KHO:2017:180 – Skjutvapen

Polisinrättningen hade återkallat A:s tillstånd att ha skjutvapen efter att A under en telefondiskussion hade framfört en i 67 § 1 momentet i skjutvapenlagen avsedd tillståndshavarens begäran. I sin besvärstillståndsansökan till högsta förvaltningsdomstolen nekade A att han hade framfört en dylik begäran.

Ett tillstånd ska enligt nämnda bestämmelse alltid återkallas på innehavarens begäran om innehavaren själv inte vill att tillståndets giltighetstid fortsätter. Polisinrättningen har således inte prövningsrätt om huruvida tillståndet ska återkallas.

Även om ingen har en absolut rätt att inneha ett skjutvapen innebär en återkallelse av ett tillstånd att ha skjutvapen i regel ett ingripande i egendomsskyddet som tryggas i 15 § i Finlands grundlag. Eftersom en av tillståndsinnehavaren framförd begäran automatiskt leder till en återkallelse av tillståndet, skulle vissa krav som hänför sig till beslutsfattandets kontrollerbarhet ställas på den av tillståndsinnehavaren framförda begäran. Det var inte fråga om ett samtycke, utan en uttrycklig begäran framförd av tillståndsinnehavaren. Det fanns i sig inget hinder att begäran framfördes muntligt. Begäran måste emellertid vara individualiserad och den måste kunna verifieras i efterhand.

Det förblev oklart om A hade framfört en uttrycklig begäran om att tillstånden att ha skjutvapen återkallas. Eftersom det överklagade polisinrättningens beslut hade motiverats endast med att A hade begärt att tillstånden att ha skjutvapen återkallas upphävdes förvaltningsdomstolens och polisinrättningens beslut.

Skjutvapenlagen 67 § 1 mom. 1 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski och Jaakko Autio. Föredragande Joonas Ahtonen.

Poliisilaitos oli peruuttanut A:n ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavat luvat hänen kanssaan käydyn puhelinkeskustelun jälkeen ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun luvanhaltijan esittämän pyynnön perusteella. A kiisti korkeimpaan hallinto-oikeuteen jättämässään valituslupahakemuksessa, että hän olisi esittänyt tällaisen pyynnön.

Lupa on mainitun säännöksen mukaan luvanhaltijan pyynnön mukaisesti aina peruutettava, jollei luvanhaltija itse halua sen voimassaolon jatkuvan. Poliisilaitoksella ei siten ole harkintavaltaa sen suhteen, peruutetaanko lupa.

Vaikka kenelläkään ei sinänsä ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hallussapitoon, hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttaminen merkitsee lähtökohtaisesti puuttumista Suomen perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Koska luvanhaltijan pyyntö automaattisesti johtaa luvan peruuttamiseen, luvanhaltijan esittämälle pyynnölle oli asetettava tiettyjä päätöksenteon kontrolloitavuuteen liittyviä vaatimuksia. Kysymys ei ollut suostumuksesta, vaan luvanhaltijan itse esittämästä nimenomaisesta pyynnöstä. Sille, että pyyntö esitettiin suullisesti, ei sinänsä ollut estettä. Pyynnön oli kuitenkin oltava yksilöity ja se oli pystyttävä todentamaan myös jälkikäteen.

Asiassa jäi epäselväksi, oliko A esittänyt nimenomaista pyyntöä aselupiensa peruuttamiseksi. Koska valituksen kohteena oleva poliisilaitoksen päätös oli perustunut ainoastaan siihen, että A oli pyytänyt lupien peruuttamista, hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumottiin.

Ampuma-aselaki 67 § 1 momentti 1 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.4.2016 nro 16/0255/4

Asian aikaisempi käsittely

on 21.1.2015 tekemällään päätöksellä (nro 2015/3101) peruuttanut päätöksessä yksilöidyt A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat, koska hän on pyytänyt niiden peruuttamista. A on suostumuksellaan puhelimitse kuultaessa kertonut terveydentilansa olevan sellainen, että hän ei ole voinut enää kunnolla metsästää ja aseet ovat olleet käyttämättöminä. A on halunnut luopua aseluvistaan kokonaan. A:lle on kerrottu mahdollisuudesta myydä aseet tai hankkia niihin luvat jollekin toiselle henkilölle kolmen kuukauden aikana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa on peruutettava muun muassa, jos luvanhaltija sitä pyytää.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 67 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

67 §. Lupien peruuttaminen. 1 mom. Momenttiin sisällytettäisiin säännökset niistä tilanteista, joissa lupaviranomaisella ei olisi harkinnanvaraa luvan peruuttamisessa. Pykälä koskisi kaikkien hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamista. Se koskisi näin ollen myös lakiehdotuksen 78 §:ssä tarkoitettua yksityistä tuontilupaa. Hankkimiseen tai hallussapitoon annettu lupa olisi aina peruutettava, jollei luvanhaltija itse halua sen voimassaolon jatkuvan.

$de

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden sekä poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa on sittemmin laadittu valitus, jonka käsittelyn yhteydessä sekä Sisä-Suomen poliisilaitos että Poliisihallitus ovat antaneet lausunnot, joiden mukaan asia olisi pitänyt palauttaa käsittelyyn poliisilaitokselle. Hallinto-oikeus ei ole ottanut näihin lausuntoihin kantaa. Hallinto-oikeus on lähtenyt päätöksessään ennakoimaan lupaviranomaisen mahdollisesti tulevaisuudessa antamaa lupien peruuttamispäätöstä, jonka lupaviranomainen voisi tehdä jollain muulla perusteella. Asia olisi tullut palauttaa lupaviranomaiselle uuteen käsittelyyn.

Olisi kohtuutonta A:n kannalta, jos hänen aseiden hallussapitolupansa olisi peruutettu tilapäisen syyn johdosta etenkin, kun hän ei ole ymmärtänyt antavansa suostumusta peruuttamismenettelyyn. Joka tapauksessa mahdollinen suostumus on peruutettu. A:n käyttämät lääkkeet ovat voineet aiheuttaa sen, että hänen sanankäyttönsä asiassa ei ole kaikin ajoin ollut täysin hallittua eikä hän ole täysin ymmärtänyt sitä, mitä hänen antamansa lausunnot käytännössä tarkoittavat.

on antanut lausunnon. Luvanhaltija on valitusasiaan liittyen ilmoittanut peruuttavansa suostumuksen ja halunsa aseista luopumiseen. Luvanhaltijan tahdonilmaisun peruuttaminen on tullut siten tietoon valitusasian yhteydessä ja aseluvan peruuttamista koskevan päätöksenteon jälkeen. Luvanhaltijan aseluvan peruuttamista koskevan asian käsittelyssä puhelimessa antamaa selvitystä ja ilmaistua halua aseluvista kokonaan luopumisesta voidaan pitää siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei siihen ole sisältynyt suoranaista ja selkeää ampuma-aselain sananmuodon mukaista pyyntöä aseluvan peruuttamisesta. Luvanhaltijan suostumuksen ja tahdonilmaisun sekä aseluvista kokonaan luopumisen peruuttamista voidaan pitää asiaan esitettynä uutena sellaisena selvityksenä, jota ei ole ollut käytettävissä asiasta päätettäessä.

on antanut lausunnon. Tapauksessa poliisi on peruuttanut A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat luvanhaltijan suullisen pyynnön perusteella. Kun pyyntö on nyt kyseenalaistettu eikä sitä ole valittajan osalta kirjallisesti vahvistettu, voidaan asiaa pitää peruutuspyynnön osalta riidanalaisena. Oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen hallinto-oikeudelle annetuissa lausunnoissa on esitetty, että hallinto-oikeus olisi voinut palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Lausuntoja ei kuitenkaan voida pitää velvoittavina, koska hallinto-oikeus tulkitsee itsenäisesti lakia ja lausunnonantajat antavat vain näkemyksensä asiaan.

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

Merkitään

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on ilmoitettu, että A on kuollut 25.7.2017.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa on peruutettava, jos luvanhaltija sitä pyytää.

Ampuma-aselakia koskevan hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 67 §:n 1 momenttia koskevien perustelujen mukaan momenttiin sisällytettäisiin säännökset niistä tilanteista, joissa lupaviranomaisella ei olisi harkinnanvaraa luvan peruuttamisessa. (= = =) Hankkimiseen tai hallussapitoon annettu lupa olisi aina peruutettava, jollei luvanhaltija itse halua sen voimassaolon jatkuvan.

Mainitun hallituksen esityksen ampuma-aseiden haltuunottoon ja väliaikaiseen haltuunottoon liittyvää menettelyä koskevan 95 §:n 2 momentin perustelujen mukaan ampuma-aseiden haltuunotto merkitsee puuttumista hallitusmuodon 12 §:ssä turvattuun omistusoikeuden suojaan. Tämän vuoksi haltuunoton, väliaikaisen haltuunoton ja väliaikaisen haltuunoton voimassaoloajan jatkamisen perusteiden on oltava todettavissa myös jälkikäteen.

Asiassa on ensiksi ratkaistavana, onko A ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pyytänyt ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavien lupiensa peruuttamista. Jos näin arvioidaan olevan, on ratkaistava, voidaanko tällainen pyyntö peruuttaa.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen Keuruun poliisiaseman päätöksessä on kuvattu A:n kertoneen puhelimitse tapahtuneessa kuulemisessa, että A haluaa luopua aseluvistaan kokonaan. A ei ole kertomansa mukaan tarkoittanut antaa asiassa suostumustaan lupien peruuttamiselle.

Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen luvanhaltijan esittämä pyyntö tarkoittaa, että poliisilaitoksen on peruutettava luvanhaltijan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa. Lupa on pyynnöstä aina peruutettava, jollei luvanhaltija itse halua sen voimassaolon jatkuvan. Poliisilaitoksella ei siten ole harkintavaltaa sen suhteen, peruutetaanko lupa pyynnön jälkeen.

Vaikka kenelläkään ei sinänsä ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hallussapitoon, hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttaminen merkitsee lähtökohtaisesti puuttumista Suomen perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan. Koska luvanhaltijan pyyntö automaattisesti johtaa luvan peruuttamiseen, esitettävälle pyynnölle on asetettava tiettyjä päätöksenteon kontrolloitavuuteen liittyviä vaatimuksia. Kysymys ei ensinnäkään ole vain suostumuksesta, vaan luvanhaltijan itse esittämästä nimenomaisesta pyynnöstä. Sille, että pyyntö esitetään suullisesti, ei sinänsä ole estettä. Pyynnön on kuitenkin oltava yksilöity ja se on pystyttävä luotettavasti todentamaan myös jälkikäteen.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko A esittänyt nimenomaista pyyntöä aselupiensa peruuttamiseksi. Tämän vuoksi ja koska valituksen kohteena oleva poliisilaitoksen päätös on perustunut ainoastaan siihen, että A on pyytänyt lupien peruuttamista, hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava.

Tähän nähden asiassa ei ole tarpeen lausua mahdollisuudesta peruuttaa lupien peruuttamista koskeva pyyntö. Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, ettei tällä päätöksellä ole otettu kantaa siihen, onko A:n ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamiselle ollut muita ampuma-aselain 67 §:ssä tarkoitettuja perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen Keuruun poliisiasema

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Sovellettavat oikeusohjeet

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tiina Hyvärinen, Leena Nurmi ja Tuomas Salo. Esittelijä Taru Torkkola.

A

Sisä-Suomen poliisilaitos

Poliisihallitus

A:lle

Sovellettava säännös ja lain esityöt

Kysymyksenasettelu ja asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos