KHO:2017:56 – Utlänningsärende
Den polisinrättning som fattat förvaltningsbeslutet i fråga var inte part i ärendet ens till den del som polisinrättningen hade ålagts att ersätta partens rättegångskostnader och förvaltningsprocesslagens stadganden om hörande av part skulle inte tillämpas på polisinrättningen gällande yrkandet om ersättning av rättegångskostnaderna. Förvaltningsdomstolen hade skickat yrkandet till polisinrättningen för kännedom i så god tid innan...
4 min de lecture · 736 mots
Den polisinrättning som fattat förvaltningsbeslutet i fråga var inte part i ärendet ens till den del som polisinrättningen hade ålagts att ersätta partens rättegångskostnader och förvaltningsprocesslagens stadganden om hörande av part skulle inte tillämpas på polisinrättningen gällande yrkandet om ersättning av rättegångskostnaderna. Förvaltningsdomstolen hade skickat yrkandet till polisinrättningen för kännedom i så god tid innan den gav sitt beslut i ärendet att polisinrättningen hade hunnit besvara yrkandet. Förvaltningsdomstolens förfarande var lagenligt.
Förvaltningsprocesslagen 74 § 1 mom.
Poliisilaitos hallintopäätöksen tehneenä viranomaisena ei ollut asianosainen siltäkään osin kuin se oli velvoitettu korvaamaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, eikä oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen johdosta poliisilaitokseen ollut sovellettava hallintolainkäyttölain säännöksiä asianosaisen kuulemisesta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin toimittanut vaatimuksen poliisilaitokselle tiedoksi niin ajoissa ennen päätöksensä antamista, että poliisilaitos olisi ehtinyt vastata vaatimukseen.
Hallinto-oikeuden menettely oli ollut lainmukainen.
Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti
Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat
Helsingin hallinto-oikeus 4.10.2016 nro 16/1111/3
Asian aikaisempi käsittely
on 9.2.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt Vietnamin kansalaisen A:n (jäljempänä hakija) opiskelun perusteella myönnettävää jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen.
on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon ja ilmoittanut päätöksellään 13.5.2016 myöntäneensä hakijalle oleskeluluvan opiskelun perusteella ajaksi 15.7.2015 – 31.7.2016.
on täydentänyt valitustaan vaatimuksella poliisilaitoksen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen yhteensä 744 eurolla ja mahdollisesti perittävän oikeudenkäyntimaksun määrällä.
on antanut valituksen täydennyksen poliisilaitokselle tiedoksi.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt pääasian käsittelyn sikseen ja velvoittanut poliisilaitoksen korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 248 eurolla.
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan poliisilaitoksen uusi myönteinen asiaratkaisu on perustunut pääosin poliisilaitoksella jo aiemmin olleeseen asiakirja-aineistoon. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi hallintolainkäyttölain 74 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin poliisilaitos on velvoitettu korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikuluja ja hänen vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti ratkaistessaan hakijan oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen varaamatta poliisilaitokselle tilaisuutta ja kohtuullista määräaikaa selityksen antamiseen vaatimuksen johdosta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja hallintolainkäyttölain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n (HE 1995/217 vp laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi) perusteluissa on lausuttu seuraavaa:
Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tehnyt hallintoviranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan oikeudenkäyntikuluja tai sille voitaisiin määrätä suoritettavaksi kuluja. Tämä on perusteltua sen takia, että päätöksen tehneen hallintoviranomaisen toiminta on usein rinnastettavissa asianosaiseen, vaikka asiassa ei olisikaan muodollisesti kaksiasianosaissuhdetta. Toisaalta hallintoviranomainen voitaisiin määrätä korvausvelvolliseksi silloinkin, kun muu viranomainen käyttää asiassa julkista puhevaltaa, koska päätöksen tehneen viranomaisen toiminta voi olla perusteena oikeudenkäyntikuluihin.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on päätöksellään 9.2.2016 hylännyt opiskelijan jatko-oleskelulupahakemuksen. Hakijan valitettua päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen poliisilaitos on, valituksen käsittelyn hallinto-oikeudessa vielä jatkuessa, 13.5.2016 antamallaan päätöksellä muuttanut ensin mainittua päätöstään ja myöntänyt oleskeluluvan. Hakija on 4.7.2016 täydentänyt valitustaan vaatimuksella poliisilaitoksen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 600 eurolla arvonlisäveroineen.
Hallinto-oikeus on lähetteellä 20.9.2016 toimittanut hakijan vaatimuksen tiedoksi poliisilaitokselle. Hallinto-oikeus on 4.10.2014 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä jättänyt asian käsittelyn pääasian osalta sikseen ja oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen enemmälti hyläten velvoittanut Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 248 eurolla.
Asiassa hallintopäätöksen tehneen poliisilaitoksen valituksesta on ratkaistava, onko poliisilaitos voitu hallintolainkäyttölain 74 §:n perusteella velvoittaa korvaamaan oleskeluluvan hakijan oikeudenkäyntikuluja ilman, että poliisilaitokselle ensin on mainitun lain 34 §:n 1 momentin ja 35 §:n mukaisesti varattu tilaisuus ja kohtuullinen määräaika selityksen antamiseen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen johdosta.
$d1
Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Petri Leinonen.
Länsi-Uudenmaan poliisilaitos
Hakija
Poliisilaitos
Hallinto-oikeus
Helsingin hallinto-oikeus
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes ja Tommi Toijonen, joka on myös esitellyt asian.
Tosiseikat
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Sources officielles : consulter la page source
Finlex open data, CC BY 4.0. Documentation open data verifiee le 2026-04-12 ; les endpoints judgment documentes renvoient 404 pour les types case-law exposes par le frontend, fallback actuel sur les pages publiques data.finlex.fi.
Articles similaires
A propos de cette decision
Décisions similaires
Finlande
Cour suprême administrative de Finlande
KHO:2026:23 - Rättskipning
Förvaltningsdomstolen hade misstagit sig om fakta i ärendet och senare sökt rätta misstaget som skrivfel genom att ändra beskrivningen av bakgrunden i ärendet och skälen i sitt avgörande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att självrättelseförbud gäller för ett beslut som avslutar behandlingen av ett rättskipningsärende. Ett sådant beslut får rättas endast med stöd av en uttrycklig bestämmelse...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:29 - Extraordinärt ändringssökande
Ett skär hade vid det år 1845 fastställda storskiftet ansetts höra till ägorna för hemman nr 5 i en by. Vid en år 1860 fastställd klyvning hade skäret ansetts utgöra en del av ägorna för en lägenhet som bildats av hemman nr 1 i en annan by. Vid en år 1928 registrerad styckning som förrättats...
Finlande
Cour suprême de Finlande
KKO:2026:28 - Bedrägeri
Målsäganden hade intalats att han var inblandad i brott mot liv, vilka dock inte hade inträffat i verkligheten. Svarandena hade vilselett målsäganden att överlämna pengar åt dem i utbyte bland annat mot att göra sig av med offrens kroppar samt att kidnappa och döda fiktiva personer. Högsta domstolen ansåg att svarandena hade gjort sig skyldiga...