KHO 5.7.2018/3306 – Utlänningsärende

Asylsökanden var somalisk medborgare och hemma från Galgaduud-regionen. Sökanden hade som grund för sitt behov av internationellt skydd åberopat hot från al-Shabaab. Migrationsverket hade avslagit sökandens ansökan om internationellt skydd.

Förvaltningsdomstolen hade avslagit besvären gällande asyl men till övriga delar upphävt Migrationsverkets beslut och återförvisat ärendet för ny prövning.

Förvaltningsdomstolen hade ansett att det inte i ärendet var möjlig att med tillräcklig säkerhet utesluta att sökanden skulle väcka enskilda al-Shabaab medlemmars intresse om han återvände till sin hemtrakt. Förvaltningsdomstolen hade beaktat särskilt sökandens negativa inställning till al-Shabaab, hans tidigare ovilja att ansluta sig till organisationen och påtryckningen mot hans far gällande Koranundervisning. På dessa grunder och med beaktande av aktuell landinformation från sökandens hemtrakt och sökandens personliga omständigheter i sin helhet hade förvaltningsdomstolen ansett att sökanden om han återvände till Somalia i sin hemtrakt skulle utsättas för en i 88 § 1 mom. 3 punkten i utlänningslagen avsedd risk att lida allvarlig skada (alternativt skydd).

Migrationsverket ansökte om besvärstillstånd i högsta förvaltningsdomstolen och anförde i sina besvär att förvaltningsdomstolen hade tillämpat förutsättningarna för beviljande av alternativt skydd i enlighet med ingressen i 88 § 1 mom. och 3 punkten i utlänningslagen på fel sätt.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förutsättningarna för beviljande av alternativt skydd enligt 88 § 1 mom. i utlänningslagen är att det finns grundad anledning att förmoda att utlänningen utsätts för en verklig risk att lida allvarlig skada om han eller hon återsänds till sitt hemland. Eftersom förvaltningsdomstolen i sitt beslut hade ansett att grunderna för alternativt skydd uppfylldes på den grund att det inte i ärendet var möjlig att med tillräcklig säkerhet utesluta att sökanden i sin hemtrakt skulle väcka intresse och utsättas för fara, var förvaltningsdomstolens beslut inte till dessa delar förenligt med förutsättningarna för beviljande av alternativt skydd enligt 88 § 1 mom. i utlänningslagen.

Högsta förvaltningsdomstolen bedömde utgående från sökandens personliga omständigheter om det i ärendet fanns grundad anledning att tro att sökanden om han återvände till sin hemtrakt skulle utsätts för en verklig risk att lida allvarlig skada. Med beaktande av sökandens fars ställning som lärare i en Koranskola och det särskilda intresse för honom som al-Shabaab hade visat samt att sökanden motsatte sig al-Shabaabs åsikter och hade vägrat ansluta sig till organisationen, ansåg högsta förvaltningsdomstolen att det i ärendet fanns grundad anledning att förmoda att sökanden skulle utsättas för en verklig risk för allvarlig och personlig fara som föranleds av urskillningslöst våld. Slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut ändrades inte.

Direktiv 2011/95/EU om normer för när tredjelandsmedborgare eller statslösa personer ska anses berättigade till internationellt skydd, för en enhetlig status för flyktingar eller personer som uppfyller kraven för att betecknas som subsidiärt skyddsbehövande, och för innehållet i det beviljade skyddet, artikel 2 f och artikel 15 c

Utlänningslagen 88 § 1 mom. och 147 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Anne Nenonen och Kirsti Kurki-Suonio. Föredragande Ari Koskinen.

Turvapaikanhakija oli Somalian kansalainen ja kotoisin Galgaduudin maakunnasta. Hakija oli kansainvälisen suojelun perusteena vedonnut uhkaan al-Shabaabin taholta. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus oli hylännyt hakijan valituksen turvapaikan osalta, mutta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus oli katsonut, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella poissulkea sitä mahdollisuutta, että hakija herättäisi kotialueelleen palatessaan yksittäisten al-Shabaabin jäsenten huomiota, kun otettiin erityisesti huomioon hänen kielteinen suhtautumisensa al-Shabaabiin, hänen aiempi haluttomuutensa liittyä järjestöön sekä hänen isäänsä kohdistunut painostus Koraanin opettamiseen liittyen. Tämän vuoksi ja hakijan kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen hallinto-oikeus oli katsonut, että hakija olisi Somaliaan palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaarassa kärsiä vakavaa haittaa (toissijainen suojelu).

Maahanmuuttovirasto pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja katsoi valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätöksessä oli sovellettu virheellisesti 88 §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 3 kohdan mukaisia toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksenä on, että asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa hakijan joutuvan kotialueelle palatessaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun hallinto-oikeus oli päätöksessään katsonut toissijaisen suojelun myöntämisen edellytysten täyttyvän sillä perusteella, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella poissulkea mahdollisuutta hakijaan hänen kotialueellaan kohdistuvasta huomiosta ja vaarasta, hallinto-oikeuden ratkaisu ei tältä osin ollut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa toissijaisen suojelun myöntämiselle säädetyn edellytyksen mukainen.

Korkein hallinto-oikeus arvioi hakijan kotialueen turvallisuustilanteen ja hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella, oliko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun otettiin huomioon hakijan isän asema Koraanikoulun opettajana ja häneen al-Shabaabin taholta kohdistunut erityisen kiinnostus sekä se, että hakija vastusti al-Shabaabin käsityksiä ja oli kieltäytynyt liittymästä järjestöön, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli merkittäviä perusteita uskoa, että hakija olisi kotialueellaan vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla f alakohta ja 15 artikla c alakohta

Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti ja 147 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Anne Nenonen ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Ari Koskinen.