Helsingin HO 11.9.2020 132058 – Seksuaalirikos

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä lapsenraiskauksesta neljän vuoden kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että rangaistusta oli korotettava viideksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeutta.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 24.9.2019

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 11.9.2020

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset

Vankeus

Syyksi luetut rikokset 1

5 vuotta 6 kuukautta vankeutta

Vapaudenmenetysaika 8.7.2019 – 10.9.2020

Rangaistusta on korotettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Taina Tuohino

Hovioikeudenneuvos Kaarlo Hakamies (puheenjohtaja)

Hovioikeudenneuvos Ville Laine

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Timo Kaksonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 10.11.2020.

SELOSTUS ASIASTA

Käräjäoikeuden syyksilukeminen

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään lapsenraiskaukseen seuraavalla menettelyllä:

A oli 24.06.2019 pakottamalla, käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, ollut sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan B:n kanssa tavalla, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä.

A oli tarttunut ja kiskonut B:tä hiuksista kiinni, riisunut tämän housut ja alushousut, laittanut käden suun eteen ja ollut sukupuolielimellään emätinyhdynnässä takaapäin B:n kanssa. B oli yrittänyt päästä tilanteesta pois, mutta hän ei ollut päässyt, koska A oli pitänyt B:tä hiuksista kiinni ja estänyt jaloillaan tämän poispääsyn.

Käräjäoikeuden perusteluista

Selostettuaan rangaistuksen määräämiseen liittyviä oikeuslähteitä käräjäoikeus totesi, ettei korkein oikeus ole vielä antanut törkeää lapsenraiskausta koskevissa rikoksissa rangaistuksen mittaamiseen liittyviä ennakkopäätöksiä.

Käräjäoikeuden mukaan tässä tapauksessa asianomistaja ja vastaaja eivät olleet olleet tekoaikaan seurustelusuhteessa. He olivat tutustuneet kaveriporukassa joitakin viikkoja ennen tekoa, tavanneet joitakin kertoja ja viestitelleet. Tuttavuus oli ollut lähinnä kaverisuhde. Asianomistaja B oli ollut tekoaikaan 15 vuotta 10 kuukautta ja vastaaja A oli ollut 22 vuotta 3 kuukautta, jolloin heidän välinen ikäeronsa oli ollut 6 vuotta 5 kuukautta.

Teko oli kohdistunut B:hen varsin yllättäen A:n asunnossa, jossa oli ollut neljä muuta henkilöä paikalla ja samassa huoneessa kaksi muuta henkilöä hereillä. Asianosaisten välillä ei ollut aikaisemmin ollut seksuaalista kanssakäymistä, eikä tällaisesta ollut ollut mitään keskustelua illan kuluessa. Asianosaiset eivät olleet ennen tekoa olleet edes puheväleissä, eikä B ollut itse käynyt nukkumaan A:n viereen. B:llä oli kaverillisen tuttavuuden ja muiden henkilöiden läsnäolon perusteella ollut syy luottaa A:han.

Sängyllä A oli kääntänyt B:n ja sanonut raiskaavansa tämän, riisunut tämän housut ja alushousut sekä B:n vastustellessa sanallisesti ja fyysisesti pitänyt B:tä koko teon ajan hiuksista kiinni, laittanut käden tämän suun eteen ja jalat tämän jalkojen ympärille. Tämän jälkeen A oli ollut B:lle kipua aiheuttaneessa emätinyhdynnässä B:n kanssa. Yhdyntä oli ollut suojaamaton. Vastaaja oli lopettanut yhdynnän asunnossa olleiden kahden muun henkilön tultua vessasta. B oli ollut teon aikana lähes toimintakyvytön, eikä hän ollut kyennyt tai uskaltanut pyytää apua muilta huoneessa olevilta. B oli ollut myös illan ja yön aikana voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alainen. Hänellä oli aikaisempien illan tapahtumien perusteella ollut ilmeinen syy pelätä A:ta ja asunnossa ollutta toista henkilöä. Lisäksi A:n menettely osoitti, etteivät muut asunnossa olleet henkilöt tulisi puuttumaan hänen toimintaansa.

Käräjäoikeus katsoi, että kyse oli selvästi B:n hyväksikäytöstä ja alistamisesta. Kanssakäyminen B:n kanssa oli ollut ainoastaan seksuaaliseen tyydytykseen tähtäävää. Lisäksi yhdyntä oli ollut suojaamaton ja A oli sen aikana suhtautunut piittaamattomasti B:n tuntemaan kipuun, sukupuolitautien tartuntariskiin ja 15-vuotiaan B:n raskaaksi tulon mahdollisuuteen. Teko oli ollut B:n kannalta varsin nöyryyttävä myös muiden henkilöiden läsnäolon vuoksi.

Toisaalta käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että B oli ollut varsin lähellä suojaikärajaa, teolla ei ollut aiheutettu B:lle alavatsan ja päänahan kipua vakavampia vammoja eikä teko ollut ollut käytetyn väkivallan laadun, uhkauksen taikka kehoon tunkeutumistavan perusteella vielä erityisen nöyryyttävä. Myöskään näyttöä erityisen tuntuvasta henkisestä kärsimyksestä ei ollut esitetty eikä B ollut joutunut hakemaan ammattiapua trauman käsittelemiseksi. Asiassa oli jäänyt epäselväksi, oliko A saanut siemensyöksyn B:n emättimeen. Epäselväksi oli niin ikään jäänyt, kuinka päihtynyt B oli vielä aamuyöllä kello 4 aikaan ollut.

Käräjäoikeus katsoi, että huomioon ottaen, että yhdyntä oli toteutettu törkeän raiskauksen tunnusmerkistön täyttävällä väkivallan käytöllä tai sen uhalla, ja muutoinkin asianosaisten välinen 6 vuoden 5 kuukauden ikäero, suojaamattoman yhdynnän kohdistuminen emättimeen, B:n ilmeinen hyväksikäyttö sekä A:n piittaamaton suhtautuminen sukupuolitautien tartuntariskiin ja 15-vuotiaan B:n raskaaksi tulon mahdollisuuteen, A:n syyksi luettu rikos oli ollut lapsen kehityksen kannalta hyvin vahingollinen ja vaarallinen. A:n menettely oli siten ollut hyvin moitittavaa. Toisaalta teko ei omassa luokassaan ollut vaarallisimmasta päästä vaan rangaistuksen mittaamisen kannalta edelleen lähelle rangaistuksen alarajaa sijoittuva. Huomioon ottaen rikoksen yleinen laatu ja vahingollisuus, rangaistuskäytännön yhtenäisyys sekä A:n muu syyllisyys, käräjäoikeus harkitsi oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi neljä vuotta kaksi kuukautta vankeutta.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Mitja Korjakoff ja lautamiehet.

Muutoksenhaku hovioikeudessa

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan. A vaati vastavalituksessaan, että syyte hylätään tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A oli syyllistynyt menettelyllään törkeään lapsenraiskaukseen.

Rangaistuksen arvioinnin lähtökohdat ilmenevät käräjäoikeuden tuomiosta. Sen lisäksi, ettei korkein oikeus ole antanut vielä rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä törkeästä lapsenraiskauksesta, tiettävästi myöskään hovioikeuksissa ei ole annettu tästä rikosnimikkeestä kuin kaksi tuomiota. Hovioikeuksien antamat tuomiot koskevat tapauksia, joissa muutoksenhakuasetelma ei ole ollut avoin kaikkiin suuntiin rangaistuksen mittaamisen osalta. Rangaistuksen mittaamista ohjaavaa oikeuskäytäntöä ei siten ole vielä muodostunut.

$d3

$d4

$d5

Lakivaliokunta on puolestaan lausunnossaan (LaVM 24/2018 vp s. 14) painottanut, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja erityisesti seksuaalirikosten törkeimmät tekomuodot ovat hyvin vahingollisia ja vaarallisia rikoksia. Niistä voi aiheutua vakavia pitkäaikaisia haittoja lapsen terveydelle ja hänen kehitykselleen ja niillä on vahingollisia vaikutuksia myös lapsen perheelle ja yhteiskunnalle yleisemmin. Lapset ovat aikuiseen nähden haavoittuvassa asemassa. Myös lakivaliokunta on todennut, että suhtautuminen lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin on yleisesti ottaen entisestään tiukentunut. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten joukosta lakivaliokunta on pitänyt erityisen vakavina sukupuoliyhteyden sisältäviä ja pieniin lapsiin kohdistuvia tekoja.

$d6

Lain säätämisen yhteydessä eduskunnan täysistunto hyväksyi yksimielisesti myös kaksi ponsilausumaa, joissa eduskunta muun ohella edellytti hallitusta ripeästi muutoinkin uudistamaan rikoslain 20 luvun säännökset koskien lapsiin kohdistuvia hyväksikäyttö- ja raiskausrikoksia ja kiristämään lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttö- ja raiskausrikosten rangaistuksia, erityisesti vähimmäisrangaistuksia, sekä käynnistämään rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen (EV 305/2018 vp s. 1).

$d7

$d8

$d9

Tilastokeskuksen ylläpitämistä tilastoista käräjäoikeuksien tuomitsemista rangaistuksista törkeistä raiskauksista vuosina 2009–2018 ilmenee, että keskimääräinen ehdoton vankeusrangaistus on vaihdellut noin kolmen vuoden viiden kuukauden ja viiden vuoden kahdeksan kuukauden välillä. Rangaistuksen mediaani kyseisenä ajanjaksona on vaihdellut kolmen vuoden ja viiden vuoden välillä. Rangaistusten alakvartiili on vaihdellut noin kahden vuoden kahdeksan kuukauden ja neljän vuoden välillä sekä yläkvartiili neljän vuoden ja seitsemän vuoden välillä. Vuosittaiset tapausmäärät ovat olleet siinä määrin pieniä, että yksittäisten tapausten merkitys on voinut tilastoissa korostua.

Vastaavista törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista tilastoista ilmenee, että keskimääräinen rangaistus on vaihdellut noin kahden vuoden kymmenen kuukauden ja noin neljän vuoden välillä. Rangaistuksen mediaani on vaihdellut noin kahden vuoden neljän kuukauden ja kolmen vuoden kahden kuukauden välillä. Rangaistuksen alakvartiili on vaihdellut noin yhden vuoden seitsemän kuukauden ja kahden vuoden neljän kuukauden välillä sekä yläkvartiili noin kolmen vuoden neljän kuukauden ja viiden vuoden kolmen kuukauden välillä.

$da

$db

Rangaistusta määrättäessä on toisaalta otettava huomioon se, että käytetty fyysinen väkivalta ei ole ollut erityisen voimakasta. B on ollut yli 15-vuotias. Kysymys on ollut kertaluonteisesta teosta eikä teon voida muutoinkaan katsoa sisältävän sellaisia piirteitä, joiden perusteella rangaistus tulisi aiemmin selostetut esityölausumat huomioon ottaen tuomita läheltä rangaistusasteikon yläpäätä. Hovioikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin ja muuhun tekijän syyllisyyteen nähden oikeudenmukaisena seuraamuksena voidaan pitää 5 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.

Rangaistusseuraamus