TT 2024:47 – Hyvityssakko

Työntekijä oli kahden työterveyslääkärin lausunnon perusteella ollut työkykyinen kevennettyyn työhön, joka ei ollut sisältänyt kävelyä tai seisomista.

Kun työntekijä oli kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta hänen työkykynsä kannalta soveltuvasta istualtaan tehtävästä toimistotyöstä, työnantajalla oli ollut peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta. Kanne ja asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylättiin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

Vastaajat

Hyvinvointiala HALI ry

X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.8.2024

Pääkäsittely 19.9.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohessa Hyvinvointiala HALI ry:n ja Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n välinen Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus aikavälillä 1.5.2022 — 30.4.2024 on sisältänyt seuraavat määräykset:

—

2 § Työn johto, jakaminen ja järjestäytymisoikeus

20 § Sairausajan palkka

1. Jos työntekijä työnteon alettua estyy tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, maksaa työnantaja hänelle työsuhteen jatkuessa palkkaa työsuhteen keskeytymättömän keston perusteella kultakin poissaolojaksolta seuraavasti:

Työsuhteen pituus: Sairausajan palkanmaksujakso:

alle 1 kuukausi Sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää (50 % palkasta)

1 kuukausi – alle 3 vuotta 28 kalenteripäivää (täysi palkka)

3 – 5 vuotta 35 kalenteripäivää (täysi palkka)

yli 5 – 10 vuotta 42 kalenteripäivää (täysi palkka)

yli 10 vuotta 56 kalenteripäivää (täysi palkka)

Milloin poissaolon syy on työntekijän työtehtävissä sattunut tapaturma, työntekijää työtehtävissä kohdannut väkivalta tai ammattitauti on sairausajan palkanmaksujakso 90 kalenteripäivää.

2. Jos sama sairaus uusiutuu 15 kalenteripäivän kuluessa työhön palaamisesta, lasketaan sairausajan palkanmaksujakso kuin kyseessä olisi yksi poissaolojakso.

SOVELTAMISOHJE: Käytettäessä vuosilomapalkan mukaista tuntikohtaisten lisien huomioon ottamista, maksetaan tuntilisien osuus sairausajalta riippumatta siitä, mille viikonpäiville sairausloman alle jääneet työpäivät sijoittuivat

4. 6 §:n 6 kohdan mukaisessa vaihtelevan työaikaehdon työsopimuksessa oikeus sairausajan palkkaan syntyy 20 §:n mukaisesti, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu taikka olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.

Työvuoroluettelon päättymisen jälkeiseltä ajalta sairausajan palkka määräytyy työntekijän keskimääräisen työajan perusteella. Se lasketaan sellaisen ajanjakson perusteella (esimerkiksi 6 kk tai edellinen lomanmääräytymisvuosi), joka osoittaa sen keskimääräisen työajan, jota hän sairauspoissaolonsa aikana olisi tehnyt.

Sama periaate koskee muitakin lakimääräisiä päivärahoja.

Mikäli päivärahoja ei makseta työntekijästä johtuvasta syystä, maksaa työnantaja vain päivärahan ja sairausajan palkan välisen erotuksen.

6. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

7. Työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava lääkärin todistuksella tai muulla työnantajan hyväksymällä selvityksellä.

Työnantaja voi perustellusta syystä nimetä käytettävän lääkärin ja tällöin työnantaja maksaa lääkärintodistuksen hankkimiskustannukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A:lle on sattunut tapaturma, jonka takia hän on hakeutunut lääkärin vastaanotolle. Lääkäri C on todennut ensin (10.10.2022), että A saa tehdä kevennettyä/korvaavaa työtä kahden viikon ajan, jos sellaista on olemassa. A:n esihenkilö on ilmoittanut, että A:n toimittama lääkärintodistus ei ole oikeuttanut palkalliseen sairauslomaan, vaan hänen on täytynyt tulla töihin.

Tämän jälkeen A on tiedustellut lääkäriltä mahdollisuutta sairauspäivään ainakin lääkärikäyntipäivän osalta. Uusintatiedustelun jälkeen lääkäri C on 10.10.2022 katsonut, että työssä oleminen ei olekaan onnistunut, ei myöskään työhön kulkemisen takia, vaan A:n on täytynyt olla sairauslomalla. Lääkäri on kirjoittanut sairauslomatodistuksen, jossa hän on pitänyt A:ta työkyvyttömänä työhönsä. Todistuksessa on myös ollut erikseen maininta, että A ei ole soveltunut kevennettyyn/korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi. A on toimittanut todistuksen työnantajalle tekstiviestillä 10.10.2022 kello 17:54.

Tämän jälkeen työnantaja on vielä edellyttänyt työterveyslääkärin uutta lausuntoa, kun työterveyshuoltoon on selostettu X Oy:n (jäljempänä myös X ja työnantaja) kevennetyn työn käytäntö. Selvityksen jälkeen työterveyslääkäri C on todennut A:n kykeneväksi kevennettyyn työhön ja ilmoittanut, että asiassa edetään alkuperäisen lausunnon mukaan.

Työterveyslääkäri D on 18.10.2022 todennut A:n kykeneväksi kevennettyyn työhön.

Kahden eri A:ta hoitaneen työterveyslääkärin eli C:n ja D:n, lääkärintodistusten mukaan kevennetty työ, johon ei sisältynyt työssä seisomista tai työssä liikkumista, on ollut sellaista, johon A lääkärintodistuksiin kirjatusti olisi ollut kykenevä.

A ei ole suostunut kevennetyn työn tekemiseen.

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä kevennetystä työstä.

Työnantaja ei ole maksanut sairausajan palkkaa A:n poissaolon ajalta.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Kannevaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A:lla on oikeus yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 20 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajalta 10. — 23.10.2022,

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 1.104,09 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.11.2022 lukien,

3. tuomitsee X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa Sote ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

4. tuomitsee Hyvinvointiala HALI ry:n maksamaan hyvityssakkoa Sote ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä

5. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Sote ry:n oikeudenkäyntikulut tässä asiassa 4.970 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Kanteen perusteet

A on ollut aikavälillä 10.10.2022 — 23.10.2022 työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin estynyt tekemästä työtä tapaturman vuoksi. A:n isovarvas on murtunut ja A:n jalkapöytä ja nilkka ovat olleet niin turvonneet, ettei hän ole pystynyt edes käyttämään kenkiään. Käveleminen on aiheuttanut A:lle kipua.

A on 10.10.2022 toimittanut työnantajalleen työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän on ollut työkyvytön 10.10.2022 — 17.10.2022 ja jonka mukaan hän ei ole ollut soveltuva kevennettyyn/korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi. Työnantaja ei ole työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdan edellyttämin tavoin osoittanut A:ta nimeämänsä lääkärin tutkittavaksi. Sen sijaan työnantajan edustaja on ollut yhteydessä työterveyshuoltoon, minkä jälkeen lääkäri on 12.10.2022 muuttanut arviota kevennettyyn/korvaavaan työhön soveltumisesta.

Työnantajalla ei ole ollut perustetta olla hyväksymättä A:n toimittamaa lääkärintodistusta. Työehtosopimus ei ylipäätään mahdollista menettelyä, jossa työnantajan edustaja neuvottelee työntekijän ohi kevennetyn työn tekemisestä työterveyshuollon kanssa. Tältä osin työnantajan menettely on ollut työehtosopimuksen tieten rikkomista. Työnantajaliiton olisi pitänyt viimeistään liittojen välisissä neuvotteluissa havaita työnantajan menettelyn olevan työehtosopimuksen rikkomista. Koska työnantajaliitto ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn vaan on asettunut tukemaan sitä, työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

A on toimittanut työnantajalleen työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän on ollut työkyvytön 18.10.2022 — 23.10.2022. Lääkärinlausunnossa on todettu A:n soveltuvan kevennettyyn/korvaavaan työhön.

A on todettu työkyvyttömäksi molemmissa edellä mainituissa lääkärintodistuksissa. Kyseessä eivät ole olleet sellaiset lääkärintodistukset, joissa olisi suositeltu rajoituksia työn tekemiseen, vaan kyseessä ovat olleet työkyvyttömyyden osoittavat lääkärintodistukset. Myös A:n ensin toimittaman, ajanjakson 10.10.2022 — 23.10.2022 kattaneen lääkärintodistuksen tarkoitukseksi on merkitty sairauspäiväraha, mikä osaltaan osoittaa sen, että A on ollut työkyvytön.

A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkaan koko työkyvyttömyysajaltaan 10.10. — 23.10.2022.

A:n palkasta on työnantajan toimittamien palkkalaskelmien mukaan vähennetty 1.104,09 euroa, minkä määrän työnantaja X Oy on velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkkana. Vähennykset on tehty 15.11.2022 ja 30.11.2022. A:lla on oikeus korkolain mukaiseen viivästyskorkoon 30.11.2022 lukien.

Koska työnantaja on edellä kuvatuin tavoin tietensä rikkonut työehtosopimusta ja koska työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, on kummatkin tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n vastaus asiassa

Vastaajien vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 6.701,70 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Vastauksen perusteet

Työntekijällä, joka on sairaudesta tai tapaturmasta johtuen työkyvytön työsopimuksen mukaiseen työhönsä, on oikeus sairausajan palkkaan työehtosopimuksen 20 §:n mukaisesti.

Työehtosopimuksen sanamuotokin jo lähtee siitä, että työntekijän on tullut olla työkyvytön sairaudesta johtuen siten, että hänen työntekonsa on estynyt. Kodin ja työntekopaikan välisen matkan estyminen sairaudesta johtuen ei kuulu työehtosopimuksen sanamuodon piiriin, eikä siten oikeuta sairausajan palkkaan, jos työntekijä muutoin olisi työkykyinen työsopimuksen mukaisiin työtehtäviinsä, mukaan luettuna kevennettyyn työhön.

Työnantaja on osoittanut A:lle työtä, joka on ollut A:n oman työnkuvan piiriin kuuluvaa kevennettyä työtä, työsopimuksen mukaista työtä.

A on kieltäytynyt tekemästä työtä sairauteensa vedoten.

Työnantaja on osoittanut A:lle kevennettynä työnä muun muassa

Työnantajalla on ollut kahden eri A:ta hoitaneen lääkärin eli C:n ja D:n antamat lääkärintodistukset siitä, että A on ollut kykenevä terveyttään tai parantumistaan vaarantamatta edellä mainittujen kaltaiseen tarjottuun kevennettyyn ja rajattuun toimistotyöhön.

Työnantajan osoittamia tehtäviä olisi voitu tehdä tiloissa, missä asiakkaat eivät olisi voineet vaarantaa kipeää jalkaa.

A:n kieltäydyttyä työnantajan osoittamista työtehtävistä ilman lakiin tai työehtosopimukseen perustuvaa perustetta, on työnantaja pitänyt A:n poissaoloa palkattomana. A:n työnteko ei ole estynyt sairauden tai tapaturman vuoksi.

Työnantajan edustaja on ollut yhteydessä A:ta työterveyshuoltoon, mutta yhteydenotto ei ole liittynyt A:n terveydentilaan vaan siihen, että esimies on selvittänyt lääkärille työnantajayrityksessä noudatettavan kevennetyn työn käytännön, josta työntekijä on antanut virheellistä tietoa lääkärille. Lääkäri C:n 10.10.2023 tekemä todistus, jonka hän on sittemmin kumonnut, on perustunut työntekijän antamaan virheelliseen tietoon. Oikeus sairausajan palkkaan ei voi perustua lääkärintodistukseen, joka olennaiselta osalta perustuu siihen, että työntekijä on harhaanjohtanut lääkäriä.

Asiassa ei ole merkitystä sillä, että A:n työmatka on ollut ongelmallinen. Työnantajan saamien tietojen mukaan syynä tähän olisi

ollut se, että A olisi menettänyt ajokorttinsa. Työmatka kuuluu työntekijän vastuulle eikä se ole työaikaa. A asuu hyvin lähellä työpaikkaansa, vain reilun kilometrin päässä. Kotoa on hyvä joukkoliikenneyhteys. Sillä seikalla, että muutaman sadan metrin matkan taittaminen bussipysäkille vie aikaa, ei ole asiassa merkitystä. A:lla on ollut mahdollisuus myös pyytää kuljetusta tai käyttää taksia. Lisäksi hän olisi voinut hakea kunnalta sosiaalisilla perusteilla tukea työmatkaan, mitä lääkärikin on ehdottanut. Työmatka kodin ja työpaikan välillä kuuluu joka tapauksessa työntekijän vastuulle, ja matkasta aiheutuneita kuluja työntekijä voi vähentää verotuksessaan.

A on kieltäytynyt tulemasta töihin ja hän on kieltäytynyt työnantajan nimenomaisesti osoittamasta toimistotyöstä.

A on toimittanut sairauslomatodistuksen tekstiviestillä, mikä on ollut työnantajan ohjeiden vastaista. Osin tästä syystä työnantaja on pystynyt reagoimaan asiaan vasta pienellä viiveellä.

Asiassa ei ole ollut tarpeen osoittaa A:ta työehtosopimuksen 20 §:n 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla nimetyn lääkärin tutkittavaksi. Työnantajalla ei ole ollut syytä epäillä lääkärintodistukseen merkittyjen seikkojen oikeellisuutta diagnoosin tai sen keston osalta.

Näyttötaakka siitä, että työehtosopimus ei mahdollistaisi kevennettyä työtä, on kantajalla. Kevennetty työ tarkoittaa sitä, että työntekijä on työkykyinen osaan työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä. Koska kyse on työsopimuksen mukaisista työtehtävistä, ei korvaavasta työstä eli muusta kuin työsopimuksen mukaisista tehtävistä, on työnantaja voinut osoittaa näitä tehtäviä A:lle työnjohto-oikeuden nojalla. Työnjohto-oikeus perustuu sekä työsopimuslakiin että työehtosopimuksen 2 §:ään.

Työnantaja ei ole neuvotellut työntekijän ohi kevennetyn työn tekemisestä hoitaneen lääkärin kanssa. Kevennetystä työstä ei ylipäätään tarvitse neuvotella työntekijän tai työterveyshuollon kanssa, koska kyse on työnjohto-oikeuden alaan kuuluvasta työnantajan oikeudesta osoittaa työntekijälle työsopimuksen mukaisia tehtäviä. Työehtosopimuksessa ei ole myöskään kielletty sitä, että työnantajan edustaja olisi yhteydessä työterveyshuoltoon selvittääkseen yrityksessä noudatettavia käytäntöjä kevennetyn työn osalta tai ylipäätään määräyksiä, jotka kieltäisivät työnantajaa olemasta yhteydessä työterveyshuoltoon. Näin ollen asiassa ei ole kyse työehtosopimuksen rikkomisesta tai valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä kyseisen menettelyn osalta. Työehtosopimuksen tulkintaa ei voida perustaa myöskään sellaiseen asiaan, josta ei ole määräystä työehtosopimuksessa eikä työtuomioistuin voi tulkinnallaan laajentaa sopimusmääräyksiä koskemaan muita kuin työehtosopimuksessa nimenomaisesti sovittuja asioita.

Koska Hyvinvointiala HALI ry tai X Oy eivät ole rikkoneet työehtosopimusta, ei hyvityssakkojen määräämisellekään ole perustetta. Työnantaja on työntekijäliiton yhteydenoton jälkeen ollut yhteydessä työnantajaliittoon ja pyrkinyt selvittämään työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa. Työnantajan menettelyä ei siten voida pitää miltään osin moitittavana. Siinäkin tapauksessa, että työtuomioistuin katsoisi, että A:lla olisi oikeus vaadittuun sairausajan palkkaan, tulisi hyvityssakot jättää tuomitsematta. Asian on joka tapauksessa katsottava olleen erityisen tulkinnanvarainen.

Kantajan kirjalliset todisteet

Vastaajien kirjalliset todisteet

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajien henkilötodistelu

Perustelut

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 6.701,70 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta

hoiva- ja kuntoutussuunnitelmien tai toimintakyvyn arviointien tekemistä

virike- ja ryhmätoiminnan suunnittelua, toteutusta ja kirjaamista

päivittäisten asukaskirjausten tekemistä

tarviketilausten hoitamista

omaisyhteistyötä, sekä

lääkäriyhteistyön ja muun yksikön ulkopuolisen yhteistyön hoitamista puhelimitse, sähköpostitse sekä etäyhteyksin.

osin

Lääkärintodistukset (3 kpl)

Kuva A:n jalasta

Lääkärintodistukset (=K1)

Kanta-kirjaukset

Digiklinikan kertomukset

Reittiehdotukset

-13. Kuvakaappaukset viestinvaihdosta A:n ja työnantajan välillä

A, lähihoitaja

B, yksikön päällikkö

Kysymyksenasettelu

Riitakysymys koskee sitä, onko A:lla oikeus työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan ajalta 10.-23.10.2022.

Asiassa on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa sekä vastaajien nimeämänä todistajana yksikön päällikkö B:tä.

$144

Esihenkilö oli tämän jälkeen järjestänyt puhelinkeskustelun, jossa mukana oli ollut myös esihenkilön ”luottamusmies”. A:ta oli syytetty valehtelusta ja siitä, ettei jalka ollut edes murtunut. ”Luottamusmies” oli puolestaan sanonut, että jos hän ei tule töihin, hänelle täytyy ottaa taas sijainen. A oli todennut, että sijainen oli joka tapauksessa tarpeen, koska hän ei pystyisi tekemään työpaikalla mitään.

A työskenteli toimipisteessä, jossa asui 15 eritasoista kehitysvammaista aikuista, jotka eivät pärjänneet kotona yksin tai vanhempiensa kanssa. Osa asukkaista oli pyörätuolissa ja heitä piti auttaa kaikissa päivittäisissä perustoimissa, eli kyse oli fyysisestä työstä. Asukkaiden joukossa oli myös useita suurikokoisia nuoria miehiä, joilla oli käytösoireita ja jotka saattoivat provosoitua helposti sekä käydä päälle. Toimipisteessä oli ollut useampi tilanne, jossa asukas oli vahingoittanut työntekijää tai toista asukasta.

Työpaikalla oli esihenkilön mukaan ollut tarjolla toimistotöitä tai seurustelua asukkaiden kanssa. Esihenkilöä ei kiinnostanut A:n huoli mahdollisista vaaratilanteista eikä A ollut saanut häneltä mitään tehtävälistaa. Jälkikäteen A oli kuullut, että yksi työtehtävä olisi ollut päivittäiskirjausten tekeminen, mutta niitä ei olisi voinut tehdä, jos päivittäisiin tekemisiin ei pystynyt osallistumaan.

A oli menettänyt ajokorttinsa kesäkuussa ja saanut puolen vuoden ajokiellon. A oli kysynyt sekä esihenkilöltä että C:ltä keinosta päästä töihin. A:n mies meni aamuisin kello 4-5 aikaan töihin eikä olisi voinut kyyditä häntä. Vaikka A olisi päässyt työpaikalle, ei hänen turvallisuuttaan olisi voitu siellä varmistaa. Yksikköön mentiin sisään pääovesta, jonka välittömässä yhteydessä asukastilat olivat.

A oli aiemminkin tehnyt kyseisessä työpaikassa korvaavaa työtä ja tällöin esihenkilö ei ollut ottanut huomioon A:n vaivan aiheuttamia rajoituksia. Sama olisi A:n arvion mukaan tapahtunut nytkin käsillä olevassa tilanteessa.

$145

Koska A oli kieltäytynyt työstä, oli asiasta järjestetty kuulemistilaisuus 20.10.2022. Paikalla olivat olleet työsuhdepäällikkö E, B ja A. Kuulemistilaisuuskutsussa oli mainittu, että A sai ottaa mukaan tukihenkilön, mutta hän ei ollut halunnut tätä. Tilaisuudessa oli keskusteltu kevennetystä työstä ja A oli ilmoittanut, ettei aikonut tulla töihin. Syynä oli ollut se, että autolla ajaminen oli hankalaa ja että A:lla oli mielestään ollut oikeus olla pois töistä. E oli kysynyt, voiko työnantaja olla yhteydessä työterveyteen ja varmistaa, onko kevennetyn työn tarjoaminen mahdollista. A oli suostunut tähän. B oli tämän jälkeen lähettänyt työterveyshuoltoon työyksikön tuntevalle lääkärille D:lle viestin, mutta D:n sijaan C oli vastannut siihen ja kertonut, että A:lle oli koko ajan voinut tarjota kevennettyä työtä.

X:ssä oli oma ohjeistus kevennetystä työstä ja työtehtävät räätälöitiin aina yksilöllisesti työkyvyn mukaan. A:lle tarjottu kevennetty työ ei olisi edellyttänyt seisomista tai kävelemistä. Työtehtävät olisivat olleet toimistossa, joka oli ”lukkojen takana” eikä A:n turvallisuus olisi voinut siellä vaarantua. Väkivaltatilanteita ei tapahtunut yksikössä edes kuukausittain. A olisi B:n arvion mukaan pystynyt kevennettyyn työhön jalan paranemista vaarantamatta. Jos A olisi tullut työpaikalle, hänen työhönsä kuuluviin ohjaustehtäviin olisi otettu sijainen, ja A olisi tehnyt vain toimistotöitä. A olisi laskettu kuitenkin henkilöstömitoitukseen. B ei tiennyt A:n aiemmasta kokemuksesta kevennettyyn työhön liittyen.

A:n sairauspoissaoloista ja lääkärintodistuksista esitetty selvitys

Esitetyn selvityksen mukaan A on tapaturman jälkeen hakeutunut työterveyslääkäri C:n vastaanotolle 10.10.2022. C on laatinut lääkärintodistuksen, jonka mukaan A ”soveltuu kevennettyyn/korvaavaan työhön 10.10.-23.10.2022. Kävellen ja seisten tehtävää työtä ei sovellu tekemään.” A:n esihenkilö ei ole hyväksynyt lääkärintodistusta sairaspoissaoloa varten ja A on tämän vuoksi ottanut samana päivänä puhelimitse uudelleen yhteyttä C:hen. Potilastietoihin on yhteydenoton johdosta kirjattu seuraavasti: ”Potilaan ilmoittama tulosyy: Tämänpäiväinen sairauslomatodistus, ei kykene korvaavaan työhön.” Edelleen kirjauksen mukaan ”Korvaavaa työtä ei käytännössä järjesty ja potilas ei pysty työmatkaa taittamaan.” C on laatinut ajalle 10.- 17.10.2022 uuden lääkärintodistuksen, jonka mukaan A ”ei sovellu kevennettyyn/korvaavaan työhön sairauden luonteen vuoksi”.

$146

Muutoksen johdosta A on ollut jälleen yhteydessä C:hen, joka on potilastietojärjestelmän kirjausten perusteella ilmoittanut hänelle muuttaneensa arviotaan, koska oli aiemmin ymmärtänyt, ettei A:lle ollut vaihtoehtoista työtä tarjolla. Lisäksi C on ilmaissut, ettei tuntenut kyseistä työyksikköä eikä sen vuoksi pystynyt asiaa arvioimaan.

A on käynyt kuvantamistutkimuksessa 18.10.2022, ja työterveyslääkäri D on antanut A:sta samana päivänä lääkärinlausunnon, jonka mukaan A ”soveltuu kevennettyyn/korvaavaan työhön 18.10.-23.10.2022. Voi tehdä toimistotyötä ja istualtaan tehtävää työtä. Sama sairaus jatkuu.”

Työnantaja on 20.10.2022 järjestänyt A:lle kuulemistilaisuuden, koska tämä oli kieltäytynyt työn teosta. B:n mukaan A oli ilmoittanut syyksi lähinnä sen, että autolla ajaminen oli hankalaa.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 20 §:n 1. kohdan mukaan sairausajan palkanmaksu edellyttää, että työntekijä työnteon alettua estyy tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Asiassa on riidatonta, että esihenkilön A:lle tapaturman jälkeen osoittamat työtehtävät ovat olleet A:n työsopimuksen mukaisia ja siten myös kuuluneet työnantajan direktio-oikeuden piiriin. A on kuitenkin kiistänyt, että hän olisi ollut työtehtäviin työkykyinen.

Selvyyden vuoksi työtuomioistuin toteaa, ettei käsillä oleva työehtosopimus sisällä määräyksiä korvaavasta työstä eikä tämä ole asiassa riidan kohteena.

Edellä selostettujen lääkärinlausuntojen perusteella kaksi työterveyslääkäriä on kanteessa tarkoitettuna aikana arvioinut A:n työkykyiseksi kevennettyyn työhön, joka ei sisällä kävelyä tai seisomista. Vaikka työterveyslääkäri C:n toinen 10.10.2022 antama lääkärinlausunto on sulkenut pois tällaisenkin työn, on todistelun perusteella käynyt ilmi se, että C:n arvio on perustunut A:n antamaan virheelliseen tietoon siitä, ettei työpaikalla ollut tarjolla kevennettyä työtä, jossa työkyvyn rajoitteet olisi voitu ottaa huomioon. C ei ole tuntenut työpaikan olosuhteita ja hän on edellä kerrotuin tavoin kumonnut kyseisessä lausunnossa esittämänsä arvion saatuaan työnantajalta tiedon siitä, että kevennettyä työtä on ollut tarjolla.

Kevennetty työ on B:n kertomuksen perusteella sisältänyt lähinnä toimistotyötä, jota A olisi voinut tehdä lääkärinlausuntojen mukaiset rajoitteet huomioon ottaen istualtaan. B on tarjonnut kevennettyä työtä A:lle useaan otteeseen työn sisältöön viitaten, ja tämä on kertomusten perusteella kieltäytynyt siitä lähinnä työmatkan hankaloitumiseen ja jalan paranemisen vaarantumiseen vedoten. Kevennetty työ olisi B:n kertomuksen perusteella kuitenkin tapahtunut suljetussa tilassa, jossa työyksikön asukkaat eivät olisi voineet vaarantaa A:n kipeää jalkaa ja siten työkyvyn palautumista, kuten tämän työhön tavanomaisena osana kuuluvassa hoitotyössä olisi voinut tapahtua. Työtuomioistuin toteaa, ettei asiassa ole merkitystä sillä seikalla, onko A:n esihenkilö B etukäteen tarkoin yksilöinyt A:lle kyseiset työtehtävät tai sillä, olisiko A:n työmatka aiheuttanut hänelle tavanomaista enemmän ongelmia.

Kun A on kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta hänen työkykynsä kannalta soveltuvasta työstä, on X Oy:llä ollut peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta ajalta 10.-23.10.2022.

Kantaja on vedonnut siihen, ettei työehtosopimus mahdollista menettelyä, jossa työnantajan edustaja neuvottelee työntekijän ohi kevennetyn työn tekemisestä työterveyshuollon kanssa.

B:n kertomuksen sekä kanta- ja digiklinikkakirjausten perusteella B ei ole kuitenkaan neuvotellut kevennetystä työstä tai A:n terveydentilasta työterveyshuollon kanssa vaan tuonut pelkästään esiin, että työnantajalla on ollut sellaista työtä tarjolla. Tällaisen menettelyn ei voida katsoa olevan asiassa työehtosopimuksen vastaista.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen X Oy ei ole menettelyllään rikkonut työehtosopimusta. Myöskään Hyvinvointiala HALI ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Vrt. TT 2011:49)

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa kuluille vaadittuine korkoineen. Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on hyväksynyt Hyvinvointiala HALI ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Merru Tuliara, Kristel Nybondas, Sanna Rantala ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.