Ahtaajana työskennellyt työntekijä ei ollut kyennyt kaikkiin ahtaajan tehtäviin sydänsairaudestaan johtuvien rajoitteiden vuoksi. Tuomiossa katsottiin jääneen näyttämättä, että työntekijällä ei olisi ollut edellytyksiä selviytyä työpaikalla tarjolla olevista työtehtävistä kohtuullisin mukautuksinkaan. Jättämällä tekemättä kohtuulliset mukautukset työnantajan katsottiin päättäneen työsopimuksen vammaisuuden perusteella syrjinnän kiellon vastaisesti. Työnantajalla ei siten ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä irtisanoa ahtaajan työsopimusta.

Työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta. Erityisen moitittavana ja siten korvausta korottavana tekijänä pidettiin sitä, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti oli perustunut työnantajan linjaukseen, jonka mukaan pysyvästi työrajoitteisille ei ollut mahdollistettu työn mukauttamista.

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

Satamaoperaattorit ry

Kuultavat

X Oy

Avoin työttömyyskassa, A-kassa

Työllisyysrahasto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 11.2.2025

Suullinen valmistelu 17.6.2025

Pääkäsittely 12. ja 13.11.2025

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välinen ahtausalan työehtosopimus (1.2.2023 — 28.2.2025) on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia sellaisina kuin ne olivat 1.1.2017:

Yleissopimus 4.6.1997

Lomapalkkasopimus 21.3.2005

Irtisanomissuojasopimus 10.5.2001

[- -]

5. Keskeytymättömän 3-vuorotyön piiriin kuuluu tavaran toimitus varastoon ja varastosta, varastointi ja tavaran laivaukseen liittyvä esi- ja jälkikäsittely sekä laiva-ahtaus. Muilta osin työt voidaan tehdä 2-vuorotyönä.

6. 54 vuotta täyttäneellä työntekijällä on oikeus kieltäytyä vuorotyöstä. Tästä on ilmoitettava työnantajalle vähintään kaksi viikkoa ennen päivätyöhön siirtymistä. Vuorotyölisiä ei tällöin makseta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettava irtisanomissuojasopimus 10.5.2001 on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1 — 2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy — käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 12:2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli Oy Y Ab:n, sittemmin 22.6.2022 lukien X Oy:n palveluksessa vuodesta 1993 lukien ahtaajan tehtävässä. A teki kaksivuorotyötä eli aamuvuoroa (kello 7.00 — 15.30) ja iltavuoroa (kello 15.30 — 23.00) kesään 2005 asti.

A:lla todettiin kesällä 2005 sydänsairaus. Puhjennut sairaus otettiin huomioon lääkärin ohjeistuksen mukaisesti. A:n työaikaa mukautettiin siten, että hän teki vain päivätyötä eli aamuvuoroa. Lisäksi työnkuvaa mukautettiin poistamalla raskain työvaihe (laivasurraus).

Vuonna 2019 A sai aivoinfarktin, jonka seurauksena hän oli sairauslomalla 23.9.2019 ja 29.5.2020 välisen ajan. A palasi töihin 30.5.2020 ja siirtyi tekemään normaalia ahtaajan työtä kahdessa vuorossa. Työnantaja mukautti lyhyen työssäolojakson jälkeen ahtaajan tehtäviä siten, ettei A suorittanut laivasurrausta, jonka todettiin vaarantavan A:n terveyden

A oli sairauslomalla 21.2. — 1.3.2022 (mahatauti), 30.3. — 1.4.2022 (koiran purema) ja 26.5. — 3.6.2022 (akuutti ylähengitystieinfektio ja vahvistettu korona

Hän sai heinäkuussa 2022 sairauskohtauksen, jonka seurauksena hänelle asennettiin sydämentahdistin 3.8.2022. A oli sairauslomalla ajanjaksot 30.7. — 30.9.2022 ja 6. — 19.10.2022 (muu leikkaus).

Sairauspoissaolon aikana 22.9.2022 järjestetyssä työterveysneuvottelussa A:n työkyvyssä todettiin määräaikaisia rajoitteita, minkä seurauksena työnantaja osoitti A:lle mukautettuja ahtaajan tehtäviä määräaikaisesti aamu- ja iltavuorossa 1. — 5.10.2022 ja 20.10. — 18.12.2022 siten, ettei hän suorittanut laivasurraukseen tai vetomestarin ajoon liittyviä työtehtäviä eikä työskennellyt korkealla.

Joulukuussa 2022 puutteellisesti asennettu sydämentahdistin aiheutti A:lle uuden sairauskohtauksen, minkä seurauksena A:lle asetettiin ajokielto ja sairauspoissaolo kolmeksi kuukaudeksi 19.12.2022 — 19.3.2023. Ennen sairauskohtausta A oli tehnyt ahtaajan vuorotyötä ja toiminut pääasiassa trukkikuskina.

Sairausloman jälkeen A ilmoitti halustaan palata töihin. Häntä hoitaneen kardiologin mukaan aiemman työn jatkamiselle ei ollut esteitä 19.3.2023 jälkeen, mutta työn tulisi olla aamuvuoroja. A:n esihenkilö ilmoitti, että työnantajalla ei ollut tarjolla A:n työkykyyn soveltuvaa työtä ainoastaan aamuvuorossa. A oli edelleen sairauslomalla ajalla 20.3. — 30.4.2023.

Sairauspoissaolon aikana työnantaja ohjasi A:n työkykyarvioon, joka järjestettiin 6.4.2023. A:n työkyvyn rajoitteiksi todettiin vuorotyön tekeminen ja pysyvänä rajoitteena surraus. Työkykyarvion jälkeen järjestettiin työterveysneuvottelu 12.4.2023. Työterveysneuvottelussa 12.4.2023 A:n työkyvyn palautumisen todettiin olevan epätodennäköistä ja raskaan pitkäkestoisen työn sekä vuorotyön olevan riskitekijöitä A:n terveydelle. Lisäksi todettiin, että A soveltuu kaikkiin muihin työtehtäviin laivasurrausta lukuun ottamatta, ja lisäksi vuorotyö ei ole suositeltavaa

A ilmoitti 28.4.2023 työnantajan edustajalle olevansa työkykyinen ahtaajan tehtäviin, mutta ainoastaan aamuvuorossa ja laivasurraus pois lukien, ja saapui työpaikalle 2.5.2023. A työskenteli 8. — 12.5.2023 ja 3.7. — 19.9.2023siivouskoneen kuljettajan tehtävässä aamuvuorossa. Tämän jälkeen A:lle ei tarjottu enää työtä, ja palkanmaksu lopetettiin 15.11.2023. Vastaajapuolen mukaan työnantaja oli siinä käsityksessä, että A:lle oli myönnetty sairauspoissaolo ajalle 1.9.2023 — 31.3.2024. Kantajan mukaan A ei ollut hakenut sairauslomaa tai sairauspäivärahaa vaan sitä oli myönnetty hänelle takautuvasti.

Työnantaja ohjasi A:n 1.6. ja 7.11.2023 järjestettyihin työkykyarvioihin ja järjesti vielä kolme työterveysneuvottelua 17.5., 19.9. ja 20.12.2023 A:n työkyvyn selvittämiseksi.

Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 13.2.2024 henkilöön liittyvällä perusteella (olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt työkyky). Työsuhde päättyi 6 kuukauden irtisanomisajan jälkeen 13.8.2024. Irtisanomisajalla A:lla ei ollut työvelvoitetta.

Erimielisyys koskee sitä, onko työnantajalla ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen oikeus irtisanoa A:n työsopimus työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikkenemisen perusteella vai olisiko hänelle pitänyt järjestää terveydentilan ja työkyvyn huomioivaa työtä.

KANNE

VASTAUS

TODISTELU

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

3 § Keskusjärjestösopimukset

9 § Työaikamääräykset

2 § Irtisanomisen perusteet

Soveltamisohje

12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

13 § Korvauksen määrä

.

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan 10.5.2001 irtisanomissuojasopimuksen 1 luvun 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen

2. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 79.395,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.2.2025 lukien ja

3. velvoittaa X Oy:n ja Satamaoperaattorit ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 32.996,55 eurolla korkoineen.

Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 154.041,35 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Irtisanomisilmoitus 13.2.2024

2. Työnantajan sairauspäivärahahakemus

3. Luottamusmiehen listaus tilapäisten työntekijöiden käytöstä aikavälillä kevät 2023 – syksy 2024

4. Työnantajan laskelmat tilapäisten työntekijöiden käytöstä 1.1.2023 — 30.6.2024

5. HUS, tiivistelmä A:n hoidosta vuodelta 2005

6. Mehiläinen potilaskertomus 1.9.2022

7. Mehiläinen potilaskertomus 4.10.2018

8. Mehiläinen potilaskertomus 4.6.2021

9. Mehiläinen potilaskertomus 16.2.2023

10. Mehiläinen potilaskertomus 20.3.2023

11. Mehiläinen potilaskertomus 17.3.2023

12. Mehiläinen potilaskertomus 6.4.2023

13. Mehiläinen potilaskertomus 12.4.2023

14. Mehiläinen potilaskertomus 4.5.2023

15. Mehiläinen potilaskertomus 17.5.2023

16. Mehiläinen potilaskertomus 2.8.2023

17. Mehiläinen potilaskertomus 7.8.2023

19. Mehiläinen potilaskertomus 4.10.2023

20. Mehiläinen potilaskertomus 7.11.2023

21. Työterveysneuvottelumuistio 22.9.2022

22. Työterveysneuvottelumuistio 12.4.2023

23. Työterveysneuvottelumuistio 17.5.2023

24. Työterveysneuvottelumuistio 19.9.2023

25. Potilaskertomus 16.3.2023

26. [Luovuttu]

27. A:n viestit työnantajalle 8.10.2023 — 14.2.2024

28. [Luovuttu]

29. Lääkärinlausunto 19.3.2024 C

30. Lääkärinlausunto 4.3.2025 C

31. Kardiologin konsultaatio 1.6.2023 (G2)

32. 20.12.2023 potilaskertomus

34. Lääkärinlausunto 4.10.2023

35. Lääkärinlausunto 12.4.2023

36. Kertomus 31.7.2023

37. Kertomus 2.8.2023

38. Kertomus 7.8.2023

39. [Luovuttu]

40. Kertomus 14.8.2023

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Työkykysuunnitelma 27.5.2020

2. Työkykysuunnitelma 30.9.2020

3. Työkykysuunnitelma 21.1.2021

4. Työkykysuunnitelma 14.10.2021

5. Työterveysneuvottelumuistio 14.10.2021

6. Työterveysneuvottelumuistio 22.9.2022

7. Potilaskertomus 16.3.2023

8. Työterveysneuvottelumuistio 12.4.2023

9. Mehiläisen potilaskertomus 12.4.2023

10. Mehiläisen potilaskertomus 4.5.2023

11. HR Business Partnerin, Business Unit Managerin, luottamusmiehen ja A:n välinen sähköpostiketju 28.4. — 3.5.2023

12. Työterveysneuvottelumuistio 17.5.2023

13. Mehiläisen potilaskertomus 17.5.2023

14. A:n työkykyarvio 1.6.2023

15. Mehiläisen potilaskertomus 12.9.2023

16. Työterveysneuvottelumuistio 19.9.2023

17. Sähköpostiketju HRD Managerin, Business Unit Managerin ja A:n välillä 19.9. — 27.9.2023

18. Mehiläisen potilaskertomus 4.10.2023

19. HRD Managerin sähköposti A:lle 18.10.2023

20. Mehiläisen potilaskertomus 7.11.2023

21. A:n toimenkuva 7.11.2023 työkykyarviota varten

22. Työterveysneuvottelumuistio 20.12.2023

23. Erimielisyysmuistio 11.5.2023

24. Mehiläisen potilaskertomus 7.8.2023

25. Mehiläisen potilaskertomus 31.7.2023

26. Mehiläisen potilaskertomus 20.12.2023

27. Sähköpostiketju X:n HR:n edustajien ja työterveyshuollon välillä 21.7.-2.8.2023.

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. B, pääluottamusmies

3. C, ylilääkäri

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, Business Unit Manager

2. E, HR Business Partner

3. F, HRD Manager

4. G, työterveyslääkäri, X Oy

Perustelut

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen (10.5.2001) 1 luvun 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen

3. velvoittaa X Oy:n maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 12.409,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien sekä

4. velvoittaa X Oy:n ja Satamaoperaattorit ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 32.996,55 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Työsuhteen päättämiselle ei ole ollut asiallisia ja painavia syitä

A:n työsuhteen päättämiselle ei ole ollut irtisanomiseen oikeuttavia asiallisia ja painavia syitä. Työnantajan olisi tullut ottaa huomioon A:n terveydentila, vammaisuus ja työkyvyn aleneminen sekä aktiivisesti tukea työntekijää esimerkiksi työaikaa ja tehtäviä koskevilla järjestelyillä ja kaikilla muillakin mahdollisilla järjestelyillä, jotta poikkeuksellisen pitkä työsuhde olisi voinut jatkua.

A:lla todettiin sydänsairaus vuonna 2005 ja hänelle asennettiin sairauden edellyttämä sydämentahdistin vuonna 2022. Näiden terveydentilaan liittyvien seikkojen on todettu vaikuttavan A:n työkykyyn alentavasti. A:lla on ollut yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettu pitkäaikainen vamma tai rajoitteen aiheuttava sairaus, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa on estänyt täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työnantajan olisi tullut selvittää ja järjestää kohtuulliset mukautukset A:n työssä selviytymiseksi. Kohtuullisiin mukautuksiin velvollisella työnantajalle on ollut velvollisuus ryhtyä kommunikoimaan vammaisen henkilön kanssa mukautuksen toteuttamisesta. Näin ei ole toimittu A:n kohdalla.

A työskenteli mukautetulla työajalla ja mukautetulla työnkuvalla vuodesta 2005 vuoteen 2020 saakka. Tämän jälkeen A määrättiin tekemään normaalia ahtaajan työtä kahdessa vuorossa. Aiemmin 15 vuotta noudatetun mukautuksen poistamisen jälkeen A:n terveydentila alkoi heiketä ja aiemmin todettu sydänsairaus pahentua. Työnantajan omistajanvaihdos alkuvuonna 2022 vaikutti työntekijöille myönnettyjen rajoitteiden (mukautusten) antamiseen.

Työnantaja ei ole huomioinut A:n terveydentilaa tai vammaisen henkilön oikeutta kohtuullisiin mukautuksiin. A:lta on evätty asianmukaiset tukitoimet ja esimerkiksi työaikajärjestelyt, mikä on johtanut työsuhteen työehtosopimuksen vastaiseen irtisanomiseen. Työnantajan olisi tullut antaa A:lle mahdollisuus tehdä työtä päivätyössä (työtä aamuvuorossa) ja mukautetulla työnkuvalla. A:lla on todettu rajoite tehdä vuorotyötä. Lisäksi on suositeltu, ettei hän tekisi pitkäkestoista ja fyysisesti kuormittavaa ”laivasurrausta”. Tämä rajoite on ollut helposti huomioitavissa, sillä esimerkiksi lyhytkestoinen surraus on soveltunut A:n työkykyyn.

A:n kohdalla osa-aikatyön käyttöä ei ole työnantajan toimesta edes harkittu, vaikka tämäkin mahdollisuus olisi tullut selvittää ja tarvittaessa mukauttaa, ”räätälöidä,” työaikaa ja työnkuvaa. A:n työn asianmukainen mukauttaminen ei ole ollut työnantajan kannalta kohtuutonta.

Terminaalissa on ollut paljon A:lle soveltuvaa työtä, kuten lastausta ja purkamista haarukka-, rulla- ja terästrukeilla sekä konttikoneella. Lisäksi terminaalissa on ollut työtä siivouskoneen kuljettajana ja ns. jalkamiehenä auttamassa lautojen ja kiilojen asettamisessa sekä myös ns. terminaalisurrausta. Terminaalissa tehtävän työn osalta A:n työntekoa on rajoittanut hänelle asetettu rajoite vuorotyön tekemiseen. Terminaalissa tehtävä työ ei ole ollut ns. laivasurrausta, johon A:lla on niin ikään todettu rajoite. Laivasurraus on ollut työrajoitteen piirissä, mutta ei sen sijaan laivalla ns. signaalimiehenä työskentely.

Asiassa on huomioitava myös se, että työnantaja on työehtosopimuksen perusteella ollut velvollinen mukauttamaan tiettyyn ikään tulleiden ahtaajien työaikaa. Ahtausalan työehtosopimuksen 9 §:n 6 kohdan mukaan 54 vuotta täyttäneelle työntekijällä on oikeus kieltäytyä vuorotyöstä.

Yksin tämä osoittaa, että työnantajan on tullut huomioida liiketoimintansa järjestämisessä työntekijöiden työaikamuotojen vaihtelu erilaisista henkilöön liittyvistä pakottavista syistä. A:n terveydentilan ja vammaisuuden huomioiminen työaikamuodossa ei ole kohtuuton vaade, kun työaikamuodon järjestelyjä on tullut tehdä terveille, mutta ikääntyville työntekijöille. Molemmissa on kyse työntekijän henkilöön liittyvien seikkojen (terveydentila ja ikä) huomioimisesta.

A:n irtisanomisen aikaan 2024 työnantajalla on ollut noin kaksikymmentä 54 vuotta täyttänyttä ahtaajaa, jotka ovat työehtosopimuksen 9 §:n 6 kohdan perusteella kieltäytyneet vuorotyöstä. Nämä työntekijät ovat saaneet tehdä päivätyötä, eli aamuvuoroa kello 07.00 — 15.30. Työntekijät ovat olleet H, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, A2, B2, C2 ja D2.

Ei voi olla hyväksyttävää, että työnantaja poistaa vuorotyön siihen velvoittavan työehtosopimusmääräyksen nojalla joiltain henkilöiltä, mutta epää sen henkilöltä, jonka terveydentila edellyttää samanlaista työaikajärjestelyä.

Lisäksi on huomioitava, että samaan aikaan A:n irtisanomisen kanssa työnantaja on myös käyttänyt huomattavan paljon tilapäisahtaajia, eli tarvittaessa työhön kutsuttavaa työvoimaa, päivätyössä (aamuvuoro klo 07.00 — 15.30), jonka on todettu soveltuvan A:lle ja jota työtä hän oli saanut tehdä 15 vuotta ennen kuin häneltä tämä oikeus evättiin.

Tilapäisahtaajia on käytetty keskimäärin aamuvuoroissa seuraavasti:

– kevät 2023 (tammikuu-kesäkuu) 2.125,28 työvuoroa ka. 15,7/päivä, josta 7,05 henkilöä aamuvuorossa,

– syksy 2023 (heinäkuu-joulukuu) 1.657 työvuoroa ka. 12,4/päivä, josta 5,77 henkilöä aamuvuorossa,

– kevät 2024 (tammikuu-kesäkuu) 1.678 työvuoroa ka. 12,9/päivä, josta 6,52 henkilöä aamuvuorossa,

– syksy 2024 (heinäkuulta 31.12.2024 asti) 1.908 työvuoroa ka. 14,2/päivä, josta 6,7 henkilöä aamuvuorossa.

Ei voi olla hyväksyttävää, että työnantaja tarjoaa A:lle soveltuvaa, vammaisuuden ja työkyvyn alenemisen huomioivaa, työtä tilapäiselle työvoimalle, jolla ei ole subjektiivista oikeutta saada ainuttakaan työvuoroa, mutta samaan aikaan evää oikeuden A:lta.

Työnantaja on teettänyt useilla ahtaustyöntekijöillä työtä, jota tehdään terminaalissa ja jota olisi voitu ohjata A:lle. Esimerkiksi ahtaajat S ja V ovat työskennelleet yli 10 vuotta pääosin vain terminaalissa ja tehneet vain aamuvuoroa. Lisäksi esimerkiksi ahtaajat E2 ja F2 ovat jo pitkään tehneet työtä pääosin terminaalissa, mutta kylläkin ns. vuorotyössä. S on työskennellyt pääsääntöisesti pallettityössä ja V on lastannut kontteja (rullia). F2 ja E2 ovat työskennelleet sekä rulla- että pallettitrukeissa. Kenellekään mainituista työntekijöistä ei ole todettu minkäänlaisia työkykyrajoitteita. Työnantajan menettely tältä osin osoittaa, että A:lle sopivaa, tämän työkykyrajoitteet huomioivaa työtä, on ollut tarjolla jatkuvasti, mutta sitä on ohjattu ns. terveille työntekijöille ja työn sisältöä on soviteltu heidän toiveidensa mukaan.

Työnantajan kielteisestä ja epälojaalia suhtautumista A:n työllistämismahdollisuuksien selvittämiseen osoittaa lisäksi se, että A olisi ollut valmis työkokeilun aloittamiseen työpaikalla eri tehtävissä elokuussa 2023 ja tästä sovittiin työnantajan kanssa. Lopulta työnantaja ei tähän ryhtynyt, vaan jatkoi A:lle jo aiemmin toukokuussa 2023 osoitettua tehtävää siivouskoneen kuljettajana. Tämänkin työn teettäminen lopetettiin 19.9.2023.

A:n työsuhteen irtisanominen henkilöperusteella on ollut työehtosopimuksen vastaista. A:n työsuhde on päätetty sydänsairauden, terveydentilan ja vammaisuuden edellyttämiä mukautuksia myöntämättä ja syrjinnän kiellon vastaisesti.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Korvauksen määrässä tulee huomioida A:n poikkeuksellisen pitkä ja moitteeton työsuhde, työttömyyden kesto, työnantajan tukitoimien ja työaikajärjestelyjen laiminlyönti, A:n korkea ikä ja työllistymismahdollisuuksien heikkous. Lisäksi korvauksen määrässä on korottavana seikkana otettava huomioon, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönnin perusteella työnantaja on päättänyt A:n työsopimuksen vammaisuuden perusteella ja syrjinnän kiellon vastaisesti.

Kohtuullinen korvaus on 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä (20 x 3.969,76), eli 79.395,20 euroa.

Laskenta: tuntipalkka 23,08 e x 172 h = 3.969,76 euroa.

Puolet korvauksesta on kohdistettava perusteettoman päättämisen aiheuttamaan kärsimykseen (aineeton vahinko) ja puolet palkkaetujen menetykseen (aineellinen vahinko).

Työsuhteen päättämiselle on ollut asiallinen ja painava syy

A:n työkyky oli olennaisesti ja pitkäaikaisesti vähentynyt

A:n työkyky oli tosiasiassa merkittävästi alentunut välittömästi työsopimuksen päättämistä edeltävänä aikana yhteensä noin neljän ja puolen vuoden ajan, ja A:lle oli myönnetty yli vuoden yhtäjaksoinen sairauspoissaolo muutamaa yksittäistä päivää lukuun ottamatta aikavälille 19.12.2022 — 31.3.2024.

Ahtaajan tehtävä on fyysisesti raskasta työtä, jota tehdään kaksivuorotyönä. Ahtaajan tehtäviin kuuluu keskeisesti muun muassa surrausta (lastien kiinnitystä ja irrotusta laivoissa ja varastossa, painavien ketjujen ja lukkojen nostelua ja kantamista), korkealla ja kuumissa olosuhteissa työskentelyä sekä toistuvaa kävelyä kaltevilla rampeilla. Ahtaajan tehtävät ovat turvallisuussyistä erityistä tarkkuutta vaativia, minkä lisäksi tehtävissä on aikataulupaine. Ahtaajan tehtävästä ei ole mahdollista poistaa kaikkia fyysisesti ja/tai psyykkisesti raskaita tehtäviä.

Raskaan, pitkäkestoisen työn ja vuorotyön tekeminen olivat riskitekijöitä A:n terveydelle. Työterveysneuvotteluissa 17.5., 19.9. ja 20.12.2023 A:n työkyvyn rajoitteina todettiin olevan fyysisesti ja/tai henkisesti raskas työ, vuorotyö ja hankalat työskentelyolosuhteet (esimerkiksi kuumuus), ja A:n todettiin olevan sopimaton työhönsä ilman rajoitteiden edellyttämiä työn muokkauksia.

