KHO:2019:20 – Utlänningsärende

Migrationsverket hade avslagit den afghanske medborgaren A:s ansökan om internationellt skydd. Förvaltningsdomstolen konstaterade i sitt beslut att Migrationsverket hade refererat endast allmän landinformation om Afghanistan, vilket kunde anses bristfälligt med tanke på de stora lokala variationerna i säkerhetsläget inom Afghanistan. Förvaltningsdomstolen bedömde i ljuset av Migrationsverkets utsaga och ändringssökandens bemötande säkerhetsläget i ändringssökandens hemtrakt och resvägen dit. Förvaltningsdomstolen avslog besvären.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde om förvaltningsdomstolen hade kunnat bedöma betydelsen av den kompletterade landinformationen utan att återsända ärendet till Migrationsverket för ny behandling. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förvaltningsdomstolen, som den skulle, hade beaktat betydelsen av exakt och aktuell landinformation i slutresultatet av beslutet. Ändringssökanden hade även i sitt bemötande till förvaltningsdomstolen fått ta ställning till Migrationsverkets utsaga samt framlägga ny landinformation. Besvären avslogs.

Förvaltningslagen 31 § 1 mom.

Förvaltningsprocesslagen 33 § 1 mom.

Utlänningslagen 98 § 2 mom.

Europaparlamentets och rådets direktiv 2013/32/EU om gemensamma förfaranden för att bevilja och återkalla internationellt skydd (omarbetning)

Unionens domstols (stor sammansättning) dom i ärendet C-585/16, Serin Alheto

Se även HFD 2010:84 och HFD 2014:152

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Jaakko Autio. Föredragande Elina Nyholm.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että Maahanmuuttovirasto oli maatiedon osalta viitannut ainoastaan Afganistanin yleiseen tilanteeseen, mitä voitiin Afganistanin alueellisesti vaihtelevissa oloissa pitää puutteellisena. Hallinto-oikeus arvioi päätöksessään Maahanmuuttoviraston lausunnon ja valittajan siihen antaman vastineen valossa valittajan kotialueen turvallisuustilannetta sekä matkareittiä kotialueelle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut arvioida täydennetyn maatiedon vaikutuksen palauttamatta asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli ottanut huomioon täsmällisen ja ajankohtaisen maatietouden vaikutuksen valituksenalaisen päätöksen lopputulokseen, kuten sen oli pitänytkin. Valittaja oli myös saanut vastineessaan hallinto-oikeudelle esittää oman käsityksensä Maahanmuuttoviraston lausunnosta sekä esittää myös uutta maatietoutta. Valitus hylättiin.

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 98 § 2 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu)

Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio asiassa C-585/16, Serin Alheto

Ks. myös KHO 2010:84 ja KHO 2014:152

Päätös, jota valitus koskee

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 1.12.2016 hylännyt A:n (jäljempänä valittaja) turvapaikka ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittaja on uskonnoltaan sunnimuslimi, etniseltä taustaltaan uzbekki ja kotoisin Pohjois-Afganistanissa sijaitsevasta Jawzjanin maakunnasta, missä hänen perheensä edelleen asuu. Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, koska hän ei ole suostunut menemään naimisiin veljensä morsiamen kanssa, minkä takia morsiamen isä on uhannut tappaa valittajan.

(—)

$fd

Jawzjanin ja Sar-e Pulin välinen tie sekä osa Balkhin, Jawzjanin ja Faryabin yhdistävästä rengastiestä on raportoitu olevan turvaton. Osia Shiberghanin ja Mazar-e-Sharifin välisestä valtatiestä on ollut Talebanin hallinnassa useita kertoja vuosina 2016 – 2017. Talibanien ja hallituksen joukkojen välisistä taisteluista on raportoitu valtatiellä Shiberghanista Sar-e Puliin sen jälkeen, kun hallituksen vastaiset joukot hyökkäsivät Shiberghanissa tarkastuspisteelle tammikuussa 2017. (

Asiassa on aluksi arvioitava, onko Maahanmuuttoviraston menettely ollut asianmukaista. Maahanmuuttovirasto on maatiedon osalta viitannut ainoastaan Afganistanin yleiseen tilanteeseen. Hallinto-oikeus katsoo, että Afganistanin kaltaisessa valtiossa, jossa konfliktin vaikutukset varsinkin siviiliväestöön ovat erilaiset eri osissa maata, päätöksestä tulisi ilmetä myös maatietoa paikallisista olosuhteista ja niiden vaikutuksesta asian ratkaisuun sekä siihen, onko henkilöllä mahdollisuus riittävän turvallisesti päästä kohdealueelle. Tältä osin Maahanmuuttoviraston päätöstä voidaan pitää puutteellisena. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin ottanut kantaa valittajan kotialueen turvallisuustilanteeseen sekä matkareittiin hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa, johon valittaja on antanut vastineen. Hallinto-oikeus arvioikin, etteivät edellä mainitut puutteellisuudet ole sen luonteisia, että asia tulisi pelkästään niiden johdosta palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

$101

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 98 § 2 momentti, 146, 147 ja 148 §

Hallintolaki 45 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

$104

Asian asianmukainen selvittäminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa prosessia on keskeinen oikeusturvan tae turvapaikanhakijalle. Mikäli maatiedon huomioon ottaminen on Maahanmuuttovirastossa laiminlyöty, asianmukaista kokonaisarviota hakijan tilanteesta ja kansainvälisen suojelun tarpeesta ei ole voitu tehdä ulkomaalaislain edellyttämällä tavalla. Maahanmuuttoviraston päätös perustuu olennaisilta osin asian puutteelliseen selvittämiseen, eikä siten täytä ulkomaalaislain menettelyllisiä säännöksiä. Puutetta ei voida korjata antamalla lausunto hallinto-oikeudelle, koska viranomaisen selvittämisvelvollisuus koskee asian selvittämistä ennen hallintopäätöksen antamista. Viranomainen ei voi ikään kuin ratkaista asiaa uudelleen sen siirryttyä hallintolainkäyttömenettelyyn, eikä siten voi korjata päätöksen perusteluissa ilmenneitä puutteita täydentämällä niitä lausunnossaan.

on täydentänyt valitustaan ja vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta toimittamaan asiassa suullisen käsittelyn etenkin niiltä osin, kun Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole hyväksyneet valittajan kertomusta tosiseikoiksi.

että korkein hallinto-oikeus on 17.10.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 4790 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

, että Maahanmuuttovirasto on 31.12.2018 myöntänyt valittajalle oleskeluluvan työnteon perusteella ajalle 31.12.2018-31.12.2019.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittaja on pyytänyt valitusluvan myöntämistä ja suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys ja jäljempänä pääasiassa lausuttu, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Asiassa on kyse siitä, ovatko Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelut olleet puutteelliset maatiedon osalta ja siitä, onko hallinto-oikeus voinut arvioida maatiedon vaikutuksen valituksenalaiseen päätökseen palauttamatta asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on lausunut asiassa C585/16,

, jossa on kysymys muun ohessa oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tutkimisesta kaikilta osin ja

uudelleen laaditun menettelydirektiivin 2013/32 valossa muun ohessa seuraavaa:

112 Tällaisen arvioinnin avulla kyetään näet käsittelemään perusteellisesti kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ilman, että sitä koskevaa aineistoa olisi tarpeen toimittaa takaisin määrittävälle viranomaiselle. Tuomioistuimella näin oleva valta ottaa huomioon sellaisia uusia seikkoja, joista mainittu viranomainen ei ole lausunut, on direktiivin 2013/32 päämäärän, sellaisena kuin se on edellä 109 kohdassa kuvattu, mukainen.

114 Koska tätä säännöstä on myös tulkittava perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, vaatimus tutkinnan suorittamisesta kaikilta osin ja ex nunc merkitsee sitä, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi muutoksenhaku on saatettu, kuulee hakijaa, ellei se katso voivansa suorittaa tutkintaa pelkästään hakemusaineistosta, mukaan lukien määrittävän viranomaisen toimittamasta henkilökohtaisesta puhuttelusta laadittu pöytäkirja tai transkriptio, ilmenevien tietojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, Sacko, C348/16, EU:C:2017:591, 31 ja 44 kohta). Mikäli muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen on ilmennyt uusia seikkoja, tuomioistuimen on perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti tarjottava hakijalle mahdollisuus ilmaista kantansa, mikäli nämä seikat ovat omiaan vaikuttamaan hänen tilanteeseensa kielteisesti.

Maatietous on tietyn valtion yleisiä olosuhteita koskevaa tietoa, jonka perusteella ratkaistaan, voidaanko kyseiseen valtioon tai sen tietylle alueelle palauttaa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö. Maatieto ei yleensä koske välittömästi yksittäisen turvapaikanhakijan olosuhteita vaan kuvaa tilannetta valtiossa tai sen tietyllä alueella yleisesti. Maatiedon tulee olla täsmällistä ja ajantasaista.

Valituksenalaisessa asiassa Maahanmuuttoviraston päätös on ollut hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla sikäli puutteellinen, että siitä ei ilmennyt maatietoa valittajan kotialueen paikallisista olosuhteista eikä siitä, onko valittajalla mahdollisuus riittävän turvallisesti päästä kohdealueelle. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin lausunnossaan hallinto-oikeudelle esittänyt valittajan kotialuetta ja matkareittiä koskevaa maatietoa. Valittaja on antanut hallinto-oikeudelle vastineen Maahanmuuttoviraston lausunnosta.

Hallinto-oikeus ei ole palauttanut asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, vaan on ottanut huomioon Maahanmuuttoviraston valittajan kotialueen turvallisuustilanteesta ja matkareitistä antaman lausunnon sekä valittajan siitä antaman vastineen. Lisäksi hallinto-oikeus on arvioinut myös muun maatiedon merkitystä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeuden tehtävänä on yksittäisessä valitusasiassa ratkaista viranomaisen päätöksestä tehdyn valituksen perusteella, onko viranomaisen päätös lainmukainen. Hallinto-oikeus ei ole sidottu siihen maatietouteen, johon Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perustanut tai johon se on lausunnossaan viitannut. Vaatimus maatietouden ajantasaisuudesta asettaa hallinto-oikeudelle velvollisuuden tarkastella maatietoutta laajemminkin kuin Maahanmuuttoviraston nimenomaisesti viittaamin osin. Valittajalla on myös mahdollisuus esittää uutta maatietoutta hallinto-oikeudelle. Tästä seuraa, että kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa hallinto-oikeus voi ottaa huomioon ja arvioida asiassa saatua uutta selvitystä ja myös täydentää viranomaisen perusteluja, jos ne ovat olleet puutteelliset.

Tässä tapauksessa hallinto-oikeus on ottanut huomioon täsmällisen ja ajankohtaisen maatietouden vaikutuksen valituksenalaisen päätöksen lopputulokseen, kuten sen on pitänytkin. Valittaja on myös saanut vastineessaan hallinto-oikeudelle esittää oman käsityksensä Maahanmuuttoviraston lausunnosta. Hallinto-oikeuden menettely ei ole ollut virheellistä. Näin ollen hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätöksiä ei ole syytä kumota eikä palauttaa asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi maatiedon täydentämiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä ajantasainen maatietous, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Elina Nyholm.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asiassa saatu selvitys

Maatieto

UN OCHA: Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot. Actual Displacements between 1 January 2017 and 30 December 2017)

EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Valittaja

Merkitään,

Merkitään

1. Suullinen käsittely

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

2.3 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu)

Serin Alheto

ex nunc,

2.4 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos