Helsingin HO 27.2.2019 237 – Oikeudenkäyntikulut

OK Perintä Oy vaati riidattomassa velkomusasiassa velallisen velvoittamista suorittamaan samalla haastehakemuksella kahdelta eri velkojalta siirtyneitä saatavia. Käräjäoikeus velvoitti yksipuolisella tuomiolla velallisen suorittamaan vaaditut pääomat korkoineen ja kuluineen. Hovioikeus katsoi, että saatavia oli kerätty samaan haastehakemukseen useilta velkojilta ja oikeudenkäyntikulut tuli tuomita vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkean taksan mukaisena.

Tuusulan käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio ja tuomio 24.4.2018

Yksipuolinen tuomio

OP Perintä Oy:n vaatimuksen mukaisesti käräjäoikeus velvoitti vastaaja X:n suorittamaan samalla haastehakemuksella vaadittuja alunperin kahdelta eri velkojalta peräisin olevia kahta pääomaa vastaavat määrät sekä niiden korot ja kulut.

Käräjäoikeuden tuomio

OP Perintä Oy vaati X:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 225 eurolla korkoineen.

OP Perintä Oy:n vaatimien oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus totesi seuraavan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n mukaan velkomusta tai häätöä koskevassa asiassa, joka ratkaistaan 5 luvun 13 tai 14 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, tuomioistuimen tulee viran puolesta arvioida vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä ottaen huomioon haastehakemuksen edellyttämä tarpeellisen työn määrä, saatavan suuruus ja välttämättömät kulut.

Vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen (1311/2001) 3 §:n mukaan vastaajan maksettavaksi vaaditut oikeudenkäyntikulut tuomitaan vaatimuksen mukaisesti mutta korkeintaan perustaksan tai korkean taksan määräisenä velan pääoman määrän mukaisesti.

Asiassa on kyse velkomusta koskevasta asiasta, jossa kantaja on ilmoittanut käräjäoikeudelle, että hänen mukaan asia on riidaton. Vastaaja ei ole vastannut kanteeseen. Näin ollen kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n mukaisesta asiasta, joka voidaan ratkaista 5 luvun 13 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla.

Asetuksen 2 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikulut voidaan tuomita korkean taksan mukaisena asiassa, jossa samaan haastehakemukseen on kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia. Kantaja on ilmoittanut haastehakemuksen sisältävän useilta eri velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia, minkä vuoksi oikeudenkäyntikulut on vaadittu korkean taksan mukaisina. Saatavat 1-4 on siirtynyt Ferratum Finland Oy:ltä ja saatavat 5-8 Avida Finans AB:ltä.

Käräjäoikeus katsoo, että koska saatavat ovat siirtyneet vain kahdelta eri velkojalta, ei nyt käsillä olevassa asiassa ole kyse asetuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Näin ollen oikeudenkäyntikulut hyväksytään normaalitaksan mukaisesti.

Kantajien oikeudenkäyntikulujen määräksi hyväksytään siten asiassa 175 euroa sisältäen tuomioistuinmaksulain 2 §:n mukaisen oikeudenkäyntimaksun 65 euroa.

Käräjäoikeus hylkäsi oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 175 euroa ylittäviltä osin ja velvoitti X:n korvaamaan OP Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut 175 eurolla korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Heidi Korri.

Hovioikeuden tuomio 27.2.2019

Asian käsittely hovioikeudessa

OP Perintä Oy:lle myönnettiin jatkokäsittelylupa 19.11.2018.

Valitus

OK Perintä Oy on vaatinut, että X:n velvollisuus korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan 225 euroksi korkoineen.

Vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen (1311/2001) 2 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikulut voitiin tuomita korkean taksan mukaan asiassa, jossa samaan haastehakemukseen oli kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia. Käräjäoikeus oli tulkinnut säännöstä virheellisesti katsoessaan, ettei asiassa ollut kysymys tällaisesta tilanteesta, koska saatavat olivat siirtyneet vain kahdelta velkojalta.

Vastaus

X ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Aluksi

$bf

OK Perintä Oy:n valituksen perusteella asiassa on kysymys siitä, onko vastapuoli velvollinen korvaamaan OP Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut mainitun asetuksen korkean taksan mukaisesti ja onko käräjäoikeuden tuomiota tältä osin muutettava.

Oikeusohjeet

$c0

$c1

Asetuksen mukaisten kulukorvausten määrittämisen lähtökohtana on asetuksen 2 §:ssä todetulla tavalla asian vaatima työmäärä, jonka perusteella asiat on jaoteltu tavanomaisiin ja tavanomaista vaativampiin. Arvioitaessa sitä, voidaanko asiaa, jossa samalle haastehakemukselle on kerätty kahdelta velkojalta kantajalle siirtynyttä saatavaa, pitää asetuksen tarkoittamalla tavalla tavanomaista vaativampana, tarkasteltavana on siten ennen muuta se työmäärän lisäys, joka velkojalle on saatavien yhdistämisestä samalle haastehakemukselle aiheutunut ottamalla huomioon myös asetuksen 4 §:n 2 momentissa todetut taksojen määräytymisen perusteet.

Johtopäätökset

Vaikka perustaksan mukainen korvaus ei välttämättä kaikilta osin kata kahden eri velkojan toimeksiantoon perustuvien saatavien perimistoimista aiheutuneita kuluja, lähtökohtaisesti vielä kahden velkojan saatavien keräämisestä samalle haastehakemukselle ei voida katsoa aiheutuvan sellaista työmäärän lisäystä, että asiaa tulisi yksin tällä perustella pitää asetuksessa tarkoitetulla tavalla tavanomaista vaativampana.

Asetusta tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon se, että lähtökohtaisesti velkojalla on oikeus panna kahden eri velkojan toimeksiantoon perustuvat kanteet vireille kahdella eri haastehakemuksella, ellei menettelyn tarkoituksena ole keinotekoisesti kasvattaa perittäviä oikeudenkäyntikuluja (KKO 2016:55, erityisesti kohdat 15-16). Tällöin vastaajavelallisen yhteenlaskettu kulukorvausvelvollisuus olisi ollut selvästi suurempi kuin valituksessa on nyt vaadittu. Asetuksen tulkinta, jonka mukaan usealla velkojalla tarkoitetaan jo kahta velkojaa, johtaisi siten summaaristen asioiden vastaajavelallisten kannalta edullisempaan lopputulokseen ja olisi myös omiaan ohjaamaan perintäkäytäntöä siten, että saatavien perinnästä annetun lain 4 §:ssä säädetty tarpeettomien kulujen aiheuttamiskielto paremmin toteutuu.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

X:n velvollisuus korvata OK Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut korotetaan 225 euroksi. Käräjäoikeuden tuomitsemalle 175 eurolle on maksettava korkoa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla ja hovioikeuden tuomitsemalle käräjäoikeuden tuomitseman määrän ylittävälle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Timo Ojala

Hovioikeudenneuvos Heli Melander

Hovioikeudenneuvos Tuomo Kare

Lainvoimainen