KHO:2021:143 – Markanvändning och byggande

Staden hade beviljat undantag från detaljplanens skyddsbestämmelser för rivning av två villor. Enligt skyddsbestämmelserna fick villorna inte rivas som värdefulla för den byggda miljön samt för deras kulturhistoriska och miljöhistoriska värden. Byggnaderna låg cirka 40 meter från tomtgränsen till republikens presidents tjänstebostad och för dem hade inte hittats någon sådan användning där tjänstebostadens säkerhetssynpunkter kunde tas i beaktande.

Enligt den utredning som lämnats om ansökan om undantag och de myndighetsutlåtanden som getts i ärendet hade byggnaderna byggnadshistoriska värden och ett återuppförande av den mer värdefulla av byggnaderna ansågs viktigt. Stadens byggnadstillsynschef hade beviljat undantaget. Enligt beslutet var tryggandet av den statliga säkerheten ett särskilt skäl för undantaget. Undantagslovets villkor för tryggande av byggnadsskyddet var allmänt hållna och varken i ansökan eller beslutet ingick utredning om en ny placering för byggnaderna eller tillvaratagande av byggmaterialen.

Vid nästan samma tidpunkt som beslutet om beviljande av undantag gavs, beviljades rivningslov gällande samma villor. I det förutsattes att byggmaterialen tas tillvara och för den värdefullare villans del att materialet lagras för ett kommande återuppförande av byggnaden inom i första hand samma område. Ansökan om rivningslov hade varit anhängig samtidigt med ansökan om undantag. I ansökan om rivningslov hade i projektbeskrivningen bland annat konstaterats att den värdefullare byggnaden rivs i huvudsak bevarande för återanvändning eftersom byggnaden är tänkt att till det yttre oförändrad återuppföras på en ny plats, och att den andra byggnaden rivs i huvudsak bevarande för att dess byggnadsdelar ska återanvändas.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att beviljande av undantag förutsätter att de rättsliga förutsättningarna för beviljande av undantag är uppfyllda och det finns särskilda skäl för undantaget. Undantag förutsätter alltid en helhetsbedömning in casu.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade vidare att rivning av en i detaljplanen skyddad byggnad i princip medför olägenheter med tanke på planläggningen, genomförande av planen och försvårar uppnående av målen för skyddet av den byggda miljön. Trots denna utgångspunkt var villkoren i undantagslovet för tryggande av byggnadsskyddet allmänt hållna och varken ansökan eller beslutet innehöll utredning om att uppföra byggnaderna på nytt eller ta tillvara byggmaterial.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att förutsättningarna för beviljande av undantag ska vara uppfyllda när undantagslovet ges och enligt de villkor som ingår i undantagslovet. I den ansökan om rivningslov som var anhängig samtidigt med ansökan om undantag och i rivningslovet, som beviljades nästan samtidigt som undantaget beviljades, hade bevarandet av byggnadernas skyddsvärden beaktats i form av villkor gällande utnyttjandet av byggmaterialen och bestämmelser om att återuppföra den värdefullare byggnaden på en ny plats. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att undantaget inte under dessa omständigheter kunde anses medför olägenheter med tanke på planläggningen, genomförande av planen eller försvåra uppnående av målen för skyddet av den byggda miljön, trots att själva undantagsbeslutet inte förutsatte en omplacering av byggnaden eller annat utnyttjande av byggmaterialen.

Med ytterligare beaktande av att undantaget gällde byggnader som på grund av sin placering omfattades av avvikande säkerhetskrav och att inget nytt användningsändamål för byggnaderna hade hittats, fanns det särskilda skäl för undantaget.

Högsta förvaltningsdomstolen ändrade inte slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut med vilket förvaltningsdomstolen hade avslagit föreningens besvär.

Markanvändnings- och bygglagen 57 § 1 mom., 171 § 1 och 2 mom., 174 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Robert Utter. Föredragande Satu Sundberg.

Poikkeamishakemuksesta saadun selvityksen ja annettujen viranomaislausuntojen mukaan rakennuksilla oli rakennushistoriallisia arvoja ja rakennuksista arvokkaamman uudelleen pystyttämistä pidettiin tärkeänä. Kaupungin rakennusvalvontapäällikkö oli myöntänyt poikkeamisen. Päätöksen mukaan valtiollisen turvallisuuden varmistaminen oli erityinen syy poikkeamiselle. Poikkeamisluvan ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi olivat yleispiirteisiä, eikä hakemukseen tai päätökseen sisältynyt selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Lähes samaan aikaan poikkeamispäätöksen kanssa annetussa samoja huvilarakennuksia koskeneessa purkamisluvassa edellytettiin rakennusmateriaalien talteen ottamista ja arvokkaamman rakennuksen osalta materiaalin varastointia rakennuksen uudelleenrakentamiseksi ensisijaisesti samalla alueella. Purkamislupahakemus oli ollut vireillä samaan aikaan poikkeamislupahakemuksen kanssa. Purkamislupahakemuksessa olevassa hankkeen kuvauksessa oli muun ohella todettu, että arvokkaampi rakennus puretaan pääosin säästäen uudelleen käyttöä varten, koska rakennus oli tarkoitus rakentaa myöhemmin uuteen paikkaan ulkoasultaan ennalleen, ja että toinen rakennus puretaan osin säästäen sen rakennusosia uudelleen käyttöä varten.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poikkeamisen myöntäminen edellyttää, että poikkeamiselle säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyvät ja että poikkeamiseen on erityinen syy. Poikkeaminen edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

Korkein hallinto oikeus totesi edelleen, että asemakaavassa suojellun rakennuksen purkaminen aiheuttaa lähtökohtaisesti haittaa kaavoitukselle ja kaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tästä lähtökohdasta huolimatta poikkeamispäätöksen ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi olivat jääneet yleispiirteisiksi, eikä hakemukseen tai päätökseen sisältynyt selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poikkeamisen myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä poikkeamista myönnettäessä ja poikkeamispäätöksessä asetetuin ehdoin. Poikkeamishakemuksen kanssa samaan aikaan vireillä olleessa purkamislupahakemuksessa ja lähes samaan aikaan poikkeamispäätöksen kanssa myönnetyssä purkamisluvassa rakennusten suojeluarvojen säilyttäminen oli otettu huomioon rakennusmateriaalien hyödyntämistä ja arvokkaamman rakennuksen uudelleensijoittamista koskevilla määräyksillä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei poikkeamisen näissä oloissa ollut katsottava aiheuttavan haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle taikka vaikeuttavan rakennetun ympäristön suojelemiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vaikka poikkeamispäätöksessä itsessään ei edellytetty rakennusten uudelleen sijoittamista tai rakennusmateriaalien muuta hyödyntämistä.

Kun lisäksi otettiin huomioon, että poikkeaminen koski rakennuksia, joiden sijaintiin liittyi poikkeuksellisia turvallisuusvaatimuksia, ja ettei rakennuksille ollut löytynyt uutta käyttötarkoitusta, poikkeamiselle oli erityinen syy.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla hallinto-oikeus oli hylännyt yhdistyksen valituksen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 57 § 1 momentti, 171 § 1 ja 2 momentti, 174 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 18.3.2020 nro 20/0241/1

Asian aikaisempi käsittely

on päätöksellään 7.5.2019 (§ 6) myöntänyt Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristölle luvan poiketa asemakaavan suojelumääräyksistä asuinrakennuksina käytettyjen 201 m2:n suuruisen Ylätalon ja 234 m2:n suuruisen Alatalon sekä 40 m2:n suuruisen venevajan purkamiseksi Meilahden kaupunginosassa sijaitsevalla kiinteistöllä 91-437-1-14 ehdolla, että vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön minimoidaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään muun ohella hylännyt Vähä-Meilahti – Lill Mejlans -seura ry:n valituksen rakennusvalvontapäällikön päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (

).

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan poikkeamista ei kuitenkaan saa myöntää, jos se:

1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista;

4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin mukaan kunnan on perusteltava poikkeamispäätös siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Asiassa saatu selvitys

Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristö on hakenut poikkeamista asemakaavan suojelumääräyksistä 201 m2:n ja 234 m2:n suuruisen asuinrakennuksen (Ylätalo ja Alatalo) sekä 40 m2:n suuruisen venevajan purkamiseksi Meilahden kaupunginosassa sijaitsevalla Päivärannan kiinteistöllä 91-437-1-14. Asemapiirustuksen mukaan Alatalo tullaan siirtämään.

$105

Helsingin kaupunginhallitus on 11.3.2019 tehnyt varauspäätöksen yhteensä noin 2,7 hehtaarin suuruisen maa- ja vesialueen varaamisesta Suomen tasavallan presidentti-instituution 100-vuotisjuhlavuoden lahjoitusta varten. Lahjan saajana on Suomen valtio ja alue annetaan yksinomaan tasavallan presidentin kanslian hallinnoitavaksi presidentin virka-asuntona toimivan Mäntyniemen kiinteistön käyttöä tukeviin tarkoituksiin. Tasavallan presidentin kanslialla ei ole osoittaa rakennuksille soveltuvaa käyttötarkoitusta.

Meilahden huvila-alueen erityispiirteet sekä alueen suojeluarvot huomioiden rakennusten purkaminen ja siirtäminen suunnitellaan siten, että toimenpiteiden vaikutukset alueen ja rakennusten kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön minimoidaan.

Alueella voimassa olevassa vuonna 1985 voimaan tulleessa asemakaavassa nro 8910 poikkeamispäätöksen kohteena oleva alueen osa on osoitettu kulttuurihistorialliseksi ympäristönsuojelualueeksi (Sy), jolla olevat sr-1- ja sr-2-merkinnällä merkityt rakennukset ja rakennelmat sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Poikkeamispäätöksen kohteena olevat asuinrakennukset on merkitty suojeltaviksi rakennuksiksi (sr-1). Kaavamääräyksen mukaan rakennusta ei saa rakennus-, kulttuuri- tai miljööhistoriallisesti arvokkaana purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikaton kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. (—).

Valituksenalaista aluetta koskeva kiinteistö rajautuu asemakaavassa merkittyyn Mäntyniemen valtion asuin-, edustus- ja hallintorakennusten korttelialueeseen (YE-v).

Kaupunginvaltuusto on 12.12.2018 § 417 hyväksynyt Meilahden huvila-alueen asemakaavan muutoksen nro 12372. Päivärannan alue osoitteessa Mäntyniementie 2 on rajattu kaavamuutosalueen ulkopuolelle. Helsingin hallinto-oikeus on 20.12.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt asiassa tehdyt valitukset. Asemakaavan muutoksesta on haettu valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Asemakaavan muutoksella nro 12372 on osoitettu muutama uusi siirrettävien huviloiden rakennusala toteutuneen huvilarakentamisen lomaan. Uudisrakentaminen on toteutettava siirtämällä alueelle kulttuurihistoriallisesti merkittäviä huviloita. Kaavamääräyksissä on otettu huomioon RKY-alueen säilytettävät kulttuuriympäristöarvot rakennuksia ja puutarha-alueita sekä lähivirkistysalueita koskevilla määräyksillä.

Poikkeamishakemuksen kohteena oleva alue sijoittuu Museoviraston inventoinnissa 2009 valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) luokitellulle

. Kohdekuvauksessa on muun ohella todettu, että Meilahden huvila-alue ilmentää aikansa näyttävää huvilakulttuuria ja alueella sijaitsevat päämiesten virka-asunnot Kesäranta, Tamminiemi ja Mäntyniemi. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema presidentin virka-asunto valmistui Mäntyniemeen 1993. Mäntyniemen paikalla oli Nybackan huvila, joka oli valmistunut tontille 1885 arkkitehti Theodor Deckerin suunnitelmin. Helsingin kaupunki osti huvilan 1974. Rakennus siirrettiin 1980-luvun puolivälissä Meilahden Heikinniementielle.

Rakennuksista Villa Granvik Alatalo, Ylähuvila ja Rantavaja on tehty 30.3.2019 päivätyt rakennushistorialliset selvitykset. Selvitysten tiivistelmistä ilmenee muun ohella, että Villa Granvikin päärakennus on hyvin säilyttänyt alkuperäisen ja vuoden 1912 muutosten mukaisen ilmeensä. Ylähuvilan hahmo ja ensimmäisen kerroksen tilajaon pääpiirteet ovat säilyneet, mutta lukuun ottamatta kahta kakluunia, kolmea jugend-väliovea ja portaikon askelmia ja kaiteita, kaikki rakennusosat ja pinnat on uusittu. (—).

Helsingin kaupunginmuseo ei ole vastustanut hanketta poikkeamis-hakemuksesta 25.4.2019 antamassaan lausunnossa. Lausunnon mukaan on tärkeää, että Meilahden vanhimpiin alkuperäisiin rakennuksiin kuuluva Villa Granvik säilyy edelleen uudelleen pystytettynä Meilahden huvila-alueella. Lisäksi rakennusten purkamisen jälkeen tontille jäävät puutarhaan kuuluneet kivipengerrykset tulee säilyttää.

$109

Helsingin kaupungin lupayksikön päällikkö on 9.5.2019 § 3 myöntänyt purkamisluvan kysymyksessä olevien kolmen rakennuksen purkamiseen ehdolla, että purkamistyötä ei saa aloittaa ennen poikkeamispäätöksen lainvoimaisuutta. Ylätalo ja venevaja tulee purkaa siten, että rakennuksesta saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää. Alatalon purkamisen yhteydessä tulee hirsirunko ja muu käyttökelpoinen vanha rakennusmateriaali ottaa talteen ja varastoida siten, että rakennus on mahdollista rakentaa uudelleen. Ensisijainen uusi sijaintipaikka on Meilahden huvila-alue.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kiinteistöllä 91-437-1-14 sijaitseva Ylätalo sijaitsee noin 70 metrin ja Alatalo noin 120 metrin etäisyydellä ja sivussa Seurasaarentiestä ja siihen rajautuvien kallioiden taakse jäävässä painanteessa.

Oikeudellinen arviointi

Rakennusvalvontapäällikkö on perustellut päätöstään maankäyttö- ja rakennuslain mukaisilla perusteilla. Päätöksessä on yksilöity riittävän yksityiskohtaisesti perusteet sille, miksi poikkeamisen edellytykset ovat asiassa täyttyneet. Päätöksessä on lisäksi mainittu asiassa sovelletut säännökset. Hallinto-oikeus toteaa, että rakennusvalvontapäällikön päätös on perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo kysymyksessä olevilla rakennuksilla olevan edelleen rakennushistoriallisia arvoja. Voimassa olevan asemakaavan mukaan rakennukset sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Rakennusten purkaminen siten lähtökohtaisesti hävittäisi rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja ja haittaisi kaavoituksen toteuttamista.

Hallinto-oikeus toteaa, että Meilahden alueen asemakaavoituksessa suunnittelun erityispiirteisiin on kuulunut se, että alueella on aiemminkin siirretty rakennushistoriallisesti arvokkaita huviloita. Näin on tapahtunut myös Mäntyniemen aluetta vuonna 1985 suunniteltaessa, ja nyttemmin vuonna 2018 hyväksytyn asemakaavamuutoksen yhteydessä on osoitettu mahdollisuus sille, että Meilahden huvila-alueelle siirretään vanhoja huviloita.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella rakennuksista arvokkaampi Villa Granvik eli päätöksessä mainittu Alatalo on tarkoitus siirtää toiselle rakennuspaikalle ensisijaisesti Meilahden huvila-alueella. Ylätalo ja venevaja puretaan siten, että rakennuksista saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää.

Kun otetaan huomioon poikkeamislupaa koskevan kiinteistön sijainti ja hankkeen poikkeukselliset erityispiirteet, alueen asemakaavoituksesta saatu selvitys sekä asiassa esitetyt perustelut suojelumääräyksistä poikkeamiselle, on poikkeamiselle näissä oloissa ollut maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset oikeudelliset edellytykset ja laissa tarkoitettu erityinen syy. Rakennusvalvontapäällikön päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asiassa annettuun ratkaisuun nähden päätöksen täytäntöönpanoa ei ole syytä kieltää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennusvalvontapäällikön päätökset kumotaan.

Vaatimusten tueksi on viitattu hallinto-oikeudelle esitettyyn ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Poikkeamispäätöksen toteuttaminen turmelee historiallisesti arvokkaat rakennukset, aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamispäätös ei sisällä yksityiskohtaista arviota rakennusten suojeluarvosta tai suhteesta asemakaavan suojelumääräyksen ehdottomaan purkamiskieltoon. Omistussuhteen muuttumisella tai sen taustalla olevilla syillä ei ole vaikutusta rakennusten suojeluun.

Yhdistys on toimittanut lisäselvityksen.

on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poikkeamisen myöntäminen 34 vuoden ikäisen asemakaavan suojelumääräyksestä ei poikkeamishakemuksesta saatujen asiantuntijalausuntojen mukaan vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamiselle on tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuteen liittyvä erityinen syy.

