KHO:2024:59 – Flyttning av gravsatt stoft

Ändringssökandenas barn hade fötts som död år 1979. Barnet hade enligt dåvarande praxis begravts i en massgrav på begravningsplatsen. I samma grav var också andra dödfödda barn begravda. Ändringssökandena hade inte då haft någon verklig möjlighet begrava sitt barn på ett sätt de själva valt.

Högsta förvaltningsdomostlen konstaterade att ändringssökandena hade framfört fakta som talade för att det fanns i 24 § i begravningslagen avsedda synnerligen vägande skäl för flyttningen av det gravsatta barnets stoft till släktgraven. I ärendet skulle ändå beaktas att det för att identifiera ändringssökandenas barn var nödvändigt att befatta sig också med kvarlevorna av andra barn i samma grav.

Efter att ha avvägt å ena sidan ändringssökandenas i sig vägande grunder i anslutning till rätten till privatliv och familjeliv och å andra sidan de andra i graven begravda barnens anhörigas intressen i anslutning till samma rättigheter och den i 24 § i begravningslagen uttalade utgångspunkten för tillämpningen av lagen, ansåg högsta förvaltningsdomstolen att det fanns sakliga och tillräckliga grunder för att neka tillstånd till flyttning av det gravsatta stoftet.

Begravningslagen 2 § 2 mom. och 24 §

Finlands grundlag 10 §

Europeiska människorättskonventionen art. 8

Europeiska människorättsdomstolens domar Elli Poluhas dödsbo v. Sverige (17.1.2006, ECLI:CE:ECHR:2004:0902DEC006156400), Hadri-Vionnet v. Schweitz (14.5.2008, ECLI:CE:ECHR:2008:0214JUD005552500), Marić v. Kroatien (12.6.2014, ECLI:CE:ECHR:2014:0612JUD005013212), Drašković v. Montenegro (9.6.2020, ECLI:CE:ECHR:2020:0609JUD004059717) och M.L. v. Slovakien (14.10.2021, ECLI:CE:ECHR:2021:1014JUD003415917)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Petri Helander, Juha Lavapuro och Robert Utter. Föredragande Anne Rautiainen.

Muutoksenhakijoiden lapsi oli syntynyt kuolleena vuonna 1979. Lapsi oli haudattu tuon aikaisen käytännön mukaisesti hautausmaalle joukkohautaan, johon oli haudattu myös muita kuolleena syntyneitä lapsia. Muutoksenhakijoilla ei tuolloin ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta haudata lastaan valitsemallaan tavalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että muutoksenhakijat olivat tuoneet esiin seikkoja, jotka puolsivat sitä, että lapsen ruumiin siirtämiselle sukuhautaan oli olemassa hautaustoimilain 24 §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon, että muutoksenhakijan lapsen tunnistamiseksi oli välttämätöntä kajota myös muiden samaan hautaan haudattujen lasten jäänteisiin.

Punnittuaan vastakkain yhtäältä muutoksenhakijoiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan liittyviä sinänsä painavia perusteita ja toisaalta joukkohautaan haudattujen muiden lasten omaisten vastaaviin oikeuksiin liittyviä intressejä sekä hautaustoimilain 2 §:ssä ilmaistua lain soveltamisen lähtökohtaa, korkein hallinto-oikeus katsoi, että ruumiin siirtoluvan epäämiselle oli olemassa asianmukaiset ja riittävät perusteet.

Hautaustoimilaki 2 § 2 momentti ja 24 §

Suomen perustuslaki 10 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot Elli Poluhas dödsbo v. Ruotsi (17.1.2006, ECLI:CE:ECHR:2004:0902DEC006156400), Hadri-Vionnet v. Sveitsi (14.5.2008, ECLI:CE:ECHR:2008:0214JUD005552500), Marić v. Kroatia (12.6.2014, ECLI:CE:ECHR:2014:0612JUD005013212), Drašković v. Montenegro (9.6.2020,

ECLI:CE:ECHR:2020:0609JUD004059717) ja M.L. v. Slovakia (14.10.2021, ECLI:CE:ECHR:2021:1014JUD003415917)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 18.4.2023 nro 934/2023

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1)

ei ole 20.6.2022 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle ja B:lle lupaa heidän kuolleena syntyneen tyttärensä ruumiin siirtämiseksi X:n evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän X:n hautausmaan haudasta X:n seurakuntayhtymän Z:n hautausmaan hautaan.

(2)

on 18.4.2023 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja B:n valituksen.

(3) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

(4) Ruumiin siirtäminen toiseen hautaan edellyttää hautaustoimilain 24 §:n mukaan erityisen painavia syitä. Muutoksenhakijoilla ei ole alun perin ollut mahdollisuutta haudata vainajaa heidän tahtoaan vastaavaan paikkaan, minkä on hautaustoimilain esitöissä todettu olevan erityisen painava syy ruumiin siirtämiselle. Erityisen painavien syiden arviointi edellyttää kuitenkin tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

$f2

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

ja

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakijat ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja heille myönnetään lupa siirtää vainaja Z:n hautausmaalla sijaitsevaan hautaan. He ovat lisäksi vaatineet, että Itä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(7) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(8) Muutoksenhakijoiden kuolleena syntynyt tytär haudattiin ilman, että vanhemmille tarjottiin mahdollisuutta haudata lapsensa. Muutoksenhakijoille ei myöskään ilmoitettu, milloin lapsi haudataan, joten heillä ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta osallistua tilaisuuteen. Perhe ei vuosikymmeniin edes tiennyt, minne heidän lapsensa on haudattu. Vanhemmille tulee nyt antaa oikeus haudata lapsensa valitsemallaan tavalla ja siirtää vainaja X:n hautausmaalta perheen yksityiseen sukuhautaan Y:hyn.

(9) Muutoksenhakijoiden tilannetta voidaan pitää hautaustoimilain 24 §:ssä säädettynä erityisen painavana syynä siirtää haudattu ruumis, koska lapsen hautaaminen on toteutettu muutoksenhakijoiden perusoikeuksia loukaten.

(10) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti yksityiselämän suoja ulottuu myös vainajan hautaamiseen liittyviin kysymyksiin. Vainajan sukulaiset nauttivat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan nojalla myös perhe-elämän suojaa.

(11) Muutoksenhakijoiden perusoikeuksien ja hautaustoimilain välisen jännitteen ratkaisemiseksi on hautaustoimilakia tulkittava tavalla, joka parhaiten edistää muutoksenhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

(12) Vainajan siirtämisiä on ajan saatossa tehty paljon ja tätä varten on erikoistuneita ryhmiä, jotka pystyvät paikantamaan vainajia, avaamaan haudat ja yksilöimään haudattujen vainajien henkilöllisyydet. Kun hauta on avattu ja vainajat paikallistettu, pystytään ainakin DNA-testeillä ja mahdollisesti myös muilla menetelmillä varmistamaan vainajan henkilöllisyys.

(13) Asiantuntijalausunnon mukaan kaivauksissa pyrittäisiin siihen, että kaikkiin haudassa oleviin vainajiin kajottaisiin mahdollisimman vähän. Yksi vaihtoehto olisi ottaa ensimmäisissä kaivauksissa vainajista näytteet, jotta varmistutaan siitä, missä kohdassa hautaa muutoksenhakijoiden tytär on. Tämän jälkeen toisella kaivauksella tytär nostettaisiin haudasta.

(14) Kaivausten yhteydessä olisi mahdollista yksilöidä muidenkin haudassa olevien vainajien henkilöllisyys, jos heidän lähiomaisensa haluaisivat järjestää kuolleena syntyneille perheenjäsenilleen kunnioittavat hautajaiset.

(15) Hautoihin liittyvät koskemattomuusajat ovat nykyisin yleisesti 15 — 25 vuotta. Hautapaikkoja voidaan käyttää uudelleen, jolloin aikaisempi hauta kaivetaan auki ja kyseiseen paikkaan haudatun vainajan jäämistö kerätään talteen ja haudataan uudelleen samaan hautaan sijoitettavan vainajan arkun alle. Myös ainaishautoja käytetään uudelleen esimerkiksi käytännön syistä.

(16)

on antanut lausunnon ja esittänyt, että valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Asiassa täytyy ottaa huomioon joukkohautaan haudattujen muiden lasten vanhempien ja omaisten yksityiselämän suoja sekä heidän intressinsä, jotka voivat olla vastakkaisia muutoksenhakijoiden intressien kanssa.

(17)

ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(18) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko muutoksenhakijoiden kuolleena syntyneen lapsen ruumiin siirtämiselle joukkohaudasta vanhempien osoittamaan sukuhautaan olemassa hautaustoimilaissa tarkoitettu erityisen painava syy.

Asiassa saatu selvitys

(19) Muutoksenhakijoiden lapsi on syntynyt kuolleena vuonna 1979. Aikakauden käytäntönä on ollut, että sairaala hoitaa kuolleena syntyneiden lasten hautaukset varaamatta vanhemmille erillistä mahdollisuutta huolehtia lapsen hautaamisesta itse. Vanhemmille ei tuolloin ollut ilmoitettu lapsen hautapaikkaa eikä hautaamiseen liittyviä muita tietoja.

(20) Muutoksenhakijoiden selvittäessä asiaa vuonna 2021, X:n seurakunnan asiakirjoista kävi ilmi, että lapsi oli haudattu 5.11.1979 heidän silloisen asuinpaikkansa mukaisesti X:n evankelisluterilaisen seurakunnan ylläpitämään hautausmaahan. Lapsi on haudattu yhteishautaan, johon on hänen lisäkseen haudattu vuosina 1979‒1981 seitsemän kuolleena syntynyttä lasta. Hautapaikka on merkitty ainaispaikaksi, jota ei ole tarkoitus ottaa uudelleen käyttöön.

(21) Muutoksenhakijoiden toimittamassa Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seura ry:n varapuheenjohtajan lausunnossa on muun ohella todettu, että haudassa olevien vainajien luustojen nykykuntoa on vaikea ennustaa, koska vastasyntyneiden luut maatuvat aikuisia nopeammin ja maatumisnopeus vaihtelee suuresti muun muassa maaperän ominaisuuksista riippuen. Muutoksenhakijoiden lapsi on haudattu aikajärjestyksessä toisena, mutta seurakunnan ja sairaalan aineistoista ei selviä, millaisella logiikalla hautapaikkaa on alettu täyttää tai onko vainajien yhteyteen asetettu tunnistamisessa auttavia tietoja. Tämän vuoksi tunnistaminen on tehtävä DNA-analyysien avulla. Tunnistamista varten näytteet on kerättävä kaikilta hautapaikkaan haudatuilta vainajilta. Lausunnossa on lisäksi tarkemmin kuvattu, miten näytteenotto voitaisiin toteuttaa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Arvioinnin lähtökohdat ja sovellettavat oikeusohjeet

(22) Muutoksenhakijoiden lapsi on syntynyt kuolleena vuonna 1979. Lapsi on haudattu tuon aikaisen käytännön mukaisesti hautausmaalle joukkohautaan, johon on haudattu myös muita kuolleena syntyneitä lapsia. Muutoksenhakijoille ei ole tuolloin ilmoitettu lapsen hautaamiseen liittyviä tietoja eikä tarjottu tosiasiallista mahdollisuutta haudata lastaan valitsemallaan tavalla. Muutoksenhakijat ovat hakeneet lupaa ruumiin siirtämiselle joukkohaudasta perheen omaan yksityiseen hautaan, mutta aluehallintovirasto ei ole myöntänyt lupaa. Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

(23) Hautaustoimilain 24 §:ssä on säädetty vainajan siirtämisestä toiseen hautaan. Sen mukaan haudattu ruumis tai tuhka saadaan erityisen painavista syistä aluehallintoviraston luvalla siirtää toiseen hautaan. Hautaustoimilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 204/2002 vp) mainittua säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että suomalaiseen hautauskulttuuriin kuuluu, että hauta koetaan vainajan pysyväksi leposijaksi, jonka koskemattomuus pyritään turvaamaan. Erityisen painavan syyn osalta on todettu, että tällaiset voisivat käytännössä liittyä lähinnä siihen, että vainajaa ei ole jostain syystä voitu alun perin haudata paikkaan, joka vastaa hänen ja hänen omaistensa tahtoa. Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkejä tilanteista, joissa siirtämiseen voitaisiin myöntää lupa ja lisäksi todettu, että viime kädessä erityisen painavien syiden arviointi edellyttäisi tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

(24) Hautaustoimilain 2 §:n 2 momentin mukaan vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 204/2002 vp) perusteluiden mukaan säännöksessä ilmaistaan lain keskeisenä lähtökohtana oleva periaate, joka ohjaa lain muiden säännösten soveltamista. Hallituksen esityksessä todetaan, että kulttuuriimme kuuluvat sosiaaliset normit edellyttävät kunnioittavaa suhtautumista vainajiin. Säännöksen suojelukohteena ovat ennen kaikkea vainajalle läheisten ihmisten tunteet ja ihmisten käsitys siitä, miten vainajiin tulee suhtautua.

(25) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun kysymys on kuolleena syntyneen lapsen ruumiin siirtämisestä joukkohaudasta toiseen hautaan, asiassa tulee kokonaisharkinnassa ottaa huomioon sekä siirtoa hakeneiden vanhempien että muiden joukkohautaan haudattujen lasten omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suoja.

(26) Yksityiselämän suojasta on säädetty Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentissa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

(27) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisussaan todennut, että vaikka ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ulottaa vaikutuksensa pääsääntöisesti vain elossa olevien ihmisten välisiin suhteisiin, määräys voi tulla sovellettavaksi myös kuolleiden käsittelyyn ja hautaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tuomioistuin on todennut, että kuolleiden kunnioittava kohtelu kuuluu artiklan soveltamisalaan, koska sillä suojataan lähiomaisten tunteita (ks. esim. M.L. v. Slovakia

14.10.2021, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännössä on muun muassa katsottu, että lähiomaisen oikeus saada kuolemaa ja ruumiin käsittelyä koskevia tietoja, oikeus saada ruumis palautetuksi kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivästystä sekä oikeus päättää hautaamiseen liittyvistä kysymyksistä ja osallistua hautajaisiin kuuluvat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltamisalaan (ks. esim. Hadri-Vionnet v. Sveitsi, 14.5.2008, 51 — 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja Marić v. Kroatia, 12.6.2014, 59 — 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

$f9

Luvan myöntämättä jättämisen lainmukaisuuden arviointi

(29) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijat ovat tuoneet esiin seikkoja, jotka puoltavat sitä, että lapsen ruumiin siirtämiselle on olemassa hautaustoimilaissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä. Nämä syyt liittyvät erityisesti siihen, että vanhemmat eivät ole yli 40 vuotta sitten noudatetun käytännön mukaisesti voineet vaikuttaa siihen, mihin lapsi on haudattu eivätkä he myöskään ole voineet osallistua hautaustoimitukseen. Asiassa on todettavissa, että vanhemmilla voi usean vuosikymmenen jälkeenkin olla perusteltu yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan liittyvä intressi saada lapsensa ruumis siirrettyä sukuhautaan.

(30) Asiassa on toisaalta erityisesti vainajan tunnistamiseksi tässä tapauksessa käytettävissä olevista menetelmistä esitetyn selvityksen perusteella otettava huomioon, että muutoksenhakijoiden lapsen jäänteiden tunnistamiseksi on välttämätöntä kajota myös muiden joukkohautaan haudattujen lasten jäänteisiin analyysien tekemiseksi. Tämä edellyttää ainakin jossain määrin luiden nostamista ja mahdollisesti toimittamista laboratorioon.

(31) Kysymys on vainajien identifioinnin osalta muiden joukkohautaan haudattujen vainajien kohtelusta ja tähän liittyen erityisesti muiden kuolleena syntyneiden lasten omaisten aseman huomioon ottamisesta tämänkaltaisessa sensitiivisessä yhteydessä. Menettelyä, jossa useiden tai kaikkien haudassa olevien lasten jäänteitä joudutaan nostamaan ja ottamaan niistä DNA-näytteet, on pidettävä hautaamisesta kuluneesta ajasta huolimatta merkittävänä puuttumisena muiden lasten omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa tässä yhteydessä, ettei muiden joukkohautaan haudattujen ruumiiden tunnistamisesta dna-näytteiden avulla tai sitä koskevasta suostumuksen hankkimisesta ole säädetty lailla. Voimassa oleva lainsäädäntö ei näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan valossa mahdollista tällaista puuttumista muiden omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan.

(32) Punnittuaan vastakkain yhtäältä muutoksenhakijoiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan liittyviä sinänsä painavia perusteita ja toisaalta joukkohautaan haudattujen muiden lasten omaisten vastaaviin oikeuksiin liittyviä intressejä sekä hautaustoimilain 2 §:ssä ilmaistua lain soveltamisen lähtökohtaa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että ruumiin siirtoluvan epäämiselle on olemassa asianmukaiset ja riittävät perusteet.

(33) Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa ja muutoksenhakijoiden valitus on hylättävä

Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(34) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Itä-Suomen aluehallintovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Minna Iivanainen ja Maarit Tiihonen, joka on myös esitellyt asian.

A

B

Muutoksenhakijat

,