TT 2024:28 – Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuin oli antamallaan välituomiolla (TT 2023:69) vahvistanut, että kantajana olevan yliopiston harjoittelukoulun matematiikan ja fysiikan opettajan tehtäväkohtaisen palkanosan oli tullut määräytyä vaativuustason 7 mukaisesti. (Ks. myös asiassa annettu välituomio TT 2022:65.)

Yliopisto oli suorittanut kantajalle kanteessa vaaditut palkkasaata¬vat.

Kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tuomiossa työnantajayhdistys ja yliopisto velvoitettiin korvaamaan kantajalle sekä alkuperäisenä kantajana olleen neuvottelujärjestön että kantajan oikeudenkäyntikulut. Neuvottelujärjestön väliintulohakemus hylättiin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

A (7.12.2021 asti Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry)

Vastaaja

Sivistysala ry

Kuultava

Hakija (OK 18:9)

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 24.8.2021

Suullinen valmistelu 13.6.2022

Pääkäsittely 7.9.2022

Välituomio (TT 2022:65) 31.10.2022

Suullinen valmistelu 21.4.2023

Pääkäsittely 21.9.2023

Välituomio (TT 2023:69) 22.11.2023

Suullinen valmistelu 4.3.2024

ASIAN TAUSTA

Työtuomioistuin on tässä asiassa 22.11.2023 antamallaan välituomiolla taltionumero H98/2023 (TT 2023:69) vahvistanut, että Oulun yliopiston palveluksessa työskentelevän A:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen harjoittelukouluja koskevien määräysten (kirja 2, 1.1.2019 — 31.3.2020 ja 1.4.2020 — 31.3.2022) 6 §:ssä tarkoitetun tehtäväkohtaisen palkanosan tuli 1.8.2019 lukien määräytyä liitteessä 1 tarkoitetun tason 7 mukaisesti.

Oulun yliopisto on suorittanut A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat.

Asiassa on ratkaistavana vielä kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Asia käsitellään kirjallisessa menettelyssä asianosaisten pyynnöstä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on ollut asiassa kantajana 7.12.2021 asti. JUKO ry on 28.3.2024 tehnyt väliintuloa koskevan hakemuksen asiassa ja vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi siltä ajalta kuin se on käyttänyt asiassa puhevaltaa kantajana. Vastaajapuoli on vastustanut väliintulohakemusta.

VÄLIINTULOA KOSKEVA HAKEMUS JA KANNE

VASTAUS

TODISTELU

Ei nimettyä todistelua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on hakemuksessaan vaatinut saada osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että Sivistysala ry ja Oulun yliopisto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.561,40 eurolla korkoineen.

A on vaatinut, että Sivistysala ry ja Oulun yliopisto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 24.091,21 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sivistysala ry ja Oulun yliopisto ovat hävinneet asiat kaikilta osin. Yliopisto on maksanut A:lle suoritusvaatimuksen mukaiset saatavat ja korot täysin kanteessa vaaditun mukaisesti. A on voittanut asiansa kokonaan.

JUKO ry:n kulut ennen ensimmäistä välituomiota

$102

Vaikka tässä asiassa ei ole kyse oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetusta asianosaisseuraannosta, on korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1932 II 374 sovellettavissa asiaan kantajapuolen eduksi.

A:n oikeudenkäyntikulut

Vastaajapuoli on esittänyt, että sillä on ollut perusteltua aihetta asian käsittelyyn. Siltä osin kuin kyse on kanneoikeuden raukeamisesta, viitataan siihen, mitä edellä on todettu. Lisäksi tuodaan esiin, että asian ratkaisun kannalta relevantti oikeuskäytäntö on myös tuotu esiin jo ennen valmistelua (ks. esim. pöytäkirja 29.4.2022 ja A:n perusteet). Asiassa on syytä ottaa huomioon, että vastapuolen tutkimatta jättämistä koskeva väite hylättiin jo valmistelussa (pöytäkirja 25.8.2022).

Varsinaisen vaativuusriidan osalta kyse ei ole ollut vastaajan väittämin tavoin hyvin tulkinnallisesta ja epäselvästä tuomioistuinasiasta. Työnantajaliiton on täytynyt tuntea työtuomioistuimen käytäntö tasapuolisen kohtelun velvoitteen pakottavasta merkityksestä palkkamääräyksiä sovellettaessa. Työnantajaliitto on jopa itse vedonnut ratkaisuihin (TT 2017:111, TT 2017:94 ja TT 2009:71), joista ilmenee, että yliopiston henkilökunnan tehtävien vaativuutta koskevassa työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on todettu, että tehtävien vaativuutta on arvioitava tapauskohtaisesti tosiasiallisista työtehtävistä esitetyn selvityksen perusteella ja siten, että tehtävien vaativuustasot ovat oikeudenmukaisessa suhteessa verrattuna muihin saman yliopiston ja tiedekunnan opetushenkilökunnan tehtävien vaativuustasoihin.

Vastaajapuoli on todennut, että työntekijöiden tehtävissä oli tiettyjä eroavaisuuksia, joiden vastaajapuoli perustellusti oletti oikeuttavan työntekijöiden erilaiseen kohteluun tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Vastaajapuoli ei ole voinut perustellusti olla tässä käsityksessä, koska se on voinut perehtyä tehtävänkuvauksiin eikä se ole vedonnut seikkoihin, joiden perusteella samanarvoisesti työstä voisi maksaa erisuuruista palkkaa.

Se, että A:lla on ollut edellä selostetuissa olosuhteissa perusteltu syy oikeudenkäyntiin, ei tarkoita, että työnantajapuolella tällainen olisi ollut.

Sivistysala ry ja Oulun yliopisto ovat vaatineet, että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n hakemuksessaan esittämä vaatimus saada osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin hylätään. Lisäksi ne ovat vaatineet, että JUKO ry:n ja A:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään ja osapuolet määrätään pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset on määrällisesti myönnetty.

Väliintulohakemuksen vastustaminen

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n mukaan työtuomioistuimessa panee työehtosopimusta koskevissa asioissa kanteen vireille ja sitä ajaa työehtosopimukseen osallinen yhdistys tai työnantaja, ensiksi mainittu omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka sen tekemän työehtosopimuksen johdosta ovat työehtosopimukseen sidotut. Nämä eivät voi olla kantajina, ellei osoiteta, että sopimukseen osallinen yhdistys on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta.

Asian tausta huomioiden on selkeästi ymmärrettävissä, että JUKO ry on tietoisesti jättäytynyt pois koko oikeudenkäynnistä heti sen jälkeen, kun vastaajapuoli on esittänyt väitteen JUKO ry:n puhevallan menettämisestä asiassa. JUKO ry:n voidaan siten tietoisesti katsoa kertaalleen halunneen asiasta eroon. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n ei voida katsoa oikeuttavan yhdistyksen mahdollisuuteen vaihdella asemaansa pitkin prosessia. Siten pelkästään jo kertaalleen tapahtuneen asiasta pois jättäytymisen myötä väliintulohakemus tulee hylätä. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on todettu väliintulosta seuraavaa: ”Varsinaisella väliintulolla tarkoitetaan uudessa oikeudenkäyntimenettelyssä ns. sivuväliintuloa, jossa ulkopuolinen henkilö tulee mukaan oikeudenkäyntiin tukemaan jompaakumpaa asianosaista.” (Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu — Oikeudenkäynti II, Antti Jokela, 2012, s. 351).

Tässä tilanteessa JUKO ry hakee väliintuloa takaisin asiaan oikeudenkäyntikulujen osalta ikään kuin se olisi ollut tukemassa määräaika-, vaativuustaso- ja suoritusprosenttiasian ajamista sellaisenaan prosessin alusta lukien. Edellä todetusti kyse on nimenomaisesti päinvastaisesta tilanteesta, koska JUKO ry:n voidaan katsoa halunneen rajata itsensä asian käsittelystä ulos mahdollisen asian käsittelyn päättymisriskin vuoksi heti määräaika-asian yhteydessä. Kyse ei ole myöskään siitä, että JUKO ry hakisi uutena ulkopuolisena henkilönä mukaan asiaan.

Näin ollen vastaajapuoli katsoo, että JUKO ry:n menettely on ristiriidassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n ja väliintulon käyttötarkoituksen kanssa ja siten hakemus väliintulosta oikeudenkäyntikuluihin on hylättävä.

JUKO ry:n oikeudenkäyntikulujen kiistäminen

Mikäli JUKO ry:n väliintulohakemus oikeudenkäyntikuluihin kuitenkin hyväksytään, joka tapauksessa JUKO ry:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta katsotaan perusteettomaksi.

Asian 20079/2021 ensimmäisessä vaiheessa on ollut kyse siitä, mikä merkitys on työehtosopimuksessa sovituilla neuvottelumääräajoilla JUKO ry:n mahdollisuuteen ajaa kannetta työtuomioistuimessa. Sivistystyönantajat ry (nyk. Sivistysala ry) on jo liittotason erimielisyysneuvottelussa tuonut esiin, että se katsoo JUKO ry:n ylittäneen erimielisyysneuvotteluja koskevan määräajan. JUKO ry on liittotasolla katsonut toimineensa määräajassa. Sittemmin vastaajapuolen vedottua määräaika-asiaan uudelleen työtuomioistuimessa JUKO ry on yllättäen jättäytynyt koko asiasta pois ja siirtänyt asian A:n nimiin. JUKO ry:n voidaan katsoa olleen haluton ratkaisemaan asiaa siten, että se on kantajana. Siten JUKO ry:n syntyneitä oikeudenkäyntikuluja ei voida velvoittaa vastaajapuolen maksettavaksi, varsinkaan, kun JUKO ry ei ole halunnut asiaa osaltaan edes ratkoa.

Lisäksi JUKO ry:n toiminta ainakin osoittaa, että vastaajapuolella on vähintäänkin ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, koska JUKO ry:n voidaan katsoa halunneen rajata itsensä asian käsittelystä ulos mahdollisen asian käsittelyn päättymisriskin vuoksi. Tämä osoittaa JUKO ry:n itsekin katsoneen asian kannaltaan ongelmalliseksi ja siten vähintäänkin hyvin tulkinnalliseksi.

Sittemmin A:nkin tultua kantajaksi on kantajapuolelta oikeudenkäyntikulujen osalta toissijaisesti vaadittu, että joka tapauksessa asianosaisten tulee vastata itse omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tämä osoittaa JUKO ry:n asiasta jättäytymisen jälkeenkin kantajapuolen edelleen katsoneen asian tulkinnalliseksi.

Oikeudenkäyntikulujen kuluvastuusta määrättäessä on myös huomioitava, että JUKO ry on yliopistojen yleisen työehtosopimuksen osapuolena ollut sopimassa kyseiset sanamuodoltaan selkeät erimielisyysmenettelyn neuvottelumääräaikoja koskevat määräykset ja sitoutunut niitä noudattamaan. Siten JUKO ry on ollut osapuolena aiheuttamassa nyt syntyneen tulkinnallisen tilanteen ja siten vastaajapuolelle selkeän perustellun syyn oikeudenkäynnille. Vastaajapuolen on nimenomaisesti pitänyt voida luottaa sovittuihin selkeisiin määräyksiin ja niiden pätevyyteen. Vastaajapuoli on myös ollut määräaikojen noudattamisen suhteen oikeassa, koska työtuomioistuin välituomiossaan katsoi JUKO ry:n vaatineen liittotason neuvotteluita neuvottelumääräysten vastaisesti myöhässä.

Lopuksi on huomioitava, että JUKO ry:n kuluista noin neljän tunnin osuus on liittynyt vastapuolen väitteisiin koskien tutkimatta jättämistä ja vanhentumista. Tämä tarkoittanee, että loput JUKO ry:n kuluista ovat käytännössä lähes kokonaan vaativuustasoriidan kuluja, koska kanteessa henkilökohtaisen suoriutumisprosentin perusteita ei ole tarkemmin avattu. JUKO ry:n kuluja ei voida vyöryttää vastaajapuolen maksettavaksi, koska JUKO ry tietoisen asiasta pois jättäytymisen myötä ei ole halunnut olla osana määräaikariitaa, vaativuustasoriitaa tai ylipäänsä osana koko oikeudenkäyntiä. A on omissa nimissään prosessannut niin määräaikaa kuin vaativuustasoa koskevan riidan. JUKO ry:llä ei ole ollut kantajan asemaa pääkäsittelyissä. JUKO ry on vastaajapuolen kuluvastuuta arvioitaessa asian ulkopuolinen taho. JUKO ry:llä olisi ollut mahdollisuus toimia toisin ilman tietoista asiasta luopumista.

Edellä todetuin perustein JUKO ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus kiistetään. Vastaajapuolella on vähintäänkin ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin JUKO ry:n kanssa asian epäselvyyden ja tulkinnallisuuden vuoksi, minkä vuoksi asianosaisten tulee vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1932 II 374 on ollut käsillä erilainen tilanne, eikä se sovellu käsiteltävänä olevaan asiaan.

A:n oikeudenkäyntikulujen kiistäminen

A:n osalta on ratkaistu erittäin tulkinnallinen määräaika- ja vaativuustasoriita. Määräaika-asian käsittelyn aikana vastaajapuolelle on kesken prosessin tullut yllätyksenä kantajan vaihtuminen JUKO ry:stä A:han. Sinällään työtuomioistuin on välituomioissaan 31.10.2022 todennut JUKO ry:n vaatineen liittotason neuvotteluita myöhässä. A kuitenkin pystyi jatkamaan asian prosessaamista välituomiosta tarkemmin ilmenevästi. Kyseessä on siten ollut harvinainen ja tulkinnallinen tilanne, joten vastaajapuolella on ollut asian käsittelyyn perusteltua aihetta asian epäselvyyden ja tulkinnallisuuden vuoksi.

Vaativuustasoriidassa puolestaan vastaajapuoli on välituomiosta 22.11.2023 ilmenevästi osoittanut, että työehtosopimuksen sanamuotoa noudattaen A:n vaativuustaso on selkeästi 6, eikä kantajan väittämä 7. Kuitenkin verrokkityöntekijöiden vertailun ja siten tasapuolisen kohtelun myötä työtuomioistuin välituomiossaan päätyi siihen, että A:n tiettyjen verrokkien tehtävät ovat samanarvoisia, vaikka tuomionkin perusteella työntekijöiden tehtävissä oli tiettyjä eroavaisuuksia, joiden vastaajapuoli perustellusti oletti oikeuttavan työntekijöiden erilaiseen kohteluun tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Käytännössä voidaan siten puhua hyvin tulkinnallisesta ja epäselvästä tuomioistuinasiasta, jossa työtuomioistuimen tuomio on ennalta arvaamattomasti tuonut työnantajan tietoon vaativuuden arvioinnin virheellisyyksiä.

Lisäksi asian tulkinnallisuutta osoittaa myös se, että A on itsekin vaatinut oikeudenkäyntikulujen osalta toissijaisesti, että asianosaiset tulee velvoittaa vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska asia on ollut tulkinnallinen ja epäselvä.

