KHO:2019:154 – Barnskydd

En i 43 § 1 mom. i barnskyddslagen avsedd tjänsteinnehavare hade fattat beslut om att A:s och B:s drygt ett år gamla barn C skulle omhändertas och placeras i vård utom hemmet i en situation där barnets föräldrar inte hade motsatt sig omhändertagandet. Ungefär ett år senare krävde A att omhändertagandet avslutas. Tjänsteinnehavaren avslog A:s ansökan.

I sina besvär till förvaltningsdomstolen begärde A muntlig förhandling för att själv höras om förutsättningarna för fortsatt omhändertagande. Förvaltningsdomstolen ansåg på de grunder som närmare framgår ur beslutet att en muntlig förhandling i ärendet var uppenbart onödig på det sätt som avses i 38 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen. Förvaltningsdomstolen avslog begäran om muntlig förhandling och avslog A:s ansökan.

Högsta förvaltningsdomstolen hade att på A:s besvär avgöra om förvaltningsdomstolen hade kunnat avgöra ärendet utan att hålla muntlig förhandling enligt A:s begäran.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förvaltningsdomstolens beslut i ett ärende som gäller avslutande av omhändertagande förutsätter en bedömning av ändringssökandens föräldraskap och personliga omständigheter. Det var därför frågan om ett sådant ärende som avses i Europeiska människorättsdomstolens dom Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugal, stycke 191, där ändringssökanden bör ges möjlighet att personligen muntligt för domstolen redogöra för sin situation. Med ytterligare beaktande av artikel 6 stycke 1 i Europeiska människorättskonventionen och det att ingen muntlig förhandling tidigare hade hållits i de ärenden som gällde omhändertagandet av A:s barn, kunde förvaltningsdomstolen inte avslå A:s begäran om muntlig förhandling. Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och ärendet återförsändes till förvaltningsdomstolen för muntlig förhandling och nytt avgörande.

Förvaltningsprocesslagen 38 § 1 mom.

Europeiska människorättskonventionen art. 6.1

Europeiska domstolen (stor sammansättning) dom 6.11.2018 Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugal, stycke 191

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Ari Wirén och Toomas Kotkas. Föredragande Katariina Flinkman.

Lastensuojelulain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranhaltija oli päättänyt ottaa A:n ja B:n runsaan vuoden ikäisen lapsen C:n huostaan ja sijoittaa hänet sijaishuoltoon tilanteessa, jossa lapsen huoltajat eivät olleet vastustaneet huostaanottoa. Tästä noin vuoden päästä A vaati, että huostassapito lopetetaan. Viranhaltija hylkäsi A:n hakemuksen.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle A pyysi suullista käsittelyä itsensä kuulemiseksi huostassapidon jatkamisen edellytyksistä. Hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevistä syistä, että suullisen käsittelyn toimittaminen oli hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Hallinto-oikeus hylkäsi pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja hylkäsi A:n valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n valituksesta ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut ratkaista valituksen järjestämättä A:n pyytämää suullista käsittelyä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että huostassapidon lopettamista koskevan asian ratkaiseminen hallinto-oikeudessa on edellyttänyt valittajan vanhemmuuden ja henkilökohtaisten olosuhteiden arvioimista. Kysymys oli siten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun

kohdassa 191 tarkoitetusta asiasta, jossa valittajalle tulisi antaa mahdollisuus itse kertoa suullisesti tuomioistuimelle henkilökohtaisesta tilanteestaan. Kun lisäksi otettiin huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta ja se, ettei A:n lapsen huostaanottoa koskevissa asioissa ollut aiemmin järjestetty suullista käsittelyä, hallinto-oikeus ei ollut voinut hylätä A:n pyyntöä suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio 6.11.2018 Ramos Nunes

de Carvalho e Sá v. Portugali 191 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 12.9.2018 nro 18/0430/2

Asian tausta

on 7.8.2015 päättänyt, että A:n ja B:nlapsi, 30.5.2014 syntynyt C, otetaan Oulun sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon D:n ja E:n sijaisperheeseen.

on hakemuksessaan 20.9.2016 vaatinut, että C:n huostassapito lopetetaan.

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 30.11.2017hylännyt A:n hakemuksen huostassapidon lopettamisesta ja todennut, että C:n sijaishuoltoa D:n ja E:n perheessä jatketaan.

Päätöksen keskeisten perustelujen mukaan A:n kodin olosuhteet eivät ole olennaisesti parantuneet tai olleet vakaat riittävän pitkään, jotta voitaisiin luottaa siihen, että hänen omat voimavaransa ja kykynsä huolehtia C:stä kokoaikaisesti riittävät. C:n huostassapidon lopettamista arvioitaessa huomio on erityisesti kiinnittynyt A:n psyykkiseen hyvinvointiin. Tällä hetkellä olennaista on C:n ja äidin välisen suhteen vahvistaminen säännöllisin kahdenkeskisin tapaamisin. C:n huostassapidon ja sijaishuollon lopettaminen vaurioittaisi C:lle sijaishuollon aikana kehittynyttä turvallisuudentunnetta ja hänelle rakentunutta tunne- ja kiintymyssuhdetta perhehoitajiin. Perhehoitajat pystyvät takaamaan C:lle hänen tarvitsemansa vakaan, turvallisen ja säännönmukaisen arjen, joka nähdään hänen kohdallaan erityisen tärkeänä varhaisvaiheen kokemusten jälkeen. Huostassapidon lopettaminen ei ole C:n edun mukaista.

on valittanut päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. A on vaatinut, että hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on hylännyt valittajan vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen palveluesimiehen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn osalta seuraavasti ja pääasian osalta selostanut soveltamansa oikeusohjeet sekä asiassa saamaansa selvitystä sekä johtopäätöksinään perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Valituksessa on pyydetty suullista käsittelyä A:n kuulemiseksi ja varattu mahdollisuus täydentää kirjallista todistelua ja henkilötodistelua myöhemmin. Teemaksi on ilmoitettu se, että huostaanoton jatkaminen on perusteeton. Valittaja ei myöhemminkään ole ilmoittanut muuta suullista todistelua.

Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi suullisen käsittelyn toimittamista on pyydetty ja asiakirjoista muutoin saatava selvitys äidin olosuhteista sekä äidin ja lapsen yhteydenpidosta, hallinto-oikeus katsoo suullisen käsittelyn toimittamisen ilmeisen tarpeettomaksi.

Pääasia

—

Asiassa saadun selvityksen mukaan äidin päihteidenkäytöstä ei ole valituksenalaista päätöstä tehtäessä ollut huolta. Äidin jaksaminen ja asioiden hoitamattomuus ovat kuitenkin olleet huolenaiheina vielä syksyllä 2017. Äiti on itse kertonut unettomuudestaan ja siitä, ettei hänellä ole voimavaroja kokopäiväiseen koulunkäyntiin. Äidille järjestetty jälkihuollon ohjaustyöskentely ei myöskään ole toteutunut kaikilta osin. Äidille on sovittu aloitettavan vuoden 2018 alkupuolella päihdearviotyöskentely, jossa on ollut myös tarkoitus selvittää hänen psyykkistä hyvinvointiaan.

Äiti on tavannut C:tä säännöllisesti, mutta tapaamiset ovat olleet päivätapaamisia ja tapaamisilla on ollut pääosin mukana myös muita henkilöitä. Äiti ei ole juurikaan vastannut yksin C:n huolenpidosta. Tämän vuoksi tapaamisia on ollut tarkoitus lisästä vähitellen ja myös niin, että C viettää aikaa äitinsä kanssa kahdestaan.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei äidin elämäntilanne ole valituksenalaista päätöstä tehtäessä vielä ollut niin vakiintunut, että C:n huostassapidon ja sijaishuollon tarve olisi poistunut. Huostassapidon lopettaminen olisi myös tuossa vaiheessa ollut lastensuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua. Huostassapidon jatkaminen on turvannut C:n tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon. Perusteita huostassapidon lopettamiselle ei valituksenalaista päätöstä tehtäessä siten ole ollut. Palveluesimiehen päätöstä ei ole valituksen johdosta kumottava.

Mikäli äidin olosuhteissa on äidin ja lapsen välisten tapaamisten lisäännyttyä ja muutoinkin tapahtunut muutoksia palveluesimiehen antaman päätöksen tekemisen jälkeen, viranhaltijan tulee lastensuojelulain 47 §:n mukaisesti arvioida huostassapidon jatkamisen edellytyksiä asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi

Lastensuojelulaki 4 § 2 momentti ja 47 § 1 ja 3 momentti

Hallintolainkäyttölaki 38 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimusten tueksi on uudistettu hallinto-oikeudelle esitetty ja lausuttu lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei järjestänyt valittajan pyytämää suullista käsittelyä asiassa, joka koski valittajan hakemusta huostassapidon lopettamisesta. Valittajan vanhemmuutta ja mahdollisuuksia vastata itse lapsensa hoidosta ei ole tosiasiallisesti selvitetty. Hallinto-oikeuden arvio on perustunut sijaishuollon kirjauksiin ja vanhentuneisiin tietoihin valittajan olosuhteista. Valittajan olosuhteet ja elämäntilanne ovat muuttuneet merkittävästi siitä, mitä ne olivat huostaanoton alkaessa.

Valittaja on osoittanut kykenevänsä päihteettömyyteen ja sitoutumaan tarjottuihin tukitoimiin. Hän on tavannut lasta säännöllisesti ja tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Valittajan ja lapsen välinen suhde on läheinen ja lämmin. Sosiaalitoimi on tuonut esiin huolta lähinnä valittajan koulutukseen ja ammatinvalintaan liittyvistä haasteista sekä hänen jaksamisestaan. Valittaja itse kokee jaksavansa hyvin ja elämäntilanteensa olevan kunnossa.

on antanut selityksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä. Selityksessä on uudistettu aiemmin esitetty, selvitetty valittajan ja lapsen ajankohtaista tilannetta ja todettu muun ohella seuraavaa:

Huostassapidon lakkaaminen ja lapsen palaaminen kotiin merkitsevät uutta suurta muutosta lapsen elämässä. Mitä useampia muutostilanteita lapsi kohtaa, sitä huonommin hän yleensä pystyy selviytymään niistä. Huostassapidon lopettamista on siitä syystä valmisteltava vähintään yhtä huolellisesti kuin huostaanottoa. Tällä hetkellä huostassapidon äkillinen lopettaminen olisi selvästi vastoin C:n etua.

ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

on vastaselityksessään uudistanut aikaisemmin lausumansa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ensimmäisenä ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut ratkaista valituksen huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa järjestämättä valittajan pyytämää hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitettua suullista käsittelyä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukainen oikeus suulliseen käsittelyyn merkitsee kahdessa oikeusasteessa käsiteltävissä asioissa sitä, että suullinen käsittely tulee lähtökohtaisesti toimittaa ainakin toisessa näistä oikeusasteista (esimerkiksi tuomio

, 13.3.2018, kohdat 36 ja 37 oikeuskäytäntöviittauksineen). Velvollisuus järjestää suullinen käsittely ei ole ehdoton, vaan riippuu olennaisesti kansallisessa tuomioistuimessa ratkaistavana olevan asian luonteesta (esimerkiksi tuomio

, 23.2.2017, kohta 163).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomion

6.11.2018 kohdan 191 alakohdassa (b) ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen muun ohella silloin, kun olosuhteet edellyttävät tuomioistuimen muodostavan oman käsityksensä jutun osapuolista antamalla heille tilaisuuden selittää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä.

C on otettu huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon 7.8.2015. A ei ollut lapsen ainoana huoltajana vastustanut huostaanottoa eikä siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista, joten päätöksen on tehnyt lastensuojelulain 43 §:n 1 momentin perusteella momentissa tarkoitettu viranhaltija. Huostaanoton perusteena on ollut valittajan puutteellinen kyky vastata lapsen ikätason mukaisista tarpeista, hoidosta ja kasvatuksesta. Viranhaltijan päätös on lainvoimainen. Valittaja on 20.9.2016 vaatinut, että huostassapito lopetetaan, ja viranhaltija on 30.11.2017 hylännyt hakemuksen.

Valittaja on hallinto-oikeudessa pyytänyt suullista käsittelyä itsensä kuulemiseksi huostassapidon jatkamisen edellytyksistä ja varannut mahdollisuuden täydentää kirjallista ja henkilötodistelua myöhemmin. Hallinto-oikeus on suullista käsittelyä koskevan pyynnön perusteluihin sekä asiakirjoista saatuun selvitykseen valittajan olosuhteista ja yhteydenpidosta lapseen viitaten hylännyt pyynnön hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin nojalla.

Valittaja on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt, että hallinto-oikeuden arvio huostassapidon jatkamisen edellytyksistä on perustunut puutteelliseen selvitykseen ja virheellisiin päätelmiin hänen olosuhteistaan ja vanhemmuudestaan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että huostassapidon lopettamista koskevan asian ratkaiseminen hallinto-oikeudessa on edellyttänyt valittajan vanhemmuuden ja henkilökohtaisten olosuhteiden arvioimista. Kysymys on siten ihmisoikeustuomioistuimen edellä mainitun ratkaisun

kohdassa 191 tarkoitetusta asiasta, jossa valittajalle tulisi antaa mahdollisuus itse kertoa suullisesti tuomioistuimelle henkilökohtaisesta tilanteestaan. Kun lisäksi otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta ja se, ettei valittajan lapsen huostaanottoa koskevissa asioissa ole aiemmin järjestetty suullista käsittelyä, ei hallinto-oikeus ole voinut mainitsemillaan perusteilla hylätä valittajan pyyntöä suullisen käsittelyn järjestämisestä.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle, jonka tulee järjestää asiassa suullinen käsittely.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava palkkio hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Ari Wirén ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Katariina Flinkman.

Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugali

Oulun kaupungin palveluesimies

A

Oulun sosiaali- ja terveystoimen sijaishuollon vs. palveluesimies

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Oulun sosiaali- ja terveystoimen sijaishuollon palveluesimies

D ja E ovat antaneet

B

Valittaja

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

2. Sovellettavat oikeusohjeet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Mirovni Inštitut v. Slovenia

De Tommaso v. Italia

Ramos Nunes De Carvalho e Sá v. Portugali,

3. Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi