KHO:2020:30 – Utlänningsärende

Migrationsverket hade avslagit den irakiske medborgaren A:s ansökan om internationellt skydd.

Förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s besvär gällande asyl. Med hänvisning till A:s bakgrund som sunnimuslim, de rättskränkningar som han redan hade blivit utsatt för samt hans arbetsbakgrund och säkerhetssituationen i Bagdad hade förvaltningsdomstolen däremot ansett att Migrationsverket inte hade kunnat avslå A:s ansökan till övriga delar på de grunder som hade angetts i beslutet. Förvaltningsdomstolen återförvisade ärendet till Migrationsverket för beviljande av alternativt skydd.

Såväl A som Migrationsverket ansökte om besvärstillstånd hos högsta förvaltningsdomstolen över förvaltningsdomstolens beslut. Enligt Migrationsverkets besvär gällde frågan förutsättningarna för beviljande av alternativt skydd enligt 88 § 1 mom. i utlänningslagen. Högsta förvaltningsdomstolen hade till denna del i synnerhet att avgöra vilken betydelse den ifrågavarande sökandes personliga situation hade i denna bedömning. Utgående från A:s besvär gällde ärendet huruvida A borde ha beviljats asyl enligt 87 § 1 mom. i utlänningslagen.

$b0

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att de frågor som relaterade till A:s tidigare upplevelser inte i detta fall utgjorde sådana personliga omständigheter som kunde anses öka A:s risk att lida allvarlig skada som föranleds av urskillningslöst våld i samband med en väpnad konflikt på det sätt som avses i 88 § 1 mom. 3 punkten i utlänningslagen. Högsta förvaltningsdomstolen bedömde däremot utgående från den utredning som erhållits över A:s upplevelser och verksamhet och med beaktande av den tillgängliga landinformationen, enligt vilken sunnimuslimer fortsättningsvis utsätts för allvarliga rättskränkningar av shia-miliserna, att A hade en välgrundad fruktan för rättskränkningar med karaktär av förföljelse som hade orsakssamband mellan hans tidigare upplevelser, hans religion och politiska åsikt. En person med A:s bakgrund har i allmänhet inte en möjlighet att få effektivt myndighetsskydd i Bagdad mot hot från de shiitiska väpnade grupperna. A skulle därför beviljas asyl.

Europaparlamentets och rådets direktiv 2011/95/EU om normer för när tredjelandsmedborgare eller statslösa personer ska anses berättigade till internationellt skydd, för en enhetlig status för flyktingar eller personer som uppfyller kraven för att betecknas som subsidiärt skyddsbehövande, och för innehållet i det beviljade skyddet (skyddsdirektivet; omarbetning) stycke 35 i ingressen samt art. 2 d och f, art. 4.1-2 och art. 4.4, art. 9.1-2 och art. 15.

Utlänningslagen 87 § 1 mom., 87 a § 2 mom. och 88 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio och Monica Gullans. Föredragande Jenny Rebold.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen turvapaikan osalta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin viitaten A:n sunnitaustaan, hänen kokemaansa aikaisempaan oikeudenloukkaukseen ja hänen työskentelyynsä sekä Bagdadin turvallisuustilanteeseen katsonut, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta muilta osin ja palautti asian tältä osin Maahanmuuttovirastolle toissijaisen suojelun myöntämiseksi.

Sekä A että Maahanmuuttovirasto hakivat muutosta hallinto-oikeuden päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Maahanmuuttoviraston valituksessa oli kysymys ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin toissijaisen suojelun edellytysten täyttymisestä. Asiassa oli tältä osin erityisesti arvioitavana, mikä merkitys puheena olevan hakijan henkilökohtaisilla olosuhteilla oli tässä arvioinnissa. A:n valituksesta oli puolestaan arvioitavana, olisiko A:lle tullut antaa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka.

$15c

$15d

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) perustelukappale 35, 2 artiklan d ja f kohdat, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdat, 9 artiklan 1−2 kohdat ja 15 artikla

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 2 momentti ja 88 § 1 momentti

Päätös, jota valitukset koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.11.2018 nro 18/1162/4

Asian aikaisempi käsittely

on 1.12.2016 hylännyt Irakin A:n (jäljempänä tässä yhteydessä hakija) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakija on kertonut olevansa Irakin kansalainen ja syntyneensä Bagdadissa Al-Karkhissa. Hän on kertonut asuneensa Irakissa, Jordaniassa ja Syyriassa, ja hänen viimeisin asuinpaikkansa kotimaassaan on Bagdadin Adhamiyan kaupunginosa. (—) Hakija on kertonut olevansa uskonnoltaan sunnimuslimi ja etniseltä taustaltaan arabi. (—)

