KHO:2019:160 – Markanvändning och byggande

Stadsfullmäktige hade godkänt en delgeneralplan för vindkraft. Planen möjliggjorde bygge av sammanlagt nio vindkraftverk på områden anvisade för vindkraftverk (tv). Enligt de utredningar som gjorts var planeområdet i sin helhet inom vargrevirens kärnområde eller inom ett område som i högre grad än i medeltal användes av vargar. Inom en del av planeområdet och också till en del inom vindkraftverksområdet fanns därtill kända revirgränser för vargens boplatser.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att vargreviren och revirgränserna för kända vargboplatser enligt den utredning som erhållits var synnerligen omfattande till arealen. Enligt huvudregeln byter vargen årligen sin boplats. Ur det krav på att naturvärdena värnas, som ingår i kraven på en generalplans innehåll enligt 39 § 2 mom. 8 punkten i markanvändnings- och byggnadslagen, kunde man inte med beaktande av vargarnas omfattande revir och förökningsområden härleda att alla ändringar i markanvändningen, som till exempel byggande av vindkraft inom en del av vargreviret, skulle vara förbjudna. Vargen är en i habitatdirektivets bilaga 4 a avsedd art. Därför skulle enligt 197 § 1 mom. i markanvändnings- och byggnadslagen även beaktas att ett genomförande av planen inte får bryta mot förbudet i 49 § 1 mom. i naturvårdslagen att förstöra och försämra platser där individer av de djurarter som nämns i bilaga IV (a) till habitatdirektivet förökar sig och rastar.

Förbudet i naturvårdslagen att förstöra och försämra föröknings- och rastplatser kunde avse endast rätt begränsade områden. Bestämmelsen föranledde ingen skyldighet att skydda de i bestämmelsen avsedda djurarternas, i detta fall vargens, hela habitat. I bedömningen av om förbudet i 49 § 1 mom. i naturvårdslagen hade följts skulle de artspecifika definitionerna gällande föröknings- och rastplatser beaktas samt, att vindkraftverken kunde orsaka störningar inom ett vidare område än själva kraftverksbyggplatsen. Delgeneralplanens syfte och områdets särdrag som ett centralt revir- och delvis även förökningsområde för varg innebar att särskild uppmärksamhet borde ha fästs vid vilka konsekvenser generalplanens genomförande hade på de vargar som förekom på området. Detta borde ha beaktats i de utredningar och konsekvensbedömningar som låg till grund för planebeslutet.

Enligt den planebestämmelse i delgeneralplanen som gällde vindkraftverksområdet skulle vindkraftsbygget ske utanför vargens förökningstid 1.4.-31.8. I övrigt framgick det inte ur planehandlingarna hur konsekvenserna för vargen tagits i beaktande i planebeslutet till exempel avseende hur vindkraftverkens placering bestämts eller hur vägar och ellinjer dragits. I delgeneralplanen ingick inte heller anvisningar om begränsningar under vargens förökningstid gällande övriga sådana byggen som planen möjliggjorde, än vindkraftverken.

I de utredningar och konsekvensbedömningar som låg till grund för planebeslutet hade man ansett det möjligt att genomförandet av delgeneralplanen åtminstone på kort sikt på ett betydande sätt kunde försämra vargens habitat. Konsekvenserna efter byggskedet ansågs svårare att bedöma.

$c2

Stadsfullmäktiges beslut var lagstridigt på det sätt som avses i 90 § 2 mom. (1375/2007) i kommunallagen (365/1995).

Markanvändnings- och byggnadslagen 9 § (204/2015), 39 § 2 mom. 8 punkten, 77 a §, 77 b §, 137 §, 197 § 1 mom.

Markanvändnings- och byggnadsförordningen 1 § 1 mom.

Naturvårdslagen 3 §, 4 §, 49 § 1 mom.

Rådets direktiv 92/43/EEG om bevarande av livsmiljöer samt vilda djur och växter (habitatdirektivet) art. 12

Kommunallagen (365/1995) 90 § (1375/2007)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Pekka Aalto och Monica Gullans. Föredragande Petri Hellstén.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimaosayleiskaavan, joka mahdollisti yhteensä yhdeksän tuulivoimalan rakentamisen tuulivoimaloiden alueiksi (tv) osoitetuille alueille. Kaava-alue oli laadittujen selvitysten perusteella kokonaisuudessaan susien reviirin ydinaluetta tai susien keskimääräistä enemmän käyttämää aluetta. Osalla kaava-alueesta ja myös osalla tuulivoimaloiden alueista oli lisäksi susien tunnettuja pesäpaikkojen aluerajauksia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että susireviirit ja susien tunnettujen pesien aluerajaukset olivat saadun selvityksen perusteella pinta-alaltaan huomattavan laajoja. Sudet myös pääsääntöisesti vaihtoivat pesäpaikkaansa vuosittain. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaisesta luonnonarvojen vaalimista koskevasta yleiskaavan sisältövaatimuksesta ei susien elin- ja lisääntymisalueiden laajuus huomioon ottaen voitu katsoa seuraavan, että kaikki maankäytön muutokset, kuten esimerkiksi tuulivoimarakentaminen osalle susireviiriin kuuluvaa aluetta, olisivat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Koska susi oli luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, kaavaa hyväksyttäessä oli maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti tullut myös ottaa huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä koskevaa kieltoa rikota kaavan toteuttamisessa.

Luonnonsuojelulakiin perustuva lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto oli voinut koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä mainittu säännös siten velvoittanut suojelemaan siinä tarkoitettujen eläimien, kuten tässä tapauksessa suden, koko elinympäristöä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen kiellon noudattamisen arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn liittyvät lajikohtaiset erityispiirteet sekä se, että tuulivoimaloista saattoi aiheutua häiriöitä tuulivoimalan varsinaista rakennuspaikkaa laajemmalle alueelle. Osayleiskaavan tarkoituksesta ja alueen erityispiirteestä susien keskeisenä elin- ja osin myös lisääntymisalueena seurasi, että kaavaratkaisussa ja sen perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa oli tullut kiinnittää erityistä huomiota yleiskaavan toteuttamisesta alueella esiintyville susille aiheutuviin vaikutuksiin.

Osayleiskaavan tuulivoimaloiden aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan tuulivoimaloiden rakentaminen tuli ajoittaa susien lisääntymiskauden 1.4. – 31.8. ulkopuolelle. Kaava-aineistosta ei kuitenkaan muutoin käynyt ilmi, millä tavoin susiin kohdistuvat vaikutukset oli otettu kaavaratkaisussa huomioon esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen määrittelyssä tai tielinjausten ja sähkölinjojen toteutuksessa. Osayleiskaavassa ei myöskään ollut määrätty muiden kaavan mahdollistamien rakenteiden kuin tuulivoimaloiden rakentamista koskevista rajoituksista susien lisääntymiskaudella.

Kaavaratkaisun perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa oli pidetty mahdollisena, että osayleiskaavan toteuttamisella oli merkittävää, suden elinympäristöä heikentävää vaikutusta ainakin lyhyellä aikavälillä. Rakentamisvaiheen jälkeisten vaikutusten oli todettu olevan vaikeammin ennustettavia.

$14e

Kaupunginvaltuuston päätös oli kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa (1375/2007) tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § (204/2015), 39 § 2 momentti 8 kohta, 77 a §, 77 b §, 137 §, 197 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 3 §, 4 §, 49 § 1 momentti

Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artikla

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Kuntalaki 147 §

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 13.4.2018 nro 18/0074/1

Asian aikaisempi käsittely

on 12.12.2016 (§ 73) hyväksynyt Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näitä osin seuraavasti:

Tuulivoimahankkeen alue ja yleiskaavan tarkoitus

Murtomäen tuulivoimapuiston alue käsittää eteläisen osan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA-menettely) tutkitusta Piiparinmäen – Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen alueesta. Tuulivoimapuistohanketta on kehitetty huomioon ottaen YVA-menettelyssä saadut tulokset. YVA-hankealueen keskiosa (Lammaslamminkankaan alue) on jätetty pois jatkosuunnittelusta, ja hankealue on jakautunut kahteen osaan, joilla on etäisyyttä toisiinsa noin kymmenen kilometriä. Pohjoinen osa (Piiparinmäen alue) sijoittuu Pyhännän kunnan ja Kajaanin kaupungin alueille, ja eteläinen osa (Murtomäen alue) sijoittuu Vieremän kunnan ja Kajaanin kaupungin alueille. Hankkeen nimeksi on muutettu Piiparinmäen – Murtomäen tuulivoimapuistohanke.

$151

Kaavaselostuksen mukaan Murtomäen tuulivoimapuiston suunnittelualue sijaitsee noin 40 kilometrin etäisyydellä Kajaanin kaupungista lounaaseen ja on asumatonta pääosin metsätalouskäytössä olevaa aluetta. Aluetta käytetään myös metsästykseen ja marjastukseen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 32 neliökilometriä, josta sijoittuu Vieremän kunnan alueelle noin 23 neliökilometriä ja Kajaanin kaupungin alueelle noin 9 neliökilometriä. Suunniteltu tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, tuulivoimapuiston sähköasemista, sähköverkkoon liittymistä varten rakennettavasta 110 kV:n ilmajohdosta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä.

Suunnittelualue sijoittuu Kainuun ja Pohjois-Savon maakuntien alueelle. Alueella on kaavaa laadittaessa olleet voimassa Kainuun maakuntakaava ja Pohjois-Savon maakuntakaava. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan raja sijaitsee alueesta noin kolmen kilometrin etäisyydellä. Kaavaselostuksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ja Kainuun maakuntakaavassa ei ole käsitelty maa-alueille sijoittuvia tuulivoimaan liittyviä aluevarauksia. Suunnittelualueella ei ole voimassa yleis-, asema- tai ranta-asemakaavoja.

Pohjois-Savon maakuntakaavassa suunnittelualue sijoittuu osittain maakunnallisesti merkittävälle Hällämöharjun – Talaskankaan virkistys- ja matkailuvyöhykkeelle. Alue rajautuu Talaskankaan Natura-alueeseen (SL). Suunnittelualueen pohjoisosan poikki kulkee 110 kV:n sähkönsiirtolinja, ja alueen itäosan poikki on merkitty ohjeellinen moottorikelkkailureitti.

Kainuun maakuntakaavassa suunnittelualue on osoitettu kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Alue rajautuu Talaskankaan Natura-alueeseen (SL) ja ulottuu vähäiseltä osin Vuolijoen turvetuotannon erityisvyöhykkeelle (eo-tt). Ylikunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävä ohjeellinen moottorikelkkailureitti kulkee suunnittelualueen itäosan poikki.

$152

Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaava on vahvistettu 15.1.2014. Tuulivoimamaakuntakaavassa on esitetty potentiaalisena tuulivoima-alueena Rahustenaho (tv 28.800), joka käsittää osan Murtomäen tuulivoimapuiston Vieremän kunnan puoleisesta alueesta.

$153

Keskeiset sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (204/2015) 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä kaavan vaikutusten selvittämisestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön sekä kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa puheena olevan lain 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Mainittuihin lajeihin kuuluvat Suomessa muun muassa isolepakko, isoviiksisiippa, karhu, liito-orava, viitasammakko ja poronhoitoalueen ulkopuolella susi.

Ympäristöministeriön ohje 1/2017

Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittely perustuu ennen kaikkea kunkin eläinlajin biologiaan. Kun tätä määritelmää sovelletaan tiettyyn luonnossa olevaan lisääntymis- tai levähdyspaikkaan, sen rajat täytyy määritellä. Tässä raportissa rajaamisella tarkoitetaankin lisääntymis- tai levähdyspaikan määrittelyä maastossa. Koska kyseessä on kuitenkin lainsäädännöllinen termi, on määritelmissä huomioitava myös lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn liittyvät luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sisällöt sekä Euroopan unionin ja Suomen oikeuskäytännön mukaiset tulkinnat. Niiden lisäksi tässä raportissa on määritelmissä huomioitu luontodirektiivin tulkintaohjeessa (Guidance document on the strict protection of animal species of community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC) esitetyt perustelut ja lähtökohdat. Kyseinen tulkintaohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta korkein hallinto-oikeus on linjannut, että siinä esitetyt tulkinnat on syytä huomioida päätöksenteossa.

Lisääntymis- tai levähdyspaikan rajojen määrittelyn ensimmäinen edellytys on, että paikalle on olemassa suhteellisen yksiselitteinen määritelmä. Näin ei aina ole, varsinkaan levähdyspaikkojen suhteen, jolloin niiden rajojen määrittelyäkään ei näiltä osin voida nykytiedoilla tehdä. Tulkintaohjeessa (edellä mainittu Euroopan unionin tulkintaohje) tehdään myös jaottelu sen mukaan tulisiko lajeille käyttää laajaa vai suppeaa lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmää. Laaja määrittely soveltuu ennen kaikkea lajeille, joiden yksilöillä on pienet elinpiirit. Suppea määrittely on paikallaan lajeille, joiden yksilöillä on laaja elinpiiri. Se sopii useimmille nisäkkäille. Tällöin yksittäinen lisääntymis- tai levähdyspaikka kohdistuu tyypillisesti joko yhteen yksilöön tai muutaman yksilön joukkoon (esimerkiksi emo ja poikaset, susien ”perheryhmä”) taikka laajemmalta alueelta yhteen keräytyviin yksilöihin (esimerkiksi talvehtivat sammakkoeläimet, matelijat ja lepakot).

Tulkintaohjeessa esitetään, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikennys- ja hävityskielto tähtää nimenomaan paikkojen ekologisen toiminnallisuuden ylläpitämiseen. Ekologinen toimivuus toteutuu, kun lisääntymis- ja levähdyspaikat täyttävät kaikki lisääntymisen tai levähtämisen onnistumiseen tarvittavat ekologiset vaatimukset. Ekologisen toimivuuden edellytyksestä seuraavat muun muassa käytön säännöllisyyteen liittyvät periaatteet ja riittävien kulkuyhteyksien suojeleminen osana lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Ekologiseen toimivuuteen liittyy kuitenkin paljon muutakin eli potentiaalisesti kaikkien olennaisten resurssien saatavuuden ja olosuhteiden on oltava turvattua, jotta ekologinen toimivuus toteutuu. Lähtökohtana ekologisen toimivuuden arvioinnissa tulisi olla resurssien saatavuuteen perustuva tarkastelu, joka tehdään laji- ja tapauskohtaisesti.

Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaukset ovat tapauskohtaisia. Tapauskohtaisuus seuraa siitä, että luonnossa olosuhteiden alueellinen ja ajallinen vaihtelu on hyvin suurta niin erilaisten fyysisen ympäristön ominaisuuksien kuin biologisten vuorovaikutustenkin johdosta. Tämän vuoksi yleispäteviä pinta-aloja tai muita mittoja ei voida antaa. Usein rajausten tekemistä hankaloittaa tarkasteltavan lajin biologian puutteellinen tuntemus. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaukset ovat lajikohtaisia, eli rajauspäätöksiä ei voida perustella toisen lajin biologialla, sillä eri lajit todennäköisesti eroavat toisistaan usean ominaisuuden suhteen. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti olisi epävarmoissa tapauksissa perusteltua kieltää maankäytön muutokset lisääntymis- ja levähdyspaikoilla niin kauan, kun riittävää tietoa perusteltavissa olevan päätöksen tekemiseen ei ole.

Ympäristöministeriön ohjeessa on edelleen todettu, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyn lähtökohtana ovat elinkierron vaiheiden turvaamiseen liittyvät alueet, jotka valitaan ekologisin perustein. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen avulla voidaan siten turvata vain tietyt osat elinpiiriä tai elinympäristöä. Esimerkiksi ruokailualueet sisältyvät tulkintaohjeen mukaan näihin suojeltuihin alueisiin vain niiltä osin kuin ne ovat yhteneväisiä lisääntymis- tai levähdyspaikan kanssa.

$154

Suden lisääntymispaikka on pesä, vaikka pesäpaikat vaihtuvat lähes aina vuodesta toiseen. Pesät ovat myös levähdyspaikkoja, mutta muita levähdyspaikkoja ei voida niiden jatkuvan vaihtumisen tai hyvin vaikean löydettävyyden vuoksi määritellä.

Ympäristöministeriön ohjeessa on vielä todettu, että kannanarviointi pohjautuu petoyhdyshenkilöiden kirjaamaan havaintoaineistoon, GPS-lähettimin ja lumijälkiseurannoin kerättyyn aineistoon reviirien rajoista sekä DNA-analyyseihin. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sijaintien määrittely ja kuvaaminen on mahdollista lähettimellä varustettuja susia koskevien paikannusten perusteella. Rajaaminen on maastossa mahdollista paikalta löytyvien jälkien ja jätösten avulla.

Susien suojeluun liittyvä valitusperuste

Piiparinmäen – Murtomäen tuulipuistohankkeessa susien osalta tehdyissä selvityksissä ja vaikutusarvioinneissa on käsitelty koko tuulipuistohanketta, josta pohjoisen osan muodostaa Piiparinmäen tuulivoimapuisto ja eteläisen osan Murtomäen tuulivoimapuisto. Murtomäen tuulivoimapuiston yleiskaavojen lähtökohdat ja vaikutusarvioinnit on koottu pääasiassa Piiparinmäen – Lammaslamminkankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (jäljempänä YVA-selostus) ja sitä tukevista erillisselvityksistä sekä kaavoituksen yhteydessä laadituista täydennysselvityksistä, joita ovat muun muassa Luken suurpetotutkijan 16.4.2015 Piiparinmäen – Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohanketta varten laatima arvio hankkeen vaikutuksista susien elinympäristöön, Lukelta saatu kartta- ja selvitysaineisto ja Murtomäen yleiskaava-alueen luontoselvitys (Pöyry Finland Oy, 6.6.2016). Kaavaselostuksesta ja edellä mainituista selvityksistä ja arvioista käy ilmi muun muassa seuraavaa:

1. Yleistä alueen luonteesta, susien käyttäytymisestä ja levittäytymisreitistä idästä länteen

Suunnitellulla Murtomäen tuulivoimapuiston alueella on toteutettu laajoja metsänhakkuita, mikä vähentää alueen erämaisuutta. Murtomäen alue ympäristöineen on sopivaa susille, koska siellä on laajat rauhalliset alueet susien käytettävissä ilman ihmistoimintoja. Tavallisesti susireviirillä on havaittu olevan vähemmän rakennettua aluetta sekä harvempi tieverkosto kuin alueella, jossa susireviiriä ei ole. Susien on havaittu myös välttelevän rakennuksia ja teitä reviirin sisällä, mutta pieniä ja rauhallisia metsäautoteitä sudet käyttävät siirtyessään paikasta toiseen. Tällöin tuulivoimarakentamisen yhteydessä kunnostetuilla metsäautoteillä saattaa olla positiivinen vaikutus susiin. Susien on myös havaittu sopeutuvan ihmisen muokkaamiin (esimerkiksi hakkuualueet) ja pirstoutuneisiin ympäristöihin. Sudet käyttävätkin yleensä kaikkia käytössä olevia elinympäristöjä hyväkseen, kun ne liikkuvat reviirillä etsimässä saalista, saalistaessaan sekä vartioidessaan ja merkatessaan reviiriä.

Piiparinmäen ja Murtomäen tuulivoimapuistojen väliin jää noin 10 kilometriä leveä alue. Piiparinmäen pohjoispuolella noin 6,6 kilometrin etäisyydellä Piiparinmäen tuulivoimapuistosta ja 28 kilometrin etäisyydellä Murtomäen tuulivoimapuistosta sijaitsee Metsälamminkankaan tuulivoimapuistohanke. Piiparinmäen – Murtomäen tuulivoimapuistohanke sijoittuu susien reviirikeskusten perusteella tehdyn arvion mukaan idästä länteen suuntautuvalle susien levittäytymisreitin varrelle. Tutkimustiedon puutteen vuoksi susille ei voida määrittää vähimmäisetäisyyttä ekologisia yhteyksiä varten. Susien on havaittu liikkuvan väliaikaisesti myös voimakkaan ihmisvaikutuksen alueilla. Luontoselvityksen mukaan tämä ja tuulivoimapuistojen etäisyys toisistaan huomioon ottaen alueen tuulivoimahankkeiden toteutuessa leviämisväylien ei arvioida katkeavan, vaan susien levittäytyminen idästä länteen ja etelään on tehtyjen arvioiden mukaan edelleen mahdollista.

2. Susien reviirit sekä synnytys- ja siirtopesät hankealueella ja sen läheisyydessä sekä vaikutusarvioinnit

$156

$157

Luken suurpetoasiantuntijan laatimaan selvitykseen ja vaikutusarviointiin on liitetty kartta-aineisto, jossa on esitetty muun muassa pannoitettujen susien seurannan perusteella arvioidut reviirit ja niiden keskukset, aluerajaus tunnettujen pesäpaikkojen sijoittumiselle ja Piiparinmäen – Murtomäen tuulivoimapuistohankkeen sijoittuminen edellä mainittuihin nähden. Huomattavasti Piiparinmäen – Murtomäen tuulivoimapuistojen aluetta suurempi tunnettuja pesäpaikkoja koskeva aluerajaus sijoittuu vähäisessä määrin Kajaanin kaupungin puolella olevan Murtomäen tuulivoimapuiston eteläisen osan alueelle Piiparinmäen tuulivoimapuiston jäädessä kokonaan rajauksen ulkopuolelle.

$158

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulain mainitulla säännöksellä ei ole välitöntä oikeudellista vaikutusta valituksenalaisen yleiskaavan lainmukaisuuden arvioinnin kannalta. Alueen luontoarvojen osalta yleiskaavan lainmukaisuuden arviointi perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa säädettyyn luonnonarvojen vaalimista koskevaan yleiskaavan sisältövaatimukseen. Yleiskaavan luonnonarvojen vaalimista koskeva sisältövaatimus edellyttää kuitenkin, että osana luonnonarvojen vaalimista luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien pesintä- ja levähdyspaikkojen esiintyminen ja niiden laajuus yleiskaava-alueella otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä säädetyllä tavalla.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty hävittämis- ja heikentämiskielto on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 2 momentti huomioon ottaen voimassa myös Murtomäen tuulivoimapuistohanketta toteutettaessa, ja se on otettava huomioon rakennuslupamenettelyssä. Siltä osin kuin valittajat ovat vedonneet siihen, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa mainittujen lajien selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeva hävittämis- ja heikentämiskielto ulottuu varsinaista pesäpaikkaa laajemmalle ja on sellainen alue, joka tarjoaa lajille kaikki lisääntymisen onnistumisen vaatimat resurssit, hallinto-oikeus toteaa, että oikeuskäytännössä vakiintuneen tulkinnan mukaan mainitut kiellot voivat koskea vain verrattain suppeita alueita lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympärillä. Laajempaa aluetta vaativa suojelu toteutetaan luonnonsuojelulaissa luonnonsuojelualueista säädetyssä järjestyksessä.

$15a

Edellä mainitut Euroopan unionin tulkintaohje ja ympäristöministeriön ohje (1/2017) eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niistä saatava selvitys voidaan ottaa huomioon arvioitaessa valituksenalaisen yleiskaavan lainmukaisuutta. Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon susien reviireistä, käyttäytymisestä ja pesinnästä saatu selvitys sekä valituksenalaisen kaavaratkaisun perusteena olevat selvitykset ja arvioinnit, tunnettujen pesäpaikkojen alueen laajuus ja sen sijoittuminen vain vähäisessä määrin valituksenalaisen yleiskaavan alueelle sekä kaavamerkinnät ja -määräykset kokonaisuudessaan, hyväksytty yleiskaava täyttää riittävästi maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa ja 77 b §:ssä asetetut yleiskaavan sisältövaatimukset luonnonarvojen vaalimisesta ja tuulivoimarakentamisen ympäristöön sopeutumisesta.

Johtopäätös

Valituksenalainen yleiskaava perustuu valituksenalaiselta osin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:ssä säädetyllä tavalla riittäviin selvityksiin ja arviointeihin sekä täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa ja 77 b §:ssä säädetyt sisältövaatimukset. Syytä valtuuston päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei siten ole.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 32 § 1 momentti, 35 § 1 momentti ja

39 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin esittämiinsä vaatimuksiin sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös on luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämis- ja hävittämiskiellon sekä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentissa säädettyjen yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen. Hallinto-oikeus on soveltanut asiassa virheellisesti vanhentunutta luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia, joka on kumottu 1.7.2004. Voimassa oleva säännös koskee kaikkia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja riippumatta siitä, ovatko ne selvästi luonnossa havaittavia vai eivät.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin asettama kielto on otettava suoraan huomioon osayleiskaavaa laadittaessa. Kaava-asiakirjoista, asiantuntijalausunnoista ja Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kaavahankkeen aikana antamista lausunnoista käy selvästi ilmi, että kyseessä oleva osayleiskaava-alue on erityisen merkittävä suden esiintymis- ja lisääntymisalue. Luonnonvarakeskuksen 16.4.2015 antaman asiantuntijalausunnon mukaan tunnetut pesimäalueet osuvat juuri tälle suunnitellulle kaava-alueelle.

Osayleiskaavaa laadittaessa ei ole riittävällä tavalla selvitetty suden lisääntymispaikkoja ja tuulivoimapuiston rakentamisen vaikutuksia niihin. Myöskään elinympäristön pirstoutumisen vaikutuksia lajien välisiin vuorovaikutussuhteisiin ei ole selvitetty riittävästi.

Sudella on synnytyspesän lisäksi useita pentujen siirtopesiä. Suden onnistuneen lisääntymisen kannalta on keskeistä, että alue, jolla susilaumat ovat säännöllisesti lisääntyneet, säilyy lisääntymiselle suotuisana eli ihmistoiminta alueella on minimaalista ja satunnaista. Jos susi ei muuttuneista olosuhteista johtuen voi enää lisääntyä pysyvästi alueella, kysymys on vähintäänkin lisääntymispaikan heikentämisestä.

Tuulivoimaloiden, niitä yhdistävien maakaapeleiden, sähköasemien ja sähköverkkoon liittymistä varten rakennettavien 110 kV ilmajohtojen lisäksi alueelle joudutaan rakentamaan tiestöä, jota tulee pitää huoltoajoja varten ajokuntoisena ympäri vuoden. Toistuva liikehdintä alueella on merkittävä haitta suden esiintymiselle ja pesinnän aloitukselle. Tuulivoimapuistoalueen aiheuttama välttely todennäköisesti johtaa suden reviirin sijainnin ja painotuksen muuttumiseen susien muuttaessa pois kaava-alueelta ja sitä laajemmalta ihmistoiminnan haittavyöhykkeeltä. Koska tuulivoimapuistojen vaikutuksista suden esiintymiseen ja lisääntymiseen ei ole luotettavaa tutkimustietoa, hanketta ei voida toteuttaa suden esiintymisen ja lisääntymisen kannalta merkittäväksi todetulla alueella.

Vaikutusten arvioinnissa ei ole huomioitu yhteisvaikutuksia alueen muiden hankkeiden kanssa. Tuulivoima-, turvetuotanto- ja kaivoshankkeiden vaikutukset lähikylien alueella pirstovat susille sopivia elinalueita ja heikentävät merkittävästi susien lisääntymismahdollisuuksia.

Elinympäristön pirstoutuminen koskee myös luontoselvityksissä mainittua erittäin uhanalaista ahmaa, jonka esiintyminen alueella tunnetaan huonosti. Tuulivoimaan liittyvät toiminnat heikentävät merkittävästi ahman esiintymistä kaava-alueella. Myöskään suuren petolinnun rauhoitettujen vaihtopesien mahdollista sijoittumista kaava-alueelle tai välittömälle haittavyöhykkeelle ei ole selvitetty.

Kaavan vaikutuksia maisemaan ja Talaskankaan alueen matkailun kehittämiseen ei ole selvitetty riittävästi. Myöskään hankkeesta Talaskankaan Natura-alueelle aiheutuvia vaikutuksia ei ole selvitetty asianmukaisesti.

on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympärillä. Laajempaa aluetta edellyttävä suojelu toteutetaan luonnonsuojelulaissa luonnonsuojelualueista säädetyssä järjestyksessä.

Susilaumojen reviirikeskusten eniten käytettyjen alueiden painopiste on kaava-alueen eteläpuolella Vieremän kunnan alueella. Yleiskaavassa osoitetut voimalapaikat ovat merkitykseltään vähäisiä suhteessa reviirikeskusten eniten käytettyjen alueiden laajuuteen ja sijaintiin. Kaava-alueelle tuleva huoltotieyhteys on osoitettu reviirikeskuksien eniten käytettyihin alueisiin nähden vastakkaisesta suunnasta alueen pohjoispuolitse.

ja

ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan osittain ja tutkii asian siltä osin kuin kyse on valitusperusteesta, joka liittyy suden esiintymiseen tuulivoimaosayleiskaavan alueella ja tämän seikan merkitykseen kaavapäätöksen lainmukaisuuden kannalta.

Valitus hyväksytään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja Kajaanin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan.

2. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten muilta osin anna ratkaisua valitukseen.

Perustelut

Yleiskaavan sisältövaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä. Pykälän 2 momentin 8 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun ohella luonnonarvojen vaaliminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädetään rakennusluvan erityisistä edellytyksistä suunnittelutarvealueella. Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n 1 kohdan mukaan laadittaessa 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava muun ohella siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella.

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön muun ohella luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi). Lain 4 §:n mukaan on sen lisäksi mitä luonnonsuojelulaissa säädetään, voimassa, mitä Suomea velvoittavissa kansainvälisissä luonnon tai siihen kuuluvien luonnonvaraisten eliölajien suojelua koskevissa sopimuksissa on määrätty.

Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä muun ohella niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Susi (

) kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin eläinlajeihin.

Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission luontodirektiivin soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja

Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaavat on laadittu kokonaisuutena, jossa Vieremän kunnan puolelle sijoittuu 18 voimalaa ja Kajaanin kaupungin puolelle yhdeksän voimalaa. Mainittuja alueita on kaavaselostuksessa ja tehdyissä selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Nyt kysymyksessä olevalla Kajaanin kaupunginvaltuuston päätöksellä on hyväksytty Murtomäen tuulivoimapuiston Kajaanin kaupungin puolelle sijoittuva osuus, joka on pinta-alaltaan 8,5 neliökilometriä.

