KHO:2021:47 – Saamelaiskäräjävaalit

Högsta förvaltningsdomstolen hade i sitt tidigare beslut ansett A vara same enligt 3 § i sametingslagen och att A därför borde ha tagits upp i vallängden för sametingsvalet år 2019. Högsta förvaltningsdomstolen hade gett beslutet efter att 2019 års sametingsval hade förrättats. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att frågan om att uppta A i 2019 års vallängd fortfarande hade en självständig betydelse i kommande val och hade återförvisat ärendet till sametingets styrelse för ny prövning. Sametingets styrelse hade efter detta med sitt nya beslut avslagit A:s rättelseyrkande och ansett att A inte är same enligt 3 § i sametingslagen.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg med beaktande av sitt tidigare beslut att sametingets styrelse inte borde ha bedömt ändringssökandens samiskhet och rätt att bli upptagen i vallängden på ett från högsta förvaltningsdomstolens tidigare beslut avvikande sätt. Följaktligen skulle det överklagade beslutet av samtingets styrelse upphävas.

Trots att ändringssökanden inte längre kunde vara röstberättigad i 2019 års val, hade frågan om att uppta ändringssökanden i vallängden en självständig betydelse ur ändringssökandens rättsskyddsperspektiv i kommande val. För att garantera ändringssökandens rättsskydd skulle ändringssökanden antecknas i vallängden i nästa sametingsval.

Finlands grundlag 3 § 3 mom. och 99 § 1 mom.

Sametingslagen 23 § 1 mom. och 26 d §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Mika Seppälä, Juha Lavapuro, Tero Leskinen och Ari Wirén. Föredragande Jukka Koivusalo.

Korkein hallinto-oikeus oli aikaisemmassa päätöksessään katsonut, että A on saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen ja A olisi tämän vuoksi tullut merkitä vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Korkein hallinto-oikeus oli antanut tämän päätöksen vuoden 2019 saamelaiskäräjävaalien toimittamisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että kysymyksellä A:n merkitsemisestä vuoden 2019 vaaliluetteloon oli edelleen itsenäistä merkitystä tulevissa vaaleissa ja palauttanut asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Saamelaiskäräjien hallitus oli asian palauttamisen jälkeen tehdyllä uudella päätöksellään hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja katsonut, että A ei ole saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen aikaisempi päätös huomioon ottaen saamelaiskäräjien hallituksen ei olisi tullut päätöksessään arvioida muutoksenhakijan saamelaisuutta ja oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa päätöksessä oli tehty. Näin ollen valituksenalainen saamelaiskäräjien hallituksen päätös oli kumottava.

Vaikka muutoksenhakijaa ei enää voitu määrätä äänioikeutetuksi vuoden 2019 vaaleissa, kysymyksellä muutoksenhakijan merkitsemisestä vaaliluetteloon oli edelleen itsenäistä merkitystä muutoksenhakijan oikeusturvan kannalta tulevissa vaaleissa. Muutoksenhakijan oikeusturvan varmistamiseksi muutoksenhakija oli merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon seuraavan kerran toimitettavissa saamelaiskäräjävaaleissa.

Suomen perustuslaki 3 § 3 momentti ja 99 § 1 momentti

Laki saamelaiskäräjistä 23 § 1 momentti ja 26 d §

Päätös, jota valitus koskee

Saamelaiskäräjien hallitus 18.12.2019 (5.123 §)

Asian aikaisempi käsittely

on hakemuksessaan tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon todennut muun ohella, että hän pitää itseään saamelaisena, ja että hänen vanhempansa on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Hakemuksensa tueksi hän on esittänyt kaksi virkatodistusta.

on 26.2.2019 tekemällään päätöksellä (7.231 §) hylännyt muutoksenhakijan pyynnön, että hänet merkitään vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Vaalilautakunnan perustelujen mukaan vaalilautakunta ei tunnista muutoksenhakijaa saamelaisten alkuperäiskansan jäseneksi.

on kokouksessaan 7.6.2019 tekemällään päätöksellä (8.212 §) hylännyt muutoksenhakijan oikaisuvaatimuksen.

on 27.8.2019 tekemällään päätöksellä (5.184 §) hylännyt muutoksenhakijan vaalilautakunnan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

on 16.10.2019 antamallaan päätöksellä taltionumero 4884 kumonnut edellä mainitun saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja palauttanut asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan muutoksenhakija oli ilmoittanut pitävänsä itseään saamelaisena ja muutoksenhakijan äiti oli määrätty lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 30.9.2015 taltionumero 2650 perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan muutoksenhakija on näillä perusteilla saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen ja muutoksenhakija olisi tämän vuoksi tullut merkitä vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että saamelaiskäräjien vuoden 2019 vaalit on toimitettu 2. – 30.9.2019. Valituksen käsittelyn edellyttämän ajan ja lausuntomenettelyn loppuunsaattamisen vuoksi päätös valituksesta on voitu antaa vasta vaalien toimittamisen jälkeen. Kun otetaan huomioon, että saamelaiskäräjistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaan vaalilautakunta laatii äänioikeutetuista vaaliluettelon edellisten vaalien vaaliluettelon ja väestötietojärjestelmän tietojen pohjalta, kysymyksellä muutoksenhakijan merkitsemisestä vuoden 2019 vaaliluetteloon on edelleen itsenäistä merkitystä tulevissa vaaleissa. Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallituksen valituksenalainen päätös on kumottava ja asia on palautettava saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan vaalilautakunnan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Saamelaiskäräjien hallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakija pitää itseään saamelaiskäräjistä annetun 3 §:n mukaisesti saamelaisena.

Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaisten objektiivisten kriteerien osalta hallitus toteaa seuraavaa.

Kohta 2: Ei näyttöä

Kohta 3: Hakija hakeutuu vaaliluetteloon sillä perusteella, että hänen äitinsä B on merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 2015 Inarissa.

Hakijan äidin hakemus on hyväksytty korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2015 seuraavilla perusteilla.

”Kun kuitenkin otetaan huomioon valittajan esittämä selvitys muun muassa hänen sukunsa ja omasta saamelaisesta elämäntavasta sekä se, ettei hänen saamelaisuuteen liittyvän samaistumisensa aitoutta ole syytä epäillä, on hänen asiaa kokonaisuutena arvioitaessa katsottava olevan saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n mukaisen määritelmän mukaan saamelainen. ”

Asiassa ei voida soveltaa sellaisia kriteereitä kuin ”(voimakas) samaistuminen saamelaiseen elämäntapaan”. Korkein hallinto-oikeus ei voi määritellä ”saamelaista elämäntapaa”.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on valituksessaan vaatinut, että saamelaiskäräjien hallituksen päätös kumotaan ja hänet merkitään saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että saamelaiskäräjät velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Muutoksenhakija on valituksensa perusteluina uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija pitää itseään saamelaisena. Toinen muutoksenhakijan vanhemmista on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa.

on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa antamaansa ratkaisuun perusteluineen ja esittänyt, että valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Saamelaiskäräjien hallitus on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun.

Lisäksi lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ja muutoksenhakijan äidin merkitseminen vaaliluetteloon perustuvat ainoastaan kokonaisharkinnalle ja saamelaiselle elämäntavalle. Kieliperuste ei täyty.

Euroopan unionin tuomioistuimelta on pyydettävä ennakkoratkaisu muun ohella siitä, estääkö Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn liittymissopimuksen saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan säilyttämistä ja kehittämistä koskeva lisäpöytäkirja yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklojen sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja YK:n ihmisoikeuskomitean lausuntojen valossa korkeinta hallinto-oikeutta soveltamasta kokonaisvaltaista harkintaa sekä ”saamelaista elämäntapaa” ja ”voimakasta samaistumista” määrittäessään saamelaisuutta saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ään liittyvissä ratkaisuissa.

ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Saamelaiskäräjien hallituksen päätös kumotaan. Lausunnon antaminen valituksesta raukeaa siltä osin kuin on kysymys vuoden 2019 saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemisestä.

3. Saamelaiskäräjien hallitus velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuullisiksi harkituilla 200 eurolla.

Perustelut

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Korkein hallinto-oikeus on 16.10.2019 antamassaan päätöksessä taltionumero 4884 katsonut, että muutoksenhakija on saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen ja että muutoksenhakija olisi tämän vuoksi tullut merkitä vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustuslain 3 §:n 3 momentin ja 99 §:n 1 momentin perusteella korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen huomioon ottaen saamelaiskäräjien hallituksen ei olisi tullut päätöksessään arvioida muutoksenhakijan saamelaisuutta ja oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on tehty. Näin ollen valituksenalainen saamelaiskäräjien hallituksen päätös on kumottava.

Saamelaiskäräjien vuoden 2019 vaalit on toimitettu 2. – 30.9.2019. Tämän vuoksi asiassa ei ole mahdollista määrätä muutoksenhakijaa merkittäväksi vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Näin ollen lausuminen vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Kuten korkein hallinto-oikeus on 16.10.2019 antamassaan päätöksessä taltionumero 4884 katsonut, muutoksenhakija on saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen ja muutoksenhakija olisi tämän vuoksi tullut merkitä vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Vaikka muutoksenhakijaa ei enää voida määrätä äänioikeutetuksi vuoden 2019 vaaleissa, kysymyksellä muutoksenhakijan merkitsemisestä vaaliluetteloon on edelleen itsenäistä merkitystä tulevissa vaaleissa. Näin ollen muutoksenhakijan oikeusturvan varmistamiseksi muutoksenhakija on merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaisesti seuraavan kerran toimitettavissa saamelaiskäräjävaaleissa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Kun otetaan huomioon saamelaiskäräjien hallituksen menettely ja asiassa annettu ratkaisu, olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallitus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan kohtuullisiksi harkitut oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mika Seppälä, Juha Lavapuro, Tero Leskinen ja Ari Wirén. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.

Muutoksenhakija

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

Saamelaiskäräjien hallitus

Korkein hallinto-oikeus

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

2. Pääasia

3. Oikeudenkäyntikulut