KHO:2018:81 – Extraordinärt ändringssökande

En irakisk asylsökandes besvärstillståndsansökan hade inkommit för sent till högsta förvaltningsdomstolen och därför lämnats utan prövning.

Asylsökanden hade som ny utredning i sitt ärende i högsta förvaltningsdomstolen, efter att förvaltningsdomstolens beslut fått laga kraft, åberopat att han avfallit från islam och omvänt sig till kristendomen samt som utredning bland annat uppvisat ett dopbevis.

Högsta förvaltningsdomstolen prövade ärendet som en ansökan om återbrytande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade med hänvisning till rättspraxis att en sådan förändring i omständigheterna som hänför sig till tiden efter att det beslut som är föremål för ansökan om återbrytande, en så kallad senare omständighet, enligt huvudregeln inte anses vara sådan i 63 § 1 mom. 3 punkten i förvaltningsprocesslagen avsedd ny utredning som kan stå som grund för återbrytande. Å andra sidan skulle i ärendet som gällde internationellt skydd också förbudet mot tillbakasändning beaktas, vilket innebar att domstolen måste försäkra sig om att asylsökanden hade tillgång till ett effektivt rättsmedel att framföra sin nya skyddsgrund till myndigheternas kännedom och prövning.

Med beaktande av att Migrationsverket inte i det aktuella fallet med hänvisning till 103 § 4 punkten i utlänningslagen kunde lämna en eventuell ny ansökan, där den nya skyddsgrunden framfördes, utan prövning, kunde möjligheten att till Migrationsverket lämna in en ny ansökan i detta fall anses utgöra ett sådant rättsmedel för ändringssökanden som förhindrade att ett rättsläge i strid med förbudet mot tillbakasändning eventuellt uppstod. Det var därför inte skäl att återbryta Migrationsverkets och förvaltningsdomstolens beslut eller återförvisa ärendet till Migrationsverket för ny prövning.

Förvaltningsprocesslagen 26 § 1 mom., 51 § 2 mom., 63 § 1 mom. 3 punkten och 2 mom. samt 64 § 1 mom.

Utlänningslagen 102 §, 103 § 4 punkten, 196 § 3 mom. och 147 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen och Pekka Aalto. Föredragande Antti Jukarainen.

Irakilaisen turvapaikanhakijan valituslupahakemus oli saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusajan jälkeen ja se jätettiin myöhästyneenä tutkimatta.

Turvapaikanhakija oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut uutena seikkana siihen, että hän oli sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden antama päätös oli tullut lainvoimaiseksi, luopunut islamista ja kääntynyt kristinuskoon, sekä esittänyt tästä selvityksenä muun ohella kastetodistuksen.

Korkein hallinto-oikeus tutki muutoksenhakemuksen purkuhakemuksena. Korkein hallinto-oikeus totesi, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan purkuhakemuksen kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneeseen olosuhdemuutokseen eli niin sanottuun jälkiseikkaan perustuva selvitys ei pääsääntöisesti voi olla sellaista hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, jonka perusteella päätös voidaan purkaa. Toisaalta asiaa oli tarkasteltava tässä kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa myös ehdottoman palautuskiellon kautta, mikä edellytti sen varmistamista, että turvapaikanhakijalla oli käytössään tehokas oikeussuojakeino saattaa uusi turvapaikkaperuste ja sitä koskeva selvitys viranomaisen tutkittavaksi.

Kun otettiin huomioon, ettei Maahanmuuttovirasto voinut esillä olevassa tilanteessa jättää myöhemmin mahdollisesti tehtävää edellä mainitun uuden perusteen sisältävää hakemusta ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta, mahdollisuutta uusintahakemuksen tekemiseen Maahanmuuttovirastolle voitiin tässä tilanteessa pitää sellaisena keinona, jonka avulla muutoksenhakija voi estää mahdollisen palautuskiellon vastaisen oikeustilan toteutumisen. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksiä ei ollut syytä purkaa eikä palauttaa asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 momentti, 51 § 2 momentti, 63 § 1 momentti 3 kohta ja 2 momentti sekä 64 § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 102 §, 103 § 4 kohta, 196 § 3 momentti ja 147 §

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.8.2017 nro 17/0456/4

Maahanmuuttovirasto 28.6.2016 nro 3607/210/2015

Asian vaiheet

on 18.8.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt muutoksenhakijan valituksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituslupahakemuksessa ja valituksessa vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely.

A on vaatimustensa perusteena esittänyt muun ohella osallistuneensa Suomessa kristilliseen opetukseen ja seurakunnan toimintaan ja ilmoittanut olevansa kääntymässä kristinuskoon.

on pyytänyt A:lta selvitystä hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannin ajankohdasta.

on esittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle saantitodistuksen ja tulosteen sähköpostiviestistä, jonka mukaan hän on lähettänyt valituskirjelmän 6.9.2017 kello 14.30 osoitteeseen [email protected].

on esittänyt lisäselvityksenä muun ohella 24.10.2017 päivätyn kastetodistuksen.

on 26.10.2017 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 5503 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valituslupahakemusta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut muutoksenhakemuksen hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätöksiä koskevana purkuhakemuksena.

Purkuhakemus hylätään.

Säilyttääkseen puhevaltansa muutoksenhakijan olisi tullut Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn lainmukaisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 14. päivänä päätöksen tiedoksisaannista, sitä päivää lukuun ottamatta. Valitusosoituksessa on todettu, että valitusasiakirjojen tulee olla perillä valitusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Valitusosoituksessa on mainittu myös korkeimman hallinto-oikeuden sähköpostiosoite [email protected].

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt muutoksenhakijaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa avustaneelta uudelta asiamieheltä selvitystä hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaannin ajankohdasta. Asiamies on esittänyt korkeimmalle hallinto-oikeuden saantitodistuksen, jonka mukaan päätös on saatu tiedoksi keskiviikkona 23.8.2017. Lisäksi asiamies on esittänyt sähköpostiviestin, jonka mukaan hän on lähettänyt valituskirjelmän 6.9.2017 kello 14.30 osoitteeseen [email protected].

Korkeimman hallinto-oikeuden sähköpostiosoite on [email protected]. Sikäli kuin asiamies on esittämällään tavalla lähettänyt sähköpostin, on hänen käyttämänsä sähköpostiosoite ollut virheellinen. Sähköpostiosoite ei ole myöskään mikään tunnettu oikeushallinnon osoite.

Valituslupahakemus on todistettavasti saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen faksilla keskiviikkona 6.9.2017 illalla siten, että lähetys on alkanut kello 22.37 ja päättynyt kello 22.41. Valituslupahakemus on näin ollen saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 6.9.2017 vasta viraston aukioloajan päättymisen jälkeen, eli valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi valituslupahakemus on ulkomaalaislain 196 §:n 3 momentin sekä hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Muutoksenhakija on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen useaan otteeseen lisäkirjelmiä ja uutta selvitystä, vaatinut maastapoistamisen kieltämistä palauttamiskiellon vuoksi sekä vaatinut asian palauttamista Maahanmuuttovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Muutoksenhakijan voidaan vaatimusten puutteellisesta ilmaisusta huolimatta katsoa vaatineen, että asia tutkitaan purkuhakemuksena.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Pykälän 3 momentin mukaan purkua ei saa hakea, jos päätöksestä voidaan samalla perusteella tehdä perustevalitus tai kantelu.

Irakilainen muutoksenhakija on vedonnut uutena perusteena korkeimmassa hallinto-oikeudessa Suomessa tapahtuneeseen islamista luopumiseensa ja kristinuskoon kääntymiseensä ja esittänyt tästä selvityksenä muun ohella kastetodistuksen.

Irakia koskevan maatiedon perusteella ei voida sulkea pois sitä, että islamista luopuminen ja kristinuskoon kääntyminen aiheuttaa hakijalle kansainvälisen suojelun tarpeen. Korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty irakilaisen turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymistä koskeva riittävän vakuuttava uusi selvitys on johtanut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten kumoamiseen ja asian palauttamiseen Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Kun muutoksenhakija on kääntynyt kristinuskoon ja esittänyt kääntymisestään 24.10.2017 päivätyn kastetodistuksen vasta hallinto-oikeuden antaman päätöksen jälkeen asian korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä ollessa, hän ei ole esittänyt eikä voinutkaan esittää tätä koskevaa selvitystä Maahanmuuttovirastolle tai hallinto-oikeudelle. Toisaalta kuten edellä kohdasta 1 ilmenee, hallinto-oikeuden päätös on tullut lainvoimaiseksi 6.9.2017 eli jo ennen kuin muutoksenhakija on saanut kasteen ja tällä tavoin ilmaissut kääntymistään kristityksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan purkuhakemuksen kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneeseen olosuhdemuutokseen eli niin sanottuun jälkiseikkaan perustuva selvitys ei pääsääntöisesti voi olla sellaista hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, jonka perusteella päätös voidaan purkaa.

Purkuperustetta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tässä se liittyy ehdottomaan palautuskieltoon, jonka kohdalla myös myöhemmillä tapahtumilla on arvioinnissa merkitystä (niin sanottu

-tarkastelu). Muutoksenhakijan oikeusturva edellyttää tässä tapauksessa sen varmistamista, että hän voi saattaa uuden turvapaikkaperusteen ja sitä koskevan selvityksen viranomaisen tutkittavaksi. Ensisijaisena keinona hänen käytettävissään on mahdollisuus tehdä ulkomaalaislain 102 §:ssä säädetty uusintahakemus Maahanmuuttovirastolle.

Kun uusintahakemusta arvioidaan palautuskiellon kannalta, on otettava huomioon, että määrätyissä tilanteissa Maahanmuuttovirasto voi jättää hakemuksen ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta. Ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija on tehnyt 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.

Muutoksenhakija on tässä asiassa esittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle uuden asian ratkaisuun vaikuttavan perusteen ja sitä tukevaa selvitystä. Kun korkein hallinto-oikeus on tällä päätöksellään jättänyt valituslupahakemuksen myöhästyneenä tutkimatta, myöskään täydennyksissä esitetyn perusteen ja sitä koskevien selvitysten merkitystä ei ole voitu muutoksenhaussa tutkia.

Kun otetaan huomioon, ettei Maahanmuuttovirasto voi esillä olevassa tilanteessa jättää myöhemmin mahdollisesti tehtävää edellä mainitun uuden perusteen sisältävää hakemusta ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta, mahdollisuutta uusintahakemuksen tekemiseen Maahanmuuttovirastolle voidaan tässä tilanteessa pitää sellaisena keinona, jonka avulla muutoksenhakija voi estää mahdollisen palautuskiellon vastaisen oikeustilan toteutumisen.

Edellä mainituilla perusteilla purkuhakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

Maahanmuuttovirasto

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

A

Korkein hallinto-oikeus

Perustelut

1. Valituslupahakemus

2. Purkuhakemus

ex nunc