Helsingin HO 12.2.2015 182 – Oikeudenkäyntiväite

Vaatimus hovioikeudessa

on esittänyt väitteen, että hovioikeudenneuvokset MHK, HMV ja SO ovat esteellisiä käsittelemään ja ratkaisemaan hovioikeudessa vireillä olevan häntä koskevan rikosasian R 13/672.

Käräjäoikeus oli hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen. Syyttäjän haettua muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja vaadittua samasta rikoksesta syytettyjen B:n ja C:n vangitsemista MHK, HMV ja SO olivat 8.10. ja 31.10.2014 antamillaan päätöksillä määränneet B:n ja C:n vangittavaksi todennäköisin syin rikoksesta epäiltyinä. Oli perusteltua epäillä, että tuomareille oli muodostunut syyttömyysolettaman vastainen ennakkokäsitys paitsi B:n ja C:n syyllisyydestä myös A:n syyllisyydestä.

Lausumat

on vaatinut, että esteellisyysväite hylätään.

Hovioikeuden jäsenet eivät olleet esteellisiä ratkaisemaan asiaa. Syytteen hylkääminen käräjäoikeudessa ei tarkoittanut sitä, etteikö asiassa olisi ollut todennäköisiä syitä epäillä B:tä ja C:tä rikoksesta. Vangitsemisen edellytykset olivat täyttyneet. Vakiintuneen käytännön mukaan vangitsemisvaatimuksen käsittelemisestä ei seurannut esteellisyyttä ratkaista pääasiaa.

,

ja

ovat vastanneet väitteeseen ja katsoneet, etteivät he olleet esteellisiä käsittelemään ja ratkaisemaan asiaa. Vangitsemispäätöksessä ei ollut otettu kantaa rikoksesta epäiltyjen syyllisyyteen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään lähtenyt siitä, että tuomaria on voitava subjektiivisesta näkökulmasta tarkasteltaessa pitää puolueettomana, ellei näyttöä päinvastaisesta ole (Hauschildt v. Tanska 24.5.1989 kohta 47). Objektiivisesta näkökulmasta tuomarin esteellisyyttä tarkasteltaessa on puolestaan arvioitava sitä, voidaanko tuomarin puolueettomuutta joidenkin seikkojen tai olosuhteiden nojalla perustellusti epäillä. Syytetyn näkökulma ei ole tässä suhteessa ratkaiseva, vaan se, voidaanko epäilyä tuomarin ennakkokäsityksestä pitää objektiivisesti arvioiden oikeutettuna (Hauschildt v. Tanska kohta 48).

Käsillä olevassa asiassa epäily asian ratkaisseiden hovioikeuden jäsenten esteellisyydestä perustuu siihen, että he ovat aiemmin 8.10.2014 ja 31.10.2014 määränneet vangittavaksi B:n ja C:n, joille oli vaadittu rangaistusta samasta ryöstörikoksesta kuin A:lle. Tämän kaltaisessa tilanteessa syytetty voi ymmärrettävästi epäillä tuomarin puolueettomuutta. Tämä epäilys ei kuitenkaan välttämättä ole objektiivisesti tarkasteltuna perusteltu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään ensinnäkin katsonut, ettei se, että tuomari on aiemmin ratkaissut jotain vastaajaa koskeneen asian sellaisenaan aiheuta esteellisyyttä käsitellä toisen vastaajan asiaa myöhemmin. Merkitystä on kuitenkin sillä, onko tuomari aiemmin jo esimerkiksi tuomion perusteluissa ottanut kantaa asiaan myös myöhemmässä asiassa vastaajana olevan henkilön osalta (Poppe v. Hollanti 24.3.2009 kohta 26, Ferrantelli ja Santangelo v. Italia 7.8.1996 kohdat 58 – 60 ja Kriegisch v. Saksa 23.11.2010).

Ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut myös tilanteita, joissa tuomari oli ennen pääasian ratkaisemista tehnyt vastaajan vangitsemista koskeneen ratkaisun. Näissä tilanteissa ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota siihen, onko tuomari vangitsemisvaatimusta ratkaistessaan ollut ratkaisemassa samaa asiaa, joka hänen ratkaistavakseen tulee myöhemmin myös pääasian yhteydessä (Hauschildt v. Tanska kohdat 50 – 52, Sainte-Marie v. Ranska 16.12.1992 kohdat 33 – 34, Nortier v. Hollanti 24.8.1993 kohta 35). Ratkaisussaan Nortier ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että vangitsemisvaatimuksen ratkaiseminen oikeuttaa tuomarin esteellisyyttä koskevan epäilyksen vain sellaisissa erityisissä tilanteissa, jollainen oli käsillä Hauschildt – ratkaisussa.

$b3

Suomen perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

Oikeudenkäymiskaaren mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2000 vp s. 42-46) mukaan tuomarin asiassa aikaisemmin tekemä ratkaisu saattaa olla laadultaan sellainen, että sen voidaan perustellusti katsoa ilmentävän tuomarilla olevaa ennakkokäsitystä siitä, miten asia on lopullisesti ratkaistava. Silloin, kun on perusteltua syytä epäillä, ettei tuomari tuollaisen ennakkokäsityksen vuoksi kykene arvioimaan ja ratkaisemaan asiaa puolueettomasti, häntä voidaan pitää esteellisenä. Esteellisyys on arvioitava erikseen kussakin yksittäistapauksessa. Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota ainakin siihen, mitä kysymyksiä tuomari on aiemmin ratkaissut, minkälaisen ratkaisun hän on tehnyt ja missä vaiheessa ratkaisu on tehty.

Kotimaisessa oikeuskäytännössä tuomaria, joka on ratkaissut rikokseen liittyvän vangitsemisvaatimuksen, ei ole yleensä katsottu esteelliseksi osallistumaan samaa rikosta koskevan syytteen käsittelyyn. Tämän käytännön perusteena on pidetty sitä, että vangitsemisoikeudenkäynnissä epäillyn syyllisyyteen on otettava kantaa, mutta syyllisyyskysymystä ei ratkaista lopullisesti vaan ainoastaan se, onko vangitsemiseen lain mukaiset edellytykset. Itä-Suomen hovioikeus on kuitenkin A:n viittaamassa ratkaisussaan 25.11.2014 nro 942 katsonut, että hovioikeudessa vangitsemisvaatimuksen ratkaisseet hovioikeuden jäsenet olivat esteellisiä käsittelemään asiaa enemmälti. Itä-Suomen hovioikeuden arvioimassa asiassa käräjäoikeus oli hylännyt syytteen ja hovioikeuden jäsenten katsottiin vangitsemisvaatimusta ratkaistessaan ottaneen huomioon syyttäjän valituksen, käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän näytön ja syyttäjän hovioikeudessa nimeämän uuden näytön.

$b4

Erikseen on kuitenkin vielä arvioitava, ilmeneekö tässä tapauksessa sellaisia erityisiä seikkoja, jotka osoittaisivat MHK:n, HMV:n ja SO:n omaksuneen asiassa ennakkokäsityksen A:n syyllisyydestä. Hovioikeuden 8.10.2014 ja 31.10.2014 antamista vangitsemisvaatimusta koskevista ratkaisuista ja niiden perusteluista ei ilmene seikkoja, jotka osoittaisivat MHK:n, HMV:n ja SO:n arvoineen asiaa ja syyllisyyskysymystä laajemmin kuin pakkokeinolain edellyttämin tavoin. Sen perusteella, että heidän tiedossaan on ollut myös käräjäoikeuden syytteen hylkäävä tuomio perusteluineen sekä asiassa hovioikeudelle annetut valitukset ja vastaukset, ei asiaa ole arvioitava toisin.

Asiassa ei siten edellä selostetuin perustein ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella MHK:ta, HMV:ta ja SO:ta olisi pidettävä esteellisinä jatkamaan A:n asian käsittelyä.

Päätöslauselma

Väite tuomareiden esteellisyydestä hylätään.

Määräaikainen hovioikeudenlaamanni Kirsti Uusitalo

Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Vesanen

Hovioikeudenneuvos Pirjo Aaltonen

Esittelijä: viskaali Katri Vainio

Lainvoimainen.

A

Syyttäjä

MHK

HMV

SO

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: