KHO 29.1.2018/315 – Lastensuojelu

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto päätöksellään pysytti alaisensa viranhaltijan päätöksen, jolla oli hylätty A:n hakemus taloudellisen tuen myöntämisestä hänen omistamansa asunnon asumiskustannuksiin. Kustannukset koostuivat A:n asunnon yhtiövastikkeesta ja lainanhoitokustannuksista. A oli hakenut tyttärensä B: kotiuttamista, minkä vuoksi oli aloitettu kotiuttamisselvitys. Päätöstä kotiuttamisesta ei ollut tehty.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen muun ohella viitaten lastensuojelulain 35 §:ään. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyssä muutoksenhakuohjeessa ilmoitettiin, että lastensuojelulain 92 §:n 3 momentin mukaan sanottuun päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

A korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaati, että hallinto-oikeuden päätös puretaan.

Korkein hallinto-oikeus oikaisi hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakua koskevan ohjauksen. Lastensuojelulain 92 §:n 1 momentin mukaan sanotun lain 35 §:ssä tarkoitetusta toimeentulon ja asumisen turvaamista koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Koska hallinto-oikeuden päätöksen oli katsottava lähinnä koskevan lastensuojelulain 35 §:ssä tarkoitettua toimeentulon ja asumisen turvaamista, hallinto-oikeuden päätöksessä oleva ilmoitus valituskiellosta oli poistettava ja asia tutkittava korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallinto-oikeuden päätöksestä tehtynä valituksena.

Hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan ja lastensuojelulain 3 §:n perusteella lastensuojelulain 35 §:ssä tarkoitettujen asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen osallistuu hallinto-oikeudessa asiantuntijajäsen. Koska hallinto-oikeus oli käsitellyt ja ratkaissut asian muussa kokoonpanossa, hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja poistettiin. Enemmän viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti A:n hallinto-oikeuteen tekemän valituksen välittömästi käsiteltäväkseen. A:n pyynnöstä hänen huostassa olleen tyttärensä B:n kotiuttamista oli alettu selvittää. X:n viranhaltija oli sittemmin tehnyt kielteisen päätöksen B:n sijoittamisesta sijaishuollon muutoksena äitinsä kotiin. A ei myöskään ollut esittänyt tarkempaa selvitystä asunnosta ja siihen kohdistuvista kustannuksista. A:n valitus hylättiin.

Lastensuojelulaki 3 §, 35 §, 92 § 1 momentti (88/2010)

Hallinto-oikeuslaki 7 §:n 1 momentti 1 kohta

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

Individsektionen vid social- och hälsovårdsnämnden i staden X ändrade inte med sitt beslut sin underlydande tjänsteinnehavares beslut med vilket A:s ansökan om ekonomiskt stöd för boendeutgifter som hänförde sig tills den av A ägda bostaden hade avslagits. Utgifterna utgjordes av bolagsvederlag och lånekostnader för bostaden. A hade ansökt om att dottern B:s skulle återvända till hemmet, och det hade i detta syfte inletts en utredning. Något beslut om B:s återvändande till hemmet hade inte fattats.

Förvaltningsdomstolen avslog A:s besvär med hänvisning till 35 § i barnskyddslagen. Enligt besvärsanvisningen som fogats till förvaltningsdomstolens beslut kunde med stöd av 92 § :n 3 mom. ändring inte sökas i nämnda beslut genom besvär.

A yrkade i högsta förvaltningsdomstolen att förvaltningsdomstolens beslut skulle återbrytas.

Högsta förvaltningsdomstolen rättade den besvärsanvisning som hade fogats till förvaltningsdomstolens beslut. Med stöd av 91 § 1 mom. får ändring i förvaltningsdomstolens beslut som gäller tryggande av försörjning och boende enligt 35 § i nämnda lag sökas genom besvär hos högsta förvaltningsdomstolen på det sätt som föreskrivs i förvaltningsprocesslagen. Eftersom förvaltningsdomstolens beslut skulle anses beröra närmast i 35 § i barnskyddslagen avsett tryggande av försörjning och boende, skulle det besvärsförbud som meddelats i förvaltningsdomstolens beslut undanröjas och ärendet i högsta förvaltningsdomstolen prövas som besvär över förvaltningsdomstolens beslut.

Enligt 7 § 1 mom. i lagen om förvaltningsdomstolarna och 3 § i barnskyddslagen ska i förvaltningsdomstolen delta en sakkunnigledamot i behandlingen och avgörandet av ärenden som avses i 35 § i barnskyddslagen. Eftersom förvaltningsdomstolen hade prövat och avgjort ärendet i annan sammansättning, upphävdes och undanröjdes förvaltningsdomstolens beslut. För att undvika vidare dröjsmål tog högsta förvaltningsdomstolen de besvär A anfört hos förvaltningsdomstolen till omedelbar prövning. På begäran av A hade en utredning inletts med syfte att utreda den omhändertagna dottern B:s återvändande till hemmet. Tjänsteinnehavaren i X hade sedermera avslagit ansökan om placering utom hemmet i moderns hem. A hade inte heller framlagt någon noggrannare utredning om bostaden och de kostnader som hänförde sig till den. A:s besvär avslogs.

Barnskyddslagen 3 §, 35 §, 92 § 1 mom. (88/2010)

Lagen om förvaltningsdomstolarna 7 §:n 1 mom. 1 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala och Maarit Lindroos. Föredragande Marja-Liisa Judström.