Vaasan HO 2.5.2025 104439 – Vammantuottamus

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

C oli osallistunut leirikoululle, jossa yhtenä ohjelmana oli ollut sumopaini ja siihen liittyvä alkulämmittelyviesti. C oli tehnyt alkulämmittelyssä ohjeiden mukaisesti kuperkeikan sumopuku päällään. Kuperkeikan seurauksena C:n kaularanka oli murtunut ja hän oli saanut selkäydinvamman. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko leirikouluvastaava A ja tunnin ohjaaja B menetelleet huolimattomasti ja siten menettelyllään aiheuttaneet C:n loukkaantumisen. Hovioikeus hylkäsi syytteen vammantuottamuksesta, koska heidän kummankaan ei olisi kokemuksensa ja saamansa ohjeistuksen perusteella pitänyt epäillä, että aktiviteettiin voisi liittyä vakavan henkilövahingon riski. A:lta ja B:ltä ei näin ollen ollut voitu edellyttää toisin toimimista eivätkä he siten olleet menetelleet huolimattomasti.

ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 14.5.2024 NRO 120838

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Aluesyyttäjä X

A

B

C

Vammantuottamus

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Vammantuottamus

5710/R/0012237/23

Rikoslaki 21 luku 10 §

01.06.2022 Y:n kunta

Y:n Urheiluopiston leirikouluvastaava A ja liikuntaneuvojaopiskelija / kesäohjaaja B ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet 15-vuotiaalle C:lle ruumiinvamman, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

Asianomistaja C on ollut 9. luokan oppilaana leirikoulussa Y:n urheiluopistolla. Yhtenä ohjelmanumerona on ollut sumopaini. Oppilaat ovat pukeutuneet noin 10 kilon painoisiin sumopukuihin ja kypäriin ja tehneet B:n antaman ohjeistuksen mukaisen alkulämmittelyn viestikilpailuna. Oppilaiden on tullut tehdä viestiosuutensa lopuksi kuperkeikka tai kierähdys. Asianomistaja on tehnyt ohjeiden mukaisesti kuperkeikan, jonka seurauksena asianomistajan kaularanka on murtunut ja asianomistaja on saanut selkäydinvamman.

B:n vetämä alkulämmittelyviesti on ollut opiston sumopainin tuntisuunnitelman mukainen. A on varmistanut, että B on saanut koulutuksen sumopainitunnin ohjaamiseen. Vastaajat ovat sumopainin opetukseen koulutettuina ohjaajina, B kyseisen tunnin ohjaajana ja A vastuuasemassaan laiminlyöneet huolehtia, että koululaisille teetettävä sumopainipukujen käyttötarkoituksen vastainen alkulämmittely on ollut oppilaille turvallinen. Laiminlyönnin seurauksena on ollut ohjeiden mukaisesti toimineen asianomistajan loukkaantuminen.

– – –

Asianomistajien vaatimus

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1

C huoltajineen on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen vammantuottamuksesta. C tulee esittämään yksityisoikeudelliset korvausvaatimuksensa erillisessä prosessissa myöhemmin eikä vaatimuksia täten esitetä tämän rikosasian käsittelyn yhteydessä.

Vastaus

A ja B ovat kiistäneet syytteen vammantuottamuksesta. He ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 6.943,75 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisupäivästä lukien.

B on ollut tapahtumapäivänä määräaikaisessa työsuhteessa Y:n urheiluopistosäätiöllä. Sumopuvun paino on ollut noin 8,5 kiloa. A ei ole kouluttanut B:lle sumopainin ohjaamista. B on saanut ohjaamiseen koulutuksen urheiluopiston liikunnanopettajilta osana liikuntaneuvojakoulutusta ja A on vain varmistanut, että B oli saanut kyseisen koulutuksen.

$dc

Tuomion perustelut

Pääkäsittely

Hovioikeus on 3.4.2025 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti. Y:n urheiluopistosäätiö on pääkäsittelyssä kuultavana lausunut, että käräjäoikeuden tuomio on oikea.

Syyttäjän valitus

C:n valitus

A:n ja B:n vastaus

Hovioikeuden ratkaisu

Syyttäjä

Vastaajat

Asianomistaja

Asia

Hylätyt syytteet

A:ta ja B:tä vastaan nostetut syytteet vammantuottamuksesta 1.6.2022 on hylätty. Syytteiden hylkäämisen myötä on myös syyttäjän vaatimukset rikosuhrimaksun suorittamisesta valtiolle hylätty ja valtion varoista asianomistajalle suoritetut todistelukustannukset jätetty valtion vahingoksi.

