KHO:2019:153 – Felparkeringsavgift

En person provkörde ett fordon som var till salu. Fordonets provnummerskyltar hade beviljats ett företag. Företaget som idkade bilförsäljning kunde inte åläggas att betala felparkeringsavgiften.

Finlands grundlag 2 § 3 mom. och 80 § 1 mom.

Lagen om parkeringsövervakning 1 § 1 mom., 9 § 1 och 2 mom.

Fordonslagen 66 f §

Statsrådets förordning om registrering av fordon 32 § 1 och 3 mom.

Se även HFD 2014:104 och HFD 2014:164

Myynnissä ollutta ajoneuvoa oli yhtiölle myönnetyin koenumerokilvin kuljettanut henkilö, jolla ajoneuvo oli ollut koeajossa. Ajoneuvojen myyntiä harjoittavaa yhtiötä ei voitu velvoittaa maksamaan pysäköintivirhemaksua.

Suomen perustuslaki 2 § 3 momentti ja 80 § 1 momentti

Pysäköinninvalvonnasta annettu laki 1 § 1 momentti, 9 § 1 ja 2 momentti

Ajoneuvolaki 66 f §

Ajoneuvojen rekisteröinnistä annettu valtioneuvoston asetus 32 § 1 ja 3 momentti

Ks. myös KHO 2014:104 ja KHO 2014:164

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.9.2018 nro 18/0551/3

Asian aikaisempi käsittely

on 15.2.2018 tekemällään päätöksellä hylännyt A Oy:n tekemän oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, joka oli määrätty koenumerokilvin B-231 varustetulle ajoneuvolle 25.1.2018 kello 10.44 Tampereella Postikatu 18:n kohdalla. Ajoneuvon pysäköinnissä ei ollut noudatettu pysäköinti kielletty -liikennemerkkiä ja ajoneuvo oli pysäköity ilman pysäköintitunnusta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään A Oy:n valituksesta kumonnut pysäköinninvalvojan päätöksen ja pysäköintivirhemaksun maksuunpanon.

Vaatimuksen enemmälti hyläten hallinto-oikeus on velvoittanut Tampereen kaupungin suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 200 euroa lain mukaisine korkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeudelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että A Oy olisi ollut tarkastushetkellä kysymyksessä olevan ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Pysäköinninvalvonnasta annetussa laissa ei säädetä, että pysäköintivirhemaksusta olisi vastuussa myös se, jonka koenumerokilvillä ajoneuvoa on käytetty liikenteessä. Laissa ei ole myöskään säädetty, että koenumerotodistuksen haltijaan sovellettaisiin, mitä ajoneuvon omistajasta tai haltijasta säädetään. Koska A Oy:n ei ole osoitettu olevan kysymyksessä olevan ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija, se ei ole vastuussa ajoneuvon kuljettajan mahdollisesti tekemästä pysäköintivirheestä.

Kun valitus hyväksytään ja oikeudenkäynti on johtunut viranomaisen virheestä, olisi kohtuutonta, jos A Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Yhtiö on vaatinut korvaamaan oikeudenkäynnin vuoksi tekemänsä työn 750 eurolla. Hallinto-oikeus on asian laatuun ja laajuuteen nähden arvioinut kohtuulliseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista päätöslauselmasta ilmenevän määrän. Oikeudenkäyntimaksua ei korvata, koska valituksen käsittelystä ei tässä tapauksessa peritä maksua.

Perusteluissa mainitut

Suomen perustuslaki 2 § 3 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tampereen kaupungin pysäköinninvalvoja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja vahvistetaan, että A Oy on vastuussa koenumerokilvillä B-231 varustetulle ajoneuvolle 25.1.2018 määrätyn pysäköintivirhemaksun suorittamisesta. A Oy:lle ei tule myöskään määrätä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Pysäköinninvalvoja on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 9 §:n mukainen vastuu pysäköintivirhemaksusta on epäselvä siltä osin kuin kysymys on koenumerokilpien haltijan asemasta suhteessa ajoneuvon rekisteriin merkityn ajoneuvon haltijan tai omistajan asemaan. Ratkaisussa KHO 2014:104 oli arvioitavana, mikä on riittävä selvitys ajoneuvon kuljettajasta suhteessa pysäköintivirhemaksusta vastuussa olevaan. Mainitusta ratkaisusta ilmenevät periaatteet koskevat myös esillä olevaa tapausta.

Jos hallinto-oikeuden kanta jää voimaan, koenumerokilven haltija pystyy vapautumaan määrätystä pysäköintivirhemaksusta, vaikka hän ei esitä mitään selvitystä siitä, kuka ajoneuvoa on pysäköintivirhemaksun määräämishetkellä kuljettanut. A Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, että pysäköintivirhemaksun määräämishetkellä kysymyksessä oleva ajoneuvo olisi ollut koeajossa. Yhtiö ei ole myöskään esittänyt selvitystä ajoneuvon kuljettajasta. Asiassa ei ole osoitettu A Oy:n hallinnoimin koenumerokilvin käytetyn ajoneuvon olleen muun kuin yhtiön edustajan käytössä.

A Oy on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että valitus hylätään ja että Tampereen kaupunki velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Yhtiö on selityksensä perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisu on perustunut siihen, että maksun osoittaminen yhtiön maksettavaksi ei perustu lakiin. Korkeimman hallinto-oikeuden asia ei ole täydentää lakia, kuten kaupunki nyt vaatii.

Ajoneuvossa on ollut normaalit rekisterikilvet koekilpien alla. Pysäköinninvalvojan olisi tullut kohdistaa menettely kysymyksessä olevan ajoneuvon omistajaan tai haltijaan, joka selviää ajoneuvon rekisterikilpien perusteella.

Pysäköinninvalvoja ei ole missään vaiheessa pyytänyt yhtiöltä selvitystä.

on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pysäköintivirhemaksua koskevan tulosteen kääntöpuolella olevassa ohjeessa on ilmoitettu, että oikaisuvaatimukseen on liitettävä asiakirjat, joihin vaatimuksessa vedotaan. Yhtiön voidaan katsoa olleen tietoinen velvollisuudestaan toimittaa selvitystä asian käsittelyä varten. Ajoneuvoa on tosiasiallisesti käytetty tieliikenteessä varustettuna rekisterikilpien päälle kiinnitetyin koenumerokilvin. Tampereen kaupunkia ei ole velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikuluja.

on 11.2.2019 saapuneessa kirjoituksessa ilmoittanut, että pysäköinninvalvoja on palauttanut yhtiölle yhtiön maksaman pysäköintivirhemaksun. Pysäköinninvalvoja on näin myöntänyt maksun perusteettomuuden eikä pysäköinninvalvojalla ole enää oikeussuojan tarvetta asiassa.

on lausumanaan ilmoittanut, että pysäköintivirhemaksu on palautettu yhtiölle epähuomiossa hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, vaikka asiassa on haettu muutosta. Perusteet pysäköintivirhemaksun määräämiselle ovat edelleen voimassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on muun ohella säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.

(727/2011) 1 §:n 1 momentin mukaan pysäköintivirheestä saadaan määrätä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tieliikennelain (267/1981) tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan pysäköintivirhemaksu on pysäköintivirheen tehneen kuljettajan suoritettava.

Pykälän 2 momentin mukaan pysäköintivirheen johdosta määrätystä pysäköintivirhemaksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Ajoneuvon omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä.

66 f §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto (nykyisin Liikenne- ja viestintävirasto) voi antaa ajoneuvoja valmistavalle, myyvälle, varustavalle tai korjaavalle taikka kuljetustoimintaa harjoittavalle tai ajoneuvoihin kohdistuvaa tutkimustoimintaa harjoittavalle liikkeelle, laitokselle tai muulle yhteisölle enintään vuoden voimassa olevan koenumerotodistuksen. Todistus oikeuttaa Suomessa ensirekisteröimättömän tai liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon rajoitettuun tilapäiseen käyttöön koenumerokilvin liikenteessä ja muualla.

32 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvolain 66 f §:ssä tarkoitettua koenumerotodistusta haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta. Koenumerotodistuksen antamisen edellytyksenä on, että koenumerokilpien käyttöä varten on voimassa oleva liikennevakuutus.

Pykälän 3 momentin mukaan koenumerotodistuksen saanut saa käyttää ajoneuvoa koenumerokilvin liikenteessä, kun on kysymyksessä todistuksen saajan harjoittamaan toimintaan välittömästi liittyvä:

1) ajoneuvon tai sen laitteiden tutkimukseen tai tuotekehittelyyn liittyvä koe;

2) ajoneuvon lyhytaikainen koeajo tai esittely myyntitarkoituksessa;

3) muu ajoneuvon valmistukseen, myyntiin, varustamiseen, korjaukseen tai katsastukseen välittömästi liittyvä siirto.

Asiassa on kysymys siitä, onko automyyntiä harjoittava A Oy velvollinen suorittamaan pysäköintivirhemaksun, joka on määrätty yhtiölle myönnetyin koenumerokilvin varustetun ajoneuvon oltua yhtiön asiakkaan koeajossa.

A Oy:lle myönnetyin koenumerokilvin B-231 varustettu ajoneuvo on ollut 25.1.2018 yhtiön ilmoituksen mukaan yhtiön asiakkaalla myyntitarkoituksessa koeajossa. Tämä tuntemattomaksi jäänyt asiakas on pysäköinyt ajoneuvon Tampereella Postikatu 18:n kohdalle noudattamatta paikalla ollutta pysäköintikieltoa. Pysäköinnintarkastaja on määrännyt ajoneuvolle pysäköintivirhemaksun.

Pysäköintivirhemaksu on pysäköintivirheen tehneen kuljettajan suoritettava. Myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on vastuussa pysäköintivirhemaksusta, ellei omistaja tai haltija voi saattaa todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ole ollut edellytyksiä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös oikeushenkilö voi olla vastuussa pysäköintivirhemaksusta. A Oy on ilmoittanut, että se ei ole ollut tarkastushetkellä kysymyksessä olevan ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija, mitä seikkaa pysäköinninvalvoja ei ole kiistänyt. Pysäköinninvalvonnasta annetun lain säännösten mukaan vastuussa pysäköintivirhemaksusta on ensisijaisesti ajoneuvon kuljettaja ja toissijaisesti ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija. A Oy ei siten lain säännösten perusteella ole vastuussa pysäköintivirhemaksusta sillä perusteella, että sille myönnetyin koenumerokilvin varustetulle ajoneuvolle on määrätty pysäköintivirhemaksu.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja sovellettu oikeusohje, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain

74 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Timo Räbinä ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Kari Nieminen.

Tampereen kaupungin pysäköinninvalvoja

Hallinto-oikeus

Pääasia

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Tuominen (eri mieltä), Jussi-Pekka Lajunen ja Katja Rytilahti. Esittelijä Katja Mäkilä (eri mieltä).

A Oy

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain

Ajoneuvolain

Ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun valtioneuvoston asetuksen

Kysymyksenasettelu ja saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

1. Valituksen hylkääminen

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa