TT 2020:89 – Burn out

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa lääkärintodistukseen merkityn työuupumus, burn out -diagnoosin perusteella, ja pyytänyt työntekijältä työkyvyttömyydestään lisäselvitystä.

Työuupumusta ei ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella poissuljettu työehtosopimuksen mukaisena sairausajan palkan maksuperusteena.

Tuomiossa katsottiin, että työnantaja oli palkanmaksun edellytyksenä sinänsä voinut velvoittaa työntekijän toimittamaan lisäselvitystä poissaolostaan. Työntekijä ei kuitenkaan ollut käytännössä voinut saada lisäselvityspyyntöä ennen työhön paluutaan. Kun työntekijä oli tuomiossa tarkemmin selvitetyllä tavalla uskonut jo toimittaneensa työnantajalle asianmukaisen lääkärintodistuksen ja pyyntö oli käytännössä tarkoittanut takautuvan selvityksen hankkimista, tuomiossa katsottiin, että työnantajan olisi tullut tarkemmin selvittää, millaista lisäselvitystä pyyntö tarkoitti.

Työntekijän toimittaman lääkärintodistuksen katsottiin riittävällä tavalla osoittaneen työntekijän työkyvyttömyyden. Hänellä oli siten oikeus sairausajan palkkaan lääkärintodistukseen merkityltä työkyvyttömyysajalta.

KANTAJA

Suomen Journalistiliitto ry

VASTAAJA

Medialiitto ry

KUULTAVA

X Oy

ASIA

Sairausajan palkka

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.2.2020

Pääkäsittely 26.8.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Journalistiliitto ry:n ja Viestinnän Keskusliitto ry:n, nykyisin Medialiitto ry, välisessä Lehdistön työehtosopimuksessa (2014 – 2016) on ollut muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 LUKU

SAIRAUSAIKA JA PERHEVAPAAT

6.1 SAIRAUSAJAN PALKKA

1. Työntekijän ollessa estynyt tekemästä työtään sellaisen sairauden tai tapaturman vuoksi, jonka ajalta hänellä on työsopimuslain mukaan oikeus saada palkkaa, on hänellä oikeus saada palkkansa seuraavasti hänen oltuaan yhdenjaksoisesti työnantajan palveluksessa seuraavat ajat:

1 vuoden mutta vähemmän kuin 5 vuotta … 75 päivän ajanjaksolta

ASIAN TAUSTA

A oli työskennellyt toimittajana X Oy:n palveluksessa paikallislehti Y:ssä ajalla 2.2.2012 – 30.4.2015.

A oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle 29.1.2015, jolloin lääkäri oli todennut A:n työkyvyttömäksi ja kirjoittanut A:lle sairauslomaa 29.1. – 6.2.2015 väliselle ajalle diagnoosilla Z73.0 Työuupumus (burn out).

A oli lääkärintodistuksen saatuaan vienyt sen samana päivänä työpaikalle toimitettavaksi palkkahallintoon. X Oy:n henkilöstöpäällikkö oli A:lle 3.2.2015 lähettämässään sähköpostissa kiistänyt sairausajan palkanmaksuvelvoitteen vedoten siihen, että kyseinen diagnoosi ei velvoittanut palkan maksamiseen, ja ilmoittanut, että A:n tulee esittää lisäselvityksenä täydentävä lausunto työterveyslääkäriltä. A oli saanut tämän sähköpostin sairauslomansa vuoksi vasta 9.2.2015 töihin palattuaan.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sairauslomatodistus 29.1.2015

2. JIK KY työterveyshuollon yleislomake, hoitokertomusmerkintöjä

3. Sairauslomatodistus 27.3.2013

4. Hoitokertomuksen ote 27.3.2013

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Sairauslomatodistus 29.1.2015 (=K1)

2. JIK KY työterveyshuollon yleislomake, hoitokertomusmerkintöjä (=K2)

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. B, Suomen Journalistiliitto ry:n lakimies

3. C, SAK ry:n asiantuntijalääkäri

Vastaajan henkilötodistelu

1. D, X Oy:n henkilöstöjohtaja, eläkkeellä

2. E, Medialiitto ry:n työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Suomen Journalistiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa, että työehtosopimuksen oikean tulkinnan mukaan X Oy:n palveluksessa työskennelleellä A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkaan työkyvyttömyysajalta 29.1. – 6.2.2015,

– velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 927,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.5.2015 lukien ja

– velvoittaa Medialiitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.323,30 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Vanhentumisväite

Kanneoikeus ei ole Medialiitto ry:n ja X Oy:n väittämin tavoin vanhentunut, koska kysymys on riitaiseen työehtosopimusmääräykseen perustuvasta palkkavaatimuksesta. Kysymys ei ole työaikalakiin perustuvasta saatavasta eikä sen suhteen tule noudattaa työaikalain mukaista vanhentumisaikaa.

Pääasia

X Oy:llä on ollut työehtosopimuksen mukaan velvollisuus maksaa A:lle palkkaa sairausajalta. Loppuun palamisen aiheuttanutta oireyhtymää voidaan pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna sairautena tai siihen rinnastettavana palkanmaksuperusteena, kun se on esitetyn lääketieteellisen arvion mukaan aiheuttanut työntekijän työkyvyttömyyden. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu erityisistä rajauksista sen suhteen, millainen sairaus tai diagnoosi oikeuttaa sairausajan palkan saamiseen. Työehtosopimukseen ei myöskään sisälly tarkempia määräyksiä siitä, millä edellytyksillä työnantaja voi olla hyväksymättä lääkärintodistusta sairausajan palkan maksamisen perusteeksi.

Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi pyrkinyt väärinkäyttämään sairauslomaoikeuttaan. Lääkärin arviota A:n työkyvyttömyydestä ei ole osoitettu virheelliseksi. Työehtosopimuksessa palkanmaksuvelvollisuutta ei ole kytketty sairausvakuutuslain mukaiseen sairauspäivärahaan.

A ei ollut pystynyt lukemaan työpaikan sähköposteja sairauslomansa aikana eikä X Oy:n henkilöstöpäällikön 3.2.2015 sähköpostitse lähettämä lisäselvityspyyntö ollut tavoittanut A:ta ennen hänen töihin paluutaan 9.2.2015. A:lla ei siten ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta toimittaa lisäselvitystä X Oy:lle ennen sairauslomansa päättymistä. Pyynnön sisältö oli myös ollut epäselvä ja on epävarmaa, olisiko lääkäri voinut asettaa diagnoosin jälkikäteen.

Medialiitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään. Lisäksi Medialiitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että Suomen Journalistiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.602,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Sairausajan palkkaa koskeva vaatimus on vanhentunut työaikalain (9.8.1996/605) 38 §:n nojalla. A:n työsuhde on päättynyt 30.4.2015. Kanteen nostamisen määräaika on päättynyt 30.4.2017. Kanne on nostettu vasta 21.8.2018.

A:n saama diagnoosi ei sellaisenaan ollut oikeuttanut A:ta saamaan työehtosopimuksen perusteella sairausajan palkkaa. X Oy:lle esitetty lääkärintodistus ei ollut luotettavasti osoittanut A:n olleen työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla sairas. Sairauskäsitettä oli tulkittava samalla tavoin kuin sairausvakuutuslaissa oli tarkoitettu. X Oy:llä oli ollut peruste vaatia A:lta lisäselvitystä terveydentilasta. X Oy:n käytäntönä oli ollut työntekijän ohjaaminen työterveyslääkärin uusintatarkastukseen epäselvien diagnoosien osalta. A oli kieltäytynyt tästä tarkastuksesta.

A oli joka tapauksessa passiivisuudellaan hiljaisesti hyväksynyt sen, ettei X Oy ollut maksanut hänelle sairausajalta palkkaa. X Oy:n ilmoitettua A:lle, ettei sairausajan palkkaa makseta ilman työterveyslääkärin lisäselvitystä, A ei ollut toimittanut lisäselvitystä eikä ollut reklamoinut poissaolon palkattomuudesta. Palkkavaatimus oli esitetty vasta vuonna 2017.

Perustelut

Vanhentumista koskeva väite

Medialiitto ry ja X Oy ovat vedonneet siihen, että kanneoikeus on työaikalain (605/1996) 38 §:n nojalla vanhentunut, koska kanne oli nostettu yli kahden vuoden kuluttua A:n työsuhteen päättymisestä.

Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa on kysymys työehtosopimukseen perustuvasta työntekijän sairausajan palkkaa koskevasta vaatimuksesta eikä työaikalaissa tarkoitetusta saatavasta.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä työntekijän palkkasaatavaan on sovellettu työaikalain mainitun säännöksen asemesta työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa, kun saatavan perusteena on ollut ilmeisen tulkinnanvarainen työehtosopimusmääräys. Tällä tavoin tulkinnanvaraiseksi määräyksen on tehnyt se, että työehtosopimukseen osalliset ovat käyneet asiasta erimielisyysneuvottelut, joissa ei ole päästy yksimielisyyteen työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta (ks. esim. TT 2006:14, TT 2019:30).

Vastaavasti nyt kysymyksessä olevassa asiassa työehtosopimuksen riidanalaista määräystä on pidettävä edellä mainituin tavoin tulkinnanvaraisena, koska työehtosopimuksen osapuolina olevat liitot ovat olleet eri mieltä siitä, onko A:lla työehtosopimuksen perusteella oikeus sairausajan palkkaan.

A:n työsuhde on päättynyt 30.4.2015. Kanne on nostettu 21.8.2018. Kanne on siten nostettu työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaisessa määräajassa eikä kanneoikeus niin ollen ole vanhentunut.

Keskeinen riitakysymys koskee sitä, onko X Oy ollut velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkan lääkärintodistuksen (Z73.0 Työuupumus, burn out) mukaiselta työkyvyttömyysajalta.

Työsopimuslain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Säännöksessä on viitattu sairausvakuutuslakiin siihen perustuvan päivärahan saamisen osalta.

Työehtosopimuksessa ei sen sanamuodon perusteella ole työsopimuslakiin tehtyä viittausta tarkemmin sovittu siitä, millainen sairaus tai diagnoosi oikeuttaa sairausajan palkkaan. Myöskään työsopimuslaissa tai sen esitöissä (HE 157/2000 vp.) ei ole tätä tarkemmin määritelty.

Työtuomioistuin on kuitenkin ratkaisukäytännössään linjannut, ettei Kansaneläkelaitoksen tai sairauskassan päätös sairauspäivärahan myöntämisestä vaikuttanut työntekijän oikeuteen sairausajan palkkaan, elleivät työehtosopimusosapuolet olleet nimenomaisesti niin sopineet (ks. esim. TT 1989:44, TT 1991:100, TT 2001:59).

Työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden Medialiitto ry:n työmarkkinajohtajan E:n ja Suomen Journalistiliitto ry:n lakimiehen B:n kertomuksilla on selvitetty, että työehtosopimusosapuolten välillä ei ole ollut yhteistä tulkintaa siitä, maksetaanko sairausajan palkkaa työuupumus Z73.0 -koodilla merkityltä työkyvyttömyysajalta. Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaista selvitystä riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytännöstä, joka selvästi tukisi enemmän jomman kumman osapuolen kantaa. Työtuomioistuin katsoo, ettei työuupumusta näin ollen ole sinällään poissuljettu työehtosopimuksen mukaisena sairausajan palkan maksuperusteena. Ratkaisevaa on siten se, onko asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella kyse sellaisesta sairaudesta, joka on aiheuttanut työkyvyttömyyden kanteen tarkoittamana aikana (ks. esim. TT 1997:61, TT 1998:74, TT 2000:33).

$100

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella työnantaja voi osoittaa työntekijän toisen lääkärin tutkittavaksi sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä esimerkiksi silloin, kun asiassa on syntynyt epäilyksiä siitä, että työntekijä on pyrkinyt väärinkäyttämään oikeuttaan palkalliseen sairauslomaan (TT 1998:74) tai kun diagnoosin täsmällisyydestä on syntynyt epäselvyyttä (TT 1987:4).

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole väitettykään, että X Oy:llä olisi ollut väärinkäytösepäilyjä. Henkilöstöjohtaja D:n kertomuksella on kuitenkin selvitetty, että X Oy:n käytännössä Z-koodilla diagnosoituja sairauksia ei ollut ilman muuta hyväksytty sairausajan palkanmaksun perusteeksi, ja tämän vuoksi X Oy:llä oli ollut tarve täsmentää A:n poissaolon perustetta lisäselvityspyynnöllä.

Asiassa on selvitetty, ettei A ole käytännössä voinut saada tietoa lisäselvityspyynnöstä ennen työhön paluutaan. Edellä kerrottujen lääkärien kertomusten perusteella hän olisi kuitenkin voinut hankkia sitä myös takautuvasti. D:n kertomuksen perusteella lisäselvityksen tarpeeseen oli vaikuttanut se, että X Oy:llä oli kanteessa tarkoitettuna aikana ollut eri työterveyshuollon yksiköitä eikä A ollut käynyt juuri hänen työpaikalleen osoitetun toimipaikan lääkärin vastaanotolla.

A ei kertomansa perusteella ollut reagoinut lisäselvityspyyntöön työhön paluunsa jälkeen, koska hän oli käsityksensä mukaan jo toimittanut X Oy:lle työpaikalleen osoitetun työterveyshuollon yksikön työterveyslääkärin todistuksen poissaolosta. A oli sairastuttuaan varmistanut oikean työterveyshuollon toimipaikan ottamalla yhteyttä paikalliseen terveysasemaan, josta hänet oli ohjattu sinne.

Työtuomioistuin katsoo, että X Oy on palkanmaksun edellytyksenä sinänsä voinut velvoittaa A:n toimittamaan lisäselvitystä poissaolostaan. A on kuitenkin kertomuksensa perusteella uskonut jo toimittaneensa X Oy:lle asianmukaisen lääkärintodistuksen. Ottaen huomioon, että A on edellä mainituin tavoin voinut vastaanottaa pyynnön vasta työhön palattuaan ja pyyntö on siten käytännössä tarkoittanut takautuvan selvityksen hankkimista, X Oy:n olisi tullut selkeästi osoittaa, millainen lisäselvitys tilanteessa on ollut tarpeen. Pääkäsittelyssä esitetyn selvityksen perusteella näin ei ole tapahtunut.

A:n X Oy:lle toimittamasta lääkärintodistuksesta ilmenee, että lääkäri on arvioinut hänet oireiden perusteella työkyvyttömäksi. Tätä arviota ei ole osoitettu virheelliseksi. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo tämän selvityksen riittävällä tavalla osoittavan, että A on ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtään kanteessa mainittuna ajankohtana. X Oy:llä ei näin ollen ole ollut perustetta olla maksamatta A:lle palkkaa tämän sairausloman ajalta.

A on kertonut vaatineensa X Oy:lle huhtikuussa 2017 toimittamassaan kirjelmässä muun muassa kokemuslisää, ylityökorvauksia ja kysymyksessä olevaa sairausajan palkkaa. A ei näin ollen ole Medialiitto ry:n ja X Oy:n väittämin tavoin hiljaisesti hyväksynyt sitä, ettei hänelle maksettaisi sairausajan palkkaa. A ei niin ollen ole tälläkään perusteella menettänyt oikeuttaan saada X Oy:ltä sairausajan palkkaa.

Oikeudenkäyntikulut

Medialiitto ry ja X Oy ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. Medialiitto ry ja X Oy ovat myöntäneet Suomen Journalistiliitto ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Medialiitto ry ja X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Suomen Journalistiliitto ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.323,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Saarikoski, Aarto, Lavikkala, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.