KHO 19.10.2017/5229 – Tjänsteman

Överstelöjtnant A som varit byråofficer inom gränsbevakningen hade blivit uppsagd och med omedelbar verkan för hela uppsägningstiden avstängts från sin tjänsteutövning. A, som i förvaltningsdomstolen uppträtt utan jurist eller biträde, hade där begärt att besluten gällande uppsägningen och avstängningen skulle upphävas. Han hade också begärt muntlig förhandling i ärendet.

Förvaltningsdomstolen hade ansett att det var uppenbart onödigt att hålla muntlig förhandling och hade avslagit A:s begäran om muntlig förhandling och hans besvär. Enligt förvaltningsdomstolens beslut var den centrala frågan i ärendet endast om arbetsgivaren hade kunnat ålägga A att på grund av sin nedsatta arbetsförmåga genomgå undersökning av hälsotillståndet och vilken juridisk betydelse A:s vägran att genomgå en sådan undersökning skulle ges. Enligt förvaltningsdomstolen kunde ärendet avgöras utgående från handlingarna i ärendet och ett muntligt hörande av rättegångsparterna och vittnen skulle inte ha gett sådan tilläggsutredning som haft betydelse för ärendets utgång.

Högsta förvaltningsdomstolen beaktade ärendets natur, ärendets objektivt sett stora betydelse för A, A:s begäran om muntlig förhandling i förvaltningsdomstolen, att A saknat jurist eller biträde i förvaltningsdomstolen samt europeiska människorättskonventionens artikel 6.1 och 38 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen i skenet av lagrummets detaljmotiveringar och ansåg att förvaltningsdomstolen borde ha hållit muntlig förhandling i ärendet. En muntlig förhandling kunde inte på de grunder som förvaltningsdomstolen framfört anses uppenbart onödig.

Förvaltningsprocesslagen 38 § 1 och 3 mom.

Europeiska människorättskonventionen artikel 6.1

Europeiska människorättsdomstolen dom 9.6.2016 Madaus v. Tyskland

Ärendet har avgjorts av justitieråden Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen, Maarit Lindroos, Taina Pyysaari och Kirsti Kurki-Suonio. Föredragande Riitta Hämäläinen.

Rajavartioston toimistoupseerina toiminut yliluutnantti A:n virkasuhde oli irtisanottu ja A oli pidätetty virantoimituksesta välittömästi koko irtisanomisajaksi. A, joka oli esiintynyt hallinto-oikeudessa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa, oli siellä vaatinut irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen kumoamista ja suullisen käsittelyn toimittamista.

Hallinto-oikeus oli katsonut suullisen käsittelyn toimittamisen ilmeisen tarpeettomaksi ja hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiassa oli keskeisesti kysymys ainoastaan siitä, oliko työnantaja voinut määrätä A:n tämän puutteellisen työkyvyn vuoksi terveystarkastukseen ja mikä oikeudellinen merkitys A:n kieltäytymiselle kyseisestä tarkastuksesta oli annettava. Hallinto-oikeuden mukaan valitus oli ratkaistavissa asiakirjojen perusteella eikä oikeudenkäynnin osapuolten tai todistajien kuulemisella olisi saatu ratkaisun kannalta merkityksellistä lisäselvitystä.

Kun otettiin huomioon A:n asian laatu, asialla objektiivisesta näkökulmasta arvioiden oleva tärkeä merkitys A:lle, suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa koskeva A:n vaatimus, A:n esiintyminen hallinto-oikeudessa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja yksityiskohtaisten perustelujensa valossa tulkittava hallintolainkäyttölain 38 §, korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely. Suullisen käsittelyn toimittamista ei voitu hallinto-oikeuden esittämillä perusteluilla pitää ilmeisen tarpeettomana.

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 ja 3 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.6.2016 Madaus v. Saksa

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen, Maarit Lindroos, Taina Pyysaari ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.