KHO 30.8.2018/3992 – Utlänningsärende

En kurd från Iran hade gjort an ny ansökan om internationellt skydd och hänvisade till sin politiska aktivitet i Finland och i hemlandet, samt att han var en anhängare av X-partiet. Han hade då han lämnade in ansökan berättat, att hans fall fått stor publicitet.

Migrationsverket hade avvisat ansökan som en i 102 § i utlänningslagen avsedd ny ansökan, eftersom ansökan enligt Migrationsverket inte innehöll sådana nya grunder för att få stanna i landet som påverkar avgörandet av ärendet. Förvaltningsdomstolen hade ansett att Migrationsverket hade kunnat avvisa ändringssökandens ansökan.

Frågan gällde om Migrationsverket efter en preliminär prövning av den nya ansökan hade kunnat anse att den utredning om politisk aktivitet och dess synlighet som ändringssökanden lagt fram till stöd för sin nya ansökan inte märkbart hade ökat sannolikheten för att ändringssökanden skulle anses vara en person i behov av internationellt skydd. Frågan gällde alltså om ändringssökandens behov av internationellt skydd borde ha prövats på nytt.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att ändringssökanden i sin asylansökan hade framfört sådana grunder som i ljuset av landinformationen märkbart ökade sannolikheten för att ändringssökanden skulle anses vara en person i behov av internationellt skydd. Därför borde Migrationsverket ha gått vidare med ansökan efter den i artikel 40.3 i förfarandedirektivet avsedda preliminära prövningen, för att utreda om ändringssökanden var i behov av internationellt skydd. Verket borde inte ha avvisat ändringssökandens ansökan. Förvaltningsdomstolen borde inte, med hänvisning till den tilläggsutredning som inlämnats till domstolen, ha ansett att det var fråga om en ny ansökan som Migrationsverket hade kunnat avvisa.

Förvaltningsdomstolens och Migrationsverkets beslut upphävdes och ärendet återförvisades till Migrationsverket för ny prövning. Migrationsverket hade att pröva ändringssökandens ansökan om internationellt skydd och hålla en ny asylintervju.

Utlänningslagen 87 § 1 mom., 88 § 1 mom., 88 b §, 102 § 1 mom., 103 § 4 punkten och 147 §

Europaparlamentets och rådets direktiv 2013/32/EU om gemensamma förfaranden för att bevilja och återkalla internationellt skydd (det så kallade omarbetade förfarandedirektivet), artikel 33.2 d, artikel 40.1 – 5, artikel 46.1a och 3

Ärendet har avgjorts av president Pekka Vihervuori samt justitieråden Taina Pyysaari, Anne Nenonen, Antti Pekkala och Kirsti Kurki-Suonio. Föredragande Juuso Peltonen.

Maahanmuuttovirasto oli jättänyt valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitettuna uusintahakemuksena, koska hakemus ei Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan ollut sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Hallinto-oikeus oli katsonut, että Maahanmuuttovirasto oli voinut jättää valittajan turvapaikkaa koskevan hakemuksen tutkimatta.

Asiassa oli arvioitava, oliko Maahanmuuttovirasto voinut katsoa uusintahakemusta koskevan alustavan tutkinnan perusteella, etteivät valittajan turvapaikkahakemuksensa tueksi esittämät poliittista toimintaa ja sen näkyvyyttä koskevat seikat olleet lisänneet merkittävästi sen todennäköisyyttä, että valittajaa tulisi pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Kysymys oli siten siitä, olisiko valittajan kansainvälisen suojelun tarve tullut tutkia uudelleen.

Iranilaisten kurdiaktivistien kohtelua koskevan maatiedon valossa ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että valittajan esittämä poliittinen toiminta voisi saattaa hänet vaaraan hänen palatessaan kotimaahansa ja hän voisi siten olla kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli turvapaikkahakemuksessaan esittänyt sellaisia seikkoja, jotka maatiedon valossa lisäsivät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että häntä tulisi pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston olisi tullut jatkaa valittajan hakemuksen tutkintaa uudelleenlaaditun menettelydirektiivin 40 artiklan 3 kohdan tarkoittamalla tavalla sen selvittämiseksi, onko valittaja kansainvälisen suojelun tarpeessa, eikä viraston olisi tullut jättää valittajan hakemusta tutkimatta. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut sille esitetty lisäselvitys huomioon ottaen Maahanmuuttoviraston perusteluihin viitaten katsoa, että kyseessä oli ollut uusintahakemus, jonka Maahanmuuttovirasto oli voinut jättää tutkimatta.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttoviraston oli tutkittava valittajan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ja järjestettävä asiassa uusi turvapaikkapuhuttelu.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 b §, 102 § 1 momentti, 103 § 4 kohta ja 147 §

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) 33 artikla 2 kohta d alakohta, 40 artikla 1, 2, 3, 4 ja 5 kohta, 46 artikla 1 kohta a alakohta ja 3 kohta

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Taina Pyysaari, Anne Nenonen, Antti Pekkala ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Juuso Peltonen.