KHO 13.9.2017/4386 – Valmisteverotus

A oli tuonut Ruotsista Suomeen tuontirajoituksenalaista nuuskaa. Tulli oli määrännyt nuuskasta A:n maksettavaksi tupakkaveroa ja veronlisäystä siltä osin kuin määrä oli ylittänyt tupakkalain mukaisen omaan käyttöön sallitun tuonnin määrän.

Asiassa ei ollut esitettykään, että A olisi pitänyt kyseisiä Ruotsissa kulutukseen luovutettuja tuotteita hallussaan valmisteverotuslain 72 §:ssä ja 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kaupallisessa tarkoituksessa. Valmisteveron kantamiseen Suomessa ei näin ollen ollut perusteita. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, jolla Tullin jälkiverotuspäätös oli kumottu, pysytettiin.

Valmisteverotuslaki 2 §, 7 §, 72 § (182/2010) 1, 2 ja 3 momentti sekä 75 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Paula Makkonen.

I målet hade inte ens påståtts att A skulle ha innehaft de i Sverige för konsumtion frisläppta produkterna i kommersiellt syfte på det sätt som avses i 72 § och 75 § 1 mom. i punktskattelagen. Följaktligen fanns det inte grunder för att bära upp punktskatt i Finland. Förvaltningsdomstolen hade upphävt Tullens efterbeskattningsbeslut. Högsta förvaltningsdomstolen fastställde slutsatsen.

Punktskattelagen 2 §, 7 §, 72 § (182/2010) 1, 2 och 3 mom. samt 75 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Antti Pekkala och Leena Romppainen. Föredragande Paula Makkonen.