KHO:2016:174 – Utlänningsärende

En tanzanisk medborgare hade kommit till Finland år 2005 som studerande. Han hade beviljats uppehållstillstånd på grund av studier till juli 2010 och uppehållstillstånd på grund av arbete till maj 2012. Efter det hade sökandens ansökningar om fortsatt uppehållstillstånd avslagits. Migrationsverket hade i april 2014 beslutat att utvisa honom till sitt hemland. Förvaltningsdomstolen hade i november 2014 avvisat hans besvär över Migrationsverkets beslut på den grund att besvären inte gjorts inom utsatt fataljetid. Efter detta hade sökanden inlämnat en ansökan om internationellt skydd på grund av de svårigheter han som homosexuell mötte i sitt hemland.

I högsta förvaltningsdomstolen gällde frågan bland annat om sökanden på grund av sin sexuella läggning hade en välgrundad fruktan för förföljelse i sitt hemland Tanzania eller, om det fanns grundad anledning att förmoda att han där skulle utsättas för en verklig risk att lida allvarlig skada.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det inte var avgörande vid vilken tidpunkt sökanden hade hänvisat till sin homosexualitet då trovärdigheten i hans berättelse bedömdes. Sökandens tidigare uppehållstillstånd på grund av studier och arbete hade inte förutsatt att den sexuella läggningen skulle nämnas. Det var inte förrän ärendet gällande sökandens avlägsnande ur landet bereddes, Migrationsverket fattade beslut om att utvisa sökanden och förvaltningsdomstolen fattade sitt beslut i anslutning till det som risken för att sökanden skulle tvingas återvända till Tanzania blev reell. Därför förelåg i 95 § (301/2004) 2 mom. 3 punkten i utlänningslagen avsedda andra motiverade grunder för att lämna in ansökan om internationellt skydd först efter flera års vistelse i landet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en persons sexuella läggning är en egenskap som är så grundläggande för identiteten att man inte kan begära personen att avsvära sig den. Med hänvisning till domstolens yttrande i det sammansatta målet X m fl (C-199/12 – C-201/12) kan en person som ansöker om internationellt skydd inte förväntas hemlighålla sin sexuella läggning i ursprungslandet för att undvika förföljelse. En person kan inte heller rimligen förväntas iaktta återhållsamhet i att visa sin sexuella läggning. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen inte hade kunnat grunda den juridiska bedömningen av sökandens behov av internationellt beskydd på hans låga profil i förhållande till sin sexuella läggning.

Med beaktande av alla relevanta fakta gällande Tanzania och sökandens personliga förhållanden skulle däremot utredas om sökandens homosexualitet utgör ett sådant hot att han i skenet av sin personliga situation har en välgrundad fruktan att råka ut för förföljelse, eller har grundad anledning att förmoda att han i sitt hemland skulle utsättas för en verklig risk att lida allvarlig skada. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att sökanden inte hade en grundad fruktan för förföljelse eller risk för allvarlig skada.

Utlänningslagen 87, 87 a och 88 § samt 95 § (301/2004)

Tansanian kansalainen A oli tullut Suomeen opiskelijana vuonna 2005. Hänelle oli myönnetty oleskelulupa opiskelua varten heinäkuuhun 2010 ja työntekijän oleskelulupa toukokuuhun 2012 asti, jonka jälkeen A:n vireille panemat jatko-oleskelulupaa koskevat hakemukset oli hylätty. Maahanmuuttovirasto oli huhtikuussa 2014 päättänyt A:n karkottamisesta kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli marraskuussa 2014 jättänyt karkottamista koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta sen vuoksi, ettei sitä ollut tehty säädetyssä määräajassa. Tämän jälkeen A oli hakenut kansainvälistä suojelua perusteenaan hänen homoseksuaalina kotimaassaan kohtaamansa vaikeudet.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli muun ohella ratkaistavana kysymys, oliko A:lla seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Tansaniassa tai oliko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän homoseksuaalisuutensa vuoksi joutuisi siellä todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle voitu antaa merkitystä arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta. A:n opiskeluun ja työntekoon perustuneet aiemmat oleskelulupahakemukset eivät olleet edellyttäneet seksuaalisen suuntautumisen esille tuomista. Vasta maasta poistamista koskevan asian valmistelu, Maahanmuuttoviraston päätös A:n karkottamisesta ja sitä koskeva hallinto-oikeuden päätös olivat merkinneet, että vaara A:n palautuksesta Tansaniaan oli muuttunut todelliseksi. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle vasta usean vuoden maassa oleskelun jälkeen oli katsottava olleen hakemuksen vireille tullessa voimassa olleen ulkomaalaislain 95 §:n (301/2004) 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu muu perusteltu syy.

$125

Ulkomaalaislaki 87, 87 a ja 88 § sekä 95 § (301/2004)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 16.3.2016 nro 16/0559/7

Asian aikaisempi käsittely

on 7.7.2015 hylännyt A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevat hakemukset. Lisäksi virasto on päättänyt karkottaa hakijan kotimaahansa Tansaniaan.

Hakija on kertonut, että hän pelkää palaamista kotimaahansa, sillä hän on homoseksuaali. Hän on lähtenyt pois kotimaastaan sen vuoksi, että hän joutui jatkuvasti syrjinnän ja häirinnän kohteeksi. Homoseksuaalisuus on Tansanian lain mukaan kiellettyä ja hakija pelkää sitä, että hänet vangittaisiin, pahoinpideltäisiin ja tapettaisiin. Poliisi ja yksityishenkilöt ovat pahoinpidelleet hakijaa useaan otteeseen homoseksuaalisuuden vuoksi. Hän pelkää myös sitä, että hän ei voi homoseksuaalina toteuttaa kristinuskon adventismia.

Samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on lainvastaisena kiellettyä Tansaniassa (

). Lain 157 pykälän mukaan säädyttömästä miesten välisestä käyttäytymisestä voidaan määrätä maksimissaan 5 vuotta vankeutta (

). Näytön saaminen homoseksuaalisesta toiminnasta on vaikeaa ja sen kieltävää lakia on sovellettu käytännössä vain harvoin (

)). Yleinen asennoituminen LGBT-väestöä kohtaan on kielteinen ja syrjivä, minkä seurauksena heidän mahdollisuutensa saada terveydenhoitoa, työllistyä ja löytää asunto ovat olleet rajoitetumpia (

). Syystä tai toisesta aktivoituva julkinen keskustelu on viime vuosien aikana johtanut seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien loukkauksiin. Viranomaissuojelun saaminen seksuaalivähemmistöjä vastaan tehtyjä oikeudenloukkauksia vastaan on rajoittunutta (

). Joidenkin tietojen mukaan poliisi on toisinaan tukenut vähemmistöjä vastaan tehtyjä oikeudenloukkauksia. Seksuaalivähemmistöt pyrkivät elämään matalalla profiililla (ibid.).

Hakijan kertomus häneen kohdistuneista oikeudenloukkauksista kotimaassa hänen homoseksuaalisuutensa vuoksi on ollut epäjohdonmukainen ja siihen on sisältynyt myös epäuskottavia piirteitä. Hakijan kertomus myös muuttui puhuttelun myötä. Hän kertoi muun muassa poliisin pidätyksestä, josta hän pakeni, mutta myöhemmin hän kertoi, että ollessaan tämän jälkeen suorittamassa asepalvelusta aikaisempi pidätys ei ollut aiheuttanut ongelmia. Armeijassa ongelmana oli se, että hän ei voinut olla seksuaalisuhteessa muiden miesten kanssa. Myöhemmin, kun häneltä kysyttiin, eikö hänelle tullut ongelmia pidätyksen vuoksi armeijassa ollessaan, hän totesi, että hän karkasi armeijasta sen vuoksi.

Seksuaalisuus on osa ihmisen identiteettiä. Usein homoseksuaalisuuteen ja sen tiedostamiseen liittyy paljon erilaisia tunteita, kun identiteetti on muutosprosessissa ja muotoutumassa. Hakija on häneltä kysyttäessä kuvaillut suhteitaan miehiin hyvin pintapuolisesti. Kertomus seksuaalisesta suuntautumisesta ylipäätään on ollut pintapuolinen eikä omakohtaisuus ole tullut esille.

Hakija on myös kertonut, että hän lähti homoseksuaalisuutensa vuoksi kotimaastaan vuonna 2001 Malesiaan, joka on muslimimaa, jossa seksuaalivähemmistöjen asema on tunnetusti huono (

). Hakija on asunut Suomessa jo 10 vuotta eikä hän osaa mainita yhtään homoseksuaaleille tarkoitettua paikkaa tai toimintaa. Hän ei myöskään osannut kertoa yhdestäkään homoseksuaalien oikeuksia ajavasta järjestöstä Suomessa tai kansainvälisesti. Hakijan kertoman uskottavuutta vähentää myös se, että hän on hakenut turvapaikkaa homoseksuaalisuuteensa vedoten vasta, kun hän on saanut kielteisen päätöksen niin työntekijän oleskelulupaan kuin opiskelijan oleskelulupaan. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana hakijan kertomaa homoseksuaalisuudestaan ja siitä aiheutuneista oikeudenloukkauksista kotimaassa. Maahanmuuttovirasto ei myöskään hyväksy hakijan kertomaa siitä, että homoseksuaalisuuden vuoksi hän ei voisi toteuttaa kristinuskon adventtilaisuutta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on Tansanian kansalainen ja kotoisin Dodomasta Tansaniasta. Hän on asunut Dodoman lisäksi kotimaassaan Mbeijassa ja Dar es Salaamissa. Hänen äidinkielensä on swahili ja hän puhuu lisäksi englantia. Valittaja on uskonnoltaan kristitty ja kuuluu adventisteihin. Hän on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hän muutti vuonna 1999 tai 2001 ensin Malesiaan ja sieltä vuonna 2005 Suomeen. Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua homoseksuaalisuutensa vuoksi.

$12f

Valittaja on kertonut, että poliisi on pidättänyt hänet homouden vuoksi Dodomassa vuonna 1993, mutta hän on karannut ennen vangitsemista. Myöhemmin hän on kertonut, että pidätys olisikin tapahtunut Dar es Salaamissa. Häntä on tämän vuoksi etsitty ja hän päätti lähteä maasta. Hän on lisäksi kertonut, että hän on suorittanut asepalveluksen vuosina 1994 – 1995, jolloin hänellä oli homoseksuaalisuutensa vuoksi ongelmia, koska hän ei voinut toteuttaa homosuhteita, kun suurin osa ajasta käytettiin oppimiseen. Valittaja on kertonut, että aiemmin mainittu karkaaminen poliiseilta vuonna 1993 ei ollut ongelma armeijassa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun armeijassa oli tullut tietoon, että valittajaa etsittiin, hän lähti karkuun kaksi kuukautta ennen palveluksen päättymistä. Poliisi etsi valittajaa tämän vuoksi, mutta valittaja pystyi tämän jälkeen asumaan kotimaassaan aina siihen saakka, kun hän lähti Malesiaan. Valittaja ei voinut Tansaniassa myöskään käydä kirkossa sen jälkeen, kun ilmeni, että hän on homoseksuaali.

Valittajaa on kuultu hänen karkottamisasiassaan vuonna 2014. Tällöin hän on vedonnut karkotusta ja maahantulokieltoa vastustaessaan pitkään ja rikkeettömään oleskeluunsa Suomessa sekä vireille jättämäänsä oleskelulupahakemukseen.

Valittajalla on Suomessa sisko, jolla on perhettä.

Samaa sukupuolta olevien henkilöiden välinen seksuaalinen kanssakäyminen on Tansaniassa kriminalisoitu ja voi johtaa maan lainsäädännön mukaan jopa elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi säädyttömästä käyttäytymisestä voidaan tuomita 5 vuoden vankeusrangaistukseen. Syytteitä nostetaan kuitenkin näyttöongelmien vuoksi harvoin. Tansanian lainsäädäntö ei kiellä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat syrjintää eri elämänaloilla, kuten terveydenhuollossa, asumisessa ja työmarkkinoilla. Yksityishenkilöt ja pidätysten yhteydessä myös poliisiviranomaiset voivat kohdistaa seksuaalivähemmistöjen edustajiin väkivaltaa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön on pidätysten ja väärinkäytösten pelossa vaikeaa kääntyä avun saamiseksi poliisin puoleen. (

$132

Valittajan kertomuksessa esiintyvistä ristiriidoista huolimatta hallinto-oikeus pitää sinänsä mahdollisena, että valittaja on homoseksuaali. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valittaja on pitänyt niin kotimaassaan Tansaniassa kuin Suomessa asuessaan seksuaalisen suuntautumisensa osalta matalaa profiilia, eikä hän ole arkielämässään tai julkisuudessa tuonut esille seksuaalista suuntautumistaan, valittajalla ei voida katsoa olevan vuosien ulkomailla oleskelun jälkeen kotimaassaan seksuaalisen suuntautumisensa johdosta perusteltua aihetta pelätä vakavia ja toistuvia oikeudenloukkauksia tai merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa.

Valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla tois­sijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

Valittaja on poistunut kotimaastaan aikuisiällä. Hän on koulutettu ja työkykyinen henkilö. Asiassa ei ole esitetty, etteikö hän puhuisi Tansaniassa puhuttavia kieliä ja erityisesti maan virallista kieltä englantia. Pitkästä Suomessa oleskelustaan huolimatta hänelle ei ole selvitetty syntyneen Suomeen sellaisia siteitä, joiden johdosta hänen paluunsa kotimaahan voitaisiin katsoa inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä tai muustakaan syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida pitää kohtuuttomana ja että valittaja on voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Tansaniaan.

Edellä todettuun nähden ja kun otetaan huomioon ne perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun saamiseksi vedonnut, sekä asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja päätöksessä edellä mainittu maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 149 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämiseksi ensisijaisesti kansainvälisen suojelun ja toissijaisesti yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Valittaja on vaatinut toissijaisesti, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi, jollei suullista käsittelyä toimiteta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittaja on saapunut Suomeen vuonna 2005. Hänen oleskelunsa Suomessa on vuoteen 2010 saakka perustunut opiskelua varten myönnettyihin oleskelulupiin. Tämän jälkeen hänelle on myönnetty työntekijän oleskelulupia. Viimeisin oleskelulupa on ollut voimassa 23.5.2011 – 23.5.2012. Valittaja on alun perin muuttanut pois Tansaniasta vuonna 2001 Malesiaan opiskelemaan.

Valittaja on turvapaikkakuulemisissa kertonut huomanneensa 14-vuotiaana olevansa kiinnostunut samaa sukupuolta olevista. Hän on kertomansa mukaan kokenut hyljeksivää ja syrjivää kohtelua yhteisönsä jäseniltä sekä läheisiltään, kun he olivat tulleet tietoisiksi hänen homoseksuaalisuudestaan. Valittaja on kertonut myös, että hän oli kotimaassaan yrittänyt kertoa ihmisille, ettei homoseksuaalisuudessa ole mitään väärää. Lisäksi hän on kertonut joutuneensa yhteisönsä jäsenten pahoinpitelemäksi useita kertoja sekä poliisin kiinniottamaksi ja pahoinpitelemäksi. Kotimaassa ollut pitkäaikainen suhde päättyi valittajan lähdettyä maasta. Adventtikirkkoon kuuluva valittaja ei ole kotimaassaan voinut toteuttaa uskoaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

Kotimaasta lähdön syyksi valittaja on maininnut pelon häneen kohdistuvasta väkivallasta hänen suuntautumisensa vuoksi. Läheiset olivat kehottaneet valittajaa poistumaan maasta. Malesiaan opiskelemaan lähteminen oli perustunut valittajan käsitykseen, että Malesiassa olisi turvallista, koska maassa oli edustettuna useita eri kansallisuuksia. Myöhemmin valittaja havaitsi, ettei Malesiassa ollut turvallista hänen suuntautumisensa ja uskonsa vuoksi.

Seksuaalisuudesta puhuminen on ollut ja on valittajalle vaikeaa hänen kotimaassaan kokemansa vuoksi. Kyse on kaikilta osin hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Intiimielämän avaaminen vieraille ihmisille kuulemistilanteessa ei ollut helppoa varsinkin, kun siihen oli aikaisemmin liittynyt väkivaltaa ja halveksivaa kohtelua. Valittaja on kertonut kokemastaan väkivallasta, pitkäaikaisesta suhteestaan kotimaassa ja siitä, että hänellä on ollut suhteita tämän jälkeenkin.

Valittaja ei ole Tansaniasta lähdettyään pitänyt tarpeellisena tuoda omaa suuntautumistaan äänekkäästi esille. Hän on yrittänyt keskittyä oman elämän luomiseen ensin Malesiassa ja sitten Suomessa. Opiskelun ja työnteon perusteella myönnetyt oleskeluluvat eivät ole edellyttäneet hänen selvittävän suuntautumistaan. Valittaja ei ole kokenut tarvetta aktivoitumiselle tai osallistumiselle järjestötoimintaan taikka hakeutumiselle vain homoseksuaalien suosimiin ravintoloihin Suomessa, koska hän ei ole enää kokenut tulleensa syrjityksi suuntautumisensa vuoksi. Tarve seksuaalisen suuntautumisen esille ottamiseen on muuttunut olennaisesti vasta sitten, kun valittajalle ei enää ole myönnetty oleskelulupaa opiskelun tai työnteon perusteella ja hänet on päätetty karkottaa. Vasta tässä vaiheessa valittaja on joutunut avaamaan henkilökohtaista elämäänsä Suomen viranomaisille ja tuomaan esiin tilanteet, joita hän on kohdannut kotimaassaan.

Seksuaalivähemmistöjen oikeudellinen asema Tansaniassa huomioon ottaen valittajan ihmisoikeudet ovat kotimaassa puutteelliset. Mahdollisuudet työllistyä, löytää asunto ja saada terveydenhoitoa ovat rajoitetut. Myös viranomaissuojelu oikeudenloukkauksia vastaan on rajoittunutta. Valittajalla on perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa puolesta, koska hänen homoseksuaalisuutensa on kotipaikkakunnalla ollut yleisesti myös viranomaisten tiedossa, mikä altistaa hänet vainolle. Valittaja on myös vaarassa joutua vankilaan suuntautumisensa vuoksi, eikä hänellä ole kotimaassaan jäljellä turvaverkkoa.

Valittaja on oleskellut viimeiset kymmenen vuotta Suomessa, johon koko hänen elämänsä on painottunut. Hän on turvannut toimeentulonsa työllä. Valittajan sisar asuu Suomessa ja on avioitunut suomalaisen kanssa. Sisarella on kaksi lasta, jotka ovat tärkeitä valittajalle. Valittaja on asunut sisarensa perheen luona. Hän ei ole viimeiseen viiteentoista vuoteen käynyt entisessä kotimaassaan ja on ollut yhteydessä ainoastaan iäkkääseen äitiinsä. Valittajan siteet Suomeen ovat muodostuneet kiinteämmiksi kuin hänen siteensä kotimaahan.

Hylätessään suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön hallinto-oikeus on evännyt valittajalta mahdollisuuden esittää henkilötodistelua hänen kotimaassaan kokemastaan syrjinnästä ja uhasta. Valittaja oli hallinto-oikeudessa nimennyt sisarensa kuultavaksi entisessä kotimaassaan kokemastaan syrjinnästä ja siteistään Suomeen.

että korkein hallinto-oikeus on 13.5.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Valittaja on vaatinut asian palauttamista hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi, mikäli suullista käsittelyä ei toimiteta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valittaja on hallinto-oikeudessa pyytänyt, että häntä ja hänen sisartaan kuultaisiin suullisesti hänen kokemastaan uhasta kotimaassa ja hänen siteistään Suomessa.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Valittaja ei ole kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa muutosta hakiessaan täsmentänyt kotimaassaan kokemaansa uhkaan liittyviä seikkoja tai esittänyt selvitystä koetuiksi väitetyistä oikeudenloukkauksista. Hän on selostanut kirjallisesti Suomessa olevia siteitään, joiden osalta asiaa ei ole pidettävä kiistanalaisena. Kun lisäksi otetaan huomioon suullista käsittelyä koskevat hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, suullista käsittelyä valittajan pyytämien seikkojen selvittämiseksi on voitu pitää ilmeisen tarpeettomana.

Edellä mainituista syistä suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen asian selvittämiseksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys, onko valittajalla seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Tansaniassa tai onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän homoseksuaalisuutensa vuoksi joutuisi siellä todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Mikäli näin ei ole, asiassa on vielä erikseen harkittava, onko valittajalle myönnettävä oleskelulupa humanitaarisen suojelun tai yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella. Kyse on lisäksi siitä, onko valittaja voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa.

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan toisen kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (

).

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

$141

Yhdistetyissä asioissa

$143

Direktiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä pykälässä säädetään.

Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Pykälän 4 momentin mukaan yhteiskunnallisen ryhmän yhteisenä ominaisuutena voi olla myös seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kuitenkaan vainon syitä arvioitaessa voi merkitä rikollisena pidettäviä tekoja. Yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumista tai tällaisen ryhmän piirteitä määritettäessä on lisäksi otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja muut sukupuoleen liittyvät seikat.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 1 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 95 §:n 1 momentin (301/2004) mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätettävä poliisille tai rajatarkastusviranomaiselle maahan saavuttaessa tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Pykälän 2 momentin mukaan hakemus voidaan tehdä myöhemminkin, jos:

1) olosuhteet ulkomaalaisen kotimaassa tai pysyvässä asuinmaassa ovat hänen täällä ollessaan muuttuneet;

2) ulkomaalainen on vasta myöhemmin voinut esittää selvitystä hakemuksensa tueksi; taikka

3) siihen on muu perusteltu syy.

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) todetaan ensin mainitun lain 95 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Pykälän 2 momentissa säänneltäisiin perusteista, joilla hakemus voitaisiin tehdä oikeutetusti myöhemminkin. (- -)

Valittaja on Tansanian kansalainen, joka on kertonut oleskelleensa kotimaansa ulkopuolella vuodesta 2001 alkaen. Hän on tullut Suomeen opiskelijana vuonna 2005, ja hänelle on myönnetty oleskelulupa opiskelua varten 31.7.2010 asti ja työntekijän oleskelulupa 23.5.2011 – 23.5.2012. Valittajan kesäkuussa 2012 ja marraskuussa 2013 vireille panemat työntekijän jatko-oleskelulupaa koskevat hakemukset on hylätty. Myös heinäkuussa 2014 vireille pantu opiskelijan oleskelulupaa koskeva hakemus on hylätty.

Maahanmuuttovirasto on huhtikuussa 2014 päättänyt valittajan karkottamisesta kotimaahansa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on marraskuussa 2014 jättänyt karkottamista koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta sen vuoksi, ettei valitusta ollut tehty säädetyssä määräajassa. Tämän jälkeen marraskuussa 2014 valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua perusteenaan hänen homoseksuaalina kotimaassaan kohtaamansa vaikeudet. Valittaja on kertonut pelkäävänsä joutuvansa Tansaniassa syrjinnän ja oman uskonyhteisön vieroksunnan kohteeksi sekä saavansa puutteellista terveydenhoitoa ja vankilatuomion homoseksuaalisuutensa vuoksi.

Valittaja on kertonut hänen homoseksuaalisen kiinnostuksensa heränneen 14-vuotiaana. Hän on selostanut tapailleensa kotimaassaan miehiä yökerhoissa. Valittaja on kertomansa mukaan kiinnostunut molemmista sukupuolista, mutta valitsisi kumppanikseen miehen. Hän on kertonut kokeneensa pilkkaa ja uhkauksia sekä joutuneensa poliisin ja muiden henkilöiden pahoinpitelemäksi Tansaniassa. Valittajan kertoman mukaan hänen uskonyhteisönsä, joka vastustaa homoseksuaalisuutta, on kohdistanut häneen rangaistuksen homoseksuaalisuuden tultua yhteisön tietoon.

Valittajan kertoman mukaan hän on joutunut Tansaniassa pidätetyksi yhden kerran homoseksuaalisuutensa vuoksi. Hän on Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa kertonut ensin, että ainoa pidätys vuonna 1993 olisi tapahtunut Dodomassa. Myöhemmin samassa puhuttelussa hän on esittänyt pidätyksen tapahtuneen Dar es Salaamissa. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa esittänyt edelleen, että hän oli puoli tuntia kestäneen pidätyksen aikana päässyt pakenemaan poliisilta, mutta hänelle ei ollut aiheutunut pidätyksestä ja viranomaisilta pakenemisesta seuraamuksia.

Poliisin selvittäessä marraskuussa 2014 valittajan henkilöllisyyttä, matkareittiä ja maahantuloa hän on kertonut olleensa 1994 – 1995 Tansanian armeijassa ja olevansa kersantti maavoimissa. Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa valittaja on esittänyt, että asepalveluksessa ongelmana oli, ettei hän homoseksuaalina voinut toteuttaa itseään. Myöhemmin samassa puhuttelussa hän on kertonut karanneensa armeijasta kaksi kuukautta ennen asepalveluksen päättymistä pidätyksestä johtuneiden etsintöjen vuoksi.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa todennut paenneensa kotimaastaan hänen uskonyhteisönsä saatua tietää hänen homoseksuaalisuudestaan. Hän on myöhemmin samassa puhuttelussa kertonut, ettei Tansaniasta poistumiseen liittynyt mitään erikoista tapahtumaa vaan hän lähti kotimaastaan Malesiaan opiskelumahdollisuuden vuoksi.

Maahanmuuttovirasto ei ole kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa ja karkottamista koskevassa päätöksessään hyväksynyt valittajan kertomusta homoseksuaalisuudesta ja siitä aiheutuneista oikeudenloukkauksista Tansaniassa. Valittajan kertomus häneen kohdistuneista oikeudenloukkauksista homoseksuaalisuuden vuoksi on Maahanmuuttoviraston mukaan ollut epäjohdonmukainen ja osin epäuskottava. Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajan kertomusta seksuaalisesta suuntautumisesta ylipäätään pintapuolisena. Kertomuksen uskottavuutta on vähentänyt Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelujen mukaan myös se, että valittaja on hakenut turvapaikkaa homoseksuaalisuuteensa vedoten vasta, kun hän on saanut työntekijän ja opiskelijan oleskelulupaa koskevat kielteiset päätökset.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle voida antaa merkitystä arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta. Valittajan opiskeluun ja työntekoon perustuneet aiemmat oleskelulupahakemukset eivät ole edellyttäneet seksuaalisen suuntautumisen esille tuomista. Vasta maasta poistamista koskevan asian valmistelu, Maahanmuuttoviraston huhtikuussa 2014 tekemä päätös valittajan karkottamisesta ja sitä koskeva Hämeenlinnan hallinto-oikeuden marraskuussa 2014 antama päätös ovat merkinneet, että vaara valittajan palautuksesta Tansaniaan on muuttunut todelliseksi. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle vasta usean vuoden maassa oleskelun jälkeen on käsillä olevissa olosuhteissa katsottava olleen hakemuksen vireille tullessa voimassa olleen ulkomaalaislain 95 §:n (301/2004) 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu muu perusteltu syy.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään pitänyt valittajan homoseksuaalisuutta hänen kertomuksessaan esiintyvistä ristiriidoista huolimatta sinänsä mahdollisena. Ottaen huomioon, että valittaja on niin kotimaassaan Tansaniassa kuin Suomessa asuessaan pitänyt seksuaalisen suuntautumisensa osalta matalaa profiilia, hallinto-oikeus on katsonut, ettei valittajalla voida katsoa olevan vuosien ulkomailla oleskelun jälkeen kotimaassaan seksuaalisen suuntautumisensa johdosta perusteltua vainon pelkoa tai merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa.

Henkilön seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka on niin keskeinen osa hänen identiteettiään, ettei häntä voida vaatia luopumaan siitä. Edellä mainitussa unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa

$148

Hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä esitetyn edelleen ajankohtaisena pidettävän Tansaniaa koskevan maatiedon mukaan seksuaalivähemmistöjen edustajat voivat kohdata maassa syrjintää eri elämänaloilla. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden välinen seksuaalinen kanssakäyminen on maassa kriminalisoitu. Syytteiden nostamisesta tai rangaistusten määräämisestä samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaalisen kanssakäymisen perusteella ei niiden kriminalisoinnista huolimatta ole raportoitu. Seksuaalivähemmistöjen olosuhteista Tansaniassa saatu selvitys huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei homoseksuaalisten tekojen kriminalisointia valittajan kotimaassa ole sellaisenaan pidettävä vainoksi katsottavana tekona.

$149

Kun otetaan huomioon Tansaniaan liittyvistä asiaan vaikuttavista tosiseikoista ja valittajan henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys kokonaisuutena, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan pelkoa häneen Tansaniassa kohdistuvasta vainosta hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ole pidettävä perusteltuna. Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta turvapaikan myöntämiseksi ei ole käsillä.

Asiassa ei ole ilmennyt myöskään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys huomioon ottaen hän ei ole myöskään Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen ajankohtana voimassa olleen ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentissa tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävää oleskelulupaa ja karkottamista koskevilta osin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Elina Immonen.

Maahanmuuttovirasto

Offences Against Morality, Tanzania: The Penal Code

Tanzania: The Penal Code section 157

USDoS 24.5.2012; IRIN 9.7.2012

International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association: Tanzania: Arbitrary Arrests and Detentions of Gay and Lesbian Activists, 2.11.2009

Human Rights Watch 2015: Malaysia

Helsingin hallinto-oikeus

Valittajan kertomus

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

U.S. Department of State, 2014 Country Reports on Human Rights Practices – Tanzania, 25 June 2015 ja Immigration and Refugee Board of Canada, Tanzania: Treatment of sexual minorities by society and government authorities; recourse and protection available to those who have been subject to ill treatment (2007 – July 2014), 8 August 2014)

Suullinen käsittely

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Tammisalo, Sofia Laaksonen ja Sampo Löf-Rezessy, joka on myös esitellyt asian.

A

Merkitään,

Valittaja

2.1. Kysymyksenasettelu

2.2. Perus- ja ihmisoikeudet

2.3. Euroopan unionin oikeus

2.3.1. Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

2.3.2. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

A ym.

2.4. Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

2.5. Asiassa saatua selvitystä

2.6. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

X ym.

1. Suullinen käsittely

2. Kansainvälinen suojelu, oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä ja karkottaminen