KHO:2017:181 – Gruvdrift

Enligt 73 § i gruvlagen kan beslut om överföring av tillstånd avse endast malmletningstillstånd, gruvtillstånd och guldvaskningstillstånd som redan är i kraft. I ansökningsskedet var det inte möjligt att fatta ett sådant beslut som avses i paragrafen. Tukes beslut om överföring av vissa ansökningar om gruvtillstånd respektive malmletningstillstånd hade således inte några bindande rättsverkningar. Huruvida det företag på vilket ansökningarna överförts kunde beviljas tillstånden i fråga skulle komma att avgöras senare, när beslut fattades med anledning av ansökningarna. Tukes beslut var inte ett sådant med stöd av gruvlagen fattat beslut av gruvmyndigheten i vilket ändring kunde sökas enligt 162 § 1 mom. i samma lag.

Ett beslut om överföring av tillstånd är inte ett av de beslut som avses i specialbestämmelsen om besvärsrätt i 165 § i gruvlagen. Följaktligen var det bestämmelserna i 162 § 1 mom. i gruvlagen och 6 § i förvaltningsprocesslagen som reglerade rätten att anföra besvär över Tukes beslut i ett ärende som gäller överföring av vissa gruvrätter och ett malmletningstillstånd.

Vid bedömningen av om besvärsrätt förelåg skulle hänsyn tas till ändamålet med överföringen av tillståndet och vilka omständigheter som enligt 73 § i gruvlagen förutsattes för att överföring skulle kunna ske. Tukes beslut om överföring av gruvrätter och ett malmletningstillstånd hade överklagats av en förening, som enligt sina stadgar hade ett sådant ändamål att det varken av föreningens ändamål eller av andra i ärendet framkomna omständigheter följde att föreningen skulle ha haft besvärsrätt enligt 6 § 1 mom. i gruvlagen. De personer som varit föreningens medparter i ärendet hade inte anfört att de skulle ha varit ägare till fastigheter på områden som omfattades av de ifrågavarande utmålen eller malmletningstillståndet och i ärendet framgick inte heller annars sådana omständigheter att dessa personer skulle ha haft besvärsrätt enligt 6 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen.

Förvaltningsdomstolen skulle, såsom den gjort, avvisa föreningens och dess medparters besvär över Tukes beslut utan att pröva dem i sak, varken i fråga om överföringen av ansökningar eller överföringen av tillstånd.

Gruvlagen 73 § 1 – 3 mom., 162 § 1 mom. och 165 § 1 mom.

Förvaltningsprocesslagen 6 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski och Jaakko Autio. Föredragande Mikko Rautamaa.

Kaivoslain 73 §:n mukainen päätös luvan siirrosta voi koskea ainoastaan voimassa olevaa malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa. Lainkohdassa tarkoitettua päätöstä ei voitu antaa tilanteessa, jossa lupa-asia oli vasta hakemusvaiheessa. Tukesin päätöksellä eräiden kaivoslupa- ja malminetsintälupahakemusten siirrosta ei näin ollen ollut sitovia oikeusvaikutuksia. Edellytykset lupien myöntämiseksi siirron saajalle tulivat myöhemmin ratkaistavaksi lupahakemusten johdosta tehtävien päätösten yhteydessä. Tukesin päätös ei ollut kaivoslain 162 §:n 1 momentissa tarkoitettu mainitun lain nojalla annettu kaivosviranomaisen päätös, johon voitaisiin hakea muutosta.

Luvan siirtoa koskeva päätös ei kuulu kaivoslain valitusoikeutta koskevassa erityissäännöksessä 165 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin. Valitusoikeus Tukesin päätöksestä eräiden kaivosoikeuksien ja malminetsintäluvan siirtoa koskevassa asiassa määräytyi näin ollen kaivoslain 162 §:n 1 momentin ja hallintolainkäyttölain 6 §:n perusteella.

Valitusoikeuden olemassaoloa koskevassa arvioinnissa tuli ottaa huomioon, mikä luvan siirtomenettelyn tarkoitus on ja mitkä seikat kaivoslain 73 §:ssä on säädetty siirron edellytyksiksi. Kaivosoikeuksien ja malminetsintäluvan siirtoa koskevasta Tukesin päätöksestä valittaneen yhdistyksen säännöistä ilmenevästä yhdistyksen tarkoituksesta ei johtunut eikä asiassa muutoinkaan ilmennyt sellaisia seikkoja, että sillä olisi hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin perusteella ollut valitusoikeus. Yhdistyksen asiakumppaneina olleet henkilöt eivät olleet esittäneet, että he omistaisivat kiinteistöjä kaivospiirien tai malminetsintäluvan käsittämillä alueilla eikä asiassa muutoinkaan ilmennyt sellaisia seikkoja, että heillä olisi hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin perusteella ollut valitusoikeus.

Hallinto-oikeuden oli tullut jättää yhdistyksen ja sen asiakumppaneiden valitus Tukesin päätöksestä tutkimatta sekä hakemusten siirtoa että lupien siirtoa koskevilta osin.

Kaivoslaki 73 § 1 – 3 momentti, 162 § 1 momentti ja 165 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 16.12.2016 nro 16/0410/1

Asian aikaisempi käsittely

– KaivNro 3965 Juomasuo (voimassa)

– KaivNro 4013 Sivakkaharju (voimassa)

– KaivNro 4909 Meurastuksenaho (voimassa)

– KL2015:0003 Juomasuo 2 (hakemus)

– ML2011:0022 Ollinsuo 1 – 2 (valitus päätöksentekohetkellä vireillä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa)

– ML2012:0056 Hangaslampi 14 (hakemus)

– ML2014:0115 Hangaslampi 7 – 12 (hakemus)

– ML2014:0116 Kontti-mutka 1 – 6 (hakemus)

– ML2015:0010 Petäjävaara (hakemus).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, jättänyt Kitkan Viisaat ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksen Tukesin päätöksestä tutkimatta sekä asian lopputulos huomioon ottaen hylännyt heidän vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Päätöksen perusteluina on edellä tarkoitetuilta osin lausuttu seuraavaa:

Kaivoslain (621/2011) 73 §:n 1 momentin mukaan malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa voidaan siirtää toiselle. Siirron saajan tulee täyttää vastaavat vaatimukset kuin luvanhaltijalta tämän lain mukaan edellytetään. Uraanin tai toriumin tuottamista koskevan kaivosluvan siirron saajalla tulee lisäksi olla ydinenergialain mukainen lupa kaivostoimintaan.

Pykälän 2 momentin mukaan luvanhaltija voi hakea luvan siirtoa tekemällä asiasta hakemuksen kaivosviranomaiselle. Hakemuksessa on esitettävä siirron kannalta tarpeellinen ja luotettava selvitys siirron saajasta sekä siirron käsittelyn kannalta muut merkitykselliset seikat. Hakemukseen on liitettävä tarvittavat viranomaisen todistukset, rekisterinotteet ja vastaavat asiakirjat, joilla varmennetaan hakemuksessa esitetyt tiedot ja siirron saajan suostumus. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 3 momentin mukaan kaivosviranomaisen on hyväksyttävä luvan siirto, jos siirron saaja täyttää 1 momentissa mainitut edellytykset ja viranomaiselle on toimitettu 2 momentissa tarkoitetut selvitykset. Kaivosviranomainen voi kuitenkin hylätä malminetsintäluvan ja kullanhuuhdontaluvan siirtoa koskevan hakemuksen lain 46 §:n 1 momentin 8 kohdassa mainituin perustein sekä kaivosluvan siirtoa koskevan hakemuksen 48 §:n 1 momentissa mainituin perustein.

Lain 162 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla annettuun kaivosviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Lain 165 §:ssä on säädetty valitusoikeudesta kaivosviranomaisen päätökseen, joka koskee malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa, mainitun luvan voimassaolon jatkamista, raukeamista, muuttamista ja peruuttamista sekä kaivostoiminnan lopettamispäätöstä.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole päätetty kaivoslain 165 §:ssä tarkoitetusta malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa, mainittujen lupien voimassaolon jatkamista, raukeamista, muuttamista ja peruuttamista tai kaivostoiminnan lopettamista koskevasta asiasta. Kysymyksessä on ollut kaivoslain 73 §:ssä tarkoitettu oikeuksien siirtoa koskeva asia, jonka osalta valitusoikeus määräytyy kaivoslain 162 §:n 1 momentin ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin nojalla.

Valituksenalainen päätös ei ole kohdistunut valittajiin. Valituksenalaisella päätöksellä ei ole eikä ole ollut merkitystä arvioitaessa hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa Tukesin ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä antamien päätösten lainmukaisuutta. Valituksenalaisen päätöksen ei muutoinkaan voida valittajien vastaselityksessä esittämillä perusteilla katsoa vaikuttavan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi valittajien oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Valittajilla ei siten ole valitusoikeutta asiassa, minkä vuoksi heidän valituksensa on jätettävä hallinto-oikeudessa tutkimatta.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on

mainittu perusteluissa mainittujen lisäksi muun ohella hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti ja 74 §:n 1 ja 2 momentti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ovat valituksessaan vaatineet, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös jättää heidän valituksensa Tukesin päätöksestä tutkimatta kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi yhdistys ja sen asiakumppanit ovat vaatineet, että Dragon Mining Oy ja Tukes velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteluina on valituskirjelmässä lähemmin yksilöidyllä tavalla esitetty muun ohella seuraavaa:

Valitusoikeus siirtopäätöksestä määräytyy kaivoslain 165 §:n mukaisesti. Päätökseen sisältyvien vanhojen kaivospiirien osalta kysymys on siitä, että selvityksin tulisi olla varmistettuna lupien voimassaolon jatkaminen, raukeaminen, muuttaminen ja peruuttaminen tai kaivostoiminnan lopettaminen, jotka ovat kaivoslain 73 §:n 2 momentissa tarkoitettuja siirron käsittelyn kannalta merkityksellisiä seikkoja. Nämä seikat Tukes on päätösmenettelyssään jättänyt selvittämättä. Valittajilla on valitusoikeus kaivoslain 165 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien perusteella.

Siinäkin tapauksessa, että valitusoikeus määräytyisi kaivoslain 162 §:n 1 momenttiin perustuen hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin nojalla, valittajilla on valitusoikeus lainkohdan välittömyyskriteerin perusteella. Hallinto-oikeus ei ole selvittänyt ja arvioinut kriteerin soveltamista siirtopäätökseen sen suhteen, onko Tukes tarkistanut kunkin siirrettävän oikeuden lainvoimaisuustiedot ja lupien tilannetiedot sekä sen, että lupiin liittyvien yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten ajantasaisuustiedot ovat kaivoslain vaatimusten mukaiset ja/tai merkinnyt kunkin siirrettävän oikeuden yhteyteen tarvittavat lupamääräysten tarkistukset sekä velvoitteiden ja vastuiden siirtymisen uudelle oikeuksien haltijalle siten, että oikeuksien siirrossa muiden asianosaisten oikeusturva tulee turvatuksi.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että Tukes ei ole päätöksessään 11.11.2015 tarkistanut yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä, määritellyt tai tarkistanut vakuuksia kaivoslain mukaisia lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten, määritellyt siirtopäätöksen vaikutusta aikaisemmin asetettuihin vakuusvaatimuksiin, yksilöinyt niitä uudelle oikeuksien haltijalle eikä määritellyt uutta määräpäivää yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten tarkistamiseksi.

Lupapäätösten siirtoa koskevan hakemuksen käsittelyssä tulee varmistaa kaivoslain 73 §:n 2 momentissa mainitut siirron käsittelyn kannalta muut merkitykselliset seikat. Tällainen ja samalla valittajien oikeusturvaan vaikuttava olennainen seikka on yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten lupamääräysten ajantasaistamistarkastelu, jota Tukes ei ole osoittanut tehneensä eikä siten ole päätösmenettelyn yhteydessä varmistanut valittajien oikeusturvan toteutumista.

Juomasuon, Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon kaivospiirien voimassaolon lainmukaisuutta ei siirtopäätöksessä ole osoitettu, kaivospiirejä koskevaa vireillä olevaa valitusprosessia ja kaivospiireihin/kaivosoikeuksiin liittyviä kiistanalaisia seikkoja ja niiden huomioon ottamista ei ole kuvattu eikä päätöksessä ole annettu määräyksiä muiden asianosaisten oikeusturvan turvaamiseksi. Malminetsintälupaa Ollinsuo 1 – 2 koskevaa vakuusvaatimusta ei ole tarkistettu. Alueiden Juomasuo 2, Hangaslampi 14, Hangaslampi 7 – 12, Kontti-mutka 1 – 6 ja Petäjävaara osalta kysymys on vasta lupahakemuksista, jotka eivät ole kaivoslain 73 §:ssä tarkoitettuja siirtokelpoisia oikeuksia. Tukesin päätöksellä on olennaisesti heikennetty ja loukattu valittajien oikeusturvaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet sekä lain esityöt

Kaivoslain (621/2011) 46 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan malminetsintälupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos on painavia perusteita epäillä, että haetun alueen laajuuden johdosta taikka hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä muista syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan ryhtyä luvan mukaiseen toimintaan, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt mainittuun lakiin perustuvia velvollisuuksia; laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä.

Kaivoslain 48 §:n 1 momentin mukaan kaivoslupaa ei saa myöntää, jos on painavia perusteita epäillä, että hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan huolehtia kaivostoiminnan aloittamisesta, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt tähän lakiin perustuvia velvollisuuksia. Laiminlyöntien olennaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, niiden kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrä.

$105

Kaivoslain 74 §:n 1 momentin mukaan malminetsintäluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan siirtoa koskevan päätöksen antamiseen sovelletaan, mitä 57 §:ssä säädetään lupapäätöksen antamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan kaivosviranomaisen on toimitettava päätös hakijalle ja jäljennös siitä siirron saajalle. Malminetsintäluvan siirron saaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan asiasta kirjallisesti malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille ja kaivosluvan siirron saaja kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille. Pykälän 3 momentin mukaan kaivosviranomaisen on julkaistava tieto päätöksestä ainakin yhdessä päätöksessä tarkoitetun toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Pykälän 4 momentin mukaan kaivosviranomaisen on huolehdittava, että kunnat, joiden alueita luvan siirtopäätös koskee, julkaisevat viipymättä tiedon päätöksestä siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.

Kaivoslain 162 §:n (621/2011) 1 momentin 1. virkkeen mukaan mainitun lain nojalla annettuun kaivosviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Kaivoslain 165 §:n 1 momentin mukaan malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskevaan päätökseen, mainitun luvan voimassaolon jatkamista, raukeamista, muuttamista ja peruuttamista koskevaan päätökseen sekä kaivostoiminnan lopettamispäätökseen saa hakea muutosta:

1) asianosainen;

2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka sääntöjen mukaisella toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät;

(- – -)

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Pääasiaa koskeva oikeudellinen arviointi ja lopputulos

$107

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakemuksen siirtäminen ja siihen liittyvien etuoikeuksien kirjaaminen on vakiintuneen käytännön mukaisesti mahdollista. Hakemuksen siirrosta ei kuitenkaan tule eikä voidakaan tehdä valituskelpoista päätöstä. Kysymykset siirron saajaan eli uuteen hakijaan liittyvistä luvan myöntämisen edellytyksistä ratkaistaan myöhemmin hakemuksen johdosta tehtävän päätöksen yhteydessä.

Luvan siirtoa koskeva päätös ei kuulu kaivoslain valitusoikeutta koskevassa erityissäännöksessä 165 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin. Valitusoikeus Tukesin päätöksestä määräytyy näin ollen kaivoslain 162 §:n 1 momentin ja hallintolainkäyttölain 6 §:n perusteella siltä osin kuin päätös koskee kaivospiirejä (kaivosoikeuksia) Juomasuo, Sivakkaharju ja Meurastuksenaho sekä malminetsintälupaa Ollinsuo 1 – 2.

Valitusoikeuden olemassaoloa koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon, mikä luvan siirtomenettelyn tarkoitus on ja mitkä seikat kaivoslain 73 §:ssä on säädetty siirron edellytyksiksi. Kitkan Viisaat ry:n säännöistä ilmenevästä yhdistyksen tarkoituksesta ei johdu eikä sen esittämästä tai asiakirjoista muutoinkaan ilmene sellaisia seikkoja, että Tukesin päätöksen voitaisiin katsoa vaikuttavan yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Tukesin päätöstä ei myöskään ole kohdistettu Kitkan Viisaat ry:hyn eikä sen asiakumppaneihin.

Yhdistyksen asiakumppanit eivät ole nimenomaisesti esittäneet, että he omistaisivat kiinteistöjä kaivospiirien (kaivosoikeuksien) Juomasuo, Sivakkaharju tai Meurastuksenaho taikka malminetsintäluvan Ollinsuo 1 – 2 käsittämillä alueilla eikä tällaista omistusta ilmene asiakirjoista muutoinkaan. Yhdistyksen asiakumppanien esittämästä tai asiakirjoista muutoinkaan ei ilmene sellaisia seikkoja, että Tukesin päätöksen voitaisiin katsoa vaikuttavan asiakumppaneiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, Kitkan Viisaat ry:n ja sen asiakumppaneiden valitus Tukesin päätöksestä on tullut jättää hallinto-oikeudessa tutkimatta myös siltä osin kuin se on kohdistunut kaivospiirien (kaivosoikeuksien) Juomasuo, Sivakkaharju ja Meurastuksenaho sekä malminetsintäluvan Ollinsuo 1 – 2 siirtoon.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla Kitkan Viisaat ry:n ja sen asiakumppaneiden valitus Tukesin päätöksestä on jätetty tutkimatta, lopputulosta ei ole perusteita muuttaa.

Valituksen hylkääminen hallinto-oikeuden kuluratkaisun osalta

Koska valitus on hylätty ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kitkan Viisaat ry:lle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Sovellettavat säännökset

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

sovellettuina oikeusohjeina

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian.

Kitkan Viisaat ry ja sen asiakumppanit

1. Valituksen hylkäämistä koskeva ratkaisu

Hakemusten siirto

Lupien siirto

Lopputulos

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva ratkaisu