KHO:2021:119 – Extraordinärt ändringssökande

En advokat ansökte om återbrytande av ett beslut som gällde hens egen beskattning. Frågan gällde om en advokat i sin egen sak enligt 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden är skyldig att anlita en advokat, ett offentligt rättsbiträde eller ett i lagen om rättegångsbiträden med tillstånd avsett rättegångsbiträde med tillstånd.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att bestämmelsen i 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden inte innehåller andra undantag gällande sökanden än myndigheter och förvaltningsdomstolar. Enligt sin ordalydelse gäller bestämmelsen därför även advokater, offentliga rättsbiträden och rättegångsbiträden med tillstånd då dessa ansöker om återbrytande i egen sak.

Enligt förarbetena är syftet med 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden att minska antalet grundlösa ansökningar om återbrytande och förbättra ansökningarnas kvalitet när det finns anledning att göra en ansökan. Med bestämmelsen eftersträvar man hindra att ansökningar görs utan goda grunder och möjliggöra att högsta förvaltningsdomstolen endast får sådana ansökningar att avgöra där grunderna för återbrytande och dess rättsliga förutsättningar särskilt har avvägts också från sökandens sida. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det för att uppfylla detta syfte är väsentligt att den advokat eller det offentliga rättsbiträde eller rättegångsbiträde med tillstånd som anlitas för att göra ansökan, är utomstående i förhållande till saken.

I det beskattningsärende som var föremål för ansökan om återbrytande hade sökanden redan haft möjlighet till ändringssökande i vanlig ordning. Skyldigheten enligt 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden hade inte hindrat sökanden att få sin sak prövad i domstol och var inte heller i övrigt i strid med bland annat kraven på tillgång till rättegång.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att en advokat som ansöker om återbrytande i sin egen sak är skyldig att enligt 118 § 5 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden anlita en advokat, ett offentligt rättsbiträde eller rättegångsbiträde med tillstånd. Eftersom sökanden inte trots att hen beretts möjlighet till det hade gjort detta, lämnades ansökan utan prövning.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 118 § 5 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Monica Gullans, Ari Wirén, Toni Kaarresalo och Kristina Björkvall. Föredragande Heidi Jääskeläinen.

Asianajaja oli hakenut omaa verotustaan koskevan päätöksen purkamista. Asiassa oli ratkaistava, oliko asianajajan käytettävä häntä itseään koskevan päätöksen purkamista koskeneessa asiassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa ei ollut säädetty muita hakijoita kuin viranomaisia ja hallintotuomioistuimia koskeva poikkeus säännöksen mukaiseen velvollisuuteen. Säännös koski siten sanamuotonsa mukaan myös asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa tämän hakiessa purkua omassa asiassaan.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin tarkoituksena oli lain esitöiden mukaan vähentää perusteettomia purkuhakemuksia ja parantaa aiheellisten hakemusten laatua. Säännöksellä oli pyritty estämään sitä, että purun hakemiseen turvaudutaan liian kevyin perustein, ja mahdollistamaan se, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tuli vain sellaisia purkuasioita, joissa purun aiheellisuutta ja oikeudellisia edellytyksiä oli myös hakijan taholta erityisesti harkittu. Korkein hallinto-oikeus katsoi tämän tarkoituksen toteutumisen kannalta olevan olennaista, että päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli asian suhteen ulkopuolinen henkilö.

Purkuhakemuksen kohteena olleessa verotusta koskevassa asiassa hakijan käytettävissä olivat jo olleet varsinaiset muutoksenhakukeinot. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin mukainen velvollisuus ei siten ollut estänyt hakijaa saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi eikä se ollut muutoinkaan yhteensopimaton muun ohella tuomioistuimeen pääsyä koskevien vaatimusten kanssa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että purkuhakemuksen omassa asiassaan tehneen asianajajan oli käytettävä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Kun hakija ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ollut näin tehnyt, hakemus jätettiin tutkimatta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 5 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Korkein hallinto-oikeus 7.9.2020 taltionumero 3581

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 19.3.2019 numero 19/0173/3 hylännyt A:n valituksen verotuksen oikaisulautakunnan 27.3.2018 antamasta päätöksestä, jolla A:n oikaisuvaatimus oli pääasiallisesti hylätty. Asiassa on ollut kysymys muutoksenhausta A:n verovuoden 2016 tuloverotukseen, jota toimitettaessa eräät Asianajotoimisto X Oy:n A Ky:lle maksamat suoritukset oli katsottu A:n henkilökohtaiseksi palkkatuloksi ja hänelle oli määrätty veronkorotus.

on päätöksellään 7.9.2020 taltionumero 3581 hylännyt A:n valituslupahakemuksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 12.1.2021 saapuneissa kirjelmissään vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 7.9.2020 puretaan ja asia palautetaan hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai hallinto-oikeuden päätös kumoten A:n verotus toimitetaan veroilmoituksen mukaisesti. A on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa ja että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 7.9.2020 täytäntöönpano kielletään.

A on hakemuksesta tarkemmin ilmenevin perustein esittänyt, että asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa asiaan, ja päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

on A:lle lähettämässään täydennyspyynnössä varannut A:lle tilaisuuden hankkia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentin mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävä asiamies ja toimittaa tämän laatima purkuhakemus. Täydennyspyynnössä on viitattu muun ohella korkeimman oikeuden päätökseen KKO 2014:77.

on ilmoittanut voivansa asianajajana toimia asiassa itse.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 118 §:n 5 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen ja hallintotuomioistuimen on päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettua luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on muun ohella todettu (HE 29/2018 vp s. 188 – 189), että ylimääräinen muutoksenhaku on erityinen muutoksenhakukeino, johon ei tulisi turvautua kevyin perustein. Tavoitteena on, että silloin, kun purkuhakemuksen tekemiseen on aihetta, lainoppineen avustajan käyttäminen parantaa hakemuksen laatua. Muun hakijan kuin viranomaisen on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa myös tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. Hallituksen esityksestä ilmenee (s. 49), että perusteettomien purkuhakemusten välttämiseksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säännöksen on tarkoitettu vastaavan oikeudenkäymiskaaren mainittua säännöstä.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2014:77 jättänyt tutkimatta lainvoimaisen tuomion poistamista koskevan hakemuksen, jonka oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyn kelpoisuuden täyttänyt henkilö oli tehnyt häntä itseään koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaista asiamiespakkoa oli sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla itsellään oli mainittu kelpoisuus.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esillä olevassa asiassa ratkaistava, onko asianajajana toimivan A:n käytettävä häntä itseään koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevassa asiassa HOL 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että HOL 118 §:n 5 momentissa ei ole säädetty muita hakijoita kuin viranomaisia ja hallintotuomioistuimia koskeva poikkeus velvollisuuteen käyttää päätöksen purkamista koskevassa asiassa asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Säännöksen tältä osin yksiselitteisen ja selvän sanamuodon mukaan säännöksen mukainen velvollisuus koskee myös asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa tämän hakiessa purkua omassa asiassaan.

HOL 118 §:n 5 momentin keskeisenä tarkoituksena on säännöksen esitöistä ilmenevin tavoin vähentää perusteettomia purkuhakemuksia ja parantaa aiheellisten hakemusten laatua. Säännöksellä on pyritty estämään sitä, että purun hakemiseen turvaudutaan liian kevyin perustein, ja mahdollistamaan se, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tulee vain sellaisia purkuasioita, joissa purun aiheellisuutta ja oikeudellisia edellytyksiä on myös hakijan taholta erityisesti harkittu.

Edellä todetun tarkoituksen toteutumisen kannalta on olennaista, että päätöksen purkamista koskevassa asiassa HOL 118 §:n 5 momentin nojalla käytettävä asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja on asian suhteen ulkopuolinen henkilö. Ulkopuolista henkilöä käytettäessä asian arviointiin eivät samalla tavalla vaikuta välittömät henkilökohtaiset intressit tai asiaan liittyvät subjektiiviset vaikuttimet kuin henkilöllä, joka toimii omassa asiassaan. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakija itsekin asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

HOL 118 §:n 5 momentti koskee vain lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevia asioita. Lainvoimaisen päätöksen purkaminen on ylimääräinen muutoksenhakukeino. Esillä olevassa asiassa hakijan käytettävissä ovat jo olleet varsinaiset muutoksenhakukeinot, eikä HOL 118 §:n 5 momentin mukainen velvollisuus ole siten estänyt hakijaa saamasta asiaansa tuomioistuimen tutkittavaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon säännöksen edellä todettu tarkoitus, kyseisen velvollisuuden ei voida muutoinkaan katsoa olevan yhteensopimaton tuomioistuimeen pääsyä tai muita oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten kanssa.

Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että asianajajana toimivan A:n on tässä lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevassa asiassa käytettävä HOL 118 §:n 5 momentissa tarkoitettua asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Kun A ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole näin tehnyt, hakemus on jätettävä tutkimatta.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus

A

1. Päätöksen purkamista koskeva hakemus

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

3. Täytäntöönpanon kieltäminen