KHO 15.2.2019/546 – Mervärdesskatt

Ansökan om förhandsavgörande hade gjorts av en självständig offentligrättslig stiftelse som skulle anses vara en allmännyttig stiftelse vars verksamhet grundade sig på lag. Stiftelsen idkade utställnings- och konstmuseiverksamhet samt skötte sina lagstadgade uppgifter. Verksamheten drevs i huvudsak med statsmedel. Med intäkterna från musei- och utställningsverksamheten täcktes cirka 27 procent av verksamhetens utgifter. Frågan gällde om stiftelsen hade rätt att ansöka om att bli mervärdesskattskyldig för sin musei- och utställningsverksamhet.

På grundval av en helhetsbedömning skulle stiftelsen inte anses idka affärsverksamhet på det sätt som avses i 1 § i mervärdesskattelagen. Eftersom det i rådets direktiv 2006/112/EG om ett gemensamt system för mervärdesskatt inte ingick stadganden om ett allmännyttigt samfunds rätt att frivilligt ansöka om att bli skattskyldig för sin rörelsemässiga verksamhet, och frågan därför gällde enbart det nationellt tillämpliga systemet, hade det i direktivet använda begreppet för affärsverksamhet ingen inverkan på tolkningen av ärendet. På dessa grunder hade stiftelsen inte haft rätt att ansöka om att bli skattskyldig för sin musei- och utställningsverksamhet.

Centralskattenämndens beslut för tiden 3.11.2017 – 31.12.2018.

Mervärdesskattelagen 1 § 1 mom. 1 punkten, 2 § 1 mom., 4 § och 12 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio och Antti Pekkala. Föredragande Marita Eeva.

Ennakkoratkaisun hakija oli yleishyödyllisenä yhteisönä pidettävä itsenäinen julkisoikeudellinen säätiö, jonka toiminta perustui lakiin. Säätiö harjoitti näyttely- ja taidemuseotoimintaa sekä huolehti sille laissa säädetyistä tehtävistä. Toimintaa harjoitettiin pääasiassa valtion varoin. Säätiön museo- ja näyttelytoiminnan tuotoilla katettiin noin 27 prosenttia mainitun toiminnan kuluista. Asiassa oli kysymys siitä, oliko säätiöllä oikeus hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi museo- ja näyttelytoiminnastaan.

Kokonaisarvioinnin perusteella säätiön ei ollut katsottava harjoittavan toimintaansa arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. Koska yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY ei ollut säännöksiä yleishyödyllisen yhteisön oikeudesta hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi liiketoiminnastaan ja kysymyksessä oli siten vain kansallisesti noudatettava järjestelmä, mainitun direktiivin liiketoimintakäsitteellä ei ollut tulkintavaikutusta asiassa. Näin ollen säätiöllä ei ollut oikeutta hakeutua verovelvolliseksi museo- ja näyttelytoiminnastaan.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 3.11.2017 – 31.12.2018.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 2 § 1 momentti, 4 § ja 12 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Marita Eeva.