TT 2023:13 – Työaika

Kysymys siitä, oliko yksikönjohtajina toimineiden palomiesten varallaoloksi luettua aikaa pidettävä työaikana.

Välituomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden yksikönjohtajiin varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet olivat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ollut edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika oli siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi. (Ks. myös TT 2020:31, TT 2021:33 — 34, TT 2021:50 — 52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53 — 54 ja TT 2023:14 — 16.)

KANTAJA

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

VASTAAJAT

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuopion kaupunki

ASIA

Varallaolo

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 23.12.2020

Suullinen valmistelu 21.9.2021

Jatkettu suullinen valmistelu 13.10.2022

Pääkäsittely 22. — 24.11.2022

Asiat R 79/20, 20119/2021, 20120/2021 ja 20121/2021 on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla.

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.). (31.3.2020 asti)

4 § 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 6 § (vuorotyö), 8 § (yötyö ja yövuorot jaksotyössä), 8 a § (yötyötä tekevän oikeus työmatkakuljetukseen), 9 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautinen työaika), 10 § (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 12 § 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 13 § (joustotyöaika), 14 § (työaikapankki), 15 § (lyhennetty työaika), 17 § (työntekijän suostumus), 18 § (työajan enimmäismäärä), 19 § (hätätyö), 22 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 25 § (vuorokausilepo), 26 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 32 § (työaikakirjanpito), 39 § (poikkeuslupa), työaikalain 8 (säännösten pakottavuus) ja 9 luku (erinäiset säännökset). (1.4.2020 jälkeen)

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän

virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työaika

Määritelmä

5 § Varallaoloaika

Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/ työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

3 mom.

Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20 — 30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

4 mom.

Jos työnantaja on poikkeuksellisesti määrännyt viranhaltijan/työntekijän olemaan asunnossaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, korvaus varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Edellä tarkoitettu kello 24.00 — 06.00 suoritettu varallaolo korvataan ainoastaan työaikalain alaiselle viranhaltijalle/työntekijälle. Työaikalain ulkopuoliselle maksetaan ko. aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä erillinen kohtuullinen korvaus.

—

6 mom.

Varallaolokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että viranhaltija/ työntekijä on ollut varalla työnantajan määräajaksi antaman kirjallisen määräyksen tai laatiman työvuoroluettelon nojalla. Korvausmuodosta (raha vai vapaa) päättää työnantaja.

(1.4.2020 jälkeen vastaava määräys siirtynyt 5 momenttiin)

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Karttulan ja Tervon paloasemilla pelastushenkilöstön työ on ollut päivätyötä, jossa työvuorot on laadittu useimmiten arkipäiville kello 8 ja 16 väliselle ajalle. Koska pelastuslaitoksella työskentelevät ovat olleet paloasemalla työvuorossa vain arkipäivisin, pelastusvalmius muuna aikana on hoidettu siten, että osa henkilöstöstä on ollut varalla arki-iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Varallaololistat on tehty työvuorosuunnittelussa ja ne on vahvistettu samoin kuin työvuorolistat.

A on työskennellyt aluksi määräaikaisessa ja 1.4.2016 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa Kuopion kaupunkiin palomiehen virassa työpisteenään Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Karttulan ja Tervon paloasemat. Hän on suorittanut varallaoloa molemmille asemille. A on varallaollessaan toiminut yksikönjohtajana. Hän on asunut noin 45 kilometrin päässä Karttulan paloasemalta. Kaupunki on sallinut hänen yöpyvän ja viettävän aikaa varallaolon aikana aseman tiloissa. Virkasuhde on päättynyt 13.2.2018.

B on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa Kuopion kaupunkiin palomiehen virassa työpisteenään Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Karttulan paloasema. Hän on suorittanut varallaoloa Karttulan ja Tervon asemille. B on varallaollessaan toiminut yksikönjohtajana. Hän on asunut noin kilometrin päässä Karttulan paloasemalta, ja hän on voinut oleskella varallaolon aikana muun ohella kotonaan.

Yksi varallaolija on toiminut samanaikaisesti sekä Karttulan että Tervon asemien yksikönjohtajavarallaolijana. Asemien välinen etäisyys on 13,7 kilometriä. Varallaolon aikana viranhaltijoilla on ollut mukanaan matkapuhelin ja Virve-puhelin, johon hälytys on tullut. Varallaolon aikana viranhaltijoiden käytössä on ollut pelastusauto, jossa on säilytetty sammutusvarusteita. Muuta varustusta varallaolon aikana ei ole edellytetty.

Viranhaltijat ovat saattaneet varallaoloaikana osallistua myös ensivastetehtäviin. Varallaoloa koskevat velvollisuudet ja toimintavalmius ovat olleet samat riippumatta siitä, onko varallaoloaikana ollut kyseessä pelastustoimen tehtävä vai ensivastetehtävä.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko A:n ja B:n suorittama yksikönjohtajavarallaolo kanteessa mainittuina aikoina katsottava työajaksi. Asiassa on riitaa myös siitä, onko kaupungin katsottava rikkoneen virka- ja työehtosopimusta tieten ja onko Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Vielä asiassa on riitaa palkkasaatavista.

Välituomiolla ratkaistaan ensin kysymys siitä, onko A:n ja B:n varallaoloksi luettu aika tullut lukea työajaksi sekä hyvityssakkovaatimukset.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1. vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella

1.1. A:n ajalla 1.12.2014 — 31.12.2017 ja

1.2. B:n ajalla 1.1.2013 — 24.12.2020

Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi

2.1. A:lle ajalta 1.12.2014 — 31.12.2016 yhteensä 61.249,00 euroa ja ajalta 1.1.2017 — 31.12.2017 yhteensä 22.384,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2017 lukien

2.2. B:lle ajalta 1.1.2013 — 31.12.2016 yhteensä 187.384,00 euroa ja ajalta 1.1.2017 — 24.12.2020 yhteensä 236.479,03 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 61.413,52 eurolle 31.12.2017 lukien; 60.762,38 eurolle 31.12.2108 lukien; 58.483,43 eurolle 31.12.2019 lukien; 55.819,71 eurolle 31.12.2020 lukien

3. velvoittaa Kuopion kaupungin maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta

4. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta sekä

5. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Kuopion kaupungin korvaamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Yksikönjohtajavarallaolosta

Varallaoloon oli velvollisuus. Velvollisuus oli 1800 tuntia vuodessa. Varallaolosta ei voinut kieltäytyä. Karttulan ja Tervon paloasemat olivat niin sanottuja ensilähdön paloasemia. Varallaolon aikaisiin tehtäviin kuului pelastus- ja ensivastetehtäviä, jotka olivat luonteeltaan kiireellisiä.

Varallaolijalla oli käytössään pelastusauto. Sammutusvarusteet säilytettiin autossa. Pelastusauto lisäsi sidonnaisuutta työhön ainakin B:n osalta.

Työnantaja edellytti, että pelastushenkilökunta oleskeli lähtövalmiina siinä taajamassa, jossa paloasema sijaitsi. Varallaolijoiden tuli lähteä pelastustehtävään välittömästi hälytyksen saatuaan. Jos hälytys tuli Karttulan asemalle, varallaolija lähti hälytyksen saatuaan välittömästi pääsääntöisesti kohti paloasemaa pelastusautolla, ellei hän jo asemalla ollut. Karttulan asemalla tuli olla viiden minuutin kuluttua hälytyksestä. Jos hälytys tuli Tervon asemalle, varallaolija lähti hälytyksen saatuaan välittömästi kohti paloasemaa pelastusautolla. Varallaolossa olleen yksikönjohtajan tuli olla ensimmäisenä pelastuspaikalla johtamassa ensivaiheen pelastustehtäviä. Edellä kuvattua käytäntöä oli noudatettu vakiintuneesti kyseisillä asemilla.

Lähtöaika ilmeni myös Kuopion kaupungin julkisella Internet-sivuilla todetusta (22.12.2014) koskien Pohjois-Savon pelastuslaitosta. Sivuston mukaan Pohjois-Savossa vakinaisen ammattihenkilöstön miehittämät pelastusyksiköt ovat välittömässä lähtövalmiudessa. Edelleen sivustolla todetaan, että muilla paloasemilla sivutoimisen henkilöstön miehittämät pelastusyksiköt ovat 5 minuutin lähtövalmiudessa. Myös Pronto-järjestelmään Karttulan ja Tervon aseman kohdalla oli merkitty 5 minuutin lähtövalmius.

Varallaolosta oli sovittu myös paikallisella sopimuksella. Siitä ilmeni välitön lähtövalmius.

Ainakin varallaolijoilla oli perusteltu syy olettaa, että heidän tuli menetellä edellä selostetulla tavalla. Käytännössä varallaolijat olivat siis velvollisia välittömästi hälytyksen saatuaan ryhtymään työhön tai ainakin he olivat sidottuja tehtävänhoitoon välittömästi hälytyksen saatuaan.

Johtopäätökset

Erityisesti varallaolijalta edellytetyn lyhyen lähtövalmiuden ja myös muiden edellä lueteltujen seikkojen johdosta varallaolo on katsottava työajaksi. Työhön sidonnaisuus rinnastui työaikaan. Viranhaltijat ovat tosiasiallisesti olleet samalla tavalla työhön sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan ja näin ollen varallaolo tulee katsoa kaikilta osin työajaksi. Ainakaan heillä ei ole ollut mahdollisuutta vapaasti määritellä olinpaikkaansa tai tekemisiään. A:n osalta työajaksi lukemista puoltaa sekin, että hän on tosiasiassa ollut velvollinen varallaolossa oleskelemaan paloasemalla.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Kuopion kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.260,78 eurolla korkoineen.

KVTES:n III luvun 4 §:n perusteella kanteessa mainittujen viranhaltijoiden varallaoloksi luettua aikaa ei tule lukea miltään osin työajaksi eikä kanteessa mainituilla viranhaltijoilla siten ole palkkasaatavia kaupungilta. Viranhaltijat ovat suorittaneet KVTES:n III luvun 5 §:n mukaista vapaamuotoista varallaoloa, jonka mukaisesti varallaolon ajalta on suoritettu varallaolokorvausta. Kaupunki ei ole tieten rikkonut virkaehtosopimusta eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Pohjois-Savon alueellisen pelastustoimen henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan 6.2.2004 voimaan tullutta paikallista sopimusta. Paikallisessa sopimuksessa on todettu muun muassa seuraavasti: ”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.”

Kaupungin varallaolo-ohjeissa tai paikallisessa sopimuksessa ei ole määritelty lähtövalmiusaikaa. Pelastuslaitos on 13.2.2006 antanut tiedotteen vapaamuotoisesta varallaolosta. Sen sisältö on perustunut työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen väliseen paikallisneuvotteluun 16.1.2006. Tiedotteessa on todettu seuraavasti: ”Työnantajan ja järjestöjen välisessä paikallisneuvottelussa 16.1.2006 sovittiin, että vapaamuotoisessa varallaolossa noudatetaan paikallista virka- ja työehtosopimusta sellaisenaan. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä ja hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.”

Viranhaltijoille annettujen ohjeiden mukaan varallaolossa ei siten ole edellytetty välitöntä lähtöaikaa. Riittävää oli, että viranhaltijat olivat tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä varallaoloalueellaan. Hälytyksen saapuessa viranhaltijan on tullut lukea hätäkeskuksen viesti ja ryhtyä toimimaan sen mukaisesti. Hälytys on tullut kaikille varallaolijoille yhtäaikaisesti, ja lisäksi se on tullut pääsääntöisesti koko hälytysosastolle. Välitöntä toimimisvelvoitetta ei ole edellytetty. Mikäli hälytys on koskenut varallaolijaa ja on edellyttänyt lähtöä onnettomuuspaikalle, hän on hälytyksen saatuaan voinut valintansa ja olinpaikkansa perusteella mennä joko paloasemalle tai suoraan onnettomuuspaikalle. Kaupunki ei ole edellyttänyt, että viranhaltija on ollut ensimmäisenä pelastuspaikalla johtamassa ensivaiheen pelastustehtäviä.

$1a2

Viranhaltijoilla on aina ollut mahdollisuus ajaa autolla suoraan pelastuspaikalle. Viranhaltijoilta ei ole edellytetty eikä heillä ole ollut perusteltua syytä olettaa, että onnettomuuspaikalle tulisi lähteä paloasemalta. Kaupunki ei ole ohjeistanut viranhaltijoita kulkemaan aseman kautta hälytyksen tullessa Karttulaan. Hälytys on tullut aina samanaikaisesti sekä Karttulan että Tervon asemille, ja viranhaltijat ovat voineet lähteä käytössään olevalla pelastusautolla hälytyksen saatuaan suoraan onnettomuuspaikalle tai harkintansa mukaan paloasemalle. He ovat voineet tarvittaessa johtaa yksikköä etänä, minkä vuoksi heiltä ei ole edellytetty saapumista onnettomuuspaikalle ensimmäisenä.

Kanteessa viitattu Internet-sivujen teksti on kuntalaisille suunnattu pelastuslaitoksen toiminnan ja sen palvelujen esittely. Teksti ei ole henkilöstöä koskeva ohjeistus tai sitova määräys. Esittelyteksti kuvaa lähtövalmiutta aikana, jolloin paloasema on normaalissa miehistövahvuudessa muuna kuin varallaoloaikana. Sivustolla ei määritellä varallaolossa olevan viranhaltijan lähtövalmiusaikaa mitenkään. Myöskään Pronto-järjestelmään tehdyillä kirjauksilla ei ole asetettu varallaoloa koskevilla velvoitteita. Pronto-järjestelmän kirjaukset eivät ole antaneet viranhaltijoille perusteltua aihetta olettaa, että varallaolon velvoitteet määräytyisivät toisin kuin kaupunki oli ohjeistanut ja paikallisessa sopimuksessa vahvistanut.

Varallaololla on varauduttu onnettomuustilanteisiin normaalin virka-ajan ulkopuolella. Lähes aina varallaolossa olevien lisäksi hälytyksille osallistuu ei-varallaolossa olevia henkilöitä ja tarvittaessa myös pelastuslaitoksen jatkuvasti miehitettyjen paloasemien henkilöstöä. Jos pelastusyksikkö ei hälytyksen tapahduttua lähde liikkeelle hätäkeskuksen määrittelemässä ajassa, silloin hätäkeskus hälyttää tilalle muita pelastusyksiköitä lähialueen paloasemilta. Varallaoloa käyttävien asemien toimintaa on vahvistettu ja tuettu jatkuvasti miehitetyillä asemilla, joista yksikkö on voinut lähteä noin minuutissa. Vaikka Karttulan ja Tervon asemat olivat ns. ensilähdön asemia, sellaista ei ole edellytetty, näiltä asemilta lähteneen yksikön on välttämättä oltava ensimmäisenä onnettomuuspaikalla, vaan käytännössä ensimmäisenä onnettomuuspaikalla on voinut olla toisen aseman yksikkö. Näin ollen hälytystehtävien suorittaminen ei ole ollut virka-ajan ulkopuolella pelkästään varallaolijoiden varassa.

$1a3

Olennaista on, että pelastuslaitoksen edellä esitetty toimintavalmiusaika on eri asia kuin se, mitkä ovat olleet yksittäisen viranhaltijan velvoitteet varallaolon aikana. Palvelutasopäätöksen toimintavalmiusaikatavoitteet eivät ole sama asia kuin yksittäisen viranhaltijan tosiasiallinen varallaolo-ohjeistus tai varallaolovelvoitteet. Toimintavalmiusaikatavoitteet on luotu maakunnallisiksi ja pelastuslaitos on tarkastellut sen toteumaa kokonaisuutena kaikkien eri riskiruutuluokkien keskiarvona. Yksittäisen viranhaltijan osalta ei ole määritelty sitä, missä ajassa hänen tulee saavuttaa onnettomuuspaikka eikä tätä aikaa ole seurattu. Seurattu on ainoastaan ensimmäisen yksikön saapumisaikoja maakunnallisena ja kaikkia vuorokaudenaikoja koskevana kokonaisuutena.

Varallaolossa työhön sidonnaisuus ei rinnastu työaikaan. Viranhaltijat ovat viran vastaanottaessaan antaneet suostumuksensa varallaoloon. Käytännössä varallaoloon osallistuminen on kuitenkin perustunut vapaaehtoisuuteen. Viranhaltijoilla ei ole ollut velvollisuutta tehdä varallaoloa 1800 tuntia vuodessa. Henkilöstöllä on ollut hyvät vaikutusmahdollisuudet varallaolovuoroihin jo suunnitteluvaiheessa. Yleensä henkilöstö itse on merkannut varallaolovuorot työvuorosuunnitelmaan, jonka esimies on hyväksynyt. Jos viranhaltijat eivät olisi halunneet suorittaa varallaoloa, toinen henkilö olisi voinut hoitaa varallaolon. Viranhaltijoiden oma halukkuus tehdä varallaoloa useiden vuosien ajan osaltaan osoittaa, että viranhaltijat eivät ole kokeneet varallaolosta aiheutuvia rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä.

Varallaolon aikana viranhaltijoilla ei ole ollut lähtökohtaisesti mitään pelastuslaitoksen työtehtäviä eikä heitä ole millään tavoin ollut sidottu työtehtäviin. Pelastuslaitoksen toimiohjeen 7/2004 (16.11.2004) mukaan työajan ulkopuolella varallaolossa tehdään vain hälytysluonteiset tehtävät ja valmiuden ylläpitämisen kannalta välttämättömät tehtävät.

Toteutuneiden hälytysten toistuvuus varallaoloaikana on ollut hyvin vähäinen. B:llä on ollut keskimäärin 2,76 hälytystä varallaoloviikkoa kohden ja A:lla keskimäärin 2,55 hälytystä varallaoloviikkoa kohden, joista osa on saattanut olla kestoltaan lyhyitä ensivastetehtäviä. Viranhaltijoiden työhönsidonnaisuus huomioiden ensinnäkin varallaolovuorojen kokonaismäärä ja toiseksi varallaoloajalle ajoittuneet hälytystehtävät sekä niiden kesto on ollut vähäinen. Vuosina 2014 — 2022 kiireellisiä tehtäviä (ml. ensivastetehtävät) oli virka-ajan ulkopuolella eli varallaoloaikana Karttulan ja Tervon paloasemilla yhteensä keskimäärin 0,93/viikko.

Olinpaikka varallaolossa

Viranhaltijoilta ei ole edellytetty, että he olisivat viettäneet varallaoloaikaansa paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Viranhaltijat ovat voineet liikkua laajalla alueella ja viettää aikaansa vapaasti valitsemassaan seurassa varallaoloalueellaan asemien taajama-alueilla sekä niiden läheisyydessä. Asemien välinen etäisyys on ollut 13,7 kilometriä, ja luonnollisesti viranhaltijat ovat saaneet liikkua vapaasti myös asemien välisellä alueella. Käytettävissä ollut pelastusauto on laajentanut viranhaltijoiden mahdollisuutta liikkua ja oleskella valitsemassaan paikassa varallaolon aikana. Pelastusauto ei ole lisännyt sidonnaisuutta työhön kummankaan viranhaltijan osalta.

Viranhaltijat ovat varallaoloaikana voineet valintansa mukaan oleskella myös paloaseman tiloissa, joissa he, kuten pelastuslaitoksen henkilöstö muutoinkin, ovat voineet viettää aikaa myös vapaa-ajallaan. Yleisesti palomiehillä on mahdollisuus muun muassa remontoida ja kunnostaa omia autoja ja muita laitteita paloasemalla, ja siellä vietetään vapaa-aikaa ja urheillaan. Varallaoloaikana paloaseman tiloissa voi siis halutessaan viettää tavanomaista vapaa-aikaa. Maaseutumaisilla paikkakunnilla, joita molemmat puheena olevat asemapaikkakunnat ovat, paloaseman fasiliteetit tarjoavat käytännössä useille palomiehille olennaisia vapaa-ajan harrasteita.

$1a4

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n tarkoittama paikallinen virka- ja työehtosopimus Pohjois-Savon alueelliseen pelastustoimeen siirtyvän teknisen sopimuksen ja KVTES:n alaisen henkilöstönpalvelussuhteen ehdoista 6.2.2004 työnantajan edustajan käsintehdyin merkinnöin

2. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011

3. Ote Pronto-järjestelmästä, Suonenjoen ja Leppävirran asemat

4. a) Sopimus ensivastetoiminnasta

4. b) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun palvelutasopäätös 1.1.2014

4. c) Pohjois-Savon pelastuslaitoksen tiedote 10.7.2015

5. Ohje 11.1.2006

6. C:n sähköposti 1.10.2015

7. todisteesta luovuttu

8. Pelastuspäällikön määräys 5.7.2010

10. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012

11. D:n esitys 22.5.2000

12. EVY INFO 1/2016

13. E:n sähköposti 20.6.2019

14. Asemakohtaiset toteutuneet lähtöajat varallaoloaikana

15. Auton käyttöä koskeva ohje

16. todisteesta luovuttu

17. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu F:n kertomus

18. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu G:n kertomus

19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu H:n kertomus

20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu J:n kertomus

21. Lehtileike vuodelta 2015

22. Työnjohdollinen ohjeistus koskien Karttulaa 15.11.2001

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Ote kaupungin internetsivuilta

2. Pelastuslaitoksen toimiohje PJ 4/2014

3. Pelastuslaitoksen tiedote 13.2.2006

4. Pöytäkirja paikallisesta neuvottelusta 16.1.2006

5. Paikallinen sopimus 6.2.2004

6. Tervo-Vesanto-Karttula riskialueet

7. Palvelutasopäätös 2013 — 2015

9. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma 2014 — 2015

10. Toimiohje 16.11.2004. Varallaoloaikana tehtävät työt.

11. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011 (=K2)

12. Toimiohje 21.9.2015

13. Toimiohje 3.11.2015

14. Lomake kuormittuneisuuden arviointiin liittyen varallaoloon

15. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012

16. Kooste Pronto-järjestelmän Karttulan ja Tervon perustiedoista (D:n laatima): Asemapaikkojen päivystys ja varallaolo aikavälillä 2013 — 2019

17. C:n sähköposti 1.10.2015 (=K6)

18. Auton käyttöä koskeva ohje (=K15)

19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu D:n kertomus

20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu K:n kertomus

21. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu E:n kertomus

22. todisteesta luovuttu

23. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu L:n kertomus

24. Palvelutasopäätös 2021 — 2023

25. Vapaamuotoisen varallaolon ohjeistus 18.6.2021

26. Ohjeistus henkilöstölle 5.4.2004

27. Paikallisneuvottelupöytäkirja 15.12.2015

28. Muistio 20.5.2016 varallaolo

29. Taulukko paloasemittain kiireellisistä tehtävistä virka-ajan ulkopuolella

30. Taulukko paloasemittain kaikista tehtävistä virka-ajan ulkopuolella

Kantajan henkilötodistelu

1. F (Suonenjoki)

2. M (Suonenjoki)

3. N (Suonenjoki)

4. B (Karttula, Tervo)

5. A (Karttula, Tervo)

7. P (Leppävirta)

8. Q (Kangaslammi)

9. R (Sonkajärvi)

10. S (Tuusniemi)

11. T (Suonenjoki)

12. U (Rautavaara)

13. V (Juankoski)

15. X (Kaavi)

16. Y (Kiuruvesi)

17. Z (Kiuruvesi)

18. Å (Kiuruvesi)

19. Ä (Kiuruvesi)

20. Ö (Sonkajärvi)

21. A1 (Lapinlahti)

23. C1 (Tuusniemi)

24. D1 (Nilsiä)

25. E1 (Nilsiä)

26. F1 (Kaavi, Riistavesi, Vehmersalmi, Tuusniemi)

27. G1 (Tervo, Karttula)

28. H1 (Juankoski)

Vastaajien henkilötodistelu

1. D, pelastusjohtaja

2. J1, pelastuspäällikkö

3. K, entinen pelastuspäällikkö

4. E, palopäällikkö

5. C, entinen palopäällikkö

6. K1, entinen palopäällikkö

7. L1, entinen palopäällikkö

8. L, palomestari

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

KVTES:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla taas tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi.

$1e0

Kokonaisarviota tehtäessä on ensinnäkin otettava huomioon varallaolijalta edellytetty valmiusaika (reaktioaika), jolla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa hänen on hälytyksen tultua ryhdyttävä työhön, mikä yleensä edellyttää häneltä työpaikalle tai tehtäväpaikalle saapumista. Jos tuo valmiusaika on kohtuullinen ja mahdollistaa siten henkilökohtaisten ja sosiaalisten aktiviteettien suunnittelun, kyse ei ensi näkemältä ole työajasta. Jos tuo aika on vain muutamia minuutteja, päivystysjaksoa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana, koska tällöin varallaolija saadaan käytännössä hyvin helposti luopumaan suunnittelemasta mitään, edes lyhytkestoista, vapaa-ajan toimintaa.

Huomioon on tarvittaessa otettava yhtäältä myös muut työntekijälle asetetut velvoitteet ja toisaalta varallaoloa helpottavat järjestelyt ja edut, jotka työntekijälle on myönnetty. Reaktioaikaan liittyvistä velvoitteista merkityksellinen on muun ohella erityisesti työntekijän velvollisuus pysyä kotona hälytystä odottaessaan tai se, että hänellä on oltava erityiset varusteet, kun hänen on saavuttava työpaikalle tai kohteeseen. Työntekijälle myönnettyjen järjestelyjen osalta merkityksellinen on työntekijän käyttöön mahdollisesti annettu päivystysauto, joka mahdollistaa nopean liikkumisen etuoikeuksia ja kulkuoikeuksia hyödyntäen, tai se, että työntekijällä on mahdollisuus vastata työnantajan kutsuihin poistumatta oleskelupaikastaan.

Toiseksi on otettava huomioon se, miten usein keskimäärin kyseinen työntekijä tavallisesti tosiasiallisesti työskentelee kunkin päivystysjaksonsa kuluessa. Jos työntekijä päivystysjaksoinaan kutsutaan keskimäärin usein suorittamaan työtehtäviä, jotka yleensä eivät ole lyhytkestoisia, varallaoloaika kokonaisuudessaan on lähtökohtaisesti työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa. Se, että hälytyksiä tulee keskimäärin vain harvoin, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että varallaoloa olisi pidettävä lepoaikana, jos valmiusajan vaikutus on sellainen, että se riittää rajoittamaan objektiivisesti ja erittäin huomattavasti varallaolijan mahdollisuutta käyttää vapaasti aikaa, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista.

$1e1

Sen sijaan tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastusautolla myös suoraan kohteeseen ajamatta paloaseman kautta, ja kun varallaolovelvoitteet ovat muutoinkin sisältäneet riittävästi joustoa, varallaolijoilla on katsottu olleen mahdollisuus hyödyntää lepoaikansa asianmukaisesti. Työtuomioistuin on todennut, että mahdollisuus lähteä hälytystehtävään suoraan ajamatta paloaseman kautta mahdollistaa liikkumisen ja vapaa-ajan toiminnot vapaammin ja laajemmalla alueella, jolloin varallaolija voi myös käyttää lepoaikaansa tehokkaammin kuin silloin, kun hän on velvollinen oleskelemaan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Näin on erityisesti silloin, jos edellytetty saapumisaika kohteeseen on kohtuullinen ja joustava. (Ks. TT 2021:51 ja TT 2021:52.)

$1e2

Arviointi tässä asiassa

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella on kanteessa tarkoitettuna aikana noudatettu 6.2.2004 solmittua paikallista sopimusta (K1, V5), jossa on varallaolosta todettu muun ohella seuraavaa. ”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestintävälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.” Työtuomioistuin toteaa, että sopimustekstistä ei voi päätellä, miten varallaolijan on tullut toimia sen jälkeen, kun hän on hälytyksen vastaanottanut. Varallaolosta ei siten ole annettu sellaisia KVTES:n III luvun 5 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa tarkoitettuja kirjallisia ohjeita, joiden perusteella viranhaltija/työntekijä tietäisi varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten sen, missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava. Työnantaja kantaa siten riskin siitä, että työntekijälle tai viranhaltijalle on syntynyt perusteltu syy olettaa, että hälytyksen tultua hänen on tullut toimia tietyllä tavalla.

$1e3

Tässä asiassa on ollut kyse A:n ajalla 1.12.2014 — 31.12.2017 ja B:n ajalla 1.1.2013 — 24.12.2020 Karttulan ja Tervon paloasemille suorittamasta yksikönjohtajavarallaolosta. Mainitut paloasemat kuuluvat Pohjois-Savon pelastuslaitoksen eteläiseen toimialueeseen.

$1e4

Varallaolijoiden liikkumisvapauden osalta työtuomioistuin toteaa, että paikallisessa sopimuksessa mainittu ”taajaman läheisyys” on ilmauksena epämääräinen. Selvitetyksi on kuitenkin tullut, että Karttulan ja Tervon asemien välinen etäisyys on ollut noin 13 kilometriä, ja varallaolijat ovat lähtökohtaisesti voineet liikkua käytössään olevalla pelastuslaitoksen autolla vapaasti asemien välisellä alueella. Liikkumisalue on joka tapauksessa ollut huomattavasti suppeampi kuin päällystövarallaoloa koskevissa tapauksissa TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.

Työnantajapuolen todistajat ovat kertomuksissaan korostaneet sitä, että yksikönjohtajavarallaolijat ovat paikallisen sopimuksen estämättä voineet hälytyksen saatuaan ajaa myös suoraan tilannepaikalle, mikä on tuonut varallaolovelvoitteisiin joustoa. Heidän mukaansa aseman kautta on pitänyt mennä lähinnä sellaisissa tilanteissa, jolloin on ollut tarvetta varmistaa, että hälytykselle on lähtenyt riittävästi miehistöä tarvittavin pätevyyksin tai jos asemalta on ollut tarvetta hakea tehtävällä tarvittavaa erikoisvarustusta tai -kalustoa. Myös ensivastetehtävissä tarvittavaa välineistöä on yleensä säilytetty asemalla lämpimissä tiloissa, joista yksikkö on tullut hakea ennen tehtävälle lähtöä – näin on A:n, B:n ja G1:n kertomusten perusteella toimittu myös Karttulan ja Tervon asemilla.

$1e5

$1e6

$1e7

$1e8

$1e9

Yksikönjohtajavarallaolijoilta on edellytetty jatkuvaa lähtövalmiudessa olemista, ja tehtävälle on tullut lähteä välittömästi. Varallaolijat ovat voineet oleskella taajaman läheisyydessä, kuitenkin siten, että he ovat kyenneet tehtävän niin edellyttäessä saapumaan paloasemalle hyvin lyhyessä ajassa, tässä tapauksessa perustellun käsityksenä mukaisesti noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Varallaolijoiden reaktio- tai valmiusaika ei siten tosiasiassa ole ollut enempää kuin vain muutamia minuutteja. Heillä on ollut käytössään pelastuslaitoksen päivystysauto, joka on osaltaan mahdollistanut nopeat siirtymiset. Mukanaan he ovat kantaneet Virve- ja matkapuhelinta. Vuosina 2014 — 2022 hälytyksiä on varallaoloaikana selvitetty tulleen Karttulassa keskimäärin 0,84 viikossa ja Tervossa keskimäärin 1,14 viikossa (V30).

$1ea

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden A:han ja B:hen varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet ovat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti heidän mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin heiltä ei ole edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika on siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

– vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ajalla 1.12.2014 — 31.12.2017 ja B:n ajalla 1.1.2013 — 24.12.2020 Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi

– velvoittaa Kuopion kaupungin maksamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:lle 2.000 euroa hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

Vahvistusvaatimus

Hyvityssakkovaatimukset

Asiassa on käyty paikallisneuvottelut. Työntekijäpuoli on perustellut vaatimustaan muun ohella ratkaisulla KKO 2015:48. Työnantajapuoli on kiistänyt vaatimuksen mm. vetoamalla KVTES:n tulkintaan varallaolon osalta. Keskusneuvottelupyyntö on esitetty 15.1.2019 ja neuvottelu on saatu päätökseen 18.12.2019. KT on kiistänyt vaatimukset pääasiallisesti sillä perusteella, että kyse oli KVTES:n mukaisesta varallaolosta eikä KVTES:n mukaisesta työajasta. Työtuomioistuin antoi 19.3.2020 välituomion TT 2020:31, jonka perusteluista kävivät ilmi perusteet, joiden nojalla KVTES:n mukaiseksi työajaksi tuli lukea järjestely, jossa varallaolijan tuli olla paloasemalla viidessä minuutissa hälytyksestä. SPAL ry lähetti 18.5.2020 kirjeen vastaajakaupungille, jossa se vetosi muun ohella 19.3.2020 annettuun välituomioon ja toi esiin, että varallaolo tuli lukea työajaksi.

Vastaajakaupunki on tieten rikkonut virkaehtosopimusta, kun se tietoisena em. tuomioistuinratkaisuista ei ole kuitenkaan suostunut viimeistään 18.5.2020 päivätyn kirjeen vastaanottamisen jälkeen myöntämään sitä, että tämän jutun vaatimustenesittäjien osalta varallaolo tuli lukea työajaksi eikä se ole suostunut maksamaan vaadittuja palkkasaatavia. Lisäksi niiden henkilöiden osalta, jotka ovat edellä kerrotuin tavoin olleet velvollisia oleskelemaan paloasemalla, tieten rikkominen ilmenee siitä, että kaupunki on tiennyt tosiasiallisesta velvoitteesta oleskella paloasemalla varallaoloaikana eikä siltikään ole lukenut varallaoloa työajaksi.

KT on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se tietoisena edellä mainituista tuomioistuinratkaisuista ei ole valvonut tai ryhtynyt toimiin sen edistämiseksi, että vastaajakaupunki lukisi tämän jutun vaatimustenesittäjien (tai ainakin niiden osalta, jotka tosiasiassa olivat velvollisia oleskelemaan paloasemalla) osalta varallaolon työajaksi ja suorittaisi vaaditut palkkasaatavat, vaikka sen on pitänyt ymmärtää, että viiden minuutin lähtövalmius tai ainakin tosiasiallinen velvollisuus oleskella paloasemalla johtaa siihen, että varallaolo luetaan työajaksi.

Kaupunki ei ole tieten rikkonut virkaehtosopimuksen määräyksiä eikä KT ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Viranhaltijoiden varallaolovelvollisuuden sisältö ja varallaolon aikaiset olosuhteet ovat poikenneet merkityksellisiltä osin ratkaisuista KKO 2015:48 ja TT 2020:31.

Työtuomioistuin on käsitellyt asiassa R 166/17 Karttulan ja Tervon asemilla yksikönjohtajan varallaolovuoroja tehneiden viranhaltijoiden vaatimuksia varallaoloajan vahvistamisesta työajaksi. Syksyllä 2019 pidetyn pääkäsittelyn jälkeen asia on jätetty lepäämään ja odottamaan Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä asiassa C-580/19, sillä päätöksen on arvioitu voivan vaikuttaa asiassa R 166/17 annettavaan ratkaisuun. Kaupunki on voinut jo pelkästään tästä syystä perustellusti pitäytyä suorittamasta vaadittuja saatavia. Työtuomioistuimessa on ollut lisäksi vireillä muita yksikönjohtajavarallaoloa koskevia asioita (R 123/17, R 124/18, R 165/17, R 168/17), joissa on pääkäsittelyn jälkeen jääty odottamaan EUT:n päätöstä em. asiassa. Oikeuskäytäntö koskien yksikönjohtajavarallaoloa on ollut siten epäselvä, että kaupungin ei voida tästäkään syystä katsoa tieten rikkoneen virkaehtosopimuksen määräyksiä.

Vastaajien näkemyksen mukaan saatavien vanhentumiseen sovelletaan ratkaisun KKO 2018:10 mukaisesti työaikalain (605/1996) 38 §:n kanneaikasäännöstä. Suoritusvaatimusten tarkempaa arviointia ei ole voitu edellyttää ennen kanteen nostamista tai vaatimusmäärien riittävää yksilöintiä.

Kaupunki ei ole kantajan vaatimuksia vastustaessaan tietensä rikkonut eikä kaupungin ole perustellusti pitänyt tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä. KT:lla ei voida katsoa olleen velvollisuutta ohjata kaupunkia menettelemään asiassa toisin eikä KT:n voida katsoa rikkoneen valvontavelvollisuuttaan. Kaupunki ja KT eivät ole rikkoneet velvoitteitaan asiassa R166/17 annettu tuomio huomioon ottaen. Myös EUT:n päätös asiassa

C-580/19 on puoltanut suorituksista pidättäytymistä.

Oikeudenkäyntikuluista

Vaikka kanne menestyisi, asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja vastaajilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Asianosaiset tulee määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:n ajalla 1.12.2014 — 31.12.2017 ja

B:n ajalla 1.1.2013 — 24.12.2020 suorittama yksikönjohtajavarallaolo Karttulan ja Tervon paloasemille luettava työajaksi. Lisäksi on kysymys hyvityssakoista.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Työtuomioistuin on antanut useita palomiesten varallaoloa koskevia ratkaisuja (ks. TT 2020:31, TT 2021:33 — 34, TT 2021:50 — 52, TT 2022:22, TT 2022:34 ja TT 2022:53 — 54). Mainituissa ratkaisuissa on selostettu yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia lähtökohtia, joiden perusteella on arvioitava, onko varallaolossa kyse työajasta vai lepoajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin edellä mainituissa ratkaisuissa lausuttuun.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä kantajan nimeämänä 24:ää muuta palomiestä. Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu lisäksi G1:tä ja H1:tä. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu pelastusjohtaja D:tä, pelastuspäällikkö J1:tä, entistä pelastuspäällikköä K:ta, palopäällikkö E:tä, entistä palopäällikköä C:tä, entistä palopäällikköä K1:tä, entistä palopäällikköä L1:tä ja palomestari L:ää.

A on kertonut työskennelleensä Pohjois-Savon pelastuslaitoksella palomiehenä vuosina 2014 — 2017 tehden yksikönjohtajavarallaoloa Suonenjoen ja Karttula-Tervon asemilla. Hänen kotinsa sijaitsi noin 40 kilometriä Karttulan asemalta, eikä hän ollut voinut tehdä varallaoloa kotoaan käsin vaan oli majoittautunut varalla ollessaan asemalla. A oli saanut ohjeet varallaolossa toimimiseen Karttulan asemavastaava B:ltä ja kollegoiltaan. B oli myös kertonut asemavastaavien palavereissa läpi käydyistä toteutuneista lähtöajoista, ja A:n käsityksenä oli ollut, että hälytykselle oli tullut lähteä mahdollisimman pian. Varalla ollessa oli saanut liikkua taajaman välittömässä läheisyydessä. Varalla oli ollut aina vain yksi yksikönjohtaja.

Hälytyksen tullessa yksikönjohtaja oli kuitannut hälytyksen vastaanotetuksi ja lähtenyt välittömästi asemalle. Asemalla hän oli varmistunut mukaan lähtevistä miehistön jäsenistä, tarkistanut ajoreitin, saanut lisätietoja hälytyksestä hätäkeskukselta ja tarkistanut mukaan otettavan kaluston. Ennen asemalle menoa ei ollut voinut tietää sinne saapujia. A oli yksittäisessä tilanteessa lähtenyt yksin tehtävälle, kun asemalle ei ollut saapunut muita. Yleensä ottaen tätä oli pidetty kuitenkin työturvallisuusriskinä eikä yksin ollut saanut lähteä vaan oli tullut hälyttää lisää henkilöstöä. A:n käytössä oli ollut pelastuslaitoksen ajoneuvo.

Varallaolon aikaisiin tehtäviin olivat kuuluneet myös ensivastetehtävät. Niitä varten oli Karttulassa ollut erillinen ensivasteyksikkö, jossa oli säilytetty ensivastetehtävillä tarvittavia varusteita. Yksikköä oli säilytetty asemalla lämpimässä tilassa. Suoraan tilannepaikalle ei ollut voinut lähteä ilman tarkoituksenmukaisia varusteita. Sellaista ohjetta ei ollut annettu, että paloasemalle ei olisi tarvinnut mennä hälytyksen tultua.

$1f5

Karttulan ja Tervon asemien välinen etäisyys oli noin 14 kilometriä. Varallaolijalla oli ollut käytettävissään päivystysauto asemille siirtymistä varten. B oli lähtenyt hälytyksen tullessa sille asemalle, jolle hälytys oli tullut. Hän oli asunut noin kilometrin päässä Karttulan asemasta. B:llä oli ollut aina henkilökohtaiset suojavarusteet mukanaan, koska varallaolijan oli oltava valmiudessa lähteä joko Karttulan tai Tervon asemalle. Liikkuma-alue oli kattanut taajaman läheisyyden Karttulan ja Tervon alueilla.

Hälytyksen tullessa oli asemalle tullut mennä tarkistamaan hälytykselle lähtevät miehistön jäsenet sekä varmistamaan mukaan otettava kalusto. Vasta asemalla oli tiennyt, oliko hälytykselle ylipäätään lähdössä muita. Paloasemalla olevassa sammutusyksikössä olivat olleet yhteydenpitovälineet, mutta kaikki sivutoimiset eivät olleet osanneet käyttää niitä. Yksikönjohtajia oli kerrallaan ollut varalla yksi ja miehistöä vain erityistilanteissa. Hälytykselle ei aina ollut saapunut muita yksikönjohtajavarallaolijan lisäksi.

Varallaoloon olivat kuuluneet myös ensivastetehtävät. Ensivastetehtäville oli ollut oma yksikkö, jota oli säilytetty lämpimässä tilassa asemalla. Ilman ensivastetehtäville tarkoitettuja välineitä ei tehtävälle olisi voinut lähteä. Ensivastetehtävälle olivat saaneet osallistua vain siihen koulutetut.

G1 on kertonut toimineensa Tervossa ja Karttulassa toimenpidepalkkaisena palomiehenä sekä viransijaisena vuodesta 1990 lukien. G1 oli tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa vuodesta 1992 lukien. G1 on kertonut, että hälytyksen tultua oli esimiehen ohjeistuksen mukaisesti tullut lähteä välittömästi Tervon tai Karttulan asemalle, jossa oli tullut olla viidessä minuutissa. Lähtöaika oli aina ollut sama ja toteutuneita lähtöaikoja oli käyty läpi vuosittain. G1:llä oli ollut käytössään miehistöauto, jossa oli säilytetty varusteita. Asemalla oli tullut varmistaa yksiköiden liikkeellelähtö. Kaikki hälytykset olivat edellyttäneet asemalle menoa eikä muuta toimintamallia ollut ohjeistettu. Ensivastehälytyksillä tarvittavat varusteet olivat olleet Tervossa sammutusyksikössä ja Karttulassa miehistöautossa, joskin Karttulassa oli jonkin aikaa ollut erillinen ensivasteyksikkö. Ensivastetehtävälle oli aina pitänyt mennä aseman kautta hakemaan kalusto. Vastaavaa ohjeistusta, joka oli annettu 18.6.2021, ei ollut aiemmin annettu.

D on kertonut toimineensa vuodesta 1994 lukien päätoimisesti päällystövirassa, vuodesta 2011 pelastusjohtajana. Ennen alueellisen pelastuslaitoksen muodostamista vuonna 2004 D oli vuosina 1998 — 2003 toiminut Suonenjoen kaupungin palolaitoksella palo- ja väestönsuojelupäällikkönä, ja tämän jälkeen siirtynyt Pohjois-Savon pelastuslaitoksen riskienhallintapäälliköksi.

$1f6

$1f7

Varallaolijan liikkuma-alue oli ollut erittäin laaja ja varsinkin virka-autoa käytettäessä oli ollut mahdollista oleskella 10 tai jopa 20 kilometrin etäisyydellä taajamasta. Varallaoloaikana ajoneuvoa oli saanut käyttää vapaa-ajan harrastuksiin ja muihin normaalielämän piiriin kuuluviin asioihin. Autolla oli kuljetettu perheenjäseniäkin, mutta tämä ei ollut tarkoituksenmukaista, jos sattui tulemaan hälytystilanne. Auto oli mahdollistanut liikkumisen ja sen, että varallaolija oli voinut mennä sillä suoraan onnettomuuskohteeseen.

Karttula-Tervo oli paloasemapari, joiden keskinäinen etäisyys oli 13 kilometriä ja joilla oli yhteinen yksikönjohtajavarallaolija. Hälytys oli tullut molemmille asemille. Varallaolijan liikkumisalue oli kattanut Karttulan ja Tervon taajamat sekä niiden läheisyydet. Varallaolija oli saanut liikkua asemien välisellä alueella.

Alueellisen pelastuslaitoksen myötä työnantaja oli Kuopion ympäristökunnissa vaihtunut Kuopion kaupungiksi. Aiempien kuntakohtaisten sopimusten ja ohjeiden voimassaolo oli lakannut vuoden 2003 loppuun mennessä. Tätä ennen ohjeistus oli alueellisesti vaihdellut, samoin kuin varallaolokorvausten määrät. Ohjeet oli vuoden 2004 alusta lukien yhdenmukaistettu. Varallaolossa toimimiselle ei ollut haluttu määritellä mitään tiettyä toiminta-aikaa vaan toimintamallista oli tehty väljä.

Suonenjoen palolaitoksen varallaolokorvausta oli käsitelty tilaisuudessa 22.5.2000 (K11), jossa korvaukseen oli pyritty saamaan korotus. D oli toiminut tuolloin palopäällikkönä ja paloesimiehenä oli ollut F, joka oli ollut aloitteellinen asiassa. D oli pitänyt tilaisuudessa esityksen, jossa kuvattu toimintatapa varallaollessa oli sittemmin 31.12.2003 kumottu muidenkin kuntakohtaisten ohjeiden ohella.

Alkuvuonna 2004 oli päälliköille, esimiehille ja pelastuslaitoksen henkilöstölle tiedotettu paikallisen sopimuksen tekemisestä ja sen sisältämistä varallaoloa koskevista ohjeista. Lisäksi sopimus oli toimitettu kaikille paloasemille ja pelastuslaitoksen intraan. Asiaa oli myös käyty useasti henkilöstön kanssa läpi. Uuden henkilön aloittaessa oli esihenkilön velvoitteena ollut varallaolokäytäntöihin perehdyttäminen. Henkilöstön tiedossa oli, että varalla ollessa mitään lähtöaikavaatimusta ei ollut. Yksittäisillä asemilla ei ollut annettu paikallisesta sopimuksesta poikkeavia ohjeita. Vain pelastusjohtaja tai -päällikkö saattoi antaa henkilöstölle toimiohjeita, ja niidenkin tuli olla sopimuksen kanssa linjassa.

Varallaoloasian riitauduttua Laitilan tapauksen myötä oli loppuvuonna 2015 käyty paikallinen neuvottelu, koska henkilöstöjärjestöt olivat vaatineet varallaoloajan lukemista työajaksi. Alkuvuonna 2016 oli käyty toinen neuvottelu, jossa oli todettu paikallisen sopimuksen olemassaolo ja se, ettei siinä ollut määritelty minuuttimääräistä lähtöaikavaatimusta. Asiaa oli käyty tämän jälkeen henkilöstön kanssa läpi lukuisissa tilaisuuksissa. Voimassa olevaa ohjeistusta ei ollut muutettu, koska Pohjois-Savossa ei ollut ohjeistettu, että hälytyksen tullessa pitäisi ensin mennä asemalle tai että liikkeelle lähdön asemalta tuli tapahtua viidessä minuutissa, kuten Laitilassa oli tehty. Asemavastaavakokousten yhteydessä oli muun ohessa käyty tästä keskustelua ja todettu paikallisen sopimuksen sisältö.

J1 on kertonut olleensa pelastuslaitoksen palveluksessa vuodesta 2012 lukien. J1 oli ensin toiminut riskienhallintapäällikkönä ja vuodesta 2021 lukien pelastuspäällikkönä. Riskienhallintapäällikön tehtäviin kuului muun ohessa riskianalyysien valmistelu ja palvelutasopäätöksien laatimiseen osallistuminen. Pelastuspäällikkö vastasi pelastustoiminnan sektorista ja muun ohella operatiivisesta valmiudesta palopäälliköt alaisinaan.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje oli toiminnalliseen suunnitteluun tarkoitettu tavoitteellinen asiakirja, joka sisälsi eri riskiruutuja koskevat keskimääräiset, yksikkökohtaiset toimintavalmiusajat, joiden tuli toteutua 50 prosenttisesti vuoden aikana. Ohjeen avulla suunniteltiin asemaverkostoa, jotta palvelutasopäätöksen mukaiset tavoitteet olisivat saavutettavissa. Toimintavalmiusaikojen osalta seurattiin kiireellisiä tehtäviä ja niiden tiettyjä tehtäväluokkia. Niistä ei voinut johtaa yksittäistä henkilöä koskevia velvoitteita eikä yksilötasolla toimintaa ylipäätään seurattu.

$1f8

$1f9

J1 oli ollut laatimassa tilastoa kiireellisten tehtävien ja kaikkien tehtävien viikoittaisista määristä asemittain (V29, V30). Riidanalaisilla paloasemilla oli saattanut varallaoloaikana olla yhdestä puoleentoista tehtävää viikoittain. Vain yhdessä kunnassa oli kiireellisiä tehtäviä ollut enemmän kuin kaksi tehtävää viikossa. Luvuissa oli otettu huomioon myös ensivastetehtävät.

$1fa

Ensivastetehtävät oli sairaanhoitopiirin kanssa sovittu hoidettaviksi samalla tavoin kuin pelastustoimen tehtävät. Jos tehtävillä tarvittavaa kalustoa ei ollut ollut päivystysautossa mukana, oli tehtävälle pitänyt mennä aseman kautta.

Pelastuslaitoksen ajoneuvoa oli tehtävien lisäksi voinut käyttää myös tavanomaisiin tarpeellisiin omiin ajoihin kuten kaupassa ja harrastuksissa käymiseen. Liikkumisalue oli käsittänyt sen taajaman läheisyyden, jossa paloasema oli sijainnut. Koska Karttula ja Tervo olivat olleet samaa hälytyspiiriä, varallaolija oli voinut oleskella molempien taajamien läheisyydessä.

Varallaoloa koskeva paikallinen sopimus oli aluepelastuslaitoksen aikana koskenut kaikkia asemia. Aluepelastuslaitokseen siirryttäessä kaikki voimassa olleet ohjeet oli käyty läpi muun ohella paloasemavastaavien kokouksissa, joissa olivat kaikki asemat olleet edustettuina. Myös vuonna 2015 tapahtunutta varallaolon riitautumista oli käsitelty asemavastaavakokouksissa. Työnantaja oli korostanut koko ajan sitä, että paikallisen sopimuksen mukaisesti mitään lähtöaikavaatimusta ei varallaolijoilla ollut vaan kyse oli vapaamuotoisesta varallaolosta.

C on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä 1.7.2017 saakka. Palopäällikkö vastasi alueen pelastustoiminnasta. Varallaolon osalta palopäällikkö hyväksyi varallaololistat ja ohjeisti toimintaa tarvittaessa. Eteläiselle toimialueelle oli kuulunut kymmenen asemaa, muun ohella Karttula ja Tervo, Suonenjoki, Leppävirta sekä Kangaslampi.

Yksikönjohtajavarallaolijoiden velvoitteista C on kertonut, että heiltä oli edellytetty tavoitettavuutta radio- tai matkapuhelimella. Varallaolossa oli paikallisen sopimuksen mukaisesti voinut liikkua taajaman läheisyydessä toimintavalmiina. Hälytys tuli kuitata vastaanotetuksi ja sen jälkeen tuli ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kuten selvittää hälytyksen luonne ja kohteen sijainti sekä huolehtia tehtävälle lähtevästä miehistöstä ja kalustosta. Yksikönjohtaja lähti tapauskohtaisen harkintansa mukaan liikkeelle menemällä tilannepaikalle joko suoraan tai aseman kautta. Tätä ei työnantaja ollut määritellyt. Esimerkiksi erityiskaluston tarve oli voinut edellyttää asemalle menoa. Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavalla kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Niiden hoitamiseen tarvittavaa yksikköä oli tyypillisesti säilytetty asemalla. Hälytyksen jälkeen oli mahdollista olla yhteydessä paloasemalle Virve-puhelimella.

Miehistövarallaolossa oli edellytetty samoja asioita kuin yksikönjohtajavarallaolossa pelastustoiminnan johtamista lukuun ottamatta. Lisäksi miehistön jäsenet olivat aina menneet hälytykselle aseman kautta hakemaan varusteet. Heidänkään toiminnalleen ei ollut asetettu mitään määräaikaa. C oli työssään vastannut toimintavalmiudesta ja sen vuoksi käynyt läpi ensimmäisen yksikön keskimääräisiä lähtöaikoja ja vahvuuksia tehtävissä.

E on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä marraskuusta 2017 lukien. E oli osallistunut Leppävirralla palomestarina sekä päällystö- että yksikönjohtajavarallaoloon vuosina 2004 — 2011. Palomestarin tehtäviin oli kuulunut asemavastaavana toimiminen. Palopäällikkönä E johti toimialuetta, johon kuului 11 pelastusasemaa. Hän oli palomestareiden lähiesimies ja muun ohessa hyväksyi heidän varallaololistansa. E oli toiminut palomestari M:n lähiesimiehenä sekä Leppävirralla palomestarina olleessaan O:n ja P:n lähiesimiehenä.

$1fb

Miehistövarallaolo oli eronnut yksikönjohtajavarallaolosta siten, että miehistövarallaolija ei ollut varallaolossa yksinään. Yksikönjohtaja oli saattanut olla aseman ainoa varallaolija. Miehistövarallaolijankaan toiminnalle ei ollut asetettu määräaikaa.

K1 on kertonut toimineensa pohjoisen toimialueen palopäällikkönä vuosina 2020 — 2022. Tätä ennen hän oli toiminut muun ohessa palopäällikkönä ja palomestarina Vieremällä vuosina 1986 — 2011 sekä sen jälkeen Iisalmessa toimien samalla myös Vieremän asemavastaavana. Vieremällä K1 oli osallistunut yksikönjohtajavarallaoloon vuoteen 2019 asti. Pohjoisella toimialueella oli kymmenen toimipistettä, joiden asemavastaavien esimiehenä palopäällikkö toimi. Asemavastaava puolestaan huolehti aseman toiminnasta ja vastasi sen kalustosta sekä henkilöstöstä.

$1fc

Asemavastaavien kokouksessa oli vuonna 2015 tullut tieto varallaoloa koskevasta riita-asiasta. Pohjois-Savossa tilanne oli kuitenkin ollut erilainen, koska vapaamuotoisesta varallaolosta oli ohjeistettu eikä lähtöaikavaatimusta ollut. Hälytyksestä riippuen oli voinut myös mennä suoraan kohteeseen käymättä paloasemalla. Tästä oli ollut keskustelua asemavastaavien kanssa vuonna 2015 ja sen jälkeen.

L1 on kertonut toimineensa alueellisen pelastuslaitoksen aikana keskisellä toimialueella apulaispalopäällikkönä ja palopäällikkönä. L1 oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2014. Keskiseen toimialueeseen kuuluivat muun ohella Vehmersalmi ja Riistavesi. Palopäällikkönä L1 oli toiminut asemavastaavien, kuten W:n, esimiehenä. L1 ei ole muistanut käyneensä W:n kanssa keskustelua varallaolosta, mutta aluepelastuslaitoksen aikana oli kerran kuukaudessa pidetty asemavastaavien palaveri, jossa kaikki ajankohtaiset asiat oli käyty läpi.

$1fd

Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavoin kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Ensivasteyksikkö oli joillain asemilla toiminut myös yksikönjohtajavarallaolijan päivystysautona. Isommilla asemilla oli ollut erikseen ensivasteyksikkö tai tehtävissä oli käytetty sammutusyksikköä. Tällöin yksikköä oli säilytetty asemalla.

L on kertonut työskennelleensä Pohjois-Savon pelastuslaitoksella vuodesta 2011. Hän oli toiminut Keiteleellä palomestarina vastuullaan Keiteleen, Vesannon ja Pielaveden asemat, ja lisäksi hän oli viransijaisena ja päällystöpäivystäjänä vastannut myös Suonenjoen, Tervon, Karttulan ja Rautalammen asemista. L oli tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa Keiteleellä sekä yksittäisiä varallaolovuoroja naapuriasemilla.

$1fe

Miehistövarallaolossa ei ollut käytössä pelastusajoneuvoa. Velvoitetta ehtiä ensimmäiseen yksikköön ei ollut kuitenkaan ollut. Lähtökohtana kuitenkin oli, että yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolija olivat mukana ensimmäisessä yksikössä. Jos yksikönjohtaja ei ollut mukana ensimmäisessä yksikössä, otti johtovastuun joku muu yksikönjohtajakoulutuksen saanut. Käytännössä yksikönjohtajavarallaolija oli tällöinkin johtanut tilannetta Virven välityksellä matkalla kohteeseen.

Ensivastetehtävissä oli muita tehtäviä kovempi aikapaine eikä niissä ollut jääty odottelemaan ketään asemalla vaan riittävän miehistön kokoonnuttua oli välittömästi lähdetty liikkeelle. Niissäkin oli tilannepaikalle menty suoraan, jos se sijaitsi lähempänä kuin asema. Yksin ei tehtävälle kuitenkaan ollut ainakaan uhkaavissa tilanteissa voinut mennä.

$1ff

Arvio ja johtopäätökset

Hyvityssakot

Kaupungin on työnantajana täytynyt olla tietoinen niistä olosuhteista, joissa A ja B ovat varallaoloa suorittaneet. Sen olisi aiemman oikeuskäytännön perusteella tullut perustellusti ymmärtää, että noudatettu varallaolokäytäntö on ollut KVTES:n vastainen. Se on antanut varallaoloa koskevan tarkemman ohjeistuksen vasta 18.6.2021 (V25). Kaupunki on tuomittava hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta. KT:n olisi huolellisesti toimiessaan tullut havaita kaupungin menettelyn sopimuksenvastaisuus. Se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. (Ks. myös TT 2021:33, TT 2022:22, TT 2022:45).

Hyvityssakkojen määrässä on huomioitu kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopimuksista annetun lain 21 §:n 1 momentissa mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua tässä vaiheessa.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.