkirjamerkinnän määräystä, kun ne ovat heikentäneet noudattamaansa merkkipäivälahjakäytäntöä ilman sopijapuolen suostumusta. Kun mainittua sosiaalista etua ei ole työehtosopimuksessa sovitun nojalla saanut yksipuolisesti vähentää sopimuksen voimassa ollessa, yhtiöt ovat olleet velvollisia noudattamaan merkkipäivälahjakäytäntöä sellaisena kuin se oli ollut voimassa ennen 1.3.2014. Vastaavissa tapauksissa työtuomioistuin on kanteen hyväksyessään vahvistanut, että työntekijöillä on oikeus niihin sosiaalisiin etuuksiin, joita työnantaja on yksipuolisesti heikentänyt (TT 1971:51, TT 1989:18). Työtuomioistuin katsoo, että tässä tapauksessa ei ole syytä arvioida toimivaltakysymystä toisin.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiöt ovat olleet 1.3.2014 lukien velvollisia noudattamaan toistaiseksi merkkipäivälahjakäytäntöä sellaisena kuin se oli ollut voimassa ennen 1.3.2014. Selvyyden vuoksi on kuitenkin vahvistettava pöytäkirjamerkinnän sanamuodon mukaisesti, että yhtiöt ovat sopimuksen voimassa ollessa velvollisia noudattamaan merkkipäivälahjakäytäntöä sellaisena kuin se oli ollut voimassa ennen 1.3.2014.

Kantaja on vaatinut, että W Oy velvoitetaan maksamaan B:lle yhden viikon palkkaa vastaavan määrän korkoineen, koska B:n työsuhde oli keväällä 2016 tullut kestäneeksi 10 vuotta, ja yhtiö oli maksanut hänelle vain yhden viikon bruttopalkkaa vastaavan määrän uuden, merkkipäiväetuuksia heikentäneen päätöksen perusteella. Kanteen mukaan B:llä oli oikeus saada työmerkkipäivälahja entisen käytännön mukaisena eli kahden viikon bruttopalkkaa vastaava määrä.

Vastaajat ovat tältäkin osin katsoneet, että vaatimus on perusteeton, sillä se ei perustu työehtosopimukseen, eikä työtuomioistuin voi velvoittaa vastaajaa maksamaan sellaista etuutta koskevaa rahamäärää, josta työehtosopimuksessa ei ole määräystä. Määrällisesti vaatimus on riidaton.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan jos velvollisuus suoritukseen tai työehto- tai virkaehtosopimuksen soveltaminen tiettyyn yksittäistapaukseen riippuu 1 momentissa tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista myös sitä koskevan kanteen. Jollei työtuomioistuin katso voivansa ratkaista tällaista vaatimusta, on asianosainen osoitettava nostamaan kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Säännöksessä mainitun 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohella työntekijöiden työehtosopimuksia koskeva riita-asiat, kun kysymys on tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen.

Työtuomioistuin on jo edellä todennut, että työnantaja ei työehtosopimuksessa sovitun nojalla ole saanut yksipuolisesti vähentää merkkipäivälahjaa koskevaa sosiaalista etua sopimuksen voimassa ollessa. B:llä on siten ollut oikeus kanteessa vaaditun suuruiseen merkkipäivälahjaan. Velvollisuus suoritukseen on riippunut oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun riidan ratkaisusta, joten työtuomioistuin katsoo voivansa samalla käsitellä ja ratkaista myös suoritusta koskevan kannevaatimuksen.

Kanteessa esitetty suoritusvaatimus on edellä lausutuilla perusteilla hyväksyttävä.

Hyvityssakot

Henkilötodistelun perusteella on ilmennyt, että työehtosopimuksen osallisliittojen kesken on vallinnut pitkään erimielisyys määräyksen tulkinnasta. Pöytäkirjamerkinnän sanamuodon ja työtuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön perusteella vastaajayhtiöiden olisi kuitenkin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen mainittua määräystä, kun ne ovat sopimuksen voimassa ollessa vähentäneet toimihenkilöiden sosiaalisia etuja ilman sopijapuolen eli Vakuutusväen Liiton suostumusta. Ne on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.

D on kertonut, että työnantajaliitto oli saanut tietää tästä riidasta vasta asian tultua vireille työtuomioistuimessa ja saatuaan haastehakemuksen tiedoksi. Liittoneuvottelut asiassa on käyty valmisteluistunnon jälkeen ennen pääkäsittelyä. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajaliitto olisi vielä tässä vaiheessa voinut pyrkiä oikaisemaan jäsenyritystensä menettelyn. Se on kuitenkin asettunut tukemaan niiden omaksumaa tulkintaa. Se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla.

Korkovaatimus hyvityssakoille

Kantaja on vaatinut, että hyvityssakoille on maksettava korkoa korkolain 7 ja 9 §:n nojalla haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Korkolain 7 §:n koskee viivästyskorkoa vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä. Viivästyskorkoa on tällöin maksettava 9 §:n nojalla viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi, tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien.

Työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettu hyvityssakko on siviilioikeudellinen, lähinnä vahingonkorvaukseen rinnastettava maksuseuraamus. Vahingonkorvauksesta hyvityssakko poikkeaa siinä, että hyvityssakolla korvataan ensi sijassa muuta kuin sopijapuolelle aiheutunutta taloudellista menetystä. Hyvityssakko tuomitaan sen johdosta, että rikkomuksella on loukattu toisen osapuolen intressiä kollektiivisopimuksen oikeasta soveltamisesta. Samalla tehostetaan sopimuksen noudattamista vastaisuudessa. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 151.)

Lain 9 §:ssä tarkoitettu hyvityssakko 8 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksetaan säännöksessä todetuin tavoin vahingonkorvauksen asemesta.

Työtuomioistuin on aiemmassa oikeuskäytännössään omaksunut kannan, jonka mukaan hyvityssakkoa ei voida pitää korkolaissa tarkoitettuna vahingonkorvauksena tai muuna vastaavanlaisena velkana (ks. TT 1986:91, 1989:46, 1992:75, 1993:85, 1996:79 ja 2013:87). Työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa tästä aiemmin omaksutusta kannasta. Hyvityssakolle ei siten voida korkolain perusteella tuomita viivästyskorkoa. Kun työehtosopimusosapuolet eivät myöskään ole sopineet koron maksamisesta tuomittavalla hyvityssakolle, korkovaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen työnantajat PALTA ry, yhtiö U, W Oy ja yhtiö X ovat asian hävinneenä velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

– velvoittaa W Oy:n maksamaan B:lle 1 viikon palkkaa vastaavan määrän 750,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.4.2016 lukien,

– velvoittaa yhtiön U, W Oy:n ja yhtiön X kunkin maksamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

– velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:lle hyvityssakkoa 3.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Liukkunen, Lavikkala, Lallo, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.