TT 2022:39 – Kanteen tutkiminen

Työehtosopimusmääräyksen mukaan sopimuksen soveltamispiirissä ei saa tehdä rinnakkaissopimusta ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa. Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi määräyksen tulkinta, jonka mukaan kantajaliitto ei saanut tehdä toista työehtosopimusta työehtosopimuksen soveltamisalalla muun kuin vastaajaliiton kanssa ilman vastaajaliiton kirjallista lupaa. Vastaaja myönsi kantajan esittämän tulkinnan oikeaksi. Kantaja ja vastaaja ilmoittivat, että niillä oli asiassa oikeussuojan tarve, koska työehtosopimukseen nähden ulkopuolinen ammattiliitto ja sen alayhdistys olivat kohdistaneet työtaistelutoimia kantajaliiton jäsenyritykseen tavoitteenaan tehdä erillinen työehtosopimus tai saada neuvotteluoikeus kantajaliiton kanssa kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamisalalla.

Koska työehtosopimuksen sopijapuolilla ei ollut erimielisyyttä sopimusmääräyksen tulkinnasta, työtuomioistuin katsoi, ettei kantajalla lähtökohtaisesti ollut asiassa oikeudellista intressiä, jota riita-asian käsittely työtuomioistuimessa vaatisi. Työtuomioistuin katsoi asiassa jääneen selvittämättä, että käsillä olisivat olleet sellaiset erityiset olosuhteet, jotka vaatisivat kanteen tutkimista. Kanne jätettiin tutkimatta.

Asia

Muu riita-asia

Kantaja

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Vastaaja

Ilmailualan Unioni IAU ry

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry (PALTA ry) ja Ilmailualan Unioni IAU ry (IAU ry) ovat sopineet lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen alun perin sopimuskaudelle 17.3.2020-15.3.2022. Sopimuskautta on myöhemmin jatkettu 15.3.2023 saakka.

ITA ry aloitti joulukuussa 2021 ylityö-, vuoronvaihto- ja komennuskiellon A Oyj:ssä, B Oy:ssä (jäljempänä yhdessä A) sekä eräissä muissa lentoliikenteen palveluja tarjoavissa yrityksissä PALTA ry:n painostamiseksi. Työtaistelu jatkuu edelleen. ITA ry:n jäsenet olivat lisäksi lakossa 17.-31.1.2022. ITA ry ilmoitti myös helmi- ja maaliskuulle 2022 ajoitetuista työnseisauksista, jotka se sittemmin perui. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2021:99 katsonut, että ITA ry:n työtaistelutoimet eivät rikkoneet PALTA ry:n ja IAU ry:n väliseen työehtosopimukseen perustuvaa työrauhavelvollisuutta.

ITA ry ja Pro ry ovat ilmoittaneet tavoittelevansa työtaistelutoimilla erillisen työehtosopimuksen tekemistä tai neuvotteluoikeuden saamista PALTA ry:n kanssa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla. PALTA ry ja A ovat työriidan sovintoneuvotteluissa tuoneet esille, että ne eivät voi tehdä työehtosopimusta ITA ry:n tai Pro ry:n kanssa lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa olevan rinnakkaissopimuskiellon vuoksi ilman, että PALTA ry syyllistyisi sopimusrikkomukseen. ITA ry ja Pro ry eivät ole tästä huolimatta perääntyneet vaatimuksistaan.

Asiassa ei ole käyty erimielisyysneuvotteluja IAU ry:n ilmoitettua PALTA ry:lle, että niitä ei tarvitse käydä. PALTA ry ja IAU ry ovat yksimielisiä siitä, että asia voidaan saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Liittojen mukaan kysymys on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rinnastuvasta tilanteesta.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Ei nimettyä todistelua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sen ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä on tulkittava siten, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei saa ilman Ilmailualan Unioni IAU ry:n kirjallista lupaa tehdä työehtosopimuksen soveltamisalalla muun osapuolen kuin Ilmailualan Unioni IAU ry:n kanssa

Perusteet

Lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa oleva rinnakkaissopimuskielto esti sanamuotonsa mukaan PALTA ry:tä tekemästä vahvistusvaatimuksessa tarkoitettuja työehtosopimuksia. Merkitystä ei ollut sillä, säänneltäisiinkö toisella työehtosopimuksella työsuhteen ehtoja yhtä laajasti kuin PALTA ry:n ja IAU ry:n välisellä työehtosopimuksella. Rinnakkaissopimuskielto koski yhtä lailla työsuhteen ehtoja kokonaisvaltaisesti sääntelevää työehtosopimusta kuin sellaistakin työehtosopimusta, jossa olisi määräyksiä ainoastaan esimerkiksi luottamusmiehestä tai työsuhdeturvasta.

