KHO:2021:148 – Landsväg

NTM-centralen förbjöd uppsättandet av en existerande reklamaffisch på det ställe företaget hade angett. Enligt beslutet uppfyllde reklamen inte som en helhet betraktad förutsättningarna för uppsättande av reklamaffischer enligt 52 § i lagen om trafiksystem och landsvägar och kraven enligt Transport- och kommunikationsverkets föreskrift. Förvaltningsdomstolen avslog företagets besvär.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde om NTM-centralen hade kunnat förbjuda uppsättandet av reklamaffischen på det ställe företaget hade angett med beaktande av att reklam enligt Transport- och kommunikationsverkets föreskrift får placeras ut om det bedöms att reklamens placering som helhet uppfyller kraven i 52 § i lagen om trafiksystem och landsvägar.

52 § i landsvägslagen har ändrats så att man på uppsättande av reklam och annonsering vid vägar i stället för undantagsförfarande tillämpar anmälningsförfarande och samtidigt har förutsättningarna för uppsättande av reklam lättats. Lagens namn har senare ändrats till lagen om trafiksystem och landsvägar. I anmälningsförfarandet bedöms inte längre reklamens nödvändighet för trafikinformation eller turism, utan begränsningarna för placeringen grundar sig på trafiksäkerhets-, vägunderhålls- och miljösynpunkter. Det är enligt 52 § 1 mom. i lagen om trafiksystem och landsvägar möjligt att förbjuda uppsättandet av en reklamaffisch bland annat om den äventyrar trafiksäkerheten. För att garantera trafiksäkerheten får Transport- och kommunikationsverket med stöd av nämnda lag meddela behövliga föreskrifter om bland annat placeringen av reklamaffischer.

Transport- och kommunikationsverket har med stöd av nämnda lag gett närmare föreskrifter om placering av sådana reklamaffischer som enligt 52 § i lagen om trafiksystem och landsvägar äventyrar trafiksäkerheten. I föreskrifterna har bland annat reklam i ett anslutningsområde förbjudits.

I ärendet var det ostridigt att den ifrågavarande reklamen invid en väg var placerad i ett anslutningsområde i strid med Transport- och kommunikationsverkets föreskrift.

Enligt Transport- och kommunikationsverkets föreskrift är det möjligt att tillåta uppsättandet av en reklam om placeringen som en helhet betraktad uppfyller förutsättningarna enligt 52 § i lagen om trafiksystem och landsvägar. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att NTM-centralen inte med stöd av föreskriften behöver tillåta uppsättandet av en reklam i en situation där reklamens placering är i strid med förbudet att placera en reklam i ett anslutningsområde eller reklamen på grund av sin placering äventyrar trafiksäkerheten på någon annan grund enligt 52 § i lagen om trafiksystem och landsvägar. NTM-centralens beslut var därför inte lagstridigt på den grunden att NTM-centralen inte som en helhet betraktad hade tillåtit placeringen.

Enligt utredningen i ärendet har den ifrågavarande reklamaffischen funnits på samma ställe åtminstone sedan 1994. Enligt förarbetena hade syftet med ändringen av landsvägslagen och sedermera lagen om trafiksystem och landsvägar varit att bland annat främja annonsörernas jämställdhet genom att utsträcka bedömningen enligt de nya kriterierna till alla reklamer invid vägar. Med ytterligare beaktande av att det i det undantagslov som företaget hade beviljats konstaterades att tillståndet förfaller om lagstiftningen förändras så att den reklamanordning som beslutet gäller inte längre är tillåten, kunde inte heller principen om skydd för berättigade förväntningar utgöra ett hinder för att förbjuda uppsättandet av reklamen.

NTM-centralen hade därför kunnat förbjuda uppsättandet av reklamen på det angivna stället. Det fanns inte skäl att ändra slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut.

Lagen om trafiksystem och landsvägar 52 § 1 och 3 mom., 52 b §

Transport- och kommunikationsverkets föreskrift om reklam och annonsering invid vägar TRAFICOM/22492/03.04.03.00/2019 stycke 1.2 punkt 4 b, stycke 2.1 punkt 1

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Veronica Storträsk. Föredragande Maria Vapaavuori.

ELY-keskus oli kieltänyt olemassa olevan mainoslaitteen sijoittamisen yhtiön ilmoituksen mukaiselle paikalle. Päätöksen perustelujen mukaan mainos ei kokonaisuutena arvioiden täyttänyt liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä säädettyjä edellytyksiä ja Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen asettamia vaatimuksia. Hallinto-oikeus oli hylännyt yhtiön valituksen.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtiön valituksesta ratkaistavana, oliko ELY-keskus voinut kieltää mainoslaitteen sijoittamisen yhtiön ilmoituksen mukaisesti, kun otettiin huomioon, että Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen mukaan mainoksen sijoittaminen voidaan sallia, jos mainoksen sijoittaminen kokonaisuutena arvioiden täyttää liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä säädetyt edellytykset.

Maantielain 52 §:ää oli muutettu siten, että tienvarsimainosten ja ilmoitusten asettamisessa oli siirrytty poikkeamismenettelystä ilmoitusmenettelyyn ja samalla kevennetty mainosten asettamisedellytyksiä. Lain nimike oli sittemmin muutettu liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetuksi laiksi. Ilmoitusmenettelyssä ei enää arvioitu mainoksen tarpeellisuutta liikenteen ja matkailun kannalta, vaan asettamisen rajoitukset perustuivat liikenneturvallisuus-, tienpito- ja ympäristöön soveltuvuusnäkökohtiin. Mainoslaitteen asettaminen voitiin mainitun lain 52 §:n 1 momentin mukaan kieltää muun ohella silloin, kun mainoslaitteen sijoittaminen vaaransi liikenneturvallisuutta. Liikenne- ja viestintävirastolla oli mainitun lain nojalla mahdollisuus antaa liikenneturvallisuuden varmistamiseksi tarkempia määräyksiä muun ohella mainosten sijoittamisesta.

Liikenne- ja viestintävirasto oli antanut mainitun lain nojalla tarkempia määräyksiä sellaisista tienvarsimainosten sijoituspaikoista, joissa liikenneturvallisuus lähtökohtaisesti vaarantui lain 52 §:ssä kielletyllä tavalla. Määräyksissä oli muun ohella kielletty tienvarsimainosten sijoittaminen liittymäalueelle.

Asiassa oli riidatonta, että kysymyksessä oleva tienvarsimainos sijaitsi Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen vastaisesti liittymäalueella.

Liikenne- ja viestintäviraston määräys tienvarsimainosten sijoittamisesta mahdollisti mainoksen sijoittamisen sallimisen, jos sijoittaminen kokonaisuutena arvioiden täytti liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n edellytykset. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ELY-keskuksella ei kuitenkaan ollut mainitun määräyksen perusteella velvollisuutta sallia mainoksen sijoittamista tilanteessa, jossa mainoksen sijoituspaikka oli vastoin määräyksen kieltoa sijoittaa mainos liittymäalueelle tai mainos vaarantaisi sijoituspaikkansa johdosta liikenneturvallisuutta muulla perusteella lain 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla. ELY-keskuksen päätös ei siten ollut lainvastainen sillä perusteella, että ELY-keskus ei ollut kokonaisuutena arvioiden sallinut sijoittamista.

Asiassa saadun selvityksen mukaan kysymyksessä oleva mainoslaite oli sijainnut paikallaan ainakin vuodesta 1994 lähtien. Lain esitöiden mukaan maantielain ja sittemmin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain tienvarsimainontaa ja -ilmoittelua koskevan lainmuutoksen tarkoituksena oli muun ohella ollut mainostajien yhdenvertaisuuden edistäminen ulottamalla uusien kriteerien mukainen arviointi kaikkiin tienvarsimainoksiin. Kun myös otettiin huomioon, että yhtiölle ennen lainmuutosta myönnetyssä poikkeusluvassa oli todettu luvan raukeavan, mikäli lainsäädäntö muuttuu siten, että päätöksen kohteena ollut mainoslaite ei enää ole sallittu, myöskään luottamuksensuojaperiaatteen ei voitu katsoa muodostuvan esteeksi mainoksen sijoittamisen kieltämiselle.

ELY-keskus oli siten voinut kieltää mainoksen sijoittamisen ilmoituksen mukaiselle paikalle. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettu laki 52 § 1 ja 3 momentti, 52 b §

Liikenne- ja viestintäviraston tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta antama määräys TRAFICOM/22492/03.04.03.00/2019 kohta 1.2 alakohta 4 b, kohta 2.1 alakohta 1

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus, 14.4.2021, 21/0169/2

Asian aikaisempi käsittely

on 30.12.2019 tehnyt Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) ilmoituksen tienvarsimainoksen sijoittamisesta kiinteistölle, joka sijaitsee valtatien 24 varrella Asikkalassa.

on 17.1.2020 tekemällään päätöksellä (PIRELY/10222/2019) kieltänyt liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n nojalla tienvarsimainoksen sijoittamisen yhtiön ilmoituksen mukaisesti.

ELY-keskuksen päätöksen perustelujen mukaan ilmoituksen mukainen mainos ei kokonaisuutena arvioiden täytä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä säädettyjä edellytyksiä ja Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen asettamia vaatimuksia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja viranomaisohjeistus

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n 1 momentin mukaan maantien käyttäjille tarkoitettu mainos tai ilmoitus, joka asetetaan asemakaava-alueen ulkopuolelle tai asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentissa tarkoitetulle liikennealueelle, on laadittava ja sijoitettava siten, että se ei vaaranna liikenneturvallisuutta eikä haittaa tienpitoa ja että se sopeutuu mahdollisimman hyvin ympäristöön.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos mainoksen tai ilmoituksen asettaminen ei täytä 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on 30 päivän kuluessa ilmoituksen saapumisesta tehtävä päätös, jossa se voi kieltää mainoksen tai ilmoituksen asettamisen tai määrätä asettamiselle tarpeellisia ehtoja.

Maantielain muuttamisesta annetun lain (566/2016) voimaantulosäännöksen mukaan tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2016. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyt poikkeukset ulkomainosten asettamiskiellosta ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2019, jollei poikkeuksen myöntämispäätöksessä ole määrätty lyhyempää voimassaoloaikaa. Mainoksen tai ilmoituksen asettajan on ennen voimassaoloajan päättymistä tehtävä 52 §:ssä tarkoitettu ilmoitus taikka poistettava mainos tai ilmoitus. Lailla maantielain muuttamisesta (572/2018) maantielain nimi on muutettu laiksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 b §:n nojalla Liikenne- ja viestintäviraston tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta antaman määräyksen (TRAFICOM/22492/03.04.03.00/2019) luvun 1.2 mukaan liittymäalueella tarkoitetaan määräyksessä aluetta, joka ulottuu liittymästä vähintään 300 metrin etäisyydelle liittyvän tien keskilinjasta mitattuna, kun maantien nopeusrajoitus on 80 km/h tai enemmän. Määräyksen luvun 2.1 mukaan mainosta ei saa sijoittaa liittymäalueelle. Mainoksen sijoittaminen voidaan sallia, jos mainoksen sijoittaminen kokonaisuutena arvioiden täyttää liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä säädetyt edellytykset.

Asiassa saatu selvitys

Clear Channel Suomi Oy on 30.12.2019 tehnyt ELY-keskukselle ilmoituksen tienvarsimainoksen sijoittamisesta valtatien 24 varteen Asikkalassa sijaitsevalle kiinteistölle 16-404-15-38. Kyseessä olevalla tieosuudella valtatiellä nopeusrajoitus on 80 km/h ja kokonaisvuorokausiliikennemäärä (KVL) on vuonna 2019 ollut noin 3 365 ajoneuvoa. Alueella ei ole asemakaavaa. Mainos on kaksipuolinen ja se sijoittuu noin 200 metrin etäisyydelle valtatien 24 (Lahti – Jämsä) ja yhdystien 14141 (Maakeski – Iso-Äiniö) liittymästä.

$112

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maantien käyttäjille tarkoitettujen ulkomainosten asettaminen kiellettiin asemakaava-alueen ulkopuolella maantielain (503/2005) alkuperäisessä 52 §:ssä, joka tuli voimaan 1.1.2006. Tienpitoviranomainen saattoi myöntää poikkeuksen tästä kiellosta, jos sitä oli pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tai muusta sellaisesta syystä tarpeellisena. Pirkanmaan ELY-keskus on 19.12.2013 myöntänyt säännöksen perusteella toistaiseksi voimassa olevan poikkeusluvan tienvarsimainokselle, josta hallinto-oikeuden käsiteltävässä asiassa on kysymys. Luvan voimassaolo on säädetty päättymään 31.12.2019 maantielain muuttamisesta annetulla lailla 566/2016.

ELY-keskus on vuonna 2013 luottamuksensuojaperiaatteen huomioiden myöntänyt luvan nyt kyseessä olevan tienvarsimainoksen pysyttämiseen paikallaan toistaiseksi, eikä vaatinut mainoslaitetta poistettavaksi tuolloin voimassa olleiden maantielain säännösten perusteella. Kun otetaan huomioon

maantielain muuttamisesta annetun lain 566/2016 siirtymäsäännös, jolla on nimenomaisesti haluttu saattaa aiemman lain nojalla toistaiseksi myönnetyt luvat uuden sääntelyn piiriin, lupaa ei ole nyt kysymyksessä olevassa asiassa tullut myöntää yksinomaan luottamuksensuojaperiaatteen perusteella.

Mainoksen sijoittuessa liittymäalueelle vain noin 200 metrin etäisyydelle risteyksestä ELY-keskus on voinut valtatien 24 liikennemäärät huomioiden arvioida, ettei mainoksen sijoituspaikka täytä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia, ja kieltää mainoksen sijoittamisen. Kun edellä mainitussa lainkohdassa asetetut vaatimukset eivät täyty, merkitystä ei voida antaa sille, että mainos on ollut kyseisellä paikalla pitkään.

Perusoikeutena turvattu omaisuudensuoja ei oikeuta sijoittamaan maantien käyttäjille tarkoitettua mainosta vastoin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n 1 momentin vaatimuksia.

ELY-keskuksen päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Päätöstä ei ole syytä kumota.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on pyytänyt lupaa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja mainoslaitteen sijoittaminen sallitaan yhtiön ilmoituksen mukaisesti. Päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Tienvarsimainos ei vaaranna liikenneturvallisuutta ja se täyttää kokonaisuutena arvioiden laissa säädetyt edellytykset. Mainos on sijainnut samalla paikalla ainakin vuodesta 1994 lähtien. Se sopeutuu hyvin ympäristöönsä, eikä vie huomiota liikennemerkeiltä. Yhtiö ei ole saanut mainoslaitteen osalta huomautuksia. Arvio mainoslaitteen liikenneturvallisuudesta on tehty jo vuonna 2013 poikkeusluvan myöntämisen yhteydessä. Poikkeusluvan myöntämisen jälkeen mainoksen sijaintikohta ei ole muuttunut.

Kokonaisarvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että mainostaulun sijainti poikkeaa vain yhdestä Traficomin määräyksen kohdasta. Lainmuutoksesta huolimatta liikenneturvallisuutta koskevassa kokonaisarvioinnissa tulisi säilyä ennustettavuuden jatkuminen. ELY-keskuksen ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole otettu kantaa yhtiön kokonaisarvioinnin pohjaksi esittämiin seikkoihin tai mainoslaitteen konkreettiseen sijaintiin. Päätöksiä ei ole riittävästi perusteltu. Kokonaisarviointiin perustuvassa päätöksenteossa olisi tullut päätyä perusoikeus- ja omaisuudensuojamyönteiseen tulkintaan ja valita se tulkintavaihtoehto, joka turvaa omaisuudensuojan parhaimmalla tavalla.

Hallinto-oikeuden päätöksen seurauksena yhtiö menettää oikeutensa käyttää omaisuuttaan. Päätös tarkoittaa merkittävää puuttumista perustuslain 15 §:n mukaiseen omaisuudensuojaan. Lisäksi on otettava huomioon, että mainoslaitteisiin liitännäiset sopimuskokonaisuudet kaupunkien ja kuntien kanssa ovat taloudellisesti merkittäviä.

on antanut lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt valituksen hylkäämistä.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Clear Channel Suomi Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

Maantielain (503/2005) säännöksiä tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta on muutettu 15.8.2016 voimaan tulleella lailla (566/2016), 1.8.2018 voimaan tulleella lailla (572/2018) ja 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (980/2018). Maantielain nimike on lakimuutoksella (572/2018) muutettu laiksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n (572/2018) 1 momentin mukaan maantien käyttäjille tarkoitettu mainos tai ilmoitus, joka asetetaan asemakaava-alueen ulkopuolelle tai asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentissa tarkoitetulle liikennealueelle, on laadittava ja sijoitettava siten, että se ei vaaranna liikenneturvallisuutta eikä haittaa tienpitoa ja että se sopeutuu mahdollisimman hyvin ympäristöön.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun mainoksen tai ilmoituksen asettamisesta on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jollei jäljempänä toisin säädetä. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys mainoksesta tai ilmoituksesta ja sen sijoittamispaikasta sekä selvitys kiinteistönomistajan tai -haltijan suostumuksesta sen pystyttämiseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi pyytää ilmoituksen johdosta kunnalta lausunnon.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan, jos mainoksen tai ilmoituksen asettaminen ei täytä 1 momentissa säädettyjä vaatimuksia, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on 30 päivän kuluessa ilmoituksen saapumisesta tehtävä päätös, jossa se voi kieltää mainoksen tai ilmoituksen asettamisen tai määrätä asettamiselle tarpeellisia ehtoja. Mainosta tai ilmoitusta ei saa asettaa ennen tämän määräajan umpeutumista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kuitenkin ilmoituksen johdosta tehtävässä päätöksessä sallia mainoksen tai ilmoituksen asettamisen edellä mainittua ajankohtaa aikaisemmin. Aika, jonka mainos tai ilmoitus saa olla ilmoitetussa paikassaan, on 10 vuotta, jollei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrää tätä lyhyempää aikaa.

Mainitun pykälän 4 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ennen rajoittavan tai kieltävän päätöksen antamista tehtävä yhteistyötä ilmoituksen tekijän ja asianomaisen kunnan kanssa.

$119

Maantielain 52 §:ää oli edellisen kerran muutettu lakimuutoksella (566/2016), joka oli tullut voimaan 15.8.2016. Tuossa yhteydessä tienvarsimainontaa koskevasta poikkeamismenettelystä luovuttiin ja siirryttiin ilmoitusmenettelyyn. Lakimuutosta koskevan siirtymäsäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa myönnetyt poikkeukset ulkomainosten asettamiskiellosta ovat voimassa 31.12.2019 asti, jollei poikkeuksen myöntämispäätöksessä ole määrätty lyhyempää voimassaoloaikaa. Mainoksen tai ilmoituksen asettajan on ennen voimassaoloajan päättymistä tehtävä 52 §:ssä tarkoitettu ilmoitus taikka poistettava mainos tai ilmoitus. Jos mainosta tai ilmoitusta ei ole määräaikaan mennessä poistettu eikä siitä ole tehty 52 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta, tienpitoviranomainen voi poistaa mainoksen tai ilmoituksen. Lain voimaan tullessa vireillä olevat hakemukset poiketa ulkomainosten asettamiskiellosta käsitellään 52 §:ssä tarkoitettuina ilmoituksina.

Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 49/2016 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ehdotuksen 52 §:ää koskeva siirtymäsäännös edistäisi mainostajien yhdenvertaisuutta ulottamalla uusien kriteereiden mukaisen arvioinnin kaikkiin tienvarsimainoksiin, kun myös aiemman lain nojalla toistaiseksi myönnetyt luvat tulisivat uuden sääntelyn piiriin. Säännöksellä edistettäisiin elinkeinonharjoittajien yhdenvertaista kohtelua myös muuttamalla kaikki päätökset mainoksen tai ilmoituksen asettamisen sallimisesta määräaikaisiksi. Toistaiseksi voimassa olevia lupia on tällä hetkellä vain kahdella toimijalla, mikä on asettanut heidät parempaan asemaan suhteessa muihin. Siirtymäajan on kuitenkin tarpeen olla riittävän pitkä, jotta toimijoille ei aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Lainmuutoksen voimaan tullessa vireillä olevat lupahakemukset käsiteltäisiin ehdotetun 2 momentin mukaisina ilmoituksina.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 b §:n (980/2018) mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarpeellisia määräyksiä 52 §:ssä tarkoitetun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tehtävän ilmoituksen sisällöstä ja ilmoitusmenettelystä. Lisäksi virasto voi antaa liikenneturvallisuuden varmistamiseksi tarkempia määräyksiä 52 ja 52 a §:ssä tarkoitettujen mainosten ja ilmoitusten teknisistä ominaisuuksista ja sijoittamisesta.

Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom) on 21.11.2019 antanut liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 b §:n nojalla toistaiseksi voimassa olevia tarkempia määräyksiä muun ohella lain 52 §:ssä tarkoitettujen mainosten ja ilmoitusten sijoittamisesta (TRAFICOM/22492/03.04.03.00/2019).

Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä mainoksen sijoittamista koskevat määräykset ovat kohdassa 2.1. Kohdan 2.1 alakohdan 1 mukaan mainosta ei saa sijoittaa liittymäalueelle. Kohdan 2.1 viimeisen kappaleen mukaan mainoksen sijoittaminen voidaan sallia, jos mainoksen sijoittaminen kokonaisuutena arvioiden täyttää liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä säädetyt edellytykset.

Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä määritelmät ovat määräyksen kohdassa 1.2. Kohdan 1.2 alakohdan 4 b mukaan liittymäalueella tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu liittymästä vähintään 300 metrin etäisyydelle liittyvän tien keskilinjasta mitattuna, kun maantien nopeusrajoitus on 80 km/h tai enemmän.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtiön valituksesta ratkaistavana, onko ELY-keskus voinut kieltää mainoslaitteen sijoittamisen yhtiön ilmoituksen mukaisesti, kun otetaan erityisesti huomioon, että Liikenne- ja viestintäviraston määräys mahdollistaa myös sen, että sijoittamisen sallittavuus arvioidaan kokonaisuutena.

Clear Channel Oy:n ilmoituksessa tarkoitettu mainoslaite sijaitsee valtatien 24 varrella olevan kiinteistön 16-404-15-38 alueella ja Väyläviraston tierekisterin mukaisessa tieosoitteessa 24/8/2285/Oikea. Mainoslaite on kaksipuoleinen. Mainos sijoittuu noin 200 metrin etäisyydelle valtatien 24 (Lahti-Jämsä) ja yhdystien 14141 (Maakeski – Iso-Äiniö) liittymästä. Kyseisellä tieosuudella on 80 km/h nopeusrajoitus ja sen kokonaisvuorokausiliikennemäärä on vuonna 2019 ollut noin 3365 ajoneuvoa. Alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa.

ELY-keskus on pyytänyt yhtiötä täydentämään ilmoitusta tiedolla siitä, onko mainoksen sijoituspaikkaa mahdollista muuttaa siten, että sijoituspaikka täyttää Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä asetetut vaatimukset. Yhtiö on vastineessaan todennut, ettei mainoslaitetta voida sen arvion mukaan kohtuullisin kustannuksin nopealla aikataululla siirtää uuteen paikkaan. Lisäksi yhtiö on pyytänyt, että mainoslaite saisi olla nykyisellä paikallaan tai toissijaisesti, että mainoslaite saisi olla nykyisellä paikallaan esimerkiksi viiden vuoden ajan.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Clear Channel Oy on 13.12.2013 ennen edellä selostettuja lainmuutoksia hakenut maantielain 52 §:n mukaista poikkeuslupaa olemassa olevien mainoslaitteiden sijoittamiselle maanteiden varsille eri puolille Suomea. Nyt kyseessä oleva mainoslaite on sisältynyt näihin mainoslaitteisiin. ELY-keskus on 19.12.2013 antamallaan päätöksellä päättänyt, että hakemuksen kohteena olevat mainoslaitteet saavat jäädä paikalleen. Koska mainoslaitteiden poistamista ei ole aikanaan toimivaltaisten viranomaisten toimesta tehokkaasti vaadittu, on mainoslaitteiden asettaja päätöksen perustelujen mukaan luottamuksensuojaperiaatteen nojalla voinut luottaa siihen, että mainokset on asetettu voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Päätöksessä on kuitenkin myös todettu, että päätös peruuntuu kokonaan, mikäli tienvarsimainoksia koskeva lainsäädäntö muuttuu siten, että mainoslaitteet, joita tämä päätös koskee, eivät ole enää uuden lainsäädännön mukaisesti sallittuja.

Lain esitöiden mukaan maantielain ja sittemmin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n muutoksen tarkoituksena on ollut siirtyä tienvarsimainosten ja ilmoitusten asettamisessa ilmoitusmenettelyyn ja keventää mainosten asettamisedellytyksiä. Säännökseen aikaisemmin sisältynyt lähtökohtainen ulkomainosten asettamisen kielto on poistettu. Ilmoitusmenettelyn yhteydessä ei enää arvioida mainoksen tarpeellisuutta liikenteen ja matkailun kannalta, vaan asettamisen rajoitukset perustuvat liikenneturvallisuus-, tienpito- ja ympäristöön soveltuvuusnäkökohtiin.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n mukaan mainoksen sijoittaminen edellyttää muun ohella sitä, että mainos ei vaaranna liikenneturvallisuutta. Jos sijoituspaikka ei täytä liikenneturvallisuuden vaatimusta, ELY-keskus voi kieltää mainoksen asettamisen.

Liikenne- ja viestintävirasto on liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 b §:n nojalla antanut määräyksen, jonka kohdassa 2.1 on tarkempia määräyksiä mainosten sijoittamisesta. Liikenne- ja viestintäviraston määräys kieltää sijoittamasta mainoksia kohdan 2.1 alakohdissa kuvattuihin paikkoihin. Kohdan 2.1 määräykset ovat oikeudellisesti sitovia, ja niiden on katsottava lähtökohtaisesti määrittelevän sellaiset sijoituspaikat, joissa liikenneturvallisuus vaarantuu mainitun lain 52 §:ssä kielletyllä tavalla.

Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä oleva mainos sijaitsee määräyksen kohdan 2.1 alakohdan 1 vastaisesti, koska se sijaitsee liittymäalueella.

Liikenne- ja viestintäviraston määräyksen kohdan 2.1 viimeinen kappale mahdollistaa mainoksen sijoittamisen sallimisen, jos sijoittaminen kokonaisuutena arvioiden täyttää liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n edellytykset. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskuksella ei kuitenkaan ole mainitun määräyksen kappaleen perusteella velvollisuutta sallia mainoksen sijoittamista tilanteessa, jossa mainoksen sijoituspaikka on määräyksen kohdan 2.1. alakohdan vastainen tai mainos vaarantaisi sijoituspaikkansa johdosta liikenneturvallisuutta muulla perusteella liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla. ELY-keskuksen päätös ei siten ole lainvastainen sillä yhtiön esittämällä perusteella, että ELY-keskus ei ole kokonaisuutena arvioiden sallinut sijoittamista.

Lain esitöiden mukaan maantielain ja sittemmin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain tienvarsimainontaa ja -ilmoittelua koskevan lainmuutoksen tarkoituksena on muun ohella ollut edistää mainostajien yhdenvertaisuutta ulottamalla uusien kriteerien mukainen arviointi kaikkiin tienvarsimainoksiin. Kun myös otetaan huomioon, että yhtiölle vuonna 2013 myönnetyssä poikkeusluvassa on todettu luvan raukeavan, mikäli lainsäädäntö muuttuu siten, että päätöksen kohteena olevat mainoslaitteet eivät enää ole sallittuja, myöskään luottamuksensuojaperiaatteen ei voida tässä tilanteessa katsoa muodostuvan esteeksi mainoksen sijoittamisen kieltämiselle.

Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että perusoikeutena turvattu omaisuudensuoja ei oikeuta sijoittamaan maantien käyttäjille tarkoitettua mainosta vastoin liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 52 §:n 1 momentin vaatimuksia.

ELY-keskus on siten voinut kieltää mainoksen sijoittamisen ilmoituksen mukaiselle paikalle.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Clear Channel Suomi Oy:lle ei ole velvoitettava maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Maria Vapaavuori.

Clear Channel Suomi Oy

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Pihlava, Maria Jokinen ja Juho Kalliokoski, joka on myös esitellyt asian.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden perusteluja

Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

1. Pääasia

2. Oikeudenkäyntikulut

3. Täytäntöönpanon kielto