On riidatonta, että tapahtumien kulku vastaa pääkäsittelyssä täsmennettyä syytettä.

$144

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko vastaajien näytetty menetelleen leirikoulun sumopainiharjoituksen alkulämmittelyn turvallisuuden suhteen rikosvastuun perustavalla tavalla huolimattomasti.

Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Huolimattomuudesta on yleisellä tasolla säädös rikoslain 3 luvun 7 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Pykälän 3 momentin mukaan pikemminkin tapaturmaan kuin tuottamuksen perustuvasta teosta ei rangaista.

Nyt käsiteltävään asiaan ei liity huolellisuuden määrittävää oikeusnormia eikä sumopuvun käytöstä ole erityisiä määräyksiä. Vastaajien ja F:n kertomusten perusteella on selvitetty, että asianomistajan päällä olleesta sumopuvusta ei ole ollut valmistajan käyttöohjetta. Kyseisen puvun käytössä on kuitenkin noudatettu toisen opistolla käytössä olleen sumopuvun valmistajan sumo-ottelun turvaohjeita ja ottelun kulkuun liittyviä ohjeita (liite 2). Tukesin päättökirjeestä (todiste 5) käy ilmi, että käyttöohjeissa ei ollut riittävän tarkasti kuvattu pukujen suunniteltuja ja kiellettyjä käyttötapoja. Käräjäoikeus toteaa tältä osin, että esimerkiksi siitä, voidaanko sumopuku päällä ylipäätään tehdä alkulämmittelyä, ei ole käyttöohjeissa mitään mainintaa. Harjoituksen toteuttaminen pehmeällä avoimella painimolskilla on sinänsä tilojen puolesta vastannut käyttöohjeen turvaohjeita.

Vastaajien huolellisuusvelvoitteen laajuus tulee tässä tapauksessa ratkaista tapahtumahetken olosuhteiden perusteella pitäen lähtökohtana vastaajien tiedoilla ja kokemuksella varustetun huolellisen henkilön tilaisuutta ja kykyä arvioida oikea menettelytapa leirikoululaisten sumopainiottelua edeltävässä alkulämmittelyssä. Merkitystä on annettava myös aikaisemmin omaksutuille hyväksytyille käytännöille ja vastaajille mahdollisesti annetuille ohjeille ja kehotuksille.

Tukes on ottanut selkeän kannan (todiste 5, sivu 3) asiaan katsoen, että painavan sekä niskan ja yläraajojen liikkuvuutta rajoittavan sumopuvun käyttäminen alkulämmittelyssä (erityisesti juoksu, vatsalihasliikkeet ja kuperkeikka tai vastaava voltti) eivät olleet sumopainipuvulle suunnitellun käytön mukaista toimintaa ja ne poikkesivat käyttöohjeessa kuvatusta ja yleisen käsityksen mukaisesta sumopainipuvun käyttötavasta.

Vastaajat ja F ovat toisaalta kertoneet, että puku päällä tehdyn alkulämmittelyn yhtenä tarkoituksena oli totuttaa käyttäjät pukuun. He ovat myös katsoneet, että itse sumopaini on siihen sisältyvän vastustajakontaktin takia vaarallisempaa kuin lämmittely puku päällä.

Sumopainia on esim. osana leirikoulutoimintaa harjoitettu Y:n kunnassa noin 20 vuoden ajan ja siihen on osallistunut tuhansia nuoria. Siitä, onko vastaava alkulämmittely kuperkeikkoineen tai vastaavine pyörähdyksineen aina sisältynyt sumopainiharjoitteisiin, ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, mutta A:n mukaan näin on ainakin hänen aikanaan pääsääntöisesti menetelty ja F:n muistion perusteella verryttelyn osuus on koko ajan toimitettu samalla tavalla.

Sumopainin tuntisuunnitelmassa (todiste 4) on mainittu ennen varsinaista painia toteutettava ”hassutteluviesti”, johon liittyi viestinä toteutettu lämmittely sumopuvun vaihdoin ja jonka loppuvaiheessa tuli tehdä kuperkeikka/tukkipyörähdys. F:n mukaan alkulämmittely on koko 20 vuoden ajan tehty vastaavantyyppisen liikunnanopettajien laatiman tuntisuunnitelman mukaisesti, joka on osa liikunnanohjaajien ”työkalupakkia”. B on kertonut laatineensa leirikoulujaksolla vastaavanlaisen suunnitelman vanhojen mallien pohjalta ja myös nyt käsiteltävässä tapauksessa B:llä oli käytettävissään kyseinen tuntisuunnitelma. Myös B:n omassa sumopainin ohjaamiskoulutuksessa oli käytetty alkulämmittelyssä kuperkeikkaa.

Käräjäoikeus toteaa, että sumopuku päällä tehtävä alkulämmittely oli tapahtuma-aikaan vakiintunut urheiluopiston yleiseksi käytännöksi ja käytäntöä puoltavana tekijänä voidaan pitää sitä, että käyttäjä tottuu pukuun ennen varsinaisen sumopainin aloittamista. Tukesin näkemyksen perusteella voidaan katsoa, että omaksuttu käytäntö ei ole vastannut puvun varsinaista käyttötarkoitusta. Tämä ei kuitenkaan ole käynyt selkeästi ilmi puvun käyttöön annetusta puutteellisesta ohjeistuksesta.

B:llä on ollut harjoituksen ohjaajana valvontavastuu ja tätä kautta velvollisuus toimia huolellisesti. A on vastannut leirikoulutoiminnasta ja B:n rekrytoinnista ja hänen mahdollinen rikosoikeudellinen vastuunsa voi toteutua ainoastaan, mikäli B:n katsotaan menetelleen huolimattomasti ja huolimattomuus on johtunut seikoista, joiden olisi pitänyt olla myös A:n tiedossa.

$14a

Vastaajien ei ole edes väitetty olleen vastuussa Y:n Urheiluopistosäätiön riskien hallinnasta ja kartoituksesta. Vastaajien rooli liikunnanohjaajina on edellyttänyt heidän ohjaamiensa toimintojen jatkuvaa tarkkailua, johon on liittynyt velvollisuus raportoida havaituista turvallisuuspuutteista. Koska sumopainin riskit on toiminnanharjoittajan taholta mielletty pieniksi eikä onnettomuuksia ole ilmeisestikään sattunut, ei vastaajien voida kuitenkaan katsoa tältä osin laiminlyöneen huolellisuusvelvoitettaan.

Tukesin päättökirjeestä (todiste 5) käy ilmi, että kuperkeikka ei UKK-instituutin tutkimus- ja kehitysjohtaja G:n mukaan ole liikkeenä erityisen korkeariskinen, mutta voi olla haastava erityisesti henkilöille, joiden motorisissa taidoissa on puutteita. Sumopainipuku lisää liikkeen haastavuutta, koska puku on painava ja se voi rajoittaa esim. niskan ja yläraajojen liikkuvuutta. Y:n Urheiluopiston toimittaman videon mukaan monet viestin osallistujat tekivät kuperkeikan kierähtämällä toisen olkapään yli (ts. ei täysin suoraan eteenpäin). Alkulämmittelyn toteuttaminen kilpailullisena viestinä voi myös johtaa siihen, että liikkeet tehdään hätäisesti, jolloin oikeaa tekniikkaa on vaikeampi ylläpitää.

Käräjäoikeudelle toimitetulta videotallenteelta viestitilanteesta kävi myös ilmi, että puku oli jonkin verran väljä hoikkien nuorten päällä. Toisaalta viestin osallistujat vaikuttivat hyvin urheilullisilta ja pituutensa puolesta jo aikuisen mittaisilta.

Edellä todetuista seikoista ja myös asianomistajan sekä vastaajien kertomuksista sumopuvun liikkumiselle aiheuttamista haasteista voidaan käräjäoikeuden näkemyksen mukaan tehdä ainakin se johtopäätös, että sumopainipuku on ollut myötävaikuttamassa asianomistajan vakavan vamman syntyyn.

B on kertonut, että hän oli ennen sumopainilämmittelyä nähnyt siihen osallistuvien leirikoululaisten harjoittelevan mm. trampoliinilla ja katsonut, että ryhmä pystyy tekemään tuntisuunnitelman mukaisen kuperkeikan/pyörähdyksen. Ryhmän jäsenet tunteva opettaja oli ollut mukana apuvalvojana harjoituksessa. B:n mukaan hänellä oli työharjoittelunsa aikana ollut ohjattavana nuorempi koululaisryhmä, jota hän ei ollut laittanut tekemään vastaavaa kuperkeikkaa/pyörähdystä, koska oli katsonut, että sumopuku oli heille liian iso. B on kertonut toimineensa parhaan harkintansa mukaan siten kuin hänelle oli opetettu. Hän oli ennen harjoituksen alkamista näyttänyt itse viestissä tehtävät liikkeet leirikoululaisille ilman sumopukua.

On ilmeistä, että asianomistajan loukkaantumiselta olisi vältytty, mikäli alkulämmittelyviesti olisi toteutettu ilman sumopukua tai kuperkeikat/kierähdykset olisi jätetty kokonaan pois lämmittelystä. Lämmittelyn toteutustapa on ollut ohjaajan harkinnassa siltä osin, kun on ollut kysymys kuperkeikkojen/pyörähdysten sisällyttämisestä lämmittelyyn. B:n kertomuksen lisäksi tätä tukee asianomistajan kertomus siitä, että hänen ollessaan 6. luokalla leirikoulussa oli vastaava sumopainilämmittely toteutettu ilman kuperkeikkoja/pyörähdyksiä.

Toisin toimimalla asianomistajan vakava loukkaantuminen olisi siis voitu todennäköisesti estää. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo, että B:ltä ei vallinneissa olosuhteissa ole voitu kohtuudella edellyttää toisenlaista harkintaa, kun otetaan huomioon erityisesti urheiluopiston vakiintunut käytäntö sumopainiharjoitteissa, käsillä tuolloin olleet ohjeet ja tuntisuunnitelmat, B:n saama koulutus, sumopainiin liittyvien riskien kartoituksen tila sekä aikaisempien loukkaantumisten puuttuminen. Urheiluun liittyy aina loukkaantumisen riski ja tapahtuma-aikaan B:llä on ollut perusteltua syytä arvioida loukkaantumisriskin todennäköisyyden olevan kyseisen ryhmän kohdalla tuntisuunnitelman mukaisella alkulämmittelyllä hyvin pieni. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:33, kohta 11 todetaan, ei huolimattomuusvastuuta riitä perustamaan vielä se, että vastaaja olisi voinut toimia tilanteessa huolellisimminkin.

Koska B:n ei ole näytetty menetelleen alkulämmittelyn ohjaajana huolimattomasti, ei myöskään A:n voida oman vastuuasemansa nojalla katsoa menetelleen rikosvastuun perustavalla tavalla huolimattomasti.

Käräjäoikeus on edellä todetuin perustein päätynyt hylkäämään syytteet vammantuottamuksesta kummankin vastaajan osalta.

Tuomiolauselma

Hylätty syyte

01.06.2022

käräjätuomari Matti Himanen.

Vaatimukset perusteineen

Syyttäjä on vaatinut, että A:n ja B:n syyksi luetaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti vammantuottamus ja että A ja B velvoitetaan suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu ja korvaamaan todistelukustannukset hovioikeudesta.

Sumopukuja on alkulämmittelyssä käytetty niiden käyttötarkoituksen vastaisesti. Pukujen käyttöohjeissa on varoitettu siitä, että sumopainiottelussa taaksepäin kaatuessa tulee jännittää niska. Vaikka vastaavanlaista loukkaantumista ei ollut aikaisemmin sattunut, ohjaajilla on kuitenkin ollut vastuu aktiviteetin turvallisuudesta.

Vaatimus

C on vaatinut, että A ja B tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen vammantuottamuksesta.

Perusteet

Tuntisuunnitelmissa, riskiarvioissa tai muissa asiakirjoissa ei ollut tunnistettu konkretisoitunutta riskiä, vaikka sumopuvut olivat olleet isoja ja suhteellisen painavia aktiviteetin kohderyhmälle. Urheiluopiston toiminnassa on laiminlyöty huolehtia siitä, että aktiviteetti toteutetaan turvallisesti.

B oli suunnitellut ja toteuttanut harjoituksen. A oli leirikouluvastaavana ollut vastuussa siitä, että B:n ohjaama harjoitus toteutetaan turvallisesti. Heillä oli ollut asemiensa puolesta mahdollisuus vaikuttaa aktiviteetin toteutukseen ja velvollisuus huolehtia sen turvallisuudesta. A:lla ja B:llä on liikunta-alan ammattilaisina ollut mahdollisuus tunnistaa aktiviteettiin liittyvät riskit keskimääräistä paremmin. Sekä A:lla että B:llä on ollut tuottamuksellisen rikoksen täyttymisen edellyttämä vastuuasema. Heidän olisi tullut huolellisesti toimiessaan tunnistaa riskit ja mieltää vahingon mahdollisuus (ks. KKO 1986 II 116).

Se, että aiempia loukkaantumisia ei ole ollut, ei osoita loukkaantumisriskin todennäköisyyden olleen pieni. Kyse on ollut tilanteesta, jossa A:lta ja B:ltä oli voitu odottaa muunlaista toimintaa. Molemmat ovat toimineet huolimattomasti mahdollistaen loukkaantumiseen johtaneen tilanteen. A ja B tulee tuomita vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen.

Vaatimukset

A ja B ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että syyttäjän ja C:n valitukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 6.399,75 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Valituksissa ei ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aihetta arvioida asiaa toisin.

A ja B ovat toimineet urheiluopiston liikunnanopettajien vahvistaman ja asianmukaisesti laaditun tuntisuunnitelman sekä saamansa koulutuksen ja ohjeistuksen mukaisesti. Aktiviteetissa käytetyn sumopuvun mukana ei ole ollut käyttöohjeita. A ja B ovat noudattaneet toisen valmistajan ohjeita. Tapahtuman jälkeen laadituilla ohjeilla ei ole merkitystä asian arvioinnissa. A ja B eivät ole menetelleet tuottamuksellisesti (ks. KKO 2021:33).

Asiassa on annettava merkitystä sille, että vastaavia loukkaantumisia ei ollut tapahtunut aiemmin. Alkulämmittelyyn ei ollut todettu liittyvän ongelmia tai vaaratilanteita. Aktiviteetti oli muutoinkin luokiteltu liikunta-alan ammattilaisten toimesta matalan riskin lajiksi. C:n liikuntaluokka oli todettu erityisen liikunnalliseksi. Sumopuku ei ole ollut liian painava C:lle. A:lla ja B:llä ei siten ole ollut tarvetta oma-aloitteisesti poiketa vakiintuneesta tuntisuunnitelmasta. Riskien tunnistaminen oli kuulunut urheiluopistolla muiden henkilöiden vastuulle, ja niiden tunnistaminen oli tehty asianmukaisesti. Urheiluaktiviteeteissa on aina olemassa tapaturman riski, vaikka tilanteessa olisi toimittu huolellisesti.

Erilaiset alkulämmittelykäytännöt kuuluvat ohjattuun liikuntaan. Varsinaista sumopainia voidaan lajin luonteen vuoksi pitää riskialttiimpana toimintana kuin siihen liittyvää alkulämmittelyä, vaikka se toteutettaisiin viestinä tai siten, että siihen liittyy kuperkeikka tai kierähdys. Pukuun tutustumisella ennen sumopainia on pyritty edistämään turvallisuutta sekä ehkäisemään loukkaantumisia. Osallistuja on voinut tuntemuksensa mukaan suorittaa alkulämmittelyn viimeisenä vaiheena kuperkeikan tai kierähdyksen. Vastaajat ovat toimineet huolellisesti. Kyseessä on ollut valitettava tapaturma.

Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu

$157

Asiassa on niin ikään todettu riidattomaksi se, että C:n luokka on ollut urheiluluokka ja että C:n paino on tapahtumahetkellä ollut noin 65 kilogrammaa ja pituus noin 175 senttimetriä. Sumopuku on painanut 8,5 kilogrammaa.

Asiassa on keskeisesti kyse siitä, ovatko A ja B menetelleet asiassa huolimattomasti ja siten menettelyllään myötävaikuttaneet C:n loukkaantumiseen. Osapuolet ovat olleet hovioikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että A:n ja B:n huolimattomuutta on arvioitava heidän vastuuasemistaan käsin itsenäisesti, eli A:n huolimattomuus ei ole riippuvainen B:n huolimattomuudesta, kuten käräjäoikeus on todennut (käräjäoikeuden tuomio s. 5).

Sovellettavat säännökset ilmenevät käräjäoikeuden ratkaisusta (käräjäoikeuden tuomio s. 4).

A:n vastuuasema

A:n työtehtäviin leirikouluvastaavana on kuulunut leirin koordinointi, tilojen varaaminen leirikoulun haluamille aktiviteeteille sekä sopivien ohjaajien valitseminen aktiviteettien vetäjiksi. Yksittäisestä lajista vastaaminen tai liikunnanohjaajien valvominen eivät ole A:n kertoman mukaan kuuluneet leirikouluvastaavan työtehtäviin.

A oli liikunnanohjaajan perusopintojen yhteydessä saanut liikunnanopettajilta koulutuksen sumopainin ohjaamiseen ja hän oli ohjannut sumopainia kymmeniä kertoja urheiluopistolla. Tuntisuunnitelmasta oli voitu poiketa, jos ryhmän fyysiset ominaisuudet olivat sitä edellyttäneet. A ei ollut tunneillaan toteuttanut kuperkeikkaa, koska hän oli pääsääntöisesti ohjannut alakouluikäisiä ryhmiä. Kuperkeikkojen sijasta oli tehty kierähdyksiä. A:n ohjaamissa alkulämmittelyissä oli käytetty kypärää.

Kyseisessä asiassa A:n vastuulla oli ollut varmistaa se, että varattu tila on ollut sumopainille soveltuva. A oli tilavarausta tehdessään varmistanut, että varattu tila on tarpeeksi tilava aktiviteetin toteuttamiseen ja että tilassa ei ole ollut turvallisuutta vaarantavia esteitä. A:n vastuulla oli niin ikään ollut varmistaa, että B oli saanut tarvittavan koulutuksen aktiviteetin ohjaamiseen. A oli pyytänyt B:tä ohjaamaan kyseisen tunnin, koska tämän työharjoittelu urheiluopistolla oli sujunut hyvin ja tämä oli saanut hyvää palautetta ohjaamistaan tunneista. A ei ollut ollut mukana seuraamassa kyseistä tuntia eikä hän siten ollut tiennyt, oliko oppilailla ollut kypärät päässä alkulämmittelyn aikana.

A:n työsuhteen aikana ei ollut aiemmin sattunut vastaavanlaista loukkaantumista sumopainin tai alkulämmittelyn aikana eikä mitään riskejä ollut havaittu. A ei ole osannut arvioida, lisääkö ja jos, niin missä määrin, kypärän käyttäminen alkulämmittelyn aikana loukkaantumisriskiä tehtäessä kuperkeikka sumopuku päällä.

B:n vastuuasema

B oli ollut urheiluopistolla kesätöissä ja toiminut kyseisen tunnin ohjaajana. Hän oli A:n tavoin saanut opinnoissaan liikunnanopettajilta koulutuksen sumopainin ohjaamiseen. B:n mukaan sekä alkulämmittely että sumopaini oli koulutuksessa tehty kypärät päässä ja tämän mukaisesti hän oli myös itse vetänyt alkulämmittelyn. Myös hänen muutaman kerran seuraamissaan toisten opiskelijoiden koulutuksen aikana vetämissä alkulämmittelyissä oli osallistujilla ollut kypärät päässä. Alkulämmittelyn lopuksi osallistuja oli saanut itse valita, tekeekö hän kuperkeikan vai kierähdyksen. B oli ohjannut sumopainiaktiviteettia myös aikaisemmin ennen kyseistä tuntia.

B oli näyttänyt esimerkkinä kuperkeikan, mutta suullisesti ohjeistanut, että kuperkeikan sijaan voi tehdä kierähdyksen. Osallistuja oli omaa taitotasoaan ja liikunnallisuuttaan tunnustellen saanut valita, tekeekö hän kuperkeikan vai kierähdyksen. B:n näkemyksen mukaan kypärällä ei ole hänen omien kokemustensa mukaan merkitystä, kun tekee kuperkeikan sumopuku päällä.

Tuntisuunnitelmat olivat toimineet tuntien pohjana, mutta niistä oli voitu poiketa ryhmien fyysisten ominaisuuksien mukaan. Alakouluikäisille ryhmille B oli pitänyt alkulämmittelyn sumopuvuilla ilman kuperkeikkaa, koska puvut olivat olleet osallistujille liian isoja eikä kuperkeikkaa olisi siten ollut mahdollista suorittaa joko lainkaan tai ainakaan turvallisesti. B:lle ei ollut koskaan tuotu esille mahdollisen niskavamman riskiä tehtäessä kuperkeikka sumopuku päällä.

Tuottamuksen arviointi ja johtopäätökset

$158

Tuntisuunnitelman (kirjallinen todiste 4) ohjelma ei ole ollut A:n eikä B:n laatima, vaan sen ovat laatineet liikunnanopettajat. Sumopaini sekä alkulämmittelyviesti ja siihen sisältynyt kuperkeikan tai kierähdyksen tekeminen on ollut osa urheiluopiston tuntisuunnitelmaa jo pidemmän aikaa (F). Sekä A että B ovat kertoneet, että alkulämmittelyn tarkoituksena oli ollut totutella puvun painoon ja istuvuuteen sekä valmistaa osallistuja itse sumopainiin. Kaikki C:n ryhmässä olleet olivat tehneet alkulämmittelyviestin samoilla alta puettavilla sumopuvuilla. Luokan opettajan kuvaaman videon (kirjallinen todiste 9) perusteella puku on ollut lähes normaalin kokoinen aikuisten mittaisille nuorille eikä se hovioikeuden arvion mukaan ole ollut selvästi ylisuuri suhteessa C:n pituuteen tai painoon.

Urheiluopistolla on ollut käytössä kahden eri valmistajan sumopukuja. C:n käyttämän puvun mukana ei ole ollut käyttöohjeita. Urheiluopistolla on noudatettu toisen pukuvalmistajan ohjeita. Kuperkeikan tai kierähdyksen tekemistä sumopuku päällä ei ollut kyseisissä ohjeissa kielletty. Tukesin päättökirjeestä (kirjallinen todiste 5) käy ilmi, että urheiluopistolla ei ole tunnistettu kuperkeikkaan tai kierähdykseen liittyviä riskejä.

$159

Sillä, että osallistujat ovat itse voineet valita, tekevätkö he kuperkeikan vai kierähdyksen, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa B:n huolimattomuutta. B:llä on ollut vastuu oppilaiden turvallisuudesta. Kyse on kuitenkin ollut yläasteikäisistä liikunnallisista nuorista, joten B on voinut lähteä perustellusti siitä, että nämä nuoret lähtökohtaisesti osaavat tehdä kuperkeikan myös viestin yhteydessä ja sumopuku päällä. C on tehnyt kuperkeikan. C:lle aiheutunut vahinkoseuraus on ollut kaularangan murtuma ja siitä seurannut selkäydinvamma. Edellä todetun perusteella vakavuudeltaan vastaavanlaisen vamman aiheutumista on ennalta arvioiden voitu pitää epätodennäköisenä.

$15a

A:n vastuulla on ollut valita sopiva tila sumopainille ja pätevä ohjaaja aktiviteetin vetäjäksi. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n varaama tila on ollut sumopainille ja alkulämmittelylle sopiva. A on varmistanut, että B on saanut koulutuksen sumopainin ohjaamiseen. Asiassa on tullut näytetyksi, että B on ollut koulutukseltaan ja kokemukseltaan pätevä toimimaan tunnin ohjaajana. Edellä B:n osalta todettu huomioon ottaen A:nkaan ei olisi kokemuksensa ja saamansa ohjeistuksen perusteella pitänyt epäillä, että aktiviteettiin voisi liittyä vakavan henkilövahingon riski. A:lta ei ole tapahtumahetkellä hänen käytettävissään olleiden tietojen perusteella voitu edellyttää asiassa toisin toimimista eikä hän siten ole menetellyt huolimattomasti.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset asiassa (käräjäoikeuden tuomio s. 3-7). Syyte vammantuottamuksesta on hylättävä sekä A:n että B:n osalta.

Vastaaja

Valitukset hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Ulla Maija Hakomäki ja Sandra Wallin. Asian valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Jani Mäkilä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen

Tapahtumien kulku

Kysymyksenasettelu

Yleistä

Ovatko sumopainin alkulämmittelyliikkeet olleet sumopuvun käyttötarkoituksen vastaista toimintaa?

A:n ja B:n vastuuasema

Riskien arvioinnin laiminlyönti

Vamman syntymekanismi

Vastaajien tuottamuksesta

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet