TT 2021:55 – Lausuntoasia

Työtuomioistuimella ei ollut perusteita poiketa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Työtuomioistuin katsoi näin ollen lausuntonaan, että työehtosopimuksen mukainen päivittäisten matkakustannusten korvaus maksettiin riippumatta työntekijälle aiheutuneesta konkreettisesta kustannuksesta. Sitä ei kuitenkaan maksettu, jos työnantaja oli järjestänyt kuljetuksen. Kuljetuksen järjestämisellä tarkoitettiin esimerkiksi sitä, että työnantaja antoi työntekijän käyttöön auton ja maksoi polttoaineen. Arviointiin ei vaikuttanut se, kuljettiko työntekijä autossa työnantajan työvälineitä tai tarvikkeita.

Asia

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö matkakustannusten korvaamisesta

Kuultavat

Infra ry

Rakennusliitto ry

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välisessä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa (1.5.2018 – 30.4.2020) on muun ohella määrätty seuraavasti:

—

36 § Matkat työmaatehtävissä

2. Päivittäiset matkat

a) Päivittäiset matkakustannusten korvaukset

Työntekijän matkustaessa päivittäin asunnostaan tai työnantajan järjestämästä työmaamajoituksestaan työmaalle maksetaan päivittäisenä matkakustannusten korvauksena asunnon ja työpaikan välisen etäisyyden mukaan seuraavasti:

yli 5 km 3,20 euroa

yli 10 km 4,35 euroa

yli 20 km 8,69 euroa

yli 30 km 11,58 euroa

yli 40 km 13,02 euroa

yli 50 km 17,37 euroa

yli 70 km 21,16 euroa

yli 90 km 24,58 euroa

yli 120 km 28,93 euroa

Jos työnantaja on järjestänyt kuljetuksen, ei edellä mainittuja korvauksia makseta.

38 § Oman auton käyttö

Jos työntekijälle maksetaan kilometrikorvausta työmaalle kulkemisesta omalla autolla, hänellä ei ole samanaikaisesti oikeutta saada 36 ja 37 §:issä mainittuja matkakustannusten korvauksia eikä päivittäisiä matkakustannusten korvauksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

Vastaus

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

1. Onko työntekijällä oikeus saada maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 36 §:n 2. a)-alakohdan tarkoittama matkakustannusten korvaus, jos hänelle ei ole konkreettisesti aiheutunut matkakustannuksia?

2. Onko työehtosopimuksen edellä mainitun kohdan tarkoittamana työnantajan järjestämänä kuljetuksena pidettävä sitä, että työnantaja on luovuttanut työntekijälle pakettiauton työmatkojen kulkemista varten maksaen auton kustannukset polttoaineineen?

3. Vaikuttaako edellä olevan kohdan arviointiin se, onko pakettiautossa kantajan väittämällä tavalla kuljetettu työnantajan työvälineitä ja tarvikkeita?

INFRA RY:N JA RAKENNUSLIITTO RY:N YHTEINEN LAUSUNTO

1. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen (nykyisin infra-alan työehtosopimus) 36 §:n 2. kohdan mukainen päivittäisten matkakustannusten korvaus maksetaan riippumatta työntekijälle aiheutuneesta konkreettisesta kustannuksesta. Sitä ei kuitenkaan makseta, jos työnantaja on järjestänyt kuljetuksen.

2. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen (nykyisin infra-alan työehtosopimus) 36 §:n 2. kohdan päivittäisiä matkakustannusten korvauksia koskevan määräyksen mukaan päivittäisiä matkakustannusten korvauksia ei makseta, jos työnantaja on järjestänyt kuljetuksen. Kuljetuksen järjestämisellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että työnantaja antaa työntekijän käyttöön auton ja maksaa polttoaineen. Tällöin työntekijällä ei ole oikeutta päivittäisten matkakustannusten korvaukseen.

3. Edellä olevan kohdan arviointiin ei vaikuta se, kuljettaako työntekijä autossa työnantajan työvälineitä tai tarvikkeita.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Infra ry ja Rakennusliitto ry ovat antaneet asiassa työtuomioistuimelle yhteisen lausunnon, jonka sisältö on selostettu edellä. Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa tästä työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen (1.5.2018 – 30.4.2020) 36 §:n 2. kohtaa on tulkittava liittojen lausunnossa kerrotulla tavalla.

Asian tausta

Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa on vireillä työsuhteen päättämistä koskeva riita-asia L 20/43569. Kantaja on työskennellyt vastaajayhtiön palveluksessa kaivinkoneenkuljettajana 15.4.2019 lukien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työsuhteessa on sovellettu maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta (1.5.2018 – 30.4.2020). Kantajan työsuhde on päättynyt 16.3.2020.

Asiassa on riidatonta, että työnantaja on antanut kantajan käyttöön pakettiauton, jolla hän on voinut kulkea kotoaan työmaille. Työnantaja on maksanut pakettiauton kustannukset, kuten polttoaineen. Riidatonta on myös, ettei kantajalle ole aiheutunut omia kustannuksia työmaille kulkemisesta.

Vaatimukset

Kantaja on muun ohessa vaatinut, että vastaajayhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle maksamattomia työmatkakorvauksia.

Perusteet

Työehtosopimuksen 36 §:n 2. kohdan a)-alakohdan mukaan työnantajan tulee korvata työntekijälle päivittäiset matkakustannukset silloin, kun työntekijä matkustaa päivittäin asunnostaan työmaalle.

Työnantaja on tarjonnut kantajan käyttöön auton, jota on käytetty matkoihin työmaalle. Lisäksi autossa on säilytetty tarvittavia huolto- ja korjaustyökaluja sekä lisäpolttoainetta kaivinkoneeseen. Autoa on siten pidettävä välttämättömänä osana kantajan työsuoritusta.

Työehtosopimuksen tarkoittama matkakustannusten korvaus on korvausta työntekijän ajankäytöstä, eikä asialla ole tekemistä sen kanssa, että työnantaja on tehtävien hoitamiseksi antanut käytettäväksi ajoneuvon, jossa on säilytetty edellä mainittuja tarvikkeita.

Vastaaja on muun ohessa vaatinut, että kanne hylätään siinä vaadittujen työmatkakorvausten (matkakustannusten korvaamisen) osalta.

Kantajalle ei ole aiheutunut työehtosopimuksen 36 §:n 2. a)-alakohdan tarkoittamia matkakustannuksia, eikä vastaajalla tämän johdosta ole velvollisuutta niitä korvata. Kyseinen työehtosopimuksen kohta koskee matkakuluja eikä esimerkiksi matkaan käytettyä aikaa.

Työnantajan on joka tapauksessa katsottava järjestäneen työntekijälle kuljetuksen työmaalle. Kantajan työmatkakulut on katettu täysimääräisesti. Työehtosopimuksen 38 §:n mukaan omalla autolla kulkevalle työntekijälle maksetaan kilometrikorvauksia, eikä työntekijällä ole myöskään tällöin oikeutta saada työmatkakorvausta. Koska vastaaja on järjestänyt kantajan käyttöön auton ja maksanut sen käytöstä aiheutuneet kustannukset, kyseessä on kilometrikorvausten saamiseen verrattava etu, jolloin oikeutta erilliseen työmatkakorvaukseen ei voida tästäkään syystä katsoa olevan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Satu Saarensola, Mikko Nyyssölä, Merru Tuliara, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Meeri Julmala.

Lausunto on yksimielinen.