KHO:2018:90 – Utlänningsärende

Ärendet gällde en ny ansökan där ändringssökanden som ny skyddsgrund hade anfört att han blivit hotad i sitt hemland på grund av sin homosexualitet. Migrationsverket hade inte efter den nya asylintervjun beviljat ändringssökanden asyl eller uppehållstillstånd. Migrationsverket hade ansett den nya ansökan uppenbart ogrundad för att ändringssökandens påståenden om sin homosexualitet uppenbart inte var trovärdiga.

Ändringssökanden hade i förvaltningsdomstolen bett om muntlig förhandling för att kunna berätta om sin homosexualitet och om förhållandena för och bemötandet av homosexuella i Irak. Därutöver hade ändringssökanden hänvisat till en videoinspelning som innehöll sexuellt umgänge mellan ändringssökanden och en annan man.

Förvaltningsdomstolen avslog besvären utan att hålla muntlig förhandling. Förvaltningsdomstolen ansåg det möjligt att ändringssökanden hade haft sexuellt umgänge med män. Förvaltningsdomstolen vidhöll att mannens berättelse om sin homosexualitet var ytterst knapphändig, ytlig och inte trovärdig. Förvaltningsdomstolen godkände inte heller den videoinspelning som ändringssökanden hade inlämnat till domstolen som bevis i ärendet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förvaltningsdomstolen hade ansett ändringssökandens berättelse om sin homosexualitet som möjlig även om den inte ansågs trovärdig. I en muntlig förhandling hade det varit möjligt att närmare utreda hur ändringssökandens påstådda sexuella identitet hade formats, hur han hade fört fram den i hemlandet och vilka följder detta haft eller kunde få för honom. I detta avseende hade det inte varit möjligt att på ett trovärdigt sätt bedöma ändringssökandens trovärdighet utan att höra honom personligen i förvaltningsdomstolen.

Med hänvisning till det ovan nämnda konstaterade högsta förvaltningsdomstolen att en muntlig förhandling i förvaltningsdomstolen inte hade varit uppenbart onödig på det sätt som avses i 38 § i förvaltningsprocesslagen. Då det var frågan om att hålla en muntlig förhandling för att bedöma ändringssökandens trovärdighet var det oväsentligt att ansökan hade ansetts uppenbart ogrundad. Förvaltningsdomstolen borde inte ha avslagit ändringssökandens begäran om muntlig förhandling. Förvaltningsdomstolen borde inte heller ha vägrat använda videoinspelningen som utredning i ärendet. På dessa grunder skulle förvaltningsdomstolens beslut upphävas och ärendet återvisas till förvaltningsdomstolen för muntlig förhandling och därefter ny prövning.

Utlänningslagen 87 § 1 mom., 87 a § 1 mom., 87 b §, 88 § 1 mom., 101 § och 147 §

Förvaltningsprocesslagen 33 §, 37 § 1 mom. och 38 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari, Anne Nenonen och Pekka Aalto. Föredragande Anna Mähönen.

Helsingin hallinto-oikeus 7.2.2018 nro 18/0119/71

on päätöksellään 28.6.2017 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jäljempänä valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Turvapaikkahakemus on katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää valittajan kotimaahansa Irakiin ja määrännyt, että valittaja ei saa kolmen vuoden kuluessa päätöspäivämäärästä lukien uudelleen saapua Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon.

Valittaja on uusien perusteiden johdosta järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hän on uhattuna kotimaassaan homoseksuaalisuutensa vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja olisi homoseksuaali. Näin ollen virasto ei ole hyväksynyt myöskään tosiseikkana sitä, että valittaja olisi vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi kotimaassaan kertomistaan syistä.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan hakemus on ilmeisen perusteeton, koska hänen esittämänsä väitteet koskien seksuaalista suuntautumistaan sekä siihen liittyvää uhkaa ovat selvästi epäuskottavia. Asiassa on ollut lisäksi perusteltua aihetta epäillä, että valittaja on tehnyt uusintahakemuksensa vain viivyttääkseen tai estääkseen lainvoimaiseksi tulleen päätöksen täytäntöönpanoa, joka merkitsisi valittajan maasta poistamista.

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä voidakseen kertoa seksuaalisuudestaan sekä homoseksuaalien oloista ja kohtelusta kotimaassaan Irakissa. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevän ajantasaisen maatiedon ja vallitsevan oikeuskäytännön mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat Irakissa vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Homoseksuaalien asemasta Irakissa ei näin ollen ole tarpeen esittää hallinto-oikeudelle selvitystä. Siltä osin kuin kyse on valittajan omasta seksuaalisuudesta, hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on jo turvapaikkapuhuttelussa saanut kertoa vapaasti seksuaalisesta suuntautumisestaan eikä hän ole valituksessaan tuonut esiin mitään sellaista, minkä vuoksi hänen kuulemisensa tuomioistuimessa olisi tarpeen. Valittajan turvapaikkapuhuttelussa kertoma keskittyy seksuaali-identiteetin kuvailuun seksuaalisen kanssakäymisen kautta, eikä tästä ole tarpeen esittää hallinto-oikeudelle selvitystä.

Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa esitetty selvitys ja jäljempänä ilmenevät seikat, joihin hallinto-oikeuden päätös perustuu, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittaminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Valittaja on valituksessaan kummeksunut sitä, ettei Maahanmuuttovirasto ole ottanut vastaan valittajan todisteeksi esittämää videotallennetta, jossa valittaja on kertomansa mukaan seksuaalisessa kanssakäymisessä miespuolisen henkilön kanssa ja joka valittajan mukaan todistaa hänen olevan homoseksuaali.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei videotallennetta ole valittajan siitä antaman kuvauksen perusteella pidettävä sellaisena, että sen voitaisiin katsoa selventävän hänen seksuaalista suuntautumistaan ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa ja 98 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Seksuaalista kanssakäymistä sisältävien videotallenteiden vastaanottamista on lisäksi pidettävä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklan suojaamaa ihmisarvoa loukkaavana. Tällaisten videotallenteiden vastaanottaminen todisteena johtaisi edelleen tosiasiallisesti siihen, että myös muut seksuaaliseen suuntautumiseensa turvapaikkaperusteena vetoavat henkilöt saattaisivat tuntea olevansa pakotettuja esittämään vastaavia todisteita. Kun lisäksi otetaan huomioon intiimeistä videotallenteista Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-148/13, C-149/13 ja C-150/13 antamassa tuomiossa lausuttu, hallinto-oikeus toteaa, ettei Maahanmuuttoviraston ole tullut hyväksyä videotallennetta todisteeksi.

Suhtautuminen omaan seksuaaliseen suuntautumiseen vaihtelee yksilöllisesti eikä erilaisuuteen tai yhteiskuntaan sopeutumattomuuteen liittyvien tunteiden puuttumisesta voida yksinään tehdä sukupuoli-identiteetin uskottavuutta koskevia johtopäätöksiä. Valittajan seksuaalista suuntautumista arvioidessa keskeistä on valittajan oma kertoma seksuaalisesta identiteetistään ja sen muodostumisesta. Valittajalle on 26.5.2017 pidetty turvapaikkapuhuttelu, jossa on kattavasti esitetty kysymyksiä koskien hänen seksuaalista identiteettiään ja sen muodostumista sekä hänellä olleita suhteita. Valittajalle esitetyt kysymykset eivät ole olleet abstrakteja tai vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan on useaan kohtaan merkitty tulkin tarkentavan tai selittävän kysymystä valittajalle.

Valittajan turvapaikkapuhuttelussa kertoma seksuaalisesta heräämisestään, seksuaali-identiteetistään sekä kumppaneistaan on suppea ja jää hyvin yleiselle tasolle. Valittaja on puhuttelussa kuvannut seksuaalista identiteettiään lähinnä seksin harrastamisen kautta. Naapurin poikaa ja Suomessa oleskelevaa miesystäväänsä valittaja on kuvaillut hyvin yleisellä tasolla ja kertomuksessa on painottunut seksuaalinen kanssakäyminen heidän kanssaan.

$111

Vaikka seksuaalisuus on henkilökohtainen ja arkaluonteinen asia ja siitä kertominen voi ymmärrettävästi olla vaikeaa, ei voida pitää uskottavana, ettei valittaja olisi uskaltanut kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussa 12.5.2016 tai myöhemmin eri valitusasteissa, etenkin kun otetaan huomioon, että valittaja on puhuttelupöytäkirjan mukaan avoimesti kertonut vastaanottokeskuksessa etsivänsä miesten seuraa ja käyvänsä yhdessä vastaanottokeskuksen muiden miesten kanssa miehille suunnatuissa tapaamispaikoissa. Hallinto-oikeus ei myöskään pidä uskottavana, ettei valittaja olisi homoseksuaalina selvittänyt ennen Suomeen saapumistaan, miten Suomessa suhtaudutaan seksuaalivähemmistöihin.

