KHO:2021:97 – Extraordinära rättsmedel

En dikningssammanslutnings ansökan om återbrytande gällde ett lagakraftvunnet avgörande om planeringsbehov enligt markanvändnings- och bygglagen för byggande av en manege, ett häststall och en maskinhall. Torrläggningsföretaget innehade besittningen av nyttjanderätten till det dikesområde som låg intill byggplatsen.

Enligt 118 § 2 mom. i lagen om rättegång i förvaltningsärenden får en ansökan om återbrytande av ett beslut göras av en part. Enligt bestämmelsens förarbeten avses med part den som beslutet i fråga avser eller vars rätt, skyldighet eller fördel direkt påverkas av beslutet. I förarbetena konstateras vidare att bestämmelserna motsvarar nuvarande praxis, och att det inte är meningen att ändra rättsläget till denna del.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att trots att det i lagen om rättegång i förvaltningsärenden i motsats till den tidigare förvaltningsprocesslagen ingår bestämmelser om vem som får göra en ansökan om återbrytande, är syftet med bestämmelsen om talerätt i återbrytningsärenden med beaktande av lagens förarbeten inte att avgränsa kretsen av privatpersoner eller andra privata rättssubjekt som har rätt att ansöka om återbrytande i förhållande till vad den varit enligt förvaltningsprocesslagens tillämpningspraxis. Därför ska talerätten i återbrytningsärenden också i tillämpningen av lagen om rättegång i förvaltningsärenden bedömas enligt motsvarande grunder som besvärsrätten i samband med regelrätt ändringssökande.

Eftersom det inte fanns någon grund för torrläggningsföretagets talerätt enligt 193 § i markanvändnings- och bygglagen skulle ansökan om återbrytande lämnas utan prövning.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 118 § 2 mom.

Markanvändnings- och bygglagen 193 §

Om rätt till extraordinära rättsmedel se t.ex. HFD 2006:54.

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Robert Utter och Veronica Storträsk. Föredragande Petri Hellstén.

Ojitusyhteisön purkuhakemus koski lainvoiman saanutta maankäyttö- ja rakennuslain mukaista suunnittelutarveratkaisua hevosmaneesin, hevostallin ja konehallin rakentamiseksi. Kuivatusyhtiö oli rakennuspaikan viereen sijoittuvan oja-alueen käyttöoikeuden haltija.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 2 momentin mukaan päätöksen purkua sai hakea asianosainen. Säännöstä koskevien lain esitöiden mukaan asianosaisella tarkoitettiin sitä, johon purkuhakemuksessa tarkoitettu päätös oli kohdistettu, tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikutti. Lain esitöissä todettiin edelleen, että säännökset vastaisivat nykyistä käytäntöä, eikä tarkoituksena ole ollut muuttaa oikeustilaa tältä osin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaikka oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa aiemmasta hallintolainkäyttölaista poiketen säädettiin tahoista, jotka saivat hakea purkua, purkupuhevaltaa koskevan säännöksen tarkoituksena ei lain esityöt huomioon ottaen kuitenkaan ollut rajata purun hakemiseen oikeutettujen yksityishenkilöiden tai muiden yksityisten oikeussubjektien piiriä suppeammaksi kuin se oli hallintolainkäyttölain mukaisen soveltamiskäytännön mukaan ollut. Näin ollen purkupuhevaltaa oli oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia sovellettaessakin arvioitava samankaltaisin perustein kuin muutoksenhakuoikeutta säännönmukaisessa muutoksenhaussa.

Koska kuivatusyhtiön purkupuhevallalle ei tässä tapauksessa ollut maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:stä johtuvaa perustetta, purkuhakemus oli jätettävä tutkimatta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 2 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 193 §

Oikeudesta ylimääräiseen muutoksenhakuun ks. esim. KHO 2006:54.

Päätös, jota hakemus koskee

Porin kaupunginjohtaja 20.09.2019 § 78

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

on 7.4.2020 korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että hakemuksen kohteena oleva päätös puretaan.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lattomeren viljelysaukean kuivatusyhtiö on vuonna 1945 lainvoiman saaneen, vesioikeuslain mukaisen ojitustoimituksen luvan haltija. Kuivatusyhtiön vastuulla on ojien ja niihin kuuluvien rakenteiden kunnossapito voimassa olevan ojitussuunnitelman, toimitusmiesten päätösten, luvan määräysten ja vesilain mukaisesti. Jos kuivatusojastoa ei pidetä voimassa olevan luvan mukaisessa kunnossa, maiden vettyminen ja tulvariski alueella kasvavat ja tulvat voivat aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Kuivatusyhtiöllä on ojitustoimituksen mukainen käyttöoikeus oja-alueeseen, joka ulottuu rakennuspaikkana olevalle määräalalle ja jota kiinteistön omistaja ei voi käyttää miltään osin hyödykseen. Tällä perusteella kuivatusyhtiö on hankkeen naapuri ja asianosainen, jota olisi tullut kuulla suunnittelutarveratkaisua koskevasta hakemuksesta vastaavalla tavalla kuin muita naapureita. Hakemuksesta on kuitenkin kuultu ainoastaan määräalaan rajoittuvia kiinteistöjä, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta sekä kaupunginhallituksen asettamaa poikkeamis- ja rakennuslupatyöryhmää.

Suunnittelutarveratkaisun mukainen rakentaminen aiheuttaa merkittävää haittaa kuivatusojan kunnossapidolle ja vaarantaa sen toimivuuden. Hanke vaikuttaa välittömästi ja merkittävästi kuivatusyhtiön oloihin, yhtiön oikeuksiin, velvollisuuksiin ja etuihin sekä toimintamahdollisuuksiin. Nykyisillä koneilla ojituksen kunnossapito edellyttää riittävää turvaetäisyyttä rakennuksiin ja rakennelmiin. Jos työ jouduttaisiin tekemään määräalan kohdalla maantien puolelta, maantietä tulisi kaventaa tai liikenne katkaista kokonaan työn ajaksi. Tästä aiheutuisi kuivatusyhtiölle huomattavaa taloudellista vahinkoa sekä tarpeetonta haittaa tienpidolle ja liikenteelle.

Suunnitellun konehallin alle on jäämässä Porin Veden vesijohto ja jätevesiosuuskunnan paineviemäri. Myös näitä toimijoita olisi tullut kuulla kirjallisesti sekä antaa määräyksiä vesijohdon ja paineviemärin kunnossapidon tai siirron osalta. Suunnittelutarveratkaisussa on laiminlyöty kuulemisen lisäksi haittoja ja vahinkoja estäviä toimenpiteitä koskevien määräysten antaminen.

on antanut selityksen, jossa on vaadittu hakemuksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Kuivatusyhtiö ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 133 §:ssä ja 173 §:ssä tarkoitettu kiinteistön omistaja tai haltija. Päätöksen mukainen rakentaminen ei aiheuta merkittäviä taloudellisia tai muita vaikutuksia kuivatusyhtiölle, joten kuivatusyhtiö ei ole myöskään asianosainen.

Kuivatusyhtiön hallitsema oja sijaitsee kokonaisuudessaan suunnittelutarveratkaisun mukaisen rakennuspaikan ulkopuolella. Hakemuksen kohteena olleelle kiinteistölle ei ole osoitettu ojaan tai veden johtamiseen liittyvää käyttöoikeutta, käyttöoikeuden rajoitusta tai rasitetta, joka rajoittaisi rakennusten sijoittamista ja rakentamista kiinteistölle. Kuivatusyhtiöllä ei ole ojan kunnossapitovastuun perusteella tai muulla tarkoitukseensa liittyvällä perusteella lakiin perustuvaa oikeutta rajoittaa rakentamista ojaan rajoittuvilla kiinteistöillä oja-alueen ulkopuolella.

Suunnittelutarveratkaisun mukaiset rakennukset sijoittuvat riittävälle etäisyydelle ojan pientareesta, jolloin ojan kunnossapitotoimenpiteet on rakentamisesta huolimatta mahdollista toteuttaa ojan molemmilla puolilla. Suunnittelutarveratkaisun ehtona on ollut rakennusten sijoittaminen kahdenkymmenen metrin etäisyydelle maantien keskilinjasta suoja-alueen ulkopuolelle.

on antanut omasta aloitteestaan lausunnon.

on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu.

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki hakemusta.

Perustelut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 2 momentin mukaan päätöksen purkamista saa hakea asianosainen sekä viranomainen, jolla on ollut oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen, samoin kuin valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Lisäksi viranomainen ja hallintotuomioistuin saa hakea oman päätöksensä purkamista.

Hallituksen esityksessä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp) todetaan mainitun lain 118 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Pykälän

mukaan purkua saisi hakea ensinnäkin asianosainen. Asianosaisella tarkoitetaan tässä sitä, johon purkuhakemuksessa tarkoitettu päätös on kohdistettu, tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Purkua saisi hakea myös viranomainen, jolla olisi säännönmukainen muutoksenhakuoikeus asiassa. Myös päätöksen tehnyt viranomainen voisi nykyisen käytännön mukaisesti tarvittaessa hakea oman päätöksensä purkamista.

(—) Voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä siitä, kuka saa hakea lainvoimaisen päätöksen purkua. Ehdotetut säännökset vastaisivat nykyistä käytäntöä.”

Lakivaliokunta on hallituksen esityksen (HE 29/2018 vp) johdosta antamassaan mietinnössä (LaVM 18/2018 vp) lausunut muun ohella seuraavaa:

”118 §: Pykälässä säädetään siitä, miten hallintopäätökseen haetaan purkua ja kuka purkua saa hakea. Ehdotetussa pykälässä säädetään nykyistä tarkemmin tahoista, jotka voivat hakea purkua. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena ei ole ollut muuttaa oikeustilaa tältä osin. Käytännössä myös hallintotuomioistuimella on voinut olla oikeus hakea oman päätöksensä purkua. Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että tätä ei ole nimenomaisesti huomioitu ehdotetussa pykälässä. Valiokunta katsoo, että pykälää tulee tältä osin täydentää.

Edellä selostetun valossa lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän

täydennetään lisäämällä momentteihin maininta hallintotuomioistuimesta rinnastaen ne viranomaiseen päätöksen purkamisen osalta.”

Vuoden 2020 alussa voimaan tulleella oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetulla lailla on kumottu aiempi hallintolainkäyttölaki (586/1996). Kumottuun hallintolainkäyttölakiin ei sisältynyt säännöksiä siitä, kuka saa hakea lainvoimaisen päätöksen purkua, joten purkupuhevalta on hallintolainkäyttölakia koskevassa soveltamiskäytännössä määräytynyt samoin perustein kuin muutoksenhakuoikeus säännönmukaisessa muutoksenhaussa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 2 momentin mukaan päätöksen purkua saa hakea asianosainen. Säännöstä koskevien esitöiden mukaan asianosaisella tarkoitetaan sitä, johon purkuhakemuksessa tarkoitettu päätös on kohdistettu, tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Lain esitöissä todetaan edelleen, että säännökset vastaisivat nykyistä käytäntöä, eikä tarkoituksena ole ollut muuttaa oikeustilaa tältä osin.

Vaikka oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa aiemmasta laista poiketen säädetään tahoista, jotka saavat hakea purkua, purkupuhevaltaa koskevan säännöksen tarkoituksena ei lain esityöt huomioon ottaen kuitenkaan ole rajata purun hakemiseen oikeutettujen yksityishenkilöiden tai muiden yksityisten oikeussubjektien piiriä suppeammaksi kuin se on hallintolainkäyttölain mukaisen soveltamiskäytännön mukaan ollut. Näin ollen purkupuhevaltaa on edelleen arvioitava samankaltaisin perustein kuin muutoksenhakuoikeutta säännönmukaisessa muutoksenhaussa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa purkupuhevalta määräytyy siten samoin kuin valitusoikeus suunnittelutarveratkaisua koskevasta päätöksestä eli maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n perusteella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus suunnittelutarveratkaisua koskevasta 137 ja 137 a §:n mukaisesta päätöksestä on:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;

4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;

5) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa;

6) toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen; sekä

7) viranomaisella toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Hakijana olevalla ojitusyhteisöllä on asiassa saadun selvityksen perusteella käyttöoikeus suunnittelutarveratkaisun mukaisen rakennuspaikan ja (—) maantien väliin sijoittuvaan oja-alueeseen. Käyttöoikeus oja-alueeseen ei kuitenkaan merkitse sellaista alueen hallintaa, jonka perusteella kuivatusyhtiötä olisi pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:ssä tarkoitettuna rakennuspaikan viereisen alueen haltijana.

Suunnittelutarveratkaisun mukaiseen rakennuspaikkaan ei kiinteistörekisteristä ilmenevien tietojen perusteella kohdistu oja-alueeseen liittyviä rasitteita, käyttöoikeuksia tai käyttörajoituksia. Kun lisäksi otetaan huomioon suunnittelutarveratkaisuun sisältyvä ehto, jonka mukaan rakennukset on sijoitettava vähintään 20 metrin etäisyydelle maantien keskilinjasta, sekä muu asiassa saatu selvitys, suunnittelutarveratkaisun mukaisen rakentamisen ei voida katsoa välittömästi vaikuttavan kuivatusyhtiön oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuihin, eikä sen purkupuhevallalle voida katsoa olevan muutakaan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:stä johtuvaa perustetta. Näin ollen hakemus on jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Petri Hellstén.

Kaupunginjohtaja

Lattomeren viljelysaukean kuivatusyhtiö

Porin kaupunginhallitus

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikennevastuualue

A:lle

Purkupuhevallan määräytymistä koskeva säännös ja lain esityöt

2 momentin

2 ja 5 momenttia

Purkupuhevallan määräytyminen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa