TT 2024:37 – Lausuntoasia

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lausuntopyyntö työsuhteen purkamista koskevassa asiassa L 761/2022/559

Asia

Kuultavat

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Elintarviketeollisuusliitto ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.2.2024

Pääkäsittely 26.4.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisessä leipomoiden työntekijöitä koskeneessa työehtosopimuksessa (1.2.2021 – 31.1.2023) on ollut muun ohella työsuhteen päättymistä koskenut 5 § ja sen soveltamisohjeet 1 ja 2. Koeaikaa koskeneen soveltamisohjeen 2 mukaan, milloin koeaikaa halutaan käyttää, on siitä työsuhteen alkaessa nimenomaisesti sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Koeajan käyttämisestä voi myös sisältyä määräyksiä yrityksessä noudatettaviin työsääntöihin. Milloin näin on, määräykseen on syytä kiinnittää työntekijän huomiota. Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta.

KÄSITTELY VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kantaja A oli työskennellyt 7.12.2020 lukien toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa X Oy:ssä, jossa hänen tehtävikseen oli sovittu leipomon työt, jakeluauton kuljetus sekä työnantajan osoittamat muut tehtävät. A oli tehnyt ainoastaan leipomon töitä, kuten ylöslyönnin ja pakkaamisen tehtäviä.

A:n työsuhteeseen oli sovellettu yleissitovuuden perusteella leipomoiden työntekijöitä koskenutta työehtosopimusta. A:n työsopimuksen mukaan työsuhteessa noudatettava koeaika oli ollut kuusi kuukautta. Leipomoiden työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeeseen 2 oli ollut kirjattu, että työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus oli ollut neljä kuukautta.

X Oy oli 28.5.2021 purkanut A:n työsuhteen koeajalla. Asiassa on riitaa siitä, onko työsopimuksen kirjaus kuuden kuukauden koeajasta ollut työehtosopimuksen vastainen ja onko A ollut koeajalla, kun hänen työsuhteensa on päätetty.

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

VASTAUS KÄRÄJÄOIKEUDESSA

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

– miten leipomoiden työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen 1.2.2021-31.1.2023 5 §:n soveltamisohje 2:ta ja erityisesti sen viimeistä virkettä ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta” on tulkittava?

– onko työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 velvoittava työehtosopimusmääräys vai ainoastaan informatiivinen soveltamisohje?

– jos työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 on velvoittava työehtosopimusmääräys, onko kysymys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaisesta yleissitovuuden perusteella noudatettavasta määräyksestä?

– jos työsopimuslaki muuttuu koeajan pituutta koskevilta osin kesken työehtosopimuskauden, voiko myös työehtosopimuksen sisältö kyseisiltä osin muuttua kesken sopimuskauden?

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Elintarviketeollisuusliitto ry:lle ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

ELINTARVIKETEOLLISUUSLIITTO RY:N LAUSUNTO

SUOMEN ELINTARVIKETYÖLÄISTEN LIITTO SEL RY:N LAUSUNTO

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Vaatimukset

A on vaatinut, että Varsinais-Suomen käräjäoikeus velvoittaa X Oy:n suorittamaan hänelle käräjäoikeuden valmisteluistunnon 23.8.2023 pöytäkirjasta (L761/2022/559) tarkemmin ilmenevät määrät korvausta irtisanomisajan palkasta, työsuhteen perusteettomasta päättämisestä sekä oikeudenkäyntikuluista laillisine korkoineen.

Perusteet

X Oy:tä sitoneen työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeen 2 mukaan koeajan enimmäispituus oli ollut neljä kuukautta, eikä yhtiö työnantajana ollut voinut pätevästi sopia yli neljä kuukautta kestäneestä koeajasta. Työsopimuksen kuuden kuukauden koeaikaa koskeneen ehdon sijaan oli tullut noudattaa työehtosopimuksen määräystä koeajan enimmäispituudesta. Työehtosopimuksen mukaan koeaika oli ollut neljä kuukautta. A ei ollut ollut enää koeajalla työsuhdetta purettaessa, eikä työnantajalla ollut ollut perustetta koeaikapurkuun. Työnantajalla ei ollut ollut myöskään työsopimuslain 7 luvun mukaisia irtisanomisperusteita eikä 8 luvun mukaista purkamisperustetta.

$129

Soveltamisohjeen tarkoituksena oli ollut selkeyttää sitä, mitä osapuolten kesken oli sovittu. Tässä tapauksessa työehtosopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut selventää, että koeajan osalta sovellettiin työsopimuslain mukaista koeaikaehtoa sen sisältöisenä kuin se työehtosopimuksen allekirjoitushetkellä oli ollut.

Edelleen A on valmisteluistunnon pöytäkirjasta tarkemmin ilmenevin perustein katsonut, että vaikka työsuhde olisikin päätetty koeajalla, se oli tehty koeajan tarkoitukseen nähden syrjivällä ja epäasiallisella perusteella.

X Oy on vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

A:n työsopimuksessa oli sovittu kuuden kuukauden koeajasta. Työehtosopimuksen työsuhteen päättymistä koskeneessa 5 §:ssä ei ollut säädelty koeajan pituudesta ja tuossa määräyksessä oli ollut viittaus kulloinkin voimassa olleeseen työsopimuslain koeaikaehtoon. Koska leipomoalan työehtosopimuksessa ei ollut määrätty koeajasta työsopimuslaista poikkeavasti, osapuolet olivat työsopimuslain 1 luvun 4 §:n nojalla voineet pätevästi sopia koeajan kestoksi työsopimuksessa kuusi kuukautta. A:n työsuhde oli päätetty koeajan perusteella 28.5.2021 eli ennen työsopimuksessa sovitun kuuden kuukauden koeajan päättymistä.

Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 ei ollut ollut työehtosopimuksen ehto tai määräys, jota yhtiö työnantajana olisi ollut velvollinen noudattamaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n yleissitovuuden perusteella työsuhteen vähimmäisehtona. Soveltamisehto oli ollut tarkoitettu vain informatiiviseksi.

A:n työsuhteen päättäminen koeajan perusteella ei ollut johtunut syrjivästä tai epäasiallisesta syystä.

Työehtosopimusmääräyksen velvoittavuus

Elintarviketeollisuusliitto ry on katsonut, että leipomoiden työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeessa 2 oli ollut kyse informatiivisesta soveltamisohjeesta. Sekä kirjauksen sanamuoto ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta” että sen sijoittamispaikka soveltamisohjeessa korostavat sitä, että osapuolet olivat tarkoittaneet kirjauksen informatiiviseksi, eikä velvoittavaksi.

Jos osapuolet olisivat halunneet sopia koeajasta osapuolia sitovasti, olisi määräys vakiintuneiden työehtosopimuskäytäntöjen mukaisesti kirjoitettu varsinaiseen pykälään, ei soveltamisohjeeseen. Lisäksi kirjauksesta olisi tällöin jätetty pois maininta työsopimuslaista, jolloin se olisi tullut kirjoitetuksi osapuolia velvoittavaan muotoon.

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana oli sopimuksen sanamuoto sen yleiskielisessä merkityksessä. Sopimustekstin erilaisista merkitysvaihtoehdoista pyrittiin sopimuksen sisällöksi vahvistamaan ensisijaisesti se, joka parhaiten vastasi sopimukseen osallisten tarkoitusta. Tässä tapauksessa sopimuksen sanamuoto ja sijainti korostivat, että osapuolten tarkoituksena oli ollut laatia informatiivinen kirjaus.

Ennen vuotta 1986 soveltamisohjeessa oli ollut maininta siitä, että työsopimuslain mukainen enimmäiskoeaika oli kolme kuukautta. Työsopimuslaki oli muuttunut 1.5.1986 siten, että koeajan enimmäispituus oli pidentynyt kolmesta kuukaudesta neljään kuukauteen. Leipomoiden työntekijöitä koskeva uusi työehtosopimus oli tullut 5.5.1986 ja siinä tämä muutos oli lakia vastaavasti huomioitu siten, että työsopimuslain mukainen enimmäiskoeaika oli muutettu neljään kuukauteen.

Seuraavan kerran työsopimuslaissa olevaa koeajan enimmäispituutta oli muutettu 29.12.2016, kun se oli pidennetty kuuteen kuukauteen. Tämä muutos oli viety työehtosopimukseen heti, kun työehtosopimukseen seuraavan kerran tehtiin tekstimuutoksia, eli vuonna 2023. Asia ei ollut noussut esiin tätä aiemmissa työehtosopimusneuvotteluissa, koska sopimukseen ei ollut tehty tekstimuutoksia.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n näkemyksen mukaan edellä kuvattu käytäntö, jolla kyseistä työehtosopimuskirjausta oli muutettu aina työsopimuslain muuttuessa, korosti kirjauksen informatiivista luonnetta ja sitä, että osapuolten tarkoituksena ei ollut ollut luoda velvoittavaa kirjausta.

Työehtosopimuksen yleissitovuus

Elintarviketeollisuusliitto ry:n näkemyksen mukaan kyseessä ei ollut ollut velvoittava työehtosopimusmääräys, vaan informatiivinen soveltamisohje. Elintarviketeollisuusliitto ry on kuitenkin todennut, että työehtosopimuksen yleissitovuuden laajuuden arvioinnissa oli kyse työsopimuslain 2 luvun 7 §:n tulkinnasta, joka lähtökohtaisesti ei kuulunut työmarkkinaosapuolten vastuualueelle.

Työsopimuslain muuttumisen vaikutus työehtosopimuksen sisältöön

Työehtosopimuksen sisältö muuttuu ainoastaan silloin, kun sopimusosapuolet sitä yhteisesti sopimalla muuttavat.

Työnteon ehdot voivat kuitenkin määräytyä työnantajan ja työntekijän välisessä oikeussuhteessa hyvinkin usean eri oikeusnormin mukaan. Toisin sanoen, työsuhteen ehtoihin vaikuttavat työehtosopimuksen lisäksi muutkin säännöstyskeinot, joita ovat esimerkiksi lainsäädäntö ja työsopimus. Nämä oikeusnormit saatetaan voimaan toisistaan poikkeavin tavoin ja niillä voi olla toisistaan poikkeavia itsenäisiä oikeusvaikutuksia ja seuraamuksia.

Jos lainsäädäntöä muutetaan, voivat työsuhteen ehdot siten muuttua, vaikka itse työehtosopimuksen sisältö ei muuttuisi. Vastaavasti jos osapuolet sopivat työsopimuksen muutoksesta, työsuhteen ehdot muuttuvat ilman työehtosopimuksen muuttamista.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa lainsäätäjä oli muuttanut koeajan enimmäispituuden kuuteen kuukauteen. Kuten edellä on todettu, koeajan enimmäispituudesta ei ollut sovittu työehtosopimuksessa toisin. Kyseessä oleva kirjaus oli olut tarkoitettu vain tuomaan lukijalle lisätietoa työsopimuslain sisällöstä, ei muodostamaan erillistä koeajan pituutta koskevaa määräystä. Nähtävissä ei ollut mitään muutakaan syytä, miksi lakimuutos ei tässä tapauksessa olisi voinut saada aikaan niitä vaikutuksia, joita lainsäätäjä oli sillä tavoitellut.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n käsityksen mukaan leipomoalan työsuhteisiin sovellettavat ehdot olivat työsopimuslain muutoksen myötä muuttuneet siten, että työsopimuksessa oli ollut mahdollista sopia osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi kuuden kuukauden pituinen koeaika.

Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeen 2 tulkinta

Leipomoalan työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjetta 2 tulee tulkita siten, että koeajan pituus voi olla enintään neljä kuukautta. Viittauksella työsopimuslakiin tarkoitettiin tätä.

Sama kirjaus oli myös meijerityöntekijöiden työehtosopimuksessa ja tulkinta oli tältä osin sama. Liha-alan, elintarvikealojen ja panimoiden työntekijöiden työehtosopimuksissa kyseistä kirjausta ei ollut ja näissä koeajan pituus oli määräytynyt työsopimuslain mukaisesti.

Nykyisestä ajalla 13.2.2023 – 31.1.2025 sovellettavasta leipomoalan työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta kyseinen kirjaus on poistettu. Tämä oli ollut työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliiton neuvotteluesityksissä työnantajapuolen tavoitteena.

Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeen 2 velvoittavuus ja yleissitovuus

Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 oli ollut velvoittava työehtosopimusmääräys.

Soveltamisohjeiden tarkoituksena oli nimenomaisesti selkeyttää sitä, mitä osapuolten kesken oli sovittu. Tässä tapauksessa oli ollut tarkoitus selventää sitä, että koeajan osalta sovellettiin työsopimuslain mukaista koeaikaehtoa sen sisältöisenä kuin se oli ollut työehtosopimuksen allekirjoitushetkellä. Soveltamisohje tuli velvoittavuudeltaan rinnastaa työehtosopimusmääräykseen.

Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjeessa 2 oli ollut kysymys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaisesta yleissitovuuden perusteella noudatettavasta määräyksestä.

Työehtosopimuksen sisältö ei ollut voinut muuttua kesken työehtosopimuskauden. Vasta 13.2.2023 voimaan tulleen nykyisen leipomoalan työntekijöiden työehtosopimuksen kirjaus koeajasta mahdollistaa muutoksen sopimuskaudella, jos työsopimuslakiin tulisi muutos.

Jotta työehtosopimuksen sisältö olisi voinut muuttua sopimuskaudella, olisi kyseisen ehdon tullut olla muodossa ”koeajan pituus on kulloisenkin työsopimuslain säätämä”.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n kirjalliset todisteet

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n kirjalliset todisteet

Elintarviketeollisuusliitto ry:n henkilötodistelu

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n henkilötodistelu

Kysymyksenasettelu ja arvioinnin lähtökohdat

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa ensinnäkin siitä, miten leipomoiden työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohjetta 2 ja erityisesti sen viimeistä virkettä ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta” on tulkittava ja onko tuo soveltamisohje ollut velvoittava työehtosopimusmääräys vai ainoastaan informatiivinen soveltamisohje.

Elintarviketeollisuusliitto ry on edellä selostetusta lausunnostaan ilmenevillä perusteilla katsonut, että työehtosopimusosapuolet olivat tarkoittaneet soveltamisohjeen 2 informatiiviseksi soveltamisohjeeksi eikä velvoittavaksi työehtosopimusmääräykseksi.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on puolestaan edellä selostetusta lausunnostaan ilmenevillä perusteilla katsonut, että kysymys oli ollut velvoittavasta työehtosopimusmääräyksestä.

Työehtosopimuksen työsuhteen päättymistä koskeneessa 5 §:ssä on sovittu työnantajaa ja työntekijää sitovista irtisanomisajoista sekä tilanteista, joissa irtisanomisaikaa ei noudateta, jos työsuhde päättyy purkamalla tai määräaikainen työsopimus päättyy. Pykälän lopussa ovat soveltamisohjeet 1 ja 2, joista soveltamisohje 1 koskee sitä, milloin työsopimus voidaan katsoa tehdyksi määräaikaisena ja millä edellytyksillä määräaikainen työsopimus voidaan solmia. Soveltamisohjeessa 1 on lisäksi todettu, että soveltamisohje on yleinen soveltamisohje määräaikaisista työsopimuksista, eikä siihen siten kohdistu työehtosopimuslain mukaisia työehtosopimusvaikutuksia.

Työehtosopimuksessa ei ole kirjauksia koeajasta muualla kuin soveltamisohjeessa 2, jossa on todettu, että ”Milloin koeaikaa halutaan käyttää, on siitä työsuhteen alkaessa nimenomaisesti sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Koeajan käyttämisestä voi myös sisältyä määräyksiä yrityksessä noudatettaviin työsääntöihin. Milloin näin on, määräykseen on syytä kiinnittää työntekijän huomiota. Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta.” Soveltamisohjeeseen 2 ei ole sisällytetty vastaavanlaista mainintaa kuin soveltamisohjeessa 1 siitä, että soveltamisohjeeseen ei kohdistu työehtosopimuslain mukaisia työehtosopimusvaikutuksia.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työ- ja virkaehtosopimukseen sijoitettu soveltamisohje voi saada työ- ja virkaehtosopimusvaikutuksia ainakin silloin, kun sopimusosapuolet ovat yhteisesti neuvotelleet soveltamisohjeen sisällöstä. Esimerkiksi kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa soveltamisohjeita noudatetaan sitovina määräyksinä. Määräyksen sitovuutta arvioitaessa ratkaisevaa ei ole määräyksen sanamuoto, vaan osapuolten tarkoitus. Esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2007:84 ohjaavan luontoiset määräykset oli katsottu tulleen sitoviksi, kun ne oli otettu osaksi työehtosopimusta. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus 2020, s. 199)

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen katsottu, että työehtosopimusmääräysten tulkinnassa on erityistä merkitystä annettava ennen muuta sopimukseen osallisten yhteiselle tarkoitukselle, ellei tämä tarkoitus ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Työehtosopimusmääräysten sisällöksi pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se sisältö, joka vastaa parhaiten sopimukseen osallisten tarkoitusta. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos osapuolten yhteisen tarkoituksen näytetään olleen jotakin muuta kuin määräyksen sanamuodosta voisi päätellä. Sopimuksen tarkoitus selviää tyypillisesti sopimuksen solmimista edeltävistä neuvotteluista tai muista olosuhteista. Toisinaan sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista kuten osapuolten nimenomaisista kannanotoista tai vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä soveltamiskäytännöstä. Määräyksen tulkintaan voivat vaikuttaa myös sopimuksen rakenne ja systematiikka. (Saloheimo: emt. s.179 – 183 ja 185)

$131

Silloin kun tuleva lainmuutos on ollut sopimusosapuolten tiedossa työehtosopimuksesta neuvoteltaessa, oikeuskäytännössä on katsottu yksilöidyn laki- tai muun vastaavan viittauksen kohdistuvan asianomaiseen lähteeseen sellaisena kuin se oli ollut työehtosopimusta allekirjoitettaessa, jollei muuta ole sovittu (TT 2014:173 ja TT 2015:127).

$132

$133

Asiassa esitetty näyttö

$134

Työtuomioistuimessa todistajina kuullut Elintarviketeollisuusliitto ry:n neuvottelujohtaja B ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n palkkasihteeri C ovat kertoneet osallistuneensa leipomoiden työntekijöitä koskeneiden työehtosopimusten sopimusneuvotteluihin vuosina 2016, 2020 ja 2023. B oli ollut leipomoiden työntekijöitä koskeneiden työehtosopimusten kanssa tekemisissä vuodesta 2008 lukien, kun hän oli aloittanut Elintarviketeollisuusliitto ry:n palveluksessa, ja C vuodesta 2004 lukien, kun hän oli aloittanut Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n palkkasihteerinä ja osallistunut neuvottelukunnan jäsenenä työehtosopimusneuvotteluihin. B oli osallistunut myös liittojen välisiin kuukausipalavereihin, joissa oli käsitelty työehtosopimusasioita ja niihin liittyviä epäselvyyksiä.

B:n mukaan vuoden 2016 työehtosopimusneuvotteluissa oli ollut tarkoitus tehdä kilpailukykysopimusratkaisuja, mutta sen jälkeen, kun työntekijäpuolta edustanut Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry oli ilmoittanut jäävänsä kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle, osapuolet olivat päättäneet normaalin työehtosopimuskierroksen sijaan neuvotella ainoastaan maltillisesta palkkausta koskevasta sopimusratkaisusta tavoitteena saada uusi sopimusratkaisu aikaisemmin voimaan. B:n mukaan työntekijäpuoli oli asettanut nopeamman sopimusratkaisun edellytykseksi, että sopimusteksteistä ei neuvotella, joten myöskään riidanalaisesta soveltamisohjeesta 2 ei ollut neuvoteltu tai keskusteltu vuoden 2016 sopimuskierroksella. B:llä ei ole ollut muistikuvaa siitä, että työntekijäpuoli olisi nostanut koeaikaa koskevaa kysymystä millään tavalla esille.

Myös C on kertonut, että vuoden 2016 työehtosopimusneuvottelussa oli ollut tarkoituksena saada neuvoteltua uusi sopimus ennen vanhan työehtosopimuksen päättymistä tammikuun lopulla 2017. C on kertonut tiedustelleensa ensimmäisessä työehtosopimusneuvottelussa 15.9.2016 työnantajapuolen kantaa siihen, olisiko koeaikaa koskevaa soveltamisohjetta tarpeen päivittää, kun työsopimuslain koeaikaa koskevat määräykset olivat muuttumassa 1.1.2017 lukien. Työnantajapuolen edustajat olivat kuitenkin todenneet, että työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut tarvetta nostaa koeaikakysymystä esille, vaan koeaikakysymykseen voitaisiin tarvittaessa palata myöhemmin lain voimaantulon jälkeen.

B ja C ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että myöskään marraskuussa 2020 alkaneella työehtosopimuskierroksella työehtosopimuksen teksteistä tai koeaikakysymyksestä ei ollut neuvoteltu. B:n mukaan tavoitteena oli ollut tehdä lyhyt vuoden pituinen palkkaratkaisu yhden vuoden pidennysmahdollisuudella, koska tarkoituksena oli ollut päästä samaan sopimusrytmiin vientialojen työehtosopimusten kanssa. B on kertonut, että vuonna 2020 työehtosopimusosapuolet olivat olleet tietoisia siitä, että niiden välille oli syntynyt erimielisyys koeaikaa koskevan soveltamisohjeen tulkinnasta.

$135

B on kertonut, että työnantajaliitossa oli tultu tietoiseksi vuoden 2018 puolella siitä, että työntekijäpuoli oli tulkinnut soveltamisohjeen kirjausta eriävästi niin, että koeajan pituus oli ollut ainoastaan neljä kuukautta. Tällöin työnantajaliitto oli tiedottanut jäsenyrityksiään koeaikaa koskevasta erimielisyydestä sekä siitä, että työnantajapuolen mukaan soveltamisohje oli tarkoitettu ainoastaan informatiiviseksi.

B:n ja C:n mukaan vuoden 2023 työehtosopimuskierroksella oli neuvoteltu myös työehtosopimuksen teksteistä ja lopputuloksena koeaikaa koskeva soveltamisohje oli poistettu työehtosopimuksesta työnantajapuolen vaatimuksesta. B:n mukaan sopijapuolet olivat halunneet ratkaista kysymyksen koeajan pituudesta, koska siitä oli ollut riitaa.

C:n mukaan soveltamisohjeita ei ollut tarkoitettu ohjeellisiksi, vaan niiden tarkoitus oli osoittaa, kuinka työehtosopimusmääräystä tuli soveltaa käytäntöön. C:n mukaan hänelle ei ollut tullut 20 vuoden työuransa aikana vastaan sellaista ajatusta, että soveltamisohjeen merkitys voisi olla vain ohjeellinen, vaan soveltamisohjeen oli aina katsottu osoittavan, millä tavoin työehtosopimusmääräystä tuli noudattaa.

Arviointi ja johtopäätökset asiassa

Leipomoiden työntekijöitä koskeneissa työehtosopimuksissa on ollut koeaikaa koskenut soveltamisohje ainakin sopimuskaudesta 29.4.1984 – 28.2.1986 lukien. Soveltamisohje on ollut työehtosopimuksissa kysymyksessä olevilta osin muutoin samansisältöinen kuin riidan kohteena olevassa työehtosopimuksessa, mutta soveltamisohjeen viimeinen virke on ollut mainitun sopimuskauden osalta ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on kolme kuukautta” ja seuraavasta sopimuskaudesta 5.5.1986 – 28.2.1989 lukien ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta” vuoteen 2023 saakka. Nykyisestä 13.2.2023 alkaen sovellettavasta työehtosopimuksesta on poistettu maininta työsopimuslain neljän kuukauden pituisesta koeajasta. Työtuomioistuin toteaa, että työsopimuslaki on koeajan pituutta koskevalta osalta muuttunut edellisen kerran ennen 1.1.2017 voimaan tullutta työsopimuslain muutosta 1.7.1986 siten, että koeajan enimmäispituus on pidentynyt kolmesta kuukaudesta neljään kuukauteen.

$136

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan soveltamisohjetta 2 on arvioitava kokonaisuutena irrottamatta kokonaisuudesta viimeistä virkettä ja arvioimalla erikseen sen työehtosopimusvaikutusta. Soveltamisohje on sen voimaan tulosta alkaen sisältänyt koeajasta sopimista koskevan kirjauksen, kuten työsopimuslaissa on säädetty, viittauksen mahdollisiin yrityksessä noudatettaviin työsääntöihin ja koeajan pituutta koskevan työsopimuslain mukaisen kirjauksen. Työtuomioistuimen arvion mukaan soveltamisohje 2 on kokonaisuutena arvioiden sisältönsä ja sanamuotojensa perusteella informatiivinen.

$137

$138

Soveltamisohjeen 2 tulkinnasta ei ole ollut sopijapuolten välillä erimielisyyttä ennen 1.1.2017 voimaan tulleita työsopimuslain muutoksia. Siihen saakka soveltamisohjeesta ilmenevä työsopimuslain mukainen koeaika ja työsopimuslaissa säädetty koeaika ovat olleet yhtä pitkät. Erimielisyys soveltamisohjeen velvoittavuudesta on syntynyt viimeistään vuonna 2018, jolloin B:n kertoman mukaan työnantajaliitossa oli tultu tietoiseksi siitä, että työntekijäpuoli oli tulkinnut soveltamisohjeen kirjausta siten, että koeajan pituus oli ollut ainoastaan neljä kuukautta. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan erimielisyys asiassa on todennäköisesti syntynyt jo syksyllä 2017, jolloin B:n kertoman mukaan työnantajaliitossa oli käyty keskustelua soveltamisohjeen velvoittavuudesta.

B:n ja C:n kertoman mukaan marraskuussa 2020 alkaneella työehtosopimuskierroksella työehtosopimusteksteistä tai koeaikakysymyksestä ei ollut neuvoteltu, vaikka sopijaosapuolet olivat olleet tietoisia siitä, että niiden välille oli syntynyt erimielisyys koeaikaa koskevan soveltamisohjeen tulkinnasta. B:n mukaan tavoitteena oli ollut tehdä lyhyt vuoden pituinen palkkaratkaisu yhden vuoden pidennysmahdollisuudella, koska tarkoituksena oli ollut päästä samaan sopimusrytmiin vientialojen työehtosopimusten kanssa.

$139

Edellä olevan johdosta työtuomioistuin esittää lausuntonaan käräjäoikeudelle, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 ei ole velvoittava työehtosopimusmääräys vaan informatiivinen soveltamisohje. Käräjäoikeuden ratkaistavaksi kuitenkin jää, miten soveltamisohjeen velvoittavuutta on käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa arvioitava.

Työtuomioistuimen lausunnon lopputulos huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa käräjäoikeuden lausuntopyynnössään esittämiin muihin kysymyksiin.

Eri mieltä olevan jäsenen Ilveskiven lausunto:

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisessä leipomoiden työntekijöitä koskeneessa työehtosopimuksessa (1.2.2021 – 31.1.2023) on työsuhteen päättymistä koskeneessa 5 §:ssä sovittu työnantajaa ja työntekijää sitovista irtisanomisajoista sekä tilanteista, joissa irtisanomisaikaa ei noudateta, jos työsuhde päättyy purkamalla tai määräaikainen työsopimus päättyy. Pykälän lopussa ovat soveltamisohjeet 1 ja 2, joista soveltamisohje 1 koskee sitä, milloin työsopimus voidaan katsoa tehdyksi määräaikaisena ja millä edellytyksillä määräaikainen työsopimus voidaan solmia. Soveltamisohjeessa 1 on lisäksi todettu, että soveltamisohje on yleinen soveltamisohje määräaikaisista työsopimuksista, eikä siihen siten kohdistu työehtosopimuslain mukaisia työehtosopimusvaikutuksia.

Riidan kohteena olevassa soveltamisohjeessa 2 todetaan, että ”Milloin koeaikaa halutaan käyttää, on siitä työsuhteen alkaessa nimenomaisesti sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Koeajan käyttämisestä voi myös sisältyä määräyksiä yrityksessä noudatettaviin työsääntöihin. Milloin näin on, määräykseen on syytä kiinnittää työntekijän huomiota. Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta.” Soveltamisohjeeseen 2 ei myöskään ole sisällytetty vastaavanlaista mainintaa kuin soveltamisohjeessa 1 siitä, että soveltamisohjeeseen ei kohdistu työehtosopimuslain mukaisia työehtosopimusvaikutuksia.

Leipomoiden työntekijöitä koskeneissa työehtosopimuksissa on ollut koeaikaa koskenut soveltamisohje ainakin sopimuskaudesta 29.4.1984 – 28.2.1986 lukien. Kun työsopimuslain mukainen koeaika oli muuttunut 1.7.1986 kolmesta kuukaudesta neljään kuukauteen, osapuolet olivat muuttaneet työehtosopimuksen tekstiä seuraavalle sopimuskaudelle siten, että soveltamisohjeessa oli lukenut ”Työsopimuslain mukaan koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta”. Seuraavan kerran työsopimuslaissa olevaa koeajan enimmäispituutta oli muutettu 29.12.2016, kun se oli pidennetty kuuteen kuukauteen.

Käydessään neuvotteluita 1.2.2017 – 31.1.2021 ja 1.2.2021 – 31.1.2023 voimassa olleista leipomoalan työehtosopimuksista työehtosopimuksen osapuolet eivät olleet puuttuneet kyseiseen kirjaukseen, eikä työnantajaliitto Elintarviketeollisuusliitto ry ollut esittänyt sen muuttamista kummallakaan neuvottelukierroksella, vaikka lain muuttuminen oli ollut osapuolten tiedossa molemmilla neuvottelukierroksilla. Todistaja C:n mukaan hän olisi ottanut muutoksen esille 15.9.2016 pidetyissä neuvotteluissa. Todistajan mukaan asiaan ei tuolloin kuitenkaan olisi haluttu puuttua. Epäselväksi on jäänyt, kumman aloitteesta soveltamisohje jätettiin ennalleen, eikä koeajan pituutta koskevaa kirjausta muutettu vastaamaan lainsäädäntömuutosta.

Vuoden 2023 työehtosopimuskierroksella oli neuvoteltu myös työehtosopimuksen teksteistä ja työnantajapuoli oli tuonut neuvottelupöytään ”paritusesityksen”, jossa olivat olleet yhtäältä työnantajapuolen muutosesitykset, mukaan lukien koeaikaa koskeva esitys, ja toisaalta työntekijäpuolen muutosesitykset. Neuvotteluiden lopputuloksena koeaikaa koskeva soveltamisohje oli poistettu työehtosopimuksesta työnantajapuolen vaatimuksesta.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että osapuolet eivät olleet tarkoittaneet omaksua työsopimuslain koeaikaa koskevia muutoksia työehtosopimuksen osaksi ennen vuoden 2023 neuvottelukierrosta. Työehtosopimuksen 5 §:n soveltamisohje 2 oli siten ollut velvoittava työehtosopimusmääräys ja soveltamisohjeessa 2 oli ollut kysymys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaisesta yleissitovuuden perusteella noudatettavasta määräyksestä.

Olen samaa mieltä kuin jäsen Ilveskivi.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n tavoitteet leipomoalan työehtosopimusneuvotteluihin 13.1.2023

Ote leipomoiden työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta 19.4.1984 -28.2.1986

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n esitys leipomoita koskevan työehtosopimuksen uudistamiseksi ajalle 1.3.1986 – 29.2.1988 (erit. kohta 16)

Ote leipomoiden työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta 5.5.1986 -28.2.1989

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläistenliitto SEL ry:n paritusesitys 13.2.2023

B, neuvottelujohtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry

C, palkkasihteeri, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Lausunnosta on äänestetty.