Turun HO 17.1.2024 36 – Oikeudenkäyntikulut

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A Oy:n pysäköintimaksua koskenut kanne käräjäoikeudessa oli peruutettu, mutta pääasian voittanut vastaaja B oli velvoitettu korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Hovioikeus otti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momenttia soveltaessaan huomioon, että asiassa ei ollut ollut kysymys sellaisesta oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttaneesta seikasta, josta A Oy ryhtyessään oikeudenkäyntiin ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää. A Oy oli nostanut kanteen haltijaolettaman perusteella B:tä vastaan tietoisena siitä, että kysymys ajoneuvon pysäköineestä henkilöstä voi olla riitainen ja että asian viime kädessä ratkaisee tuomioistuin. Mainittu kanteen menestymismahdollisuuksiin vaikuttava epävarmuustekijä oli siten ollen ollut A Oy:n tiedossa ja yhtiön on tullut ottaa se huomioon kannetta nostaessaan. Näin ollen ja kun B ei ollut laiminlyönyt velvollisuuksiaan oikeudenkäynnin osapuolena tai sen ulkopuolella, hän ei ollut tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä. B vapautettiin käräjäoikeuden tuomitsemasta velvollisuudesta korvata A Oy:n oikeudenkäyntikulut.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO JA PÄÄTÖS 22.2.2023

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.1.2024

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B vapautetaan velvollisuudesta korvata A Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

A Oy velvoitetaan maksamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2.929,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

A Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

Hovioikeudenneuvos Rita Melartin, joka esitteli asian

Hovioikeudenneuvos Jenna Mansikkamäki

Asessori Mikael Pulkkinen

Asia on ratkaistu esittelystä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 11.12.2024 : Ei valituslupaa

Kantaja

A Oy

Asia

Velkasuhteeseen perustuva saatava

Vireille

13.5.2022 Viite: AH19682

KANNE

Selostus asiasta

Kantaja on vastaajan kiistettyä pysäköineensä ajoneuvoa luopunut alkuperäisen kanteen vaatimuksistaan. Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vastaaja on vaatinut, että kantajan oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylätään. Vastaajalla ei ole ollut vaatimuksia koskien kantajan peruuttamia vaatimuskohtia.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaisesti kirjallisen valmistelun perusteella. Osapuolet ovat tutustuneen ja toimittaneet pyydetyt lausumat käräjäoikeuden laatimaan yhteenvetoon asiassa.

Vastaajalle on ennen asian ratkaisemista varattu mahdollisuus lausua kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuslaskusta. Vastaaja on toimittanut lausuman.

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajalle:

1) asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1320,00 euroa (0 % alv.) sisältäen oikeudenkäyntimaksun 270 euroa

Perusteet

Kantaja on vastaajan vastauksen johdosta luopunut alkuperäisen kanteen (13.5.2022) pääasiaa koskevista vaatimuksistaan.

Kantaja on vaatinut vastaajaa korvaamaan asian hoitamisesta johtuneen oikeudenkäyntikulunsa.

Vaatimus perustuu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n poikkeussäännökseen, jonka mukaan asian voittanut osapuoli voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, mikäli voittanut osapuoli on tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut turhan oikeudenkäynnin.

Kantaja on nostanut kanteen koskien maksamatonta pysäköintimaksua.

Kantaja on velkonut pysäköintimaksua ennen asian vireilletuloa. Kantaja on lähettänyt vastaajalle kolme maksumuistutusta, jotka on päivätty 21.3.2022, 5.4.2022 ja 25.4.2022.

Vastaaja on ilmoittanut kantajalle, ettei ole kuljettanut kyseistä ajoneuvoaan. Vastaaja ei ole kuitenkaan ilmoittanut kantajalle, kuka ajoneuvon on pysäköinyt.

Vastaaja on vasta kanteeseen vastatessaan ilmoittanut, että ajoneuvon on pysäköinyt hänen poikansa. Tämä seikka ei ollut kantajan tiedossa ennen kanteen vireillepanoa.

Vastaajalle on lähetetty kolme perintäkirjettä, joista huolimatta vastaaja ei ole ollut yhteydessä kantajaan vapaaehtoisen perinnän aikana.

Vastaaja on reklamoinut asiasta vasta 18.5.2022, eli kanteen tultua jo vireille. Vastaaja ei ole tuonut ilmi auton pysäköitsijän henkilöllisyyttä tässä yhteydessä.

Vastaaja on kertonut auton pysäköitsijän vasta vastauksessaan käräjäoikeudelle 21.6.2022.

Kantaja on selvittänyt pysäköidyn auton haltijan tiedot. Kantajalla on ollut perusteltu syy olettaa ajoneuvon haltijan olleen myös sen kuljettaja. Kantaja ei ole voinut olla tietoinen siitä, että ajoneuvoa on kuljettanut vastaajan poika. Mikäli kantaja olisi ollut tästä aiemmin tietoinen, ei kantaja olisi nostanut kannetta vastaajaa vastaan.

VASTAUS

Vastaaja on:

Kiistänyt kantajan oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen ja vaatinut, että kantajan oikeudenkäyntikulut jäävät kantajan omaksi vahingoksi.

Vastaajalla ei ole vaatimuksia koskien sitä, että kantaja on luopunut alkuperäisestä pääasiaa koskevista vaatimuksistaan.

Vastaaja ei ole tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut turhaa oikeudenkäyntiä.

Vastaaja on soittanut kantajan kirjeessä olleeseen asiakaspalvelunumeroon 18.5.2022 kello 14:08. Puhelu on kestänyt 11 minuuttia ja 30 sekuntia.

Vastaaja on kyseisessä puhelussa kertonut, ettei pysäköity auto ole ollut hänen käytössään pysäköintihetkellä. Kantajan asiakaspalvelunumeroon vastannut virkailija ei ole hyväksynyt selitystä, vaan uhkaillut vastaajaa oikeudenkäyntikuluilla.

Puhelun aikana vastaajalta ei ole tiedusteltu kuljettajan henkilöllisyyttä

Kantajalla olisi ollut mahdollisuus peruuttaa kanne jo aiemmin.

RIIDATONTA

– Kantajan alkuperäisen kanteen pääasiaa koskeva saatava on perustunut yksityisoikeudelliseen pysäköintivalvontamaksuun

– Pysäköintimaksu on johtunut ajoneuvon – – – pysäköinnistä osoitteessa – – –

-Ajoneuvo – – – on vastaaja B:n hallinoima ajoneuvo

– Ajoneuvoa – – – ei ole pysäköinyt B, vaan hänen poikansa

– C Oy on lähettänyt B:lle maksuvaatimuksen, joka on päivätty 25.4.2022

– B on huomannut ym. maksuvaatimuksen 18.5.2022

– B on reklamoinut asiasta kantajalle 18.5.2022 ja reklamaatioon on vastattu 20.5.2022

– Ym. reklamaatio on sama reklamaatio, jonka kantaja on nimennyt kirjalliseksi todisteeksi

– B on kertonut kantajalle auton pysäköitsijän henkilöllisyyden vasta vastatessaan kanteeseen käräjäoikeudelle

RIITAISTA

– Onko B aiheuttanut oikeudenkäynnin tahallaan tai huolimattomuudesta siten, että B:n voitaisiin katsoa olevan velvollinen korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut

– Onko kantaja lähettänyt pysäköintimaksua koskevia laskuja tai muistutuksia ennen 25.4.2022 päivättyä kirjettä

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

K1) Vastaajan reklamaatio 18.5.2022

K2) Vapaaehtoisen perinnän kirje 21.3.2022

K3) Vapaaehtoisen perinnän kirje 5.4.2022

K4) Vapaaehtoisen perinnän kirje 25.4.2022

K5) Vastaajan vastaus 21.6.2022

Vastaaja

–

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeuden on asiassa ratkaistava se, onko B vastuussa kantaja A Oy:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Asiassa on riidatonta, että B on saanut A Oy:n maksuvaatimuksen, joka on päivätty 25.4.2022. B:n mukaan hän huomannut vaatimuskirjeen vasta 18.5.2022, jonka jälkeen hän on reklamoinut asiasta. Asiassa on riitaista se, onko A Oy esittänyt vaatimuksia B:tä kohtaan jo ennen 25.4.2022 päivättyä maksuvaatimuskirjettä.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:28 katsonut, että velkojan tulee postilähetyksenä toimitettavaa kirjettä käyttäessään näyttää ensiksikin, että hän on lähettänyt kirjeen, ja toiseksi, että kirje on tullut velallisen saataville siten, että hän voi ottaa siitä selon. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:29 mukaan yleensä jo kahden kirjelähetyksen tapauksessa voidaan pitää perusteltuna, että velalliselle siirtyy velvollisuus esittää selvitystä siitä, että jokin seikka on uskottavasti voinut estää lähetyksen saapumisen hänen saatavilleen.

Kantaja on nimennyt kirjallisiksi todisteiksi 21.3.2022 päivätyn maksumuistutuksen (K2), 5.4.2022 päivätyn maksuvaatimuksen (K3) ja 25.4.2022 päivätyn maksuvaatimuksen (K4). Kaikki kolme vaatimuskirjelmää on osoitettu B:lle osoitteeseen – – -.

B ei ole tuonut ilmi mitään sellaisia seikkoja, minkä perusteella jokin olisi voinut estää ym. maksumuistutuksen ja -vaatimusten saapumisen hänen saatavilleen. Sen sijaan asiassa on B:n myönnön perusteella selvää, että 25.4.2022 päivätty maksuvaatimus on hänelle saapunut. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että kantaja on lähettänyt vastaajalle ainakin kolme vaatimuskirjettä liittyen pysäköintimaksuun ja että B:llä on ollut mahdollisuus vaatimuksiin tutustua.

B on vastauksessaan käräjäoikeudelle vedonnut siihen, että hän on huomannut 25.4.2022 päivätyn kirjeen vasta 18.5.2022. Kanne asiassa on nostettu 13.5.2022. Maksuvaatimuksen päiväyksen ja sen ajankohdan, jolloin B on kertonut kirjeen havainneensa, välillä on kulunut aikaa kolme ja puoli viikkoa. B ei ole kiistänyt sitä, etteikö 25.4.2022 päivätty kirje olisi saapunut hänelle ennen 18.5.2022. B on ainoastaan kiistänyt tutustuneensa postiensa joukossa olleeseen kirjeeseen ennen 18.5.2022. Nämä seikat huomioiden käräjäoikeus katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että B:llä olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus reagoida asiaan ja reklamoida kantajalle vaatimuksista jo ennen kanteen vireilletuloa 13.5.2022.

Asiassa on riidatonta, että B on reklamoinut asiasta A Oy:lle 18.5.2022 puhelimitse. Reklamaatiosta on laadittu kirjallinen selotenko (K1), joka sisältää myös A Oy:n vastauksen reklamaatioon. Reklamaatio koskee ajoneuvoa – – -, joka riidattomasti on B:n hallinoima ajoneuvo.

B on reklamaatiossa kiistänyt itse pysäköineensä ajoneuvoa – – -. Reklamaatiosta ei käy ilmi, kuka ajoneuvon on pysäköinyt. A Oy on vastauksessaan tuonut ilmi, ettei se katso B:n reklamaation johtavan automaattisesti vastuun poistumiseen ja pysäköintivalvontamaksun peruuttamiseen.

B on käräjäoikeudelle kanteeseen vastatessaan 21.6.2022 tuonut ilmi sen, että ajoneuvon – – – on pysäköinyt hänen poikansa. Ennen tätä ajankohtaa B ei ole tuonut ilmi ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä.

Käräjäoikeus katsoo, että kantajalla on ollut perusteltu syy olettaa, että B on hallinnoimansa ajoneuvon pysäköinyt, minkä vuoksi kantajalla on ollut perusteltu syy kohdistaa kannevaatimuksensa B:hen. Kantaja on sittemmin luopunut kannevaatimuksistaan koskien pysäköintimaksua, kun B on tuonut ilmi ajoneuvon pysäköineen henkilöllisyyden.

B on vedonnut siihen, ettei reklamointipuhelun yhteydessä ole nimenomaisesti kysytty ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä. Käräjäoikeus katsoo, ettei tällä seikalla ole asian arvionnin kannalta merkitystä. B ei ole missään asian vaiheessa kiistänyt tienneensä sitä, kuka auton on pysäköinyt. B olisi voinut vastuun välttääkseen ja asian selvittelyä edistääkseen tuoda tämän henkilön ilmi reklamoinnin yhteydessä. Lisäksi B olisi voinut tuoda pysäköineen henkilön ilmi, jo siinä vaiheessa, kun A Oy on lähettänyt B:lle asiaa koskevia vaatimuskirjeitä 21.3.2022 ja 5.4.2022.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2-momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja A Oy on peruuttanut pääasiaa koskevin osin kanteensa. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön (KKO 2005:59, k. 5) mukaisesti A Oy:n voidaan siis katsoa hävinnen asian koskien pääasiaa. Näin ollen oikeudenkäymiskaaren pääsäännön mukaisesti A Oy:llä ei olisi oikeutta vaatia oikeudenkäyntikulujaan asian voittaneelta vastapuoleltaan eli B:ltä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2-momentin mukaan jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Yllä kuvatuin tavoin kantajalla on 21.6.2022 asti ollut perusteltu syy kohdistaa kannevaatimuksensa ajoneuvon hallinoitsijaan eli B:hen. Ainakaan reklamaation tekemiseen eli 18.5.2022 mennessä kantajalla ei ole ollut mitään perusteltua syytä olettaa, että ajoneuvon olisi pysäköinyt joku muu.

Käräjäoikeus on lisäksi katsonut yllä kuvatuin tavoin, että B on saanut tiedon vaatimuksista vapaaehtoisen perinnän kautta jo ennen kanteen vireillepanoa.

Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että B on omalla passiivisuudellaan myötävaikuttanut siihen, että kantaja on nostanut kanteen häntä vastaan. Tämän johdosta käräjäoikeus katsoo, että B on omalla toiminnallaan antanut kantajalle aiheen nostaa kanne ja täten aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin koskien pysäköintimaksua.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 2-momentin mukaisesti B on vastuussa kantaja A Oy: Ile aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja hänet on ne velvoitettava korvaamaan.

Kantajan oikeudenkäyntivaatimus perustuu 4,2 tunnin työmäärään, josta 0,2 tuntia koskee summaarisen riita-kanteen laatimisesta aiheutuneita kuluja. Tämä kirjaus vastaa vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen mukaista perustaksaa summaarisen riitakanteen laatimisesta.

Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus koostuu lisäksi 2 tunnin työmäärää vastaavasta kirjauksesta (lausuma 3.8.2022) ja 2 tunnin työmäärää vastaavasta kirjauksesta (lausuma yhteenvedosta 30.11.2022). Käräjäoikeus katsoo, että kantaja on joutunut laatimaan lausumia sekä nimeämään todistelua johtuen siitä, että B on itse riitauttanut mm. sen, että hän ei olisi saanut vaatimuksia tietoonsa ennen kanteen vireilletuloa. Näin ollen kantajalla on ollut perusteltu syy laatia käräjäoikeuden pyytämät lausumat sekä kartoittaa todistelua vaatimuksiensa tueksi.

Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus vastaa käräjäoikeuden arvion mukaan sitä, mitä asian hoitaminen on edellyttänyt. Kantajan esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus on näin ollen kohtuullinen ja hyväksyttävissä.

B on velvoitettava korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti.

Sovelletut lainkohdat

Ratkaisussa viitatut.

Päätöslauselma

Kantajan pääasiaa koskevat vaatimuskohdat jäävät sillensä.

Vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle:

6. Oikeudenkäyntikulut:

1320,00 euroa.

Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.

Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.

Käräjänotaari Sami Reijonen

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 22.2.2023 nro 8710 (liitteenä)

Oikeudenkäyntikulut

Valittaja B

Vastapuoli

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, A Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään ja että A Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

$151

Vastaus

A Oy on vaatinut, että valitus hylätään tai toissijaisesti että asia palautetaan käräjäoikeuteen. Lisäksi A Oy on vaatinut, että B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään ja että B velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

$152

Hovioikeuden ratkaisu

Vaatimus asian palauttamisesta

Kysymys on oikeudenkäyntikuluja koskevasta valitusasiasta. B on valituksessaan perustellut kantaansa siitä, miksi hänen ei voida A Oy:n väittämin tavoin katsoa tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä ja millä tavoin käräjäoikeuden ratkaisu on ollut virheellinen. A Oy:llä on ollut mahdollisuus lausua näistä kannanotoista omassa vastauksessaan, kuten se on tehnytkin. Asian palauttamiselle käräjäoikeuteen ei ole perustetta.

A Oy oli käräjäoikeudessa peruuttanut kanteen pääasian osalta ja se on jätetty sillensä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan kantajan on tuolloin korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kysymys vain siitä, onko vastaaja B ollut tässä tilanteessa velvollinen korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut.

$153

A Oy oli 13.5.2022 nostanut asiassa kanteen haltijaolettaman perusteella B:tä vastaan tietoisena siitä, että kysymys ajoneuvon pysäköineestä henkilöstä voi olla riitainen ja että asian viime kädessä ratkaisee tuomioistuin. Mainittu kanteen menestymismahdollisuuksiin vaikuttava epävarmuustekijä oli siten ollen ollut A Oy:n tiedossa ja yhtiön on tullut ottaa se huomioon kannetta nostaessaan. Kysymys ei ole ollut sellaisesta oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttavasta seikasta, josta A Oy ryhtyessään oikeudenkäyntiin ei ollut tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää.

Riidatonta on, että B, joka oli itse hoitanut asiaansa käräjäoikeudessa, oli summaariseen riita-asiaan 21.6.2022 antamassaan vastauksessa heti kiistänyt kanteen ja ilmoittanut, että hän ei ollut pysäköinyt kyseistä ajoneuvoa. B on vastauksessaan lisäksi ilmoittanut ajoneuvon olevan poikansa käytössä ja nimennyt todistelua olinpaikastaan pysäköintihetkellä. Riidatonta niin ikään on, että B oli reklamoinut asiasta kantajalle jo 18.5.2022 kiistäen toimineensa kuljettajana, mikä ei ole johtanut kanteen peruuttamiseen ennen vastauksen antamista. Näin toimien B ei ole oikeudenkäynnin osapuolena laiminlyönyt velvollisuuksiaan. B:llä, joka riidattomasti ei ole pysäköinyt ajoneuvoa, ei ole ollut A Oy:öön nähden oikeudenkäynnin ulkopuolista sopimusoikeudellista tai muutakaan velvollisuutta selvittää A Oy:lle ajoneuvon pysäköineen, yhtiön oikean sopimuskumppanin henkilöllisyyttä. Velvollisuuden puuttuessa myöskään sen vastaisesti toimimisesta ei ole voinut olla kysymys.

Edellä lausutuilla perusteilla B ei ollut tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeetonta oikeudenkäyntiä, eikä asiassa ole perustetta velvoittaa häntä korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikuluja.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

B voittaa ja A Oy häviää muutoksenhaun. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaisesti A Oy on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. B:n oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevät toimet ja niiden ajankäyttö eivät ole olleet A Oy:n vastauksessa väittämin tavoin asian hoitamiseksi tarpeettomia, eikä A Oy:llä ole ollut laskun määrästä huomautettavaa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Vastaaja B

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet: