Helsingin HO 17.1.2017 51 – Velan vanhentuminen

…

Oy ECU-Group Ab (myöhemmin myös Ostaja tai vastaaja) on perustettavan yhtiön lukuun kauppakirjalla 11.10.2007/15.10.2007 ostanut maa-alueen Metsähallitukselta (myöhemmin myös Myyjä tai kantaja).

Kauppakirjan kohdan 6 mukaa Ostaja vastaa teiden rakentamiskustannuksista. Myyjä ei osallistu em. rakentamiseen eikä rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Ostaja on tietoinen, että Kittilän kunta edellyttää kaavateiden rakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta johtuen aluetta koskevasta maankäyttösopimuksesta.

Kittilän kunta on laskuttanut rakentamisen kustannukset kantajalta. Rakentamiskustannuksia on laskutettu kantajalta vuosina 2007-2009.

Viimeinen erä rakennuskustannuksista on laskutettu laskulla, jonka päivämäärä on 17.7.2009.

Kaikista kaavateiden rakennuskustannuksista kantaja on lähettänyt vastaajille laskun pvm 18.6.2014 pääoma 58.268,82 eräpäivä 18.7.2014.

Oy ECU-Group Ab ja perustettu yhtiö Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatie ovat riitauttaneet saatavan vanhentuneena.

Asiassa on riitaa siitä, onko kantajan saatava vanhentunut?

Jos näin on, riitaa on siitä, voiko kantaja saada vaatimansa määrän itselleen perusteettomana etuna?

Kantaja vaatii, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti

1) ensisijaisesti suorittamaan kantajalle pääomaa 58.268,82 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 18.7.2014 lukien tai

2) toissijaisesti palauttamaan kantajalle saamansa perusteettoman edun 58.268,82 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kulutta ratkaisun antamisesta lukien. Lisäksi kantaja on vaatinut vastaajien velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle velan muistutuskulut 5 euroa ja perintäkulut 248,59 euroa, molemmat määrät korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

1. Ensisijainen kanneperuste

Kantajalla on vastaajilta vaaditun suuruinen saatava, joka ei ole vanhentunut. Vastaajat ovat velvollisia maksamaan vaaditun saatavan.

Yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa ei voida soveltaa (vanhentumislaki 4 §), koska kyse ei ole kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta (vanhentumislaki 6 §). Tässä tapauksessa ei ole myöskään ollut kyse kauppakohteen luovuttamisesta tai lain tarkoittamasta suoritusvelvollisuudesta. Kantajalla ei ole ollut velvollisuutta rakentaa kaavateitä vaan ainoastaan velvollisuus välittää kunnalle vastaajien tilaus kaavateiden rakentamisesta. Kantaja on tilannut vastaajien hakemuksesta tienrakennusprojektit kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen Kittilän kunnalta. Kaavateiden toteutus on tehty vastaajien tilauksien mukaisesti.

Saatava ei ole vanhentunut kolmessa vuodessa, vaan vanhentumisaika on kymmenen vuotta (vanhentumislaki 8 §). Saatavan osalta kyse on vanhentumislain 8 §:n 1 momentin tarkoittamasta muusta velasta.

Vanhentumislain 8 § on säädetty siltä varalta, ettei yksikään vanhentumisajan alkamista koskeva säännös sovellu. Pidempi vanhentumisaika tulee sovellettavaksi silloin, kun osapuoli on tehnyt oman suorituksensa ja vaatii vastapuolta täyttämään tällä olevat velvoitteet. Kantaja on aikanaan toiminut sopimuksen mukaan tekemällä sopimuksen perustuvan velvoitteen. Tienrakennusprojektit on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vastaajien hakemuksesta tilattu Kittilän kunnalta. Tämä jälkeen kantajalle on jäänyt vastaajiin kohdistuva saamisoikeus eli muu velka.

Vanhentumisen alkamisajankohta on kymmenen vuotta velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä. Oikeusperuste on syntynyt silloin, kun osapuolten välinen sopimus on tehty eli saatavaan sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa ajankohdasta 11.10.2007/15.10.2007. Saatava ei ole vanhentunut, kun kantaja on lähettänyt laskun 18.6.2014. Saatava olisi vanhentunut vanhentumislain 8 § mukaan vasta 15.10.2017.

2. Toissijainen kanneperuste

Mikäli käräjäoikeus katsoo, että saatava on vanhentunut, kantaja katsoo, että vastaajat ovat saaneet perusteetonta etua vastaavalla määrällä. Vastaajat on hyötynyt perusteettomasti kantajan kustannuksella. Vas vastaajat ovat saaneet perusteetonta etua hyötymällä kantajan kustannuksella.

1. Ensisijaisesta kanneperusteesta

Kanne tulee hylätä vanhentuneena.

Teiden rakentamiskustannusten maksuvelvoitteeseen soveltuu vanhentumislain 4 §:n mukainen yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika. Kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan lain 6 §:n esitöiden mukaan useimpiin molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuviin saataviin, joiden osalta osapuolet eivät ole ennalta sopineet eräpäivästä. Vanhentumislain 6 §:n mukaan kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velkoja on täyttänyt sopimuksen mukaisen velvollisuutensa.

Tässä tapauksessa velkoja eli kantaja on täyttänyt sopimuksen mukaisen velvoitteensa, kun tilauksen mukaiset tiet valmistuivat ja Kittilän kunta laskutti kantajalta siihen liittyvät kustannukset. Kunkin kuluerän maksuvelvollisuuden vanhentuminen on näin ollen alkanut siitä, kun Kittilän kunta on laskuttanut kustannuksen kantajalta ja kantajalle on syntynyt mahdollisuus vaatia maksusuorituksia edelleen vastaajilta. Säännöksen esitöissä on lisäksi nimenomaisesti todettu, ettei velvoitteen vanhentuminen riipu siitä, milloin velkoja lähettää laskun tai muutoin eräännyttää velan.

Viimeinen erä rakentamiskustannuksista on laskutettu laskulla, jonka päivämäärä on 17.7.2009. Kyseisen erän vanhentumisaika on alkanut tästä päivästä. Kolmen vuoden vanhentumisajan huomioon ottaen viimeinen osa kuluista on vanhentunut 17.7.2012 ja sitä edeltävät erät jo ennen tätä ajankohtaa.

Kantaja on esittänyt maksuvaatimuksen vastaajille vasta 18.6.2014 päivätyssä laskussa. Tällöin kantajan maksuvaatimus on ollut jo vanhentunut.

Kaavateiden toteutus on tehty kantajan, ei vastaajien tilauksien mukaisesti. Kauppakirjan kohdan 6 sisältö tukee sitä, että kantajan on ollut tarkoituskin toimia teiden rakennustyön tilaajana ja että se näin toimiessaan on toiminut kauppakirjassa tarkoitetulla tavalla. Sillä, kuka tilauksen tekijäksi katsotaan, ei kuitenkaan ole merkitystä, kun kyse on vanhentumislainsäädäntöön perustuvasta saatavan vanhentumisesta.

Vastaajat ovat kiistäneet kantajan väitteen siitä, että velvoitteeseen maksaa teiden rakentamiskustannukset sovellettaisiin kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumislain esitöiden mukaan lain 8 §:n mukaista kymmenen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan esimerkiksi luottoihin, joiden eräpäivää ei ole velallista sitovasti määrätty, sekä toistaiseksi voimassaoleviin tai ehdollisiin velkoihin. Asiassa käsillä oleva velvoite ei ole luonteeltaan luotto eikä ehdollinen tai toistaiseksi voimassaoleva sitoumus, vaan velka on ollut kytköksissä velkojan eli kantajan suoritukseen. Tässä tapauksessa ei myöskään ole kyse perheenjäsenten välisestä velkasuhteesta (lain esityöt, KKO 2010:66). Esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on myös todettu, että käytännössä pidemmän vanhentumisajan piiriin kuuluvia velkoja on vähän.

2. Toissijaisesta kanneperusteesta

Vastaajat ovat kiistäneet kantajan väitteen siitä, että, jos kantajan saatava on vanhentunut, vastaajat ovat saaneet perusteetonta etua vastaavalla määrällä. Saatavan lakiin perustuvaa vanhentumista ei voida pitää perusteettomana etuna velalliselle. Oikeuskirjallisuudessa on yksiselitteisesti todettu, että vanhentumisesta tai muusta oikeusperusteesta johtuva saamisoikeuden lakkaaminen ei itsessään tarkoita perusteetonta etua velvoitteesta vapautuneelle velalliselle.

3. Muistutus- ja perintäkutut

Vastaajat ovat kiistäneet kuluvaatimukset perusteettomina.

Määrien osalta ei ole ollut huomauttamista.

Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus on arvonlisäveroineen 4.452,04 euroa.

Vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimus on

– Oy ECU-Group Ab:n arvonlisäveroineen 4 297,50 euroa ja

Vastaajat ovat kiistäneet kantajan oikeudenkäyntivaatimuksen perusteeltaan. Määrään ei ole ollut huomauttamista.

Kantaja on kiistänyt vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Vastaajien laskuista ilmenee, että asiaa on hoitanut useampi asiamies. Kantaja epäilee, että vastaajat laskuttavat

samasta työstä tuplasti. Laskuista ei ilmene asiamiesten titteleitä eikä tuntiveloituksia. Kantaja hyväksyy laskuista ainoastaan asiamies Ulla Vuokilan toimenpiteet.

AA Vuokila on todennut, että vastaajien kulujen määrä muodostuu vain tarpeellisista ja kohtuullisista toimenpiteistä. Keskimääräiseksi tuntivelvoitukseksi tulee 223 euroa, mitä ei voida pitää millään tavoin

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kauppakirja

Todistusteema: saatavan peruste, sopimuksen sisältö ja vastaajienvastuu teiden rakennuskustannuksista.

2. Lasku

Todistusteema: saatavan määrä

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Metsähallituksen lasku Oy ECU-Group Ab:Ile (ilman liitteitä)

Todistusteemat: Kantaja on esittänyt maksuvaatimuksen 18.6.2014;

mahdollisuus vaatia suorituksia on syntynyt vuosina 2007-2009.

Osapuolet ovat ilmoittaneet suostuvansa siihen, että asia käsitellään kirjallisen valmistelun perusteella (OK 5:27a §).

Ensisijainen kanneperuste: Kysymys siitä onko kanteen kohteena oleva saatava vanhentunut vanhentumislain 4 §:n mukaisen yleisen kolmen vuoden vanhentumisajan puitteissa.

Kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan lain 6 §:n esitöiden mukaan useimpiin molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuviin saataviin, joiden osalta osapuolet eivät ole ennalta sopineet eräpäivästä.

Lain esitöiden mukaan irtaimen kauppa on tyypillinen tämän pykälän soveltamisalaan kuuluva tilanne. Ostaja ei ole velvollinen maksamaan kauppahintaa ennen kuin tavara on sopimuksen mukaisesti asetettu hänen saatavilleen tai hänen määrättäväkseen. Vanhentuminen ei siten riipu siitä, milloin myyjä lähettää laskun tai muutoin eräännyttää velan. Pykälä soveltuu myös palveluiden hankkimiseen.

Kysymys siitä, mikä tässä tapauksessa on ollut kantajan sopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus.

Vastaaja on ostanut maa-alueen kantajalta ja maksanut kauppahinnan.

Kauppakirjan kohta 6 koskee kiinteistöstä aiheutuvia kustannuksia. Siinä todetaan mm, että ostaja ottaa vastattavakseen kaikista kunnallistekniikan rakentamisen kustannuksista, kuten teiden, vesi- ja viemärihuollon, sähköistyksen, televerkon yms. rakentamiskustannuksista. Ostaja tekee kunnan ja Levi Vesihuolto Oy:n kanssa tarvittavat sopimukset koskien mainittua rakentamista. Myyjä ei osallistu em. rakentamiseen eikä rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Ostaja on tietoinen, että Kittilän kunta edellyttää kaavateiden rakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta johtuen aluetta koskevasta maankäyttösopimuksesta. Ostaja sitoutuu asettamaan em. tientekotöiden rahoittamisesta täysimääräisen vakuuden Metsähallitukselle ennen ko. töiden tilaamista kunnalta kunkin tiekohteen osalta.

Käräjäoikeus toteaa, että sopimuksen mukaan kantajalla ei ole ollut velvollisuus rakentaa kaavateitä eikä osallistua rakentamista aiheutuviin kustannuksiin. Sopimuksessa on ainoastaan todettu Kittilän kunnan edellyttävän kaavateiden rakentamisen tilaamista kantajan kautta. Näin on myös tapahtunut, koska Kittilän kunta on sittemmin teiden rakennustöiden valmistuttua laskuttanut kaavateiden rakennuskustannuksista kantajaa.

Käräjäoikeus katsoo, että kyse ei ole ollut kaupan kohteen luovuttamisesta. Kantajalle kauppakirjassa asetettu em. velvoite ei ole myöskään ollut vastike vastapuolen suorituksesta. Kantajan suorituksessa kyse ei ole ollut kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, vaan em. tientekotöiden rahoittamisesta. Kanteen kohteena olevan laskun maksamisen jälkeen kantajalle on jäänyt vastaajiin kohdistuva saamisoikeus eli muu velka.

Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että kantajan saatava ei ole vanhentunut kolmen vuoden vanhentumisajan puitteissa.

Käräjäoikeus katsoo, että tässä tapauksessa kyse on edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta toistaiseksi myönnetystä muusta velasta ja kymmenen vuoden vanhentumisaika on alkanut velvoitteen syntymisajankohtana eli kauppakirjan allekirjoittamisajankohtana 11.10.2007/15.10.2007.

Koska kantajan saatava ei ole vanhentunut, vastaajat ovat velvolliset yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle vaaditut määrät korkoineen.

Lausunnon antaminen toissijaisesta kanneperusteesta raukeaa, koska kanne on menestynyt ensisijaisella perusteella.

Vastaajat Oy ECU-Group Ab ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatie velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle Metsähallitukselle

– 58.268,82 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 18.7.2014 lukien,

– velan muistutuskulut 5 euroa ja perintäkulut 248.59 euroa, molemmat määrät korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta eli Oy ECU-Group Ab:n osalta 6.5.2015 ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatien osalta 20.5.2015 lukien, ja

– oikeudenkäyntikulut 4.452,04 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Asian on ratkaissut

käräjätuomari Sinikka Kurkinen

………………………………………

Oy ECU-Group Ab:lle ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatielle on myönnetty jatkokäsittelylupa 20.6.2016.

Kanteen perusteena oleva saatava on vanhentunut.

ECU-Group oli ostanut perustettavan yhtiön lukuun Valtiolta noin kolmen hehtaarin kokoisen määräalan Kittilän kunnasta ECU-Groupin ja Valtion puolesta Metsähallituksen 15.10.2007 allekirjoittamalla kauppakirjalla. Kauppaehtojen 6 kohdan mukaan ostaja vastasi kaikista kunnallistekniikan rakentamisen, esimerkiksi teiden rakentamisen, kustannuksista. Kauppakirjasta käy ilmi, että Kittilän kunta oli edellyttänyt, että aluetta koskevasta maankäyttösopimuksesta johtuen Metsähallitus tilaa teiden rakentamistyöt. Kittilän kunta ja Maanrakennus Kantmark Oy ovat sittemmin laskuttaneet kiinteistölle rakennettuihin teihin liittyneistä töistä Metsähallitusta vuosina 2007-2009 siten, että viimeinen teiden rakentamista koskeva lasku on päivätty 1.7.2009. Metsähallitus on vaatinut näistä töistä aiheutuneita kustannuksia ECU-Groupilta ja Koy Levin Honkatieltä ensimmäisen kerran vasta 18.6.2014.

$12b

Maksuvaatimus tulisi hylätä vanhentuneena siitä huolimatta, että siihen sovellettaisiin vanhentumislain 8 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan myös 1 momentin mukaiseen velvoitteeseen soveltuu yleinen vanhentumisaika sen jälkeen, kun sitä on vaadittu tai se on muun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi. Vanhentumislain systematiikan mukaisesti velvoitteen vanhentumisaika määräytyy vaatimismahdollisuuden periaatteen mukaisesti myös tällaisissa vanhentumislain 8 §:n soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa. Kun Metsähallitus on maksanut sopimuksen mukaiset tilauksensa kolmansille osapuolille, sille on syntynyt mahdollisuus vaatia vastaavia suorituksia ostajalta, ja velka on tuolloin erääntynyt maksettavaksi. Metsähallitus ei kuitenkaan ole esittänyt maksuvaatimusta yhdenkään erän osalta 8 §:n 2 momentissa säädetyssä yleisessä vanhentumisajassa. Siten kantajan maksuvaatimus olisi vanhentunut myös vanhentumislain 8 §:n nojalla.

Metsähallitus on vaatinut, että valitus hylätään ja että ECU-Group ja Koy Levin Honkatie velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.060,88 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea.

Vanhentumisajan osalta sovellettavaksi tulee vanhentumislain 8 §:n mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika. Vanhentumislain 5-7 §:ssä on rajattu ne tilanteet, joihin kolmen vuoden määräaikaa sovelletaan. Yleistä kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan, kun eräpäivästä on sovittu. Vanhentumislain 6 §:n soveltamisalaan kuuluvat useimmat molemminpuolisesti velvoittaviin sopimussuhteisiin perustuvat saatavat. Tässä tapauksessa ei ollut ollut kyse irtaimen esineen kaupasta, molemminpuolisesti velvoittavasta sopimussuhteesta, palveluiden hankkimisesta, kauppahinnasta tai vastikkeesta. Koska velan vanhentumisaika ei ollut alkanut kulua edellä mainittujen säännösten mukaisesti, vaan kysymys on muusta velasta, sovellettavaksi tulee 8 §:n mukainen kymmenen vuoden vanhentumisaika.

ECU-Groupin perustettavan yhtiön (sittemmin Koy Levin Honkatie) lukuun ostajana ja Metsähallituksen Suomen valtion puolesta myyjänä 15.10.2007 allekirjoittaman kauppakirjan mukaan ostajan vastattaviksi ovat kuuluneet muun ohella teiden rakentamisesta kiinteistölle aiheutuvat kustannukset. Kauppaehdoissa todetaan ostajan olevan tietoinen siitä, että Kittilän kunta edellyttää kaavateiden rakentamisen tilaamista Metsähallituksen kautta. Metsähallitus on sittemmin tilannut tienrakentamisen Kittilän kunnalta. Rakennustyöt ovat valmistuneet vuoden 2009 heinäkuun loppuun mennessä ja Kittilän kunta sekä rakennustyötä tehnyt Maanrakennus Kantmark Oy ovat vuosien 2007-2009 aikana laskuttaneet Metsähallitusta rakennustöistä yhteensä 58.268,82 euroa. Metsähallitus on vaatinut ECU-Groupia suorittamaan nämä kustannukset Metsähallitukselle 18.6.2014 päivätyllä laskulla. Asiassa on kysymys siitä, onko tämä Metsähallituksen saatava vanhentunut.

Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislain) 4 §:n mukaan velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vanhentumisaika alkaa kulua eri perusteisten velkojen osalta lain 5-7 §:ssä säännellyin tavoin velan sovitusta eräpäivästä tai siitä, kun velkoja muutoin voi esittää maksuvaatimuksen velalliselle. Vanhentumisajan alkamisesta säädetään 5 §:ssä tilanteissa, joissa eräpäivästä on sovittu, 6 §:ssä säädetään kauppahinnan vanhentumisesta ja 7 §:ssä säädetään korvausvelan vanhentumisesta. Asiassa on sinänsä riidatonta, etteivät osapuolet ole sopineet eräpäivästä eikä kysymys ole 7 §:ssä tarkoitetusta korvausvelasta. Sen sijaan kysymys on siitä, sovelletaanko kyseessä olevaan velkaan vanhentumislain 6 §:ää, jonka mukaan, jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Jos asiassa ei voitaisi soveltaa vanhentumislain 6 §:ää, sovellettavaksi tulisi vanhentumislain 8 §. Pykälän 1 momentin mukaan jos kysymys on toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta sellaisesta velasta, jonka vanhentumisajan alkamisajankohta ei määräydy vanhentumislain 5-7 §:n nojalla, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Sen jälkeen kun velka on velkojan vaatimuksen tai muun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi, noudatetaan kuitenkin sanotun pykälän 2 momentin mukaan erääntymispäivästä laskettavaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa.

Pääsäännön mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka sopimuksen mukaan erääntyy tai kun velkojalla on muutoin mahdollisuudet vaatia kauppahinnan tai muun velan maksua. Oikeuskirjallisuudessa tätä periaatetta on kutsuttu vaatimismahdollisuuden periaatteeksi. Vanhentumislain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä vaatimismahdollisuuden periaatetta on perusteltu velkojen selvyyttä ja velallisen oikeussuojaa koskevilla tavoitteilla. Lähtökohtana onkin pidetty sitä, että velan vanhentumisen alkamisajankohta liitettäisiin mahdollisimman objektiivisiin ja osapuolien myöhemmistä oikeustoimista riippumattomiin tekijöihin (HE 187/2002 vp s. 19). Vanhentumislain 6 §:n säännös ilmentää vaatimismahdollisuuden periaatetta.

Vaatimismahdollisuuden periaate ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Osapuolet ovat voineet tarkoittaa tai ainakin varautua siihen, ettei velkaa eräännytetä heti, kun siihen on mahdollisuus. Tällaisissa tilanteissa velka alkaa vanhentua vasta, kun se erääntyy maksettavaksi. Tätä periaatetta on oikeuskirjallisuudessa kutsuttu erääntymisperiaatteeksi.

$131

Edellä todetusti myös vanhentumislain 8 §:n 1 momentin soveltamisalaan kuuluvien velkojen osalta noudatetaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa siitä lukien, kun velka on velkojan vaatimuksen tai muun syyn johdosta erääntynyt maksettavaksi. Vanhentuminen voi siten 8 §:n soveltamisalan piiriin kuuluvissa tilanteissa alkaa paitsi velan nimenomaisesta eräännyttämisestä myös muusta syystä. Siten säännös ilmentää osassa sen soveltamisalaan kuuluvia tapauksia erääntymisperiaatetta ja osassa lisäksi vaatimismahdollisuuden periaatetta. Vaatimismahdollisuuden periaate ei koske esimerkiksi toistaiseksi myönnettyä ja vaadittassa erääntyvää velkaa, joista säädetään velkakirjalain 5 §:ssä. Sanotun lainkohdan mukaan, jollei erääntymisajasta ole sovittu, velallinen on velvollinen maksamaan velan velkojan vaatiessa ja oikeutettu suorittamaan sen, milloin itse haluaa.

$132

$133

Metsähallitus on hävitessään asian oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan vastapuoliensa oikeudenkäyntikulut. ECU-Groupin ja Koy Levin Honkatien vaatimia oikeudenkäyntikuluja on pidettävä määrältään kohtuullisina asian laatuun ja laajuuteen nähden.

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Metsähallituksen kanne hylätään. Oy ECU-Group Ab ja Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatie vapautetaan kokonaan käräjäoikeuden tuomitsemasta yhteisvastuullisesta maksuvelvollisuudesta Metsähallitukselle.

Metsähallitus velvoitetaan suorittamaan Oy ECU-Group Ab:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4.297,50 euroa ja hovioikeudessa 2.046 euroa sekä Keskinäinen Kiinteistöosakeyhtiö Levin Honkatielle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 3.466,50 euroa ja hovioikeudessa 1.650 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Erkki Koivula

hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen

hovioikeudenneuvos Terhi Mattila

esittelijä: hovioikeuden esittelijä Anu Välimäki

Ratkaisu on yksimielinen

Lainvoimainen.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 5.2.2016

………………………………………………….

Asian riidaton tausta

Riitakysymys

Kanne

Vaatimus

Perustelut

Vastaus

Vaatimukset

Lausumat oikeudenkäyntikuluista

Todistelu

Käräjäoikeuden ratkaisu

Asian käsittelystä

Ratkaisun perustelut

Toissijainen kanneperuste; perusteettoman edun palautus vaatimus

Oikeudenkäyntikulut

Tuomiolauselma

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.1.2017

Asian käsittely hovioikeudessa

Valitus

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat lainkohdat

Oikeudellinen arviointi