$15f

$160

$161

$162

$163

Hakija ei tiedä, mistä kaikki hänelle tapahtuneet asiat johtuvat. Hän on kertonut, että osa tapahtumista on varmaan johtunut lehtijutusta, jossa kerrottiin entisestä pääministeristä ja osa varmaan siitä, että hän oli ottanut väärennetyksi havaitsemiaan asiakirjoja työpaikaltaan. Hakija kokee, että hän on töidensä vuoksi niin profiloitunut henkilö kotimaassaan, että mikäli hänen töihinsä liittyvät asiakirjat tulevat kotimaassaan julkisiksi, koko hänen perheensä eliminoidaan. (—)

Oikeudellinen arviointi

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on vaarassa kotimaassaan. Hänen pelkonsa ei ole objektiivisesti perusteltua.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on joutunut kiinniotetuksi ja että häntä on kidutettu tarkastuspisteellä vuonna 2010 ja että hän on saanut uhkauskirjeen Asa'ib Ahl al-Haqilta vuonna 2014.

$164

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta hakijalle voitaisiin antaa turvapaikka. Koska hänen pelkonsa ei ole perusteltua eikä hän ole vaarassa tulevaisuudessa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei hakijan asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että häntä uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Bagdadin tilanne on vakaantunut merkittävästi vuosien 2006 ̶ 2008 sisällissotavaiheen jälkeen. Keski-Irakiin vuonna 2014 hyökännyt, Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva aseellinen ryhmittymä (ISIS) ei ole yrittänyt vallata Bagdadia. Sen solut ovat kuitenkin onnistuneet tekemään terrori-iskuja, kuten attentaatteja, sieppauksia ja tienvarsipommi-iskuja, eri puolilla Bagdadin lääniä. Shiialaiset aseelliset ryhmittymät ovat reagoineet ISISin iskuihin tekemällä summittaisia kostoiskuja sunneja vastaan. Iskuja tapahtuu kaikkialla Bagdadissa, mutta varsinaiset aseelliset yhteenotot osapuolten välillä tapahtuvat pääasiassa Bagdadin kaupunkia ympäröivissä naapurikunnissa ja niiden monissa kaupungeissa ja kylissä.

ISISin tekemät pommi-iskut ovat kiihtyneet Bagdadin läänissä ja Irakissa keväällä 2016. Tämä on ISISin vastareaktio siihen, että Ramadin kaupunki ja muita alueita on vapautettu ISISiltä. Suuret pommi-iskut kasvattivat uhrimäärää etenkin toukokuussa. Pommi-iskuja on pidetty osoituksena ISISin yleisestä heikentymisestä Irakissa. Toisaalta ISIS on aiemminkin lisännyt iskujaan keväisin.

$165

Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan ja hakijan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen hakijalla ei ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Koska hän ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäinen pako ei tule hänen kohdallaan sovellettavaksi.

Perustelut oleskeluluvan osalta

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n (jäljempänä tässä yhteydessä valittaja) vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä turvapaikan antamista koskevilta osin. Muilta osin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstä pääasian osalta seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on kotoisin Bagdadista. Hän on etniseltä taustaltaan arabi ja uskonnoltaan sunnimuslimi.

$167

Valittaja on työskennellyt R5-nimisessä projektissa, jonka tarkoituksena on ollut rakentaa kaapeliyhteys. Valittajan tehtävänä on komission jäsenenä ollut valvoa, miten projekteja toteutetaan. Projektin toteuttanut urakoitsija on kuulunut Asa'ib Ahl al-Haqiin. Valittaja on havainnut, että projektissa liikkuu paljon väärennettyjä asiakirjoja ja kirjoittanut asiasta raportin johtajalle. Johtaja on todennut, että tiedot ovat väärin, jolloin valittaja on mennyt ylemmän esimiehen luo, joka on kieltänyt maksamasta urakoitsijalle. Valittajan alempi esimies on tämän jälkeen irtisanonut valittajan R5-projektista ja siirtänyt hänet toimistotehtäviin. Valittajaa on myös nöyryytetty teettämällä hänelle kuulumattomia töitä. Valittaja on sattumalta löytänyt asiakirjoja, joihin oli väärennetty hänen allekirjoituksensa ja ottanut asiakirjat talteen.

Valittajan esimies on myöhemmin irtisanottu, ja valittaja on palannut töihin komissioon esimieheksi. Valittajalta on vaadittu allekirjoitusta sopimukseen, jossa on todettu erään toisen sopimuksen tulleen täytetyksi, vaikka se oli erittäin huonosti toteutettu. Valittaja on luovuttanut paperit eteenpäin ja lähtenyt pakoon Irakista Kurdistaniin. Valittajan kotona on käyty useasti, koska hänen on epäilty ottaneen asiakirjoja ja ilmiantavan ihmisiä.

$168

Valittajaan ei ole kohdistettu fyysistä väkivaltaa vuoden 2010 sieppauksen jälkeen. Hän olettaa, että osa asioista on tapahtunut kirjoittamansa lehtijutun vuoksi ja osa sen vuoksi, että hän on ottanut väärennetyiksi havaitsemiaan asiakirjoja työpaikaltaan. Lisäksi valittaja uskoo, että hänet on etsintäkuulutettu ja että hänet tapetaan heti, kun hän palaa Irakiin.

Irakia koskevaa maatietoa

$169

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että vaikka Bagdadin kaupungin yleinen turvallisuustilanne on huonontunut, kaupungissa esiintyvän väkivallan aste ei ole kuitenkaan sellaisella tasolla, että palauttamisen voitaisiin yksin tällä perusteella katsoa rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (J.K. ym. v. Ruotsi, tuomio 23.8.2016).

$16b

.)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

$16d

Asiassa on riidatonta, että valittaja on vuonna 2010 otettu kiinni tarkastuspisteellä, viety kidutettavaksi ja että hän on kidutuksen jälkeen oleskellut Syyriassa ja Kirkukissa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja on työskennellyt sähköministeriön alaisuudessa ja että hänet on siirretty toiseen projektiin sen jälkeen, kun hän on tehnyt raportin, jonka mukaan ensimmäisessä projektissa oli ilmennyt korruptiota Asa'ib Ahl al-Haqin toimesta. Maahanmuuttovirasto on myös hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja on siirretty toisen kerran eri tehtäviin ja että valittaja on löytänyt viimeisimmältä työpaikaltaan asiakirjoja, joihin oli väärennetty valittajan nimi. Edelleen riidatonta on, että yksi valittajan lehteen kirjoittama artikkeli on julkaistu hänen nimellään ja että valittaja on saanut Asa'ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen. Maahanmuuttovirasto on myös hyväksynyt tosiseikkana, että valittajan veli on kuollut autoräjähdyksessä.

$16e

Hallinto-oikeus katsoo, ettei aseellinen selkkaus valittajan kotikaupungissa Bagdadissa ole siihen liittyvän mielivaltaisen väkivallan aste huomioon ottaen sellainen, että siitä aiheutuisi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa kaikille kaupungissa oleskeleville. Toissijaisen suojelun tarpeen arviointi edellyttää myös turvapaikanhakijan henkilökohtaisten olosuhteiden harkintaa kokonaisuudessaan. Bagdadia koskevan maatietouden perusteella miehet, jotka ovat etniseltä taustaltaan arabeja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja, voivat alueen nykytilanteessa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Edelleen maatiedon mukaan shiiamilitioilla on kytköksiä turvallisuusjoukkoihin sekä vaikutusvaltaa Bagdadin kaupungissa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan jokainen sunnimuslimi Bagdadissa ei ole vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

$16f

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1.

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista on tulkittavissa, että hallinto-oikeus on katsonut A:n uskonnollisen taustan ja korruption vastaisen toiminnan sekä hänen kokemiensa aiempien oikeudenloukkausten olevan sellaisia henkilökohtaisia olosuhteita, jotka lisäävät A:n vaaraa joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmene, minkälaista väkivaltaa se katsoo A:een mahdollisesti kohdistuvan.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella myönnetään, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Saman momentin 3 kohdan mukaan yksi vakavan haitan muodoista on mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara. Kyseisellä lainkohdalla on pantu täytäntöön ns. määritelmädirektiivin säännös, eikä sen perusteluissa (HE 166/2007 vp) ole tarkemmin määritetty mielivaltaisen väkivallan käsitettä.

Nykyisin voimassa olevassa uudelleenlaaditussa määritelmädirektiivissä (2011/95/EU) ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaa vastaa 15 artiklan c alakohta. Mielivaltaisen väkivallan käsitettä ei määritellä myöskään direktiivissä eikä sen johdantokappaleissa. Sen sijaan ns. Elgafaji- ratkaisussa (unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-465/07, annettu 17.2.2009) unionin tuomioistuin määrittelee väkivallan mielivaltaisuuden seuraavasti (kappale 34):

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu mielivaltainen väkivalta tulisi siis ymmärtää siten, että se tarkoittaa sellaista aseellisiin selkkauksiin liittyvää väkivaltaa, jonka on mahdollista kohdistua kehen tahansa konfliktialueella olevaan henkilöön. Kyse on tyypillisesti aktiivisiin taisteluihin liittyvistä pommituksista, harhaluodeista, miinoista ja muusta sellaisesta aseiden käyttöön liittyvästä vaarasta, joka kohdistuu laajaan ja ennalta määrittelemättömään henkilöjoukkoon. Tietyt henkilökohtaiset olosuhteet voivat Elgafaji-ratkaisussa tarkoitetulla tavalla kasvattaa sitä todennäköisyyttä, joka tietyllä henkilöllä on joutua tilanteeseen, jossa tällainen erottelematon väkivalta kohdistuu nimenomaan häneen.

Hallinto-oikeus on perustellut A:n toissijaisen suojelun tarvetta sillä, että hän olisi uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä liittyvistä syistä vaarassa joutua shiialaisen aseellisen ryhmittymän uhkaamaksi. Uhalla on siten selvä yhteys A:n sellaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat myös ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettuja vainon syitä. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että uhka ei ole ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla mielivaltaista eikä kyseessä siten voi olla tässä lainkohdassa tarkoitettu vakava haitta.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella voidaan myöntää vain, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty. Ulkomaalaislain 87 §:ssä säädetyt turvapaikan antamisen edellytykset soveltuvat samalla tavoin henkilöihin, joiden kotimaassa vallitsee aseellisesta selkkauksesta johtuva erottelemattoman väkivallan tilanne. Tällaisiin tilanteisiin liittyykin usein sellaista henkilöön liittyvistä syistä aiheutuvaa väkivaltaa, joka voi olla peruste henkilön tunnustamiseen pakolaiseksi. Jos hakijan katsottaisiin olevan kotialueellaan vakavassa vaarassa uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä liittyvistä syistä, eikä hänellä olisi mahdollisuutta viranomaissuojeluun tai sisäiseen pakoon, hänelle tulisi antaa turvapaikka.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään perustellut tarkemmin, minkälaisten tekojen uhka A:een kohdistuisi kotimaassaan. Päätöksestä ei siten ilmene, mistä syystä hänen ei ole katsottu olevan ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitetun vainon tai 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa. Jos hallinto-oikeus on katsonut, että A ei enää olisi vaarassa siitä syystä, että hän on lopettanut työnsä ja tapahtumista on kulunut aikaa, jää epäselväksi, miksi hänen on tästä huolimatta katsottu olevan 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa vaarassa.

on antanut selityksen, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

A:n uskonnollinen tausta, korruption vastainen toiminta sekä hänen kokemansa aikaisemmat oikeudenloukkaukset ovat sellaisia henkilökohtaisia olosuhteita, jotka lisäävät hänen todennäköisyyttään joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Merkitystä ei ole sillä, minkälaista väkivaltaa häneen kohdistuisi, vaan merkityksellistä on se, kenen toimesta sitä mahdollisesti saattaisi häneen kohdistua. Kun otetaan huomioon ajantasainen Irakia koskeva maatieto ja A:n henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan, voidaan pitää todennäköisenä, että hän on vaarassa profiloitua vaikutusvaltaisten tahojen, kuten shiiamilitioiden, kielteisen mielenkiinnon kohteeksi.

Selitys on lähetetty Maahanmuuttovirastolle tiedoksi.

2.

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee turvapaikan myöntämistä ja asia palautetaan tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely.

on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

on nuori sunnitaustainen mieshenkilö. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat hyväksyneet keskeisiltä osin hänen kertomuksensa tapahtumista tosiseikkana. A:een on kohdistunut yksi vakava oikeudenloukkaus vuonna 2010. Lisäksi hän on työssään toiminut korruption vastaisesti sekä kirjoittanut lehteen artikkeleita. Hän on myös saanut Asa’ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen. Myös se seikka, että A

n veli on kuollut autoräjähdyksessä, on hyväksytty tosiseikkana.

A kuuluu uskontonsa ja alkuperänsä vuoksi kotialueellaan vainon kohteena olevaan ihmisryhmään. A:lla on katsottava olevan hänen korruption vastaisen toimintansa sekä harjoittamansa kirjoitustoiminnan vuoksi poliittinen mielipide, joka on ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettu vainon syy. A on esittänyt julkisesti poliittisia mielipiteitä muun ohella tämänhetkisessä Irakissa huomattavan vaikutusvaltaisesta vainoa harjoittavasta Asa’ib Ahl al-Haq -militiasta, joka on kohdistanut häneen oikeudenloukkauksia sen vuoksi, että hän on arvostellut sen toimintaa. Lisäksi on perusteltuja syitä katsoa, että edellä mainitulla pommi-iskulla on tavoiteltu A:n kuolemaa.

A:lla on katsottava olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi alkuperänsä, uskontonsa ja poliittisen mielipiteensä vuoksi, ja hän on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Valituskirjelmä on asian vireille tulon yhteydessä toimitettu Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle ja A:lle valitusluvat ja tutkii asian.

1. Maahanmuuttoviraston vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan Maahanmuuttoviraston ja A:n valitusten johdosta.

Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan A:n valituksen johdosta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamiseksi.

Lausuminen Maahanmuuttoviraston valituksesta enemmälti raukeaa.

Perustelut

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Hallinto-oikeus on katsonut, että A:lla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi. Hallinto-oikeus on kuitenkin viitaten A:n sunnitaustaan, hänen kokemaansa aikaisempaan oikeudenloukkaukseen ja hänen työskentelyynsä sekä Bagdadin turvallisuustilanteeseen katsonut, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ulkomaalaislain 88§:n 1 momentin 3 kohdan osalta.

Maahanmuuttoviraston valituksessa on kysymys ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan toissijaisen suojelun edellytysten täyttymisestä. Asiassa on valituksen johdosta erityisesti arvioitavana, mikä merkitys hakijan henkilökohtaisilla olosuhteilla on tässä arvioinnissa.

A:n valituksesta on puolestaan arvioitavana, olisiko hänelle tullut antaa ulkomaalaislain 87:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka.

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle) perustelukappaleen 35 mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Direktiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske.

Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

(—)

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan, jotta tekoa pidetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuna vainoksi katsottavana tekona, sen on oltava:

a) laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin vakava, että se muodostaa vakavan loukkauksen ihmisten perusoikeuksia vastaan ja erityisesti niitä oikeuksia vastaan, joista ei voida poiketa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla; tai

b) kertymä erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia, ja joka on riittävän vakava vaikuttaakseen yksilöön a alakohdassa tarkoitettua vastaavalla tavalla.

Artiklan 2 kohdan mukaan vainoksi katsottavat teot voivat olla muun muassa seuraavia:

a) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

b) oikeudelliset, hallinnolliset ja poliisin toimintaan ja/tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

c) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 2 momentin mukaan vainoksi katsottavia tekoja voivat olla:

1) fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

2) oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet taikka poliisin toimintaan tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

3) kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

Ihmisoikeustuomioistuin on ottanut oikeuskäytännössään usein kantaa todistustaakan jakautumiseen turvapaikka-asioissa.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan maasta poistettavalla henkilöllä on periaatteessa todistustaakka siitä, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa hänellä itsellään olevan kohdemaassa vakava riski joutua kohdelluksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesti. Jos vakavasta riskistä on esitetty näyttöä, sopimusvaltion on puolestaan osoitettava, ettei tällaista vaaraa ole (esim. Saadi v. Italia, suuri jaosto 28.2.2008, kohta 129). Todistustaakan jakautuminen liittyy kiinteästi tosiseikkojen erityisyyteen, esitetyn väitteen luonteeseen sekä siihen, mistä ihmisoikeussopimuksen turvaamasta oikeudesta asiassa on kysymys (esim. Nachova ym. v. Bulgaria, suuri jaosto 6.7.2005, kohta 147).

$17f

Todistustaakkaa yksilöllisistä olosuhteista on tulkittu lievemmin tilanteissa, joissa henkilö väittää kuuluvansa sellaiseen ihmisryhmään, johon kohdistetaan systemaattisesti kaltoinkohtelua (esim. Saadi v. Italia, suuri jaosto 28.2.2008, kohta 139). Tällöin asiaa arvioidaan henkilön kertomuksen ja merkityksellisen maatiedon perusteella (esim. Salah Sheek v. Yhdistynyt kuningaskunta, 11.1.2007, kohta 148).

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä otetaan huomioon, että turvapaikanhakijan voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta toimittaa lyhyessä ajassa näyttöä, varsinkin jos se on hankittava maasta, josta turvapaikanhakija väittää paenneensa (esim. Bahaddar v. Alankomaat, 19.2.1998, kohta 45). Turvapaikkamenettelyssä annettujen kertomusten uskottavuuden arvioinnissa tulee muutenkin ottaa huomioon benefit of the doubt -periaate, ja henkilölle tulee antaa tilaisuus selvittää kertomukseensa mahdollisesti sisältyvät epäjohdonmukaisuudet ja puutteet. (esim. M.A. v. Sveitsi, 18.11.2014, kohta 69).

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa

(C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohdan säännöstä, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklan c alakohtaa.

$182

$183

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa

oli kyse muun ohella siitä, joutuisiko Bagdadista kotoisin oleva muutoksenhakija A sinne palautettuna henkilönä jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksen perusteluissa muun ohella, että koska mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ollut katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että hän oli kotoisin Bagdadin kaupungista, asiassa oli vielä ratkaistava, oliko muutoksenhakija ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia.

Muutoksenhakijan isällä oli ollut henkilökohtaisia ja vakavia kokemuksia mielivaltaisesta väkivallasta Bagdadissa. Nämä kokemukset eivät yksin osoittaneet, että mielivaltaisen väkivallan vaara olisi koskenut juuri muutoksenhakijaa hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia. Kokemukset oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kuitenkin otettava huomioon, kun arvioitiin, koskiko ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 momentissa tarkoitettu vaara juuri häntä.

$186

Väkivaltaisten selkkausten määrä Bagdadin kaupungissa ja kaupunkia ympäröivällä vyöhykkeellä on kaiken kaikkiaan vähentynyt vuoden 2017 jälkeen. ISISin toiminta alueella on vähentynyt, vaikka se pystyy edelleen suorittamaan hyökkäyksiä Bagdadin kaupunkia ympäröivällä alueella. Bagdadin kuvernoraatti on yleisesti ottaen viranomaisten hallinnassa ja viranomaiset jakavat puolustus- sekä lainvalvontatehtävät shiiamilitioiden (PMU, popular mobilization forces) kanssa. Turvallisuusviranomaisten ja shiiamilitioiden välillä on myös ollut yhteentörmäyksiä ja shiiamilitioiden on raportoitu kilpailevan keskenään alueiden ja väestön hallinnasta sekä poliittisesta vaikutusvallasta.

Bagdadissa rekisteröitiin vuonna 2018 yhteensä 392 turvallisuusvälikohtauksiin liittyvää siviilikuolemaa, joka vastaa 7,4 siviilikuolemaa 100 000 asukasta kohti. Vuonna 2017 vastaava luku oli 13,4 siviilikuolemaa. Yleisin siviilien kuolemaan johtaneet tapahtumat käsittivät ammuskelua, teloituksia/mielivaltaisia surmia ja improvisoituja räjähteitä. Eniten turvallisuusvälikohtauksia tapahtui Adamiyan ja Resafan kaupunginosissa.

Suurin osa vuoden 2018 väkivaltaisista selkkauksista liittyi poliittiseen väkivaltaan, joka oli yhteydessä vuoden 2018 vaaleihin. Shiiamilitiat syyllistyivät myös rikolliseen väkivaltaan kuten sieppauksiin, kiristykseen, pelotteluun, räjähteiden käyttämiseen, ampumisiin sekä ryöstöihin.

Bagdadissa toimivia shiialaisia aseellisia ryhmittymiä syytetään usein sunneihin kohdistuneesta väkivallasta. Sunnit pelkäävät ennen kaikkea joutuvansa kiristyksen tai sieppauksen kohteeksi tai että heidän omaisuutensa viedään. Ryhmittymien saattaminen vastuuseen on vaikeaa. Räjähteitä käytetään hyökkäyksissä ja pelottelussa sekä poliittisiin että rikollisiin tarkoituksiin.

Bagdadin sisäisten pakolaisten määrä oli 15 joulukuuta 2018 mennessä vähentynyt 69 204 henkilöön, luvun olleessa korkeimmillaan 604 140 (2016).

Syksyllä 2019 on uutisoitu, että Bagdadissa on ollut laajoja mielenosoituksia. Turvallisuusjoukot ovat käyttäneet vesitykkejä, kyynelkaasua ja kumiluoteja, mutta myös oikeita ammuksia hallitakseen mielenosoituksia. Esimerkiksi lokakuun ensimmäisen viikon aikana 104 ihmisen raportoitiin kuolleen Bagdadissa ja maan eteläisissä kaupungeissa ja yli 6 000 ihmistä loukkaantui. Mielenosoittajat ovat osoittaneet tyytymättömyyttä Irakissa vallitsevaan korruptioon, työttömyyteen sekä riittämättömiin julkisiin palveluihin. Irakin turvallisuusviranomaiset ovat myöntäneet, että tilanteissa on myös käytetty liiallista voimaa mielenosoittajia vastaan. (

Ruotsin maahanmuuttovirasto toteaa tilannekatsauksessaan 2.12.2019, että tilanne Irakissa on kehittynyt hyvin nopeasti ja uusista yhteenotoista raportoidaan jatkuvasti. Ajankohtainen tilanne on voimakkaasti polarisoinut maan kahteen leiriin; heihin, jotka uskovat, että mielenosoitusten kautta voidaan saavuttaa merkittävää muutosta, ja heihin, joiden mielestä mielenosoitukset ovat menettäneet merkityksensä. Poliittiset päättäjät toivovat, että protestit laantuisivat, minkä vuoksi mielenosoituksia koskevaa tiedonkulkua ja uutisointia pyritään voimakkaasti kontrolloimaan. Epävakaa turvallisuustilanne luo myös toimintaedellytyksiä ISIS-soluille sekä muille toimijoille. Turvallisuustilanne Bagdadissa on hyvin vaihteleva, millä on tällä hetkellä vaikutuksia liikkumis- ja toimeentulomahdollisuuksiin. Irak on yhä enenevässä määrin Yhdysvaltain ja Iranin käymän sijais- ja informaatiosodan näyttämö. (

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Jos turvapaikan edellytykset eivät täyty, on asiassa seuraavaksi arvioitava, täyttyvätkö ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetut toissijaisen suojelun edellytykset.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa säännellyn toissijaisen suojelun edellytysten täyttyminen edellyttää, että kyse on yksilöön henkilökohtaisesti kohdistuvasta vaarasta kärsiä tietyntyyppistä vakavaa haittaa, joka voisi toteutua henkilön palatessa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa. Kyseiset kohdat vastaavat määritelmädirektiivin 15 artiklan a ja b kohtia.

Sen sijaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltaminen edellyttää, että kyse on mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvasta vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta. Elgafaji-tuomion mukaan määritelmädirektiivin 15 c artiklassa tarkoitetaan laajemmin siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavaa vaaraa eikä tiettyjä vakavan haitan tekomuotoja.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeen arvioinnissa vaikuttavat kollektiivisten seikkojen ohella myös henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua mainitun 3 kohdan nojalla.

Henkilökohtaisilla olosuhteilla voidaan 88 §:n 1 momentin 3 kohdan yhteydessä katsoa tarkoitettavan lähtökohtaisesti sellaisia olosuhteita, jotka aiheuttavat henkilölle muuhun väestöön verrattuna kohonneen riskin kärsiä erottelemattomasta väkivallasta aiheutuvaa vakavaa haittaa. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa voidaan huomioida muun ohella henkilön ikään, terveyteen ja sukupuoleen liittyviä seikkoja sekä muita haavoittuvaista asemaa korostavia näkökohtia, kuten turvaverkon puutetta ja puutteellista paikallistuntemusta. Esimerkiksi lapsiperhe voi tällaisesta syystä olla erityisessä vaarassa. Samoin vaaralle alttiina voivat olla konfliktialueella tai sen lähistöllä asuvat henkilöt tai sellaiset henkilöt, jotka ammattinsa puolesta joutuvat liikkumaan aseellisen selkkauksen alueella.

Se, että edellä tarkoitettu henkilön taustaan ja olosuhteisiin liittyvä vaaralle altistava seikka ei sellaisenaan mahdollisesti täytä ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaisia turvapaikan antamisen edellytyksiä, ei vielä merkitse sitä, etteikö kyseisellä seikalla voisi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa henkilökohtaisten olosuhteiden merkitystä toissijaista suojelua koskevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Toisaalta on samalla huomattava, että ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaisia turvapaikan antamisen edellytyksiä arvioidaan samoilla perusteilla siitä riippumatta, vallitseeko hakijan kotimaassa aseellisesta selkkauksesta johtuva erottelemattoman väkivallan tilanne vai ei.

A on Bagdadista kotoisin oleva sunnimuslimi. A on kertonut, että hän on joutunut siepatuksi tarkastuspisteellä vuonna 2010, jolloin häntä on kidutettu. A on työskennellyt sähköministeriön alaisessa työpaikassa. Hänet on siirretty toiseen projektiin sen jälkeen, kun hän on laatinut raportin, jonka mukaan ensimmäisessä projektissa oli ilmennyt korruptiota shiiamilitia Asa'ib Ahl al-Haqin toimesta. A on siirretty toisen kerran eri tehtäviin, jolloin hän on löytänyt työpaikaltaan asiakirjoja, joihin oli väärennetty hänen nimensä. A on lisäksi kirjoittanut lehteen artikkeleita. Yksi hänen kirjoittamansa artikkeli on julkaistu hänen nimellään. A on saanut tämän jälkeen Asa'ib Ahl al-Haqilta uhkauskirjeen kirjoittamansa lehtiartikkelin johdosta. A:in veli on kuollut autoräjähdyksessä lainattuaan A:in auton. A on epäillyt, että hänen autoonsa oli asennettu pommi tarkoituksessa surmata hänet.

Maahanmuuttovirasto on keskeisiltä osiltaan hyväksynyt A:n kertomuksen tapahtumista tosiseikkana. A:n kertomusta on näiltä osin pidettävä myös johdonmukaisena, eikä se ole ristiriidassa Irakia koskevan yleisen maatiedon kanssa. A:n kertomusta ei näin ollen ole olennaisilta osiltaan syytä epäillä.

Toisin kuin hallinto-oikeus korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyt A:n aikaisempiin kokemuksiin liittyvät seikat eivät tässä tapauksessa ole sellaisia hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisia seikkoja, joiden voidaan katsoa lisäävän hänen riskiään joutua erottelemattomasta väkivallasta johtuvan vakavan haitan vaaran ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeuden päätös olisi jo edellä lausutun perusteella kumottava Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta. Asiassa on kuitenkin vielä otettava A:n valituksesta kantaa siihen, onko A:lla ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan.

Korkein hallinto-oikeus arvioi A:n kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon, jonka mukaan sunneihin kohdistuu edelleen vakavia oikeudenloukkauksia shiiamilitioiden taholta, että A:lla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainoksi katsottavien oikeudenloukkausten kohteeksi, jotka ovat syy-yhteydessä hänen aikaisempiin kokemuksiinsa, uskontoonsa ja poliittiseen mielipiteeseensä. A:n taustan omaavan henkilön ei Bagdadissa yleensä ole mahdollista saada tehokasta suojelua viranomaisilta shiialaisten aseellisten ryhmittymien uhkaa vastaan. A:lle on siten myönnettävä turvapaikka.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä Maahanmuuttoviraston että A:n valituksista. Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan A:n valituksesta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan antamista varten. Asian näin päättyessä lausuminen enemmälti Maahanmuuttoviraston valituksesta raukeaa.

Asian lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon otettuna tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.

Maahanmuuttovirasto

Hallinto-oikeus

Landinfo: Respons, Irak: Militser i Bagdad, 15.9.2017; U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices 2016 – Iraq, 3.3.2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Security and humanitarian situation, March 2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Sunni (Arab) Mulims, June 2017; UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016; United Nations Security Council: S/2017/592, Report of the Secretary-General pursuant to resolution 2299 (2016), 11.7.2017; United Nations Security Council: S/2017/881, Report of the Secretary-General pursuant to resolution 2367 (2017), 19.10.2017; BBC News: IS loses Deir al-Zour in Syria and al-Qaim in Iraq on same day, 3.11.2017; United Nations Iraq: UN Casualty Figures for Iraq for the Month of June 2016 – October 2017.)

UNHCR: Relevant COI for Assessments on the Availability of an Internal Flight or Relocation Alternative (IFA/IRA) in Baghdad for Sunni Arabs from ISIS-Held Areas, May 2016; UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016; Landinfo: Temanotat, Irak: Bagdad – sikkerhetssituasjon per februar 2015, 13.2.2015; United Nations Security Council: Third report of the Secretary-General pursuant to paragraph 6 of resolution 2169 (2014), 1.5.2015; U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices for 2015 – Iraq, 13.4.2016; BA (Re-turns to Baghdad) Iraq CG, [2017] UKUT 00018 (IAC), United Kingdom: Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber), 23.1.2017; UK Home Office: Country Policy and Information Note, Iraq: Sunni (Arab) Muslims, June 2017; Landinfo, Temanotat Irak: Situasjonen for sunnimuslimer i Bagdad, 23.6.2017

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Marttila ja Henri Matinolli, joka on myös esitellyt asian.

A

:

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin

Ulkomaalaislain

2.3 Oikeuskäytäntöä

2.3.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä todistustaakasta turvapaikka-asioissa

2.3.2 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä toissijaisen suojelun osalta

Elgafaji

KHO 2016:194

2.4 Irakia koskevaa maatietoutta

(EASO Country Guidance, Iraq, June 2019)

Migrationsverket, Lägesanalys: Demonstrationerna i Irak. Evolution eller revolution?)

2.5 Ratkaisun yleisiä lähtökohtia

2.6 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen

2. Pääasia