TT 2023:15 – Työaika

Kysymys siitä, oliko yksikönjohtajana toimineen palomiehen varallaoloksi luettua aikaa pidettävä työaikana.

Välituomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden yksikönjohtajaan varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet olivat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti hänen mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin häneltä ei ollut edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika oli siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi. (Ks. myös TT 2020:31, TT 2021:33 — 34, TT 2021:50 — 52, TT 2022:22, TT 2022:34, TT 2022:53 — 54, TT 2023:13 — 14 ja TT 2023:16.)

Asia

Varallaolo

Kantaja

Julkisen alan unioni JAU ry

Vastaaja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuultava

Kuopion kaupunki

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 31.12.2021

Suullinen valmistelu 13.10.2022

Pääkäsittely 22. — 24.11.2022

Asiat R 79/20, 20119/2021, 20120/2021 ja 20121/2021 on käsitelty samassa oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla.

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työaika

Määritelmä

1 morn.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

5 § Varallaoloaika

Varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Soveltamisohje

Varallaolosta tulee antaa sellaiset kirjalliset ohjeet, että viranhaltija/työntekijä tietää varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet (esimerkiksi missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava). Viranhaltijan velvollisuudesta olla varalla on säädetty työaikalain 5 §:n 3 momentissa (viittausmääräys).

Mikäli viranhaltija/työntekijä kutsutaan varallaolosta työhön, työntekoon käytetty aika luetaan työajaksi eikä tältä ajalta suoriteta varallaolokorvausta. Varallaolossa työpaikalle ja takaisin matkustamiseen kuluvaa aikaa ei lueta työajaksi.

Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää viranhaltijan/työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi eikä kyseessä ole varallaolo.

3 mom.

Kultakin varallaolotunnilta, jona viranhaltija/työntekijä on velvoitettu olemaan varalla, maksetaan rahakorvauksena 20-30 % korottamattomasta tuntipalkasta tai annetaan vastaava vapaa-aika. Korvausta määrättäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle/työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

4 mom.

Jos työnantaja on poikkeuksellisesti määrännyt viranhaltijan/työntekijän olemaan asunnossaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, korvaus varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Edellä tarkoitettu kello 24.00-06.00 suoritettu varallaolo korvataan ainoastaan työaikalain alaiselle viranhaltijalle/työntekijälle. Työaikalain ulkopuoliselle maksetaan ko. aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä erillinen kohtuullinen korvaus.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Vieremän paloasemalla päätoimisen pelastushenkilöstön työ on ollut päivätyötä, ja työnantaja on laatinut työvuoroluettelot pääsääntöisesti arkipäiville kello 8 — 16. Koska päätoimiset palomiehet ovat olleet työvuorossa vain arkipäivisin, pelastusvalmius on muuna aikana hoidettu siten, että osa henkilöstöstä on ollut varalla arki-iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Varallaololistat on tehty työvuorosuunnittelussa ja ne on vahvistettu samoin kuin työvuorolistat. Varallaolokorvauksen suuruus on ollut viikonloppuisin ja arkipyhinä 40 prosenttia ja muina aikoina 37 prosenttia tuntipalkasta.

A on ollut toistaiseksi voimassa olevassa sivutoimisessa työsuhteessa Kuopion kaupunkiin. Hänen tehtävänimikkeensä on ollut sivutoiminen yksikönjohtaja. Hänen työtehtävänsä ovat muodostuneet hälytystehtävistä, koulutus- ja harjoitustilaisuuksista sekä varallaolosta. Hän on suorittanut varallaoloa Vieremän paloasemalle, ja varalla ollessaan hän on toiminut yksikönjohtajana.

Varallaolon aikana A:lla on ollut mukanaan Virve-puhelin ja matkapuhelin, joihin hälytys on tullut. Varallaolon aikana A:n käytettävissä on ollut pelastusauto. Muuta varustusta varallaolon aikana ei ole edellytetty.

A:n työsuhteeseen on sovellettu 6.2.2004 solmittua paikallista sopimusta, jossa on määräykset varallaolijan velvoitteista. Paikallisessa sopimuksessa on todettu muun ohella seuraavasti: ”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestintävälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.”

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

1. vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ajalla 14.10.2016 — 18.6.2021 Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi,

2. velvoittaa Kuopion kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia A:lle ajalta 14.10.2016 — 18.6.2021 yhteensä 400.000 euroa,

3. velvoittaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Kuopion kaupungin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Kuopion kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisen alan unioni JAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 9.752,46 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n tarkoittama paikallinen virka- ja työehtosopimus Pohjois-Savon alueelliseen pelastustoimeen siirtyvän teknisen sopimuksen ja KVTES:n alaisen henkilöstönpalvelussuhteen ehdoista 6.2.2004 työnantajan edustajan käsintehdyin merkinnöin

2. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011

3. Ote Pronto-järjestelmästä, Suonenjoen ja Leppävirran asemat

4. a) Sopimus ensivastetoiminnasta

4. b) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun palvelutasopäätös 1.1.2014

4. c) Pohjois-Savon pelastuslaitoksen tiedote 10.7.2015

5. Ohje 11.1.2006

6. B:n sähköposti 1.10.2015

7. todisteesta luovuttu

8. Pelastuspäällikön määräys 5.7.2010

9. Kuvakaappaus Kuopion kaupungin Internet-sivuilta (22.12.2014)

10. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012

11. C:n esitys 22.5.2000

12. EVY INFO 1/2016

13. D:n sähköposti 20.6.2019

14. Asemakohtaiset toteutuneet lähtöajat varallaoloaikana

15. Auton käyttöä koskeva ohje

16. todisteesta luovuttu

17. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu E:n kertomus

18. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu F:n kertomus

19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu G:n kertomus

20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu H:n kertomus

21. Lehtileike vuodelta 2015

22. Työnjohdollinen ohjeistus koskien Karttulaa 15.11.2001

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Ote kaupungin internetsivuilta

2. Pelastuslaitoksen toimiohje PJ 4/2014

3. Pelastuslaitoksen tiedote 13.2.2006

4. Pöytäkirja paikallisesta neuvottelusta 16.1.2006

5. Paikallinen sopimus 6.2.2004

6. Tervo-Vesanto-Karttula riskialueet

7. Palvelutasopäätös 2013 — 2015

8. Palvelutasopäätös 2016 — 2019

9. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma 2014 — 2015

10. Toimiohje 16.11.2004. Varallaoloaikana tehtävät työt

11. Toimiohjeet 23.12.2008 ja 17.10.2011 (=K2)

12. Toimiohje 21.9.2015

13. Toimiohje 3.11.2015

14. Lomake kuormittuneisuuden arviointiin liittyen varallaoloon

15. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje 2012

16. Kooste Pronto-järjestelmän Karttulan ja Tervon perustiedoista (C:n laatima): Asemapaikkojen päivystys ja varallaolo aikavälillä 2013 — 2019

17. B:n sähköposti 1.10.2015 (=K6)

18. Auton käyttöä koskeva ohje (=K15)

19. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu B:n kertomus

20. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu J:n kertomus

21. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu D:n kertomus

22. todisteesta luovuttu

23. Asiassa R 166/17 tuomioon kirjattu K:n kertomus

24. Palvelutasopäätös 2021 — 2023

25. Vapaamuotoisen varallaolon ohjeistus 18.6.2021

26. Ohjeistus henkilöstölle 5.4.2004

27. Paikallisneuvottelupöytäkirja 15.12.2015

Kantajan henkilötodistelu

1. E (Suonenjoki)

2. L (Suonenjoki)

3. M (Suonenjoki)

4. N (Karttula, Tervo)

5. O (Karttula, Tervo)

6. P (Leppävirta)

7. Q (Leppävirta)

8. R (Kangaslammi)

9. S (Sonkajärvi)

10. T (Tuusniemi)

11. U (Suonenjoki)

12. V (Rautavaara)

13. W (Juankoski)

14. X (Vehmersalmi)

15. Y (Kaavi)

16. Z (Kiuruvesi)

17. Å (Kiuruvesi)

18. Ä (Kiuruvesi)

19. Ö (Kiuruvesi)

20. A1 (Sonkajärvi)

21. B1 (Lapinlahti)

22. A (Vieremä)

23. C1 (Tuusniemi)

24. D1 (Nilsiä)

25. E1 (Nilsiä)

26. F1 (Kaavi, Riistavesi, Vehmersalmi, Tuusniemi)

27. G1 (Tervo, Karttula)

28. H1 (Juankoski)

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. J1, pelastusjohtaja

2. K1, pelastuspäällikkö

3. J, entinen pelastuspäällikkö

4. D, palopäällikkö

5. B, entinen palopäällikkö

6. L1, entinen palopäällikkö

7. M1, entinen palopäällikkö

8. K, palomestari

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

KVTES:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla taas tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Jos työnantaja on järjestänyt varallaoloa varten asunnon, jota ei voida pitää työntekijän varsinaisena asuntona, mutta jossa työnantaja on velvoittanut hänet olemaan varalla, tällaisessa asunnossa oleskeluvelvollisuus luetaan työajaksi.

$1b5

Kokonaisarviota tehtäessä on ensinnäkin otettava huomioon varallaolijalta edellytetty valmiusaika (reaktioaika), jolla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa hänen on hälytyksen tultua ryhdyttävä työhön, mikä yleensä edellyttää häneltä työpaikalle tai tehtäväpaikalle saapumista. Jos tuo valmiusaika on kohtuullinen ja mahdollistaa siten henkilökohtaisten ja sosiaalisten aktiviteettien suunnittelun, kyse ei ensi näkemältä ole työajasta. Jos tuo aika on vain muutamia minuutteja, päivystysjaksoa on lähtökohtaisesti pidettävä kokonaisuudessaan työaikana, koska tällöin varallaolija saadaan käytännössä hyvin helposti luopumaan suunnittelemasta mitään, edes lyhytkestoista, vapaa-ajan toimintaa.

Huomioon on tarvittaessa otettava yhtäältä myös muut työntekijälle asetetut velvoitteet ja toisaalta varallaoloa helpottavat järjestelyt ja edut, jotka työntekijälle on myönnetty. Reaktioaikaan liittyvistä velvoitteista merkityksellinen on muun ohella erityisesti työntekijän velvollisuus pysyä kotona hälytystä odottaessaan tai se, että hänellä on oltava erityiset varusteet, kun hänen on saavuttava työpaikalle tai kohteeseen. Työntekijälle myönnettyjen järjestelyjen osalta merkityksellinen on työntekijän käyttöön mahdollisesti annettu päivystysauto, joka mahdollistaa nopean liikkumisen etuoikeuksia ja kulkuoikeuksia hyödyntäen, tai se, että työntekijällä on mahdollisuus vastata työnantajan kutsuihin poistumatta oleskelupaikastaan.

Toiseksi on otettava huomioon se, miten usein keskimäärin kyseinen työntekijä tavallisesti tosiasiallisesti työskentelee kunkin päivystysjaksonsa kuluessa. Jos työntekijä päivystysjaksoinaan kutsutaan keskimäärin usein suorittamaan työtehtäviä, jotka yleensä eivät ole lyhytkestoisia, varallaoloaika kokonaisuudessaan on lähtökohtaisesti työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa. Se, että hälytyksiä tulee keskimäärin vain harvoin, ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että varallaoloa olisi pidettävä lepoaikana, jos valmiusajan vaikutus on sellainen, että se riittää rajoittamaan objektiivisesti ja erittäin huomattavasti varallaolijan mahdollisuutta käyttää vapaasti aikaa, jolloin häneltä ei edellytetä työtehtävien suorittamista.

$1b6

Sen sijaan tilanteessa, jossa varallaolijalla on ollut mahdollisuus ajaa käytössään olleella pelastusautolla myös suoraan kohteeseen ajamatta paloaseman kautta, ja kun varallaolovelvoitteet ovat muutoinkin sisältäneet riittävästi joustoa, varallaolijoilla on katsottu olleen mahdollisuus hyödyntää lepoaikansa asianmukaisesti. Työtuomioistuin on todennut, että mahdollisuus lähteä hälytystehtävään suoraan ajamatta paloaseman kautta mahdollistaa liikkumisen ja vapaa-ajan toiminnot vapaammin ja laajemmalla alueella, jolloin varallaolija voi myös käyttää lepoaikaansa tehokkaammin kuin silloin, kun hän on velvollinen oleskelemaan paloaseman välittömässä läheisyydessä. Näin on erityisesti silloin, jos edellytetty saapumisaika kohteeseen on kohtuullinen ja joustava. (Ks. TT 2021:51 ja TT 2021:52.)

$1b7

Arviointi tässä asiassa

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella on kanteessa tarkoitettuna aikana noudatettu 6.2.2004 solmittua paikallista sopimusta (K1, V5), jossa on varallaolosta todettu muun ohella seuraavaa. ”Kyseessä on vapaamuotoinen varallaolo. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestintävälineellä. Hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.” Työtuomioistuin toteaa, että sopimustekstistä ei voi päätellä, miten varallaolijan on tullut toimia sen jälkeen, kun hän on hälytyksen vastaanottanut. Varallaolosta ei siten ole annettu sellaisia KVTES:n III luvun 5 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa tarkoitettuja kirjallisia ohjeita, joiden perusteella viranhaltija/työntekijä tietäisi varallaoloon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kuten sen, missä ajassa työpaikalle on viimeistään saavuttava. Työnantaja kantaa siten riskin siitä, että työntekijälle tai viranhaltijalle on syntynyt perusteltu syy olettaa, että hälytyksen tultua hänen on tullut toimia tietyllä tavalla.

$1b8

Tässä asiassa on ollut kyse A:n ajalla 14.10.2016 — 18.6.2021 Vieremän paloasemalle suorittamasta yksikönjohtajavarallaolosta. Mainittu paloasema kuuluu Pohjois-Savon pelastuslaitoksen pohjoiseen toimialueeseen.

$1b9

Varallaolijoiden liikkumisvapauden osalta työtuomioistuin toteaa, että paikallisessa sopimuksessa mainittu ”taajaman läheisyys” on ilmauksena epämääräinen. Liikkumisalue on joka tapauksessa ollut huomattavasti suppeampi kuin päällystövarallaoloa koskevissa tapauksissa TT 2022:34, TT 2022:53 ja TT 2022:54.

Työnantajapuolen todistajat ovat kertomuksissaan korostaneet sitä, että yksikönjohtajavarallaolijat ovat paikallisen sopimuksen estämättä voineet hälytyksen saatuaan ajaa myös suoraan tilannepaikalle, mikä on tuonut varallaolovelvoitteisiin joustoa. Heidän mukaansa aseman kautta on pitänyt mennä lähinnä sellaisissa tilanteissa, jolloin on ollut tarvetta varmistaa, että hälytykselle on lähtenyt riittävästi miehistöä tarvittavin pätevyyksin tai jos asemalta on ollut tarvetta hakea tehtävällä tarvittavaa erikoisvarustusta tai -kalustoa. Myös ensivastetehtävissä tarvittavaa välineistöä on yleensä säilytetty asemalla lämpimissä tiloissa, joista yksikkö on tullut hakea ennen tehtävälle lähtöä – näin on A:n ja L1:en kertomusten perusteella toimittu myös Vieremän asemalla. L1 tosin on kertonut, että Vieremällä on myöhemmin otettu käyttöön ensivasteauto, joka on ollut varallaolijan käytössä. Epäselväksi on jäänyt, milloin näin on tapahtunut.

$1ba

$1bb

Tässä asiassa A:n kertomuksella on lisäksi tullut selvitetyksi, että vakiintuneen käytännön mukaisesti hän on lähtenyt aina asemalle siten, että yksikkö on päässyt lähtemään kohteeseen noin viidessä minuutissa hälytyksestä. A on ollut tietoinen siitä, että muun ohella L1 on ajanut suoraan kohteeseen tulematta paloaseman kautta. A ja L1 ovat kuitenkin kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että kaikissa tilanteissa, kuten ensivastetehtävissä, tämä ei ole ollut mahdollista. L1:en mukaan yksikönjohtaja on joka tapauksessa vastannut siitä, että vasteen mukaiset yksiköt on saatu asemalta liikkeelle. A:n kertomuksen perusteella työnantaja ei ole missään vaiheessa ohjeistanut häntä toimimaan toisin kuin hän oli vakiintuneesti toiminut.

$1bc

$1bd

Johtopäätökset

Yksikönjohtajavarallaolijalta on edellytetty jatkuvaa lähtövalmiudessa olemista, ja tehtävälle on tullut lähteä välittömästi. Varallaolija on voinut oleskella taajaman läheisyydessä, kuitenkin siten, että hän on kyennyt tehtävän niin edellyttäessä saapumaan paloasemalle hyvin lyhyessä ajassa, tässä tapauksessa perustellun käsityksenä mukaisesti noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Varallaolijan reaktio- tai valmiusaika ei siten tosiasiassa ole ollut enempää kuin vain muutamia minuutteja. Hänellä on ollut käytössään pelastuslaitoksen päivystysauto, joka on osaltaan mahdollistanut nopeat siirtymiset. Mukanaan hän on kantanut Virve- ja matkapuhelinta. Vuosina 2014 — 2022 hälytyksiä on varallaoloaikana selvitetty tulleen Vieremässä keskimäärin 0,88 viikossa (V30).

$1be

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että olosuhteita kokonaisuutena arvioiden A:han varallaoloaikana kohdistuneet velvoitteet ovat vaikuttaneet objektiivisesti ja erittäin huomattavasti hänen mahdollisuuteensa käyttää vapaasti näiden jaksojen aikana se aika, jolloin häneltä ei ole edellytetty työtehtävien suorittamista, ja käyttää tämä aika omiin asioihinsa. Varallaoloaika on siten luettava kokonaisuudessaan työajaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ajalla 14.10.2016 — 18.6.2021 Kuopion kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi.

28. Muistio 20.5.2016 varallaolo

29. Taulukko paloasemittain kiireellisistä tehtävistä virka-ajan ulkopuolella

30. Taulukko paloasemittain kaikista tehtävistä virka-ajan ulkopuolella

Varallaoloksi katsotun ajan lukeminen työajaksi

Varallaolon aikana viranhaltijoilla oli mukanaan Virve-puhelin ja matkapuhelin, jolla hoidettiin virka-asioita. Varallaolijan tuli vastaanottaa Virve-puhelimeen tullut hälytys välittömästi, jolloin vastuu tehtävästä siirtyi hänelle. Kaikki hälytykset tuli vastaanottaa ja kaikille tehtäville oli velvollisuus lähteä.

Varallaolijalla oli käytössään pelastusauto. Pelastusauto lisäsi sidonnaisuutta työhön, koska hälytyksen tullessa varallaolijan oli pitänyt ajaa paloasemalle.

Lähtöaika ilmeni muun muassa Kuopion kaupungin julkisella Internet-sivuilla todetusta (22.12.2014) koskien Pohjois-Savon pelastuslaitosta. Sivuston mukaan Pohjois-Savossa vakinaisen ammattihenkilöstön miehittämät pelastusyksiköt olivat välittömässä lähtövalmiudessa. Edelleen sivustolla todettiin, että muilla paloasemilla sivutoimisen henkilöstön miehittämät pelastusyksiköt olivat 5 minuutin lähtövalmiudessa.

Varallaolossa olleen yksikönjohtajan tuli olla ensimmäisenä pelastuspaikalla johtamassa ensivaiheen pelastustehtäviä.

Käytännössä varallaolijat olivat siis velvollisia välittömästi hälytyksen saatuaan ryhtymään työhön tai ainakin he olivat sidottuja tehtävänhoitoon välittömästi hälytyksen saatuaan.

Yksikönjohtajavarallaolossa varallaolijoiden perustellun käsityksen mukaisesti heidän tuli hälytyksen tultua mennä paloasemalle. Paloauton tuli lähteä hälytystehtävään paloasemalta noin viidessä minuutissa hälytyksestä. Ennen kuin hälytysajoneuvo oli voinut lähteä paloasemalta, varallaolijan tuli pukea ylleen suojavarustus, koota tarvittava muu varustus, selvittää nopein ajoreitti ja varmistaa, että riittävä miehistö oli koossa. Ainakin A:n perustellun käsityksen mukaisesti hänen tuli hälytyksen tultua tullut mennä paloasemalle, ellei onnettomuuskohde sijainnut lähempänä kuin paloasema.

Erityisesti varallaolijalta edellytetyn lyhyen lähtövalmiuden ja myös muiden edellä lueteltujen seikkojen johdosta varallaolo on katsottava työajaksi. Työhön sidonnaisuus rinnastui työaikaan. Varallaolijat ovat tosiasiallisesti olleet samalla tavalla työhön sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan ja näin ollen varallaolo tulee katsoa kaikilta osin työajaksi. Ainakaan heillä ei ole ollut mahdollisuutta vapaasti määritellä olinpaikkaansa tai tekemisiään.

Varallaoloa ei tule lukea työajaksi

Kaupunki ei ole edellyttänyt välitöntä lähtövalmiutta. Kaupunki on sisäisin tiedottein ja ohjein vahvistanut varallaolon aikaisten velvoitteiden määräytyvän paikallisen sopimuksen mukaisella tavalla. Pelastuslaitos on 13.2.2006 antanut tiedotteen vapaamuotoisesta varallaolosta. Sen sisältö on perustunut työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen väliseen paikallisneuvotteluun 16.1.2006. Tiedotteessa on todettu seuraavasti:

”Työnantajan ja järjestöjen välisessä paikallisneuvottelussa 16.1.2006 sovittiin, että vapaamuotoisessa varallaolossa noudatetaan paikallista virka- ja työehtosopimusta sellaisenaan. Varallaolijan tulee olla välittömästi tavoitettavissa matkapuhelimella tai muulla viestivälineellä ja hänellä on oikeus liikkua lähtövalmiina taajaman läheisyydessä.”

Paikallinen sopimus on edelleen voimassa, ja kaupungin asettamat vaatimukset varallaoloa suorittaneille henkilöille ovat säilyneet samana sen mukaisesti koko vaatimuksia koskevan ajan. Kaupunki on toimiohjeella 18.6.2021 vahvistanut aiempien vaatimuksien olevan edelleen voimassa.

A on saanut liikkua ja viettää aikaa koko paloasemaa ympäröivällä taajama-alueella ja sen läheisyydessä ilman, että hän olisi ollut sidottu työhön tai työntekopaikkaan samalla tavalla kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. A ei ole ollut velvollinen välittömästi hälytyksen saatuaan ryhtymään työhön tai ollut sidottu tehtävän hoitoon.

Kaupunki ei ole edellyttänyt A:n saapuvan viidessä minuutissa hälytyksen tapahtumisesta paloasemalle tai sitä, että A lähtee hälytystehtävään välittömästi. A:lla on aina ollut valintansa ja olinpaikkansa mukaan mahdollisuus ajaa käytössään olleella päivystysautolla suoraan pelastuspaikalle. A:lta ei ole edellytetty eikä hänellä ole ollut perusteltua syytä olettaa, että onnettomuuspaikalle tulisi lähteä paloasemalta. Kaupunki ei ole ohjeistanut varallaolijoita kulkemaan aseman kautta hälytyksen tullessa Vieremälle. Mikäli A on säilyttänyt henkilökohtaisia suojavarusteitaan paloasemalla eikä päivystysautossa, on se perustunut hänen henkilökohtaiseen valintaansa. Johtoauton/päivystysauton käyttämistä ei ole edellytetty eikä sen käyttämistä ole kielletty. Mikäli pelastuslaitoksen ajoneuvo on ollut käytössä ja mukana kotona, on sen sähkönkulutuksesta maksettu korvaus alkaen 1.1.2004.

$1c8

Kanteessa viitattu Internet-sivujen teksti on kuntalaisille suunnattu pelastuslaitoksen toiminnan ja sen palvelujen esittely. Teksti ei ole henkilöstöä koskeva ohjeistus tai sitova määräys. Esittelyteksti kuvaa lähtövalmiutta aikana, jolloin paloasema on normaalissa miehistövahvuudessa muuna kuin varallaoloaikana. Sivustolla ei määritellä varallaolossa olevan sivutoimisen palomiehen lähtövalmiusaikaa mitenkään.

$1c9

$1ca

Yksittäisen varallaolijan osalta ei ole määritelty sitä, missä ajassa hänen tulee saavuttaa onnettomuuspaikka, eikä tätä aikaa ole seurattu. Seurattu on ainoastaan ensimmäisen yksikön saapumisaikoja maakunnallisena ja kaikkia vuorokaudenaikoja koskevana kokonaisuutena.

A:n varallaoloon osallistuminen on perustunut vapaaehtoisuuteen. A:n oma halukkuus tehdä varallaoloa useiden vuosien ajan osaltaan osoittaa, että hän ei ole kokenut varallaolosta aiheutuvia rajoitteita vapaa-ajan käytölle merkittävinä.

Varallaolon aikana A:lla ei ole ollut lähtökohtaisesti mitään pelastuslaitoksen työtehtäviä eikä häntä ole millään tavoin ollut sidottu työtehtäviin. Pelastuslaitoksen toimiohjeen 7/2004 (16.11.2004) mukaan työajan ulkopuolella varallaolossa tehdään vain hälytysluonteiset tehtävät ja valmiuden ylläpitämisen kannalta välttämättömät tehtävät. Toteutuneiden hälytysten toistuvuus varallaoloaikana on ollut hyvin vähäinen, eivätkä ne ole olleet kestoltaan merkittävän pitkiä. Vieremän paloasemalla on ollut virka-ajan ulkopuolella keskimäärin 0,88 tehtävää/vko, joista 0,49 tehtävää/viikko ovat olleet kiireellisiä tehtäviä.

A:lta ei ole edellytetty, että hän olisi viettänyt varallaoloaikaansa paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. A on voinut liikkua laajalla alueella ja viettää aikaansa vapaasti valitsemassaan seurassa varallaoloalueellaan.

Käytettävissä ollut pelastusauto on laajentanut A:n mahdollisuutta liikkua ja oleskella valitsemassaan paikassa varallaolon aikana. Pelastusauto ei ole lisännyt sidonnaisuutta työhön. Johtoauton/päivystysauton käyttämistä ei ole edellytetty eikä sen käyttämistä ole kielletty. Mikäli pelastuslaitoksen ajoneuvo on ollut käytössä ja mukana kotona, on sen sähkönkulutuksesta maksettu korvaus alkaen 1.1.2004.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2021:51 vahvistanut, että kaupungin soveltaman paikallisen sopimuksen mukaiset olosuhteet ovat varallaoloaikaa eivätkä työaikaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa työntekijä ei ole voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että häneltä edellytetään jotakin muuta kuin edellä on kuvattu.

Oikeudenkäyntikuluista

Vaikka kanne menestyisi, asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja vastaajalla ja kuultavalla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. TTL 33 a §:n nojalla asianosaiset tulee määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:n Vieremän paloasemalle suorittama varallaolo ajalla 14.10.2016 — 18.6.2021 sivutoimisena yksikönjohtajana luettava työajaksi.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Luvun 5 §:n 1 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Viranhaltijalla varallaolovelvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen.

Työaikadirektiivi 2003/88/EY asettaa vähimmäisvaatimukset sille, mitä on ainakin pidettävä työaikana. Työtuomioistuin on antanut useita palomiesten varallaoloa koskevia ratkaisuja (ks. TT 2020:31, TT 2021:33 — 34, TT 2021:50 — 52, TT 2022:22, TT 2022:34 ja TT 2022:53 — 54). Mainituissa ratkaisuissa on selostettu yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia lähtökohtia, joiden perusteella on arvioitava, onko varallaolossa kyse työajasta vai lepoajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin edellä mainituissa ratkaisuissa lausuttuun.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta sekä kantajan nimeämänä 25:tä muuta palomiestä. Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu lisäksi G1:tä ja H1:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeäminä todistajina on kuultu pelastusjohtaja J1:tä, pelastuspäällikkö K1:tä, entistä pelastuspäällikköä J:tä, palopäällikkö D:tä, entistä palopäällikköä B:tä, entistä palopäällikköä L1:tä, entistä palopäällikköä M1:tä ja palomestari K:ta.

$1cd

A:n esimiehenä oli ensin toiminut L1 ja tämän jälkeen vuodesta 2019 lukien N1. Esimies oli tiennyt varallaolossa noudatetuista käytänteistä eikä niistä ollut keskusteltu. Esimies ei ollut tuonut esiin, että A voisi hälytyksen saatuaan ajaa suoraan kohteeseen tulematta paloaseman kautta.

C on kertonut toimineensa vuodesta 1994 lukien päätoimisesti päällystövirassa, vuodesta 2011 pelastusjohtajana. Ennen alueellisen pelastuslaitoksen muodostamista vuonna 2004 C oli vuosina 1998 — 2003 toiminut Suonenjoen kaupungin palolaitoksella palo- ja väestönsuojelupäällikkönä, ja tämän jälkeen siirtynyt Pohjois-Savon pelastuslaitoksen riskienhallintapäälliköksi.

$1ce

$1cf

Varallaolijan liikkuma-alue oli ollut erittäin laaja ja varsinkin virka-autoa käytettäessä oli ollut mahdollista oleskella 10 tai jopa 20 kilometrin etäisyydellä taajamasta. Varallaoloaikana ajoneuvoa oli saanut käyttää vapaa-ajan harrastuksiin ja muihin normaalielämän piiriin kuuluviin asioihin. Autolla oli kuljetettu perheenjäseniäkin, mutta tämä ei ollut tarkoituksenmukaista, jos sattui tulemaan hälytystilanne. Auto oli mahdollistanut liikkumisen ja sen, että varallaolija oli voinut mennä sillä suoraan onnettomuuskohteeseen.

Alueellisen pelastuslaitoksen myötä työnantaja oli Kuopion ympäristökunnissa vaihtunut Kuopion kaupungiksi. Aiempien kuntakohtaisten sopimusten ja ohjeiden voimassaolo oli lakannut vuoden 2003 loppuun mennessä. Tätä ennen ohjeistus oli alueellisesti vaihdellut, samoin kuin varallaolokorvausten määrät. Ohjeet oli vuoden 2004 alusta lukien yhdenmukaistettu. Varallaolossa toimimiselle ei ollut haluttu määritellä mitään tiettyä toiminta-aikaa vaan toimintamallista oli tehty väljä.

Suonenjoen palolaitoksen varallaolokorvausta oli käsitelty tilaisuudessa 22.5.2000 (K11), jossa korvaukseen oli pyritty saamaan korotus. C oli toiminut tuolloin palopäällikkönä ja paloesimiehenä oli ollut E, joka oli ollut aloitteellinen asiassa. C oli pitänyt tilaisuudessa esityksen, jossa kuvattu toimintatapa varallaollessa oli sittemmin 31.12.2003 kumottu muidenkin kuntakohtaisten ohjeiden ohella.

Alkuvuonna 2004 oli päälliköille, esimiehille ja pelastuslaitoksen henkilöstölle tiedotettu paikallisen sopimuksen tekemisestä ja sen sisältämistä varallaoloa koskevista ohjeista. Lisäksi sopimus oli toimitettu kaikille paloasemille ja pelastuslaitoksen intraan. Asiaa oli myös käyty useasti henkilöstön kanssa läpi. Uuden henkilön aloittaessa oli esihenkilön velvoitteena ollut varallaolokäytäntöihin perehdyttäminen. Henkilöstön tiedossa oli, että varalla ollessa mitään lähtöaikavaatimusta ei ollut. Yksittäisillä asemilla ei ollut annettu paikallisesta sopimuksesta poikkeavia ohjeita. Vain pelastusjohtaja tai -päällikkö saattoi antaa henkilöstölle toimiohjeita, ja niidenkin tuli olla sopimuksen kanssa linjassa.

Varallaoloasian riitauduttua Laitilan tapauksen myötä oli loppuvuonna 2015 käyty paikallinen neuvottelu, koska henkilöstöjärjestöt olivat vaatineet varallaoloajan lukemista työajaksi. Alkuvuonna 2016 oli käyty toinen neuvottelu, jossa oli todettu paikallisen sopimuksen olemassaolo ja se, ettei siinä ollut määritelty minuuttimääräistä lähtöaikavaatimusta. Asiaa oli käyty tämän jälkeen henkilöstön kanssa läpi lukuisissa tilaisuuksissa. Voimassa olevaa ohjeistusta ei ollut muutettu, koska Pohjois-Savossa ei ollut ohjeistettu, että hälytyksen tullessa pitäisi ensin mennä asemalle tai että liikkeelle lähdön asemalta tuli tapahtua viidessä minuutissa, kuten Laitilassa oli tehty. Asemavastaavakokousten yhteydessä oli muun ohessa käyty tästä keskustelua ja todettu paikallisen sopimuksen sisältö.

K1 on kertonut olleensa pelastuslaitoksen palveluksessa vuodesta 2012 lukien. K1 oli ensin toiminut riskienhallintapäällikkönä ja vuodesta 2021 lukien pelastuspäällikkönä. Riskienhallintapäällikön tehtäviin kuului muun ohessa riskianalyysien valmistelu ja palvelutasopäätöksien laatimiseen osallistuminen. Pelastuspäällikkö vastasi pelastustoiminnan sektorista ja muun ohella operatiivisesta valmiudesta palopäälliköt alaisinaan.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje oli toiminnalliseen suunnitteluun tarkoitettu tavoitteellinen asiakirja, joka sisälsi eri riskiruutuja koskevat keskimääräiset, yksikkökohtaiset toimintavalmiusajat, joiden tuli toteutua 50 prosenttisesti vuoden aikana. Ohjeen avulla suunniteltiin asemaverkostoa, jotta palvelutasopäätöksen mukaiset tavoitteet olisivat saavutettavissa. Toimintavalmiusaikojen osalta seurattiin kiireellisiä tehtäviä ja niiden tiettyjä tehtäväluokkia. Niistä ei voinut johtaa yksittäistä henkilöä koskevia velvoitteita eikä yksilötasolla toimintaa ylipäätään seurattu.

$1d0

$1d1

K1 oli ollut laatimassa tilastoa kiireellisten tehtävien ja kaikkien tehtävien viikoittaisista määristä asemittain (V29, V30). Riidanalaisilla paloasemilla oli saattanut varallaoloaikana olla yhdestä puoleentoista tehtävää viikoittain. Vain yhdessä kunnassa oli kiireellisiä tehtäviä ollut enemmän kuin kaksi tehtävää viikossa. Luvuissa oli otettu huomioon myös ensivastetehtävät.

$1d2

Ensivastetehtävät oli sairaanhoitopiirin kanssa sovittu hoidettaviksi samalla tavoin kuin pelastustoimen tehtävät. Jos tehtävillä tarvittavaa kalustoa ei ollut ollut päivystysautossa mukana, oli tehtävälle pitänyt mennä aseman kautta.

Pelastuslaitoksen ajoneuvoa oli tehtävien lisäksi voinut käyttää myös tavanomaisiin tarpeellisiin omiin ajoihin kuten kaupassa ja harrastuksissa käymiseen. Liikkumisalue oli käsittänyt sen taajaman läheisyyden, jossa paloasema oli sijainnut. Koska Karttula ja Tervo olivat olleet samaa hälytyspiiriä, varallaolija oli voinut oleskella molempien taajamien läheisyydessä.

Varallaoloa koskeva paikallinen sopimus oli aluepelastuslaitoksen aikana koskenut kaikkia asemia. Aluepelastuslaitokseen siirryttäessä kaikki voimassa olleet ohjeet oli käyty läpi muun ohella paloasemavastaavien kokouksissa, joissa olivat kaikki asemat olleet edustettuina. Myös vuonna 2015 tapahtunutta varallaolon riitautumista oli käsitelty asemavastaavakokouksissa. Työnantaja oli korostanut koko ajan sitä, että paikallisen sopimuksen mukaisesti mitään lähtöaikavaatimusta ei varallaolijoilla ollut vaan kyse oli vapaamuotoisesta varallaolosta.

B on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä 1.7.2017 saakka. Palopäällikkö vastasi alueen pelastustoiminnasta. Varallaolon osalta palopäällikkö hyväksyi varallaololistat ja ohjeisti toimintaa tarvittaessa. Eteläiselle toimialueelle oli kuulunut kymmenen asemaa, muun ohella Karttula ja Tervo, Suonenjoki, Leppävirta sekä Kangaslampi.

Yksikönjohtajavarallaolijoiden velvoitteista B on kertonut, että heiltä oli edellytetty tavoitettavuutta radio- tai matkapuhelimella. Varallaolossa oli paikallisen sopimuksen mukaisesti voinut liikkua taajaman läheisyydessä toimintavalmiina. Hälytys tuli kuitata vastaanotetuksi ja sen jälkeen tuli ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kuten selvittää hälytyksen luonne ja kohteen sijainti sekä huolehtia tehtävälle lähtevästä miehistöstä ja kalustosta. Yksikönjohtaja lähti tapauskohtaisen harkintansa mukaan liikkeelle menemällä tilannepaikalle joko suoraan tai aseman kautta. Tätä ei työnantaja ollut määritellyt. Esimerkiksi erityiskaluston tarve oli voinut edellyttää asemalle menoa. Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavalla kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Niiden hoitamiseen tarvittavaa yksikköä oli tyypillisesti säilytetty asemalla. Hälytyksen jälkeen oli mahdollista olla yhteydessä paloasemalle Virve-puhelimella.

Miehistövarallaolossa oli edellytetty samoja asioita kuin yksikönjohtajavarallaolossa pelastustoiminnan johtamista lukuun ottamatta. Lisäksi miehistön jäsenet olivat aina menneet hälytykselle aseman kautta hakemaan varusteet. Heidänkään toiminnalleen ei ollut asetettu mitään määräaikaa. B oli työssään vastannut toimintavalmiudesta ja sen vuoksi käynyt läpi ensimmäisen yksikön keskimääräisiä lähtöaikoja ja vahvuuksia tehtävissä.

D on kertonut toimineensa eteläisen toimialueen palopäällikkönä marraskuusta 2017 lukien. D oli osallistunut Leppävirralla palomestarina sekä päällystö- että yksikönjohtajavarallaoloon vuosina 2004 — 2011. Palomestarin tehtäviin oli kuulunut asemavastaavana toimiminen. Palopäällikkönä D johti toimialuetta, johon kuului 11 pelastusasemaa. Hän oli palomestareiden lähiesimies ja muun ohessa hyväksyi heidän varallaololistansa. D oli toiminut palomestari L:n lähiesimiehenä sekä Leppävirralla palomestarina olleessaan P:n ja Q:n lähiesimiehenä.

$1d3

Miehistövarallaolo oli eronnut yksikönjohtajavarallaolosta siten, että miehistövarallaolija ei ollut varallaolossa yksinään. Yksikönjohtaja oli saattanut olla aseman ainoa varallaolija. Miehistövarallaolijankaan toiminnalle ei ollut asetettu määräaikaa.

L1 on kertonut toimineensa pohjoisen toimialueen palopäällikkönä vuosina 2020 — 2022. Tätä ennen hän oli toiminut muun ohessa palopäällikkönä ja palomestarina Vieremällä vuosina 1986 — 2011 sekä sen jälkeen Iisalmessa toimien samalla myös Vieremän asemavastaavana. Vieremällä L1 oli osallistunut yksikönjohtajavarallaoloon vuoteen 2019 asti. Pohjoisella toimialueella oli kymmenen toimipistettä, joiden asemavastaavien esimiehenä palopäällikkö toimi. Asemavastaava puolestaan huolehti aseman toiminnasta ja vastasi sen kalustosta sekä henkilöstöstä.

$1d4

Asemavastaavien kokouksessa oli vuonna 2015 tullut tieto varallaoloa koskevasta riita-asiasta. Pohjois-Savossa tilanne oli kuitenkin ollut erilainen, koska vapaamuotoisesta varallaolosta oli ohjeistettu eikä lähtöaikavaatimusta ollut. Hälytyksestä riippuen oli voinut myös mennä suoraan kohteeseen käymättä paloasemalla. Tästä oli ollut keskustelua asemavastaavien kanssa vuonna 2015 ja sen jälkeen.

M1 on kertonut toimineensa alueellisen pelastuslaitoksen aikana keskisellä toimialueella apulaispalopäällikkönä ja palopäällikkönä. M1 oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2014. Keskiseen toimialueeseen kuuluivat muun ohella Vehmersalmi ja Riistavesi. Palopäällikkönä M1 oli toiminut asemavastaavien, kuten X:n, esimiehenä. M1 ei ole muistanut käyneensä X:n kanssa keskustelua varallaolosta, mutta aluepelastuslaitoksen aikana oli kerran kuukaudessa pidetty asemavastaavien palaveri, jossa kaikki ajankohtaiset asiat oli käyty läpi.

$1d5

Ensivastetehtävät oli hoidettu samalla tavoin kuin muutkin pelastustoimen tehtävät. Ensivasteyksikkö oli joillain asemilla toiminut myös yksikönjohtajavarallaolijan päivystysautona. Isommilla asemilla oli ollut erikseen ensivasteyksikkö tai tehtävissä oli käytetty sammutusyksikköä. Tällöin yksikköä oli säilytetty asemalla.

K on kertonut työskennelleensä Pohjois-Savon pelastuslaitoksella vuodesta 2011. Hän oli toiminut Keiteleellä palomestarina vastuullaan Keiteleen, Vesannon ja Pielaveden asemat, ja lisäksi hän oli viransijaisena ja päällystöpäivystäjänä vastannut myös Suonenjoen, Tervon, Karttulan ja Rautalammen asemista. K oli tehnyt yksikönjohtajavarallaoloa Keiteleellä sekä yksittäisiä varallaolovuoroja naapuriasemilla.

$1d6

Miehistövarallaolossa ei ollut käytössä pelastusajoneuvoa. Velvoitetta ehtiä ensimmäiseen yksikköön ei ollut kuitenkaan ollut. Lähtökohtana kuitenkin oli, että yksikönjohtaja- ja miehistövarallaolija olivat mukana ensimmäisessä yksikössä. Jos yksikönjohtaja ei ollut mukana ensimmäisessä yksikössä, otti johtovastuun joku muu yksikönjohtajakoulutuksen saanut. Käytännössä yksikönjohtajavarallaolija oli tällöinkin johtanut tilannetta Virven välityksellä matkalla kohteeseen.

Ensivastetehtävissä oli muita tehtäviä kovempi aikapaine eikä niissä ollut jääty odottelemaan ketään asemalla vaan riittävän miehistön kokoonnuttua oli välittömästi lähdetty liikkeelle. Niissäkin oli tilannepaikalle menty suoraan, jos se sijaitsi lähempänä kuin asema. Yksin ei tehtävälle kuitenkaan ollut ainakaan uhkaavissa tilanteissa voinut mennä.

$1d7

Arvio ja johtopäätökset

Oikeudenkäyntikulut

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen lausua tässä vaiheessa.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Risto Lerssi, Mika Lallo, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.