Erityisesti luottamusmiehen asemaan liittyen oli huomattava, että lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus sisälsi määräyksiä luottamusmiehestä. Vallitsevan käsityksen mukaan työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edusti myös järjestäytymättömiä tai johonkin muuhun kuin työehtosopimuksen tehneeseen työntekijäyhdistykseen kuuluvia työntekijöitä. Näin ollen ITA ry:n vaatima oikeus valita omia luottamusmiehiä olisi päällekkäinen lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa olevien määräysten kanssa.

Samoin työsuhdeturvaa koskevien määräysten ottaminen toiseen työehtosopimukseen tarkoittaisi rinnakkaissopimuskiellon rikkomista, sillä työsuhdeturvasta oli määrätty PALTA ry:n ja IAU ry:n välisen työehtosopimuksen osana olevassa irtisanomissuojasopimuksessa.

Rinnakkaissopimuskieltoa oli tulkittava siten, että siinä ei ollut kielletty pelkästään sellaisia työehtosopimuksia, jotka olisivat ristiriidassa IAU ry:n kanssa tehdyn työehtosopimuksen kanssa tai jotka sisältäisivät määräyksiä asioista, joista mainitulla työehtosopimuksella oli sovittu. Minkä tahansa toisen työehtosopimuksen tekeminen työehtosopimuksen soveltamisalalla oli kiellettyä ilman sopijajärjestöjen lupaa. Kielto koski siten myös sellaista työehtosopimusta, jolla ainoastaan täydennettäisiin IAU ry:n kanssa tehtyä työehtosopimusta tai muuten sovittaisiin asioista, joista ei ollut määräyksiä mainitussa työehtosopimuksessa. Merkitystä vailla oli se, että toinen työehtosopimus mahdollisesti koskisi vain osaa alkuperäisen työehtosopimuksen soveltamispiirissä olevista työntekijöistä.

ITA ry ja Pro ry eivät olleet hyväksyneet sitä, että PALTA ry:n ja IAU ry:n välinen työehtosopimus esti PALTA ry:tä sitoutumasta työehtosopimukseen muiden kanssa. PALTA ry:llä oli oikeudellinen intressi saada asia ratkaistua, sillä työehtosopimuksen tulkinnalla oli merkitystä ITA ry:n ja Pro ry:n toimien arviointiin sekä sovittelutoimiin työtaisteluiden lopettamiseksi. PALTA ry:llä ei ollut mahdollisuutta saada asiaan ratkaisua muussa menettelyssä kuin työtuomioistuimessa. Kysymys oli viime kädessä ”access to justice” -periaatteesta. Tilanne oli PALTA ry:n kannalta kestämätön, sillä ITA ry:n ja Pro ry:n vaatimukseen suostuminen tarkoittaisi työehtosopimusmääräysten rikkomista ja siitä seuraavia sanktioita.

Vastaus vaatimuksiin

Ilmailualan Unioni IAU ry on myöntänyt kanteen oikeaksi.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 4 kohdassa oleva rinnakkaissopimuskielto esti PALTA ry:tä tai IAU ry:tä tekemästä toista työehtosopimusta lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla ilman toisen sopimusosapuolen kirjallista lupaa.

Valtakunnansovittelija oli 20.3.2017 antamallaan sovintoehdotuksella IAU ry:n ja C Oy:n välisen työriidan ratkaisemiseksi hyväksynyt IAU ry:n ja PALTA ry:n välisen työehtosopimuksen sisältämän rinnakkaissopimuskiellon oikeudellisen merkityksen katsoessaan, että hyväksytty sovintosopimus toimi rinnakkaissopimuskiellon tarkoittamana kirjallisena lupana. Asiassa oli kysymys siitä, että IAU ry oli yhtynyt C Oy:tä koskevaan työehtosopimukseen. Sovintoehdotuksessa oli viimeksi mainittuun työehtosopimukseen kohdistuneita muutosehdotuksia, jotka olivat rinnakkaisia lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen määräyksiin nähden. Tämän vuoksi sovintoehdotuksen hyväksyminen edellytti myös lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskieltoa koskevan määräyksen huomioon ottamista.

Myös IAU ry:llä oli asiassa oikeussuojan tarve. Rinnakkaissopimuskieltoa koskevan määräyksen sisältö tuli saada vahvistetuksi työtuomioistuimen tuomiolla. Kollektiivisopimuksen oikean sisällön vahvistamisella oli merkitystä sopimuksen tosiasiallisen toimeenpanon kannalta. Kanneperusteena tässä tapauksessa oli osapuolia sitova työehtosopimus, joten asiaan ei ollut mahdollista saada vahvistustuomiota muualta kuin työtuomioistuimelta.

Perustelut

Palvelualojen työnantajat PALTA ry (PALTA ry) on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) välisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä on tulkittava siten, että PALTA ry ei saa tehdä työehtosopimusta lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla muun osapuolen kuin IAU ry:n kanssa ilman IAU ry:n kirjallista lupaa. IAU ry on kirjallisessa vastauksessaan myöntänyt PALTA ry:n esittämän tulkinnan oikeaksi.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohella työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on työehtosopimuksen pätevyydestä sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta. Työtuomioistuin toteaa, että oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n nojalla PALTA ry:llä on sen ja IAU ry:n väliseen työehtosopimukseen osallisena oikeus panna työehtosopimusta koskevassa asiassa kanne vireille ja ajaa sitä työtuomioistuimessa.

Kantajalla on oltava riittävä oikeudellinen intressi saada sellainen tuomio, jollaista hän on kanteessaan vaatinut. Oikeussuojan tarve on prosessinedellytys, jonka puuttuminen johtaa siihen, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi. Oikeudellinen intressi edellyttää, että vahvistettavaksi vaaditusta oikeussuhteesta tai oikeudesta on olemassa oikeudellista epävarmuutta ja että kantaja kärsisi haittaa vallitsevasta tilanteesta (ks. esim. Antti Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu. Oikeudenkäynti II, 2012, s. 246 ja 253 sekä siinä mainittu kirjallisuus).

Korkein oikeus on lausunut ennakkoratkaisussaan KKO 2014:39 (k. 11), että oikeussuojan tarve on oikeuskäytännössä vakiintunut ehdoton prosessinedellytys, joka ei kuitenkaan perustu kirjoitettuun lakiin. Kun jo perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, tämän kaltaista kanteen nostamisen rajoitusta on tulkittava suppeasti. Ennakkoratkaisussaan KKO 2019:42 (k. 12) korkein oikeus on todennut, että kantajan oikeussuojan tarvetta arvioidaan suhteessa kannevaatimuksiin. Kun kantaja vaatii, että vastaaja velvoitetaan tiettyyn suoritukseen, kantajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada tuomioistuimen ratkaistavaksi, onko vastaajalla kyseinen velvollisuus.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä (esim. TT 2021:101, 2012:12 ja TT 1999:48) työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa koskevan vahvistusvaatimuksen tutkiminen on yleensä edellyttänyt, että työehtosopimuksen tulkinnasta on syntynyt epäselvyyttä tai tavalla tai toisella aiheutunut erimielisyyttä työehtosopimusosapuolten kesken.

$d2

$d3

Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2021:99 todennut, ettei PALTA ry:n ja IAU ry:n välisen työehtosopimuksen työrauhavelvoitetta koskeva määräys sitonut IAU ry:stä kesken sopimuskauden eronnutta ITA ry:tä, minkä vuoksi PALTA ry:n kannevaatimus ITA ry:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hylättiin. PALTA ry:n ja IAU ry:n mukaan ITA ry oli myös tämän ratkaisun antamisen jälkeen jatkanut PALTA ry:n jäsenyrityksen painostamista työtaistelutoimilla tarkoituksenaan saada PALTA ry sopimaan työehtosopimus ITA ry:n kanssa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sopijapuolet PALTA ry ja IAU ry ovat ilmoittaneet tulkitsevansa työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä yksimielisesti siten, että PALTA ry ei voi kyseistä työehtosopimusta rikkomatta solmia työehtosopimuksen soveltamisalalla työehtosopimusta muun osapuolen kuin IAU ry:n kanssa ilman IAU ry:n kirjallista lupaa. Vastaaja on ilmoittanut hyväksyvänsä kannevaatimuksen, joten kantajan ei ole välttämätöntä saada asiasta työtuomioistuimen ratkaisua. PALTA ry:n ja IAU ry:n välisessä oikeussuhteessa ei ole tältä osin epäselvyyttä. Koska sopijapuolilla ei ole asiasta erimielisyyttä, kantajalla ei siten lähtökohtaisesti ole sellaista oikeudellista intressiä, jota riita-asian käsittely työtuomioistuimessa vaatisi.

Kanteessa on vedottu oikeussuojan tarpeeseen, joka oli syntynyt kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen nähden ulkopuolisen tahon työtaistelutoimenpiteistä. Työtuomioistuin toteaa, että työtaistelun kohdistuessa ulkopuoliseen tahoon mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain mukaan. Sen osalta toimivalta on yleisillä tuomioistuimilla.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen selvittämättä, että käsillä olisivat sellaiset erityiset olosuhteet, joiden johdosta kantajalla olisi riidattomassa asiassa poikkeuksellisesti oikeussuojan tarve, joka vaatisi kanteen tutkimista työtuomioistuimessa.

Edellä mainituilla perusteilla kanne on jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

työehtosopimusta, jossa sovittaisiin oikeudesta valita luottamusmies tai luottamusmiehen asemasta,

työehtosopimusta, jossa sovittaisiin työsuhdeturvasta, tai

muutakaan työehtosopimusta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Ulla Liukkunen, Mikko Nyyssölä, Juha Teerimäki, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Jaana Väisänen.

Päätös on yksimielinen.