Edellä todetuin perustein A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus kiistetään. Vastaajapuolella on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin A:n kanssa asian epäselvyyden ja tulkinnallisuuden vuoksi, minkä vuoksi asianosaisten tulee vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kantajapuolen väite asian häviämisestä kaikilta osin antaa väärän kuvan asiasta kokonaisuutena. Määräaika-asiassa JUKO ry:n on katsottu toimineen myöhässä ja siten vastoin työehtosopimuksen määräystä. Vaativuustasoa koskevassa asiassa on kyetty osoittamaan, että työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti A:n vaativuustaso on 6. Suoriutumisen osalta asian perusteiden käsittelyä ei ole jatkettu työnantajan suoritettua A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat.

Perustelut

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäyntikulukorvausten määrä

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudenkäymiskaaren edellä mainittu 21 luvun 8 a §:n säännös on lain perustelujen mukaan tarkoitettu poikkeukseksi, ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen pitää olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä on kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitetussa laissa on aukko, ennakkoratkaisua ei ole, eikä ole selvää, kuinka riitaan liittyvä oikeuskysymys tulisi ratkaista. Samoin on asianlaita, jos laki on tulkinnanvarainen eikä lain esitöistäkään riittävän selvästi käy ilmi lainsäätäjän tarkoitusta. Säännöksen soveltaminen pitää perustaa oikeudenkäynnin kohteena olevaan riita-asian kokonaisarviointiin. Säännöstä tulee ensisijaisesti soveltaa siten, että hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja alennetaan. (HE 107/1998 vp s. 19 — 20.)

$119

Sivistysala ry ja Oulun yliopisto ovat asian hävitessään velvollisia korvaamaan JUKO ry:n ja A:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n väliintuloa koskeva hakemus hylätään.

Sivistysala ry ja Oulun yliopisto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:lle ne oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle sen toimiessa kantajana asiassa, eli 5.561,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Hakemus

Asia koskee JUKO ry:n oikeutta. Sillä on oikeus saada oikeudenkäyntikulunsa korvatuksi siltä ajalta kuin se on käyttänyt asiassa puhevaltaa kantajana 7.12.2021 asti.

Sivullisella on oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n nojalla oikeus osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin, jos hän väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi. Kysymys oikeudesta saada korvaus oikeudenkäyntikuluista koskee JUKO ry:n oikeutta. Lisäksi kysymys tasapuolisen kohtelun soveltamisesta ja A:n oikeasta vaativuusryhmästä on myös koskenut JUKO ry:n oikeutta työehtosopimuksen sopijapuolena. Sillä on intressi valvoa, että sopimusta noudatetaan. Väliintuloa koskeva hakemus voidaan tehdä missä käsittelyn vaiheessa tahansa, myös pääkäsittelyssä tai muutoksenhakuasteessa, joten JUKO ry on voinut tehdä hakemuksen myös tässä kohden oikeudenkäyntiä. Väliintulijalla on oikeus toimia oikeudenkäynnissä asianosaisen tavoin.

Kantajaa on vaihdettu JUKO ry:n alaisen yhdistyksen jäsenen aseman paremmaksi turvaamiseksi vastapuolen väitettä vastaan. JUKO ry on antanut A:lle luvan olla kantaja. Työtuomioistuin on 22.12.2021 esittänyt kysymyksen asianosaisseuraannosta (josta siis ei ollut kyse), johon työntekijäpuoli on vastannut. Tällä vastauksella, jolla pyrittiin avaamaan lähinnä lain sisältöä työtuomioistuimelle, ei liene merkitystä kuluasiassa. Asiassa ei ole kysymys siitä, että JUKO ry tulisi tässä kohden prosessia asian kantajaksi, vaan väliintulijaksi. Mitään ristiriitaa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n kanssa ei ole.

Asian taustaa

JUKO ry on laittanut asian 20079/2021 vireille 27.8.2021. Vastaajapuoli on antanut asiassa vastauksen 15.10.2021. Vastauksessa on vedottu siihen, että JUKO ry on menettänyt puhevallan asiassa ja siten asia pitää jättää työtuomioistuimessa tutkimatta. Väite on perustunut siihen, että liittotason neuvotteluita on vaadittu työehtosopimuksessa määritellyn määräajan jälkeen myöhässä.

Myöhemmin 8.12.2021 kantajapuoli on toimittanut työtuomioistuimeen lausuman, jossa kantajaksi on vaihtunut A. Lausumassa on todettu, että JUKO ry on antanut luvan A:lle olla kantajana asiassa.

Työtuomioistuin on 22.12.2021 tiedustellut kantajan vaihtamista. Kantajan puolelta on todettu muun muassa seuraavaa: ”Tässä tapauksessa JUKO on antanut kyseisessä lainkohdassa tarkoitetun luvan A:lle. Laissa ei ole estettä sille, että tällainen lupa annetaan oikeudenkäynnin vireillä ollessa. Kantajan käsityksen mukaan tilanne on oikeudellisesti sama kuin, jos osallinen yhdistys olisi kieltäytynyt kannetta ajamasta tai kieltäytynyt jatkamasta kanteen ajamista. Tällöin osalliseen yhdistykseen sidotulla työntekijällä on asiassa kanneoikeus eli asiavaltuus.”

Työtuomioistuin on sittemmin tämän asian 20079/2021 ensimmäisessä välituomiossa 31.10.2022 todennut JUKO ry:n vaatineen liittotason neuvotteluita myöhässä. Myöhemmin käsiteltäessä kannevaatimuksen suoritusprosenttia koskevaa kohtaa kantaja on suullisen valmistelun istunnossa tuonut esiin tuovansa JUKO ry:n takaisin asiaan väliintulijana oikeudenkäyntikulujen osalta. Vastaajapuoli on pyytänyt väliintulon perusteita. JUKO ry on 28.3.2024 perustellut väliintuloa koskevaa hakemustaan seuraavasti: ”JUKO haluaa osallistua asiassa väliintulijana oikeudenkäyntiin. Asia koskee JUKOn oikeutta. JUKO vaatii oikeudenkäyntikuluja 5.561,40 euroa 7.12.2021 asti oheisen laskun mukaisesti arvonlisäveroineen (OK 18:8) siltä ajalta kuin JUKO on käyttänyt asiassa puhevaltaa kantajana 7.12.2021 asti.”

JUKO ry:n väliintuloa koskeva hakemus

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 38 §:n mukaan mikäli tässä laissa ei muuta säädetä, noudatetaan asioiden käsittelyssä soveltuvin osin mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan jos joku, joka ei ole asianosaisena oikeudenkäynnissä, väittää, että asia koskee hänen oikeuttaan, ja esittää todennäköisiä syitä väitteensä tueksi, hän saa osallistua väliintulijana jommankumman asianosaisen puolella oikeudenkäyntiin.

Edellä mainitussa säännöksessä väliintulolla tarkoitetaan niin sanottua sivuväliintuloa. Siinä ulkopuolinen henkilö tulee mukaan oikeudenkäyntiin tukemaan jompaakumpaa asianosaista tarkoituksin ajaa myös omia etujaan. Väliintulija ei saa asianosaisen asemaa, ellei kyse ole oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetusta niin sanotusta itsenäisestä väliintulosta, jossa tuomion oikeusvoimavaikutus ulottuu myös väliintulijaan. Väliintulijalla tulee joka tapauksessa olla väliintulointressi eli oikeudellinen tarve väliintulolle. Väliintulijan oikeudellisen intressin tulee olla konkreettisessa yhteydessä oikeudenkäynnin lopputulokseen. (Ks. esim. Matti Kuuliala ym., Siviiliprosessi I, 2022, s. 549 ss.; Mikko Vuorenpää ym., Prosessioikeus, 2021, s. 487 ss. ja Antti Jokela, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu, 2024, s. 417 ss.)

Nyt käsiteltävä asia on tullut vireille työtuomioistuimessa 24.8.2021 JUKO ry:n vireille panemalla kanteella. JUKO ry on 7.12.2021 ilmoittanut, että se siirtää asiavaltuuden asiassa A:lle, jonka tehtävän oikeasta vaativuustasosta asiassa on ollut kyse. Työtuomioistuin on 31.10.2022 antanut asiassa välituomion, jolla on hylätty vastaajapuolen vaatimus kanteen hylkäämisestä sen johdosta, että kantaja olisi menettänyt puhevaltansa asiassa yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 14 §:n 3 momentin nojalla. Kysymys A:n tehtävän vaativuustasosta on ratkaistu välituomiolla 22.11.2023, minkä jälkeen Oulun yliopisto on suorittanut A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat korkoineen. Asiassa on siten ratkaisematta enää ainoastaan vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

JUKO ry on esittänyt väliintuloa koskevan hakemuksen 28.3.2024 ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan siltä ajalta kuin se on käyttänyt asiassa puhevaltaa kantajana 7.12.2021 asti.

Oikeuskirjallisuudessa on edellä selostetun tavoin todettu, että väliintulijalla tulee olla väliintulointressi eli sellainen oikeudellinen tarve väliintulolle, joka on konkreettisessa yhteydessä oikeudenkäynnin lopputulokseen. Voittanutta asianosaista tukeneella sivuväliintulijalla on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla sama oikeus oikeudenkäyntikulujen korvaukseen kuin voittaneella asianosaisella. Oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta väliintulijalle ei kuitenkaan voida tuomita mitään eikä häntä voida tuomiossa velvoittaa mihinkään (Lappalainen, Siviiliprosessi I, 1995, s. 346). Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa on vaadittu korvattavaksi JUKO ry:n oikeudenkäyntikuluja ajalta, jolloin JUKO ry on ollut kantajana, ei väliintulijana.

Työtuomioistuin toteaa, että JUKO ry:llä on ollut intressi valvoa, että sen solmimaa sopimusta noudatetaan, ja että sitä noudatetaan myös pakottavassa lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Asia on kuitenkin tältä osin jo ratkaistu edellä mainituilla välituomioilla ennen väliintulohakemuksen tekemistä. Sinänsä myös kysymys oikeudesta saada korvaus oikeudenkäyntikuluista koskee JUKO ry:n oikeutta. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että JUKO ry:llä ei ole enää tässä prosessin vaiheessa riittävää väliintulointressiä eikä väliintuloa koskevia säännöksiä voida soveltaa nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan väliintulijalle ei myöskään voitaisi tuomita korvausta muista oikeudenkäyntikuluista kuin niistä, jotka ovat aiheutuneet väliintulosta ja sen jälkeisistä toimista. Näillä perusteilla JUKO ry:n väliintuloa koskeva hakemus on hylättävä.

Korvaus JUKO ry:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista

Asiassa on edellä todetuin tavoin vaadittu korvattavaksi myös JUKO ry:n oikeudenkäyntikuluja siltä ajalta, jolloin JUKO ry on ollut asiassa kantajana. Työtuomioistuin on edellä katsonut, että JUKO ry:n väliintuloa koskeva hakemus on hylättävä. Työtuomioistuin arvioi vielä kysymystä, onko vastaajapuolella velvollisuus korvata JUKO ry:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut väliintuloa koskevan hakemuksen hylkäämisestä huolimatta.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 5 a §:n 1 momentin mukaan jos kantaja oikeudenkäynnin aikana luovuttaa oikeutensa riidan kohteeseen toiselle, luovutuksensaaja voi haastetta ottamatta jatkaa kanteen ajamista siinä muodossa kuin se oli luovutushetkellä.

$11c

Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 1932 II 374 katsonut, että asianosaisseuraannon tapahduttua oikeudenkäynnin aikana jutun voittaneen kantajan puolella vastaaja oli velvollinen korvaamaan sekä alkuperäisen kantajan että seuraajan oikeudenkäyntikulut. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että tapausta voidaan edelleen pitää ohjeellisena nykyisen lain aikana (Antti Jokela, Oikeudenkäyntikulut ja maksuton oikeusapu, Alma Talent 2019, s. 171; myös Lappalainen on viitannut tapaukseen teoksessa Siviiliprosessioikeus II, 1995, s. 91). Lappalainen on todennut (em. teos s. 91), että jos erityisseuraantoon perustuva asianosaisseuraanto on tapahtunut kulukorvaukseen oikeutetulla jutun voittaneella puolella, hävinnyt vastapuoli joutuu korvaamaan uudelle asianosaiselle koko jutun oikeudenkäyntikulut, siis sekä alkuperäiselle kantajalle että seuraajalle syntyneet kulut.

Työtuomioistuimessa asiavaltuutta koskeva sääntely on erilainen kuin yleisissä tuomioistuimissa. Työehto- tai virkaehtosopimukseen osallinen yhdistys ajaa työtuomioistuimessa kannetta omissa nimissään myös sopimukseen sidottujen puolesta sekä niidenkin puolesta, jotka eivät ole sopimukseen sidottuja, mutta joiden palvelussuhteissa on noudatettava sopimuksen määräyksiä. Sopimukseen muutoin kuin osallisina sidotuilla on lisäksi toissijainen kanneoikeus. Tässä asiassa JUKO ry on edellä kuvatuin tavoin antanut työehtosopimukseen sidotulle A:lle luvan ajaa kannetta asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla. Sopimukseen osallinen voi antaa tällaisen luvan prosessin missä vaiheessa tahansa, kuten tässä asiassa on tapahtunut kanteen ollessa jo vireillä työtuomioistuimessa.

Vaikka asiassa ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole varsinaisesti kyse oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 5 a §:ssä tarkoitetusta asianosaisseuraannosta, ratkaisun KKO 1932 II 374 on katsottava rinnastuvan nyt käsiteltävään tilanteeseen. Kyseinen ratkaisu koskee vastaavanlaista tilannetta, jossa on vaadittu korvattavaksi alkuperäisen kantajan oikeudenkäyntikuluja siltä ajalta kuin se on käyttänyt asiassa puhevaltaa kantajana. Ratkaisun mukaan asianosaisseuraannon tapahduttua oikeudenkäynnin aikana jutun voittaneen kantajan puolella vastaaja oli velvollinen korvaamaan sekä alkuperäisen kantajan että seuraajan oikeudenkäyntikulut. Työtuomioistuin katsoo, että myös tässä asiassa vastaajapuolella on siten lähtökohtaisesti velvollisuus korvata myös JUKO ry:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ajalta, jolloin se on ollut asiassa kantajana.

Työtuomioistuin toteaa, että ottaen huomioon työtuomioistuinprosessissa sovellettava asiavaltuutta koskeva sääntely on sinänsä epätarkoituksenmukaista, että myös JUKO ry:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korvataan A:lle. Edellä todetuin tavoin näin kuitenkin menetellään myös oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 5 a §:n mukaisissa asianosaisseuraannon tilanteissa. Koska JUKO ry ei enää prosessin tässä vaiheessa ole asianosaisen eikä myöskään väliintulijan asemassa oikeudenkäynnissä, sille kantajana aiheutuneet oikeudenkäyntikulut on tuomittava korvattavaksi A:lle.

Selvyyden vuoksi työtuomioistuin toteaa, että kantajan asiamies on esittänyt vaatimuksen JUKO ry:lle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta valmisteluistunnossa 4.3.2024, ja asiaa koskeva väliintulohakemus on toimitettu edellä todetuin tavoin 28.3.2024. Työtuomioistuin on tulkinnut esitettyä korvausvaatimusta siten, että se on esitetty myös A:n puolesta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Ari Wirén, Mika Lallo, Merru Tuliara, Paula Ilveskivi ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Brander.

Tuomio on yksimielinen.