Helmikuussa 2024 käsillä olleiden tietojen perusteella työnantaja katsoi, että A:n kokonaisterveydentila oli heikentynyt siten, että hänen työkykynsä oli olennaisesti ja pitkäaikaisesti vähentynyt hänen työsopimuksensa mukaisiin ahtaajan tehtäviin. A:n merkittävien ja pysyvien työkyvyn rajoitteiden vuoksi työnantajalla ei ollut tarjota työtä, johon A:n jäljellä oleva työkyky olisi riittänyt ja joka ei olisi vaarantanut A:n tai muiden työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta. Työkyvyn palautuminen oli työterveyshuollon näkemyksen mukaan epätodennäköistä ja työkyvyn merkittävät rajoitteet olivat pysyviä. Työnantajalta ei käsillä olevassa tilanteessa voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Tarjolla ei ole ollut muuta työtä

Ennen A:n työsopimuksen irtisanomista työnantaja selvitti kattavasti uudelleensijoittumismahdollisuuksia työnantajan organisaatiossa.

Kaikkiin työnantajan organisaatiossa tehtäviin töihin kuului olennaisesti fyysisesti ja/tai psyykkisesti raskaita tehtäviä. Työterveyshuollon mukaan A:n jäljellä oleva työkyky olisi vuonna 2023 riittänyt kiireettömään trukin kuljetustyöhön sisätiloissa tai signaalimiehenä toimimiseen päivävuorossa. Trukin kuljettajan työ sisältää muun muassa toistuvaa trukin kyydistä pois nousemista, lastien (kuten autojen ja junanvaunujen) purkamista ja painavien vanerilevyjen liikuttelemista, minkä lisäksi trukin kuljettajan työhön liittyy aikataulupaine. Signaalimiehen tehtävä puolestaan vaatii tarkkuutta, sillä signaalimies vastaa työntekijöiden ja lastin turvallisuudesta. Tehtävään kuuluu olennaisesti kaltevilla rampeilla ja konttien päällä liikkumista, ja työkohteeseen pääseminen itsessään edellyttää fyysisiä ponnisteluja. Lisäksi kaikissa koneilla tehtävissä töissä työskentelyyn liittyy kuumassa työskentelyä, sillä koneen ohjaamot lämpenevät auringossa kuumiksi ilmastoinnista huolimatta.

Työnantajalla ei ollut mahdollisuutta eikä liiketaloudellista perustetta luoda A:lle täysin uutta tehtävää, jossa A olisi voinut työskennellä kiireettömästi ainoastaan viileissä sisätiloissa ilman fyysisesti ja/tai psyykkisesti raskaita työvaiheita. A:n jäljellä oleva työkyky ei olisi riittänyt työnantajalla tarjolla oleviin töihin, eikä työnantaja olisi A:n ja muiden työntekijöiden työturvallisuutta vaarantamatta voinut tarjota A:lle muita tehtäviä.

A:n työkyvyn merkittävien ja pysyvien rajoitteiden vuoksi työnantajalla ei ollut tarjota tämän jäljellä olevaan työkykyyn soveltuvia muita töitä.

Työnantaja ei ole laiminlyönyt ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin

Työnantaja toteutti vuodesta 2005 lukien laajasti erilaisia mukautuksia A:n työhön paluun ja työllistymisen tukemiseksi. Työnantajan toimilla ei ollut A:n työkykyä kohentavia vaikutuksia, vaan työkyvyn merkittävät rajoitteet muodostuivat tosiasiassa pysyviksi.

Vuonna 2005 työnantaja mukautti A:lla todetun sydänsairauden seurauksena tämän työsopimuksen mukaisia ahtaajan töitä tämän työkyvyn rajoitteiden mukaisesti siten, että A ei tehnyt ahtaajan tehtäviin keskeisesti kuuluvaa fyysisesti raskasta laivasurrausta eikä työskennellyt lainkaan iltavuorossa. A sai sittemmin vuonna 2019 sairauskohtauksen (aivoinfarkti), jonka seurauksena A oli pois työstä noin kahdeksan kuukauden ajan. Kun A palasi töihin aivoinfarktin jälkeen, työnantaja mukautti lyhyen työssäolojakson jälkeen ahtaajan tehtäviä siten, ettei A suorittanut laivasurraukseen liittyviä työtehtäviä, joiden todettiin vaarantavan A:n terveyden. A:n ja työnantajan yhteisesti sopimalla tavalla A siirtyi myös vuonna 2020 vuorotyöhön, jotta A:lle voitiin tarjota vaihtelevia työtehtäviä tämän työkyvyn tukemiseksi työterveyshuollon suosittelemin tavoin. A koki hänelle osoitetut työtehtävät haastaviksi muun muassa kiireisen tahdin, meluhaitan ja rytmihäiriöiden vuoksi.

A sai sittemmin heinäkuussa 2022 sairauskohtauksen, jonka seurauksena A:lla todettiin syyskuussa 2022 seuraavat määräaikaiset rajoitteet: surrauskielto, vetomestarin ajokielto, korkealla työskentelyn kielto. Työnantaja teki A:n tehtäviin työterveyshuollon suosituksen mukaisesti määräaikaiset mukautukset aikavälille 1.10.2022 — 31.3.2023, jolloin A työskenteli aamu- ja iltavuorossa hoitaen kevennettyjä ahtaajan tehtäviä, joihin ei kuulunut laivasurrausta. A joutui kuitenkin edelleen jäämään sairauspoissaololle 6. — 19.10.2022, jonka jälkeen uusi sairauspoissaolojakso käynnistyi 19.12.2022. Sanottu työkyvyttömyys jatkui työsuhteen irtisanomiseen saakka.

$213

Kun A kieltäytyi sairauspoissaolosta, työnantaja järjesteli edellä kuvatuin tavoin työkyvyn selvittämisprosessin ajaksi töitä ja työtehtävien sisältöä siten, että A:lle saatiin väliaikaisesti luotua erikseen räätälöity siivouskoneen kuljettajan tehtävä. A työskenteli kyseisessä tehtävässä muutaman kuukauden ajan kesällä 2023. Myös sanottua siivouskoneen kuljettajan tehtävää muokattiin A:n työkyvyn rajoitteet huomioiden poistamalla tehtävään tavanomaisesti kuuluvia työvaiheita, jotka vaativat muun muassa siivouskoneen kyydistä nousemista ja sellaisten tilojen käsin siivoamista, joihin siivouskone ei pääse. Räätälöitykin siivouskoneen kuljettaja tehtävä sisälsi kuitenkin esimerkiksi kuumassa työskentelyä. Työnantajalla ei ollut liiketaloudellista eikä pysyvää tarvetta kyseiselle muokatulle tehtäväkokonaisuudelle.

Vuonna 2023 toteutetun työterveysprosessin yhteydessä (työterveysneuvottelut 12.4., 17.5., 19.9. ja 20.12.2023) työterveyshuolto totesi, että raskas ja pitkäkestoinen työ sekä vuorotyö olivat riskitekijöitä A:n terveydelle. Vuonna 2023 A:n työkyvyn rajoitteiksi todettiin fyysisesti ja/tai henkisesti raskas työ, vuorotyö ja hankalat työskentelyolosuhteet, kuten kuumuus.

A:n työkyvyn merkittävät rajoitteet huomioiden työnantajalla ei ollut vuonna 2023 mahdollisuutta tarjota työtä A:n vaatimin tavoin mukautettuna siten, että tämä olisi voinut tehdä pysyvästi ahtaajan työtä ainoastaan aamuvuorossa ja siten, että työhön ei olisi kuulunut laivasurrausta. A kieltäytyi osakuntoutustuesta ja osa-aikatyöstä.

Vuodesta 2020 lukien työnantajalla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa pysyviä työnmuokkauksia huonon markkinatilanteen myötä heikentyneiden työntarjoamismahdollisuuksien ja työnantajan palveluksessa olleiden runsaslukuisten työnrajoitteisten työntekijöiden vuoksi. Erinäisten työn muokkaustarpeiden vuoksi ahtaajan tehtäviin kuuluvien raskaiden työvaiheiden (kuten surrauksen) tekemiseen ei ollut ollut käytettävissä riittävästi työvoimaa, mikä muodostui merkittäväksi kuormitustekijäksi muille työntekijöille heidän suorittaessaan suurta osaa ahtaajan työn raskaista työvaiheista. Kokoaikaisia pysyviä mukautuksia ei siten ollut mahdollista toteuttaa työnantajan työturvallisuusvelvoitteet huomioiden tilanteessa, jossa työnantaja joutui muun muassa käyttämään aamuvuorossa tilapäistä työvoimaa suorittamaan ahtaajan tehtäviin kuuluvia raskaita työvaiheita, joihin osatyökykyiset työntekijät eivät työnrajoitteidensa vuoksi kyenneet.

A:n heikon kokonaisterveydentilan sekä merkittävien ja pysyvien työkyvyn rajoitteiden vuoksi työnantajalla ei ollut kohtuullisin mukautuksin tarjottavaa työtä, johon A:n jäljellä oleva työkyky olisi riittänyt ja joka ei olisi vaarantanut A:n tai muiden työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta. A:n työkyvyn merkittävien rajoitteiden vuoksi työnantajan olisi käytännössä tämän työllistämisen mahdollistamiseksi pitänyt osoittaa toinen henkilö kokoaikaisesti A:n avuksi kaikissa mahdollisissa työtehtävissä. Kohtuullisena mukautuksena ei myöskään voida pitää sitä, että työnantajalta edellytettäisiin työn tarjoamista tai kokonaan uuden tehtävän luomista ilman liiketaloudellista perustetta.

Koska työnantajalla ei ollut tarjolla työtehtäviä, joihin A:n jäljellä oleva työkyky olisi riittänyt, työnantaja pyrki vielä ennen työsuhteen irtisanomisharkintaa työeläkeyhtiönsä kautta mahdollistamaan A:lle ammatillisen kuntoutuksen, kuten työkokeilun, työterveyshuollon suosituksen mukaisesti tämän työllistymiseksi tehtäviin, joihin tämän jäljellä oleva työkyky olisi riittänyt joko oman tai muun työnantajan palveluksessa. A olisi sähköasentajan koulutuksensa vuoksi voinut esimerkiksi olla uudelleenkoulutettavissa toiselle alalle. A kieltäytyi säännönmukaisesti myös ammatillisesta kuntoutuksesta ja työkokeilusta.

Työnantaja on toteuttanut yhdenvertaisuuslain 15 §:n tarkoittamat asianmukaiset ja kohtuulliset mukautukset käytettävissään olevin keinoin.

Työehtosopimuksen määräyksellä 54 vuotta täyttäneen oikeudesta kieltäytyä vuorotyöstä ei ole vaikutusta asian arviointiin

Sovellettavan työehtosopimuksen 9 §:n A-kohdan 6. alakohdassa on kysymys 54 vuotta täyttäneen työntekijän subjektiivisesta oikeudesta olla tekemättä vuorotyötä. Työnantajan on työehtosopimusmääräyksen mukaisesti suostuttava järjestelyyn, jos työnantajan palveluksessa oleva 54 vuotta täyttänyt henkilö kieltäytyy vuorotyön tekemisestä.

Työehtosopimuksella sovittua oikeutta ei ole liitetty työntekijän työkykyyn, eikä sillä ole vaikutusta käsillä olevan asian arviointiin. Mahdolliset työntekijän työkykyyn liittyvät rajoitteet vuorotyön tekemiselle ja työnantajan mahdollisuudet kyseisen järjestelyn toteuttamiselle arvioidaan tapauskohtaisesti soveltuvan lainsäädännön nojalla.

Vaikka käsillä olevassa tapauksessa on kysymys tapauskohtaisesta arvioinnista A:n työkyvyn rajoitteiden vaikutuksesta työnantajan mahdollisuuksiin tarjota A:n jäljellä olleeseen työkykyyn soveltuvaa työtä, asiassa on huomioitava myös samanaikaisten työnantajaa velvoittavien seikkojen ja olosuhteiden vaikutus työnantajan mahdollisuuksiin tarjota työtä kaikille palveluksessaan oleville työntekijöille, joilla on eri perusteilla (kuten yllä mainittu työehtosopimusmääräys tai työkyvyn rajoitteet) oikeus työnmuokkauksiin.

Käsillä olleissa olosuhteissa työnantajalla ei ole joka tapauksessa ollut mahdollisuutta järjestää A:lle tämän jäljellä olevaan työkykyyn soveltuvaa työtä, jota A olisi voinut suorittaa ainoastaan aamuvuorossa. Sanotulla työehtosopimusmääräyksellä ei ole ollut vaikutusta A:n asian arvioinnissa.

Korvausvaatimuksesta

Korvausvaatimus on joka tapauksessa ylimitoitettu ottaen huomioon työnantajan kattavat toimenpiteet A:n työkyvyn ja työllistymisen tukemiseksi. Työnantaja ei ole suhtautunut välinpitämättömästi velvoitteisiinsa, vaan on päinvastoin pyrkinyt käytettävissään olevin keinoin tukemaan A:n työskentelyä ja vasta viime sijaisena keinona päätynyt irtisanomaan tämän työsopimuksen. Korvausmäärää arvioitaessa on huomioitava se, että A ei ole myötävaikuttanut työllistymisensä edistämiseen ja on säännönmukaisesti kieltäytynyt vaihtoehtoisista ratkaisumalleista, kuten ammatillisesta kuntoutuksesta sekä osa-aikaisesta työstä.

Kysymyksenasettelu

Asian taustasta ilmenevin tavoin A on työskennellyt Oy Y Ab:n, sittemmin 22.6.2022 lukien X Oy:n palveluksessa vuodesta 1993 lukien ahtaajan tehtävässä. Hänellä on vuonna 2005 todettu sydänsairaus, jonka vuoksi hänen työtään on vuoteen 2020 saakka mukautettu siten, että on tehnyt vain aamuvuoroa ja työnkuvasta on poistettu raskain työvaihe laivasurraus. A:n työsopimus on 13.2.2024 irtisanottu päättymään 13.8.2024 työkyvyn olennaisen ja pysyvän vähentymisen perusteella. Riitaa on siitä, onko työnantajalla ollut asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen päättämiseen.

Oikeudelliset lähtökohdat

Ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1 — 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen tarjoamaan työntekijälle ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Työsopimusta työntekijän työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen vähentymisen vuoksi päätettäessä huomioon on otettava myös syrjinnän kieltävä lainsäädäntö. Yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä on kielletty syrjintä muun ohella terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Syrjintää voi 8 §:n 2 momentin mukaan olla välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi muun ohella kohtuullisten mukautusten epääminen.

Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammaisen ihmisen tarpeet ja lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

Yhdenvertaisuuslailla on osaltaan pantu täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (työsyrjintädirektiivi). Sen 5 artiklassa on säädetty vammaisia henkilöitä koskevista kohtuullisista mukautuksista. Artiklan mukaan sen varmistamiseksi, että yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan vammaisten osalta, on tehtävä kohtuullisia mukautuksia, mikä merkitsee, että työnantajan on toteutettava asianmukaiset ja kulloistenkin tarpeiden mukaiset toimenpiteet, jotta vammaiset voivat päästä johonkin toimeen, harjoittaa sitä ja edetä urallaan tai saada koulutusta, jollei näistä toimenpiteistä aiheudu työnantajalle kohtuutonta rasitetta.

Yhdenvertaisuuslain tulkinnassa on otettava huomioon unionin oikeuden lisäksi muun ohella vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus (vammaisyleissopimus), joka on tullut Euroopan unionissa voimaan vuonna 2011 ja Suomessa vuonna 2016. Unionin tuomioistuin on todennut, että työsyrjintädirektiiviä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava vammaisyleissopimuksen mukaisesti (Ca Na Negreta, C-631/22, EU:C:2024:53, kohta 41; HR Rail, C-485/20, EU:C:2022:85, kohta 38).

Vammaisyleissopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisyleissopimuksessa tarkoitettuja vammaisia henkilöitä voivat olla paitsi pitkäaikaisesti vammautuneet henkilöt myös henkilöt, joilla on kestoltaan pitkäaikainen toimintarajoite, jonka vaikeusaste voi vaihdella huomattavasti. Vammaisuuden kuvaamisen lähtökohtana on oltava henkilön suhde ympäröivään yhteiskuntaan eikä lääketieteellinen diagnoosipohjainen määrittely. (HE 284/2014 vp s. 23 — 24.)

Unionin tuomioistuin on työsyrjintädirektiivin tulkintaa koskevassa oikeuskäytännössään viitannut vammaisyleissopimuksen vammaisuuden määritelmään ja katsonut, että kyse voi olla myös parantuvan tai parantumattoman sairauden aiheuttamasta fyysisestä, henkisestä tai psyykkisestä vauriosta johtuvasta pitkäaikaisesta työntekoa rajoittavasta haitasta. Vammaisuuden käsite kuitenkin edellyttää, että tällainen rajoite voi vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa estää täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden työntekijöiden kanssa. (Ks. esim. tuomio 11.4.2013, HK Danmark, yhdistetyt asiat C-335/11 ja C-337/11, EU:C:2013:222, erityisesti kohdat 38, 41 — 44 ja 47.)

YK:n vammaisyleissopimusta valvova komitea on tulkintasuosituksissaan (General Comment No. 6 on equality and non-discrimination, 9.3.2018, kpl. 23 — 24 ja General Comment No. 8 on the right of persons with disabilities to work and employment, 7.10.2022, kpl. 19) katsonut, että kohtuullisia mukautuksia voivat olla esimerkiksi työvälineiden muokkaaminen, etätyömahdollisuuden mahdollistaminen, tulkin järjestäminen kokouksiin, toimintojen uudelleenjärjestely, työaikojen muuttaminen tai tukihenkilön tarjoaminen. Velvollisuus tarjota kohtuullisia mukautuksia alkaa siitä hetkestä, kun pyyntö tällaisesta mukautuksesta vastaanotetaan tai sen tarve tulee ilmeiseksi. Kohtuullisiin mukautuksiin velvollisella on myös velvollisuus ryhtyä kommunikoimaan vammaisen henkilön kanssa mukautuksen toteuttamisesta. Työnantajalla on siten velvollisuus oma-aloitteisesti arvioida, olisivatko vammaisuudesta johtuvat työnteon esteet poistettavissa kohtuullisilla mukautustoimenpiteillä (ks. myös KKO 2024:63 ja TT 2023:38).

Unionin tuomioistuimen 10.2.2022 antamassa tuomiossa HR Rail (C-485/20, EU:C:2022:85) kyse oli junaraiteiden kunnossapidosta vastaavasta erikoisasentajasta, jolla oli koeajalla diagnosoitu sydämen toimintaan liittyvä sairaus. Hänelle oli pitänyt sairauden vuoksi asentaa sydämentahdistin, joka oli muun muassa rautateillä esiintyville sähkömagneettisille kentille herkkä laite. Hänet oli tämän vuoksi siirretty varastonhoitajan tehtävään. Lopulta hänen työsopimuksensa oli irtisanottu, koska hänen oli mahdotonta jatkaa tehtävissä, joihin hänet oli palkattu.

$214

Unionin tuomioistuin on 11.4.2013 antamassaan tuomiossa HK Danmark (C-335/11 ja C-337/11, EU:C:2013:222, 53 kohta) katsonut, että työajan lyhentämistä voidaan niin ikään pitää työsyrjintädirektiivin 5 artiklassa tarkoitettuna mukauttavana toimenpiteenä tilanteessa, jossa työajan lyhentäminen antaa työntekijälle mahdollisuuden jatkaa toimessaan.

Velvollisuutta ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin on tarkasteltava ottamalla huomioon perusoikeuskirjan 26 artikla, jossa ilmaistaan periaate vammaisten integroimisesta yhteiskuntaan, jotta he pääsevät osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään. Lisäksi perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu muun ohella vammaisuuteen.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolelta A:ta todistelutarkoituksessa, pääluottamusmies B:tä ja A:ta hoitanutta lääkäriä, kardiologi, ylilääkäri C:tä. Työnantajapuolelta on kuultu Business Unit Manager D:tä, HR Business Partner E:tä, HRD Manager F:ää ja työterveyslääkäri G:tä.

$216

Vuonna 2005 sairastumisensa jälkeen A oli päässyt päivävuoroon, eli hän ei ollut tehnyt enää kaksivuorotyötä. A:lla oli todettu sydämen laajentuma ja hänellä oli ollut sydänoireita. Lääkärit olivat sanoneet, että hänen piti siirtyä aamuvuoroon ja jättää surraukset pois. Laivasurrauksessa irrotettiin ja kiinnitettiin yksiköitä. Se oli raskain tehtävä ahtaajan työssä.

$217

Työterveysneuvotteluissa työnantaja oli vastustanut vapautuksia. Työnantajan mukaan kenelläkään ei saanut olla mitään vapautuksia. Päivittäisiä vapautuksia oli kuitenkin annettu muille työntekijöille. Eräs työntekijä oli ollut enimmäkseen pallettihommissa ja toinen pääasiassa ajanut paperirullia trukilla. He olivat olleet samoissa töissä A:n kanssa ainakin kymmenen vuoden ajan ja tehneet vain päivätyötä. Lisäksi kaksi muuta työntekijää olivat tehneet paljon vain terminaalihommia, joita A:kin oli tehnyt. He tekivät vuorotyötä.

Lääkäri oli D:n ilmoitettua, ettei sopivaa työtä ollut, laittanut A:lle kuukauden lisää sairauslomaa ja A:ta oli kierrätetty monen lääkärin kautta ja ”yritetty saada mahdollisimman huonot paperit.” A:lle ei ollut kerrottu, miksi aamuvuoro trukkikuskina ei ollut onnistunut. Signaalimiehenä tai jalkamiehenä toimimista ei ollut tarjottu. A ei tiennyt, miksi siivouskoneen kuljettajan työ oli otettu häneltä pois. A oli tehnyt kaikkia siivoustyöhön kuuluvia työvaiheita.

A oli haluttu ensin työkokeiluun omalle työpaikalle kaikkiin työpisteisiin, mutta työnantaja olikin muuttanut kantaansa. A oli halunnut jatkaa omassa työssä ja ollut siihen kykenevä, joten hän ei ollut halunnut ammatillista kuntoutusta muulla työpaikalla. A ei ollut kieltäytynyt mistään työtehtävästä. Muuta kuin siivouskoneen kuljettajan työtä ei ollut loppuvaiheessa tarjottu. Aamuvuoroja, joissa ei tehty laivasurrausta, ei ollut tarjottu eikä asiaa selvitetty.

Irtisanomisajalla A oli ollut 53-vuotias. Hän oli tiennyt, että 54 vuotta täyttänyt voi kieltäytyä vuorotyöstä. Tätä ei ollut käyty työnantajan kanssa läpi. A ei ollut työllistynyt. Työllistymismahdollisuudet Hangon seudulla eivät olleet häävit.

$219

Ahtausalalla 54-vuotiailla oli oikeus kieltäytyä vuorotöistä. Tätä oikeutta oli käyttänyt noin 20 henkilöä. Tämä ei ollut aiheuttanut ongelmia, koska päivittäin oli ollut 6 — 7 tilapäistä ahtaajaa aamuvuorossa 2 — 3 vuoden ajan ja iltavuorossa 6. Aamuvuorossa tarvittiin enemmän työntekijöitä ja kummassakin vuorossa sekä käsi- että koneahtaajia ja terminaalityöntekijöitä. Kaksi työntekijää teki ikänsä puolesta pelkkää aamuvuoroa ja he ajoivat lähes pelkästään terminaalissa trukkia. Heillä ei ollut terveydellisiä rajoitteita. Tämä oli samaa työtä kuin A oli tehnyt.

A:lla oli yli 30 vuoden kokemus satama-alalta ja hän hallitsi kaiken muun paitsi nosturin, johon vaadittiin erillinen koulutus. A oli kesäkuun jälkeen ollut ainoastaan siivouskoneella, jolla siivottiin terminaalien sisällä. Tämän jälkeen siivouskonetta oli käyttänyt tilapäinen ahtaaja, joka vakinaistettiin 29.9.2025. Hän oli ollut pääosin siivouskoneella. Työnantaja oli tehnyt Z:lle pyörien lastausta, mutta tätä olivat tehneet monet eri työntekijät eikä se liittynyt pelkästään siivouskonetyöhön. Toisinaan siivouskoneen kuljettaja teki muitakin töitä. A ei ollut tehnyt siivoustyötä eri tavalla kuin muutkaan. Sitä ennen tilapäinen ahtaaja oli tehnyt kyseistä työtä. Yhtiössä työnkierto toteutui osittain, mutta oli myös ihmisiä, jotka olivat pääosin vain terminaalissa.

Tilapäiset ahtaajat olivat päivittäin laiva- ja terminaalisurrauksessa. Joka päivä tarvittiin signaalimiehiä. Työ saattoi edellyttää ramppia pitkin kävelyä, mutta pääosin oltiin tasaisella. Trukeissa oli erilaisia tuuletusjärjestelmiä, myös koneellista ilmastointia. Trukeilla ajettiin laivoissa ja pääosin terminaaleissa. Terminaaleja oli neljä. Vakituisia ahtaajia oli noin 110. Lisäksi oli 12 tilapäistä ahtaajaa päivittäin.

B oli ollut mukana A:n työkykyneuvotteluissa. Osa-aikaisen työn mahdollisuutta signaalimiehenä tai trukkikuskina ei B:n käsityksen mukaan ollut selvitetty. Työnantaja ei ollut ollut yhteistyöhaluinen pysyviin rajoitteisiin eikä tällöin haluttu tarjota työtä. B oli kuullut linjauksesta, jonka mukaan kenellekään ei annettu pysyviä rajoitteita. Työnantaja oli ollut nihkeä, koska kaikkiin ahtaajan tehtäviin piti kyetä tai muuten työtä ei tarjottu. Työnantaja oli ilmoittanut, ettei A:lle ollut tarjolla työtä, koska laivasurraus ei onnistunut.

Kaikki ahtaajat eivät tosiasiassa tehneet kaikkia toimenkuvaan (V21) liittyviä tehtäviä. B oli ollut myös viimeisimmässä työkykyneuvottelussa joulukuussa 2023. Neuvottelun perusteella B oli siinä käsityksessä, että A olisi kyennyt tekemään kaikkea muuta paitsi laivasurrausta. A ei ollut halunnut vaihtaa työpaikkaa 30-vuotisen uran jälkeen.

on kertonut toimineensa vuodesta 2009 kaikkien ahtaajien ja työnjohtajien lähiesimiehenä ja ollut esimerkiksi työterveysneuvotteluissa mukana.

$21b

Työaikamuoto oli 25 eli maanantaista perjantaihin aamuvuorossa työskenneltiin kello 7 — 15.30 ja iltavuorossa kello 15.30 — 23. Lisäksi lauantaisin oli yksi aamuvuoro ja silloin tarvittiin ylitöihin muutama kymmen ihmistä, samoin kuin sunnuntaisin. Aamusta tulivat junat satamaan, ja niillä oli tietty purkuaika. Aamuisin tuli myös varastopuolella rekkoja, jotka toivat lastia satamaan. Kaikkea ei saatu aamuvuorossa tyhjäksi ja töitä jatkettiin iltavuorossa. Aamuisin tuli vähintään yksi laiva, jonka purkamiseen oli tietty aika. Välillä laiva oli satamassa vain muutaman tunnin ja illalla se tuli takaisin lastattavaksi. Työtahti oli nopea. Aamuvuorossa aikataulupaine korostui erityisesti varaston puolelle.

Hangon satamaan tulivat uudet autot laivalla kerran viikossa. Työntekijät ajoivat autot ulos satamaan, noin kymmenen autoa tunnissa per kuski. Kyse ei ollut raskaimmasta työstä, mutta työ oli tarkkuutta vaativaa ja aikataulupaineista. Kuljettajat joutuivat kävelemään ramppeja ylös ja alas. Laivasurrarit eli käsiahtaajat irrottivat tai kiinnittivät ketjuja, mikä oli fyysisesti erittäin raskasta työtä. Terminaalisurrauksessa kiinnitettiin ja irrotettiin lastia varaston sisällä. Huputus ei ollut fyysisesti kovin raskasta, mutta sitä ei tehty joka päivä. Toinen vaihtoehto oli vanhanaikainen surrausteline, jossa työtä tehtiin lastiyksikön päällä valjailla, mikä oli fyysisesti todella raskasta.

Signaalimies huolehti muiden turvallisuudesta ja ohjasi radiopuhelimitse vetomestarikuskeja. Signaalimiehiä oli laivan joka kannella ja lisäksi laivan rampilla oli ramppisignaalimies, joka ohjasi vetomestareita laivaan sisälle. Trukeilla nosteltiin tavaraa junanvaunuista tai rekoista varastoon tai lastiyksikön päälle. Nykyään jokaisessa trukissa oli tietokone, jota trukkikuski hoiti eikä työssä ollut enää apuhenkilöä. Trukkikuski nousi välillä pois trukista ja muun muassa avasi ja sulki junanvaunujen ovia. Trukeilla saatettiin nostaa tuhansien kilojen kohteita. Trukit olivat painavia ja aiheuttivat työturvallisuusriskin. Reachstacker oli konttikurottaja, jolla nostettiin kontteja rekoista. Kuski nousi välillä koneesta, jonka raput olivat pari metriä korkeat. Tehtävä käsitti muun muassa viitisen kiloa painavien lukkojen käsittelyä. Vetomestarin työssä aikapaine oli kova ja siihen liittyi myös fyysisiä työvaiheita. Lähes kaikki ahtaajat tekivät kaikkia ahtaajan tehtäviä. Tämä oli se, mihin pyrittiin.

$21c

Työterveysneuvotteluja oli käyty useita. A:lle oli ehdotettu työvalmennusta ja toiselle alalle lähtöä, mutta hän oli kuitenkin halunnut tehdä ahtaajan töitä. Ammatillista kuntoutusta oman työnantajan palveluksessa oli pohdittu, kun A ei ollut halunnut vaihtaa alaa. Konttori- ja esihenkilötyö eivät olleet A:lle koulutuksen puolesta sopineet. Työkokeilua omalla työpaikalla oli myös pohdittu. Työterveyslääkäri oli kuitenkin jäänyt sairauslomalle ja uusi oli tullut sijaistamaan, joka ei ollut tiennyt asiasta mitään. Työterveyslääkäri oli sittemmin soittanut D:lle ja torpannut koko jutun, koska jo aiemmin oli todettu, ettei A kyennyt siihen ahtaajan työhön, mitä yhtiö oli vaatinut.

Keväällä 2023 oli ollut työterveysneuvottelu ja työnantaja oli sen jälkeen ollut siinä käsityksessä, että A jäi sairauslomalle eikä soveltunut ahtaajan töihin. A oli kuitenkin ilmoittanut tulevansa töihin ja ilmestynyt työpaikalle. Ennen kuin A:lle oli saatu uutta lääkäriaikaa, hänelle oli annettu siivouskoneen kuljettajan työ. Siivouskone oli välillä töissä ja tähän työhön resursoitu siivouskoneen kuljettajan tehtävä, mutta yleensä tämä kantoi myös polkupyöriä rekkojen kyytiin alihankintana. Tätä A ei ollut kyennyt tekemään vaan siihen oli jouduttu irrottamaan toinen henkilö.

Yhtiössä pysyvät rajoitteet oli lopetettu vuonna 2020, koska yhtiöllä oli ollut niin paljon työrajoitteisia ja 54 vuotta täyttäneitä, joilla oli oikeus lopettaa vuorotyön tekeminen. Siksi pyrittiin siihen, että kaikki alle 54-vuotiaat, joilla oli rajoite, tekivät vuorotöitä. Prosessi oli alkanut ennen omistajanvaihdosta. Tuki- ja liikuntaelinvammat olivat yleisimpiä rajoitetekijöitä. Ensin kutsuttiin työkykyneuvotteluun, jossa yhdessä pohdittiin henkilön kokemia rajoitteita ja työnantaja arvioi, oliko kyseisellä rajoitteella työtä tarjota. Rajoitteella tuli olla jokin päättymisajankohta. Jos rajoite oli poistumassa, voitiin järjestää määräaikaisesti rajoitteinen työ. Jos kyse oli pysyvästä rajoitteesta, ryhdyttiin pääsääntöisesti miettimään alan vaihtoa ammatillisen valmennuksen kautta. Tässä oli koettu onnistumisia. Eräs henkilö oli työllistynyt vuosia sitten omaan organisaatioon, hän oli ollut ahtaajana ja toimi nykyisin konttorissa.

Vakituisia ahtaajia oli yhteensä 109 eikä D ole muistanut, oliko yhtiössä tällä hetkellä pysyvän työrajoitteen ahtaajaa. A:n tapausta vastaavaa tilannetta ei ollut ollut. Vuonna 2025 oli jäänyt eläkkeelle ahtaaja, jolla oli ilmennyt pysyvä rajoite 1,5 vuotta ennen eläköitymistä. Hän ei ollut voinut tehdä surrausta. Pysyvien rajoitteiden kohdalla merkitystä oli sillä, kuinka paljon työuraa oli jäljellä. Jos sitä oli jäljellä vähän, henkilölle pystyttiin räätälöimään joku tehtävä. A:n eläkkeeseen oli ollut vielä 15 vuotta aikaa eivätkä hänen rajoitteensa liittyneet ainoastaan surraukseen.

on kertonut toimineensa muun ohella 20 vuoden ajan henkilöstöhallinnossa vastuunaan tuotannon henkilöstöhallinnolliset asiat. Hänen tehtäviinsä kuului myös tuotannon suunnittelua. A:n asia oli tullut E:n tietoon vapun tienoilla 2023, kun D oli kysynyt neuvoa tilanteessa, jossa lääkäri oli työnantajan tietojen mukaan kirjoittanut A:lle tämän terveydentilan takia sairauspoissaolon, ja A olikin tulossa takaisin töihin. Sairausloman oli ollut tarkoitus jatkua ammatilliseen kuntoutukseen liittyvän työkykyarvion tekemiseen asti.

Työkyvyn selvittelyn ajaksi A:lle oli räätälöity työtehtävä, jota ei tehty päivittäin. Harjakoneen kuljettajan tehtävä oli niitä harvoja tehtäviä, joissa ei ollut aikataulupainetta. Tätä työtä ei ollut tarjolla ympäri vuoden joka päivä, ja siivoustyöhön liittyi myös fyysisiä vaiheita, nostamisia ja kantamisia, joita räätälöidyssä tehtävässä ei ollut.

Heinäkuun puolivälissä 2023 E, D, B ja A olivat pitäneet A:n tilanteesta palaverin, ja A itse oli ilmoittanut olevansa täysin työkykyinen muihin tehtäviin paitsi laivasurraukseen ja vuorotyöhön, mutta tämä oli ollut ristiriidassa työterveyslääkärin kirjoittamiin lausuntoihin. E:n ehdotuksesta A:lle oli mietitty työkokeilua omalle työnantajalle, jolloin vakuutusyhtiön tuki ei olisi katkennut. Näin oli Raumalla toimittu aiemminkin. E ei tarkalleen tiennyt, miksei työkokeilu ollut toteutunut, mutta ilmeisesti b-todistusta ei ollut päätetty hakea, mikä oli edellytys työkokeilulle. Työterveyslääkäri kirjoitti todistuksen työntekijän pyynnöstä. A:lla ei ollut ollut halukkuutta ulkopuoliseen työkokeiluun.

Ahtaajan työtehtävät olivat moninaisia ja saattoivat muuttua nopealla aikataululla. Oma tuotanto perustui siihen, millaista lastia asiakkaat antoivat ja millaiset laivatyypit kävivät rannassa. Työnantajalla oli tarve moniosaamiseen ja kykyyn monipuoliseen työskentelyyn. Työssä piti olla tarkkaavainen, näkyvyys saattoi olla huono ja työssä oli riskitekijöitä, kun niitä tehtiin aikataulupaineessa ja raskailla koneilla. Fyysisesti raskaimmat tehtävät olivat käsin tehtäviä, ensisijaisesti surraamista, ja lisäksi oli erilaista kantamista ja kiipeilyä, ahtaita tiloja, kuumuutta ja melua. Satamassa ei ollut talvella pakkasrajoja. Laivalla yksi tärkeimmistä työtehtävistä oli signaalimiestehtävä. Signaalimies toimi apusilminä kuljettajille. Vetomestarit työnsivät tavarakärryä edellään ja signaalimies joko käsimerkein tai radiopuhelimella huolehti siitä, ettei ketään ollut edessä ja että työ tapahtui turvallisesti. Tehtävässä joutui kävelemään paljon, koska signaalimies kulki koneen mukana.

Ahtaajan työ oli koneistunut eikä avustavia työtehtäviä enää ollut yhtä paljon, vaan koneen kuljettajankin piti pystyä hoitamaan kaikenlaisia fyysisiä tehtäviä, esimerkiksi vaunupeltien kiinnittämisiä, välipuiden laittamista, nostamista, tavaroiden siirtelyä, kaatuneen palletin kasaamista. Työnjaollisesti käsimiehen työn määrää oli vaikea ennustaa. Jokaiselle työntekijälle ei pystytty räätälöimään yksityiskohtaisesti tehtäviä. Jos työntekijällä oli rajoitteita siten, että hän pystyi tekemään vain tiettyjä tehtäviä, otettiin ne huomioon vastaavalla tavalla kuin osaamiseen liittyvät seikat. Haastavaksi tämä meni, jos joka päivälle ei ollut rajoitteiden takia työtehtäviä.

A:n rajoitteet oli kirjoitettu niin, että mahdollisuudet tarjota A:lle työtä olivat olleet hyvin ohuet. Työnantaja tukeutui työterveyslääkärin kirjalliseen lausuntoon, koska työterveyslääkäri tiesi olosuhteet. Työturvallisuuden vuoksi tämän näkemystä ei voitu lähteä haastamaan. Työterveyslääkärin kirjaamien A:n rajoitteiden mukaisia tehtäviä ei ollut, eli aamuvuoroa sisätiloissa. Aamuvuoro oli aina kiireisempi ja raskaampi ja suppean työtehtävän löytäminen siihen hankalampaa. Yhtiössä sinänsä oli alan parhaimpiin kuuluva kokemus töiden räätälöinnistä työkykyrajoitteisille.

Konsernilla oli yhtenevä linjaus työkykyrajoitteiden huomioimisesta. Pysyviä rajoitteita ei myönnetty, vaan rajoitteisen työntekijän terveydentilaa seurattiin säännöllisesti ja asioita tarkasteltiin tapauskohtaisesti.

$21f

Koska A itse oli kokenut rajoitteikseen vain laivasurrauksen ja vuorotyön, yhtiössä oli päätetty kokeilla työkokeilua omaan työhön. E, D, A ja B olivat sopineet, että työkokeilu tehtäisiin, ja A oli ohjattu työterveyslääkärille B-lausunnon hankkimista varten. Työterveyslääkäri oli kuitenkin elokuussa soittanut D:lle ja ihmetellyt miksi työkokeilua edes mietittiin, koska A ei kyennyt tekemään ahtaajan töitä. Asia oli F:n muistikuvan mukaan kariutunut työterveyslääkärin näkemykseen. Työntekijän itsensä tuli hakea ammatillista kuntoutusta ja hakemukseen tuli liittää lääkärin B-lausunto.

Asiassa oli pidetty useita työterveysneuvotteluita, joissa oli todettu, ettei A kyennyt ahtaajan työhön ja viimeisimpänä oli saatu 20.12.2023 työkykyarviolausunto, jossa hänet oli todettu työhön sopimattomaksi. A:n toimenkuva (V21) oli toimitettu työterveyteen työkykyarviota varten. Tämän jälkeen työnantajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin päättää työsuhde. A:n tilanne ei ollut joulukuussa 2023 muuttunut 12.4.2023 palaveriin nähden (K22).

F:n mukaan ahtaajilla oli aina ollut työrajoitteita. Ammatillisen kuntoutuksen malli soveltui lyhytaikaiseen työnmuokkaukseen. Kymmenen vuoden aikana 12 ahtaajaa oli lähtenyt ammatillisen kuntoutuksen kautta muihin töihin, opiskelemaan, tai työllistynyt työkokeilun kautta oppisopimuksella. Rajoite oli mahdollinen määräaikaisena ja siihen kuului määräaikainen tarkastelu. Työkokeiluja oli tehty myös omaan työhön ja osa oli voinut palata sen kautta takaisin työhön ja osalle oli lähdetty edistämään muita vaihtoehtoja. Työkokeilu myönnettiin ensin kolmeksi kuukaudeksi ja sitä voitiin pidentää toisella kolmen kuukauden jaksolla. Työpäiviä lisättiin pikkuhiljaa. Toiset olivat kyenneet palaamaan työkyvyn palauduttua.

$220

Ahtaajan työ ja toimiala olivat kymmenessä vuodessa muuttuneet, ahtaajia oli nykyään paljon vähemmän. Aikaisemmin oli ollut töitä, joihin työkykyhaasteiset oli voitu helpommin sijoittaa, mutta nykyään ahtaajan työ edellytti monitaitoisuutta eikä esimerkiksi käsiahtaajan töitä juurikaan ollut. Asiakkaiden vaatimukset olivat kasvaneet ja he edellyttivät työntekijöiden monitaitoisuutta lastin ammattitaitoista käsittelyä varten. Asiakkailta oli tullut myös auditointikyselyitä ja kysymyksiä työntekijöiden pätevyydestä. Kaikissa ahtaajan työtehtävissä oli fyysisesti ja psyykkisesti raskaita työvaiheita.

Vielä F on kertonut, että työterveyslääkäri J2 tunsi ahtaustyön parhaiten, koska hän oli tehnyt työpaikkaselvityksen ja tutustunut eri työtehtäviin paikan päällä.

$222

G:n mukaan ahtaajan työtehtävistä (V21) uusien autojen ajo ulos laivoista oli nopeatahtista ja hektistä työtä. Rajoitteena ollut stressin välttäminen ei ollut mahdollista tässä tehtävässä. Laivan purkuun meni noin 2,5 tuntia ja tämän ajan käveltiin jatkuvasti ramppia ylös ja alas. Laivasurraus tarkoitti laivalastin kiinnittämistä ja oli fyysisesti raskasta. Terminaalisurraus tehtiin halleissa ja kiinnittäminen tapahtui samalla tavalla alustoihin tai hihnoja käyttämällä. Paperirullat huputettiin ja kaikki pressukulmat kiinnitettiin liinojen ja räikkien kanssa paikalleen tai sitten tuhansien kilojen vaijerikelat kiinnitettiin alustoihinsa. Työ oli kiireistä ja tapahtui osittain korokkeen päällä kontin korkeudella eikä korkealla työskentely ollut rajoitteiden vuoksi mahdollista.

$223

G on kertonut, että Raumaan verrattuna Hanko oli pienempi satama ja siellä oli pystyttävä monipuoliseen työhön, koska siellä siirryttiin tehtävästä toiseen. Hän ei ole kuitenkaan tuntenut Hangon olosuhteita tarkemmin.

$225

Sydänsairauteen liittyvä vakavan rytmihäiriön mahdollisuus ja riski oli olemassa. Ja kun oli todettu, että sellaisia esiintyi, asennettiin kyseisenlainen tahdistin. Rytmihäiriön ilmaantuessa tahdistin saattoi estää tajunnanmenetyksen, mutta ei poistanut riskiä kokonaan vaikka sitä pienensikin. A olisi C:n käsityksen mukaan voinut tehdä trukinkuljettajan työtä eikä tahdistin esimerkiksi estänyt henkilöautoilua liikenteessä pienestä tajunnanmenetyksen riskistä huolimatta.

Selvitetyksi tullut tapahtumainkulku

Edellä asian riidattomasta taustasta ilmenevin tavoin A on työskennellyt ahtaajana yhtiön palveluksessa vuodesta 1993. Hänellä on vuonna 2005 todettu sydänsairaus, jonka vuoksi hänen työtään on vuoteen 2020 saakka mukautettu siten, että on tehnyt vain aamuvuoroa ja työnkuvasta on poistettu raskain työvaihe laivasurraus. Hän on vuonna 2019 saanut aivoinfarktin, jonka seurauksena hän on ollut sairauslomalla 23.9.2019 ja 29.5.2020 välisen ajan.

Työkykysuunnitelmassa 27.5.2020 (V1) on todettu esihenkilön arviona, että ”vuorotyöhön siirtyminen onnistuu ja saadaan sitä myöten vaihtelevampia työtehtäviä”. A:n omaksi arvioksi on kirjattu, että hänen vointinsa on ollut parempi ja että hän on ollut valmis siirtymään vuorotyöhön. Työnantajapuolen todistajat ovat kertoneet yhtiön tehneen vuonna 2020 linjauksen, että työrajoitteisille ei myönnetä pysyviä mukautuksia.

Sairausloman jälkeen A on siirtynyt tekemään normaalia ahtaajan työtä kahdessa vuorossa. Lyhyen työssäolojakson jälkeen työstä on kuitenkin poistettu laivasurraus. Työkykysuunnitelmaan 30.9.2020 (V2) on kirjattu esihenkilön arvioksi, että ”vuorotyöhön siirtyminen on onnistunut ja sitä myöten vaihtelevampia työtehtäviä pystytty tarjoamaan”. A:n omaksi arvioksi on kirjattu, että vointi ja jaksaminen huolestuttaa, työtehtävien vaihtelu/kierto ei ole toteutunut ja että hän ollut omasta mielestään liikaa ja jätetty yksin terminaalissa, missä työ on trukissa istumista ja stressaavaa. Edelleen on kirjattu, että ”työtahtia ei pysty itse säätelemään-stressifaktori”.

Työkykysuunnitelmaan 21.1.2021 (V3) on kirjattu esihenkilön arvioksi: ”Kaikki on työnantajan puolesta katsottuna sujunut erinomaisesti. Henkilö on erittäin ammattitaitoinen ja pärjää hyvin työssään [- -] surrausta ei tarvitse tehdä tällä hetkellä jos tuottaa haittaa koska henkilön ammattitaidot aivan muualla”. A:n omaksi arvioksi on kirjattu: ”Konttikone, päällelastaus, signaali, kasettikone, hasa kaikki OK, surraus tuntui vielä illalla sydämessä. Traileriajo haasteellista (uusia koneita, kiireinen tahti ja melu laivassa) ja jäänyt vähäiseksi. Ulkona trailereiden ajaminen OK. Toivomuksena että surrausta voisi välttää ja että pakkolauantaina saisi toimi signaalina. [- -] Kokee sähkötrukit edelleen hyvinä hänelle (ei melua, ei pakokaasuja). On jopa saanut apua kun on ollut T4:ssa kun on syntynyt jono purettavista autoista”.

$226

$227

A on heinäkuussa 2022 saanut sairauskohtauksen, jonka seurauksena hänelle on asennettu sydämentahdistin 3.8.2022. A on ollut tämän vuoksi sairauslomalla 30.7. ja 30.9.2022 välisen ajan.

$228

Joulukuussa 2022 A on saanut sairauskohtauksen ja ollut sen vuoksi ajokiellossa ja sairauslomalla 19.12.2022 — 19.3.2023. Hän on käynyt 16.3.2023 kardiologilla (C), joka on katsonut, että A voi palata työtehtäviinsä ajokiellon päätyttyä ja suositellut hänelle aamuvuorojen tekemistä (K25). A on ollut palaamassa sairausloman jälkeen töihin, mutta sairauslomaa on jatkettu ajalla 20.3. — 30.4.2023. A:n esihenkilö on riidattomasti ilmoittanut, että työnantajalla ei ole ollut tarjota A:n työkykyyn soveltuvaa työtä vain aamuvuorossa.

Työnantaja on ohjannut A:n sairausloman aikana työkykyarvioon, joka on järjestetty 6.4.2023. Työkykyarviota koskevaan potilaskertomukseen (K12) työterveyslääkäri J2 on kirjannut muun ohella seuraavaa: ”Rytmihäiriöriskin vuoksi vuorotyö ei suositeltavaa. Raskas fyysinen kuormitus myöskään ei onnistu, joten jatkuvaa (laiva)surrausta ei pysty tekemään. [- -] Nyt X:llä jatkamisen kannalta esteeksi tod näk muodostumassa tarve toistaiseksi rajata surraus pois työtehtävistä. Ajokiellon päätyttyä koneahtaus luonnistuisi. Terminaalipuolella tarv rauhallistahtinen ja lyhytkestoinen surraus onnistuisi. [- -] Työkykyinen on ahtaajan työn muihin osa-alueisiin paitsi pitkäkestoiseen surraukseen ja työn tulisi ainoastaan aamuvuorossa tapahtua. [- -] Pot ensisijaisesti haluaa omiin koulutusta vastaaviin töihin palata, keskusteltu, että surrausrajoite (joka ei määräaikainen) voi hyvinkin olla aiheena ammatillisen kuntoutuksen käynnistämiselle, työkokeilun etsimiselle yhdessä työvalmentajan kanssa.”

$229

Potilaskertomukseen 12.4.2023 (K13) J2 on kirjannut: ”Perussairaudesta johtuen kardiologit eivät voi suosittaa fyysisesti kovin kuormittavaa toimintaa, joka rajaa laivasurrauksen pois. Terminaalipuolella pot tehnyt tarvittaessa lyhytkestoisesti surrausta ilman kiiretahtia, tämän kanssa pärjännyt. Rytmihäiriömyrskyjen ennaltaehkäisemiseksi myöskään vuorotyöhön ei soveltuvuutta. Ei todennäköistä, että tilanne muuttuisi jatkossa. X:llä linjaus, että pysyviä työrajoitteita ei käytetä, vaan tällöin aloitetaan ammatillinen kuntoutus. [- -] Nykyisessä tilanteessa/linjauksin työnantajalla ei ole tarjota toimintakykyä vastaavaa työtä.”

Potilaskertomuksesta (K13) ilmenee lisäksi, että A on tukihenkilöineen jäänyt työterveyslääkärin vastaanotolle työterveysneuvottelun jälkeen. A:n pyynnöstä B-lausuntoa ei ole vielä laadittu, vaan A-todistukselle on laadittu työterveyslääkärin lausunto A:n työ- ja toimintakyvystä. Työterveyslääkäri J2 on kirjannut lääkärinlausuntoon (K35): ”Potilaalla ei toimintakykynsä puolesta ole nykyisessä työssä pystyvyyttä surraukseen (poislukien terminaalipuolella lyhytkestoisesti) eikä vuorotyöhön. Muut osa-alueet luonnistuvat. Koneen kuljetukselle ei ole estettä niin kauan kuin sydämen rytmihäiriöitä ei ilmene.”

Työnantaja on työterveysneuvottelun jälkeen ollut siinä käsityksessä, että A jäisi sairauslomalle ammatilliseen kuntoutukseen liittyvän työkykyarvion tekemiseen asti (D, E, F, V11). Sairauslomaa ei kuitenkaan ole jatkettu vaan A on 28.4.2023 ilmoittanut työnantajalle tulevansa 2.5.2023 takaisin töihin. A:lle on osoitettu siivouskoneen kuljettajan tehtävä, jota hän on tehnyt aamuvuorossa syyskuulle 2023 asian taustasta ilmenevinä ajanjaksoina.

$22a

Työnantaja on ohjannut A:n työkykyarvioon, joka on järjestetty 1.6.2023. Työterveys on konsultoinut kardiologian erikoislääkäri G2:ta, joka on kirjannut lausuntoonsa seuraavaa (K31): ”Kardiologisesta näkökulmasta potilaan työkyky on rajallinen alentuneen sydämen pumppausvoiman sekä rytmihäiriöriskin takia. Suositellaan säännöllistä työnkuvaa, jossa vältetään raskainta fyysistä työtä. Potilas aiemmin tehnyt töitä sisätiloissa trukkikuskina, joka on soveltunut hänelle hyvin, eikä estettä vastaavan työn jatkamiselle ole. Fyysisesti/henkisesti raskaampi työ, hankalat työskentelyolosuhteet (liika kuumuus) tai vaihteleva työaika ei sovellu potilaalle sydänsairauden takia.”

Työterveyslääkäri K2 on kirjannut sopivuuslausuntoon 1.6.2023 (V14), että A on sopiva työhön tietyin edellytyksin. Lausuntoon on kirjattu seuraavaa: ”Suositellaan säännöllistä työnkuvaa, jossa vältetään työnantajan tarjoamaa raskainta fyysistä työtä. Työntekijä on aiemmin tehnyt töitä sisätiloissa trukkikuskina, joka on soveltunut hänelle hyvin, eikä estettä vastaavan työn jatkamiselle ole. Fyysisesti/henkisesti raskaampi työ, hankalat työskentelyolosuhteet (liika kuumuus) tai vaihteleva työaika ei sovellu sairauden vuoksi.”

Myöhemmin elokuussa työterveyslääkäri K2 on puhunut puhelimitse työnantajan kanssa. K2 on tehnyt puhelusta 14.8.2023 seuraavan kirjauksen (K40): ”Työnantaja kiinni sopivuuslausunnon trukinkuljetus SISÄTILOISSA sanassa. Kerrotaan, että trukinkuljetus myös ulkona on sopivaa. Tulee vaikutelma, ettei työtä tulla rajattuna tarjoamaan, vaan työkokeilu tulee jatkossa ohjata ulkopuolelle. Kerrottu esimiehelle vielä jäljellä oleva työkyky ja mahdollisuus myös osa-aikaiseen työhön + osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, johon työnantaja ei puhelussa oikein ota kantaa.”

Asiassa on selvitetty, että työnantaja on kesällä 2023 harkinnut työkokeilua myös omalla työpaikalla (K36, E, F). Kokeilun aikana on ollut tarkoitus kokeilla eri työtehtäviä ja katsoa, mihin työtehtäviin A on terveydentilaltaan mahdollisesti sopiva (K36). A on ollut B-lausunnon hankkimista varten yhteydessä työterveyteen (K36, K37). Suunnitelmana on ollut järjestää työterveysneuvottelu (K37).

D:n mukaan työkokeilu omalla työpaikalla olisi kariutunut työterveyslääkärin näkemykseen, jonka mukaan A ei soveltuisi ahtaajan työhön. Tämä käsitys on ollut myös F:llä. Edellä selostetun K2:n elokuisen kirjauksen perusteella (K40) työterveyslääkäri on kuitenkin edelleen katsonut, että A on kyennyt mukautettuun ahtaajan työhön.

A:n asiassa on 19.9.2023 järjestetty neljäs työterveysneuvottelu. A:n näkemykseksi muistioon (K24, V16) on kirjattu, että hän on kokenut olevansa työkykyinen ahtaajan työhön tietyin rajoituksin. Esihenkilön näkemykseksi on kirjattu: ”Työnantaja ei myönnä pysyviä työnrajoitteita, joten työntekijälle soveltuvaa työtä ei ole tarjolla nykyisellä työnantajalla. Ahtaajan työstä on mahdotonta poissulkea kaikki fyysisesti ja psyykkisesti raskaat työt ja näin ollen työturvallisuusriskit ovat liian korkeat.” Työterveyden (työterveyslääkäri J2) näkemykseksi on kirjattu: ”Erikoislääkärin konsultaation ja aiemman sairaushistorian mukaan lukien työntekijä ei voi toimia fyysisesti ja/tai psyykkisesti kuormittavassa työssä, tehdä vuorotyötä tai työskennellä kuumassa. Näin ollen työntekijä ei ilman rajoitteita sovellu ahtaajan työhön.

[- -] Terveydentila ei ole muuttunut edellisen työterveysneuvottelun jälkeen ja näin ollen ahtaajan työ ilman pysyviä rajoitteita ei ole mahdollista.” Yhteenvedoksi on kirjattu: ”Työntekijän työkykyisyys on rajoittunut ja näin ollen nykyisellä työnantajalla ei ole työtä tarjottavana tarvittavien työn rajoitteiden mukaisesti. Esimerkkinä työntekijän toimintakyky riittää kiireettömään trukinkuljetustyöhön tai signaalimiehenä toimimiseen päivävuorossa, mutta näin kapeaa työnkuvaa työnantajan ei ole mahdollista järjestää ilman määräaikaa (esim. 6 kk) ja ajatusta toimintakyvyn kohentumisesta tämän jälkeen.” A:lle on suositeltu työkokeilua nykyisen työnantajaorganisaation ulkopuolella. A ei ole ollut halukas hakemaan ennakkopäätöstä työeläkevakuutusyhtiöltä.

A:lle ei ole tarjottu työtä enää 19.9.2023 jälkeen. Hän on 8.10.2023 — 14.2.2024 lähettänyt säännöllisesti esihenkilölleen D:lle viestejä ja ilmoittanut halustaan tulla töihin tekemään ahtaajan töitä aamuvuorossa pois lukien laivasurraus (K27).

A on 4.10.2023 ollut työterveyslääkäri J2:n puhelinvastaanotolla. J2 on kirjannut vastaanotosta muun ohella seuraavaa (K19): ” Keskustelua nyt käytännön seikoista esim. työkokeilupaikan etsimisen suhteen. Kertaavassa mielessä keskustelua myös siitä, että nyk. työnantaja ei taivu toistaiseksi voimassaoleviin työnkuvan rajoituksiin, kun ei näköpiirissä työkyvyn olennaista kohentumista kaikkiin ahtaajan työn osa-alueisiin. Mikäli samalla alalla oleva toinen työnantaja tähän toistaiseksi voimassa olevaan työnkuvan rajaukseen venyisi, niin estettä työkokeiluun siellä ei olisi.” J2 on kirjoittanut A:lle sairauslomaa ajalle 1.9.2023 — 31.3.2024. J2 on kirjannut, että ”nyk. työnantajan tarjoamaan työn kokonaispalettiin pot ei ole kuntoinen”.

A:n työkykyarvioon 7.11.2023 (K20, V20) työterveyslääkäri J2 on kirjannut seuraavaa: ”Todettu, ettei raskas työ eikä vuorotyö suositeltavaa. Potilaalla itsellään vahva halu palata omiin töihinsä, työnantaja ei myönnä toistaiseksi voimassaolevia työnkuvan kevennyksiä. [- -] Fyysisesti tai psyykkisesti raskasta työtä, vuorotyötä tai kuumatyötä ei voi suositella. Nyk. työnantaja ei voi soveltuvaa työtä tarjota, joten ammatillista kuntoutusta aloiteltu”. Suunnitelmaksi on kirjattu, että ”ottaen huomioon työterveysneuvotteluissa läpikäydyt seikat sekä kardiologi G2:n konsultaatiovastauksen potilaan toimintakyvystä sekä työkyvystä (tässä tukena työnantajan kattava kuvaus X:n ahtaajan työstä), potilas on nykyiseen työhönsä sopimaton.”

$22c

A:n työsopimus on 13.2.2024 irtisanottu päättymään 13.8.2024. A:lla ei ole ollut työvelvoitetta irtisanomisajalla.

Kardiologi on sittemmin antanut kaksi lausuntoa 19.3.2024 ja 4.3.2025, joiden mukaan A:n sydänsairauden tilanne on pysynyt vakaana (K29, K30).

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin katsoo aluksi, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:lla on ollut sellainen pysyvä sairaus tai vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa on voinut estää hänen täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa työelämään yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työnantajalla on siten ollut velvollisuus tehdä A:n työhön tarvittavat kohtuulliset mukautukset yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä säädetyllä tavalla.

$22d

Asiassa on henkilötodistelun ja laajan edellä selostetun asiakirjanäytön perusteella selvitetty, että työnantajalla on ollut linjaus, jonka mukaan työrajoitteisille työntekijöille ei ole vuodesta 2020 lukien myönnetty pysyviä mukautuksia. Työtä ei ole tarjottu lainkaan, jos työkykyrajoite on ollut pysyvä (F). Tämän on asiakirjanäytön perusteella osoitettu vaikuttaneen työterveyslääkäreiden kannanottoihin siten, että lopulta A:n on katsottu olevan sopimaton ahtaajan työhön (K20, V20). A:n työkyvyn ei ole kuitenkaan selvitetty muuttuneen. Kyse on ollut siitä, että työnantaja ei ole suostunut pysyviin mukautuksiin vaan edellyttänyt A:n kykenevän kaikkiin ahtaajan työnkuvaan kuuluneisiin tehtäviin. Tähän kokonaisuuteen A on ollut sydänsairautensa vuoksi sopimaton. Kohtuullisiin mukautuksiin on kuitenkin oikeus juuri sellaisilla työntekijöillä, joilla on pitkäkestoisia tai pysyviä työrajoitteita. Rajoitteen pysyvyys ei yksin voi tehdä mukautuksesta kohtuutonta vaan asiaa on aina harkittava tapauskohtaisesti.

$22e

Mukautusten luonteeseen kuuluu, että niiden toteuttaminen ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Selvää on, että mukautusten toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut merkitykselliset seikat huomioon ottaen kohtuuttomaksi muodostuvien mukautusten tekemiseen ei ole velvollisuutta. (HE 19/2014 vp s. 80.)

Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammaisen henkilön tarpeet. Tarkoitus ei ole ohittaa muun lainsäädännön edellytyksiä esimerkiksi työturvallisuudesta, vaan painottaa vammaisyleissopimuksen edellyttämällä tavalla sitä, että kohtuullisuuden arvioinnin tulee kohdistua ensisijaisesti vammaisen henkilön tarpeisiin. (HE 148/2022 vp s. 69.)

Työnantajapuoli on vedonnut asiassa siihen, että yhtiössä on työskennellyt paljon työrajoitteisia ja myös 54 vuotta täyttäneitä, joilla on työehtosopimuksen mukaan ollut oikeus kieltäytyä vuorotyöstä. Lisäksi työnantajan todistajat ovat kertoneet, että työpaikalla on pyritty työkiertoon siten, että kaikilla olisi myös palauttavia työviikkoja. Työrajoitteisten vuoksi terveet työntekijät eivät ole D:n ja F:n mukaan päässeet palautumaan.

Työtuomioistuin toteaa olevan selvää, että työnantajalla on velvollisuus huolehtia kaikkien työntekijöidensä työkyvystä ja työssä selviytymisestä sekä työturvallisuudesta. Tässä tapauksessa työnantajalla on ollut myös työehtosopimukseen perustuva velvollisuus tarjota 54 vuotta täyttäneille työntekijöille vain päivätyötä. Nämä lakiin tai työehtosopimukseen perustuvat velvoitteet eivät kuitenkaan voi poistaa työnantajalta velvollisuutta ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin vammaisten työntekijöiden oikeuksien toteuttamiseksi.

Työnantaja on henkilötodistelun perusteella noudattanut 54 vuotta täyttäneitä työntekijöitä koskevaa työehtosopimusmääräystä tarkasti, mikä puhuu sen puolesta, että pelkän aamuvuoron järjestäminen A:llekaan tämän vammaisuuden perusteella ei ole voinut olla kohtuutonta. A on lisäksi itsekin ollut hyvin lähellä 54 vuoden ikää ja olisi pian ollut oikeutettu pelkkään aamuvuoroon. Työnantaja on lisäksi käyttänyt päivittäin keskimäärin noin 12:ta tilapäistä ahtaajaa lisätyövoimana, mikä taas puhuu sen puolesta, että työtä on myös aamuvuorossa ollut riittävästi tarjolla. Asiassa on myös selvitetty, etteivät kaikki täysin työkykyisetkään ahtaajat ole tehneet kaikkia ahtaajan toimenkuvan mukaisia tehtäviä, ja työkierto on toteutunut työkykyistenkin ahtaajien osalta vain osittain. Ylipäätään työrajoitteisia ei ole selvitetty olleen niin paljon, että A:n tarvitsemien mukautusten tekeminen olisi vaarantanut kenenkään terveyden.

A:n työnkuvaa on vuosina 2005 — 2019 mukautettu, mikä niin ikään puhuu sen puolesta, että niiden jatkaminen ei olisi ollut työnantajalle kohtuutonta. Työnantajapuoli on tähän liittyen korostanut sitä, että ahtaajan työnkuva ja vaadittu osaaminen on sittemmin monipuolistunut eikä A:n työkyky olisi riittänyt työnkuvan raskaisiin vaiheisiin. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan toiminnan luonne vaikuttaa siihen, minkälaiset mukautukset ovat käytännössä mahdollisia ja siten asianmukaisia ja kohtuullisia. Myös perusoikeuskirjan 16 artiklassa turvattu elinkeinovapaus on otettava huomioon tässä punninnassa. Arvioinnissa on toisaalta huomioitava myös 26 artiklan määräys siitä, että vammaisten henkilöiden ammatillista sopeutumista on edistettävä.

Tässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa, että työn luonteesta johtuen A:n tarvitsemien mukautusten toteuttaminen olisi ollut työnantajalle kohtuutonta. Edellä todetusti työnantaja ei ole edellyttänyt kaikilta työkykyisiltäkään jokaisen ahtaajan tehtävänkuvaan kuuluvan tehtävän suorittamista. Myöskään asiakkaiden esittämät vaatimukset työntekijöiden työkykyyn tai moniosaamiseen liittyen (F) eivät voi poistaa työnantajan lakiin perustuvaa velvollisuutta kohtuullisiin mukautuksiin. Edellä on niin ikään katsottu, että ahtaajan työssä sinänsä merkittävät työturvallisuusseikatkaan huomioon ottaen A:n työkyvyssä olevien rajoitteiden ei ole osoitettu estävän kaikkien ahtaajan työnkuvaan kuuluvien tehtävien tekemisen.

A:n osalta on kesällä 2023 harkittu myös ammatillista kuntoutusta työkokeiluna omalle työpaikalle. Tästä työnantaja on epäselväksi jääneestä syystä kuitenkin luopunut. Asiassa ei ole uskottavasti osoitettu, että työterveyslääkäri olisi kyseenalaistanut työkokeilun, päinvastoin työterveyslääkäri on elokuisessa puhelussa kertonut työnantajalle, että trukinkuljetus myös ulkona on ollut A:lle sopivaa ja että mahdollisuus on myös osa-aikaiseen työhön (K40). Työterveyslääkärille on jäänyt puhelun perusteella käsitys, että työtä ei tulla rajattuna tarjoamaan. Sinänsä riidatonta on, että A ei ole ollut halukas työkokeiluun toiselle työnantajalle ja hän on kieltäytynyt ammatillisesta kuntoutuksesta tältä osin. Työtuomioistuin toteaa, että kohtuullisuusarviointiin vaikuttaa osaltaan se, onko työnantajalla mahdollisuus saada toimenpiteiden toteuttamiseen tukea julkisista varoista tai muualta. Tukijärjestelmien mahdollinen puuttuminen ei kuitenkaan yksistään tee mukautuksesta kohtuutonta (HE 19/2014 vp s. 81).

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajapuoli ei ole tässä asiassa esittänyt näyttöä siitä, että A:n työnkuvan mukauttaminen siten, että A ei olisi tehnyt kaikkia ahtaajan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä, olisi ollut työnantajalle kohtuutonta. Huomioon on otettava sekin, että työnantajalle voidaan pitkään jatkuneen palvelussuhteen perusteella asettaa pidemmälle meneviä velvollisuuksia mukautusten tekemiseen kuin lyhytkestoisissa palvelussuhteissa (HE 19/2014 vp s. 81). A:n työsuhde oli kestänyt pitkään, vuodesta 1993 alkaen. Työsuhteessa vallitseva lojaliteettivelvoitekin on edellyttänyt, että näin pitkän sopimussuhteen jatkumisen mahdollistamista työnkuvan mukautuksin olisi selvitetty tarkemmin, vaikka A:n rajoitteet ovat olleet pysyviä.

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:lla ei olisi ollut edellytyksiä selviytyä työpaikalla tarjolla olevista työtehtävistä kohtuullisin mukautuksinkaan. A:n työkyvyn ei siten ole näytetty vähentyneen olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Sen sijaan jättämällä tekemättä kohtuulliset mukautukset työnantajan on katsottava päättäneen A:n työsopimuksen vammaisuuden perusteella syrjinnän kiellon vastaisesti. Työnantajalla ei siten ole ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta.

Korvausvelvollisuus

X Oy on päättänyt A:n työsopimuksen ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle sopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Korvauksen laskentaperusteena käytettävän palkan määrä (3.969,76 euroa) on riidaton.

Työehtosopimuksen 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Työnantajan on katsottu menetelleen syrjivästi irtisanoessaan A:n työsopimuksen. Työtuomioistuin pitää erityisen moitittavana sitä, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on perustunut kategoriseen linjaukseen, jonka mukaan pysyvästi työrajoitteisille ei ole mahdollistettu työn mukauttamista. A itse ei ole osaksikaan antanut aihetta työsuhteen päättämiselle. Korvauksen määrää korottavana tekijänä työtuomioistuin ottaa huomioon työnantajan menettelyn kokonaisuudessaan sekä sen, että A:n työsuhde yhtiön palveluksessa on irtisanomiseen mennessä kestänyt pitkään, 31 vuotta. Noin 54-vuotias A ei ole myöskään työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi korvauksen määräksi 20 kuukauden palkkaa vastaavat 79.395,20 euroa, josta määrästä kymmenen kuukauden palkkaa vastaava määrä katsotaan aineettoman vahingon korvaukseksi.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta.

Maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymisestä alkaen vastaavalta ajanjaksolta, jolta tuomitaan korvausta palkkaetujen menetyksestä. A:lle on työttömyyskassan lausunnon mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 10 kuukauden ajalta yhteensä 16.546,13 euroa. Jaksotettu lomakorvaus ei siirrä yhteensovituksen tarkastelujaksoa (TT 2025:25). Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta Työllisyysrahastolle vähennettävä osuus on yhteensä 12.409,60 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 66.985,60 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 12.409,60 euroa Työllisyysrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat asian hävinneinä yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa kuluille vaadittuine korkoineen.

Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on yhteensä 32.996,55 euroa. Vastaajapuoli on paljoksunut kantajan asiamiehen laskua siltä osin kuin toimenpiteet ovat sisältäneet nauhoitteen kuuntelemista, koska asiassa ei ole ilmennyt mistä nauhoitteesta on kyse ja miten se liittyy asiaan.

Kantajan asiamiehen laskusta ilmenee, että asiamies on kahtena eri päivänä 20 minuutin ja 60 minuutin perusteella laskutetun toimenpiteen aikana muun ohessa kuunnellut päämiehensä toimittamaa nauhoitetta. Riippumatta siitä, mikä merkitys nauhoitteella on asian kannalta ollut, työtuomioistuimella ei ole syytä epäillä, että nauhoite ei liittyisi tähän asiaan millään tavalla tai että sen kuunteleminen ei olisi ollut tarpeellista asian hoitamista varten.

Lisäksi vastaajapuoli on paljoksunut todistaja B:n todistajanpalkkiota 100 euroa ylittäviltä osin. Todistajanpalkkion kokonaismäärä on ollut 200 euroa ja se on koostunut matkakuluista omalla autolla Helsingin ja Hangon välillä sekä pysäköintikuluista Helsingissä. Matkakulut ovat koskeneet kahta eri matkaa Helsinkiin.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 65 §:n mukaan todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asian häviävän osapuolen korvattavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen on oltava tarpeellisista toimenpiteistä johtuvia ja kohtuullisia. Asianosainen on itse velvollinen maksamaan kuulustuttamalleen todistajalle tai asiantuntijalle korvauksen. Tuomioistuin vahvistaa pyynnöstä todistajalle maksettavan korvauksen. Todistajan tai asiantuntijan nimennyt voi omista syistään hyväksyä selvästi ylisuuren ja perustelemattoman korvausvaatimuksen. Hävinneelle asianosaiselle tämä ei ole sellaisenaan korvattava kohtuullinen oikeudenkäyntikulu, vaikka todistajan kuuleminen sinänsä olisi ollut tarpeellista. (HE 107/1998 vp s. 16 — 17.)

Ottaen huomioon, että B:lle pääkäsittelyyn saapumisesta aiheutuneista matkakuluista tulisi kilometrikorvauksena korvattavaksi vähintään 150 euroa ja että B:llä on lisäksi oikeus osapäivärahaan, vaadittua 200 euron korvausvaatimusta ei ole pidettävä kohtuuttomana.

Vastaajapuoli on siten velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

A

B

D

E

F

G

C