Helsingin HO 18.10.2021 1377 – Työsopimus

Työntekijälle oli maksettu korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kolmelta kuukaudelta. Työntekijä oli työsopimuksen päättymisen jälkeen oltuaan työttömänä työllistynyt ensin runsaan kuukauden ja hieman myöhemmin runsaan kuuden kuukauden mittaiseksi ajanjaksoksi, minkä jälkeen hän oli joutunut uudelleen työttömäksi. Kysymys työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen tarkastelujakson kohdentamisesta.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.10.2020 NRO 57860

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 18.10.2021 nro 1377

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Ari Siltama

Hovioikeudenneuvos Satu Saarensola

Asessori Mikko Nieminen

Esittelijä:

käräjänotaari Anri Peterzens-Nysten

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 17.12.2021.

Työntekijän palkkaedut

Selostus asiasta

B Oy:n tultua asetetuksi konkurssiin sekä B Oy:n ja konkurssipesän ilmoitettua, etteivät ne jatkaneet oikeudenkäyntiä käräjäoikeus oli ratkaissut K:n työsuhteesta johtuvia saatavia koskevan kanteen yksipuolisella tuomiolla työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta ja siitä vähennettävän ansiopäivärahan osuutta lukuun ottamatta. Ansiopäivärahan osuudesta käräjäoikeus oli lausunut seuraavaa.

Työsopimuslain mukainen yhteensovitus tuli tehtäväksi silloin, kun tuomioistuin tuomitsi maksettavaksi korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2016:70 katsonut, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vähennystä määrättäessä tuli lähtökohtaisesti ottaa huomioon kaikki maksetut työttömyyspäivärahat nimenomaan siltä ajanjaksolta, johon korvaus kohdistui. Korvaus palkkaetujen menetyksestä ei voinut kohdistua sellaiseen aikaan, jolta K:lle ei ollut koitunut palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi.

K:n työsuhde oli päättynyt 11.3.2016 ja K oli vaatinut kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa. Tällöin K:n laskennallinen irtisanomisaika kohdistui ajalle 12.-25.3.2016. Tämän vuoksi tarkastelujakso alkoi vasta 26.3.2016.

K oli työllistynyt 11.3.2016 päättyneen työsuhteen jälkeen uudessa työsuhteessa seuraavasti: 18.4-29.4.2016 ja ajalla 11.5-29.11.2016. Edellä mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu puolsi sitä, että maksetut työttömyysetuudet otettiin huomioon työsuhdetta välittömästi seuraavien kalenterikuukausien sijaan työttömyyskuukausien ajalta. Esitetyn selvityksen perusteella työttömyyskuukausien mukainen kolmen kuukauden tarkastelujakso kului ajalla 26.3-17.4.2016, 30.4-10.5.2016 ja 30.11-22.1.2017.

K:lle oli maksettu Rakennusalan työttömyyskassan antaman selvityksen perusteella ansiosidonnaista päivärahaa työsuhteen päättymisen ja laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä kolmelta työttömyyskuukauden tarkastelujakson jälkeiseltä ajalta yhteensä 3.618,52 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan 2 §:n mukaan maksetusta korvauksesta oli vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Näin ollen korvauksesta vähennettävä osuus oli 0,75 x 3.618,52 euroa eli 2.713,89 euroa.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti B Oy:n

– maksamaan Työllisyysrahastolle työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla 2.713,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun oli kulunut kuukausi tuomion antamisesta ja

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Elina Hohenthal.

Asian käsittely hovioikeudessa

K:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 14.1.2021.

Valitus

on vaatinut, että B Oy:n K:lle maksettavaksi määrätty korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä korotetaan vaadituksi 7.548,88 euroksi ja että B Oy:n Työllisyysrahastolle tilitettäväksi tuomittu määrä alennetaan 921,85 euroon. Lisäksi K on vaatinut, että hovioikeus arvioi työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti, onko asiassa perusteita vähennyksen kohtuullistamiselle.

Käräjäoikeus oli kohdentanut työttömyyskuukausien mukaisen kolmen kuukauden tarkastelujakson väärin määrittäessään työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaista vähennystä.

Käräjäoikeuden mukaan tarkastelujakso oli kulunut ajalla 26.3.–17.4.2016 (0,8 kk), 30.4.–10.5.2016 (0,4 kk) ja 30.11.2016–22.1.2017 (1,8 kk). Työllisyysrahastolle tilitettävä osuus oli ollut 2.713,89 euroa.

Vähennyksen tuli kohdistua ajalle 26.3.–25.6.2016. K:n työllistyminen uuteen työsuhteeseen 6,5 kuukaudeksi ajalla 11.5–29.11.2016 oli katkaissut syy-yhteyden irtisanomisen ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä. Maksettujen työttömyyspäivärahojen vähennys oli tehtävä ajanjaksoilta 26.3.–17.4.2016 ja 30.4.2016–10.5.2016, koska korvauksen määrässä ei voitu huomioida työttömyysjaksoja, jotka eivät olleet olleet seurausta työnantajan menettelystä. Tämän mukaan työllisyysrahastolle tilitettävä osuus oli 921,85 euroa.

Käräjäoikeus oli katsonut, että työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta vähennettiin työttömyyspäivärahat kolmelta kokonaiselta työttömyyskuukaudelta riippumatta siitä, mille ajanjaksolle työttömyys ajoittui ja olivatko nämä ajanjaksot enää seurausta työnantajan suorittamasta työsopimuslain vastaisesta työsopimuksen päättämisestä.

Vaikka tarkastelujakso esitettäisiin työttömyyskuukausina, tarkastelujakso ei voinut ulottua pidemmälle kuin sille ajanjaksolle, jonka aikainen työttömyys oli edelleen ollut seurausta työnantajan suorittamasta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Oikeuskäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että työllistyminen uuteen työsuhteeseen yli puoleksi vuodeksi katkaisee syy-yhteyden työnantajan menettelyn ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä.

Vastaus

Lausuma

on lausumassaan uudistanut soveltuvin osin käräjäoikeudessa lausumansa.

Hovioikeuden ratkaisu

Asia

K

B Oy:ltä

Työllisyysrahasto

Perustelut

K:n työsuhde on päättynyt 11.3.2016. Hänen laskennallinen irtisanomisaikansa on kohdistunut ajalle 12.–25.3.2016, miltä ajalta hänelle on tuomittu maksettavaksi irtisanomisajan palkkaa. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaa korvausta koskeva tarkastelujakso on alkanut siten 26.3.2016. K on työllistynyt uudelleen ajalle 18.4.–29.4.2016 sekä 11.5.–29.11.2016. Käräjäoikeus on ottanut huomioon maksetut työttömyysetuudet työsuhdetta välittömästi seuraavien kalenterikuukausien sijasta työttömyyskuukausien ajalta niin, että kolmen kuukauden pituinen tarkastelujakso oli kulunut ajalla 26.3.–17.4.2016, 30.4.–10.5.2016 ja 30.11.2016–22.1.2017.

K:n valituksen johdosta hovioikeudessa on kysymys tarkastelujakson kohdentamisesta eli siitä, miltä ajalta K:lle maksetut työttömyysetuudet tuli ottaa huomioon työttömyyskorvauksista johtuvaa vähennystä laskettaessa.

Tämän lisäksi kysymys on vähennyksen kohtuullistamisesta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta on vähennettävä, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen sopimuksen tekemistä menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

Oikeuskäytännössä tarkastelujakson sijoittuminen on ollut tulkinnanvaraista silloin, kun korvattava palkkaetujen menetys on tapahtunut muulloin kuin välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen.

Nykyistä työsopimuslakia edeltävässä ratkaisussaan KKO 1995:75 korkein oikeus katsoi, ettei äitiysloma katkaissut syy-yhteyttä työsopimuksen perusteettoman päättämisen ja työntekijälle aiheutuneen vahingon välillä, vaan korvausta tuomittiin myös äitiysloman jälkeisen työttömyyden perusteella. Korvauksesta ei korkeimman oikeuden mukaan kuitenkaan ollut vähennettävä työntekijän työttömyysaikanaan työttömyyskassasta saamia työttömyysavustuksia, koska ne olivat kassan jäsenyyteen liittyviä, osaksi työntekijän omiin maksusuorituksiin perustuvia etuja.

$eb

Syy-yhteyden katkeamisesta tilapäisen työllistymisen tilanteessa koskee nykyistä työsopimuslakia edeltävältä ajalta oleva korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1981 II 11. Siitä ilmenevän oikeusohjeen mukaan tilapäinen työllistyminen ei aina katkaise syy-yhteyttä lain vastaisen irtisanomisen ja työjakson jälkeen aiheutuneen palkkaetujen menetyksen välillä.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:70 antamisen jälkeen työtuomioistuin on sanottuun ratkaisuun viitaten omassa ratkaisukäytännössään katsonut, että määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon työllisyysrahaston osuutta laskettaessa (esim. Työtuomioistuimen ratkaisut TT 2018:67 ja TT 2019:17).

Hovioikeus toteaa, että korkein oikeus ei ole sinänsä ennakkoratkaisussaan KKO 2016:70 suoranaisesti ottanut kantaa siihen, voiko ja missä tilanteissa määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon korvausta ja Työllisyysrahaston osuutta laskettaessa. Hovioikeus katsoo edellä mainitusta ratkaisusta ilmenevä periaate ja muu ratkaisukäytäntö huomioon ottaen, että myös määräaikainen työ siirtää lähtökohtaisesti tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon. Tällöin maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhdetta välittömästi seuraavien kuukausien sijasta todelliselta työttömyysajalta.

Kuten Työllisyysrahaston lausumassakin on todettu, työttömyyskuukausien tarkastelujaksoa ei kuitenkaan välttämättä aina ole perusteltua siirtää siihen ajankohtaan, jona korvauksen kuukausimäärää vastaava työttömyyskuukausien määrä tulee täyteen. Erikseen on arvioitava, onko työntekijän työllistyminen uuteen työsuhteeseen katkaissut syy-yhteyden työnantajan menettelyn ja uutta työsuhdetta seuranneen työttömyyden välillä. Kysymys on tapauskohtaisesta harkinnasta.

K on työllistynyt uuteen työsuhteeseen yli kuudeksi kuukaudeksi 11.5.–29.11.2016 eli sen jälkeen, kun hän oli 26.3.2016 alkaneen tarkastelujakson jälkeen ensin ollut työttömänä ja sitten uudessa työsuhteessa 18.–29.4.2016 sekä jälleen työttömänä. Pelkästään sen seikan, että työllistyminen uuteen työsuhteeseen on tapahtunut varsin pitkäksikin aikaa, ei ole oikeuskäytännössä katsottu aina katkaisevan syy-yhteyttä työsuhteen päättymisen ja työttömyyden välillä (ks. esim. TT 2016:64 ja TT 2019:17). Tässäkään asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta rajata huomioon otettavaa aikaa.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus katsoo, ettei sillä seikalla, että työttömyysjakso 30.11.2016 lähtien ajoittuu myöhemmäksi kuin kolmen kuukauden päähän työsuhteen päättymisestä tai että uusi työsuhde on jatkunut yli kuusi kuukautta, ole merkitystä tämän asian arvioinnin kannalta.

Näin ollen työttömyyskuukausien mukainen kolmen kuukauden tarkastelujakso on käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin kulunut ajalla 26.3–17.4.2016, 30.4–10.5.2016 ja 30.11.2016–22.1.2017. Työllisyysrahastolle tilitettävä osuus on siten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä 2.713,89 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta saman lainkohdan 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

K:n taloudellisesta asemasta tai sosiaalisista oloista taikka työsopimuksen päättymiseen johtaneista olosuhteista ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella hovioikeudella olisi aihetta jättää vähennys kokonaan tai osittain tekemättä.

Edellä todetun perusteella hovioikeus katsoo, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä jättää vähennys kokonaan tekemättä tai tehdä vähennys säädettyä pienempänä ei ole.

Näillä sekä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Tarkastelujaksoon sovellettavat oikeusohjeet

Hovioikeuden johtopäätökset tarkastelujaksosta tässä tapauksessa

Vaatimus vähennyksen kohtuullistamisesta

Johtopäätökset