KHO:2019:118 – Extraordinärt ändringssökande

Arbetslöshetskassa B hade beslutat att återkräva till A under två års tid utan grund utbetalade inkomstrelaterade dagpenningar. Besvärsnämnden för utkomstskyddsärenden och försäkringsdomstolen avslog A:s besvär. Enligt försäkringsdomstolen hade arbetslöshetskassa B utan grund utbetalat inkomstrelaterad dagpenning åt A eftersom kassan inte haft information om att A under samma tid erhållit olycksfallspension och partiellt rehabiliteringsstöd. Försäkringsdomstolen ansåg att A hade gjort sig skyldig till svikligt förfarande då han hade låtit bli att informera kassan om de förmåner han erhöll. Förvaltningsdomstolen beaktade i sitt beslut också A:s tillstånd efter en medelsvår hjärnskada. Förvaltningsdomstolen jämkade inte återkravet med stöd av 11 kap. 10 § 1 och 2 mom. i lagen om utkomstskydd för arbetslösa.

I sin ansökan om återbrytande ansåg A att försäkringsdomstolen ex officio borde ha hållit muntlig förhandling i ärendet. A hade i försäkringsdomstolen motiverat avståendet från återkrav bland annat med att X hovrätt, innan försäkringsdomstolen gav sitt beslut, hade ansett att det inte visats att A uppsåtligen skulle ha vilselett arbetslöshetskassan att utan grund utbetala arbetslöshetsförmåner till A. Försäkringsdomstolen hade utan muntlig förhandling i ärendet kommit till ett annat slutresultat om A:s svikliga förfarande. A hade inget ombud i försäkringsdomstolen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att nationella domstolars motstridiga beslut enligt Europeiska människorättsdomstolens rättspraxis inte i sig strider mot människorättskonventionen eftersom det är fråga om ett oundvikligt drag i rättsordningen då denna består av flera olika domstolar. Människorättsdomstolen har å sin sida tagit ställning till om motstridiga beslut kränker rätten till en rättvis rättegång sådan den ska tolkas enligt konventionens ingress. I den i ingressen hänvisade rättsstatsprincipen (rule of law) ingår kravet på rättssäkerhet. Enligt människorättsdomstolens tolkning garanterar rättssäkerheten stabilitet i rättsliga situationer och allmänhetens tilltro till domstolarnas verksamhet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att det straffrättsliga ansvaret inte i samband med ärendet gällande återkrav hade någon rättslig betydelse. Om en förmån har utbetalats utan grund eller till ett för stort belopp ska den överbetalda förmånen återkrävas, ifall inte ett beslut om att avstå från återkrav har fattats i enlighet med de ovan nämnda bestämmelserna i lagen om utkomstskydd för arbetslösa, till exempel för att den grundlösa utbetalningen inte har berott på svikligt förfarande från förmånstagarens sida.

Med beaktande av de motstridiga slutresultaten i hovrättens dom och försäkringsdomstolen beslut i bedömningen av A:s uppsåt och att försäkringsdomstolen uttryckligen ansett att A hade gjorts sig skyldig till svikligt förfarande, ansåg högsta förvaltningsdomstolen att försäkringsdomstolen enligt människorättsdomstolens praxis borde ha bildat sin egen uppfattning och i en muntlig förhandling låtit A redogöra för sin personliga situation genom att framföra de bevis han ansåg behövliga samt övrig utredning. Med beaktande av ärendets natur, domskälen i försäkringsdomstolens beslut samt att ärendet objektivt sett hade en stor betydelse för A, borde försäkringsdomstolen ex officio med stöd av 37 § i förvaltningsprocesslagen ha hållit muntlig förhandling. Högsta förvaltningsdomstolen återbröt försäkringsdomstolens beslut och återförsände ärendet till försäkringsdomstolen för ny prövning och verkställande av muntlig förhandling. Omröstning 4 – 1.

Lagen om rättegång i försäkringsdomstolen 20 §

Förvaltningsprocesslagen 37 § 1 mom., 38 § 1 mom., 36 § 1 mom. 1 punkten och 2 mom.

Lagen om utkomstskydd för arbetslösa 11 kap. 10 § 1 och 2 mom.

Europeiska människorättsdomstolens domar (stor sammansättning) 6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugal, 20.11.2011 Nejdet Şahin och Perihan Şahinc v. Turkiet samt 11.7.2002 Göç v. Turkiet

Europeiska människorättsdomstolens domar 7.12.2010 Andersson v. Sverige, 8.2.2005 Miller v. Sverige och 12.11.2002 Salomonsson v. Sverige

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta och Antti Pekkala. Föredragande Riitta Hämäläinen.

Työttömyyskassa B oli päättänyt periä takaisin A:lta perusteettomasti maksettuja ansiopäivärahoja vajaan kahden vuoden ajalta. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus hylkäsivät A:n valituksen. Vakuutusoikeuden päätöksen perustelujen mukaan työttömyyskassa B oli maksanut A:lle aiheettomasti ansiopäivärahaa, koska kassalla ei ollut ollut tietoa A:lle samalle ajalle myönnetystä tapaturmaeläkkeestä sekä osakuntoutustuesta. Vakuutusoikeus katsoi saadun selvityksen perusteella, että A oli menetellyt vilpillisesti jättäessään ilmoittamatta kassalle saamistaan etuuksista. Vakuutusoikeus otti asiassa huomioon myös A:n keskivaikean aivovamman jälkitilan. Vakuutusoikeus ei kohtuullistanut työttömyysturvalain 11 luvun 10 §:n 1 ja 2 momentin perusteella takaisinperintää.

Purkuhakemuksessaan A katsoi, että vakuutusoikeuden olisi tullut viran puolesta toimittaa asiassa suullinen käsittely. Vakuutusoikeudessa A oli perustellut takaisinperinnästä luopumista muun ohella sillä perusteella, että ennen vakuutusoikeuden ratkaisua X:n hovioikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan erehdyttänyt työttömyyskassaa maksamaan perusteetonta työttömyysetuutta. Vakuutusoikeus oli ilman suullista käsittelyä päätynyt eri käsitykseen A:n vilpillisyydestä. A:lla ei ollut vakuutusoikeudessa avustajaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten erisuuntaiset ratkaisut eivät sinällään ole ihmisoikeussopimuksen vastaisia, koska kysymys on oikeusjärjestykseen väistämättä kuuluvasta piirteestä järjestelmän muodostuessa useista eri tuomioistuimista. Ihmisoikeustuomioistuin on toisaalta ottanut kantaa siihen, rikkovatko erisuuntaiset ratkaisut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sellaisena kuin tuota oikeutta on tulkittava sopimuksen johdannon valossa. Johdannossa tarkoitettuun oikeusvaltioperiaatteeseen (rule of law) sisältyy vaatimus oikeusvarmuudesta. Ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaan oikeusvarmuus takaa oikeudellisten tilanteiden vakautta sekä yleisön luottamusta tuomioistuinten toimintaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että takaisinperintäasiassa rikosoikeudellisella vastuulla ei ollut sinänsä oikeudellista merkitystä. Jos etuutta oli maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus oli perittävä takaisin, jollei takaisinperinnästä luovuttu työttömyysturvalain edellä mainittujen säännösten perusteella, joihin kuuluu muun ohella, että aiheeton maksaminen ei ollut johtunut saajan vilpillisestä menettelystä.

Kun otettiin huomioon hovioikeuden tuomion ja vakuutusoikeuden päätöksen erilaiset lopputulokset arvioitaessa A:n toiminnan tahallisuutta ja se, että vakuutusoikeus oli nimenomaisesti todennut A:n menetelleen vilpillisesti, korkein hallinto-oikeus katsoi, että vakuutusoikeuden olisi ollut tarpeen ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti muodostaa oma käsityksensä antamalla A:lle tilaisuus suullisessa käsittelyssä selvittää tarkemmin henkilökohtaista tilannettaan esittämällä tarpeelliseksi katsomaansa todistelua sekä mahdollista muuta selvitystä. Kun otettiin huomioon asian laatu, vakuutusoikeuden päätöksen perustelut sekä asian objektiivisesti arvioituna tärkeä merkitys A:lle, vakuutusoikeuden olisi tullut viran puolesta toimittaa suullinen käsittely hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla. Korkein hallinto-oikeus purki vakuutusoikeuden päätöksen ja palautti asian vakuutusoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi ja suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Äänestys 4 – 1

L oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa 20 §

Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti, 38 § 1 momentti, 63 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti

Työttömyysturvalaki 11 luku 10 § 1 ja 2 momentti

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomiot 6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali, 20.11.2011 Nejdet Şahin ja Perihan Şahinc v. Turkki sekä 11.7.2002 Göç v. Turkki

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 7.12.2010 Andersson v. Ruotsi, 8.2.2005 Miller v. Ruotsi ja 12.11.2002 Salomonsson v. Ruotsi

Päätös, jota purkuhakemus koskee

Vakuutusoikeus 27.3.2017 dnro 1813/2016/1624

Asian aikaisempi käsittely

oli 11.2.2015 tekemällään päätöksellä päättänyt periä takaisin A:lta aiheettomasti maksetun etuuden ajalta 29.7.2011 – 25.3.2013.

oli 3.3.2016 antamallaan päätöksellä (asianumero 3956/15/A) hylännyt A:n valituksen.

oli purettavaksi haetulla päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Vakuutusoikeus oli päätöksessään muun ohella todennut, että A:lle oli maksettu aiheettomasti ansiopäivärahaa ajalla 29.7.2011 – 25.3.2013 yhteensä 34 752,44 euroa bruttona. Etuuden liikamaksu johtui siitä, että työttömyyskassalla ei ollut tietoa A:lle samalle ajalle myönnetystä työttömyysetuuden maksamisen estävästä tapaturmavakuutuslain mukaisesta tapaturmaeläkkeestä sekä työeläkelaitoksen myöntämästä osakuntoutustuesta. A ei ollut ilmoittanut työttömyyskassalle saavansa edellä mainittuja etuuksia.

Vakuutusoikeus katsoi saadun selvityksen perusteella, että A oli menetellyt asiassa vilpillisesti jättäessään ilmoittamatta työttömyyskassalle saamistaan tapaturmavakuutuslain mukaisesta tapaturmaeläkkeestä sekä työeläkelaitoksen myöntämästä osakuntoutustuesta. Vakuutusoikeus otti asiassa huomioon myös A:lla todetun keskivaikean aivovamman jälkitilan. Vakuutusoikeus totesi näin ollen, että takaisinperintää ei voida kohtuullistaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus purkaa hakemuksen kohteena olevan vakuutusoikeuden päätöksen ja palauttaa asian vakuutusoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

A on lausunut vaatimustensa perusteluina muun ohella, että asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe A:n puutteellisen kuulemisen johdosta ja sen johdosta, että vakuutusoikeus ei ole toimittanut asiassa suullista käsittelyä.

Vakuutusoikeuden päätöksessä on katsottu, että A on menetellyt vilpillisesti jättämällä ilmoittamatta työttömyyskassalle saamistaan tapaturmavakuutuslain mukaisesta tapaturmaeläkkeestä ja työeläkelaitoksen myöntämästä osakuntoutustuesta. X:n hovioikeudessa on ollut puolestaan ratkaistavana se, onko A syyllistynyt asiassa petokseen. Hovioikeuden tuomion mukaan A:n menettelystä asiassa voidaan päätellä, että A:n tarkoituksena ei ole ollut antaa työttömyyskassalle tahallisesti vääriä tietoja tai jättää saamansa eläkkeen ja osakuntoutustuen vilpillisesti ilmoittamatta.

Vakuutusoikeus on siten suullista käsittelyä järjestämättä päätynyt eri lopputulokseen A:n tahallisuudesta kuin hovioikeus lainvoimaiseksi jääneessä tuomiossaan. Vakuutusoikeus ei ole selvittänyt asiaa riittävästi, kun se on ratkaissut saman kysymyksen eri tavoin kuin hovioikeus. Vakuutusoikeus on antanut päätöksensä hovioikeuden tuomion jälkeen. Vakuutusoikeudella on ollut käytettävissään päätöstä tehdessään hovioikeuden tuomio ja lääkärinlausunto A:n aivovammasta.

Hovioikeudella on ollut käytettävissään enemmän todistelua kuin vakuutusoikeudella. Vakuutusoikeus on ratkaissut asian hovioikeudesta poikkeavalla tavalla ja vähäisemmällä todistelulla. A:n oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole toteutunut vakuutusoikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus purkaa A:n hakemuksesta vakuutusoikeuden päätöksen 27.3.2017 (dnro 1813/2016/1624) ja palauttaa asian vakuutusoikeudelle asian uutta käsittelyä ja suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Perustelut

Asiassa on A:n tekemän purkuhakemuksen perusteella ratkaistavana, onko vakuutusoikeus menetellyt lainvastaisesti ratkaistessaan asian toimittamatta suullista käsittelyä.

Purkuhakemuksessaan A on kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusoikeus on päätöksensä perusteluissa arvioinut A:n toimineen vilpillisesti, vaikka vakuutusoikeudelle toimitetusta hovioikeuden aikaisemmasta tuomiosta on käynyt ilmi, että hovioikeus ei ole pitänyt A:n toimintaa tahallisena rikosoikeudellisesti arvioituna.

Koska vakuutusoikeudessa ei ole esitetty hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta, asiassa on siten kysymys niistä edellytyksistä, jolloin tuomioistuimen tulee hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin perusteella omasta aloitteestaan toimittaa suullinen käsittely asian selvittämiseksi.

21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

1 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei erikseen toisin säädetä.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 14 §:n mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus pyytää suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa. Mitä hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta yksityisen asianosaisen pyynnöstä hallinto-oikeudessa, koskee suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöksen purkamiseen sovelletaan tällöin muutoin, mitä päätöksen purkamisesta säädetään hallintolainkäyttölaissa. Pykälän 2 momentin mukaan muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.

37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asian-osaisia, 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

11 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan, jos työttömyysetuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin. Pykälän 2 momentin mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä työttömyysetuuden aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

(HE 217/1995 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 37 §:n kohdalla todettu muun ohella seuraavaa:

Pykäläehdotus sisältää säännöksen siitä, että valitusviranomainen toimittaa suullisen käsittelyn tarvittaessa. Tämän menettelyn tavoitteena on asian selvittäminen, joten suullinen käsittely tulisi järjestää, kun siitä arvioidaan olevan hyötyä selvittämisen kannalta tai kun asian ratkaisemista voidaan jouduttaa toimittamalla suullinen käsittely. Ehdotettu säännös ei nimenomaisella tavalla velvoittaisi toimittamaan suullista käsittelyä. Valitusviranomaisen asiana olisi harkita, järjestetäänkö suullinen käsittely. Valitusviranomainen ei olisi 37 §:n soveltamisessa sidottu asianosaisen tai muun prosessiin osallisen pyyntöön. Harkinnassa otettaisiin huomioon, kuinka suuri todennäköisyys on, että suullisesta käsittelystä on hyötyä asian selvittämiselle.

Valitusviranomaisen harkintamahdollisuus ei toisaalta merkitsisi, että valitusviranomainen saisi vapaasti päättää suullisen käsittelyn toimittamisesta. Pykäläehdotusta ei ole muotoiltu siten, että valitusviranomainen voi toimittaa suullisen käsittelyn, vaan että suullinen käsittely toimitetaan tarvittaessa. Säännösehdotuksen tavoitteena on, että suullinen käsittely toimitettaisiin aina, kun se on menettelyn kannalta kokonaisuutena ottaen hyödyllistä.

Säännösehdotuksen lähtökohtana on, että hallintolainkäyttömenettely on kirjallista. Vaatimukset menettelyn nopeudesta, halpuudesta ja yksinkertaisuudesta sekä siitä, että yksityinen voisi henkilökohtaisesti hoitaa asiansa, puoltavat suullisen käsittelyn tarpeen erillistä harkintaa ja huomion kiinnittämistä myös asianosaisen mielipiteeseen asiasta.

Suullinen käsittely saattaa olla tarpeen esimerkiksi todistajien, asiantuntijoiden ja asiassa aikaisemmin päätöksen tehneen viranomaisen edustajan kuulemiseen tosiseikoista. Se voi olla tarpeen myös asianosaisten vaatimusten selventämiseksi. Suullinen käsittely, jossa voidaan esittää kysymyksiä välittömästi, on usein joustava ja nopea tapa selvittää asiaan liittyvät tosiseikat.

A on vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen purkamista sillä perusteella, että asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa ei ole viran puolesta toimitettu suullista käsittelyä eikä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate ole siten toteutunut.

A on vakuutusoikeudessa ja asian aiemmissa vaiheissa vaatinut, että ansiopäivärahan takaisinperinnästä luovutaan kokonaan. A on vakuutusoikeudessa perustellut vaatimustaan sillä, että hovioikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että hän olisi tahallaan erehdyttänyt työttömyyskassaa maksamaan perusteetonta työttömyysetuutta.

A on esiintynyt vakuutusoikeudessa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa. Hän ei ole tuolloin vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaisesti. Asiassa on siten kysymys siitä, olisiko vakuutusoikeuden tullut ilman A:n pyyntöä viran puolesta toimittaa suullinen käsittely hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla. Mainitun momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Lain esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan suullinen käsittely tulisi järjestää, kun siitä arvioidaan olevan hyötyä selvittämisen kannalta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi suullisesti ainakin yhdessä oikeusasteessa. Sanottu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton. Suullisen käsittelyn toimittamisesta on mahdollista poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa asianosainen on nimenomaisesti tai hiljaisesti luopunut esittämästä suullisen käsittelyn toimittamista koskevaa pyyntöä (esimerkiksi tapaus

, tuomio 12.11.2002, kohta 34).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen, jos olosuhteet edellyttävät, että tuomioistuin muodostaa oman käsityksensä jutun osapuolista antamalla heille tilaisuuden selittää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 6.11.2018

, kohta 191; suuren jaoston tuomio 11.7.2002

, kohta 51; tuomio 8.2.2005

, kohta 34 ja tuomio 7.12.2010

, kohta 57).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä on katsottu, että kansallisten tuomioistuinten erisuuntaiset ratkaisut eivät sinällään ole ihmisoikeussopimuksen vastaisia, koska kysymys on oikeusjärjestykseen väistämättä kuuluvasta piirteestä järjestelmän muodostuessa useista eri tuomioistuimista. Tämä päätelmä on todettu esimerkiksi tuomiossa 8.6.1976

(tuomion kohta 103) ja suuren jaoston tuomiossa 20.11.2011

(tuomion kohta 50).

Ihmisoikeustuomioistuin on toisaalta ottanut kantaa myös siihen, rikkovatko erisuuntaiset ratkaisut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sellaisena kuin tuota oikeutta on tulkittava sopimuksen johdannon valossa (edellä mainitun suuren jaoston tuomion kohta 52 ja siinä mainittu ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö). Johdannon mukaan oikeusvaltioperiaate (rule of law) on osa jäsenvaltioiden yhteistä perintöä. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeusvaltioperiaatteeseen sisältyy vaatimus oikeusvarmuudesta, joka takaa oikeudellisten tilanteiden vakautta sekä yleisön luottamusta tuomioistuinten toimintaan (edellä mainitun suuren jaoston tuomion kohdat 56 ja 57 ja niissä mainittu aikaisempi ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö).

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X:n hovioikeus on 29.6.2015 antamallaan tuomiolla hylännyt A:ta vastaan nostetun syytteen petoksesta. Hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan erehdyttänyt työttömyyskassaa maksamaan hänelle perusteetonta työttömyysetuutta. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu A:ta itseään ja kahta hänen nimeämäänsä todistajaa, jotka ovat työskennelleet työ- ja elinkeinotoimistossa.

Vakuutusoikeus on hovioikeuden tuomion jälkeen antamassaan päätöksessä katsonut, ettei takaisinperintää voida kohtuullistaa, koska saadun selvityksen perusteella A on menetellyt asiassa vilpillisesti jättäessään ilmoittamatta työttömyyskassalle saamistaan tapaturmavakuutuslain mukaisesta tapaturmaeläkkeestä sekä työeläkelaitoksen myöntämästä osakuntoutustuesta. Lisäksi vakuutusoikeus on päätöksensä perusteluissa todennut ottaneensa huomioon A:lla todetun keskivaikean aivovamman jälkitilan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että takaisinperintäasiassa rikosoikeudellisella vastuulla ei sinänsä ole oikeudellista merkitystä. Jos työttömyysetuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin, jollei työttömyysturvalain 11 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan takaisinperinnästä luovuta joko kokonaan tai osittain, mikäli tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä työttömyysetuuden aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

Kun kuitenkin otetaan huomioon hovioikeuden tuomion ja vakuutusoikeuden päätöksen erilaiset lopputulokset arvioitaessa A:n toiminnan tahallisuutta ja se, että vakuutusoikeus on nimenomaisesti todennut A:n menetelleen asiassa vilpillisesti, korkein hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusoikeuden olisi ollut tarpeen muodostaa oma käsityksensä antamalla A:lle tilaisuus suullisessa käsittelyssä selvittää tarkemmin henkilökohtaista tilannettaan esittämällä asiasta tarpeelliseksi katsomaansa todistelua sekä mahdollista muuta selvitystä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja vakuutusoikeuden päätöksen perustelut sekä asian objektiivisesta näkökulmasta arvioiden tärkeä merkitys A:lle, vakuutusoikeuden olisi tullut viran puolesta toimittaa suullinen käsittely hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla. Näin ollen asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu menettelyvirhe, joka on olennaisesti voinut vaikuttaa vakuutusoikeuden päätökseen ja jonka vuoksi hakemuksessa tarkoitettu päätös on purettava.

Edellä esitetty huomioon ottaen ja kun vielä otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentti, vakuutusoikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava vakuutusoikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Outi Suvirannan äänestyslausunto:

Työttömyysturvalain 11 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan, jos työttömyysetuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin. Pykälän 2 momentin mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä työttömyysetuuden aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset.

Vakuutusoikeuden päätöksen purkamista vaaditaan siitä syystä, että vakuutusoikeus on, asiaa enempää selvittämättä ja suullista käsittelyä järjestämättä, päätöksessään katsonut, että A on toiminut vilpillisesti, vaikka X:n hovioikeus oli samaan asiaan liittyneessä petosoikeudenkäynnissä suullisen pääkäsittelyn järjestettyään todennut, että A:n tarkoituksena ei ole ollut antaa työttömyyskassalle tahallisesti vääriä tietoja tai vilpillisesti jättää ilmoittamatta saamaansa eläkettä. Purkuhakemuksessa katsotaan, että vakuutusoikeus on ratkaissut asian hovioikeuden ratkaisusta poikkeavalla tavalla ja vähäisemmällä todistelulla ja että sen tästä syystä olisi tullut toimittaa suullinen käsittely.

Totean, että asiaa vakuutusoikeudessa käsiteltäessä on ollut selvää, että A:lle on maksettu puolentoista vuoden ajan aiheettomasti merkittävän suuruista ansiopäivärahaa samaan aikaan kun hän on saanut myös tapaturmaeläkettä ja osakuntoutustukea. Totean edelleen, että hovioikeuden rikosoikeudellista tahallisuutta koskevassa arvioinnissa on kysymys eri asiasta kuin työttömyysturvalain 11 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa toiminnan vilpillisyyttä koskevassa arvioinnissa.

Työttömyysturvalain 11 luvun 10 §:n mukaan pääsääntönä on, että aiheetta maksettu etuus peritään takaisin. Pykälän toisessa momentissa säädetään mahdollisuudesta kohtuusperustein luopua takaisinperinnästä, jos momentin mukaiset edellytykset täyttyvät.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

Vakuutusoikeudella on ollut käytettävissään hovioikeuden tuomio 29.6.2015. Katson, ettei vakuutusoikeus ole menetellyt virheellisesti ratkaistessaan asian toimittamatta suullista käsittelyä. Suullisen käsittelyn toimittaminen olisi ollut ilmeisen tarpeetonta, eikä siitä olisi ollut hyötyä asian selvittämisen kannalta. Siinäkin tapauksessa, että suullista käsittelyä pidettäisiin asiassa hyödyllisenä, katson, että suullisessa käsittelyssä ei olisi ollut saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Katson edelleen, ettei vakuutusoikeuden päätös myöskään loukkaa yksityisen oikeutta.

Työttömyyskassa B

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta

Vakuutusoikeus

Vakuutusoikeuden soveltamat oikeusohjeet

A

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto

Perustuslain

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain

Hallintolainkäyttölain

Työttömyysturvalain

Hallintolainkäyttölain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen

Oikeudellinen arviointi

Salomonsson v. Ruotsi

Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugali

Göç v. Turkki

Miller v. Ruotsi

Andersson v. Ruotsi

Engel v. Alankomaat

Nejdet Şahin ja Perihan Şahinc v. Turkki