KHO 12.9.2016/3793 – Markanvändning och byggande

En kommun hade i samband med att den antog en ändring av en detaljplan som skyddsgrönområden för statens behov (EV/v) anvisat områden i närheten av ett vägområde (LT).

NTM-centralen hade meddelat att staten inte hade planer för skyddsgrönområdena och att meningen var att det LT-område som anvisats för den landsväg som området hänförde sig till skulle tas i bruk enligt vägplanen, bland annat för bullerskydd. Kommunen hade motiverat reserveringen av skyddsgrönområdena för statens behov med att enligt bullerutredningen skulle trafikbullret från landsvägen komma att överstiga 55 decibel på skyddsgrönområdena även efter att de planerade bullerskydden kommit på plats. Det fanns inte heller något med väghållningen eller annat av staten planerad användning motiverat skäl att anvisa skyddsgrönområdena för statens behov. Följaktligen fanns det inte en sådan verklig grund för reserveringen av området för detta ändamål som skulle ha kunnat härledas från bestämmelserna i 50 § i markanvändnings- och bygglagen och reserveringen baserade sig inte heller på sådana utredningar som avses i 9 § i samma lag.

När hänsyn dessutom togs till 6 § i förvaltningslagen, fanns det inte skäl att ändra förvaltningsdomstolens beslut att på besvär av NTM-centralen upphäva kommunens beslut som lagstridigt till den del som det var frågan om EV/v-beteckningarna i detaljplanen.

Markanvändnings- och bygglagen 9, 50 och 54 §

Förvaltningslagen 6 §

Kommunallagen (365/1995) 90 §

Ärendet har avgjorts av förvaltningsråden Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä och Kari Tornikoski. Föredragande Petri Hellstén.

Kunta oli hyväksymässään asemakaavan muutoksessa osoittanut tiealueen (LT) läheisyydessä olevia alueita suojaviheralueiksi valtion tarpeisiin (EV/v).

ELY-keskus oli ilmoittanut, että valtiolla ei ollut suunnitelmia mainittujen suojaviheralueiden suhteen ja puheena olevaa maantietä varten osoitettu LT-alue oli tarkoitus toteuttaa tiesuunnitelman mukaisesti muun ohella meluesteiden osalta. Kunta oli perustellut suojaviheralueiden varaamista valtion tarpeisiin sillä, että meluselvityksen mukaan maantiestä johtuva liikennemelu kyseisillä suojaviheralueilla ylittää 55 desibelin rajan senkin jälkeen, kun suunnitellut meluesteet on rakennettu.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että maantien rakentamisesta ja käytöstä johtuvat korvaus- ja lunastuskysymykset ratkaistaan tapauskohtaisesti maantielain mukaisessa maantietoimituksessa. Suojaviheralueiden osoittamiselle valtion tarpeisiin ei myöskään ollut tienpitoon tai muuhun valtion suunnittelemaan käyttöön liittyvää syytä. Kaavaratkaisuun ei näin ollen ollut tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:stä johdettavaa todellista perustetta eikä se ollut tältä osin myöskään perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuihin selvityksiin.

Kun lisäksi otettiin huomioon hallintolain 6 §, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla kaavapäätös oli ELY-keskuksen valituksen johdosta lainvastaisena kumottu EV/v-merkintöjen osalta, muuttamiseen ei ollut perustetta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 50 § ja 54 §

Hallintolaki 6 §

Kuntalaki (356/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Petri Hellstén.