Poikkeamispäätöksen nojalla myönnetyn rakennusten purkamisluvan lupamääräysten mukaan Alatalon hirsirunko ja muu käyttökelpoinen vanha rakennusmateriaali tulee rakennusta purettaessa ottaa talteen ja varastoida siten, että rakennus on mahdollista rakentaa uudestaan. Rakennuksen ensisijainen uudelleensijoituspaikka on Meilahden huvila-alue. Ylätalo tulee purkaa siten, että rakennuksesta saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää. Ylätaloon tehdyt korjaukset ovat vähentäneet rakennuksen suojeluarvoa, ja rakennuksen huonon kunnon vuoksi sen korjaaminen vähentäisi arvoa edelleen.

on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä, yhtynyt rakennusvalvontapäällikön selityksessä esitettyyn ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poikkeaminen rakennusten suojelumääräyksistä on asiassa saatujen selvitysten perusteella tarkoituksenmukainen ratkaisu. Rakennuksille on vuodesta 2009 pyritty löytämään rakennusten arvojen säilymisen mahdollistava ja tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuden takaava käyttö. Sellaista ei ole löytynyt. Poikkeamiselle on ollut erityinen syy.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 1 momentin mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä (

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Pykälän 2 momentin mukaan poikkeamista ei kuitenkaan saa myöntää, jos se:

3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin mukaan kunnan on perusteltava poikkeamispäätös siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Kunta voi poikkeamispäätöksessä määrätä ehtoja poikkeamiselle.

Kaupungin rakennusvalvontapäällikkö on myöntänyt poikkeamisen asemakaavan suojelumääräyksestä Alatalon ja Ylätalon purkamiseksi Päätöksen perustelujen mukaan erityinen syy poikkeamiselle on valtiollisen turvallisuuden varmistaminen. Poikkeamishakemuksesta saadun selvityksen ja annettujen viranomaislausuntojen mukaan poikkeamispäätöksen kohteena olevilla rakennuksilla on rakennushistoriallisia arvoja ja erityisesti rakennuksista arvokkaamman Alatalon uudelleen pystyttämistä pidetään tärkeänä. Poikkeamispäätöksessä on ehto, jonka mukaan vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön tulee minimoida.

Kaksi päivää poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen annetussa purkamisluvassa on edellytetty rakennusmateriaalien talteen ottamista ja arvokkaamman rakennuksen eli Alatalon osalta materiaalin varastointia rakennuksen uudelleenrakentamiseksi ensisijaisesti samalla alueella. Purkamislupahakemuksessa, joka on jätetty kaksi päivää poikkeamislupahakemuksen jättämisen jälkeen, on hankkeen kuvauksessa todettu muun ohella, että Alatalo puretaan pääosin säästäen uudelleen käyttöä varten, koska rakennus on tarkoitus rakentaa myöhemmin uuteen paikkaan ulkoasultaan ennalleen ja että Ylätalo puretaan osin säästäen sen rakennusosia uudelleen käyttöä varten.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikkeamisen myöntäminen edellyttää, että poikkeamiselle säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyvät ja että poikkeamiseen on erityinen syy. Poikkeaminen edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että asemakaavassa suojellun rakennuksen purkaminen aiheuttaa lähtökohtaisesti haittaa kaavoitukselle ja voimassa olevan asemakaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tästä lähtökohdasta huolimatta poikkeamispäätöksen ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi ovat jääneet yleispiirteisiksi, eikä hakemukseen tai päätökseen sisälly selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikkeamisen myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä poikkeamista myönnettäessä ja poikkeamispäätöksessä asetetuin ehdoin. Kaksi päivää poikkeamishakemuksen jälkeen haetussa ja kaksi päivää poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen myönnetyssä purkamisluvassa rakennusten suojeluarvojen säilyttäminen on otettu huomioon rakennusmateriaalien hyödyntämistä ja Alatalon uudelleensijoittamista koskevalla määräyksellä. Poikkeamisen ei näissä oloissa ole katsottava aiheuttavan haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle taikka vaikeuttavan rakennetun ympäristön suojelemiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vaikka poikkeamispäätöksessä itsessään ei edellytetä rakennusten uudelleen sijoittamista tai rakennusmateriaalien muuta hyödyntämistä.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että poikkeaminen koskee rakennuksia, joiden sijaintiin liittyy poikkeuksellisia turvallisuusvaatimuksia ja ettei rakennuksille ole löytynyt uutta käyttötarkoitusta, poikkeamiselle on erityinen syy.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Satu Sundberg.

Helsingin kaupungin rakennusvalvontapäällikkö

Helsingin hallinto-oikeus

rakentamisrajoitus

Hakemus

Voimassa oleva asemakaava ja Meilahden huvila-alueen asemakaavan muutos

Kulttuurihistoriallisia arvoja koskevat selvitykset ja lausunnot

Meilahden huvila-alueelle

Asiakirjoista saatava muu selvitys

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Riikka Valli-Jaakola ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

Vähä-Meilahti – Lill Mejlans -seura ry

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala

asemakaavamääräykset

Oikeudellinen arvio ja lopputulos