Turun HO 29.10.2025 25/107757 – Oikeudenkäyntimenettely

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä tilanteessa, jossa vastaaja jätetään sakkorangaistukseen tuomitsematta rikoksesta kuluneen huomattavan pitkän ajan, jossa on asiallisesti ollut samalla kysymys oikeudenkäynnin kohtuuttomasta viivästymisestä, perusteella.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 15.10.2024

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 29.10.2025

Syyttäjä on muun ohella vaatinut A:lle syytekohdassa 1 rangaistusta 1.10-2.12.2015 tehdystä työturvallisuusrikoksesta ja syytekohdassa 2 kohdassa 1 kuvatulla tavalla tehdystä vammantuottamuksesta, jossa tekoaika on ollut 2.12.2015. Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja kohdistanut muiden ohella A:han yhteisvastuulliset korvausvaatimukset kivusta, särystä sekä tilapäisestä haitasta 18.000 euroa, kustannuksista 720 euroa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 7.100 euroa, pysyvästä haitasta 25.000 euroa ja ansionmenetyksestä 52.587 euroa, kaikki edellä mainitut määrät korkoineen.

A on vaatinut, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1.500 euroa neljältä vuodelta, eli yhteensä 6.000 euroa.

Käräjäoikeus on hylännyt A:han kohdistuneet syytteet ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeus on velvoittanut Suomen valtion suorittamaan A:lle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 6.000 euroa.

Viivästymishyvityksen osalta käräjäoikeus on lausunut seuraavan.

Oikeudenkäynnin viivästyminen ja sen hyvittäminen

Oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa on osa perustuslain 21 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa turvatuista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Sen tarkoituksena on osaltaan turvata oikeudenkäytön tehokkuutta ja uskottavuutta sekä suojella asianosaista huolelta, haitalta ja epävarmuudelta, joka liittyy oikeudenkäynnin kohtuuttomaan pitkittymiseen (KKO 2020:2, kohta 6 ja KKO 2016:45, kohta 11).

Asianosaisen oikeudesta saada valtion varoista hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä on säädetty laissa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (jäljempänä hyvityslaki). Lain 3 §:n mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se lonkkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Esitöiden (HE 233/2008 vp s. 23) mukaan muulla kuin asianosaisen asemassa olevalla, esimerkiksi todistajalla, ei olisi oikeutta saada hyvitystä, vaikka oikeudenkäynnin viivästyminen sinänsä saattaa aiheuttaa haittaa hänellekin.

Hyvityslain 4 §:n mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle; sekä ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ei ole yksiselitteisesti määritelty ihmisoikeussopimuksessa eikä ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin keston kohtuullisuus on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat (Chiarello v. Saksa, 20.6.2019, kohta 45 siinä viitattuine ratkaisuineen). Ihmisoikeustuomioistuin on oikeudenkäynnin viivästymisen arvioinnissa kiinnittänyt huomiota muun ohella siihen, onko asian käsittelyyn sisältynyt pitkiä passiivisia ajanjaksoja, jolloin oikeudenkäyntiä ei ole viety eteenpäin (HE 233/2008 vp s. 23).

Hyvityslain 5 §:n mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa:1) riita- ja hakemusasiassa asian vireilletulosta tuomioistuimessa; 2) rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa; 3) asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa.

Hyvityslain 6 §:n 2 momentin mukaisesti hyvitystä maksetaan 1.500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai muun viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt.

Nyt kysymyksessä olevaa asiaa on pidettävä laadultaan ja laajuudeltaan tavanomaista vaikeampana ja laajempana. Asian on katsottava olevan myös hyvityslain tarkoittamalla tavalla merkittävä erityisesti asianomistaja B:lle.

$ed

Käräjäoikeus toteaa, että asiaa on yritetty viedä asianmukaisin toimenpitein eteenpäin ottaen huomioon kulloinkin asian käsittelyn tilanteeseen vaikuttaneet seikat. Käsittelyn pitkittymiseen on myös osaltaan vaikuttanut edellä kerrotut, viranomaisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat asiat. Tästä huolimatta asian käsittelyyn kaikkinensa on kulunut niin pitkä aika, että oikeus oikeudenkäynnin toteutumisen kohtuullisessa ajassa on estynyt. Tähän nähden asianosasilla on oikeus saada valtion varoista hyvitys oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Ottaen huomioon, että A on kuultu ensimmäisen kerran rikoksesta epäiltynä esitutkinnassa 15.3.2017 ja käräjäoikeus on antanut nyt tuomionsa, on A:n esittämä hyvitysvaatimus neljältä vuodelta kohtuullinen ja perusteltu. A on täten oikeutettu viivästystä vastaavaan hyvitykseen neljältä vuodelta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Valtion varoista maksettava hyvityksen määrä on näin ollen A:lle – – – 6.000 euroa – – –

Käräjätuomari Jussiveli Jukantupa

– – –

Syyttäjä on vaatinut, että – – – ja A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti kohdassa 1 työturvallisuusrikoksesta ja kohdassa 2 vammantuottamuksesta – – – Vielä syyttäjä on vaatinut, että oikeudenkäynnin viivästyminen tulee ensisijaisesti huomioida – – – A:lle tuomittavissa rangaistuksissa.

A on vaatinut, että valitus hylätään – – -.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen – – – koskevilta osin. – – –

– – – A:n syyksi luetaan työturvallisuusrikos turvallisuusasiakirjan puutteellisuuden osalta.

Rangaistusseuraamus

A:n syyksi luettava menettely huomioon ottaen oikeasuhtainen rangaistus olisi 25 päiväsakkoa. Rikoksesta kulunut huomattavan pitkä aika muodostaa tässä tapauksessa rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan mukaisen kohtuullistamisperusteen ja saman luvun 12 §:n 4 kohdan mukaisen perusteen jättää A rangaistukseen tuomitsematta.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n esittämä 6.000 euron hyvitysvaatimus oikeudenkäynnin viivästymisestä neljältä vuodelta on kohtuullinen ja perusteltu.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1.500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella. Viitatun 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle.

Hyvityslain 6 §:n 4 momentin mukaan oikeutta hyvitykseen ei ole siltä osin kuin rangaistusta alennetaan viivästymisen perusteella. Kun A jätetään rangaistukseen tuomitsematta rikoksesta kuluneen huomattavan pitkän ajan, jossa on asiallisesti ollut samalla kysymys oikeudenkäynnin kohtuuttomasta viivästymisestä, perusteella, se on otettava huomioon harkittaessa hänen oikeuttaan hyvitykseen.

Säännöksen esitöistä (HE 233/2008 s. 26) ilmenee, että rangaistuksen alentamisen lisäksi on mahdollista määrätä rahahyvitystä siltä osin kuin viivästystä ei pystytä rangaistusta lieventämällä tai alentamalla kokonaan hyvittämään.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että hyvityslain mukainen rahahyvitys on mahdollinen, jos syyte hylätään tai vastaaja jätetään muutoin rangaistukseen tuomitsematta (Helenius, Dan ja Linna, Tuula: Siviili- ja rikosprosessioikeus, 2024, s. 130–131). Oikeuskirjallisuudessa (Fredman, Markku: Rikosasianajajan käsikirja, 2021, s. 928) on lausuttu myös, että jos sakkojutussa syylliseksi tuomittava on joutunut kärsimään liian pitkäkestoisesta oikeudenkäynnistä, saattaa syntyä tilanne, jossa sakon tuomitsematta jättäminen ei riittävästi hyvitä viivästymistä. Jos sakko on määrältään esimerkiksi 300 euroa ja oikeudenkäynti viivästyy kaksi vuotta, ei tällaisen sakon tuomitsematta jättäminen ole riittävä hyvitys. Tällöin luonteva menettely on se, että viivästyksestä arvioidaan oikeudenmukainen hyvitys ja sakon määrä vähennetään siitä samalla kun sakko jätetään tuomitsematta. Kahden vuoden viivästys hyvitetään siis 2.700 eurolla ja 300 euron sakon tuomitsematta jättämisellä.

A:n tulojen mukaan laskettu sakon kokonaismäärä 25 päiväsakosta olisi 1.975 euroa. Tähän nähden edellä mainitun oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan rahamääräistä hyvitystä tulisi tuomittavaksi 4.025 euroa. Hyvityksen määräytyessä viivästymisen keston perusteella asianosaisen tuloista riippumatta ja päiväsakon rahamäärän perustuessa asianosaisen nettotuloihin edellä todettu laskentatapa johtaisi kuitenkin siihen, että suurituloisella vastaajalla hyvitys jäisi vähäisemmäksi kuin pienituloisella tai poistuisi kokonaan. Tämä olisi ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, että hyvityksen määrä ei ole riippuvainen hyvityksen saajan tuloista. Myöskään lain esitöistä ei ilmene, että se laskennallinen osa hyvitysmäärästä, joka ylittää teosta lähtökohtaisesti tuomittavan sakkorangaistuksen määrän, tulisi sellaisenaan maksaa hyvityksenä.

Oikeuskäytännöstä ei ole todettavissa vakiintunutta linjaa nyt esillä olevan kaltaisiin tilanteisiin. Yksittäistapauksissa sakkorangaistus on esimerkiksi alennettu yhden vuoden viivästymisen perusteella 70 päiväsakosta 35 päiväsakkoon eli käytännössä puolitettu (Turun hovioikeus R 22/1768) ja asiassa, jossa lähes 3,5 vuotta kestänyt esitutkinta oli ollut asian laatu huomioon ottaen poikkeuksellisen pitkä, alennettu noin kolmanneksella 60–70 päiväsakosta 45 päiväsakkoon (Turun hovioikeus R 20/1116).

Hovioikeus katsoo, että oikeudenkäynnin keston kohtuuttomuuden hyvittämisessä rangaistuksessa merkitystä voidaan antaa muun ohella sille, minkä luonteisesta teosta on ollut kysymys, mikä on oikeudenkäynnin aikana ollut odotettavissa ollut rangaistusseuraamus ja millaisia muita vaatimuksia asiassa on esitetty.

$f4

Edellä todetusti arvioitaessa rangaistuksen tuomitsematta jättämisen riittävyyttä hyvityksenä on otettava huomioon myös asiassa esitetyt muut vaatimukset. Yleisesti ottaen odotettavissa olevan rangaistuksen ankaruuteen nähden huomattavan suuren vahingonkorvausvelvollisuuden uhan voidaan katsoa olevan omiaan lisäämään oikeudenkäynnin viivästymisestä aiheutuvaa huolta ja epävarmuutta. Tällaisissa tilanteissa rangaistuksen tuomitsematta jättämistä ei voida välttämättä pitää riittävänä hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Tässä tapauksessa asianomistaja B on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan kohdan 2 syytteeseen perustuen merkittävän suuruiset vahingonkorvaukset. Syyttäjän rangaistusvaatimukseen suhteutettuna B:n vahingonkorvausvaatimuksen painoarvo riittävän hyvityksen määrää punnittaessa on niin suuri, ettei rangaistuksen tuomitsematta jättämistä 25 päiväsakkoon tuomitsemisen sijasta voida tässä tapauksessa pitää riittävänä hyvityksenä.

Toisaalta edellä todettu huomioon ottaen syytteillä ja niihin liittyvillä rangaistusvaatimuksilla ei ole kokonaishyvitystä arvioitaessa vähäpätöinen merkitys. Tämä huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että asiassa on hyvityslain 6 §:n 2 momentin mukainen saman lain 4 §:n 1 momentin mukaisiin seikkoihin rinnastuva peruste alentaa rahallisen hyvityksen määrää pääsääntöisestä 1.500 euron hyvityksestä.

Huomioon ottaen kohtien 1 ja 2 tekojen laatu sekä luonne, odotettavissa ollut rangaistusseuraamus, viivästymisen hyvittäminen osin rangaistuksen tuomitsematta jättämisellä sekä asianomistajan esittämät vahingonkorvausvaatimukset, hovioikeus katsoo, että hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä voidaan tässä tapauksessa pitää rangaistuksen tuomitsematta jättämistä sekä lisäksi 750 euron rahallista hyvitystä kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on viivästynyt.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.

A

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

Syyksi luettu rikos

1. Työturvallisuusrikos 01.10.2015 – 02.12.2015

Rangaistusseuraamukset

Jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Jätetään rangaistukseen tuomitsematta hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti sekä rikoslaki 6 luku 7 § 3 kohta ja rikoslaki 6 luku 12 § 4 kohta

Korvausvelvollisuus

Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 3.000 euroa.

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti ja 6 §

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen

Hovioikeudenneuvos Jussi Virtanen

Asessori Heidi Kaskisto

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Sovellettavat oikeusohjeet

Johtopäätökset

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Vastaukset

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Lainvoimaisuustiedot