KHO:2021:7 – Specialomsorger om utvecklingsstörda

A led av spinal muskelatrofi av typ II, en neuromuskulär sjukdom som leder till muskelförtvining. För A hade gjorts av ansökan enligt lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda (specialomsorgslagen) om godkännande av ett specialomsorgsprogram för att bevilja avgiftsfri rehabiliterande dagvård och nödvändiga transporter i anslutning till den. A hade även en störning i talförmågan på grund av muskelsvaghet.

Utgående från specialomsorgslagens förarbeten och den senare utvecklingen i lagstiftningen var det befogat att tolka 1 § 1 mom. i specialomsorgslagen så att lagen är avsedd att gälla personer som på grund av medfödd eller i utvecklingsåldern erhållen sjukdom eller skada hämmats eller störts i sin utveckling eller sina psykiska funktioner.

Enligt utredningen i ärendet och ett medicinskt sakkunnigutlåtande som högsta förvaltningsdomstolen begärt, är spinal muskelatrofi av typ II en svår framskridande neuromuskulär sjukdom som leder till muskelförtvining. Sjukdomen försvagar barnets motoriska utveckling och prestation men påverkar inte barnets intellektuella utveckling. Med beaktande av att A:s kognitiva utveckling var normal och hen förstod tal i nivå enligt sin ålder hade ansökan om godkännande av ett specialomsorgsprogram enligt specialomsorgslagen kunnat avslås.

Omröstning 5-3. Föredragandens skiljaktiga mening.

Lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda 1 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Ari Wirén och Antti Pekkala. Föredragande Milla Wartiovaara.

Spinaalinen lihasatrofia -nimisen hermostoperäisen lihasrappeumasairauden II-tyyppiä sairastavalle A:lle oli haettu kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymistä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja siihen liittyvien maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi. A:lla oli myös puheen tuottamisen häiriö lihasheikkouteen liittyen.

Kehitysvammalain esitöiden ja myöhemmän lainsäädännöllisen kehityksen perusteella kehitysvammalain 1 §:n 1 momenttia oli perusteltua tulkita siten, että laki on tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, joiden älyllinen, henkinen tai mielen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.

Asiassa esitetyn selvityksen ja korkeimman hallinto-oikeuden pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan spinaalisen lihasatrofian II-tyyppi on vaikea etenevä hermoperäinen lihasrappeumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta tämän älylliseen kehitykseen. Kun otettiin huomioon, että A:n kognitiivinen kehitys oli normaali ja hän ymmärsi puhetta ikätasoisesti, hänen hakemuksensa kehitysvammalain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymiseksi oli voitu hylätä.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1 §

Äänestys 5-3. Esittelijän eriävä mielipide.

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 11.12.2019 nro 19/0751/2

Asian aikaisempi käsittely

on 31.8.2018 hylännyt A:n hakemuksen kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymiseksi sekä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi.

on Lounais-Suomen aluehallintovirastoon tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että viranhaltijan päätöstä oikaistaan siten, että A:lle myönnetään erityishuoltona kuntouttava päivähoito.

on päätöksellään 29.8.2019 LSAVI/5700/06.02.01/2018 hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan A ei ole kehitysvammalain 1 §:ssä tarkoitettu henkilö, eikä hänelle näin ollen ole tarpeen laatia erityishuolto-ohjelmaa.

on valittanut aluehallintoviraston päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

on muutoksenhaun alaisella päätöksellään hylännyt B:n alaikäisen lapsensa A:n huoltajana tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) 1 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja.

$10b

Mainitun hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia koskevassa osiossa on muun ohella todettu, että lain soveltamisalan henkilöpiiriin kuuluvat kehitysvammaiset henkilöt, joiden tarvitseman yksilöllisen avun ja tuen laajuus vaihtelee vähäisestä ja/tai lyhytaikaisesta tuen tarpeesta erittäin vahvaan tai elintärkeään tuen tarpeeseen.

Kehitysvammalain 1 §:n 2 momentin mukaan erityishuollon tarkoituksena on edistää henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Kehitysvammalain 2 §:n 1 momentin 6 ja 10 kohdan mukaan erityishuoltoon kuuluvia palveluksia ovat sen mukaan kuin asetuksella tai tämän lain nojalla muutoin säädetään tai määrätään muun muassa yksilöllinen hoito ja muu huolenpito sekä muu vastaava erityishuollon toteuttamiseksi tarpeellinen toiminta.

Varhaiskasvatuslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetun varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia.

Varhaiskasvatuslain 5 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä tässä laissa säädettyä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Varhaiskasvatuslain 12 §:n 4 momentin mukaan lapselle on järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Erikoistuva lääkäri C:n 4.10.2017 ja erikoislääkäri D:n 5.10.2017 allekirjoittaman ajalla 1.11.2017 – 30.10.2018 voimassa olleen kuntoutussuunnitelman mukaan A:n diagnoosi on muu perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia (SMA tyyppi II). Kuntoutussuunnitelmaan sisältyvän psykologin arvion mukaan A:n kognitiivinen kehitys etenee tällä hetkellä suppean arvion perusteella ikäodotusten mukaisesti eli A:n oppimisvalmiudet ovat hyvät. Suunnitelmassa on suositeltu A:lle kuntouttavaa päivähoitoa.

$10d

Ylilääkäri F:n 6.11.2018 päivätyn lausunnon mukaan A:lla on todettu SMA II, joka on periytyvä selkäytimen liikehermosolujen poikkeavuudesta johtuva lihassairaus. Koska liikehermot eivät toimi normaalisti, surkastuvat lihakset vähitellen. Kyseessä on siis vaikea-asteinen etenevä lihastauti. Vaikka sairaus johtuu geenivirheestä, aiheuttaa se erittäin vaikea-asteisen liikuntavammaisuuden. Vaikka sairaus ei yleensä aiheuta älyllistä kehitysvammaisuutta, on SMA:a sairastava lapsi erittäin poikkeuksellisen heikon lihasvoiman vuoksi kaikissa toiminnoissaan täysin ulkopuolisen avun varassa. A:n liikunnalliset taidot ovat noin kuuden kuukauden ikäisen lapsen tasolla nyt kolmen vuoden iässä. SMA II -taudin lisäksi A:lla on todettu viivettä puheen kehityksessä. A on oikeutettu kuntoutukselliseen päivähoitoon etenevän lihastaudin lisäksi myös puheen kehityksen viiveen vuoksi. Kuntouttava päiväkotitoiminta tukee A:n kielellistä kehitystä ja mahdollistaa sosiaalisen kehityksen suotuisan etenemisen osana lapsiryhmää.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveysjohtajan 15.10.2018 antaman selvityksen mukaan A:n tapauksessa ei tule soveltaa kehitysvammalakia, koska vammaispalvelulaki on ensisijainen. Varhaiskasvatuslaki puolestaan turvaa A:n päivähoidon järjestämisen kuntouttavana.

$10f

Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:lla on geenivirheen aiheuttama lihassairaus, jonka vuoksi hän on vaikeasti liikuntavammainen. Lisäksi A:lla on puheen tuottamisen vaikeutta. A kuitenkin ymmärtää puhetta ja on kehittynyt kognitiivisesti ikätasoisesti. Hänen visuomotoriset ja näönvaraisen hahmottamisen taitonsa sekä leikkitaitonsa kuvautuvat ikätasoisina. A:ta ei ole pidettävä erityishuoltolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna henkilönä. A:n tarpeen mukainen päivähoito on voitu järjestää muiden lakien nojalla. Aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1 §, 2 §, 14 § ja 34 §

Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 4 §

Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti, 5 § 1 momentti ja 12 § 4 momentti

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on hakenut lupaa saada valittaa Turun hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden, Lounais-Suomen aluehallintoviraston ja X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltijan päätökset kumotaan ja asia palautetaan sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi kuntouttavan päivähoidon myöntämiseksi kehitysvammaisten erityishuoltona.

B on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valituksenalainen päätös perustuu suppeaan tulkintaan. Perus- ja ihmisoikeuskehitykselle sekä sosiaalihuollon asiakkaan aseman kehitykselle on annettava asiassa merkitystä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on jo vanha. Lain säätämisen jälkeen voimaan ovat tulleet muun muassa perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaisyleissopimus. Lisäksi sosiaalihuollon asiakkaan asemaa on kauttaaltaan kohennettu.

Kehitysvammaisten erityishuoltolain henkilöllistä soveltamisalaa tulee tulkita laajentavasti ottaen huomioon nimenomaan sosiaalihuollon asiakkaan etu, perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta sekä lapsen etu. Päätös on lapsen edun sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja vammaisyleissopimuksen vastainen.

Selvityksestä käy selvästi ilmi, että A:n päivähoito on ollut kuntouttavaa. Varhaiskasvatuslaki ei ole turvannut A:lle riittäviä palveluja. Päätös tulee tehdä sosiaalihuollon asiakkaan edun mukaisesti kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaan.

on antanut korkeimman hallinto-oikeuden terveydenhuoltolain 68 a §:n 1 momentin perusteella esittämän pyynnön johdosta lääketieteellisen asiantuntijalausunnon. G toimii lastenneurologina HUS Lasten ja nuorten sairauksien toimialalla, ja hänen vastuualueenaan on muun muassa neuromuskulaarisairaudet. Lausunnossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Spinaalinen lihasatrofia (SMA) on peittyvästi periytyvä motoneuronitauti, joka johtuu kromosomissa 5 sijaitsevan SMN1-geenin deleetiosta eli puutosalueesta kummassakin SMN1-geenikopiossa. Tämä johtaa toimivan SMN (survival motor neuron) -proteiinin tuotannon vähenemiseen. Sen myötä selkäytimen etusarven liikehermosolut vaurioituvat, mikä puolestaan johtaa lihasten surkastumiseen, eli SMA on hermoperäinen lihasrappeumasairaus.

$114

SMA on etenevä sairaus, joka aiheuttaa lihasheikkoutta. SMA-tyyppi 2 (SMA II) -sairauteen liittyy vaikea lihasheikkous. SMA II -tyyppiä sairastava lapsi ei opi kävelemään ja käyttää pyörätuolia liikkumisessaan jo leikki-iästä lähtien. Lihasheikkous vaikeuttaa myös käsien koordinaatiota ja puheen tuottoa. Lihasheikkouden seurauksena kehittyy hengitysvaje ja skolioosi (kieroselkäisyys) ja usein niveljäykistymiä. Nämä osaltaan vaikuttavat liikunta- ja toimintakykyä heikentävästi. SMA:n tyyppiä 2 ja tyyppiä 3 sairastavien henkilöiden älyllinen ja henkinen kehitys on normaalia.

SMA II/III on vaikea etenevä hermoperäinen lihassurkastumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta älylliseen kehitykseen.

on todennut selityksessään, ettei kaupungilla ole tarvetta antaa asiassa lisäselvitystä.

on antanut vastaselityksen, jossa on todettu, että erityishuoltoa saadakseen henkilöllä ei tarvitse olla älyllisen kehityksen viivästymää. Erityishuoltoa saavat esimerkiksi autismikirjon henkilöt, joilla ei ole älyllisen kehityksen puutetta. Myös lihassairaustapauksissa on myönnetty erityishuoltoa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiassa on ratkaistavana, onko spinaalinen lihasatrofia (SMA) -nimisen hermostoperäisen lihasrappeumasairauden II-tyyppiä sairastavaa lasta, jolla on myös puheen tuottamisen häiriö, pidettävä kehitysvammalaissa tarkoitettuna kehitysvammaisena henkilönä, jolle kunnan tulee järjestää mainitun lain mukaista erityishuoltoa.

Sovellettavat oikeusohjeet

(jäljempänä myös kehitysvammalaki) 1 §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Pykälän 2 momentin mukaan erityishuollon tarkoituksena on edistää 1 momentissa tarkoitetun henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Kehitysvammalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 102/1976 vp s. 3) todettiin seuraavaa: ”Esityksen mukaan nykyinen vajaamielislaki korvattaisiin lailla kehitysvammaisten erityishuollosta. Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi sen johdosta, että käsitettä vajaamielinen on yleisesti pidetty vanhentuneena, koska se liiaksi painottaa henkilön älyllisten toimintojen vajavuutta. Tämän vuoksi on perusteltua siirtyä myös lainsäädännössä käyttämään yleisen hyväksymisen saanutta kehitysvammaisen käsitettä. Käsite on laajempi kuin vajaamielisen käsite. Lain sovellutusalaa onkin pyritty määrittelemään niin, ettei se asettaisi esteitä lain perusteella järjestettävän huollon ulottamiselle iästä tai vamman luonteesta riippumatta kaikkia niitä koskevaksi, jotka tällaisia palveluja tarvitsevat.”

Kehitysvammalain 1 §:n 1 momentin muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 96/2015 vp s. 22) todetaan, että kehitysvammaisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa mielen kehitys on estynyt tai epätäydellinen. Diagnoosi edellyttää älyllisten kykyjen ja sosiaalisen sopeutumisen arviointia 18 vuoden ikään mennessä.

A sairastaa spinaalisen lihasatrofian (SMA) tyyppiä II. Lisäksi hänellä on todettu puheen tuottamisen häiriö. A:n huoltaja on 18.7.2018 hakenut A:lle kehitysvammaisten erityishuolto-ohjelman hyväksymistä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi päivähoitoon. X:n kaupungin viranhaltija on 31.8.2018 hylännyt hakemuksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n sairastama SMA II -lihassairaus ei aiheuta kehityksen tai henkisen toiminnan estymistä tai häiriintymistä.

Erikoistuva lääkäri C:n 4.10.2017 ja erikoislääkäri D:n 5.10.2017 allekirjoittaman ajalla 1.11.2017 – 30.10.2018 voimassa olleeseen kuntoutussuunnitelmaan sisältyneen psykologin arvion mukaan A:n kognitiivinen kehitys eteni tuolloin suppean arvion perusteella ikäodotusten mukaisesti eli A:n oppimisvalmiudet olivat hyvät. Suunnitelmassa suositeltiin A:lle kuntouttavaa päivähoitoa.

Erikoislääkäri E:n 25.9.2018 allekirjoittaman ajalla 1.11.2018 – 30.10.2019 voimassa olleen kuntoutussuunnitelmaan sisältyneen toimintaterapeutin arvion mukaan A:n visuomotoriset ja näönvaraisen hahmottamisen taidot sekä leikkitaidot kuvautuvat ikätasoisina, mutta A tarvitsee arjessa jatkuvaa aikuisen avustamista päivittäisissä toiminnoissa sekä toimivia apuvälineitä toimintakykynsä tueksi ja osallistuakseen ikätasoiseen toimintaan ja yhteisleikkiin. Puheterapeutin arvion mukaan A ymmärtää puhetta ikätasoisesti.

Ylilääkäri F:n 6.11.2018 päivätyn lausunnon mukaan A:n liikunnalliset taidot ovat kolmen vuoden iässä noin kuuden kuukauden ikäisen lapsen tasolla. Kuntouttava päiväkotitoiminta tukee A:n kielellistä kehitystä ja mahdollistaa sosiaalisen kehityksen suotuisan etenemisen osana lapsiryhmää. A:n älylliset toiminnat ovat normaalit.

Korkeimman hallinto-oikeuden terveydenhuoltolain 68 a §:n perusteella pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan SMA II -tyypissä oireet alkavat tyypillisesti ensimmäisen ikävuoden lopulla, jolloin lapsen motorinen kehitys hidastuu ja lakkaa etenemästä, eikä lapsi opi kävelemään. SMA on etenevä sairaus, joka aiheuttaa lihasheikkoutta. SMA II -sairauteen liittyy vaikea lihasheikkous, eikä sitä sairastava lapsi opi kävelemään ja käyttää pyörätuolia liikkumisessaan jo leikki-iästä lähtien. Lihasheikkous vaikeuttaa myös käsien koordinaatiota ja puheen tuottoa. Lihasheikkouden seurauksena kehittyy hengitysvaje ja skolioosi (kieroselkäisyys) ja usein niveljäykistymiä. Nämä osaltaan vaikuttavat liikunta- ja toimintakykyä heikentävästi. SMA II/III on vaikea etenevä hermoperäinen lihasrappeumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta älylliseen kehitykseen.

Kun arvioidaan, onko erityishuolto-ohjelman hyväksymistä hakevaa henkilöä pidettävä kehitysvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kehitysvammaisena, korkein hallinto-oikeus toteaa aluksi, että henkilöllä ei tarvitse olla nimenomaista kehitysvammadiagnoosia ollakseen oikeutettu kehitysvammalain mukaisiin palveluihin. Hallinto-oikeuksien oikeuskäytännössä esimerkiksi autistista henkilöä on pidetty kehitysvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna henkilönä (Turun HaO 15.1.2009 t 09/0031/2; ks. myös Kuopion HaO 8.2.2005 t 05/0106/2). Tältä osin kehitysvammalakia koskeva oikeuskäytäntö vastaa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (vammaispalvelulaki) koskevaa soveltamiskäytäntöä. Vammaispalvelulain muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 166/2008 vp s. 15) on todettu, että vammaispalvelulaki koskee lähtökohtaisesti kaikkia vammaisia henkilöitä diagnoosista riippumatta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kehitysvammalain 1 §:n 1 momentin sanamuodon ja sitä koskevien esitöiden valossa on sen sijaan epäselvää, tuleeko kehitysvammalakia soveltaa ainoastaan sellaisiin henkilöihin, joiden älyllinen, henkinen tai mielen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi, vai myös henkilöihin, joiden joku muu kuin älyllinen kehitys kuten fyysinen tai motorinen kehitys on estynyt tai häiriintynyt edellä todetuista syistä.

$11b

Korkeimman hallinto-oikeuden pyytämän lääketieteellisen asiantuntijalausunnon mukaan spinaalisen lihasatrofian (SMA) II -tyyppi on vaikea etenevä hermoperäinen lihasrappeumasairaus, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta älylliseen kehitykseen. Asiassa esitettyjen muiden lääkärilausuntojen mukaan A:n kognitiivinen kehitys on edennyt ikäodotusten mukaisesti ja hän ymmärtää puhetta ikätasoisesti. Hänellä on puheen tuottamisen häiriö lihasheikkouteen liittyen. A:n älyllisten toimintojen on todettu olevan normaalit.

Edellä mainituilla perusteilla A:ta ei voida pitää kehitysvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna henkilönä. Valituksessa viitatut yleissopimus lapsen oikeuksista ja yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin, kun otetaan huomioon, mitä jäljempänä todetaan A:n tarvitsemien palvelujen järjestämisestä.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltija on siten voinut hylätä A:n hakemuksen kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisen erityishuolto-ohjelman hyväksymiseksi sekä maksuttoman kuntouttavan päivähoidon ja maksuttomien kuljetusten myöntämiseksi. Samasta syystä Lounais-Suomen aluehallintovirasto on voinut hylätä viranhaltijan päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen ja hallinto-oikeus aluehallintoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei tällä päätöksellä ole ratkaistu kysymystä siitä, minkä lain perusteella A:lle järjestetään kuntouttavaa päivähoitoa ja muita hänen sairautensa vuoksi tarvitsemiaan palveluita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Ari Wirén ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Antti Pekkalan äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Ari Wirén ja oikeusneuvos Outi Suviranta yhtyivät:

”Myönnän valitusluvan. Kumoan X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltijan, Lounais-Suomen aluehallintoviraston ja Turun hallinto-oikeuden päätökset ja palautan asian X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltijan uudelleen käsiteltäväksi kuntouttavan päivähoidon ja siihen liittyvien kuljetusten myöntämiseksi A:lle erityishuoltona.

Sovellettavien oikeusohjeiden osalta viittaan edellä enemmistön perusteluissa todettuun. Asiassa saadun selvityksen osalta viittaan hallinto-oikeuden päätöksessä tältä osin todettuun ja enemmistön perusteluista ilmenevään.

$11c

Asiassa saatuna selvityksenä viittaan edelleen asiakirjoissa olevaan X:n kaupungin sosiaali- ja terveysjohtajan ja Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän palvelu- ja asiakkuusjohtajan väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon lokakuulta 2018. Sosiaalijohtajan kysyttyä erityishuoltopiiriltä näkemystä kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain soveltamisalan tulkinnasta esillä olevassa asiassa palvelu- ja asiakkuusjohtaja on vastauksessaan viitannut siihen, että koska henkilöllä on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut vammaispalvelulain nojalla, sitä tulee ensisijaisesti noudattaa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ensin ratkaistavana, onko A:ta pidettävä kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna henkilönä, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi. Jos näin on asianlaita, on vielä ratkaistava, onko hänelle myönnettävä kuntouttava päivähoito (varhaiskasvatus) ja siihen liittyvät kuljetukset erityishuoltona.

Asiassa saadun selvityksen perusteella on selvää, että A ei ole kehitysvammainen. Kehitysvammalain 1 §:n 1 momentista ja lain esitöistä ilmenee, että lain soveltamisalaa ei olekaan rajattu vain kehitysvammaisiin henkilöihin.

A sairastaa periytyvää spinaalista lihasatrofiaa (SMA). Sairaus on luokiteltu vaikeudeltaan tyyppiin II. Saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan kysymys on vaikeasta, etenevästä hermoperäisestä lihassurkastumasairaudesta, joka heikentää lapsen motorista kehitystä ja suoriutumista, mutta ei vaikuta hänen älylliseen kehitykseensä. A:n kehityksen on siten katsottava häiriytyneen synnynnäisen sairauden vuoksi kehitysvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

A:n toimintakyvystä ja avun tarpeista saadun selvityksen perusteella erityisen avun ja ohjauksen tarve päivähoidossa on mittavaa. Erityishuoltona myönnettävällä kuntouttavalla päivähoidolla kuljetuksineen on saadun selvityksen perusteella keskeinen asema lapsen kuntoutuksessa. Myös kuntoutussuunnitelmassa on todettu lapsen olevan erityishuollon tarpeessa. Asiassa ei ole tuotu esille, että lapselle olisi myönnetty kuljetuspalvelua muun lainsäädännön perusteella. Myöskään se seikka, että hänelle on myönnetty maksullisia varhaiskasvatuspalveluja, ei merkitse sitä, että hän voisi kehitysvammalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla saada muun lain nojalla tarvitsemiaan palveluja. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei oikeutta maksuttomaan sosiaalipalveluun voida korvata sinänsä ensisijaisen lainsäädännön perusteella myönnettävällä maksullisella palvelulla.

Edellä mainituin perustein katson, että hallinto-oikeuden, aluehallintoviraston ja X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltijan päätökset on kumottava ja asia palautettava X:n kaupungin viranhaltijalle uudelleen käsiteltäväksi kuntouttavan päivähoidon ja siihen liittyvien kuljetusten myöntämiseksi A:lle erityishuoltona.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Milla Wartiovaaran esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Antti Pekkalan äänestyslausunto.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen viranhaltija

B alaikäisen lapsensa A:n huoltajana

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Turun hallinto-oikeus

Sovelletut säännökset ja lain esityöt

Asiassa saatu selvitys

Arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirkku Laato, Timo Saarinen ja Lauri Gummerus, joka on myös esitellyt asian.

B alaikäisen lapsensa puhevallan käyttäjänä

Lastenneurologian dosentti ja lastenneurologian erikoislääkäri G

X:n kaupungin sosiaalipalvelukeskuksen sosiaalityön johtaja

B

Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain

Ratkaistavana oleva kysymys

Asiakirjoista saatu selvitys

Oikeudellinen arviointi