KHO 4.10.2017/4878 – Kommunalbesvär

Tjänsteinnehavaren hade upphävt sitt eget beslut på den grund att tjänsteinnehavaren inte varit behörig att anställa A i det ifrågavarande tjänsteförhållandet tills vidare, det vill säga att besluta om att tillsätta en ordinarie tjänst. Emedan samma tjänsteinnehavare var behörig att besluta om att tillsätta ifrågavarande tjänst för viss tid, beslutade tjänsteinnehavaren med den till den ordinarie tjänsten valda A’s samtycke om att anställa A till tjänsteförhållandet för viss tid. Ett nytt ansökningsförfarande gällande den ordinarie tjänsten hade även inletts.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att tjänsteinnehavaren genom att överskrida sin behörighet hade förfarit fel och att felet enligt 50 § 1 momentet 3 punkten i förvaltningslagen kunde rättas genom att fatta ett nytt beslut. Det var möjligt för tjänsteinnehavaren som förfarit fel att upphäva sitt beslut och efter det inom gränsen för sin behörighet fatta ett nytt beslut i ärendet. Det att B, som även hade sökt tjänsten, hade ett besvär anhängigt i förvaltningsdomstolen som gällde tillsättande av den ordinarie tjänsten, hindrade inte att det fattades ett nytt beslut om att tillsätta tjänsten för viss tid.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg vidare att B, som hade sökt den ordinarie tjänsten, var part även i det ärende som gällde tjänsteinnehavarens beslut att utan nytt anställningsförfarande utnämna A, som sökt och ursprungligen utnämnts till den ordinarie tjänsten, till tjänsteförhållandet för viss tid (omröstning till denna del 4 – 1).

Förvaltningslagen 45 § 1 och 2 momenten, 49 g § (581/2010) 1 momentet, 50 § (581/2010) 1 och 2 momenten

Lag om kommunala tjänsteinnehavare 3 § 1 och 2 momenten, 4 § 1 och 3 momenten, 50 § 1 momentet

Kommunallagen (365/1995) 90 § (1375/2007) 1 – 3 momenten och 92 § 1 momentet

Viranhaltija oli kumonnut tekemänsä päätöksen sen johdosta, että hänellä ei ollut ollut toimivaltaa ottaa A:ta kyseiseen virkasuhteeseen toistaiseksi eli päättää vakinaisen viran täyttämisestä. Koska päätöksen tehneellä viranhaltijalla oli toisaalta toimivalta päättää ottamisesta kyseiseen virkasuhteeseen määräajaksi eli päättää saman viran määräaikaisesta täyttämisestä, viranhaltija päätti valita vakinaiseen virkaan valitun A:n suostumuksella tämän määräaikaiseen virkasuhteeseen. Vakinainen virka oli pantu myös uudestaan haettavaksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että viranhaltijan toimivallan ylityksessä oli kysymys menettelyvirheestä, joka hallintolain 50 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oli voitu korjata tekemällä uusi päätös. Menettelyvirheen tehnyt viranhaltija oli voinut kumota päätöksensä ja päättää sen jälkeen asiasta uudestaan oman toimivaltansa rajoissa. Virkaa hakeneen B:n hallinto-oikeudessa vireillä ollut valitus viran vakinaisesta täyttämisestä ei ollut ollut esteenä sille, että asiassa oli tehty uusi päätös viran määräaikaisesta täyttämisestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että B oli vakinaisen viran hakijana asianosainen myös siinä päätöksenteossa, jossa viranhaltija oli ottanut ilman uutta hakumenettelyä määräaikaiseen virkasuhteeseen vakinaista virkaa hakeneen ja siihen alun perin nimitetyn A:n (tältä osin äänestys 4-1).

Hallintolaki 45 § 1 ja 2 momentti, 49 g §(581/2010) 1 momentti, 50 § (581/2010) 1 ja 2 momentti

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 3 § 1 ja 2 momentti, 4 § 1 ja 3 momentti, 50 § 1 momentti

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007) 1 – 3 momentti ja 92 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.