Tuulivoimahankkeen vaikutuksia on selvitetty Piiparinmäen – Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA-menettely). Murtomäen tuulivoimapuiston alue on käsittänyt eteläisen osan YVA-menettelyssä tarkastellusta alueesta. YVA-menettelyn yhteydessä tehtyjä selvityksiä on täydennetty ja päivitetty kaavoitusmenettelyn yhteydessä.

$166

$167

Luonnonvarakeskuksen suurpetoasiantuntijan 16.4.2015 laatimassa arviossa Piiparinmäen – Lammaslamminkankaan tuulivoimahankkeen vaikutuksista alueen susien elinympäristön käytölle on todettu muun ohella seuraavaa:

Yksiselitteistä selvitystä tuulivoiman rakentamisen vaikutuksista suden reviirikäyttäytymiseen tai susikannan levittäytymiseen ei ole mahdollista antaa. Mahdollisten vaikutusten arviointi eri aikajänteillä ja eri mittakaavoissa perustuu useista eri tutkimuksista ja käytännön tutkimustyöstä kertyvään asiantuntijuuteen.

Susi pyrkii valitsemaan asuinalueekseen alueita, joissa ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöönsä on vähäinen. Tällaisten alueiden välttäminen korostuu erityisesti pesintäaikaan.

Tarkkoja tuulivoiman rakentamisen vaikutuksia on erittäin vaikea ennustaa, mutta asiantuntija-arviona voidaan esittää seuraavaa. On todennäköistä, että lauman reviirin sijainti tai sen käytön painottuminen muuttuvat tuulivoiman rakennusvaiheen aikana. Rakennusvaiheen vaikutukset susien käyttäytymiseen ja liikkumiseen alueella voivat johtua myös rakentamisen vaikutuksista susien saaliseläimiin, erityisesti hirviin. Rakennusvaiheen jälkeen häiriö vähenee ja on mahdollista, että reviirin käyttö saattaa palautua lähelle entistä tasoa edellyttäen, että alueen ravinto- ja suojapaikkojen määrä/laatu eivät ole heikentyneet ja ihmisvaikutus (esimerkiksi voimistunut metsäautoteiden käyttö) ei sanottavasti lisäänny alueella.

On mahdollista, että eteläisen osan rakentamisella on merkittävää, suden elinympäristöä heikentävää vaikutusta ainakin lyhyellä aikavälillä. Rakentamisvaiheen jälkeiset vaikutukset ovat vaikeammin ennustettavia ja riippuvat muun muassa siitä, miten tuulivoima vaikuttaa alueen hirvien esiintymiseen tuulivoima-alueella.

Tutkimustulosten puuttuessa ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, että tuulivoimahankkeesta olisi haittaa suden esiintymiselle tai lisääntymiselle alueella. Suden käyttäytymisessä on piirteitä hyvin sopeutuvasta ja joustavasta toiminnasta.

Luonnonvarakeskuksen arvioon on liitetty kartta-aineisto, jossa on esitetty muun muassa pannoitettujen susien seurannan perusteella arvioidut reviirit ja niiden keskukset, aluerajaus tunnettujen pesäpaikkojen sijoittumiselle sekä Piiparinmäen – Murtomäen tuulivoimapuistohankkeen sijoittuminen edellä mainittuihin nähden. Tunnettuja pesäpaikkoja koskeva laaja aluerajaus ulottuu vähäisessä määrin myös nyt kysymyksessä olevan kaava-alueen eteläisen osan alueelle.

Yleiskaava-aineistoon sisältyvässä luontoselvityksessä (Pöyry Finland Oy, 6.6.2016) on todettu susien osalta muun ohella seuraavaa:

Eteläisen kaava-alueen keskelle sijoittuu vuosina 2009 – 2012 pannoitettuna olleen lauman ydinalue. Alueelle sijoittuneen lauman reviirin ydinalueen lisäksi eteläinen kaava-alue on ollut käyttöasteeltaan susille tärkeä.

Vaikka sudet jäisivätkin alueelle tuulivoimahankkeesta huolimatta, saattavat sudet häiriintyä muutoksista. Tuulivoimapuistot saattavat muuttaa merkittävästi susien elintilan käyttöä, valintaa ja vähentävät lisääntymispaikkauskollisuutta, jolloin tuulivoimapuistot vaikuttavat susien lisääntymismenestykseen. Nämä käyttäytymiseen ja reviirikäyttöön kohdistuvat muutokset saattavat rajoittaa lauman sisäistä ja laumojen välistä kanssakäymistä sekä lisätä lisääntymisen epävarmuutta.

Hankkeen vaikutukset ovat toteutuessaan paikallisia ja yhteisvaikutukset muiden alueen tuulivoima-, turvetuotanto ja kaivoshankkeiden kanssa ovat susille soveltuvia elinalueita pirstovia.

Susiin kohdistuvia tuulivoiman vaikutuksia ei ole tutkittu Suomen olosuhteissa, joten nykytietämyksen perusteella vaikutusten merkittävyyttä ei voida luotettavasti arvioida. Suurpedoille arvokkaiden habitaattien käyttämistä tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan välttää, koska lajit ovat tyypillisesti herkkiä häiriöille ja elinympäristön pirstoutumiselle.

Kaavaselostuksessa esitetyssä vaikutusten arvioinnissa on vielä tuotu esiin, että Pöyryn suurpetoasiantuntijan mukaan rakentamisen ajoittamisella lisääntymiskauden ulkopuolelle voidaan lieventää haitallisia vaikutuksia alueella mahdollisesti pesiviin susiin. Jos rakentaminen aloitetaan vasta myöhään kesällä, on voimala-alueella mahdollisesti pesinyt susipentue jo siirtynyt synnytyspesästään ja pennut ovat riittävän suuria siirtymään emon mukana omin jaloin rauhallisemmille alueille. Kaavaselostuksessa esitetyssä vaikutusten arvioinnissa on lisäksi todettu, että kaava-alue on pinta-alaltaan huomattavan pieni suhteutettuna susireviirin laajuuteen, joka on keskimäärin noin 1 200 neliökilometriä.

Kysymyksessä oleva Kajaanin kaupungin puolelle sijoittuva osa Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaavasta mahdollistaa yhteensä yhdeksän tuulivoimalan rakentamisen tuulivoimaloiden alueiksi (tv) osoitetuille alueille. Kaava-alue on laadittujen selvitysten perusteella kokonaisuudessaan susien reviirin ydinaluetta tai susien keskimääräistä enemmän käyttämää aluetta. Osalla kaava-alueesta ja myös osalla tuulivoimaloiden alueista oli lisäksi susien tunnettuja pesäpaikkojen aluerajauksia.

Asiassa on Suomen luonnonsuojeluliiton Kajaanin yhdistys ry:n ja A:n valituksesta ratkaistavana, onko osayleiskaava perustunut susien elin- ja lisääntymisalueelle kohdistuvien vaikutusten osalta riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, ja onko osayleiskaavan mahdollistama tuulivoimarakentaminen toteutettavissa maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan luonnonarvojen vaalimista koskevasta sisältövaatimuksesta sekä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentista johtuvat vaatimukset täyttävällä tavalla.

Susireviirit ja susien tunnettujen pesäpaikkojen aluerajaukset ovat saadun selvityksen perusteella pinta-alaltaan huomattavan laajoja. Sudet myös pääsääntöisesti vaihtavat pesäpaikkaansa vuosittain. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaisesta luonnonarvojen vaalimista koskevasta yleiskaavan sisältövaatimuksesta ei susien elin- ja lisääntymisalueiden laajuus huomioon ottaen voida katsoa seuraavan, että kaikki maankäytön muutokset, kuten esimerkiksi tuulivoimarakentaminen osalle susireviiriin kuuluvaa aluetta, olisivat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Koska susi on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, kaavaa hyväksyttäessä on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti tullut myös ottaa huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä koskevaa kieltoa rikota kaavan toteuttamisessa.

Luonnonsuojelulakiin perustuva lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä mainittu säännös siten velvoita suojelemaan siinä tarkoitettujen eläimien, kuten tässä tapauksessa suden, koko elinympäristöä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen kiellon noudattamisen arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn liittyvät lajikohtaiset erityispiirteet sekä se, että tuulivoimaloista saattaa aiheutua häiriöitä tuulivoimalan varsinaista rakennuspaikkaa laajemmalle alueelle. Osayleiskaavan tarkoituksesta ja alueen erityispiirteestä susien keskeisenä elin- ja osin myös lisääntymisalueena seuraa, että kaavaratkaisussa ja sen perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa on tullut kiinnittää erityistä huomiota yleiskaavan toteuttamisesta alueella esiintyville susille aiheutuviin vaikutuksiin.

Osayleiskaavan tuulivoimaloiden aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan tuulivoimaloiden rakentaminen tulee ajoittaa susien lisääntymiskauden 1.4. – 31.8. ulkopuolelle. Kaava-aineistosta ei kuitenkaan muutoin käy ilmi, millä tavoin susiin kohdistuvat vaikutukset on otettu kaavaratkaisussa huomioon esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen määrittelyssä tai tielinjausten ja sähkölinjojen toteutuksessa. Osayleiskaavassa ei myöskään ole määrätty muiden kaavan mahdollistamien rakenteiden kuin tuulivoimaloiden rakentamista koskevista rajoituksista susien lisääntymiskaudella.

$169

$16a

Kaupunginvaltuuston päätös on edellä lausuttu huomioon ottaen kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa (1375/2007) tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset on kumottava.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, muilta osin asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentissa ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Asian esittelijä Petri Hellstén.

Kajaanin kaupunginvaltuusto

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Asiassa saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Martti Raunio, Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian, ja Renne Pulkkinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Kajaanin yhdistys ry ja A

Kajaanin kaupunginhallitus

Suomen luonnonsuojeluliiton Kajaanin yhdistys ry

A

1.1 Sovellettavat säännökset

Canis lupus

(Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007).

1.2 Selvitys kaavan vaikutuksista susien elinympäristöön sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin

1.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

(—)

1. Ratkaisu valitukseen siltä osin kuin valituslupa myönnetään

2. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen