KHO 27.11.2017/6120 – Valitus kaivospiirin määräämistä koskevassa asiassa (Paltamo)

Valitus kaivospiirin määräämistä koskevassa asiassa

Juuan Dolomiittikalkki Oy

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.6.2016 nro 16/0188/1

on päätöksellään 10.12.2014 kaivosrekisterinumero 8343 antanut Juuan Dolomiittikalkki Oy:n 20.6.2011 saapuneen hakemuksen johdosta Maanmittauslaitokselle määräyksen kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi. Paltamon kunnassa sijaitsevan Leppikangas-nimisen kaivospiirin pinta-ala on 50,8 hehtaaria. Kaivoshankkeessa on tarkoitus hyödyntää alueella olevaa dolomiittia.

Päätöksessä on annettu muun ohella seuraavat lupamääräykset:

Hakijayhtiön on ennen kaivostyön etenemistä pohjaveden alapuolelle tiedotettava hyvissä ajoin Kainuun ELY-keskukselle uusista louhinnan aikana suoritetuista tutkimustuloksista tai havainnoista pohjaveden käyttäytymisestä sekä kallioperän ruhjeisuutta koskevista tutkimustuloksista ja havainnoista.

Hakijayhtiön on ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista tiedotettava hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä Kainuun ELY-keskukselle sen varmistamiseksi, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla.

Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Kainuun ELY-keskuksen Natura-arviointia koskevassa lausunnossa todetaan, että louhinnan rajoittaminen pohjaveden pinnan yläpuolelle merkitsee sitä, että Natura-alueisiin ei kohdistu pohjaveden pinnan alenemisesta johtuvia vaikutuksia. Tällöin hankkeella ei ole pohjaveden osalta vaikutuksia Natura-arvoihin. Tämän päätöksen lupamääräyksen 1 johdosta kaivosviranomainen katsoo, ettei kaivospiirin määrääminen ole näin ollen luonnonsuojelulain vastaista.

Lupamääräyksen 1 tarkoittaman tilanteen jälkeen, uusien tutkimustulosten valmistuttua pohjaveden virtauksista ja kallioperän ruhjeisuudesta, on Kainuun ELY-keskuksella paremmin arvioitavissa hankkeen jatkamisesta mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia Natura-arvoihin pohjaveden osalta. Käytettävissä olevan tiedon perusteella pitää Natura-arvoja merkittävästi heikentävät vaikutukset pystyä sulkemaan pois luonnonsuojelulain 66 §:n nojalla, jotta louhintaa voitaisiin jatkaa pohjavesipinnan alapuolelle.

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentista johtuu, että kaivosviranomaisen on kaivospiirin määräämisestä päättäessään varmistauduttava, ettei suunniteltu toiminta ole mainitun kaivoslain kohdassa viitattujen luonnonsuojelulain säännöksien vastaista.

on valituksenalaisella päätöksellään Paltamon Luonto ry:n valituksesta kumonnut Tukesin päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47 – 49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Luonnonsuojelualueella ja linnoitusalueella on niin ikään noudatettava, mitä erikseen on säädetty tai määrätty.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun (Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset) sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Lain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Pykälän 2 momentin (1587/2009) mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa.

Lain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

Artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Suunniteltu kaivospiiri sijaitsee Paltamon Keräsenvaaran pohjoispuolella Leppikankaalla, ja sen pohjoispuolitse virtaa Vaarainjoki. Kaivoshankkeen läheisyydessä sijaitsee Kivesvaaran ja Keräsenvaaran lehdot ja letot -niminen Natura-alue (FI1200300), joka on viidestä osa-alueesta muodostuva rehevien pienialaisten suojelukohteiden kokonaisuus. Natura-alueen kokonaispinta-ala on 61 hehtaaria, ja se on suojeltu luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Natura-alueen osa-alueista noin 10 hehtaarin suuruinen Leppikankaan luoteispuolella sijaitseva Leppikankaan letto kuuluu soidensuojeluohjelmaan (SSO110372), ja se on suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena (YSA112943). Suojelukohteen etäisyys haetun kaivospiirin rajasta on noin 20 – 30 metriä. Näsäsenpuron varren pieni suojelukohde sijaitsee Leppikankaan rinteen eteläpuolella, ja sen etäisyys suunnitellun kaivospiirin rajasta on noin 70 – 80 metriä. Viimeksi mainittu kohde muodostuu kahdesta yksityisestä suojelualueesta (YSA206119 ja YSA117871).

