KHO:2020:117 – Utlänningsärende

Migrationsverket hade beslutat att A skulle utvisas till sitt hemland Albanien eftersom han inte hade beviljats ett upphållskort för en unionsmedborgares familjemedlem.

Högsta förvaltningsdomstolen hade endast att avgöra frågan om huruvida den i 146 § 1 momentet i utlänningslagen avsedda helhetsbedömningen av utvisningen i detta fall skulle i efterhand bedömas annorlunda enbart på den grunden att A efter utvisningsbeslutet hade ingått äktenskap med en finsk medborgare och hade hos Migrationsverket ansökt om uppehållstillstånd på grund av familjeband.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att en ansökan om uppehållstillstånd som gjorts efter ett verkställbart beslut om avlägsnande från landet inte i utgångsläge utgjorde en grund för fortsatt vistelse i landet. Vid bedömningen av situationen ska det ändå säkerställas huruvida det finns vägande till barnets bästa eller skyddet för familjelivet hörande faktorer enligt den i 5 § i utlänningslagen avsedda proportionalitetsprincipen och 146 § 1 moment i utlänningslagen, som ska beaktas.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det att A vid en möjlig utvisning skulle måsta vänta på beslutet till sin uppehållstillståndsansökan utanför Finland inte kunde anses utgöra en kränkning av hans eller hans makas rätt till skydd för familjelivet och var inte heller i övrigt mot den i 5 § i utlänningslagen avsedda proportionalitetsprincipen. Det fanns inte heller övriga skäl att upphäva utvisningsbeslutet och återförvisa ärendet till Migrationsverket.

Utlänningslagen 5 §, 40 §, 146 § 1 mom., 147 § och 168 § 1 mom.

Europeiska människorättskonventionen 8 art.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Monica Gullans, Pekka Aalto och Juha Lavapuro. Föredragande Jenny Rebold.

Maahanmuuttovirasto oli määrännyt A:n karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan, koska hänelle ei ollut myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, oliko ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaista karkottamisen kokonaisharkintaa arvioitava tässä tapauksessa jälkikäteen toisin yksinomaan sillä perusteella, että A oli karkottamispäätöksen jälkeen solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja laittanut Maahanmuuttovirastossa vireille oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamista koskevan päätöksen jälkeen tehty oleskelulupahakemus ei lähtökohtaisesti muodosta perustetta maassa oleskelun jatkamiseen. Tilannetta arvioitaessa on kuitenkin samalla varmistettava, onko asiassa esillä ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin nojalla ja ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen johdosta huomioon otettavia erityisen painavia lapsen etuun tai perhe-elämän suojaan liittyviä seikkoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen seikan, että A mahdollisen karkottamisen vuoksi joutuisi odottamaan päätöstä oleskelulupahakemukseensa Suomen ulkopuolella, ei voitu katsoa loukkaavan hänen tai hänen puolisonsa perhe-elämän suojaa tai muutoinkaan olevan ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiassa ei ollut esillä muutakaan perustetta karkottamispäätöksen kumoamiseksi ja asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle.

Ulkomaalaislaki 5 §, 40 § 3 momentti ja 146 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 nro 20/1154/3

Asian aikaisempi käsittely

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostaen sovellettuina oikeusohjeina ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin, 146 §:n 1 momentin ja 147 §:n sekä viitaten ulkomaalaislain 5 §:ään perustellut päätöstään muutoin seuraavasti:

$dd

Valittaja on vastustanut maasta poistamistaan ja kertonut rakentaneensa elämäänsä Suomeen. Valittajan mukaan eri viranomaiset ovat koko ajan antaneet hänen ymmärtää, että viiden vuoden oleskeluluvan jälkeen saa lähes automaattisesti pysyvän oleskeluoikeuden, jos elää lain mukaan. Valittaja on kertonut hankkineensa töitä ja opiskelupaikan ja että hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa hän on suunnitellut elämäänsä Suomessa. Valittaja on kertonut myös, että hänen muu sosiaalinen elämänsä painottuu Suomeen ja että hän on tottunut suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Valittajan mukaan olisi raskasta luopua kaikesta Suomessa ja palata takaisin Albaniaan.

Valittajan isä on häntä karkottamisasiasta kuultaessa kertonut, että valittaja on rakentanut pitkälle tulevaisuuttaan Suomessa ja että valittaja opiskelee tällä hetkellä ja hänellä on hyvät mahdollisuudet saada töitä ja perustaa perhe. Isän mukaan valittaja on työskennellyt kovasti saadakseen pysyvän oleskeluoikeuden.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan valittajan opiskelevan Stadin ammattiopistossa autoalan perustutkintoa toimittamansa opiskelutodistuksen mukaan. Hänen viimeisin työsopimuksensa on päättynyt 30.4.2018. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan valittaja ei ole tuonut edellä mainittujen seikkojen lisäksi esille muita siteitä Suomeen. Valittaja saa Kansaneläkelaitoksen maksamaa opintotukea ja yleistä asumistukea. Suomen väestötietojärjestelmän mukaan valittaja on asunut isänsä kanssa samassa osoitteessa ajalla 17.4. – 7.9.2014.

Maahanmuuttovirasto on päättänyt karkottaa valittajan kotimaahansa Albaniaan ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin perusteella, koska valittaja ei täytä ulkomaalaislain 158 a §:n mukaisia oleskeluoikeuden edellytyksiä eikä hänelle ole myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen pysyvää tai määräaikaista oleskelukorttia.

Asiassa saadun selvityksen mukaan valittaja on opiskellut ja työskennellyt Suomessa. Hän opiskelee tällä hetkellä Stadin ammattiopistossa autoalan perustutkintoa ja hän on 25.11.2019 solminut Alppilan Autohuolto Oy:n kanssa oppisopimukseen perustuvan määräaikaisen työsopimuksen. Valittaja on ilmoittanut tämänhetkiseksi perhesiteekseen suomalaisen tyttöystävänsä, jonka kanssa hän on kertomansa mukaan seurustellut valituskirjelmän tekohetkellä noin vuoden ajan. Väestötietojärjestelmästä saadun tiedon mukaan valittaja on 19.5.2020 muuttanut asumaan yhdessä C:n kanssa.

$de

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(jäljempänä muutoksenhakija) on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi muutoksenhakija on esittänyt seuraavaa:

Muutoksenhakijan asiassa on ilmennyt oikeudellisia tosiseikkoja, jotka perustavat hänelle oikeuden uuden oleskeluluvan saamiseen, ja jotka hänen oikeusturvan takaamiseksi tulisi ehdottomasti ottaa huomioon valitusluvan myöntämisessä ja päätöstä ratkaistessa. Muutoksenhakija ja hänen tuleva aviopuolisonsa ovat 3.7.2020 laittaneet vireille pyynnön avioliiton esteiden tutkinnasta. Muutoksenhakija ja Suomen kansalainen C, joka on muutoksenhakijan tuleva aviopuoliso, solmivat avioliiton, kunhan tutkinta avioliiton esteistä valmistuu. Avioliiton solmimisen jälkeen muutoksenhakija tulee laittamaan vireille oleskelulupahakemuksen avioliiton perusteella Maahanmuuttovirastossa, minkä jälkeen muutoksenhakijalle tulisi myöntää oleskelulupa Suomen kansalaisen puolisona.

on sittemmin täydentänyt valituslupahakemustaan ja valitustaan vihkimistodistuksella ja Maahanmuuttoviraston vireilläolotodistuksella. Mainittujen asiakirjojen mukaan muutoksenhakija on solminut avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa 7.8.2020 ja hän on laittanut oleskelulupahakemuksen vireille Maahanmuuttovirastossa 13.8.2020.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentin mukaan unionin kansalainen, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity, taikka unionin kansalaisen perheenjäsen, jolle on myönnetty oleskelukortti, voidaan karkottaa maasta, jos hän ei täytä 158 a, 161 d tai 161 e §:ssä säädettyjä oleskeluoikeuden edellytyksiä taikka hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta 156 §:ssä säädetyin edellytyksin taikka kansanterveyttä 156 a §:ssä säädetyin edellytyksin.

Ulkomaalaislain 5 §:ssä säädetään ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittamisesta. Pykälän mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 40 §:ssä säädetään oleskeluoikeudesta. Pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalainen saa laillisesti oleskella maassa hakemuksen käsittelyn ajan, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös ulkomaalaisen maasta poistamiseksi.

Ulkomaalaislain 146 §:ssä säädetään maasta poistamisen kokonaisharkinnasta. Pykälän 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetään palautuskiellosta. Pykälän mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla koskee oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Muutoksenhakija on Maahanmuuttoviraston 9.9.2019 tekemällä päätöksellä määrätty karkotettavaksi kotimaahansa Albaniaan.

Korkein hallinto-oikeus viittaa hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista tarkemmin ilmenevään ja toteaa, että muutoksenhakijan karkottamiseen on olemassa ulkomaalaislain 168 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste, koska hänelle ei ole myönnetty unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttia. Asiassa ei myöskään ole ulkomaalaislain 147 §:stä johtuvaa estettä karkottamiselle.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on näin ollen ja valituksessa esitetty huomioon ottaen ratkaistavana ainoastaan kysymys siitä, onko ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaista karkottamisen kokonaisharkintaa arvioitava tässä tapauksessa jälkikäteen toisin yksinomaan sillä perusteella, että muutoksenhakija on karkottamispäätöksen jälkeen solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa ja laittanut Maahanmuuttovirastossa vireille oleskelulupahakemuksen perhesiteen perusteella.

Lähtökohtana on, että täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamista koskevan päätöksen jälkeen tehty oleskelulupahakemus ei muodosta perustetta maassa oleskelun jatkamiseen. Tilannetta arvioitaessa on kuitenkin samalla varmistettava, onko asiassa esillä ulkomaalaislain 5 §:n ja 146 §:n 1 momentin nojalla huomioon otettavia erityisen painavia lapsen etuun tai perhe-elämän suojaan liittyviä seikkoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt esillä olevassa tilanteessa sen seikan, että muutoksenhakija mahdollisen karkottamisen vuoksi joutuisi odottamaan päätöstä oleskelulupahakemukseensa Suomen ulkopuolella, ei voida katsoa loukkaavan hänen tai hänen puolisonsa perhe-elämän suojaa tai muutoinkaan olevan ulkomaalaislain 5 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Asiassa ei ole esillä muutakaan perustetta karkottamispäätöksen kumoamiseksi ja asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Monica Gullans, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Esittelijä Jenny Rebol.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna Salminen ja Tero Särkikangas. Esittelijä Riina Rajamäki.

A

Muutoksenhakija

Sovellettavat oikeusohjeet

Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös