KHO 30.12.2021/H4809 – Migrationsverkets beslut om internationellt skydd

Migrationsverket hade med sitt beslut avvisat A:s ansökan om internationellt skydd. Migrationsverket beviljade inte A uppehållstillstånd enligt 52 § i utlänningslagen. Migrationsverket hade samtidigt fattat beslut om att meddela A inreseförbud och om utvisning av A.

A besvärade sig över Migrationsverkets beslut till den del hen inte beviljats uppehållstillstånd enligt 52 § i utlänningslagen och till de delar hen meddelats inreseförbud och utvisats. A yrkade i Helsingfors förvaltningsdomstol och på nytt i högsta förvaltningsdomstolen att hens ärende överförs till Tavastehus förvaltningsdomstol för att handläggas gemensamt med A:s besvär i ett annat uppehållstillståndärende, som var anhängigt i Tavastehus förvaltningsdomstol. Helsingfors förvaltningsdomstol avslog A:s yrkande gällande överföringen och besvären.

Högsta förvaltningsdomstolen beviljade A besvärstillstånd till den del yrkandet om gemensam handläggning hade avslagits i förvaltningsdomstolen.

Enligt 11 § 1 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden är en förutsättning för överföring av ett ärende till en annan förvaltningsdomstol bland annat denna förvaltningsdomstol har saklig behörighet att handlägga ärenden som hör till den aktuella ärendegruppen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att man i bedömningen av behörighetsfrågan enligt 193 § 1 mom. ska beakta huruvida Migrationsverkets beslut i ärendet gällde internationellt skydd, det vill säga ansökan om asyl eller ansökan om uppehållstillstånd på grund av alternativt skydd. I utlänningslagen ingår inte bestämmelser om att man i detta fall till någon del ska undersöka det att ändringssökanden begränsar sina besvär till förvaltningsdomstolen så att ärendet gäller endast övriga frågor som avgjorts i samband med ansökan om internationellt skydd.

Frågan gällde Migrationsverkets beslut i ett ärende som gällde internationellt skydd enligt 193 § 1 mom. Eftersom Tavastehus förvaltningsdomstol inte enligt 193 § 2 mom. i utlänningslagen är behörig behandla ärenden gällande internationellt skydd fanns det inte förutsättningar enligt 11 § 1 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden för gemensam handläggning. Slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut ändrades inte.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Robert Utter och Veronica Storträsk. Föredragande Minna Miettinen.

Maahanmuuttovirasto oli päätöksellään jättänyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta eikä myöntänyt hänelle ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli samalla päättänyt maahantulokiellon määräämisestä sekä A:n karkottamisesta.

A haki Maahanmuuttoviraston päätökseen muutosta siltä osin kuin hänelle ei ollut myönnetty ulkomaalaislain 52 §:n nojalla oleskelulupaa ja siltä osin kuin hänelle oli määrätty maahantulokielto ja hänet oli määrätty karkotettavaksi. A vaati Helsingin hallinto-oikeudessa ja uudelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että hänen asiansa siirretään Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen käsiteltäväksi yhdessä A:n siellä vireillä olevan valituksen kanssa, joka koski A:n toista oleskelulupa-asiaa. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen asian siirtämisestä sekä valituksen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi A:lle valitusluvan siltä osin kuin vaatimus asiakokonaisuuden yhdessä käsittelemisestä oli hallinto-oikeudessa hylätty.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan edellytyksenä asian siirtämiselle käsiteltäväksi toisessa hallinto-oikeudessa on muun ohella, että tämä hallinto-oikeus on asiallisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevaan asiaryhmään kuuluvia asioita.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että toimivaltakysymystä arvioitaessa oli ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentin mukaisesti tarkasteltava sitä, koskiko Maahanmuuttoviraston asiassa tekemä päätös kansainvälistä suojelua eli hakemusta turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi. Ulkomaalaislaissa ei säädetä siitä, että tällöin tulisi miltään osin tarkastella sitä, että muutoksenhakija rajaa valitustaan hallinto-oikeudelle siten, että kysymys on enää vain kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä ratkaistuista muista kysymyksistä.

Asiassa oli kysymys ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa tehdystä Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Koska Hämeenlinnan hallinto-oikeus ei ollut ulkomaalaislain 193 §:n 2 momentin mukaisesti toimivaltainen käsittelemään kansainvälistä suojelua koskevia asioita, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä asiakokonaisuuden yhdessä käsittelemiseksi ei ollut. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Minna Miettinen.