TT 2021:70 – Keskituntiansio

Työehtosopimusmääräyksen mukaan keskituntiansio saadaan jakamalla työntekijän kunkin vuosineljänneksen aikana työajalta maksettu palkka vastaavien työtuntien lukumäärällä. Määräyksessä on myös sovittu, mitkä erilaiset lisät luetaan työajalta maksettuun palkkaan.

Keskeinen riitakysymys asiassa koski sitä, laskettiinko keskituntiansio vastaajapuolen väittämällä tavalla aina edellisellä päättyneellä vuosineljänneksellä maksetun palkan perusteella vai voitiinko se joissakin tilanteissa laskea myös jollakin aikaisemmalla vuosineljänneksellä maksetun palkan perusteella, kuten kantaja väitti.

Työtuomioistuin katsoi, että riidanalaisen määräyksen sanamuoto tuki enemmän vastaajapuolen asiassa esittämää kantaa. Työehtosopimukseen osallisilla ei näytetty olleen yhteistä tarkoitusta sopia keskituntiansion laskemisesta muuta kuin edellä mainittuun sopimusmääräykseen oli kirjattu. Sopimusmääräykselle ei näytetty vakiintuneen sopijapuolten yhteisesti hyväksymää soveltamiskäytäntöä. Kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksyminen olisi johtanut työehtosopimuksessa olevan aukon täydentämiseen. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei voitu katsoa rikotun. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Ilmailualan Unioni IAU ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

KUULTAVA

X Oyj

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.1.2021

Pääkäsittely 10.6.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä ajalla 17.3.2020 – 15.3.2022 voimassa oleva lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

63. § Keskituntiansion (KTA) laskenta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Työehtosopimuksen tarkoittama keskituntiansio (KTA) saadaan muuttamalla työntekijän henkilökohtainen kuukausipalkka tuntipalkaksi ja lisäämällä tähän muuttuvien palkanosien eli lisien osuus, josta käytetään nimitystä KTA-lisä. Työntekijän kuukausipalkasta laskettu tuntipalkka ja KTA-lisä muodostavat yhdessä keskituntiansion.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmässä työntekijän palkka muodostuu suurelta osin erilaisista lisistä. Työehtosopimuksen 63 §:n mukaista keskituntiansiota käytetään palkan ja korvausten maksamisen laskentaperusteena työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan laskennassa (93 §). Määräyksen taustalla on ajatus siitä, että työntekijä pääsee lähemmäksi sitä tosiasiallista palkkaa, jota hänelle maksettaisiin työssä ollessa myös sairauspoissaolon ajalta, jolloin hän jää paitsi työehtosopimuksen mukaisista lisistä.

Työehtosopimus ei sisällä muita määräyksiä tai soveltamisohjeita koskien keskituntiansion käyttöä tai käyttötarkoitusta. Työehtosopimus ei myöskään sisällä määräystä siitä, että keskituntiansio voitaisiin jättää kokonaan määrittelemättä. Työehtosopimukseen osalliset Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Ilmailualan Unioni IAU ry eivät nekään ole yhteisesti sopineet keskituntiansiota koskevan työehtosopimusmääräyksen sisällöksi sen sanamuodosta poiketen sitä, että keskituntiansio voitaisiin jättää joissakin tilanteissa määrittelemättä.

Työntekijälle maksettava irtisanomisajan palkka voidaan maksaa niin, että siinä huomioidaan työntekijän keskituntiansio, mutta työehtosopimus ei velvoita siihen.

KANNE

VASTAUS

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Ilmailualan Unioni IAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

– vahvistaa X Oyj:n menettelevän lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 63 §:n määräyksen vastaisesti, kun se käyttää työntekijän keskituntiansion (KTA) laskemisen perusteena ajanjaksoa, jossa ei ole lainkaan työssäoloaikaa eikä tältä ajalta maksettua palkkaa, ja

– velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:n oikeudenkäyntikulut 3.300 eurolla korkoineen.

Perusteet

X Oyj tulkitsee työehtosopimuksen 63 §:n määräystä siten, että keskituntiansio (KTA) määritellään vain edellisen vuosineljänneksen perusteella. Näin ollen tilanne, jossa työntekijällä ei ole kyseessä olevan vuosineljänneksen aikana työssäoloa eikä palkkatuloa esimerkiksi sairaudesta tai lomautuksesta johtuvasta syystä, voi työnantajan tulkinnan mukaan johtaa siihen, että työntekijän KTA-lisä nollaantuu. Siten seuraavalla vuosineljänneksellä tapahtuva sairausajan palkka maksetaan ilman KTA-lisää, mikä on täysin työehtosopimuksen määräyksen tarkoituksen vastaista.

X Oyj:n tulkinta KTA:n laskemisesta lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osalta on täysin ristiriidassa sen noudattaman käytännön kanssa toista henkilöstöryhmää koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla. Lentoemäntiä ja stuertteja koskeva työehtosopimus pitää sisällään vastaavan määräyksen KTA:n laskennasta. Yhtiö on vuonna 2015 sopinut yhteiseksi tulkinnaksi sen, että KTA ei voi olla nolla. Samassa yhteydessä on sovittu, että KTA-lisän määrittelemiseksi mennään vuosineljänneksissä taaksepäin riittävän pitkälle tai käytetään sovittua kaavaa, jotta KTA-lisä saadaan lasketuksi.

Työnantajalla ei ole mitään perusteita kohdella lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla työskenteleviä työntekijöitään eri tavalla KTA-lisän määrittelyssä. Työnantajaa velvoittaa työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus. Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osalta ei ole syntynyt työnantajan esittämää yhteisesti hyväksyttyä vakiintunutta soveltamiskäytäntöä KTA:n laskentatavasta tilanteessa, jossa työntekijälle ei ole maksettu työajalta palkkaa edellisellä vuosineljänneksellä. Keskituntiansion laskentatapa ei ole myöskään aiemmin ollut liittojen välisten neuvottelujen kohteena.

Työehtosopimuksen 63 §:n määräys keskituntiansion laskennasta on sisällöltään selkeä ja yksiselitteinen. X Oyj on siten tiennyt tai sen olisi vähintäänkin perustellusti tullut tietää rikkovansa työehtosopimusta jättäessään määrittelemättä työntekijän keskituntiansion tilanteessa, jossa työntekijälle ei ole maksettu työajalta palkkaa edellisellä vuosineljänneksellä sairauspoissaolon tai lomautuksen vuoksi.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja

Ilmailualan Unioni IAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.180 eurolla korkoineen.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) välillä ajalla 17.3.2020 – 15.3.2022 voimassa olevan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen mukaan keskituntiansio (KTA) saadaan jakamalla työntekijän kunkin vuosineljänneksen aikana työajalta maksettu palkka vastaavien työtuntien lukumäärällä. KTA-lisä lasketaan työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti kultakin vuosineljännekseltä, eikä sen määräytymistä missään tilanteessa katsota tätä pidemmältä ajalta. Näin ollen esimerkiksi pitkän sairausloman aikana KTA voi laskea jopa kesken sairausajan palkanmaksun, kun viimeisin KTA on laskenut. Sama pätee kaikkiin muihinkin poissaoloihin kuten perhevapaisiin ja lomautuksiin.

IAU ry yritti muuttaa soveltamiskäytäntöä vuoden 2013 työehtosopimusneuvotteluissa, mutta PALTA ry ei suostunut muuttamaan keskituntiansion laskentaa koskevaa määräystä IAU ry:n esittämällä tavalla. Vanha määräys on jäänyt voimaan sanamuodon mukaisena, ja myös sen vakiintunut tulkintakäytäntö on yhä voimassa.

X-konsernissa on sovellettu työehtosopimusta sen sanamuodon mukaisesti siten, että KTA määritetään aina neljännesvuosittain toteutuneiden työtuntien perusteella riippumatta siitä, miten pitkään työntekijän poissaolo on kestänyt. Täten KTA-lisä on voinut myös pienentyä tai jopa nollaantua, mikäli työntekijällä ei kyseisellä vuosineljänneksellä ole ollut lainkaan työtunteja. KTA:ta ei ole jätetty määrittelemättä lomautusaikana irtisanotuille henkilöille.

Työehtosopimusta on sovellettu pitkäaikaisesti sen edellä mainitun sisällön mukaisesti kaikissa niissä X-konsernin yhtiöissä, joissa työehtosopimuksen soveltamisalan mukaista työtä tehdään. Myös sopimusalan työntekijöiden henkilöstöryhmän edustajalla on ollut samankaltainen näkemys työehtosopimuksen sisällöstä ja tulkinnasta. Työntekijäpuolella ei siten ole yhtenäistä näkemystä työehtosopimuksen 63 §:n oikeasta sisällöstä.

X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu keskituntiansion määrittämisestä eri tavalla kuin lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa, eikä ensin mainitun sopimuksen sisällöllä tai sen soveltamisella muutoinkaan ole mitään relevanssia tämän asian kannalta.

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Yhteistoimintaneuvotteluiden 13.10.2020 pöytäkirja nro 16 (s. 5-6)

sähköpostiviesti 28.9.2015

3. PALTA ry:n tavoitteet 23.8.2013 (s. 7)

4. PALTA ry:n tavoitteet 28.8.2013 (s. 11)

5. IAU ry:n tavoitteet 28.8.2013

6. PALTA ry:n tavoitteet 25.9.2013 (s. 12)

7. PALTA ry:n neuvotteluesitys 7.1.2020 (kohta 14)

8. Irtisanomisajan palkkalaskelmat B Oy:ssä 1.12.2020-31.1.2021

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. IAU ry:n tavoitteet 2013

2. Yhteistoimintaneuvotteluiden 13.10.2020 pöytäkirja (= K1 kokonaisuudessaan)

3. KTA:n laskentaesimerkit vuosilta 2012-2019 (6 sivua)

Kantajan henkilötodistelu

1. C, IAU ry:n puheenjohtaja, todistelutarkoituksessa

2. D, IAU ry:n varapuheenjohtaja, todistelutarkoituksessa

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. E, F Oy:n henkilöstöjohtaja, PALTA ry:n entinen työsuhdepäällikkö

2. G, X Oyj:n henkilöstöpäällikkö

Perustelut

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Määräyksen tarkoitus ja soveltamiskäytäntö

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos sopimusmääräykselle on sen soveltamiskäytännössä vakiintunut tietynsisältöinen merkitys, tällä on merkittävä painoarvo määräyksen tulkinnassa. Juuri työ- ja virkaehtosopimusten kaltaisten kestosopimusten tulkinnassa voi muodostua varteenotettavaa soveltamiskäytäntöä, koska samaa määräystä saatetaan soveltaa pitkän aikaa. Vain vakiintunut soveltamiskäytäntö voi tulla sopimuksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi. Lisäksi on otettava huomioon, että sopimuksen soveltamisesta määrää ensi vaiheessa työnantaja tulkintaetuoikeutensa nojalla. Tulkintaperusteelta edellytetään tämän vuoksi yleensä, että soveltaminen on ollut yhteisesti hyväksyttyä eli sellaista, jota työntekijäpuoli ei ole riitauttanut. (Jorma Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 189)

IAU ry:n puheenjohtaja C on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että käsillä oleva riitakysymys oli tullut esille ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2019, kun X Oyj:n tytäryhtiössä B Oy:ssä pääluottamusmies ja työantajan edustaja olivat tehneet erimielisyysmuistion, joka oli liittynyt sairausajan palkkaan. C:n mukaan hänen tai kenenkään muunkaan IAU ry:n edustajan ei ollut ollut tarvetta keskustella KTA:n laskennasta PALTA ry:n edustajan kanssa ennen tätä erimielisyyttä. PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä oli ollut yhteinen näkemys, jonka mukaan KTA laskettiin siltä vuosineljännekseltä, jonka aikana työntekijä oli viimeksi ollut työssä.

$10f

PALTA ry:n entisen työsuhdepäällikön E:n käsityksen mukaan työehtosopimuksen 63 §:n tulkinta oli ollut selvä, eikä asiasta ollut aikaisemmin syntynyt riitaa. KTA oli laskettu määräyksen sanamuodon mukaisesti eli se oli laskettu kaikissa tilanteissa edeltävältä vuosineljännekseltä. Tämän yksiselitteisen laskentasäännön mukaan KTA-lisän määrä oli nolla, jos työntekijä ei ollut ollut työssä kyseisellä vuosineljänneksellä. KTA-lisän määrälle ei ollut sovittu ylä- tai alarajaa.

X Oyj:n henkilöstöpäällikkö G on kertonut, että KTA-laskenta X Oyj:ssä oli ollut vuodesta 2003 lähtien perusperiaatteiltaan samanlainen. Laskennassa määrittelyjaksona oli vuosineljännes, jonka aikana maksettua palkkaa käytettiin laskettaessa KTA:n määrä seuraavalle KTA-kaudelle. Suokkaan mukaan työehtosopimus ei muodostanut estettä sille, että KTA-lisän määrä oli nolla. Jos työntekijä ei ollut ollut työssä vuosineljänneksen aikana, hänen KTA:nsa oli seuraavalla KTA-kaudella peruskuukausipalkka jaettuna työtuntien oletetulla lukumäärällä.

Edellä mainittujen henkilöiden tältä osin yhdenmukaisten kertomusten perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että KTA:n laskennassa käytettävän vuosineljänneksen valinnasta ja KTA-lisän vähimmäismäärästä ei ole ollut erimielisyyttä työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä ennen käsillä olevaa riita-asiaa. Työehtosopimusosapuolet eivät ole väittäneet edes keskustelleensa näistä kysymyksistä aikaisemmin. Asiassa on riidatonta, että työehtosopimus ei sisällä 63 §:n lisäksi muita määräyksiä tai soveltamisohjeita koskien keskituntiansion käyttöä tai käyttötarkoitusta. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimukseen osallisilla ei ole näytetty olleen yhteistä tarkoitusta sopia keskituntiansion laskemisesta muuta kuin sopimuksen 63 §:ään on kirjattu.

Työtuomioistuimessa kuultujen henkilöiden kertomuksissa on ollut eroja muun muassa siltä osin, voiko KTA-lisän määrä työehtosopimusmääräystä noudatettaessa koskaan olla nolla. Kertomusten perusteella on myös selvää, että työnantaja- ja työntekijäpuolella on ollut pitkään eri käsitys siitä periaatteesta, jonka mukaan KTA-laskennan perustana käytettävä vuosineljännes määräytyy. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä ei ole näytetty muodostuneen. Sopimusmääräykselle ei siten ole katsottava vakiintuneen sen soveltamiskäytännössä tietynsisältöistä merkitystä, jolla voisi olla painoarvoa määräyksen tulkinnassa.

Työehtosopimuksen täydentäminen

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työehtosopimuksen tulkinnalla ei voida täydentää työehtosopimukseen jätettyä aukkoa. Työtuomioistuin nimenomaan välttää sitä, että tuomiolla korvattaisiin asianosaisten kesken tekemättä jäänyt sopimus. (Jorma Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 178)

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi X Oyj:n menettelevän lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 63 §:n määräyksen vastaisesti, kun se käyttää työntekijän keskituntiansion laskemisen perusteena ajanjaksoa, jossa ei ole lainkaan työssäoloaikaa eikä tältä ajalta maksettua palkkaa. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työehtosopimukseen osallisilla ei ole näytetty olleen yhteistä tarkoitusta sopia keskituntiansion laskemisesta muuta kuin sopimuksen 63 §:ään on kirjattu. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksessa on kanteessa vahvistettavaksi vaadittujen seikkojen osalta aukko. Vahvistusvaatimuksen hyväksyminen tarkoittaisi työehtosopimusmääräysten luomista asioista, joista työehtosopimukseen osalliset ovat jättäneet sopimatta.

Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu

Kantaja on vedonnut kanteen perusteena myös siihen, että työnantaja kohteli työntekijöitään tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti. Kantajan mukaan KTA:n laskenta oli erilainen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ja X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla. Kantaja on ilmoittanut, että jälkimmäisen työehtosopimuksen osalta oli vuonna 2015 sovittu, että KTA-lisän määrittelemiseksi mennään vuosineljänneksissä taaksepäin riittävän pitkälle tai käytetään sovittua kaavaa, jotta KTA-lisä saadaan lasketuksi. Vastaajapuoli on vedonnut tältä osin siihen, että X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa KTA:n määrittämisestä oli sovittu toisin kuin lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Lainkohdan esitöissä (HE 19/2014 vp s. 125) on lausuttu, että työnantajan olisi kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin. Tilanteiden vertailukelpoisuus ratkaistaisiin työnantajakohtaisesti ottaen huomioon työntekijöiden asema ja tehtävät työpaikalla. Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ja X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden tehtävät ja asema olisivat keskenään vertailukelpoisia edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla.

Kantajan ja vastaajan esiin tuomilla seikoilla on selvitetty, että X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskeva työehtosopimus sisältää KTA:n laskemisen osalta määräyksiä, jotka poikkeavat lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen määräyksistä. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, kuinka keskituntiansio matkustamohenkilöstön työehtosopimuksen mukaan lasketaan ja millä tavalla keskituntiansion laskeminen tämän sopimuksen mukaisesti on työntekijän kannalta edullisempaa kuin keskituntiansion laskeminen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen mukaisesti.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei voida katsoa rikotun.

Johtopäätökset

Riidanalaisen määräyksen sanamuoto tukee enemmän vastaajapuolen asiassa esittämää kantaa. Työehtosopimukseen osallisilla ei ole näytetty olleen yhteistä tarkoitusta sopia keskituntiansion laskemisesta muuta kuin sopimuksen 63 §:ään on kirjattu. Sopimusmääräykselle ei ole näytetty vakiintuneen sopijapuolten yhteisesti hyväksymää soveltamiskäytäntöä. Kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksyminen johtaisi työehtosopimuksessa olevan aukon täydentämiseen. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei voida katsoa rikotun. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla IAU ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa kuluille vaadittuine korkoineen. IAU ry on hyväksynyt PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteisen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään. Kulut eivät sisällä arvonlisäveroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ilmailualan Unioni IAU ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.180 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kysymyksenasettelu

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) välillä ajalla 17.3.2020 – 15.3.2022 voimassa olevan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 63 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan keskituntiansio (KTA) saadaan jakamalla työntekijän kunkin vuosineljänneksen aikana työajalta maksettu palkka vastaavien työtuntien lukumäärällä.

Keskeinen riitakysymys asiassa koskee sitä, lasketaanko keskituntiansio vastaajan ja kuultavan väittämällä tavalla aina edellisellä päättyneellä vuosineljänneksellä maksetun palkan perusteella vai voidaanko se joissakin tilanteissa laskea myös jollakin aikaisemmalla vuosineljänneksellä maksetun palkan perusteella, kuten kantaja on väittänyt.

Myös vastaajapuoli on vedonnut asiassa työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon. Vastaajapuolen mukaan määräystä on myös sovellettu pitkäaikaisesti ja työntekijäpuolen hyväksymällä tavalla siten, että KTA-lisä on voinut pienentyä tai jopa nollaantua, mikäli työntekijällä ei ole ollut lainkaan työtunteja edellisellä vuosineljänneksellä. X Oyj:n matkustamohenkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu keskituntiansion määrittämisestä eri tavalla kuin lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa.

Sanamuoto

Työ- ja virkaehtosopimus ovat kirjallisia sopimuksia, ja siten niiden tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräysten sanamuoto. Sanamuodon merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos tarkoitus on ollut toinen ja tekstissä on vain käytetty siihen nähden virheellistä ilmausta. Varsin usein tulkintariidan ratkaisussa kuitenkin päädytään sanamuotoa vastaavaan lopputulokseen. Se, joka väittää sopimuksen sisällön olevan muu kuin sanamuodon osoittama, on velvollinen näyttämään toteen tällaiseen tulkintaan oikeuttavan perusteen. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 181)

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen ensimmäisen virkkeen mukaan keskituntiansio (KTA) saadaan jakamalla työntekijän kunkin vuosineljänneksen aikana työajalta maksettu palkka vastaavien työtuntien lukumäärällä. Työtuomioistuin toteaa asiassa olevan riidatonta, että työehtosopimuksen tarkoittama keskituntiansio saadaan muuttamalla työntekijän henkilökohtainen kuukausipalkka tuntipalkaksi ja lisäämällä tähän muuttuvien palkanosien eli lisien osuus, josta käytetään nimitystä KTA-lisä. Työntekijän kuukausipalkasta laskettu tuntipalkka ja KTA-lisä muodostavat yhdessä keskituntiansion.

$112

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mikko Nyyssölä, Anna Lavikkala, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.