TT 2024:59 – Lausuntoasia

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa kantajat olivat työskennelleet vastaajayhtiön palveluksessa lentoemäntinä ja stuertteina. Koronaviruspandemian ja siitä seuranneiden matkustusrajoitusten alettua yhtiö oli lomauttanut kantajat vuosina 2020 — 2021. Kantajat olivat irtisanoneet työsopimuksensa vuosien 2021 — 2022 aikana. Käräjäoikeudessa he vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille muun ohella irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Riitaisten saatavien osalta kyse oli siitä, huomioitiinko lomakorvauksessa työehtosopimuksen mukainen loma-ajan lisäpalkka, joka laskettiin lentotyössä kertyneistä lisistä.

Työehtosopimuksen mukaan vuosiloma, vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus määräytyivät vuosilomalain mukaan. Työehtosopimuksessa oli myös määritelty vuosiloman ajalta maksettavan loma-ajan lisäpalkan laskentakaava. Lisäpalkka laskettiin riidattomasti myös lomakorvaukseen. Kantajille ei ollut kertynyt laskentakaavan perusteella lainkaan lomakorvauksen yhteydessä maksettavaa lisäpalkkaa lomautuksen vuoksi.

Käräjäoikeus pyysi lausuntoa siitä, noudatetaanko käsillä olevassa tilanteessa lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa ainoastaan laskentakaavaa vai sen lisäksi myös vuosilomalakia, ja miten vuosilomalaki tuli huomioida kantajien lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa.

$9b

Asia

Helsingin käräjäoikeuden lausuntopyyntö asiassa L 706/2022/3501

Kuultavat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.5.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä Finnair Oyj:n matkustamohenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

Vuosiloma, vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus määräytyvät vuosilomalain mukaan. Vuosilomapalkkaa laskettaessa otetaan huomioon myös pyhätyöt.

1. Vuosiloman ajalta maksettavan loma-ajan lisäpalkan laskentakaava:

Loma-ajan lisäpalkan kertymä / loma-ajan lisäpalkan jakaja *

(vuosilomakerroin / ansaitut vuosilomapäivät)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kantajat ovat työskennelleet vastaajayhtiö Finnair Oyj:n palveluksessa lentoemäntinä ja stuertteina. Koronaviruspandemian ja siitä seuranneiden matkustusrajoitusten alettua yhtiö on lomauttanut palveluksessaan olleet kantajat vuosina 2020 — 2021. Kantajat ovat irtisanoneet työsopimuksensa vuosien 2021 — 2022 aikana.

Kantajat ovat käräjäoikeudessa vaatineet, että Finnair Oyj velvoitetaan suorittamaan heille muun ohella irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Riitaisten saatavien osalta kyse on siitä, huomioidaanko lomakorvauksessa työehtosopimuksen mukainen loma-ajan lisäpalkka (lentolisät). A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n vaatimien lomakorvausten perusteena olevat lomapäivät ovat kertyneet lomanmääräytymisvuonna 1.4.2021 — 31.3.2022. Heillä ei ole ollut tuona lomanmääräytymisvuonna yhtään sellaista työpäivää, joilta he olisivat ansainneet lentolisiä.

Riidan osapuolten yhteisen näkemyksen mukaan lomakorvauksen lisäpalkan laskemisessa noudatetaan Finnair Oyj:n matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksen 17.1.1 kohdan mukaista laskentakaavaa.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

Mikäli työntekijälle ei ole kertynyt laskentakaavan perusteella lainkaan lomakorvauksen yhteydessä maksettavaa lisäpalkkaa, noudatetaanko lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa

a) ainoastaan laskentakaavaa vai

b) laskentakaavan lisäksi työehtosopimuksen 17. kohtaan kirjatulla tavalla myös vuosilomalain lomakorvauksen laskentaan liittyviä kirjauksia?

Jos lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa noudatetaan b) kohdan mukaista laskentatapaa, millä tavoin vuosilomalain kirjaukset tulee huomioida lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n tapauksissa?

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuin on varannut riidanalaiseen työehtosopimukseen osallisille Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle tilaisuuden tulla kuulluiksi.

AKT RY:N LAUSUNTO

PALTA RY:N LAUSUNTO

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa kantajat ovat vaatineet, että Finnair Oyj velvoitetaan suorittamaan heille muun ohella irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Riitaisten saatavien osalta kyse on siitä, huomioidaanko lomakorvauksessa työehtosopimuksen mukainen loma-ajan lisäpalkka (lentolisät).

Finnair Oyj:n matkustamohenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on vuosilomaa ja lomarahaa koskevassa 17 §:ssä määrätty, että vuosiloma, vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus määräytyvät vuosilomalain mukaan. Vuosilomapalkkaa laskettaessa otetaan huomioon myös pyhätyöt.

Mainitussa 17 §:ssä on määritelty vuosiloman ajalta maksettavan loma-ajan lisäpalkan laskentakaava. Riidatonta on, että loma-ajan lisäpalkka lasketaan myös vuosilomakorvaukseen työehtosopimuksessa sovitun laskentakaavan mukaisesti.

Lausuntoasiassa tarkoitetuilla kantajilla lomakorvausten perusteena olevat lomapäivät ovat kertyneet lomanmääräytymisvuonna 1.4.2021 — 31.3.2022, jolloin heillä ei lomautusten vuoksi ole ollut yhtään sellaista työpäivää, joilta he olisivat ansainneet lentolisiä. Heillä ei siten ole kertynyt laskentakaavan perusteella lainkaan lomakorvauksen yhteydessä maksettavaa lisäpalkkaa.

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, noudatetaanko kanteessa tarkoitetussa tilanteessa lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa a) ainoastaan laskentakaavaa vai b) laskentakaavan lisäksi työehtosopimuksen 17 §:ään kirjatulla tavalla myös vuosilomalain lomakorvauksen laskentaan liittyviä kirjauksia.

AKT on tältä osin vedonnut siihen, että lisäpalkan laskentakaavan noudattaminen olisi kanteessa tarkoitetussa tilanteessa vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksen vastaista. Palta taas on katsonut, että lisäpalkan laskennassa on sovellettava vain laskentakaavaa, jota koskeva kirjaus on otettu sopimukseen myöhemmin kuin viittaus vuosilomalakiin ja jolla on tarkoitettu täydentää kyseistä pääsääntöä (Paltan todiste 1). Palta on lisäksi katsonut, että vaikka vuosilomalaki tulisikin sovellettavaksi, lomakorvausten määrässä ei joka tapauksessa tulisi ottaa huomioon loma-ajan lisäpalkkaa, koska sellaista erää ei ole laskettavissa.

Työehtosopimukseen osalliset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että sopimuksessa ei ole sovittu lisäpalkan laskennasta nyt käsillä olevan tilanteen varalta. Työehtosopimuksen 17 §:ssä on ainoastaan sovittu, miten toimitaan tilanteessa, jossa perhevapaan johdosta lisäpalkka ei ole laskettavissa. Myöskään yhteisesti hyväksyttyä, vakiintunutta soveltamiskäytäntöä ei riidattomasti ole muodostunut, koska Finnairilla ei ole ollut vastaavan pituisia lomautusjaksoja aiemmin. Sinänsä riidatonta on, että eräiden muiden pitkien poissaolotilanteiden kuten opintovapaiden tai palkattomien vapaiden ajalta lentolisiä ei ole katsottu kertyneen, eikä niitä ole siksi huomioitu vuosilomapalkassa. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sellaista päätelmää, että osalliset olisivat yhteisesti tarkoittaneet tulkita määräystä samalla tavoin nyt käsillä olevan kaltaisessa lomautustilanteessa.

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan vuosilomakorvaus määräytyy vuosilomalain mukaan. Tämä sopimuksen sanamuoto huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo osallisten yhteistä tarkoitusta parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi, että vuosilomalakia täydentävien työehtosopimusmääräysten, kuten loma-ajan lisäpalkan laskentaa koskevan määräyksen, rinnalla on noudatettava myös vuosilomalakia. Työtuomioistuin toteaa, että vuosilomalaki sisältää myös pakottavia säännöksiä, joista ylipäätään ei voi sopia toisin.

Työehtosopimuksessa ei edellä todetuin tavoin ole huomioitu nyt käsillä olevaa tilannetta, eikä käräjäoikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi ole saatavissa vastausta työehtosopimuksen sisällöstä sillä tavoin kuin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Vuosilomalain tulkinta kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan eikä se edellytä erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta. Tämän vuoksi työtuomioistuin ei enemmälti ota kantaa käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin.

Työtuomioistuin kiinnittää vielä huomiota siihen, että kantajat ovat käräjäoikeudessa vaatineet irtisanomisajan palkkaa ja lomakorvausta työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Se mitä kyseisessä lainkohdassa tarkoitetaan ”palkalla irtisanomisajalta”, on niin ikään sellainen laintulkintakysymys, josta työtuomioistuin ei anna lausuntoa.

17 § VUOSILOMA JA LOMARAHA

17.1. Vuosilomapalkka

AKT:n ensisijainen kanta — asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan

Käräjäoikeuden lausuntopyynnöstä ilmenevin tavoin asiassa ei ole kyse varsinaisesti vuosilomapalkan tai edes lomakorvauksen laskemisesta, vaan työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin tulkinnasta, eli mitä tarkoitetaan lainkohdan tarkoittamalla ”palkalla irtisanomisajalta”, jota kantajat käräjäoikeudessa vaativat.

Kantajat ovat käräjäoikeudessa katsoneet, että irtisanomisajan palkan tulisi siten heijastella sitä, että työ olisi jatkunut normaalisti. Irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneella vahingolla on tarkoitettu oikeuskäytännössä niitä palkkaetuja, jotka lomautusaikana irtisanottu työntekijä voisi normaalisti ansaita irtisanomisaikana, jollei hän tuolloin olisi lomautettuna (KKO 1997:180). Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2006:42 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti kuukausipalkan arvioinnissa on pyrittävä määrittämään sellainen kuukausipalkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin tarkoitus on, että lomautusaikana irtisanottu työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän lomautettaessa ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa (KKO 1994:126, TT 1995:59 ja TT 1996:8). Laskentaperusteena oleva palkka voidaan joutua myös arvioimaan, jos ei ole riittävää tietoa todellisista ansaintaperusteista.

Osana irtisanomisajan palkkaa työntekijälle on maksettava peruspalkan lisäksi myös työnteosta maksettavat työehtosopimukseen perustuvat lisät, kuten iltatyö-, lauantaityö- ja yötyölisät. Nämä epämukavan työajan lisät tulevat maksettavaksi kuitenkin vain siinä tapauksessa, että työntekijällä olisi mahdollisuus ansaita niitä irtisanomisaikana. Lisiä ei tarvitse maksaa sellaisessa tilanteessa, jossa työnantaja lakkauttaa toimipaikan heti ja vapauttaa työntekijät irtisanomisajaksi työntekovelvoitteesta (Koskinen, Seppo ym., Työsuhteen päättäminen, 2019, s. 1050). Nyt käsillä olevassa tilanteessa liikettä ei ole lakkautettu, ja mikäli kantajat eivät olisi olleet lomautettuina, he olisivat ansainneet loma-ajan lisäpalkkaan oikeuttavia lisiä lentäessään.

Loma-ajan lisäpalkka lasketaan säännöllisesti lentotyössä kertyvistä lisistä, ja lisiä ei ole voinut tässä tapauksessa kertyä, kun lentotyö oli kokonaan lomautuksen vuoksi keskeytynyt. Kun normaalisti työssä olisi kuitenkin ansaittu mainittuja lisiä, olisi perusteltua pyrkiä määrittämään irtisanomisajan palkka siten, että mainitut lisät otetaan kantajien esittämin tavoin huomioon, tai viime kädessä käräjäoikeus arvioi lisien määrän, ellei luotettavaa selvitystä niistä voida saada. Kyse on kuitenkin edellä todetuin tavoin laintulkintakysymyksestä, eikä lausuntoa tule siksi antaa.

AKT:n toissijainen kanta — loma-ajan lisäpalkka tulee laskea myös irtisanomisajan palkkaan

Työehtosopimus ei ota kantaa loma-ajan lisäpalkan maksamiseen työsuhteen päättyessä, eli pitääkö loma-ajan lisäpalkka maksaa myös irtisanomisajan palkan yhteydessä maksettavasta lomakorvauksesta. Työehtosopimuksessa on ainoastaan otettu kantaa siihen, miten toimitaan silloin, kun perhevapaan johdosta lisäpalkka ei ole laskettavissa (17.1.2).

Irtisanomisajalta maksettavaan täyteen palkkaan on katsottu kuuluvan muun muassa korvaus vuosilomasta, joka olisi kertynyt irtisanomisajalta

(HE 157/2000 vp s. 27, sekä siellä viitattu KKO 1986 II 124). Irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen tulisi näin ollen heijastella mahdollisimman tarkkaan sitä, mitä palkkaetuuksia työntekijä olisi tavanomaisesti ansainnut työsuhteen jatkuessa irtisanomisajan pituisen ajan. Koska lisäpalkan maksua ei ole työehtosopimuksessa nimenomaisesti poissuljettu ja se tulisi työsuhteen jatkuessa maksettavaksi, tulee se suorittaa myös lomakorvauksesta.

Työehtosopimuksen tarkoittama loma-ajan lisäpalkka lasketaan lomanmääräytymisvuoden aikana kertyneistä lisistä ja se jaetaan saman ajankohdan tehdyillä työpäivillä, jotka kerrotaan vuosilomakertoimella ja jaetaan ansaitulla lomapäivillä. Muutoin vuosilomapalkka ja lomakorvaus määräytyvät vuosilomalain mukaan.

Osana työehtosopimusta sovellettavaksi tulee vuosilomalaki sellaisenaan. Vuosilomalain 9 §:n 1 momentti sisältää yleissäännöksen vuosilomapalkasta. Sen mukaisesti työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Vuosilomalain 9 §:n 1 momentin yleissäännös on pakottavaa oikeutta, eikä sen määrittelemän tason alittavasta lomapalkasta voida sopia työehtosopimuksella. Vaikka valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan vuosilomalain 30 §:n nojalla sopia vuosilomapalkan laskemisesta ja laskentatavasta, työehtosopimusosalliset eivät saa työehtosopimukseen sidottuja velvoittavasti sopia sellaisesta järjestelystä, joka ei täytä vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksessä lomapalkalle asetettuja vaatimuksia säännönmukaisesta tai keskimääräisestä palkasta.

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa on riidatonta, että lomautuksen johdosta lisäpalkkaa ei ole kertynyt kantajille lainkaan siltä loman määräytymisvuodelta, jolta maksettavasta lomakorvauksesta on kyse. Yhtä lailla riidatonta on myös se, että kukaan kantajista ei ole voinut vaikuttaa lisäpalkan muodostumiseen ollessaan lomautettuna.

Mikäli kantajille ei irtisanomisajan palkan yhteydessä suoritettaisi lainkaan loma-ajan lisäpalkasta korvausta, merkitsisi se samalla sitä, että heille lomapalkan sijasta maksettava lomakorvaus jäisi merkittävästi vähäisemmäksi kuin mitä se muutoin ja tavanomaisesti olisi. Tällainen olisi vuosilomalain 9 §:n yleissäännöksen vastaista.

AKT katsoo näin ollen lausuntonaan, että sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti irtisanomisajalta suoritettavan lomakorvauksen yhteydessä tulee suorittaa myös korvaus loma-ajan lisäpalkasta. Tällöin vastaus käräjäoikeuden kysymyksenasetteluun on se, että vaihtoehto a) ei tule sovellettavaksi, vaan sovelletaan vaihtoehtoa b).

Yhteenvetoon kirjatuin tavoin mikäli A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n vaatimissa lomakorvauksissa tulee huomioida joiltain osin ennen lomanmääräytymisvuotta 1.4.2020 — 31.3.2021 kertyneitä lentolisiä, ovat A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n laskelmat/määrät riidattomia. Tämän vuoksi AKT:n käsityksen mukaan työtuomioistuimen ei ole tarpeen enemmin ottaa kantaa siihen, miten määrällisesti lisät tulisivat huomioiduksi, jos siis edellä todetuin tavoin vaihtoehdon a) sijasta tulee sovellettavaksi vaihtoehto b).

Riidatonta on, että Finnairilla ei ole ollut pandemia-aikaa vastaavan pituisia lomautusjaksoja aiemmin, eikä sopimusmääräyksen soveltamisesta ole siksi aiemmin syntynyt riitaa. Kyse on ollut poikkeustilanteesta koko lentoliikennealalla, mikä johti pitkiin lomautuksiin ja myös työsuhteiden päättymisiin lomautusten aikana. Riidatonta myös on, että eräiden muiden pitkien poissaolotilanteiden kuten opintovapaiden tai palkattomien vapaiden ajalta lentolisiä ei ole aiemmin katsottu kertyneen, eikä niitä ole siksi huomioitu vuosilomapalkassa. Tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan rinnastu nyt käsillä olevaan asiaan, jossa poissaolo on johtunut työntekijästä johtumattomista syistä, eikä työntekijä ole voinut vaikuttaa poissaoloon tai lisien kertymiseen.

Riidan kohteesta ja soveltuvasta laista

AKT väittää, että asiassa on kysymys työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentin soveltamisesta koskien irtisanomisajan palkkaa. Paltan kanta on, että käräjäoikeuden lausuntopyyntö koskee nimenomaan työehtosopimuksen ja vuosilomalain kirjausten soveltamista lomakorvauksen maksamiseen. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentissa ei ole mitään mainintaa lomakorvauksesta, vaan lomakorvaus määräytyy vuosilomalain sekä tässä tapauksessa myös työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Lomakorvaus ei ole työsopimuslain mukaista irtisanomisajan palkkaa, vaan se on korvaus pitämättömistä vuosilomista. Kun puhutaan irtisanomisajan palkasta, tarkoitetaan ainoastaan irtisanomisajalta maksettavaa palkkaa eikä lomakorvauksia. Irtisanomisajan palkkaa maksetaan irtisanomisajan kuluessa, joskus usean kuukauden ajan. Lomakorvaus puolestaan maksetaan työntekijän loppupalkassa, eli kun työsuhde on jo päättynyt. Myös irtisanomisajalta saattaa kertyä vuosilomaa, joka korvataan lomakorvauksena loppupalkassa. Siten irtisanomisajan palkkaa koskeva työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentti ei liity lausuntopyynnön kohteeseen mitenkään, vaan lomakorvauksia koskeva riita-asia ratkeaa työehtosopimuksen ja vuosilomalain tulkinnan perusteella.

AKT on kanteessaan käräjäoikeudelle eritellyt jokaisen kantajan osalta irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen osuuden. AKT ei siten ainakaan alun perin ole katsonut, että lomakorvaus sisältyisi irtisanomisajan palkkaan. Samoin käräjäoikeuden valmistelun yhteenvetona on todettu riidattomana seikkana seuraavaa: ”A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n lomakorvausten laskennassa sovelletaan Finnair Oyj:n matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksen 17 §:ää”.

Kuten todettu, lomakorvaus vastaa sitä vuosilomapalkkaa, jonka henkilö olisi saanut, jos olisi pitänyt lomaa. Työsuhteensa päättäneiden työntekijöiden lomakorvauksen tulee toisin sanoen olla saman suuruinen kuin samassa tilanteessa olleiden, vielä työsuhteessa olevien työntekijöiden lomapalkka. Olisi vastoin työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteita, että irtisanoutunut työntekijä saisi vastaavasta määrästä vuosilomapäiviä suuremman lomakorvauksen kuin mitä vielä työssä oleva työntekijä saa vuosilomapalkkaa. Tällaista tilannetta ei ole myöskään tarkoitettu työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentilla, joka koskee ainoastaan irtisanomisajalta maksettavaa palkkaa työntekijän ollessa lomautettuna irtisanomisajan.

Jos kuitenkin työtuomioistuin toteaisi, että lomakorvausten laskemisessa tulee työehtosopimuksen ja vuosilomalain sijasta soveltaa työsopimuslain irtisanomisajan palkkaa koskevaa 5 luvun 7 §:n 2 momenttia, Palta yhtyy AKT:n käsitykseen siitä, että asia ei tällöin kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 2 momentista ei ole sovittu toisin työehtosopimuksella, eikä se olisi työsopimuslain puitteissa mahdollistakaan.

Kysymys 1

Työehtosopimuskirjauksen mukaisesti vuosilomaan, vuosilomapalkkaan ja lomakorvaukseen sovelletaan vuosilomalakia pääsääntönä. Työehtosopimuksen 17.1. kohdan 1. alakohdassa on sovittu tarkemmin siitä, miten loma-ajan lisäpalkka tulee laskea. Asiassa on riidatonta, että laskentakaavaa sovelletaan myös silloin, kun on tarkoitus laskea loma-ajan lisäpalkka lomakorvaukseen.

On lisäksi ilmeistä, että työehtosopimuksen tarkemman kirjauksen on tarkoitettu menevän vuosilomalain loma-ajan lisäpalkan laskentaa koskevan säännöksen edelle. Sopimuksen 17.1.1 kohdan laskentakaava on otettu osaksi työehtosopimusta vuonna 2019 eli myöhemmissä neuvotteluissa kuin 17. kohdan pääsääntö, joka on ollut työehtosopimuksessa ainakin vuodesta 2013 lähtien. Lomapalkan ja lomakorvauksen maksamisesta saa sopia työehtosopimuksella vuosilomalain 30 §:n mukaisesti toisin. Tällä perusteella lomapalkan laskentasääntö määräytyy työehtosopimuksen, ei vuosilomalain mukaisesti.

$fa

AKT:n tulkinta siitä, että lomakorvauksen laskennassa tulisi vastoin työehtosopimuksen määräystä suorittaa laskennallista lomakorvausta lentolisiin perustuen, asettaisi eriarvoiseen asemaan työsuhteessa olevat ja irtisanoutuneet työntekijät. Työehtosopimuksen mukaan vuosilomapalkassa ei huomioida laskennallisia lentolisiä muutoin kuin edellä mainittujen 17.1.2 ja 17.1.4 kohtien mukaisissa tilanteissa, jotka liittyvät perhevapaisiin ja raskauden aikana tehtävään maatyöhön. Lisäpalkka ei siis sovellettavan työehtosopimuksen kohdan mukaisesti (laskentakaava) tulisi maksettavaksi myöskään työsuhteessa olevalle työntekijälle tapauksessa, jossa lomanmääräytymisvuoden aikana työntekijälle ei ole kertynyt lentolisiä. Olisi hyvin erikoista omaksua sellainen tulkinta työehtosopimuksesta, jonka mukaan lomakorvauksissa tulisi huomioida laskennalliset palkanosat, joita ei huomioida myöskään työsuhteen aikana maksettavassa vuosilomapalkassa ajalta, jolloin työntekijä on ollut lomautettuna.

Finnair Oyj:ssä ei ole aiemmin ollut yhtä pitkiä lomautusjaksoja kuin pandemia-aikana. Sen vuoksi nyt puheena olevaa työehtosopimuksen kohtaa ei ole aiemmin jouduttu soveltamaan pitkän lomautuksen jälkeen maksettuihin lomapalkkalisiin ja lomakorvauksiin. Sen sijaan yhtiössä on ollut useampia pitkiin lomautusjaksoihin rinnastuvia tapauksia, joissa matkustamohenkilöstön jäsen on ollut koko lomanmääräytymisvuoden palkattomalla vapaalla, kuten opintovapaalla, eikä työntekijälle ei ole kertynyt mainittuja lentolisiä tältä ajalta. Tällöinkin lomapalkka on maksettu laskentakaavan mukaisesti, jolloin lomapalkkaa lisistä ei ole kertynyt sikäli kuin työntekijälle ei ole kertynyt lentolisiä lomanmääräytymisvuodelta. Yhtiön palkanlaskenta on toiminut lomapalkan laskennan suhteen työehtosopimuksen voimassa olevan kirjauksen mukaisesti todistettavasti ainakin vuodesta 2007 lähtien.

Edellä mainitusta johtuen myös nyt käsillä olevassa tapauksessa tulee soveltaa työehtosopimuksen määräyksiä, kun lasketaan loma-ajan lisäpalkka asianosaisten lomakorvauksiin. Lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa tulee siten soveltaa ainoastaan työehtosopimuksen laskentakaavaa.

Paltan näkemyksen mukaan käsillä olevassa tilanteessa tulee toimia työehtosopimuksen määräysten mukaisesti loma-ajan lisäpalkkaa lomakorvaukseen laskettaessa.

Kysymys 2

Jos työtuomioistun kuitenkin päätyisi siihen, että lomakorvauksen lisäpalkan laskennassa olisi noudatettava myös vuosilomalakia eli kysymyksen 1. b) kohdan mukaista laskentatapaa, vuosilomalain mukaisesti lomapalkka lisistä laskettaisiin vuosilomalain 10.1 §:n perusteella keskipäiväpalkkaan perustuen:

Lentolisä ei määräydy tilapäisten olosuhteiden perusteella, joten sen osuus vuosilomapalkkaan tulee laskea keskipäiväpalkkaan perustuen vuosilomalain 11 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti. Keskipäiväpalkan laskennassa otetaan vuosilomalain 11 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon ainoastaan ”lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta lukuun ottamatta –”. Vuosilomalain 17 §:n 3 momentin mukaisesti lomakorvaus lasketaan noudattaen, mitä vuosilomalain 9 — 12 §:ssä säädetään vuosilomapalkasta.

Oikeuskirjallisuudessa on täsmennetty sitä, mitä palkanosia keskimääräisen päiväpalkan ansioon lasketaan mukaan. Poissaoloajalta maksettua palkkaa ei huomioida lainkaan. Keskipäiväpalkkaan perustuvalle vuosilomapalkan laskentatavalle olisi vierasta, jos lisäpalkkoihin tulisi huomioida sellaisia palkanlisiä, joita ei ole tosiasiassa lomanmääräytymisvuonna lainkaan maksettu, kuten tässä tapauksessa todelliseen työntekoon perustuvat lentolisät.

$fb

Mikäli työtuomioistuin päätyisi 1. kysymyksen osalta siihen, että loma-ajan lisäpalkan laskennassa olisi sovellettava työehtosopimuskirjauksen lisäksi vuosilomalakia, ei kantajien A, B, C, D, E ja F osalta korvauksien määrässä tulisi silloinkaan ottaa huomioon loma-ajan lisäpalkkaa, koska sellaista erää ei ole laskettavissa. On riidatonta, että kantajille A, B, C, D, E ja F ei ole kertynyt lainkaan lentolisiä kyseessä olevalta lomanmääräytymisvuodelta, sillä he ovat olleet lomautettuina. Vuosilomalain keskipäiväpalkkaan perustuva laskentatapa ei tunnista tilannetta, jossa lomapalkkaa lisistä ja tässä tapauksessa lomapalkkaan perustuvaa lomakorvausta, maksettaisiin jostain muusta kuin työssäoloajalta maksetusta palkasta. Vuosilomalain 9.1 § ei sivuuta selkeää vuosilomapalkan laskentasääntöä.

Palta ry:n kirjallinen todiste

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Paula Ilveskivi ja Arja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Krista Kalske.

Lausunto on yksimielinen.

Kooste työehtosopimuskohdan muutoksista 2013 — 2022