Hallinto-oikeus pitää valittajan seksuaalikäyttäytymisestä kertoman perusteella sinänsä mahdollisena, että valittaja on seksuaalisessa kanssakäymisessä miesten kanssa. Seksuaali-identiteettiin kuuluu kuitenkin muutakin kuin pelkkä seksin harrastaminen. Valittaja on itsekin kertonut, että hänen mainitsemassaan seksuaalista kanssakäymistä miesten kanssa tarjoavassa tapaamispaikassa käyvät kaikki vastaanottokeskuksen miehet. Hallinto-oikeus pitää Maahanmuuttoviraston tavoin valittajan kertomusta hänen väitetystä homoseksuaalisuudestaan erittäin suppeana, pintapuolisena ja epäuskottavana. Näin ollen valittajan ei voida katsoa olevan uhattuna kotimaassaan seksuaalisesta suuntautumisestaan johtuen.

Valittajan hakemus on Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausutuilla perusteilla katsottava ilmeisen perusteettomaksi. Maahanmuuttovirasto on siten voinut hylätä valittajan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausuttu sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa ja määrätä kolmen vuoden maahantulokieltoon. Valitusvaiheessa esiin tuodut seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Ulkomaalaislaki 87, 88, 98, 101, 104, 146, 147, 148 ja 150 §

Hallintolainkäyttölaki 38 §

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämiseksi ensisijaisesti kansainvälisen suojelun ja toissijaisesti toissijaisen suojelun perusteella. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn tai toissijaisesti palauttaa asian hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut pitävänsä valittajan kertomaa seksuaalisesta suuntautumisesta epäuskottavana. Arvio on väärä. Valittaja on esittänyt hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa uskottavan syyn sille, miksi hän ei ole kertonut homoseksuaalisuudestaan ensimmäisen turvapaikkaprosessin yhteydessä vaan vasta huhtikuussa 2017.

Hallinto-oikeuden päätöksessä esitetystä poiketen valittaja ei ole kertonut avoimesti kaikille vastaanottokeskuksessa asuville henkilöille, että on homoseksuaali. Valittaja pikemmin pyrkii yleisesti salaamaan homoseksuaalisuutensa maanmiehiltään, koska pelkää heitä. Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertomassaan viitannut muihin seksuaalivähemmistöön kuuluviin henkilöihin. Se, että valittaja on uskaltanut jossain määrin kertoa samassa tilanteessa oleville ja samantapaisen identiteetin jakaville henkilöille seksuaalisesta suuntautumisestaan, ei tarkoita, että valittajan olisi tullut uskaltaa kertoa asiasta viranomaisille, joita kohtaan valittajalla täysin ymmärrettävästi on epäluuloa, tai muille oman viiteryhmänsä ulkopuolisille henkilöille.

Hallinto-oikeus on pitänyt myös epäuskottavana, ettei valittaja olisi selvittänyt ennen Suomeen saapumistaan, miten Suomessa suhteudutaan seksuaalivähemmistöihin. On erikoista olettaa, että kotimaastaan paenneella henkilöllä olisi kieltä osaamattomana etukäteen käytännössä mahdollisuutta selvittää mahdollisesti sattumanvaraisesti valikoituneen kohdemaan suhtautumista seksuaalivähemmistöihin erityisesti, kun kyseessä ei ole itsestään selvä tai suoraviivainen kysymys suomalaisessakaan yhteiskunnassa, eivätkä suomalaisetkaan suhtaudu aiheeseen yhdenmukaisesti.

Hallinto-oikeus ei ole pitänyt valittajan esittämää uskottavana, joten asiassa on ollut kyse ensisijaisesti valittajan kertomuksen uskottavuuden arvioinnista. Turvapaikkapuhutteluun liittyy erityisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tapauksessa useita haasteita, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen, miten valittaja on asiaansa selvittänyt. Suullisella käsittelyllä hallinto-oikeudessa olisi ollut saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi ollut tarpeen asian selvittämiseksi. Vastoin hallinto-oikeuden kantaa suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole ollut ilmeisen tarpeetonta, eikä hallinto-oikeuden olisi tullut ratkaista asiaa toimittamatta suullista käsittelyä.

Asiassa on myös ilmennyt uusia tosiseikkoja, jotka tekevät suullisen käsittelyn toimittamisen välttämättömäksi. Valittaja on alkanut seurustella miehen kanssa ja asuu tämän poikaystävänsä kanssa, vaikka onkin virallisesti kirjoilla vastaanottokeskuksessa. Valittajan poikaystävä on valmis todistamaan parisuhteestaan valittajaan. Suullisen käsittelyn toimittaminen on välttämätöntä todistajan kuulemiseksi.

on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle HESETA:n vastaavan yhteisötyöntekijän 1.3.2018 päivätyn lausunnon.

, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 2.3.2018 taltionumero 994 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Asiassa on kansainvälisen suojelun osalta kysymys siitä, onko valittajalla seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Irakissa tai onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän homoseksuaalisuutensa vuoksi joutuisi siellä todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Hallinto-oikeuden ratkaisun vuoksi asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse siitä, edellyttääkö turvapaikanhakijan uskottavuuden arviointi suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan valituksen johdosta, jos seksuaaliseen suuntautumiseen vedotaan kansainvälisen suojelun perusteena ensi kerran vasta uusintahakemuksen yhteydessä.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä pykälässä säädetään.

Pykälän 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Pykälän 4 momentin mukaan yhteiskunnallisen ryhmän yhteisenä ominaisuutena voi olla myös seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kuitenkaan vainon syitä arvioitaessa voi merkitä rikollisena pidettäviä tekoja. Yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumista tai tällaisen ryhmän piirteitä määritettäessä on lisäksi otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja muut sukupuoleen liittyvät seikat.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 101 §:n mukaan hakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi, jos

1) perusteeksi ei ole esitetty 87 §:n 1 momentissa tai 88 §:n 1 momentissa mainittuja taikka muita sellaisia perusteita, jotka liittyvät palautuskieltoihin, tai esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia;

2) hakijan ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä:

—

c) tekemällä hakemuksensa vain viivyttääkseen tai estääkseen sellaisen jo tehdyn tai välittömästi odotettavissa olevan päätöksen täytäntöönpanoa, joka merkitsisi hänen poistamistaan maasta.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, päätöksen tehnyttä tai muuta viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

antamassa tuomiossa oli kyse siitä, oliko direktiiviä 2013/32 (ns. uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) tulkittava siten, että siinä sallitaan (–) menettely, jossa turvapaikka-asiaa käsittelevä oikeusviranomainen voi hylätä turvapaikanhakijan muutoksenhaun – turvapaikkahakemuksista vastaavan hallintoviranomaisen hylättyä hänen hakemuksensa perusteellisen tutkimuksen ja puhuttelun jälkeen – suoraan, kuulematta hakijaa uudestaan, mikäli kanne on ilmeisen perusteeton ja hallintoviranomaisen kielteinen päätös niin ollen väistämätön.

$121

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä 19.4.2016 A.N. v. Ranska (12956/15) oli kysymys senegalilaismiehen, joka oli vedonnut homoseksuaalisuudesta johtuvaan vainon vaaraan, palauttamisesta kotimaahansa. Ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi valituksen ilmeisen perusteettomana. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tosiseikkojen todentaminen asioissa on usein hankalaa. Ihmisoikeustuomioistuin lausui, että kansalliset viranomaiset pystyvät parhaiten arvioimaan valittajan kertomuksen uskottavuutta, jos viranomaisilla on ollut mahdollisuus nähdä ja kuulla häntä sekä arvioida hänen käyttäytymistään. Tältä osin ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että valittajaa oli kuultu suullisesti sekä ensimmäisessä asteessa että valitustuomioistuimessa (Cour nationale du droit d’asile), ja että hänen kertomustaan oli molemmissa suullisissa kuulemisissa pidetty epäluotettavana (tuomion kohta 43).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli muun ohella, missä tilanteissa turvapaikanhakijan uskottavuuden arviointi edellyttää suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan valituksen johdosta, jos hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty muun muassa sillä perusteella, ettei hakijan kertomusta homoseksuaalisuudestaan ole hyväksytty.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että seksuaalinen suuntautumien on ominaisuus, joka määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen perustella. Ymmärrys seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla vain henkilöllä itsellään. Henkilön oma kertomus on pääasiallinen ja usein myös ainoa näyttö arvioitaessa seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen uskottavuutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suullisessa käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin muun ohella valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan vaatima suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ollut ollut ilmeisen tarpeeton sillä tavoin kuin hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli muun ohella, missä tilanteissa turvapaikanhakijan uskottavuuden arviointi edellyttää suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa turvapaikanhakijan valituksen johdosta, jos seksuaaliseen suuntautumiseen vedotaan kansainvälisen suojelun perusteena ensi kerran vasta tuomioistuinvaiheessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle tai asian kiistämiselle turvapaikkapuhuttelussa ei tässä tapauksessa voinut antaa sellaista merkitystä, että pelkästään ne johtaisivat valittajan kertomuksen arvioimiseen epäluotettavaksi. Valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys valittajan seksuaalista suuntautumista koskevan näytön arvioinnista. Arvioitavaksi tuli muun ohella valittajan korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman kuva- ja videoaineiston hyväksyttävyys ja merkitys näyttönä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vapaan todistelun periaatteen ja valittajan menettelyllisten oikeuksien kannalta asiassa ei ollut mahdollista päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus voisi kokonaan kieltäytyä ottamasta vastaan valittajan oma-aloitteisesti esittämää aineistoa, jolla hän pyrki osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun.

Korkein hallinto-oikeus korosti, että esillä olevassa kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa oli kysymys valittajan seksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä laajemmin, eikä siitä, oliko hän mahdollisesti tehnyt yksittäisiä homoseksuaalisia tekoja. Esitetyn kaltaisella kuva- ja videoaineistolla ei voitu horjuttaa sitä arviota, joka perustui erityisesti valittajan itsensä eri vaiheissa, muun ohessa hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä, kertomaan. Valittajan esittämällä kuva- ja videoaineistolla ei ollut arvioinnissa merkitystä.

Valittaja on toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä vedonnut kansainvälisen suojelun perusteena seksuaaliseen suuntautumiseensa.

Kun kansainvälisen suojelun perusteena vedotaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen sekä siihen liittyvään vainon vaaraan, on arvioitava, onko valittaja osoittanut uskottavasti olevansa homoseksuaali. Seksuaalisen suuntautumisen merkitys kansainvälisen suojelun perusteena riippuu myös turvapaikanhakijan kotimaan olosuhteista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Irakia koskevan maatietouden vuoksi ei voida sulkea pois sitä, että valittajan mahdollinen seksuaalinen suuntautuminen aiheuttaisi hänelle ulkomaalaislain 6 luvussa määritellyn kansainvälisen suojelun tarpeen. Tämän vuoksi on merkitystä sillä, onko valittaja uskottavasti osoittanut olevansa homoseksuaali.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että turvapaikanhakijalta voidaan lähtökohtaisesti edellyttää, että hän esittää ensimmäistä kertaa kansainvälistä suojelua hakiessaan kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteet. Hakemuksen tueksi myöhemmin esitettäviä uusia perusteita ja niiden uskottavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Kuten hakemusvaiheessakin esitettyjen perusteiden osalta, pelkkä väitteen esittäminen ei ole riittävää, vaan väitteen tueksi on esitettävä omakohtaista selvitystä. Lisäksi on esitettävä asianmukainen syy sille, miksi jotain merkityksellistä seikkaa ei ollut nostettu esiin aikaisemmassa vaiheessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että henkilön oma kertomus on pääasiallinen ja usein myös ainoa selvitys arvioitaessa seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen uskottavuutta (KHO 2017:120 ja KHO 2017:148). Seksuaalisesta käyttäytymisestä voidaan esittää videotallenteita, mutta tällaisen selvityksen merkitys on yleensä vähäinen verrattuna siihen arvioon, joka perustuu henkilön itsensä asian käsittelyn eri vaiheissa kertomaan (KHO 2018:52).

Tässä tapauksessa valittaja on esittänyt perusteluja sille, miksi hän ei tuonut asiaa esille jo ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakiessaan. Valittaja on vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa täydentänyt kertomustaan ja ilmoittanut seurustelevansa miehen kanssa, joka on valmis todistamaan parisuhteestaan valittajaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle ei tässä tapauksessa voida antaa sellaista merkitystä, että pelkästään sen vuoksi valittajan kertomus voitaisiin arvioida epäluotettavaksi.

Valittaja on valituksessaan hallinto-oikeudelle pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista voidakseen kertoa homoseksuaalisuudestaan sekä homoseksuaalien oloista ja kohtelusta kotimaassaan Irakissa. Lisäksi valittaja on viitannut toimittamaansa videotallenteeseen, joka esittää hänen seksuaalista kanssakäymistään toisen miehen kanssa. Hallinto-oikeus on pitänyt sinänsä mahdollisena, että valittaja on ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä miesten kanssa. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan valittajan kertomus hänen väitetystä homoseksuaalisuudestaan on ollut erittäin suppea, pintapuolinen ja epäuskottava. Hallinto-oikeus ei myöskään ole hyväksynyt valittajan toimittamaa videotallennetta todisteeksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeus on pitänyt valittajan kertomusta tämän homoseksuaalisuudesta mahdollisena, joskin epäuskottavana. Nyt puheena olevassa asiassa suullisessa käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua. Henkilökohtaisen kuulemisen perusteella olisi voitu myös arvioida, mikä merkitys videotallenteella on selvityksenä asiassa. Tähän nähden valittajan henkilökohtaista uskottavuutta ei ole voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa.

Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan pyytämä suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun kysymys on suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ole sillä seikalla, että hakemus on katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut kieltäytyä käyttämästä selvityksenä valittajan toimittamaa videotallennetta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari, Anne Nenonen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Anna Mähönen.

Asiassa oli kyse uusintahakemuksesta, jossa uutena turvapaikkaperusteena oli esitetty, että valittaja oli kotimaassaan uhattuna homoseksuaalisuutensa takia. Maahanmuuttovirasto ei ollut uuden turvapaikkapuhuttelun jälkeen tekemällään päätöksellä antanut valittajalle turvapaikkaa eikä oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli katsonut valittajan hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi, koska tämän esittämät väitteet seksuaalisesta suuntautumisesta olivat selvästi epäuskottavia.

Valittaja oli valituksessaan hallinto-oikeudelle pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista voidakseen kertoa homoseksuaalisuudestaan sekä homoseksuaalien oloista ja kohtelusta kotimaassaan Irakissa. Lisäksi valittaja oli viitannut toimittamaansa videotallenteeseen, joka esitti hänen seksuaalista kanssakäymistään toisen miehen kanssa.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen suullista käsittelyä pitämättä. Hallinto-oikeus oli pitänyt sinänsä mahdollisena, että valittaja oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä miesten kanssa. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan valittajan kertomus tämän väitetystä homoseksuaalisuudesta oli ollut erittäin suppea, pintapuolinen ja epäuskottava. Hallinto-oikeus ei myöskään hyväksynyt valittajan toimittamaa videotallennetta todisteeksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli pitänyt valittajan kertomusta tämän homoseksuaalisuudesta mahdollisena, joskin epäuskottavana. Nyt puheena olevassa asiassa suullisessa käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua. Henkilökohtaisen kuulemisen perusteella olisi voitu myös arvioida, mikä merkitys videotallenteella on selvityksenä asiassa. Tähän nähden valittajan henkilökohtaista uskottavuutta ei ollut voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa.

Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan pyytämä suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä seikalla, että hakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut kieltäytyä käyttämästä selvityksenä valittajan toimittamaa videotallennetta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia oli palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 1 momentti, 87 b §, 88 § 1 momentti, 101 § ja 147 §

Hallintolainkäyttölaki 33 §, 37 § 1 momentti ja 38 § 1 momentti

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

Suullinen käsittely

Pääasia

Sovelletut oikeusohjeet

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Taina Hakkarainen. Esittelijä Riitta Vaartio.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

Valittaja

Merkitään

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

2. Sovellettavat säännökset

3. Oikeuskäytäntöä

Euroopan unionin tuomioistuin

Unionin tuomioistuimen asiassa C-348/16 Moussa Sacko

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

KHO 2017:120

KHO 2017:148

KHO 2018:52

4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

2.1 Ulkomaalaislaki

2.2 Hallintolainkäyttölaki