Kaivoshankkeesta on laadittu 1.4.2014 päivätty Natura-arviointi, josta käy ilmi muun muassa seuraavaa:

Alueen luonnonolosuhteet tunnetaan poikkeuksellisen hyvin, minkä ansiosta vaikutuskohteiden ja vaikutustyyppien tunnistamiseen ei liity epävarmuutta. Epävarmuutta arviointiin aiheutuu lähinnä siitä, että kallioperän ruhjeisuutta ja sen vaikutusta pohjavesien kulkeutumiseen ei tunneta. Mikäli hanke kasvaa Natura-arvioinnissa esitettyä merkittävästi suuremmaksi tai vesitase Natura-alueen valuma-alueilla kaivostoiminnan seurauksena muuttuu, vaikutukset Natura-alueeseen on arvioitava uudelleen.

Louhintapaikka sijaitsee rinteessä lähellä Leppikankaan lakea Itkonmäen tilan avohakkuualueella. Tavoitteena on louhia 50 000 tonnia kalkkikiveä vuodessa. Alkuvaiheessa louhoksen pinta-ala on noin 0,3 hehtaaria ja syvyys noin 6 – 8 metriä, jolloin avolouhoksen tilavuus olisi noin 18 000 – 24 000 kuutiometriä. Tästä avolouhos tulisi laajenemaan kiven laadun ja kysynnän mukaan hankesuunnitelmassa esitettyyn mittaan eli 1 hehtaarin pinta-alaan, noin 20 metrin syvyyteen ja 200 000 kuutiometrin tilavuuteen. Suunnitellun avolouhoksen paikalla sijaitsee tällä hetkellä pieni pinta-alaltaan noin 400 neliömetrin suuruinen ja korkeintaan 10 metriä syvä koelouhos.

Leppikankaan suojelualue on rehevä rinneletto. On mahdollista, että maa- ja/tai kallioperä muodostaa alueella tihkupinnan, jolla on merkittävä vaikutus leton kosteana pysymiselle. Näsäsenpuron varrella keskeisiin suojeluarvoihin kuuluu huurresammallähde. Lähdeveden muodostumisaluetta ei tunneta, mutta maastonmuotojen perusteella sen oletetaan olevan lännessä Kivesvaaran rinteillä.

Kalkkikivilouhinnan merkittävimmät vaikutukset pohjavesiin liittyvät pohjaveden pinnankorkeuden muutoksiin louhoksen läheisyydessä ja räjähdeainejäämien aiheuttamaan typpikuormitukseen. Typpikuormitusta voidaan ehkäistä hyvällä räjäytysten suunnittelulla. Hankkeen vaikutukset alueen pohjaveden pinnankorkeuteen arvioidaan vähäisiksi hankkeen sijainnin, vähäisen vesimäärän ja maaperän tiiviyden vuoksi. Karttatarkastelun ja maastohavaintojen mukaan liikkuva vesimäärä alueella on vähäinen. Louhosympäristön maaperän vedenjohtavuus on lisäksi huono. Näitä johtopäätöksiä tukee se, että paikalla nykyisin sijaitseva koelouhos on pysynyt kuivana. Kallioperän ruhjeisuutta ei ole selvitetty, eikä sen selvittämistä pidetä vähäisen vesimäärän vuoksi tarpeellisena.

Johtopäätöksenä arvioinnissa on pohjavesien osalta todettu, että vähäisestä vesimäärästä, maaperän heikosta vedenjohtavuudesta ja ennalta arvioidusta kuivatus- ja suotovesien hyvästä laadusta johtuen ei maaperään imeytyvän veden arvioida aiheuttavan haitallisia ympäristövaikutuksia.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on 7.7.2014 antamassaan luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisessa lausunnossa todennut muun muassa seuraavaa:

Leppikankaan leton luontotyypeistä ainakin letot, huurresammallähteet sekä lähteet ja lähdesuot ovat riippuvaisia Leppikankaan suunnasta tulevista pohjavesistä. Todennäköisesti myös Leppikankaan leton lounaisosan kautta virtaava puro, joka edustaa luontotyyppiä pikkujoet ja purot, saa vetensä joko Leppikankaan letolla olevista tai Leppikankaan lounaisrinteitten alla olevista lähteistä. Arviointiraportissa oletetaan, että Näsäsenpuron varressa olevan huurresammallähteen lähdeveden muodostumisalue olisi Kivesvaaran rinteillä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lähdeveden muodostumisalue on maastomuotojen perusteella todennäköisesti ainakin osittain myös Leppikankaan etelärinteillä eikä ole poissuljettua, että se ulottuisi myös hankealueelle.

Pohjaveden pintojen muuttaminen alueella todennäköisesti vaarantaa Natura-alueen lettojen, huurresammallähteiden, lähteiden ja lähdesoiden ja ilmeisesti myös pikkujokien ja purojen säilymisen. Arviointiraportin maininnat hankkeen edellä todetuista syistä vähäisestä vaikutuksesta pohjaveden pinnan korkeuteen ja kallioperän ruhjeisuuden selvittämisen tarpeettomuudesta vähäisen vesimäärän vuoksi ovat ristiriitaisia, kun toisaalta raportissa mainitaan merkittävimmäksi epävarmuustekijäksi se, että kallioperän ruhjeisuutta ja sen vaikutusta pohjavesien kulkeutumiseen ei tunneta. Myöskään maaperän tai kallioperän tiiviyttä ei ole selvitetty eikä suunnitelmassa ole mainintaa kallion vedenjohtavuudesta syvemmällä eikä siitä, mille tasolle pohjaveden pinta alennettaisiin louhinnan loppuvaiheessa. Siitä, että nykyisen koelouhoksen pohjalla ei ole havaittu vettä, ei voida tehdä päätelmiä kallion vedenjohtavuudesta syvemmällä eikä siitä, miten syvemmän ja laajemman louhoksen kuivattaminen vaikuttaisi pohjaveden tasoon.

Raportissa on ilmoitettu epävarmuustekijäksi myös se, että vesitase voi muuttua Natura-alueen valuma-alueilla kaivostoiminnan seurauksena. Vaikutukset on kuitenkin kyettävä arvioimaan niin luotettavasti, että merkittävästi heikentävät vaikutukset voidaan käytettävissä olevan tiedon perusteella sulkea pois. Muussa tapauksessa hankkeelle ei voida myöntää lupaa.

Johtopäätöksenään ELY-keskus on lausunut, että raportin johtopäätökset keskeisesti Natura-alueen suojeluperusteisiin vaikuttavien pohjavesiolosuhteiden muutoksista eivät perustu riittäviin selvityksiin. Pohjaveden pinnan korkeudet alueella tulisi selvittää sekä tutkia kallioperän rakenteita mahdollisten rakovyöhykkeiden ja ruhjeiden havaitsemiseksi. Vasta näiden tietojen pohjalta voidaan arvioida pohjavesivaikutuksia ja niistä Natura-alueen luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. ELY-keskus on lausunnossaan edellyttänyt, että arviointia pohjavesivaikutusten osalta täydennetään.

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentissa säädetty huomioon ottaen luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n asianmukaisen Natura-arvioinnin tekemistä koskevista säännöksistä ei voida poiketa kaivoslain säännösten nojalla esimerkiksi lupamääräyksiä asettamalla. Sillä seikalla, että yhtiön on lupamääräysten 1 ja 2 mukaisesti ennalta ilmoitettava tutkimustuloksistaan, havainnoistaan ja toimenpiteistään luonnonsuojelusta vastaavalle viranomaiselle ja että tällä on mahdollisuus puuttua toimintaan kaivoslain tai luonnonsuojelulain säännösten nojalla, ei ole asiassa oikeudellista merkitystä arvioitaessa Natura-arvioinnin riittävyyttä ja arvioinnin johtopäätöksiä.

$e3

Tukesin päätöksen tultua kumotuksi jo edellä mainitulla perusteella lausuminen muista valitusperusteista ei ole tarpeen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on

mainittu perusteluissa mainittujen lisäksi kaivoslain (621/2011) 178 §:n 1 ja 2 momentti ja 181 §:n 4 momentti, kaivoslain (503/1965) 21 §:n 1 momentti ja 27 § sekä hallintolain 31 §:n 1 momentti.

on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tukesin päätös saatetaan voimaan.

Mikäli pohjaveden pinnankorkeuksien ja kallioperän rakenteiden sekä näihin perustuvien pohjavesivaikutusten tarkempaa selvittämistä kuitenkin pidetään välttämättömänä, yhtiö on vaatinut toissijaisesti, että asia palautetaan Tukesille uudelleen käsiteltäväksi vain näiltä osin ja Tukesin päätös pysytetään voimassa muilta osin. Asian palauttamiselle uudestaan käsiteltäväksi kokonaisuudessaan ei ole perusteita.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

EU-komission antaman tiedonannon (KOM(2000) 1 lopullinen) mukaan ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvien toimenpiteiden pitäisi olla oikeassa suhteessa haluttuun suojelun tasoon nähden eikä niillä pitäisi pyrkiä saavuttamaan nollariskitasoa, joka esiintyy vain harvoin. Edelleen tiedonannossa todetaan, että joissain tilanteissa riskiä voidaan alentaa vaihtoehdoilla, jotka ovat vähemmän rajoittavia mutta joilla voidaan saavuttaa vastaava suojelun taso. Tämän suhteellisuusperiaatteen noudattamista on luontodirektiivin kontekstissa edellytetty oikeuskäytännössä esimerkiksi tapauksessa C‑2/10 Azienda Agro-Zootecnica Franchini Sarl ja Eolica di Altamura Srl.

Juuan Dolomiittikalkki Oy:n teettämässä luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetyssä selvityksessä on todettu, että lähellä mäen lakea sijaitsevan avolouhoksen vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen jäävät vähäisiksi. Natura-arvioinnissa ympäröivää maastoa korkeampaa sijaintia on pidetty myös todennäköisimpänä syynä sille, ettei alueella jo olevaan 10 metriä syvään koelouhokseen ole kertynyt vettä. Arvioinnissa on todettu, että suunniteltu avolouhos sijaitsee lähellä mäen lakea, eikä se näin ollen voi kerätä pohjavesiä kovin laajalta alueelta. Kallioperän ruhjeisuuden selvittämistä ei ole tämän vuoksi pidetty tarpeellisena.

Tukes on Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 7.7.2014 antamaan lausuntoon viitaten päätöksessään todennut louhinnan rajoittumisen pohjaveden pinnan yläpuolelle merkitsevän, ettei Natura-alueisiin kohdistu pohjaveden pinnan alenemisesta johtuvia vaikutuksia. Tällä perusteella se on katsonut, ettei hankkeella ole pohjaveden osalta vaikutuksia Natura-arvoihin. Tukes on kuitenkin asettanut lupamääräyksen 1, jonka mukaan yhtiön on ennen kaivostyön etenemistä pohjaveden alapuolelle tiedotettava hyvissä ajoin ELY-keskukselle uusista louhinnan aikana suoritetuista tutkimustuloksista tai havainnoista pohjaveden käyttäytymisestä sekä kallioperän ruhjeisuutta koskevista tutkimustuloksista ja havainnoista.

Asiassa jo esitetyn selvityksen perusteella on objektiivisesti arvioituna ja ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen poissuljettavissa, ettei suunniteltu toiminta päivitetyn käyttösuunnitelman mukaisesti toteutettuna merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue Kivesvaaran ja Keräsenvaaran lehdot ja letot on sisällytetty Natura-verkostoon.

Lupamääräyksessä 2 yhtiölle on asetettu velvollisuus tiedottaa suunnitelluista toimenpiteistä ELY-keskukselle hyvissä ajoin ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista sen varmistamiseksi, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain nojalla. Aiemmassa oikeuskäytännössä vastaavissa tilanteissa on katsottu, että mikäli hankkeesta kuitenkin aiheutuisi ennalta arvaamattomia vaikutuksia, näihin voidaan tarvittaessa puuttua vaikutusten ilmennyttyä muilla hallinnollisilla keinoilla (esimerkiksi KHO 2008:58 ja KHO 21.4.2015 taltionumero 1041).

Kallioperätutkimusten ja pohjavesiselvitysten edellyttäminen olisi komission ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista, koska mahdollisten pohjavesivaikutusten seuranta voidaan toteuttaa tehokkaasti myös lupamääräyksessä 1 edellytetyllä tavalla.

Ympäröivää maastoa korkeamman sijainnin ja koelouhimisesta saatujen pohjavesitietojen perusteella ei ole perusteltuja syitä epäillä suunnitellun toiminnan vaikuttavan pohjaveden korkeuteen niin, että tällä olisi vaikutusta Natura-alueen vesitaseeseen. Kaivospiirin määräämiselle ei siksi, lupamääräykset 1 ja 2 huomion ottaen, ole luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä.

Päätöksen kumoaminen ja asian palauttaminen Tukesin käsittelyyn kokonaisuudessaan ei ole perusteltua. Selvitysten täydentäminen pohjavesivaikutuksia koskevalta osin voidaan toteuttaa ilman, että asia käsitellään kokonaisuudessaan uudestaan. Kaivospiirihakemus jätettiin yli viisi vuotta sitten ja asian palauttaminen kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi viivästyttäisi hankkeen valmisteluja edelleen.

on vastineessaan vaatinut, että valitus hylätään. Yhdistys on viitannut hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin ja valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämäänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Juuan Dolomiittikalkki Oy ei ole käyttänyt mahdollisuuttaan hankkia ajoissa riittävää tietoa maaperän tiiviydestä ja vedenjohtavuudesta, kallioperän ruhjeisuudesta, rapautuneisuudesta ja kivilajijakaumasta eikä pohjaveden tasosta ja kulkeutumisesta. Pohjaveden taso ja jakautuminen eri lähteisiin on määritettävä hyvissä ajoin, koska vuosivaihtelu on suurta. Yhtiö ei ole ottanut ELY-keskuksen lausuntoa huomioon eikä Natura-arvioinnissa ole otettu riittävästi huomioon toiminnan vaikutuksia pohjaveteen, luontotyyppeihin ja lajeihin.

on vastaselityksessään viitannut valituksessa esitettyyn ja muun ohella lausunut, että päätöksen lupamääräyksillä 1 ja 2 varmistetaan ympäristövaikutusten arviointi ennen toiminnan aloittamista haettavassa ympäristöluvassa.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Asia

Valittaja

Päätös, jota valitus koskee

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

Lupamääräys 1

Lupamääräys 2

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Keskeiset sovellettavat säännökset

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tukes

Paltamon Luonto ry

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Perustelut

Natura-arviointi

Muut valitusperusteet

sovellettuina oikeusohjeina